Kuka muu muka?

Onpas pitkä hiljaisuus ollut, eikö ole ollut aikaa vai asiaa vai miksei ole tekstiä tullut? Varmaan molempia ja ei ole tapahtunut oikein mitään kummempia (vaikka koskapa mulle mitään kummempia tapahtuis?) :-)

Pitikin oikein katsoa puhelimensa kuvia jotta näkisi onko tässä tapahtunut mitään. Ja siellähän se näkyi, elämästä on nautittu tässäkin välissä. :-)

Ensinnäkin värjäsin hiukseni. Kyllästyin tummaan päähän, sitä olen katsellut nyt jo vuosia. Niinpä tein värinpoiston joka taisi olla elämäni ensimmäinen kerta muuten. Tökötti olikin sellaista myrkkyä, että päänahka tuntui ainakin numeron liian pieneltä, niin kiristi seuraavat pari päivää. 

Värinpoiston tehtyäni pistin kevytvärin päähäni. Oli muuten vaikeaa kaupasta löytää väriä kevyt versiona. Kaikki tuppaa olemaan kestovärejä. Halusin punaista joten sellaisen sitten valikoin. Kampaajani nauroi, että älä värjää ihan kirkkaan punaiseksi. Ihminen toitottaa kirkuvan punaisella päällä omaavansa pahan kriisin. No, koska mulla ei ollut mitään kriisiä mitä kaikille toitottaa niin valikoin vähemmän kirkuvan. :-)


Lopputulos oli mielestäni ihan hyvä, itse ainakin pidin ja muiden mielipiteistä en niin välitäkkään. :-)

Olen käynyt myös Tampereella ystäväni kanssa. Oli Helatorstai ja valitettavasti ei ollut Fitwok auki jossa käyn aina Tampereella käydessänis. No nyt en käynyt, mutta kävin mä Wolfilla treenaamassa. :-) Sitä salia on tituleerattu Suomen parhaimmaksi. En tosin täysin  allekirjoita tuota lausetta, koska mun mielestä Mayor´s on parempi ja selkeämpi. Jos kiinnostaa niin kannattaa kokeilla molempia niin sitten tietää mitä mieltä itse niistä on. :-)

Wolfilla tein jalkatreenin, ihan onnistuneen sellaisen ainakin omasta mielestäni. Siellä oli hiljaista, muutama bodari kanssani oli hikoilemassa. Tosin oli todella lämmin iltapäivä joka varmasti verotti kävijöitä. Kaikki eivät ole niin hulluja kuin minä joka on ilmalla kuin ilmalla salilla, jos treeni on kalenteriin merkattu niin se myös tehdään. :-)

Kävimme myös katsomassa jääkiekkoa. Joo, ei ihan Pietarissa saakka eikä kiekon laatukaan ollut ehkä ihan samaa kuin MM-tasolla, mutta viihdyttävää se oli anyway. Poikani pelaa työpaikkansa joukkueessa ja heillä oli turnaus jota kävimme katsomassa. Hän on aloittanut kiekonpeluun 6-vuotiaana mennessään jääkiekkokouluun ja jatkoi 15-vuotiaaksi. Sitten taisi tulla kaikenlaista muuta mietittävää ja tärkeämpää tekemistä ja kiekko jäi. Nyt hän on jälleen palannut takaisin peliin ja tosiaan pelailee työporukassa. En voi olla kuin tyytyväinen, että lapsuudessa aloitettu harrastus jaksaa kantaa vielä aikuisenakin. Ja, että siitä nauttii niin paljon kuin hän, se on parasta. Olisiko äitiinsä tullut, tykkää liikkua? :-)

Pelissä oli tapahtumia ja vaarallisiakin tilanteita. Oli tappelua niin, että eräs pelaaja sai lähteä suoraan suihkuun viilentämään tunteitaan. Tuli jäähyjä, kundikin sai ainakin muutaman. Tuli kyllä niin entiset ajat mieleen kun istuin kaukalon äärellä huutelemassa kannustuksia. Piti nytkin hiukan huudella, sillai nätisti vaan. :-)

Heidän joukkueensa tuli kuudenneksi, joukkueita oli kahdeksan. Eli ei ihan huonoimpia, mutta ei ihan mitalisijoille päässeet. Sai kundi parhaimman pelaajan palkinnonkin yhdessä pelissä, palkinto oli pornovideo. Oli kuulemma saanut sellaisen viimekin vuonna, nyt sai uuden. Jätin kysymättä oliko entinen ollut kovassa käytössä!! :-)
Aina ei äidin tarvitse tietää kaikkea. :-)

Olen myös käynyt rullaluistelemassa. Ollaan käyty Ukko-kullan kanssa yhdessä sekä olen käynyt itsekseni. Meillä tuppaa olemaan kunto vähän eri tasoa joten yhdessä luistelessa se menee vähän niinkuin niin, että mä menen ja Ukko-kulta tulee jossain perässä. Sitten jään häntä odottelemaan. Kerran luisteltuani mäen ylös jäin häntä odottamaan ja kun hän saapui kysyin: "Eikö tää ole tosi kivaa hommaa?" Hän vastasi: "Joo, niin vitun kivaa." Mä nauroin maha kipeänä. :-) Toisinaan olemme tehneet niin, että minä luistelen ja hän tulee pyörällä. Sekin toimii kivasti. Vaikka emme mene vierekkäin tai edes näe koko aika toisiamme, niin tiedän hänen olevan mukana ja se riittää mulle. :-)

Treenaamassa olen tietty käynyt kans, kuinkas muutenkaan. Mitään enkkoja tuskin ollaan nyt paukuteltu koska ei muistu mieleen, mutta muistelemattakin voin sanoa, että nautittu on tekemisestä. Tänään oli vuorossa vielä rinta-hauis-vatsa compo ja näin on taas tämänkin viikon treenit taputeltu. Ens viikolla kaikki alkaa taas alusta, niin salilla kuin luistellen ja lenkkeillen. Vielä pari viikkoa Valkun kanssa treeniä ja sitten meille tuleekin pieno breikki asian tiimoilta. Mutta mä tiedän, että hän on siellä missä pitääkin eli odottamassa mua sitten kun taas palaan hommiin. Hän on ja pysyy, hän ei katoa mihinkään!! :-)

