Kymmenes viikko mennyttä, paljonko vielä jäljellä?

No niin, dieettiä puskettu kymmenen viikkoa ja kauanko on vielä jäljellä? Kukapa sen tietää, tätä menoa varmaan loppu ikä!!

Taas on ystäväni Heikki, Ville, Kalle ja Lissu sekä heidän pari kaveriaan rantautunut kroppaani. Painoa tuli siis taas takaisinpäin + 800g ja voin kertoa olevani suht hiilenä asian takia. Vaikka mulle kuinka sanotaan, ettei painolla ole väliä, katso peiliin tai ota kuvia niin mun ideologiaan se ei nyt tällä kertaa sovi!! Mä haluan nyt mököttää asian suhteen aikani ja sitten otan taas järjen käteeni ja lopetan turhan vouhkaamisen asian suhteen ja jatkan kuten mulle sanotaan. :-)

Tämähän ei ole nyt kuitenkaan se päätavoite mulla vaan THE tavoite on sitten ensi vuoden syksyllä. Silloin kuin mä täytän sen pelottavan 50v. Mä en edes tajua mikä siinäkin pelottaa niin juukelin paljon, numerohan se vaan on. Mutta olen tehnyt siitä nyt itselleni sellaisen mörön kun oli se edellinen kyykkyni eli se 70kg. Seuraavaksi kun kyykätään eli ens viikolla, tulee tangossa olemaan jo 72,5kg ja se tuskin tulee pelottamaan ollenkaan  niin paljon kuin pelotti se edellinen tulos eli 70kg. 
Ja sehän tulee taas nousemaan sieltä! Ellei nouse niin lupasin teettää t-paitoja jossa lukee: "Tule sinäkin ?? valmennukseen, taatusti ei edistystä tapahdu"!! :-)

Oli miten oli, niin tänään tankataan hiilaria pyttyyn. No ei tietenkään vessanpyttyyn vaan meitsin avaraakin avarampaan pötsiin, sinne samaan jossa jo kaikki maailman Lissut ja Hessut ja heidän kummin kaimat, serkun herkut jo asustelee!! Jos olette nähneet (kaikkihan sen on nähnyt) Olipa kerran ihminen ohjelman, jossa vanha partasuinen ukkeli on ihmeissään, kun ihmisen sisälle tungetaan jatkuvasti lisää ruokaa vaikka se entinenkään  rasva ei meinaa mahtua enää mihinkään. Sitten uutta ruokaa/rasvaa vaan tungetaan suusta sisään ja ukkelit joutuu tunkemaan sitä sitten joka suolen seinämään. No, nyt saa samainen setä taas pyöritellä päätään tän päivän, koska nyt tulee tavaraa sisään enemmän kuin toinen ehtii varastoida!! Saatan oikein kuulla sen supatuksen sisälläni, siellä käydään kiivasta keskustelua siitä miksi toi täti TAAS syö vaikka entisestäkään rasvasta ei olla päästy eroon!!
Mutta ei haittaa, antaa niiden supista vaan. Mä kestän kyllä!! :-)

Olin perjantaina Valkun kanssa treenaamassa olkapäät ja kädet!! Se on niin parasta, kun ensimmäisen sarjan jälkeen poltto on jo niin kovaa, että tekis mieli ulista vaan!! Mä niin rakastan sitä, mä odotan sitä kuin kuuta nousevaa joka kerta. Silloin mä todellakin tiedän tehneeni, antaneeni kaikkeni mitä sillä hetkellä kykenen ja mä nautin siitä täysillä!! Kuulostaako hullulta?? Ihan varmasti kuulostaa ja sitä se myös on, mutta mä haluan olla just näin hullu ja nauttia hulluudestani!! Toiset nauttii benji-hypystä, tai pitsin nypläämisestä (mikä on muuten kans mukavaa, aikani ei siihen vaan riitä) tai vaikka vuorikiipeilystä, kuka mistäkin. Mutta annetaan jokaisen nauttia mistä haluaa, ei se ole multa ainakaan pois. Ja tuskin se on kenenkään hyvin voinnista pois, että mä teen mistä mä nautin. :-)

Treeneistä lähtiessäni menin katselemaan pitkähihaisia treenipaitoja. Olen muutaman kerran nyt pitänyt pitkähihaista treenipaitaa treenin alussa ja huomannut sen hyväksi tavaksi pitää lihakset vähän lämpimämpinä. Sitten kun alkaa oikein hiki puskemaan niin riisun sen pois. Se noin niinkuin alustukseksi tähän varsinaiseen asiaan. :-) 

Menin siis Stadiumiin katsomaan niitä paitoja ja niitä muutaman sitten ostinkin. No, siinä odottaessani vuoroani sovituskopille soi puhelimeni. Ukkokulta se sieltä soitteli ja sanoi menevänsä pizzerian kautta kotiin. Kysyi haluaisinko sieltä kenties jotain? SIIS MITÄ???? Tän parkaisun kuuli varmasti puoli kauppaa ennenkuin sain hillittyä ääntäni edes suht sopivalle tasolle jolla voi kaupassa puhua omista asioistaan! Soitatko sä oikeasti kysyäksesi haluanko sieltä jotain kun mä saatana soikoon olen kymmenettä viikkoa dieetillä ja tuskailen kun mitään ei tapahdu! Onko sulla oikeasti niin paljon uskallusta, että voit soittaa kysyäksesi tuollaisia? Etkö yhtään pelkää henkesi puolesta vai tiesitkö/arvasitko mun olevan vielä niin kaukana, etten pääse kuristamaan sua samatenteiten?? Sitten rauhoituin, eihän se ole Ukkokullan vika ettei mun dieettini etene kuten haluaisin ja hänhän ajatteli mua, jos vaikka haluaisin sieltä jotain. Muistin sanoa, että kauniisti ajateltu ja kiitos siitä, mutta mä en nyt tosiaan halua tällä kertaa sieltä mitään. Vaikka en mä olisi halunut ilman dieettiäkään, mä en syö pizzaa normistikaan koskaan, koska vältän vehnäjauhoja ja en käytä missään muodossa maitotuotteita josta taitaa olla myös pizzan päällä oleva juustokin tehty!! ;-)