Tänään muuten ollessani työpaikan salilla itsekseni sain pitää rauhassa ääntä, sellaista puhinaa ja ähinää kun tilanne vaati. No, siinä olkapäitä kiusatessani tuli paikalle pari muutakin hoitsua. Kundi katsoi mua ja sanoi: "Hyvin sä vedät." Kiitos, kuka sitten lie oletkaan!! :-)

Pus pus bodaukselle!! :-)

Olemme jälleen saaneet nauttia joka keväisestä tapahtumasta eli kiekon MM-kisoista. Nykyään kun pitäisi olla jokin maksullinen kanava jotta kaikki pelit näkisi niin jää katsominen vähäisemmäksi kuin ennen. Mutta Suomi-pojan matsit on katottu ja tänään vielä kaadetaan Kanadan-pojat!! Nyt ei kuulemma tavata torilla vaan Kaisaniemen puistossa. Ihan sama, ruotsalaiset ovat jo kaatuneet ja totta totisesti illalla kaatuu vielä Kanukki!! Hienoa olla taas suomalainen!! :-)

Ps. Jos ihmettelit mistä otsikko tulee niin et ole ainoa, sitä minäkin ihmettelin. Olin aloittanut tekstin jo pari päivää sitten ja nyt kun ajattelin kirjoittaa loppuun jäin ihmettelemään mitä olen mahtanut ajatella otsikkoa kirjoittaessani?? :-) Todennäköisesti olen kuunnellut Cheekiä tai muuten hänen musiikkiansa ajatellut. Olen meinaan nykyään ihastunut hänen musaansa, huikea kaveri!! Ja hei, kuka muu muka kuin MÄ täällä kirjoittelisin??!! :-)

Kuntoilija-ihme kyläilemässä

Nyt en haluaisi aloittaa postausta dieetti kuulumisilla, sillä haluan hetkeksi unohtaa koko dieetin. Homma ei ole edennyt ollenkaan niin kuin alunperin ajateltiin. Tässä se taas tuli huomattua, että ihminen ei ole kone ja hänen kroppansa ei aina reagoi odotetulla tavalla vaan jollain aivan muulla. Jollain järjenvastaisella, fysikaalisella ihmeellä. Kuten nyt mun tapauksessani. Syön vähemmän kuin kulutan, treenaan paljon ja kulutan sen takia myös paljon ylimääräistä ja miten tähän reagoi kroppani. Nostamalla painoa!! Tää tuntuu jo niin uskomattomalta ja järjen vastaiselta etten halua enää edes ajatella asiaa!!

Onneks mulla on Valkku joka miettii asioita mun puolesta ja mun kanssani. Yhdessä tultiin tulokseen, että nyt ei vaaálla käydä ainakaan kahteen viikkoon jotta ei siitä tule stressiä. Selkeästi stressasin vaakaa, tuleeko pudotusta vai eikö tule. Ja kun stressaa niin sehän lisää stressihormonia ja sehän taas vaikeuttaa painonpudotusta. Noidankehä siis valmis. Niinpä me siis päätimme, että ainakaan kahteen viikko ei painoa katsota. Teimme myös ruokavalioon taas pieniä muutoksia, saa nähdä auttaako ne yhtään. 

Dieettiä jäljellä vielä 5,5 vkoa. Ihmeellisiä tuloksia emme voi enää odottaa tapahtuvaksi, mutta päätimme olla tyytyväisiä jokaiseen grammaan jotka pois saamme, teemme tätä kuitenkin terveys edellä. Emme halua rasvaa pois hinnalla millä hyvänsä, koska en ole menossa kisaamaan, en nyt enkä koskaan. Saan ja voin olla siis rasvaisempi kropaltani. :-) Ja ei sitä nytkään hirmuisia määriä ole, on siellä kropassa kivasti lihaksiakin. :-)

Ehkä seuraavaksi kokeilemme tätä konstia jos ei nää muutokset tuota tulosta. :-)

En halunnut aloittaa dieettikuulumisilla ja sillä tietty sitten aloitin. Jatketaan kuitenkin jollain muulla. :-)

Olen/olemme tän viikon lomalla ja maanantaina lähdimme ajelemaan Kokkolaa kohden. Matka on pitkä, vielä pidemmäksi sen tekee se, että haluan itse ajaa koko matkan, koska olen vakaasti sitä mieltä, että MÄ olen parempi kuski. :-) Sitten kun ihminen syö kuusi kertaa ja juo vettä vähintään kolme litraa  päivässä, niin voitte vaan kuvitella kuinka usein joutuu pysähtelemään. Oikein arvattu, todella monta kertaa. :-)

Tässä me oltiin matkalla. ihan sovussa loppuun saakka. <3

Ukkokultakin sai välillä syödäkseen :-)

Musiikkia kuuntelimme alussa vuorotellen, puolen tunnin vuoroissa. Kun tuli Ukkokullan vuoro, niin jännityksellä odotin mitä sieltä on tulossa. Ensiks soi Juice, ok, menetteli, varsinkin kun ei ole aikoihin sitä kuunnellut. Seuraavalla Ukkokullan vuorolla alkoi kuulumaan Eppu Normaalia, se ei sitten enää ollutkaan ihan ok. En ole koskaan välittänyt heidän musastaan. Vaihdettiin Sanniin, hän menetteli. Mun vuorolla kuunneltiin kunnon musaa kuten Mozartin kuolinmessua, Vain elämää ekaa tuotantokautta sekä James Bluntia :-) Muutama vaihto ja aloin kuuntelemaan kuulokkeilla. Ei meidän musamaku kohtaa vaikka me kuinka yritettäis. :-) 

Mitä olen lomallani tehnyt? No ihan sitä samaa mitä teen normaalistikkin eli käynyt treenaamassa. 

Varmasti monet ajattelee, eikö sitä koskaan voi jättää treenejänsä väliin, onko lomallakin pakko käydä salilla? Ei, ei todellakaan ole pakko mennä, kuka mua sinne pakottaisi?? Ei mun Valkkuni mua sinne aja, ei hän anna piiskaa eikä sapiskaa jos en sinne menisi tai jättäisin lenkkini väliin. Ei tietenkään antaisi, koska ei se häneltä ole pois vaikka en treenaisi enää koskaan tai söisin mitä kiinni saisin tai heittäisin muutenkin läskiksi projektini Elämäni kuntoon 50-vuotiaana. 

Pahoillaan hän varmasti siitä olisi, mutta ei se todellakaan häneltä tai muiltakaan pois olisi. Vaan ihan multa itseltäni. Ja mua ei piiskaa salille ajatus, että pakko saada itsensä kuntoon, pakko saada rasva palamaan, pakko liikkua jotta voisin sitten syödä jotain sen edestä. Ei, ei tosiaan vaan mä menen sinne koska mä nautin siitä. Mä nautin hikoilusta, mä nautin kivusta (terveestä kivusta), mä nautin tuloksista mitä mä näen ja mitä mä koen (esim uusi kyykkyenkka). Mä nautin lenkkeilystä, mä nautin ulkoilusta, mä nautin liikunnasta. Se on se MUN juttu. Mä haluan antaa kaikkeni, kokea onnistumisen iloa kerta toisensa jälkeen, ylittää itseni! Sitä tunnetta ei voita mikään (höpö höpö, tottakai voittaa..), mutta joo, eiköhän se pääasia tullut jo selville. :-)

Ollessani Kokkolassa salilla, otin siellä kuvan jossa crossasin ja laitoin sen samalla faceen. Ystäväni sitä ehti kommentoida samantien. Hän laittoi, että näytä niille Kokkolalaisille miten treenataan ja vastasin, että näytin jo. Porukka tuijotti mua siellä salilla, kuin olisin avaruudesta tipahtanut heidän keskellensä.  Ja ehkä mä putosinkin, ei voi tietää. :-)

Ai, että mä rakastan näitä idioottimaisia ilmeitäni!! :-)

No, en sitten ehtinyt edes faijalla takaisin, kun hänen veljensä eli setäni oli jo ehtinyt soittamaan ja kysynyt, että onko sun kuntoilijaihme tyttäresi kylässä? Hän on käynyt salilla näyttämässä Kokkolan miehille miten puntteja nostetaan. :-) Naurustani ei meinannut tulla loppua. Tässä se nähdään että kaikki on yleistä tietoa kun sen faceen laitat. :-) Helsingissä saakka tiedetään heti, että Kokkolassa ollaan  ihmetelty kun Helsingin täti tuli näyttämään miten rautaa nöyryytetään. :-)

Kävin myös aamuisin sauvailemassa Kokkolassa, muiden vielä nukkuessa. Mä niin nautin ulkoilusta heti aamusta,  mikään ole parempaa kuin raikas ilma, auringon pilkahdus puiden takaa ja hiljaisuus. Ai mikä hiljaisuus?? Hiljaisuudesta kaukana, kun soitan musaa täysillä. :-) 

Kokkola on kiva kaupunki joo, mutta he eivät ainkaan ole ansainneet mitään vuoden kaupunki titteliä. Tiet niin liukkaat, ei hiekan jyvästäkään missään. Sai todellakin kävellä pakarat tiukkana ja varoa kaatumista. Ihan kamalaa. Toiset tiet oli ihan sulat ja sitten seuraava saattoi olla ihan jäässä. Seuraavana aamuna oli jo helpompaa, kun edellisenä päivänä mollotti aurinko koko päivän ja sai sulatettua hiukan teitä. :-)

Eilen me palasimme jo kotiin. Ja nyt olin huomattavasti viisaampi jo lähtiessä. En juonut kahvia ennen lähtöä, matkalla yritin olla mahdollisimman paljon juomatta (ihan kamalaa kun suu oli ihan kuivana) ja tällä tavalla pääsimme vain kahdella pysähdyksellä kotiin saakka. Olin tosi juuri ennen lähtöä syönyt joten ei heti tullut nälkäkään. Matkalla söin kerran ja kun kotiin pääsimme niin söin heti. Mutta matka taittui melkein 1,5h nopeammin kuin mennessä. :-)

Näin siinä sitten saattaa käydä, kun yrittää näppärästi syödä autossa. :-)

Tänään mulla on viikon ainoa treeni Valkun kanssa ja ne on tietenkin jalkatreenit. Ja koska treenataan jalat niin myös syödään sinä päivänä enemmän heti aamusta lähtien. Puuro olikin tänään sitten melkeinpä puolet isompi kuin normaalisti ja riisit ennen treeniä ja heti treenin jälkeen ovat myös isommat. Ja koska riisiä ei ollut valmiina, piti sitä alkaa keittämään. No, miten käy kun entisellä kokilla on kiire samaan aikaan kirjoittamaan blogiaan ja keittää sitä riisiä? No, saatatte arvatakkin ettei kovin hyvin. Tais olla eka kerta, kun keitin veden pohjaan. Pinaatti sentäs ei ehtinyt kärähtämään ja sekin oli ihan Ukkokullan ansiota. :-)

Viimeksi jo vähän vihjailin, että olen menossa tekemään jotain mitä todennäköisesti tulen katumaan. Varasin itselleni treenin entisen asuinpaikkani paikalliselta kuntosalin pitäjältä. Gym-72

Olen menossa pääsiäismaanantaina saamaan selkääni kirjaimellisesti. Jos haluatte tutustua nuoreen kehonrakentajaan joka tehnyt kaiken aina itse, ei ole ollut valmentajia sanomassa mitä tehdä tai jättää tekemättä, kaikki on opittu oman kantapään kautta, niin voitte käydä katsomassa hänen videoitaan youtubesta. Pauli Pöyhiä

Mä arvostan suuresti tuollaista määrätietoisuutta, hän tietää mitä haluaa, miten se saavutetaan, mitä sen eteen tarvitsee tehdä töitä. Ja joka päivä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen hän tekee töitä sen yhden päämäärän eteen. Ihailen suuresti! ! 