Mulla alkaa loma, jabbadabbaduu!! En ole yhtään loma ihmisiä, mä voisin hyvin tehdä töitä koko aika, ei haittaisi!! Mutta koska työnantaja on sitä mieltä, että minunkin kuuluu välillä lomailla niin otinpa sitten lomani tähän aikaan. Huomenna lähdemme Ukkokullan kanssa ajelemaan kohti Kokkolaa, faijani asuu siellä.
Mitä mä sitten meinaan lomallani tehdä? Yllättyykö kukaan jos sanon, että käyn pari kertaa jumpalla ja ainakin muutamana aamuna sauvakävelemässä. Otan reissuun mukaan sauvat ja niillä sitten aamuisin teen lenkkini. Olen jotensakin niin rakastunut siihen lajiin. Jopa niin paljon, että eilen jätin kierto/paikkotreenini väliin ja kävin sauvailemassa sen sijaan. Ilma oli niin kaunis etten vaan voinut mennä salille. Ja sepä kannatti, sain raitista ilmaa ja päässäni kiristävän vanteen pois. :-)

Tänne olen menossa mennessäni jumpalle Kokkolassa  Kuntokeskusrok.fi  Heidän esitteessään sanotaan näin: "Pukeudu kuinka haluat, treenaa kuinka haluat ja ole oma ihana itsesi. ROKin salilla vallitsee rento, mukava ilmapiiri, jossa jokainen keskittyy omaan treeniinsä ja antaa muidenkin harjoitella rauhassa." Mun mielstä tää oli hyvin sanottu ja tän kun kaikki muistaisivat myös muillakin saleilla niin jokaisella olisi varmasti mukavampaa treenata. En sano etteikö siellä missä minä käyn osattaisi käyttäytyä, mutta onpa jopa varastamistakin pukuhuoneesta tapahtunut. Jos ei itsellä ole varaa ostaa treenipöksyjä, niin eikös silloin voisi treenata vaikka mummonsa vanhoilla kalsareilla?? Ei kai sitä toisten pöksyjä tarvitse varastaa??

Entä sitten toisten arvosteleminen tai tuijottaminen? Tätäkin varmasti tapahtuu ja paljon. Itse vältyn siltä laittamalla kuulokkeet korville, etten kuule mitä ympärillä puhutaan ja katseista en piittaa senkään vertaa. Jos joku haluaisi katsella mun tekemisiäni niin siitäpä vaan, sittenhän näkee kun liha liikkuu!! :-) Mutta ääntä, sitä mä varmasti pidän, mutta sitäkin olen pyrkinyt vähentämään tietoisesti. Mutta sitten kun tulee kyykyn vuoro ja sitä teen peräsuoli pitkällä niin jopa on kumma jos en saa suustani mitään päästellä. Mielummin kuitenkin sieltä tulis ääntä kuin persiistä!! :-)

Huomenna kun lähdemme ajelemaan, soi autossa kovaa ja korkealta musiikki. Koiruutemme on meinaan sellainen, että hän jaksaa ulista ja uikuttaa ainakin ensimmäiset 100km ennen rauhoittumista. Joka kerta kun vauhti hiukan hiljenee, alkaa ulina vielä kovemmin. Hän panikoi niin paljon sitä, että hänet jätetään autoon yksinään että hyvissä ajoin aloittaa konserttinsa. :-)

No, tää ei sitten tietenkään ollut se asia jota lähdin kirjoittamaan, mulla vaan menee aina aikaa päästä itse asiaan. Tarkoituksena oli siis sanoa, että Ukkokulta vähän jo alustavasti kyseli jos vaikka vuorotellen voisimme kuunnella autossa sitä musaa mistä itse pitää. Hän puoli tuntia omaansa ja sitten vaihdettais. Mulla meinas mennä pulla (ai mikä helvetin pulla??) väärän kurkkuun kun vaan mietinkin, että joutuisin kuuntelemaan jotain Maija Vilkkumaata puoli tuntia kerrallaan. Mutta se, että kuunneltais mun valikoimaa musaa, se kuulostaakin jo paljon paremmalta ajatukselta vai mitäs olette mieltä?? Eikö kuulostakkin?? Kuunnelkaapa vaikka tämä, mun uusi favorite!! :-)

Tälläistä taas tällä kertaa eli ei tosiaan asian häivääkään, mutta koskapa mulla olisi. Olenkin tääsä virittäytynyt jo hyvin lomamoodiin, nukuin sohvalla tunnin jotta jaksoin taas syödä. Kummasti muuten jaksaa paremmin kun nukkuu välilä. Kannattaa teidänkin kokeilla. :-)

Jospa mä olenkin vaan käyttänyt väärää vartalovoidetta?? :-)

Kahdeksas viikko, entä miten meni tankkaus?

Se on jo kahdeksas viikko joka on dieettiä meneillään. Kyllä nyt alkaa olemaan suonet näkyvissä, lihakset on ihan säikeillä ja rasvasta ei tietoakaan. Tuskin tarvii enää kauaa olla vähemmällä ruoalla, koska tää homma vaan etenee kuin juna. Paino tippuu silmissä, vaattet roikkuu päällä ja posket on lommolla. Jos ette usko niin valehtelen lisää. :-)

Tosiasiassa tää ei mene eteen eikä taakse. Ollaan tietty tyytyväisiä ettei takapakkia tule, mutta aikuisten oikeasti en olisi kovin pahoillani jos alkais näin ensiks edes paino laskemaan edes vähäsen. Viime viikon huikea tulos oli ihan pyöreä 0, oikein sellainen +-0. Toisaalta siihen alkaa jo tottumaan, mutta koska olen nainen ja dieetillä oleva nainen, niin mun oikeus on olla vähän äkämökö kun ei paino laske. Olen jotensakin sisäistänyt ajatuksen, että dieetin tarkoitus on saada painossa tapahtumaan muutosta. Korjatkaa vaan jos olen väärässä, syön mielelläni sanani jos olen väärässä. :-)

Se valituksesta, ei tää ainakaan valittamalla etene mihinkään. Nyt on muutoksia tehty, katsotaan miten ne tehoaa vai tehoaako ne. Jos ei niin sitten ruokavalio pitää purkaa atomeiksi ja tarkistaa joka mustikka minkä syön kuten Valkku asian ilmaisi. No, toivotaan tosiaan ettei siihen tarvitse mennä. :-) Muutoksista myöhemmin lisää.

Tankkauspäivä oli viime sunnuntaina, miltä se näytti? No tältä.. Aamupalaksi söin ison kasan kaurapuuroa kanelilla ja päärynä-mango piltillä. Kieltämättä kaipasin hiukan kookosöljyä makua antamaan, mutta tääkin makuelämys oli oikein miellyttävä, ei siis valittamista. Puuron lisäksi söin gluteenitonta sämpylää, niitä oli kahta makua. Oli porkkanayrtti ja olisiko toinen ollut tattarirouhe tai jotain sinne päin. Olivat tuoresämpylöitä ja aivan kipeen hyviä. Niitä söinkin sitten vähän pitkin päivää. :-) Myös hedelmä kuului aamiaiseeni ja valikoin päärynän. Häntä onkin ollut vähän ikävä tässä matkan varrella. :-)

Seuraavaksi söin töissä välipalan johon kuului jälleen sämpylää jonka päälle laitoin muuten hummusta. Hitto, että olikin hyvää. Sämpylän päällä oli kasviksia ja jälkkäriksi oli kuivattuja hedelmiä eli taatelia ja ananasta. 