Ukkokulta otti muutaman kivan kuvan koiruuksista. Koirat (faijan ja meidän) eivät juurikaan välitä toisistaan vaan välttelevät toisiaan parhaan kykynsä mukaan. Tässä sitten tulos. Toinen ei uskalla tulla huoneesta ulos, kun toinen makaa tientukkona. :-)

Nyt valmistautumaan tuleviin kyykkäilyihin. Saa nähdä miten suoriudun, kun olen eilen istunut 6,5h autossa. Paikat varmaan vieläkin ihan tukossa. Mutta asenne ratkaisee ja sitä multa ei ainakaan puutu!! Tulta päin vaan!! :-)

Nauttikaa elämästä, nauttikaa liikunnasta, nauttikaa auringosta ja kevään tulosta!! 

Ja päivän naurut sain tästä. Hetki meni miettiessä, mutta tulihan se valaistus taas. :-)

Kymmenes viikko mennyttä, paljonko vielä jäljellä?

No niin, dieettiä puskettu kymmenen viikkoa ja kauanko on vielä jäljellä? Kukapa sen tietää, tätä menoa varmaan loppu ikä!!

Taas on ystäväni Heikki, Ville, Kalle ja Lissu sekä heidän pari kaveriaan rantautunut kroppaani. Painoa tuli siis taas takaisinpäin + 800g ja voin kertoa olevani suht hiilenä asian takia. Vaikka mulle kuinka sanotaan, ettei painolla ole väliä, katso peiliin tai ota kuvia niin mun ideologiaan se ei nyt tällä kertaa sovi!! Mä haluan nyt mököttää asian suhteen aikani ja sitten otan taas järjen käteeni ja lopetan turhan vouhkaamisen asian suhteen ja jatkan kuten mulle sanotaan. :-)

Tämähän ei ole nyt kuitenkaan se päätavoite mulla vaan THE tavoite on sitten ensi vuoden syksyllä. Silloin kuin mä täytän sen pelottavan 50v. Mä en edes tajua mikä siinäkin pelottaa niin juukelin paljon, numerohan se vaan on. Mutta olen tehnyt siitä nyt itselleni sellaisen mörön kun oli se edellinen kyykkyni eli se 70kg. Seuraavaksi kun kyykätään eli ens viikolla, tulee tangossa olemaan jo 72,5kg ja se tuskin tulee pelottamaan ollenkaan  niin paljon kuin pelotti se edellinen tulos eli 70kg. 
Ja sehän tulee taas nousemaan sieltä! Ellei nouse niin lupasin teettää t-paitoja jossa lukee: "Tule sinäkin ?? valmennukseen, taatusti ei edistystä tapahdu"!! :-)

Oli miten oli, niin tänään tankataan hiilaria pyttyyn. No ei tietenkään vessanpyttyyn vaan meitsin avaraakin avarampaan pötsiin, sinne samaan jossa jo kaikki maailman Lissut ja Hessut ja heidän kummin kaimat, serkun herkut jo asustelee!! Jos olette nähneet (kaikkihan sen on nähnyt) Olipa kerran ihminen ohjelman, jossa vanha partasuinen ukkeli on ihmeissään, kun ihmisen sisälle tungetaan jatkuvasti lisää ruokaa vaikka se entinenkään  rasva ei meinaa mahtua enää mihinkään. Sitten uutta ruokaa/rasvaa vaan tungetaan suusta sisään ja ukkelit joutuu tunkemaan sitä sitten joka suolen seinämään. No, nyt saa samainen setä taas pyöritellä päätään tän päivän, koska nyt tulee tavaraa sisään enemmän kuin toinen ehtii varastoida!! Saatan oikein kuulla sen supatuksen sisälläni, siellä käydään kiivasta keskustelua siitä miksi toi täti TAAS syö vaikka entisestäkään rasvasta ei olla päästy eroon!!
Mutta ei haittaa, antaa niiden supista vaan. Mä kestän kyllä!! :-)

Olin perjantaina Valkun kanssa treenaamassa olkapäät ja kädet!! Se on niin parasta, kun ensimmäisen sarjan jälkeen poltto on jo niin kovaa, että tekis mieli ulista vaan!! Mä niin rakastan sitä, mä odotan sitä kuin kuuta nousevaa joka kerta. Silloin mä todellakin tiedän tehneeni, antaneeni kaikkeni mitä sillä hetkellä kykenen ja mä nautin siitä täysillä!! Kuulostaako hullulta?? Ihan varmasti kuulostaa ja sitä se myös on, mutta mä haluan olla just näin hullu ja nauttia hulluudestani!! Toiset nauttii benji-hypystä, tai pitsin nypläämisestä (mikä on muuten kans mukavaa, aikani ei siihen vaan riitä) tai vaikka vuorikiipeilystä, kuka mistäkin. Mutta annetaan jokaisen nauttia mistä haluaa, ei se ole multa ainakaan pois. Ja tuskin se on kenenkään hyvin voinnista pois, että mä teen mistä mä nautin. :-)

Treeneistä lähtiessäni menin katselemaan pitkähihaisia treenipaitoja. Olen muutaman kerran nyt pitänyt pitkähihaista treenipaitaa treenin alussa ja huomannut sen hyväksi tavaksi pitää lihakset vähän lämpimämpinä. Sitten kun alkaa oikein hiki puskemaan niin riisun sen pois. Se noin niinkuin alustukseksi tähän varsinaiseen asiaan. :-) 

Menin siis Stadiumiin katsomaan niitä paitoja ja niitä muutaman sitten ostinkin. No, siinä odottaessani vuoroani sovituskopille soi puhelimeni. Ukkokulta se sieltä soitteli ja sanoi menevänsä pizzerian kautta kotiin. Kysyi haluaisinko sieltä kenties jotain? SIIS MITÄ???? Tän parkaisun kuuli varmasti puoli kauppaa ennenkuin sain hillittyä ääntäni edes suht sopivalle tasolle jolla voi kaupassa puhua omista asioistaan! Soitatko sä oikeasti kysyäksesi haluanko sieltä jotain kun mä saatana soikoon olen kymmenettä viikkoa dieetillä ja tuskailen kun mitään ei tapahdu! Onko sulla oikeasti niin paljon uskallusta, että voit soittaa kysyäksesi tuollaisia? Etkö yhtään pelkää henkesi puolesta vai tiesitkö/arvasitko mun olevan vielä niin kaukana, etten pääse kuristamaan sua samatenteiten?? Sitten rauhoituin, eihän se ole Ukkokullan vika ettei mun dieettini etene kuten haluaisin ja hänhän ajatteli mua, jos vaikka haluaisin sieltä jotain. Muistin sanoa, että kauniisti ajateltu ja kiitos siitä, mutta mä en nyt tosiaan halua tällä kertaa sieltä mitään. Vaikka en mä olisi halunut ilman dieettiäkään, mä en syö pizzaa normistikaan koskaan, koska vältän vehnäjauhoja ja en käytä missään muodossa maitotuotteita josta taitaa olla myös pizzan päällä oleva juustokin tehty!! ;-)

Mulla alkaa loma, jabbadabbaduu!! En ole yhtään loma ihmisiä, mä voisin hyvin tehdä töitä koko aika, ei haittaisi!! Mutta koska työnantaja on sitä mieltä, että minunkin kuuluu välillä lomailla niin otinpa sitten lomani tähän aikaan. Huomenna lähdemme Ukkokullan kanssa ajelemaan kohti Kokkolaa, faijani asuu siellä.
Mitä mä sitten meinaan lomallani tehdä? Yllättyykö kukaan jos sanon, että käyn pari kertaa jumpalla ja ainakin muutamana aamuna sauvakävelemässä. Otan reissuun mukaan sauvat ja niillä sitten aamuisin teen lenkkini. Olen jotensakin niin rakastunut siihen lajiin. Jopa niin paljon, että eilen jätin kierto/paikkotreenini väliin ja kävin sauvailemassa sen sijaan. Ilma oli niin kaunis etten vaan voinut mennä salille. Ja sepä kannatti, sain raitista ilmaa ja päässäni kiristävän vanteen pois. :-)

Tänne olen menossa mennessäni jumpalle Kokkolassa  Kuntokeskusrok.fi  Heidän esitteessään sanotaan näin: "Pukeudu kuinka haluat, treenaa kuinka haluat ja ole oma ihana itsesi. ROKin salilla vallitsee rento, mukava ilmapiiri, jossa jokainen keskittyy omaan treeniinsä ja antaa muidenkin harjoitella rauhassa." Mun mielstä tää oli hyvin sanottu ja tän kun kaikki muistaisivat myös muillakin saleilla niin jokaisella olisi varmasti mukavampaa treenata. En sano etteikö siellä missä minä käyn osattaisi käyttäytyä, mutta onpa jopa varastamistakin pukuhuoneesta tapahtunut. Jos ei itsellä ole varaa ostaa treenipöksyjä, niin eikös silloin voisi treenata vaikka mummonsa vanhoilla kalsareilla?? Ei kai sitä toisten pöksyjä tarvitse varastaa??

Entä sitten toisten arvosteleminen tai tuijottaminen? Tätäkin varmasti tapahtuu ja paljon. Itse vältyn siltä laittamalla kuulokkeet korville, etten kuule mitä ympärillä puhutaan ja katseista en piittaa senkään vertaa. Jos joku haluaisi katsella mun tekemisiäni niin siitäpä vaan, sittenhän näkee kun liha liikkuu!! :-) Mutta ääntä, sitä mä varmasti pidän, mutta sitäkin olen pyrkinyt vähentämään tietoisesti. Mutta sitten kun tulee kyykyn vuoro ja sitä teen peräsuoli pitkällä niin jopa on kumma jos en saa suustani mitään päästellä. Mielummin kuitenkin sieltä tulis ääntä kuin persiistä!! :-)

Huomenna kun lähdemme ajelemaan, soi autossa kovaa ja korkealta musiikki. Koiruutemme on meinaan sellainen, että hän jaksaa ulista ja uikuttaa ainakin ensimmäiset 100km ennen rauhoittumista. Joka kerta kun vauhti hiukan hiljenee, alkaa ulina vielä kovemmin. Hän panikoi niin paljon sitä, että hänet jätetään autoon yksinään että hyvissä ajoin aloittaa konserttinsa. :-)

No, tää ei sitten tietenkään ollut se asia jota lähdin kirjoittamaan, mulla vaan menee aina aikaa päästä itse asiaan. Tarkoituksena oli siis sanoa, että Ukkokulta vähän jo alustavasti kyseli jos vaikka vuorotellen voisimme kuunnella autossa sitä musaa mistä itse pitää. Hän puoli tuntia omaansa ja sitten vaihdettais. Mulla meinas mennä pulla (ai mikä helvetin pulla??) väärän kurkkuun kun vaan mietinkin, että joutuisin kuuntelemaan jotain Maija Vilkkumaata puoli tuntia kerrallaan. Mutta se, että kuunneltais mun valikoimaa musaa, se kuulostaakin jo paljon paremmalta ajatukselta vai mitäs olette mieltä?? Eikö kuulostakkin?? Kuunnelkaapa vaikka tämä, mun uusi favorite!! :-)

Tälläistä taas tällä kertaa eli ei tosiaan asian häivääkään, mutta koskapa mulla olisi. Olenkin tääsä virittäytynyt jo hyvin lomamoodiin, nukuin sohvalla tunnin jotta jaksoin taas syödä. Kummasti muuten jaksaa paremmin kun nukkuu välilä. Kannattaa teidänkin kokeilla. :-)

Jospa mä olenkin vaan käyttänyt väärää vartalovoidetta?? :-)

Mihin tekosyitä tarvitaan?