Lounaaksi mulla oli riisiä dolmiokastikkeella sekä parsakaalia. Jälkkäriksi oli jälleen kuivattuja hedelmiä. 

Välipalaksi vedin taas sämpylää ja kuivattuja hedelmiä. Sitten tuli kiire lähteä töistä ja jäi osa välipalaa syömättä joka olisi ollut hedelmäsalaatti, niin söin sen junassa matkalla kotiin. Hätä ei lue lakia meinaan. :-)

Kotona meni vielä illemmalla hedelmäsalaattia ja sämpylää. 

Tän enempää en jaksanut vaikka olisi pitänyt syödä vielä kerran illan aikana, mutta maha ei vaan kertakaikkiaan vetänyt enempää. Nytkin mulla särki mahaa, välillä jopa oksetti. Mutta hyvin selvisin. Illalla nukkumaan mennessä tiesin tasan mitä tarkoittaa sanonta: "Mennä mahansa viereen maate." Turvotus oli aika jäätävää. :-)

Mitäs vaaka näytti seuraavana päivänä tän kaiken ähmimisen jälkeen? Paino nousi niinkin maltilla kuin tasan kilon, eli silloin tankkaus oli aiheellinen.  Elimistö alkoi olemaan tyhjä hiilareista ja näin se saatiin taas täytettyä. Seuraavana päivänä oli kilosta jäljellä enää +100g eli nopeasti myös lähti nesteet taas liikkelle. Koska hiilaria tuli yhtäkkiä 500g, normaalin 150g sijasta ja vettä join joka välissä niin turvottaahan se. Mutta ei tosiaan mennyt kauaan, seuraavana päivänä, puff ja nesteet poistuneet. 

Mitä hyötyä tankkauksesta oli? Mulla oli tiistaina jalkatreeni valkun kanssa ihan  vaan siksi, että tankkauksen jälkeisen treenin on hyvä olla se lihasryhmä joka itselleen on se heikoin ja mulla se on jalat. Niinpä paukutettiin ne turvoksiin ja voi Sylvi ja sen sisarukset, en ole koskaan kokenut samanlaista kipua lihaksissa kuin silloin. En tiennyt mitä odotin, mutta en varmasti ainakaan tätä. Ei tosissaan tiennyt olisiko itkenyt vai nauranut joten vaan nauroin. Mä usein nauran sillain vähän hysteerisesti kun alkaa oikein sattumaan. Mutta työkaverin sanoin: "Jos asialle ei voi nauraa, sitten se on jo ongelma." No, kipu ei ollut ongelma, mä nauroin sille päin naamaa, hahhahahhahaa!! :-)

Mitäs me sitten tehtiin? Ensin kyykättiin, nyt painoa oli 67,5kg. Valehtelisin jos sanoisin, että se oli helppoa koska sitä se ei todellakaan ollut. Mutta se meni. Ja liki aina niin myös tällä kertaa, mä alan lämmetä vasta kun sarjat jo tehty ja vaihdetaan liikettä. Mun lihakset lämpenee selkeästi hyvin hitaasti. Toisin kuin MÄ, joka välillä lämpeen turhankin nopeasti. :-)

Tämän jälkeen mentiin prässiin, aluksi yhdellä kiekolla ja aina 4 toiston jälkeen lisättiin yks kiekko. Näin mentiin siihen saakka kunnes ei enää mennyt yhtään ja lähdettiin samalla tyylillä alaspäin. Näin saimme toistoja yhteensä 36 ja jalat niin täyteen verta ja kipua etten ole tosiaan eläissäni kokenut. Nyt tasan tiedän miltä miehistä tuntuu kun veri pakkautuu yhteen paikkaan, tosin mulla se paikka oli jalat eikä jalkoväli!! :-)

Teimme, minä tein myös takareisi koukistuksia, v-squattia, haarakyykkyä kahvakuulalla, reiden loitontajia ja pohkeita. Joka laitteen jälkeen salaa toivoin, että josko tämä olisi jo viimeinen liike, mutta ei. Valkulla ei ollut mihinkään kiire, hänellä todellakin oli aikaa rääkätä mua!! Jestas, että oli jalat turpeena!! :-)

Arvatkaa tuliko hyvä fiilis, kun sain kuulla kehuja mieheltä? Eikä ne ollut oman miehen sanomia eikä edes työkaverinkaan. Vaan salilla odottaessani Valkkua kävin erään kanssa treenajan kanssa keskustelun, sellaisen pienen kannustuspuheen tai sillain ainakin sen otin. Hän kysyi ensin oliko hyvä treeni? No, olin veivannut siinä vaiheessa 10 min crossaria ja naamani oli aivan punainen ja hikinen, mutta treeni oli vasta edessäpäin ja sen hänelle sanoin. Hän sanoi, että sinä näytät hyvälle. Voi kiitos, kiva kuulla, tosin dieetti vasta meneillään, katsotaan miltä näytän sen loputtua. 

Sinä treenaat tosi kovaa, olen katsonut. Hei kiitos, olen ihan otettu. Yritän todellakin aina treenata kovaa, olin yksin tai pt:n kanssa, aina annan kaikkeni. Sinä et ota itsestäsi kuvia peilin edessä, niinkuin nuoret naiset nykyään tekee. He ottavat kuvia ja sanovat käyvänsä salilla ja sitten ihmettelevät kun ei tule tulosta. No, sepä se, ei tänne tulla kuvia ottamaan vaan treenaamaan. 