Olen tässä tehnyt taas suurta pohdintaa ja miettinyt otsikon aihetta. Mihin tosiaan tarvitaan tekosyitä? Eikö sitä voisi sanoa suoraan jos jokin ei asia ei nappaa, miksi keksiä erilaisia selityksiä? Ja kun yrität selittää itsellesi syitä miksi et jotain voi tehdä niin eikös se ole aika säälittävää? 
Mä olen mestari keksimään tuhat selitystä kaikelle, eriasia onko ne edes vähänkään uskottavia. Mutta sehän riittää, että sä itse uskot selityksiisi, sama mitä muut miettivät. :-)

Mistä tämä tuli mieleeni? No juoksemaan lähdöstä. Kerroin aiemmin siitä täällä, innostani aloittaa.. MunTreenari

Aloitinhan minä ja kas kummaa niin lopetinkin melkein yhtä nopeasti. No miks lopetin? Koska eka mä tulin kipeeks, sitten mä olin terve. Sitten oli liukasta ja sitten oli märkää ja välillä taas kuivaa. Sitten oli pimeää ja sitten oli valoisaa. Sitten oli liian nälkä tai olin just syönyt. Sitten hiersi kenkä ja sitten se ei hiertänyt... Mä voisin jatkaa tätä vaikka kaksi sivullista, mutta eiköhän tää tullutkin selväks. :D
Mä keksin jatkuvasti syitä miksi en voi mennä ja tunnen itseni jo aivan idiootiksi. Se tunne tietty on vakituinen olotila muutenkin eli ei se kovastikkaan eroa normaalista. 

Mutta mä jäin oikeasti miettimään tätä kun mieheni sanoi, että miks sä aina keksit noita tekosyitä. Miks en tosiaan vaan voi sanoa suoraan ettei kiinnosta tai ei huvita. No, seuraavaks kun pitäis lähteä niin pidän itselleni puhuttelun jos meinaan asiasta lipsua. Sellainen nurkkaan siitä puhuttelu. Pysy siellä nurkassa seisomassa kunnes osaat antaa kunnon selityksen. Katotaan kauanko joudun seisomaan siellä. :D
Ja jos ei tämäkään auta niin siirrytään järeämpiin konsteihin, sellaisiin hae risu niin saat sillä persiillesi tai saat korvatillikan konsteihin. Jos siis näette mua jossain silmä mustana tai perse hellänä niin johtuu vain siitä, että olen pitänyt puhutteluja itselleni. :D

Olen varmaamkin kertonut ja jos en ole niin jokainen varmaan on ainakin arvannut, että kuljetan töihin aina omat eväät. Vuoden aikana olen tainnut pari kertaa käydä henkilöstöravintolassa syömässä. Tällä viikolla päätin ollessani oikein oikein hyvällä tuulella, että huomenna ilahdutan ihanalla seurallani työkavereitani ja menen heidän kanssaan syömään. Olin katsonut ruokalistaa, että tarjolla on ruiskuorrutettua kirjolohta joka oli maidotonta. Kotona illalla asiaa hehkutin ja laitoin vain välipalaeväät valmiiksi.
Kuinkas sitten kävikään. Aamulla töissä vielä katsoin ruokalistaa ja hykertelin, että pääsen "ulos" syömään. Jumankekka, ruokalista mitä olin edellisenä päivänä katsonut oli viime viikkoinen ja nyt tarjolla oli ahvenmureketta ja ei todellakaan sellaista jota voisin syödä. Voitte arvata ettei kellään jäänyt epäselväksi kuinka mua otti päähän. Mitä mä nyt söisin? Koska syömättä mä en voi olla, koska kukaan ei voi olla seurassani jos en saa säännöllisesti apetta!!

Vaihtoehtoina oli hakea kaupasta jotain tai mennä sinne ruokalaan syömään kasvispihvejä. Päädyin niihin pihveihin jotka eivät olleet sitä mitä listalla luki vaan ne oli valmiita porkkanapihvejä jotka oli päältä kuivia ja sisältä märkiä. Toivottavasti työkaverit nauttivat seurastani koska hetkeen he eivät tule mua siellä näkemään. :D Tästä opin sen, että älä ikinä, ikinä jätä eväitä kotiin. Ota ne vaikka varmuuden vuoksi mukaasi. Ja pakkaa evääsi itse ettei tule tälläisiä ylläreitä. :D

Olen tässä ehtinyt muutamat treenitkin vetäsemään sitten viime kirjoituksen. Viime lauantaina kävin Juhan kanssa tekemässä taas mahtavan jalkatreenin. Ennen sinne menoa kuulin, että siellä oli jokainen tehnyt enkkojaan kyykyssä ennen mua ja itselleni tuli pienet paineet. :-) Juha laittoi sitten minutkin boxi-kyykkäämään ja kas kummaa huomasin tangossa olevan yhteensä 85kg painoa. Sain sen 3x ylös, eka oli hieno, toka ei niinkään hieno ja kolmas oli jo aivan surkea. Mutta jumankekka, mä kyykkäsin jo 85kg. Sitä iloa ei multa kukaan saanut vietyä, perkele että mä tunsin itseni  ihan mestariksi!! :-) 

Tässä hommassa on niin tärkeää se ettei vertaa itseään toisiin vaan kilpailee ainoastaan itseään vastaan. Aina tulee heitä jotka tekevät vieläkin isompia tuloksia, mutta mitä väliä. Ollaan ehkä eri kokoisia, toinen treenannut enemmän, toinen vähemmän jne. Pitää osata olla aidosti iloinen toisen puolesta ja samalla lailla omastakin. Vain sä itse teet sen kehityksen itsellesi, ei sitä työtä kukaan sun puolestasi tee!! 