Tän keskustelun kulun voitte mielessänne kuvitella huonosti suomeksi puhuttuna niin saatte käsityksen miltä se kuulosti. :-)

Mutta se ei tosiaan yhtään haitannut vaikka hän onkin sellainen minimies minimaasta tai mistä lie onkaan. Kehu on kehu ja olin tosi otettu hänen sanoistaan. Valkulle asiasta kerroin ja hän sanoi ihmetelleensä, että yrittäääkö minimies pokata mua. Mutta oli samaa mieltä kanssani, kiva kuulla tuollaista!! :-)

Mahdollisesti uusi tankkaus heti perään? Valkku sanoi alkuviikosta, että jos tankkaus on aiheuttanut aineenvaihduntaan kunnon buustauksen ja se on saanut painon lähtemään alaspäin niin sitten on heti sunnuntaina jälleen uusi tankkaus. Sovittiin, että tänään, lauantaina otan painon ja jos se on laskenut enemmän kuin -100g niin tankataan. Aamulla siis paino ja viestiä Valkulle. Joo, otin painon mutta eipä se kauheasti yllättänyt kun näin sen olevan +100g viime viikosta joten ei tarvi huomenna varmasti ähmiä hiilaria massua täyteen. Viestiä en ole vielä laittanut, antaa toisen rauhassa viettää lauantai päiväänsä, ehtiipä hän kuulla tämän ratkiriemukkaan uutisen hiukan myöhemminkin. :-)

Ensi viikolla lepoviikko. Ja kyllä taas eilen huomasi treenatessamme selkää ja tisuja, että lepo tulee taas tarpeeseen. Nyt olen taas viisi viikkoa treenannut lujaa, tehnyt kovia aerobisia ja yrittänyt saada kulutusta korkealle. Nyt kroppa on taas sitä mieltä, että on aika höllätä. Ensi viikolle mulla oli alunperin hieronta varattuna, mutta työmenojen takia jouduin sen perumaan. Luvassa siis aerobista ja ehkä kevyempää treeniä, ainakin yhden jalkatreenin menen Valkun kanssa tekemään. Mutta lepoa mielelle ja kropalle, siitä on ensi viikko tehty. :-)

Tän jälkeen meinaan viettää lepoviikkoa joka viides viikko joka kuudennen sijaan. Paukuttelen kuitenkin aika kovia treenejä mielestäni joka kerta ja kroppa alkaa viidennen viikon kohdalla olemaan jo aika finaalissa. Sen huomasi eilen selkä/tisutreeneissä. Ei vaan syty samalla lailla, ei saa niin paljon itsestään irti kuin haluaisi. Joten lepo todellakin tulee tarpeeseen. :-)

Maanantaina tapahtuu jotain mitä olen kauan odotellut. Meinaan pääsen vihdoin eroon Tallinnan tuliaisestani eli tatuoinnista jonka olen ottanut varmaan 17v sitten. Rintapielessäni "komeilee" käärmes hattu päässä. Otettaessa se oli kovinkin huvittava juttu, mutta nyt kun värit on ihan kulahtaneet ja kuva muutenkin epäselvä, niin en ole enää aikoihin pitänyt sitä mitenkään huvittavana. Maanantaina se siitä lähtee. Sitä ei kuitenkaan pois oteta millään laasereilla tai muullakaan konstilla vaan se peitetään uudella kuvalla. Millainen se tulee olemaan, se me nähdään myöhemmin. :-)

Ens viikolla tapahtuu muutakin ihanaa!! Meinaan lauantaina lähden kohti Lahtea ja Ilonaa. Meillä on treenitreffit. Hän saa määrätä mitä tehdään, mä lupaan vinkumatta tehdä mitä käsketään. Sen jälkeen kyläilyä, höpötystä, naurua ja toisemme tsemppaamista. Ihana päivä tulossa, I can´t wait!! :-)

Siinäpä kuulumiset tällä kertaa. Nyt jään katselemaan mitä ruokavalioon tehdyt muutokset saavat aikaan ja kerron niistä sitten seuraavalla kerralla. Hui, nyt kaikki alkoi varmasti jännittämään, kukaan ei saa nukuttua öitänsä kun vaan odottelee miten mun dieetti etenee. Hei relax vaan, jos se ei etene niin nauretaan sille päin naamaa, ei pidetä sitä ongelmana (ei tehdä siitä ongelmaa). Mulla on hyvä Valkku, luotetaan häneen!! :-)

Mahtavaa viikko kaikille, nauttikaa kevään tulosta!! 

Jos ei ala tuloksia tulemaan, alamme Valkun kanssa treenaamaan agilitya. Saatte itse miettiä kumpaa kaveria minä edustan!! :-)

Olen(ko) syöttäjä??

Oletteko koskaan katsoneet mitään ohjelmaa jossa pariskunnasta toinen (yleensä kai mies) syöttää toista jotta tämä lihoaisi? Itse olen katsonut ja kieltämättä aika karua katsottavaa. Toiset saa mielihyvää siitä, että näkee toisen avuttomana sängyllä makaamassa ja lihomassa, ollen täysin sinun armoillasi (peseytymisestä lähtien autat häntä joka asiassa..) Jonkinlaisesta persoonallisuushäiriöstä tässä on tietenkin kyse kuten siinäkin, että alistuu toisen haluihin täysin oman terveytensä uhallakin.

Kerran katsoimme englantilaista ohjelmaa jossa seurattiin kolmea naista joista kaksi lihottivat itse itseään tarkoituksella. Ainakin toinen tytöistä halusi töihin formaattiin jossa miehet saavat privaatisti katsella sinua ja sinun syömisiäsi, tietenkin olet samalla sängyllä vähissä vaatteissa ja teet ruolla ehkä jotain muutakin. Käyttäkää mielikuvitustanne.. :D
Mukana oli myös yksi pariskunta jossa mies (laiha) syötti avokkiaan kamalilla määrillä ruokaa. Ja sitten he kuvasivat näitä syömishetkiään jotta saivat laittaa nettiin toisten samanlaisten ihailtavaksi. Uskokaa pois, on ihmisiä jotka haluavat katsella vaikka mitä erikoista, toi on aika lievää vielä. :D

No, tämä pariskunta siis kuvasi kun nainen söi 4,5 litraa minttusuklaapirtelöä. Hänellä oli tetra suussaan johon tuli letku ja miehensä kaatoi letkuun pirtelöä. Ja sitten kuvattiin kuinka naisen maha alkoi paisumaan siitä kaikesta pirtelöstä. Taisin siinä vaiheessa miettiä, ettei se puoli purkkia jädeä taida silloin tällöin niin huono juttu ollakkaan. ;-)

Joo, miks tälläinen aihe?? Kun en itse syö mitään viljatuotteita/sokerisia niin kuitenkin käydessäni Lidlissä tykkään ostaa erilaisia sämpylöitä, piirakoita, lihiksiä, pizzataskua tms ja sitten mieheni saa syödä ne. Tai jädeä, karkkia, suklaata, pullaa, sipsiä, naksua tms ja taas mies saa syödä. Olemmekin nauraneet, että olen syöttäjä. Hiukan pienemmässä mittakaavassa kuin ohjelman ihmiset, mutta kuitenkin. Mä tykkään ostaa niitä vaikka tiedän ettei ne ole terveellisiä ja itse en niitä söisi. En kuitenkaan syötä niitä miehelleni, hän joutuu kyllä ne ihan ite syömään (jos haluaa ja aina ne on kauppansa tehneet). :-)
Olenko siis kuitenkin syöttäjä, mitä mieltä olette??