Treenit meni Juhan kanssa kaikin puolin hyvin, hän on ihminen joka vaan niiiin osaa asiansa. Viimeiseksi teimme hack-kyykkyä ja lopuks mä romahdin lattialle sieltä. Siellä lattialla maatessani sanoin: "Nyt mä en Juha tee sun kanssas enää yhtään mitään." "Joo ei tarvikkaan, tää oli tässä." Hän joutui nostamaan mut sieltä lattialta, hän tosiaan on mies joka osaa viedä naiselta jalat alta. :D :D

Sain Juhalta terkkuja ;-)

Kävin treenaa myös Pasin kanssa tällä viikolla. Nyt oli vuorossa taas penkkipäivä ja nyt jaksoin penkata 37,5 kg:lla. Ei kilot ole suuria, mutta kuten just sanoin niin kilpailen vain itseäni vastaan. Ja koko aika ne sieltä nousee, taas tuli 2,5kg lisää. Ei ihan vielä mestari olo, mutta hyvä fiilis kuitenkin. :D

Teimme myös olkapäitä ja käsiä. Sainkin kuulla pattia olevan hyvin ja olkapäissä alkaa suonet näkymään. En tiedä onko se nyt niin hienoa, mutta siltä Pasi sai sen kuulostamaan joten on se varmaan hienoa. :D Nyt jatketaan töitä ja katsotaan missä me ollaan vaikka elokuussa. Voisin vaikka laittaa vähän kehityskuvia seuraavaan postaukseen (jos muistan) :-)

Olen mä itseksenikin treenaillut. Eilen vapaalla ollessani heräsin aikaisin ja menin salille jo klo 8. Siellä oli jotkut eläkeläisten kokoontumisajot varmasti koska pappaa oli kuin pipoa. Minähän en antanut asian itseäni häiritä vaan aloin tekemään vetojani. Kun latasin tankoon 80kg (eli painoa silloin yhteensä 100kg tangon painaessa 20kg) niin oli siinä herroilla hetkeks muutakin ihmeteltävää kuin se juuston hinta kaupassa. :D :D Ja varsinkin kun aloitusasento on suoraan kuin parhaimmasta miesten lehdestä. Onneks ei ollut sentään trikoot revenneet. :D :D

Kävimme tässä mieheni kanssa kaupassa etsimässä hänelle farkkuja. Minä yleensä niitä etsin ja kiikutan sitten hänelle sinne sovituskoppiin. Niin siis teimme tälläkin kertaa ja mitäs samalla löysinkään? Isoimmat housut mitä olen eläissäni nähnyt. Tämä ei todellakaan ole mollausta isoja ihmisiä kohtaan vaan tämä oli suurta ihailua, että sen kokoisia housuja saa ostettua ja vieläpä ihan perus prismasta. Anteeks ja pahoittelut jos tästä loukkaannutte, mutta halusin senkin uhalla pari valokuvaa niistä. Oli ne meinaan komiat!! 

Muistatteko kun kerroin mun uusista kuulokkeista? Jos ette niin täältä voi hakea muistin virkistystä. :D 

Mikään ei ole niin viisas kuin ihminen..

Tuunasin siis kuulokkeeni uuteen uskoon voidakseni käyttää niitä. No eihän ne tietenkään sitten pysyneet enää päässä "kankaan" ollessa niin liukasta matskua. Niinpä kuulokkeet jäivät käyttämättä ja koska ei niitä kukaan huolinutkaan niin jäivät raukat jonnekkin nurkkaan häpeämään!! 

Tätä taas kerran kirottuani ääneen kysyi poikani mikset käytä pipoa salilla ja sitten ei kuulokkeet kutita korvia. No hei, miksen mä tätä ollut tullut ajatelleeksi. Ehkä sen takia että pipo on liian paksu ja pää hikoaa liikaa (kuka käskee karvahattua laittamaan??). Mähän keksin, että mä käytän sellaista tuubia päässä ja sitten ei kutita. Mulla on parikin sellaista, mutta eihän ne tietenkään sopineet mun tyyliini vaan sellainen piti lähteä ostamaan. Niinhän mä menin ja ostin sellaisen värikkään Buffin joka oli oiken sellaista kosteuden siirtävää matskua. Ja tietty heti salille kokeilemaan sitä kuulokkeiden kanssa. Ja ei varmaan tarvi edes kertoa koska arvaatte sen muutenkin, mutta se saakelin huivi ei tietenkään ollut PUUVILLAA ja se tietty kutitti korvia niin että teki mieli raapia ne päästä. Oi miks, miks mä en voi koskaan ajatella asioita loppuun saakka!! Menin siis täysin ojasta allikkoon muistamatta miksi edes tarvin koko huivia!! Arrrgggh, että mä olen välillä niin yksinkertainen että itkettää!! :D

No, sitten taas keksin. Mähän käytän pantaa päässäni ja sitten asia toimii. Ja ei, tällä kertaa mä en mennyt kauppaan ostoksille vaan ihan kaivoin kaapistani pari pantaa ja nyt meinaan toimii kuin junan vessa. Ei kutita, kuulokkeet pysyy päässä ja pappojen jutut ei häiritse treenejäsi. Joskus pitää lyödä päätä seinään usemman kerran jotta tajuaa jotain. :-)

Tässä pari tyylinäytettä asiasta. 

Nyt toimii ja hyvin pysyy päässä. :-)

Mieheni osaa todellakin välillä yllättää mut. Olen tässä yhteisen 8,5-vuoden aikana kysellyt häntä mukaani salille lukemattomia kertoja ja aina vastaus ollut sama, ei kiitos. Mikä mut nyt saikaan taas kysymään, en tiedä, mutta meinasin tippua persiilleni kun vastaus olikin tällä kertaa myöntävä. Mutta hän ei lupaa siellä jatkuvasti ravata eikä mitään kummempia siellä tehdä. Muruseni, riittää että tulet varmistamaan mun penkkiä ja kyykkyä ja otat ehkä pari valokuvaa silloin tällöin. :D Tämä sopi molemmille. Niinpä siis hakemusta vääntämään saadaksemme hänelle jäsenyyden salillemme. Sali jossa käyn on tietyn verran jäseniä ja siellä johtokunta päättää paljonko otetaan uusia. Uusia ei usein oteta koska  jäsenmäärä halutaan pitää suht pienenä. Se on sellainen talkoo hengellä vedettävä yhdistysmeininki ja hinnat on enemmän kuin edulliset ja tilat ja laitteet hyvät. No, hakemus meni ja nyt tuli vastaus. Seuraavan kerran uusia jäseniä otetaan tammikuussa -16. Joten se siitä innostani. :-/ Kummasti taisin minä olla se jota asia enemmän harmitti. ;-)

Mutta sain mä muruseni mun kans kävelylle. Siitä pitikin nauttia koko ajan edestä, koska yhtään ei voi ennustaa koska seuraava kerta koittaa. :D Huomaatteko intoni ja hämmästyneen ilmeeni??