Olen miettinyt tätä edistys asiaa, tuleeko sitä lihasta vai eikö? Ja paljonko on sitten tarpeeksi, milloin olen tyytyväinen jo olemassa olevaan ja milloin olen sitä mieltä että nyt riittää?
Pyysinkin miestäni ottamaan kuvia selästäni jotta näen onko siellä sitä leventymistä tapahtunut. Ja hänhän otti, kiltti kun on. Näkyykö leventymistä??

Ajattelin varmaan samaa kuin tekin, hah hah kuin vitsikästä. Annahan kun mä riisun edes paitani ensiksi ja kuvataan sitten uudestaan. Hyvin huomasi kuinka eri kuvakulmat saa erilaista näkymää. Ja kun on rennosti ja kun jännittää, aika ero siinäkin. 

Tässä näkyy mielestäni leventymistä. Ei jännitystä.

                              Tässä taas näkee paljonko siellä oikeasti on lihaksia kun ne jännittää. 

Tämä kuvakulma taas ei tuo leveyttä esille, mutta lihaksia näkyy. 

Niin tai näin, haluan tehdä vielä töitä selkäni ja kaiken muunkin eteen. Jännä nähdä miltä näytän vuoden päästä. Mulla loppuu tämä valmennuskausi maaliskuussa ja otan (tietenkin) seuraavan heti perään, tässähän ollaan ihan alku taipaleella vielä koko hommassa. Ja maaliskuussa matkaan tarttuu Jari (ainakin lupasi tulla) ja sitten ehkä muuttuu saliohjelmat ja ruokavaliokin jollain lailla. Jänskää nähdä millaisia muutoksia hän haluaa tehdä vai jatketaan näillä. Vielä turhaa miettiä, Kaisan kanssa teemme yhteistyötä 2kk.

Huomenna hänet näenkin taas pitkästä aikaa, jipiiii. Onkin ollut ikävä. <3

Mulla on huomenna alkamassa myös toinen haaste, oppia juoksemaan järkevästi 10km. Niin etten ole puoli kuollut maaliin tullessani. Mutta siitä sitten ensi kerralla. :-)

Nyt koiruus ulos ja sitten salille vielä rääkkäämään vähän reisiä. Tänään jo ehdinkin polkea puoli tuntia. Vain minä, kuntopyörä ja Harry Potter. :D

Miten teidän edistyminen? Missä haluatte edistyä? Millaisia tavoitteita teillä on elämällenne (ei tarvitse tietenkään olla liikuntaan liittyviä, kaikki kiinnostaa)

Tässä vielä päivän naurut, ihan parhautta. :D

Miten meni vapaasyöntipäivä?

Niin on ohitse päivä jolloin sai syödä mitä halusi. Nyt koska analysointi on kova sana niin käytetään mekin sitä ja analysoidaan vapaasyöntipäivän opetusta (?)

Eilen oli tosiaan THE päivä jota olin odottanut, koska olin kuullut huhuja, että sitä kuuluu odottaa kuin lapsena joulua. Ja minähän odotin ja jännitin kuin lapsena. Yöllä en saanut nukuttua kun pyörittelin mielessäni sitä kaikkea mitä ehtisin päivän aikana syömään. Sillä, että mulla oli yöllä jäätävä nälkä ei ollut mitään tekemistä valvomisen kanssa (ei varmaan joo). 

Menin ajoissa nukkumaan herätekseni kuin kiusallaan ennen klo 00 joten en voinut edes aloittaa odottamaani syömisjuhlaani. Koska olenhan mä tunnollinen ja pysyn aikataulussa, lauantaina ei syödä jos ollaan sovittu sunnuntaista. Takas siis nukkumaan (pyörimään sängyssä) ja odottamaan aamua. Mä niin muistin taas ne lapsuuden yöt ennen joulua, aamu ei tule ollenkaan ja kun se tulee niin iltaan ennen lahjojen jakoa on vielä niiiiiin kauan aikaa. 

Aamu tuli kuitenkin tällä(kin) kertaa ja niin mä aloitin syömingit. Aamupalaks puuroa ja mutakakkua. Sitten lähdimme laivalle. Muiden mennessä aamupalalle mä olin lapsenvahtina ja vedin kahvin, gluteenittoman karjalanpiirakan (aivan hirveää, ei enää toiste kiitos) ja mutakakkua. Näiden päälle kuivattua taatelia ja banaania. Siinä vaiheessa alkoi jo vatsaa vääntää ja tiesin ettei tää päivä pääty hyvin. Vatsaa väänsi ja ilmaa oli niin ettei meinannut maassa pysyä, ei kiva. :-/

Tallinnassa kävelimme (onneks olimme ulkoilmassa, se ilma mahassa...) ja näimme tälläisiä, pelotti!!! :D

Nykyajan pyövelit pelaa kännykällä töiden puutteessa :-)

Kuin kaksi marjaa :-)

Kävimme myös kahvilla. Muut söi leivoksia ja minä gluteenitonta sämpylää kurkulla ja kalkkunaleikkeleellä (ei kuvaa). 

Kävimme myös syömässä, söin kanawokkia riisinuudelilla sekä erilaisia salaattisötkötyksiä. Tän näköistä. 

On siinä pari sillin palastakin. Ruoka oli makuuni aika pliisua, joutu laittamaan suolaa. :-)

Näiden välissä söin niitä kuivattuja hedelmiä ja join vettä. Laivalla illalla söin vielä yhden gluteenittoman sämpyn samoilla höysteillä kuin päivälläkin. Ja kun olimme kotona klo 23 jälkeen kaivoin vielä pakastimesta pari palaa mutakakkua ja sulatin mikrossa. Ihan vaan koska vielä sai syödä, mahakivuista viis. :-)

Tänään oli ihanaa syödä taas normaalisti, tässä jo puoliksi syöty päivällinen. 

Mitä siis opimme tästä päivästä? Ainakin sen, että voin käsi sydämmellä sanoa, ettei mulle enää tälläisiä päiviä kiitos. Olo oli aivan kauhea, mahaa särki ja ilmavaivat oli jäätäviä. En jaksa ymmärtää miksi tälläinen syömispäivä olis jotenkin odotettu. Tänään laitoinkin Kaisalle postia ajatuksista ja siitä, että kun dieetin loputtua alamme lisäämään pikkuhiljaa hiilareita ruokavalioon niin ehkä sellainen vapaasyöntiateria silloin tällöin olis kiva. Mutta että päivä jolloin PITÄÄ syödä paljon nopeasti imeytyvää hiilaria, ei kiitos!! 

Nyt onkin kivaa katsoa miten paino ja jaksaminen reagoi tuohon päivään. Tässähän on tarkoitus saada aineenvaihduntaan boostia ja mulla se on toteutunut niin, että olen saanut käydä jonkisen verran takahuoneessa tänään. :D Eilen aamulla paino näytti tän verran. 

Tänä aamuna paino olikin 59,7kg eli hiukan oli nesteet tarraneet kiinni eilisestä. :D Nyt odotellaan miten kroppa reagoi, dieettiä vielä tämä ja ens vko jäljellä. :-)

Kävin viime viikolla kaksi kertaa pt:n kanssa treenaamassa. Torstaina oli vuorossa Bettinan kanssa tehty jalkatreeni. Menin typeränä sanomaan, että mielessäni pyörii Arnoldin puheet: "Jossain joku treenaa vieläkin kovempaa kuin sinä..". Olin siinä vaiheessa tekemässä kyykkyyn menoa joka ottaa reisille ihan järkysti. Bettina oli käskenyt tehdä 15 ja olimme jo kaksi kierrosta tehneet. Kun menin avaamaan suuni sanoi hän: "Minä teen aina max 20 kyykkyä joten ainakin teet minua enemmän ja teet 25." Kun olin ne punnertanut niin jalat huusi hoosiannaa ja muistin taas miksi suunsa kannattaa pitää kiinni. :D

Pasin kanssa tein lauantaina selkää ja rintaa.
Penkkipunnerrus on mulle vaikea paikka, tuntuu ettei sitä hiton tankoa vaan pysty nostamaan montaa kertaa. Mutta sain kuulla, että hyvin mä teen, vaikka näyttää etten saa enää yhtään toistoa niin jostain revin raivon tehdä vielä yhden. Ja selässäni kuulemma lihakset alkaa näkymään (mikä oliskin tarkoituksena) ;-) Kyllä ne kehut vaan aina lämmittää mieltä. Ja penkkipunnerrusta tehdessäni käsipainoilla yllätin itsenikin vääntämällä niitä 9kg painolla vaikka joka paikka oli jo ihan loppu. Hyvä treeni, parempi mieli, näin se vaan menee. :-)

Sellaista analysointia tällä kertaa. Koska en ole viime yönä juurikaan nukkunut niin nyt koiruuden kanssa ulos, iltapala ja nukkkkkumaaaan!! :-)

Dieetti etenee ja fiilikset vaan paranee

Kolmatta viikkoa mennään, jibbijaajaajee!! Maanantaina punnitsin itseni ja viikossa lähtenyt -0,6kg, meitsi on supertyytyävinen. Ensinnäkin siksi, ettei painoni ole kovin nopeasti putoavaa lajia ja toisekseen siksi, että tiedän tekeväni oikein kun se paino tippuu.
Joojoo, olenhan mä sanonut ettei sillä painolla ole väliä eikä sillä oikeasti olekkaan, mutta jos se menee alaspäin niin jotainhan on silloin tapahtunut ja mä toivon, että se jotain on rasvaa joka on poistunut paikalta. :D

Mutta entäs tämä aamu, meinasin purskahtaa itkuun. Meinaan nyt vaaka näytti tältä. Näin vähän olen painanut viimeksi 19v sitten. Aivan, on siitä hetki mennyt. Mutta se nyt mun painosta, ei se ketään kiinnosta kuitenkaan. :D

Nyt ei ol nälkä kauhian pahasti vaivannut, ehkä elimistö alkaa vähitellen tottumaan tähän ruokavalioon. Ja uskoisin, että kun se siihen tottuu niin silloin tehdään muutoksia jotta saadaan taas tuloksia aikaiseksi. Mutta se on sitten Kaisan murhe, mun ei onneksi tarvitse sellaisia miettiä. Se on vaan niin huippua, että kun sulla on oma valmentaja niin se miettii asiat sun puolesta, sun ei tarvi muuta kuin toteuttaa. Ihan parasta!! :D

Yritin viime perjantaina käydä verta luovuttamassa eniten tarjoavalle, ei kun siis eniten tarvitsevalle. Mutta mutta, ei he sitten halunneetkaan sitä. Olen viimeksi käynyt tasan 3kk sitten ja vereni ei ollut vielä palautunut eli Hemppa oli liian matala. Mulla oli niin mälsä fiilis, olin niin ollut hengenpelastajafiiliksellä ja sitten pufh, en saanutkaan pelastaa kenenkään henkeä. Tuntuukohan rantavahdilta samalta kun se eka näkee jonkun hukkuneena ja kun menossa pelastamaan on kaveri jo rannalla ja ei hukukkaan?? Eiks siinä vaiheessa tule mieleen heittää koko hukkuva kaveri jorpakkoon, huku sinne. :D No, ehkä vähän ontuva vertaus mutta ontuva on kirjoittajakin. ;-) 

Tällä kertaa en pelastanut ketään, mutta ehkä joskus toiste :-)

               Lohduttauduin tällä kotona, mitäs siihen sanotte?? 

Ihmeelliseksi asian tekee jos tietää etten ole koskaan välittänyt limpparista, juon sitä yleensä ehkä lasin vuodessa. Mutta nyt olen juonut yhden vkl:n aikana. Kaikkea se dieetti teettää :-)

Kävin äsken vesijuoksemassa. Näin kun on arkivapaa niin voi tehdä kaikkea ihmeellistä, kuten mennä uimahalliin. Mun tuurilla siellä oli samaan aikaan luokallinen iloisesti kiljuvia lapsia joista todentotta lähti ääntä. No, olen sen verran kuuro tai lapsirakas ettei tuo minua haitannut. Mutta muutama puolisokea aikuinen hiukan nauratti, kun eivät osaa isoa kylttiä lukea missä lukee isolla VESIJUOKSURATA!! No, mahduttiinhan me tokikin sinne kaikki, mutta toisen tädin kanssa kohdatessamme hiukan nostimme suupieliämme kuin toisillemme sanoen: "Sokeita pässejä tai ihan vaan lukutaidottomia". Tarkemmin ajatellen saattoi tädin puhekuplassa lukea jotain muutakin, mutta koska poljin niin lujaa ohi niin en meinannut saada selvää. ;-)