Nyt en jaksa kirjottaa enää yhtään. Varmasti jäi taas paljon sanomatta, mutta pitää yrittää muistaa seuraavalla kerralla sitten. Toivottavasti jaksoitte tänne saakka. :D

Kaikille hyviä treenejä, työviikkoa ja kaikkea muutakin hyvää. Muistakaa, että kaikella on tarkoituksensa, aina sitä ei vaan heti tajua. ;-)

Dieetti etenee ja fiilikset vaan paranee

Kolmatta viikkoa mennään, jibbijaajaajee!! Maanantaina punnitsin itseni ja viikossa lähtenyt -0,6kg, meitsi on supertyytyävinen. Ensinnäkin siksi, ettei painoni ole kovin nopeasti putoavaa lajia ja toisekseen siksi, että tiedän tekeväni oikein kun se paino tippuu.
Joojoo, olenhan mä sanonut ettei sillä painolla ole väliä eikä sillä oikeasti olekkaan, mutta jos se menee alaspäin niin jotainhan on silloin tapahtunut ja mä toivon, että se jotain on rasvaa joka on poistunut paikalta. :D

Mutta entäs tämä aamu, meinasin purskahtaa itkuun. Meinaan nyt vaaka näytti tältä. Näin vähän olen painanut viimeksi 19v sitten. Aivan, on siitä hetki mennyt. Mutta se nyt mun painosta, ei se ketään kiinnosta kuitenkaan. :D

Nyt ei ol nälkä kauhian pahasti vaivannut, ehkä elimistö alkaa vähitellen tottumaan tähän ruokavalioon. Ja uskoisin, että kun se siihen tottuu niin silloin tehdään muutoksia jotta saadaan taas tuloksia aikaiseksi. Mutta se on sitten Kaisan murhe, mun ei onneksi tarvitse sellaisia miettiä. Se on vaan niin huippua, että kun sulla on oma valmentaja niin se miettii asiat sun puolesta, sun ei tarvi muuta kuin toteuttaa. Ihan parasta!! :D

Yritin viime perjantaina käydä verta luovuttamassa eniten tarjoavalle, ei kun siis eniten tarvitsevalle. Mutta mutta, ei he sitten halunneetkaan sitä. Olen viimeksi käynyt tasan 3kk sitten ja vereni ei ollut vielä palautunut eli Hemppa oli liian matala. Mulla oli niin mälsä fiilis, olin niin ollut hengenpelastajafiiliksellä ja sitten pufh, en saanutkaan pelastaa kenenkään henkeä. Tuntuukohan rantavahdilta samalta kun se eka näkee jonkun hukkuneena ja kun menossa pelastamaan on kaveri jo rannalla ja ei hukukkaan?? Eiks siinä vaiheessa tule mieleen heittää koko hukkuva kaveri jorpakkoon, huku sinne. :D No, ehkä vähän ontuva vertaus mutta ontuva on kirjoittajakin. ;-) 

Tällä kertaa en pelastanut ketään, mutta ehkä joskus toiste :-)

               Lohduttauduin tällä kotona, mitäs siihen sanotte?? 

Ihmeelliseksi asian tekee jos tietää etten ole koskaan välittänyt limpparista, juon sitä yleensä ehkä lasin vuodessa. Mutta nyt olen juonut yhden vkl:n aikana. Kaikkea se dieetti teettää :-)

Kävin äsken vesijuoksemassa. Näin kun on arkivapaa niin voi tehdä kaikkea ihmeellistä, kuten mennä uimahalliin. Mun tuurilla siellä oli samaan aikaan luokallinen iloisesti kiljuvia lapsia joista todentotta lähti ääntä. No, olen sen verran kuuro tai lapsirakas ettei tuo minua haitannut. Mutta muutama puolisokea aikuinen hiukan nauratti, kun eivät osaa isoa kylttiä lukea missä lukee isolla VESIJUOKSURATA!! No, mahduttiinhan me tokikin sinne kaikki, mutta toisen tädin kanssa kohdatessamme hiukan nostimme suupieliämme kuin toisillemme sanoen: "Sokeita pässejä tai ihan vaan lukutaidottomia". Tarkemmin ajatellen saattoi tädin puhekuplassa lukea jotain muutakin, mutta koska poljin niin lujaa ohi niin en meinannut saada selvää. ;-)

Viime viikolla kävin Teron kanssa treenaa selkää ja rintaa. Tänään menossa Bettinan kanssa treenaamaan olkapäitä ja käsiä. En meinaa malttaa odottaa, niin hyvä fiilis on. Treenien jälkeen tapaan isosiskon ja mennään kahville. Varmaankin ihan vaan puistoon, jotta saan samalla syödä evääni. Nyt dieetillä ollessani haluan olla siinä täysillä eli ei ylimääräistä. Ja jos joku muu tekee ruokasi et voi olla varma mitä siinä on. Alkaako tää menee jo vähän vainoharhan puolelle? Ettei joku vaan yrittäisi myrkyttää mua? Pitäisikö hankkia itselleen koemaistaja?? Hulluus, täältä tullaan. :D

Mulla oli varmaan sata asiaa mitä piti kirjoittaa, mutta nyt en muista yhtäkään. Paitsi sen, että tuli maanantaina sadannes kuntosalikäynti tälle vuodelle täyteen. Jokunen tunti tullut siellä vietettyä, mutta vielä ehtii monen monta kertaa tänä vuonna. Tää keski-ikä onkin meinaan tosi mukavaa aikaa. Pääset/saat/ehdit tekemään kaikkea mistä itse tykkäät. Täähän on ihan parasta aikaa!! Ja näitä kullanmuruja voi ihailla ja nuuskia ja pusutella, mutta aina palauttaa vanhemmilleen sen jälkeen. :D

Tädin muru on ihan paras <3