Viime viikolla kävin Teron kanssa treenaa selkää ja rintaa. Tänään menossa Bettinan kanssa treenaamaan olkapäitä ja käsiä. En meinaa malttaa odottaa, niin hyvä fiilis on. Treenien jälkeen tapaan isosiskon ja mennään kahville. Varmaankin ihan vaan puistoon, jotta saan samalla syödä evääni. Nyt dieetillä ollessani haluan olla siinä täysillä eli ei ylimääräistä. Ja jos joku muu tekee ruokasi et voi olla varma mitä siinä on. Alkaako tää menee jo vähän vainoharhan puolelle? Ettei joku vaan yrittäisi myrkyttää mua? Pitäisikö hankkia itselleen koemaistaja?? Hulluus, täältä tullaan. :D

Mulla oli varmaan sata asiaa mitä piti kirjoittaa, mutta nyt en muista yhtäkään. Paitsi sen, että tuli maanantaina sadannes kuntosalikäynti tälle vuodelle täyteen. Jokunen tunti tullut siellä vietettyä, mutta vielä ehtii monen monta kertaa tänä vuonna. Tää keski-ikä onkin meinaan tosi mukavaa aikaa. Pääset/saat/ehdit tekemään kaikkea mistä itse tykkäät. Täähän on ihan parasta aikaa!! Ja näitä kullanmuruja voi ihailla ja nuuskia ja pusutella, mutta aina palauttaa vanhemmilleen sen jälkeen. :D

Tädin muru on ihan paras <3

3 kuukauden edistyskuvia

On aika tilittää kolmen kuukauden fiiliksiä jotka tietenkin ovat aivan mahtavat. Aluksi tuntui, ettei asiassa tule mitään edistystä, mutta valmentajani hiukan puhuessa järkeä päähäni ja käskiessä ottaa kuvia, huomasin itsekkin että tapahtuuhan tässä vaikka mitä vaikka ei kaikki vaaálla näykkään. (huh, olihan pitkä lause, ihan alkoi hengästyttää kirjoittaa sitä) :)

Otin mittoja ja näkeehän niistäkin edistyksen:

Paino              65,3kg --> 63kg
Vyötärö          85cm --> 79,5cm
Lantio             97cm --> 96,5cm (vuoden alussa 105cm)
Oikea reisi      60cm --> 58,5cm
Vasen reisi      60cm --> 57,5cm
Rinnan päältä  95cm --> 90,5cm
Rinnan alta     81cm --> 79,5cm
Napa               86cm --> 84,5cm
"Röllö"            92cm --> 90cm (vuoden alussa 99cm)  

Jotta pelkät numerot ei jäisi näytöksi niin uskaltaudun laittamaan tähän kuvani, jokainen katsoo omalla vastuullaan!!!! :)


Nämä kuvat otettu valmennuksen alkaessa.

Nämä ovat kuukauden päästä.

Nämä nykyhetken kuvat eli valmennusta kestänyt 3kk.

Väkisin tässä tulee mieleen, että mitä sitä ehtii vielä kolmessa kuukaudessa tapahtua kun tälläinen muutos tapahtunut jo nyt. Vai näettekö te muutosta, onko itselläni vaaleanpunaiset lasit taas päässä? :)

Huomenna pääsee taas treenaamaan, mä olen niin odottanut sitä. Tää vkl mennyt täysin töissä, vaihtelua tosin tuo se, että tästä saa palkkaa. Sanoisinko jopa mukavaa vaihtelua. :)

Nyt eväiden laittoon jotta jaksaa illan painaa. Nauratti eilen, kun menin töihin. Olin siellä kesän töissä ja muutosta on siihen tapahtunut osaltani. Työkaveri ei halunnut edes katsella minua, kun olin niin kutistunut. (no en varmaan ihan niiiin paljoa mutta itse oli ensin laihtunut ja nyt taas lihonnut joten toisen onnistuminen taisi hiukan korveta mieltä.) ;)

Vanhan sanonnan mukaan: "Kosketelkaa toisianne." :)

Aamu angstia..

Eilinen aamu oli sellainen, että taittoi kamelin selän. Kävin taas vaaálla, olihan vko mennyt edellisestä kerrasta. Ja mitä se saakelin vaaka mulle näyttää?? +700g eli kokonaispudotus oli -800g ja aikaa mennyt 1,5kk. Valehtelisin jos väittäisin, ettei tuntunut missään, meinaan se tuntui. Tuntui niin, että meinas itku päästä ja tais vähän päästäkkin. Yritin siinä fiksuna tyttönä miettiä, että mitä tuosta. Numerot menee ja numerot tulee eikä se muuta sitä tosiasiaa että muutosta kroppaan on tullut. Mutta kun se vaaka tuntuu olevan sellainen puolijumala jota pitää kumartaa ja kunnioittaa ja se on ainoa oikea totuus tässä touhussa. :/

Tosissaan tuntui, ettei mitään tapahdu kun ei ole paino tippunut vielä kiloja, saati kymmeniä. Kummasti unohtu se, että vatsa pienentynyt ja jenkkakahvatkin kivasti häviämässä. Ne ei olleet enää mitään kun oli niin angsti fiilis. Laitoin sitten Kaisalle viestiä, että mitä tehdään kun mitään muutosta ei tapahdu. Tänään tulikin sellainen viesti, että jo alkoi meikäläisenkin poskilihaksia vetämään ja päähän tarttui selkeästi aimo annos viisautta. :)

Tässä suoria lainauksia vastauksesta: Missä olisi pitänyt tapahtua, numeroissa vaakalla? Miksi? Mitä se kertoo sun olosta, ne numerot? Ei paskan vertaa!!!!!    ...istu hetkeks alas ja mieti rauhassa mitä tavoittelet ja miksi. Ja miltä olo tuntuu just nyt? Tuleeko hyvä olo siitä et painolukemat tippuu.. vai voisko se tulla siitä et kroppa voi hyvin ja tuli tehtyä pirun hyvä treeni. Et olo on hyvä just nyt, tässä hetkessä?! Eikä sit kun numerot on 59. tai mitä hyvänsä..

Tää on niin totta, ei ne numerot määritä mua ihmisenä, ne ei kerro musta yhtään mitään. Olen nyt todella nauttinut treeneistä, lisään painoa koko aika kaikkeen mihin vaan pystyn ja lähden voittaja fiiliksellä ulos sieltä. Eikös vaan se olekkin sitä mitä jokaisen pitäisi tavoitella?? Nyt mulle kirkastui mun tavoitteeni tälle puolelle vuodelle (ei tietty enää jäljellä kuin vähän yli 4kk)  ja se tavoite ei liity mitenkään numeroihin vaan ne liittyy omaan fiilikseen ja siihen, että kropan malli hiukan muuttuisi. Millaiseksi, se jää nähtäväksi mutta jo nyt on ihan voittaja olo. Tää oli yksi notkahdus taistojen tiellä ja tätäkin tarvittiin. Nyt on entistä parempi fiilis jatkaa. :) Ja sovimme, että vaaka lähtee marraskuuksi kokonaan lattiaa koristamasta. No, se on edelleen siellä mutta ilman pattereita. Hah, siitäs sait. Mulle ei kettuilla :)

Ensinmäinen "repsahdus"..

.. on nyt koettu. Annoin tähän itselleni luvan käydessäni verenluovutuksessa. Sen jälkeen söin yhden suolakeksin, yhden dominokeksin sekä yhden mitäänsanomattoman kolmioleivän. Niin ja join lasin mehua ennen luovutusta. Ehkä tämä(kään) ei maata kaada eikä projektiani hetkauta suuntaan eikä toiseen. :)

Juuri aamulla otin taas vaaán lukemat ylös niin on se paino pikkuhiljaa alaspäin hivuttautumassa. Valmentaja-Kaisan kanssa sovimme, että samalla linjalla jatketaan, suunta on oikea. Treeniohjelmastani pidän ja ruoka maistuu ja muutosta tulee niin miksipä sitä muutoksia tekemään. Jos ei mitään tapahtuisi niin olisi syytä muuttaa jotain kohtaa..

Koska en tänään saa treenata niin voin hyvillä mielin viettää iltani sohvalle. Ukkokulta kun otti netflixin niin jo vaan on sen jälkeen taas sohva huudellut lujempaa nimeäni :) Aamulla taas lenkille ja sitten kampaajalle. Jos saisi jotain uutta muutosta tähän hataraan päähän :)

Semmoista sitten vaan, ei mulla muuta tälläkertaa ollutkaan :)

Tässä aamupalani yksi osa vielä, ettei ihan ilman kuvia olla :)

Eka kuukausi kulunut..

..pt:n valmennuksessa ja tässä mietin mitä on jäänyt käteen. Jos ihan pelkkää painonmuutosta ajatellaan niin ei suurta muutosta ole tapahtunut tai rehellisesti sanottuna muutos on kilon verran alaspäin. Koska en mittaa tätä asiaa nyt vaaálla niin olen tyytyväinen tuohon kiloonkin. Parempi nyt keskittyä muuhun kuin painoon.

Treeneistä olen saanut hirveästi puhtia muuhun elämään, nyt vaihtoehtona ei ole kotiin jääminen kun on treenipäivä vaan sinne oikeasti mennään. Aamuaerobisia on ollut niukasti, kuitenkin just sen minimimäärän mitä pitänytkin, siihen pitää panostaa jatkossa enemmän. Ja itsekkin hämmästynyt sitä kuinka ennen kävelylenkillä itsekseen käynyt ja niistä nauttinut ei millään enää viitsis lähteä. Nyt enemmän kiinnostaa crossing kotona ja samalla katsottava sarja tms. :) Mutta ei tyylillä väliä, kunhan ne aerobiset tulee tehtyä.
Ja jotta ei jäis ajatusta ettei kuukaudessa ole mitään tapahtunut kropan suhteen niin kerron, että ostin itselleni tuuman pienemmät farkut kuin ennen. Ja sitä kokoa en todellakaan edes muista milloin olisin viimeks käyttänyt :)

Työharjoitteluni loppui perjantaina, haikein mielin lähdin. Olin siellä 9vkoa ja kysyivätkin, ettetkö muka tule maanantaina, kuulut jo porukkaan. :) Tiistaina minulla arviointikeskustelu, näytönvastaanottaja jo tosin sanoi, että kirkkaasti kiitettävä napsahtaa. Kiitin ja melkein jopa kumarsin. :)
Osastonhoitaja kyseli jatkosuunnitelmiani ja väläytti vuorotteluvapaan sijaisuuden mahdollisuutta ensi vuonna, mä niiiiin menisin kyllä. On psykiatria vaan niiiiiin mun juttuni. Ja tässä nyt varmistunut ajatus, että luen vielä itseni sairaanhoitajaksi kunhan eka saan työkokeusta ja kerään rahaa säästöön :)

Eilen olin pt Jounin käsittelyssä. Eka katsoimme liikkeet olkapäälleni joka on varsinainen ongelma koska leikattu kaksi kertaa. Kun ne oli katsottu niin alettiin treenaa jalkoja. Voi pyhä Sylvi ja pari muuta tätiä, johan reidet ihmetteli mikä niihin iski :) Eka prässiä erilaisilla sarjoilla ja temmolla, siinä sitten typeryyksissäni menin sanomaan että etureidet on ongelmalliset. Ja mitä seuraavaksi teemme, tietenkin niitä etureisiä jalan ojennuksella. Tuntui ettei jalat nouse enää omin avuin ollenkaan, saatikka että olisi saanut sen masiinankin painon vielä nostettua. Mutta toisen tsemppaamisella ja karjumisella korvanjuuressa on kumma taika, sä revit sen voiman vaikka p-reiästä ja saat sen ylös. Tämän jälkeen vielä askelkyykkyjä joita en voi sanoa rakastavani, mielestäni ovat aivan pirun keksintöä ja suoraan alakerrasta kotosin. Mutta niin tuli nekin tehtyä ja vapisevana suihkuun. Oli isännän ilmeessä näkemistä kun vaapuin kotia ja sanoin: "Vähän Jounin kanssa jumpattiin." :D

Eilen olimme keilaamassa mieheni ja tyttären kanssa. Mä en vaan kertakaikkiaan osaa sitä hommaa ja ilmeisesti ei osannut viereisen radan nuori kundikaan kun sanoi kavereilleen: "Paska peli." Teki mieli heittää yläfemmat kaverin kanssa, niin samaa mieltä olin :)

Keskiviikkona tapaan valmentajani Kaisan, yhdessä treenataan. Pakko pyytää että tehdään selkää, pelkään etten pääse muuten ominavuin kotiin jos jalkoja treenattais. :) Katotaan mitä se mun päänmenoks keksii. Toivottavasti ei ainakaan ota yhtään evästä pois, nytkin välillä kamala nälkä. Mutta hän kyllä tietää mikä mulle on parasta, luotan ja uskon häneen :)

                           Isäntä oli tehnyt ruoan mulle valmiiks kun tulin treeneistä, ihana Hän!! :)