perjantai 29. elokuuta 2014

Kohta se alkaa

Tämän viikon ainoa vapaapäivä alkoi sauvakävellen 30min. Tai jos tarkkoja ollaan niin lenkkini kestää 33min ja tänää se kesti ainakin 35 ellei enemmänkin. Pysähdyin välillä ottamaan pari kuvaa niin siinä meni aikaa. :-)


Mun silmänympärys on ihan rypyssä, ikäkriisi, missä olet??






Tää kantokasa oli jotensakin hassun näköinen,mitä mieltä olet?




Tää puropahanen on päässyt ennenkin kuvaan, ilmeisesti mulla on vaikeeta löytää kuvattavaa :D


Uskokaa tai älkää, mutta näissä puissa oli paaaljon pihlajanmarjoja, ei ehkä ihan välity tästä?




Minulla oli myös treffit Kaisan kanssa tänään. Aluksi päivitimme ruokavalioni eli dieetti on kohta todellisuutta (maanantaina alkaa). Otimme nykyisestä ruoasta pois vähän sieltä ja vähän täältä ja liikunnat pidämme samassa kuin nyt. Turhaa tehdä liikaa muutoksia kerralla, koska muuten emme tiedä mikä on auttanut ja mikä ehkä ei. Nyt pitää ottaa paino ylös ja mitat kans niin tiedetään mistä lähdemme liikkeelle. Raporttia myös laitan kerran viikossa menemään, nythän olen kirjoitellut silloin tällöin. En jaksa keksimällä keksiä asiaa vaan kirjoittamisen vuoksi vaan olen kirjoitellut kun siltä on tuntunut. Kyllä tässä iässä jo tietää milloin tarvii olla yhteydessä ja milloin ei. ;-) Paino tippuu ehkä 3-4kg, mutta varmaahan se ei ole. Mutta katsotaan. Enemmän odotan, että mitä tän rasvan alta paljastuu. Lihaa sinne on tullut,mutta paljonko, se selviää 10 vkon kuluttua. ;-)

Nämä asiat kun olimme selvittäneet olikin olkapäiden ja käsien vuoro saada koooovaa kyytiä. Mennessämme salin perälle, ketäs me siellä näemmekään ellei Jutan ja kauhian kasan kuvaajia. Oli menossa Jutta ja puolenvuoden superdieetin välipunnitus. Ja koska olin nähnyt jaksossa esiintyvän kaverin salilla ennenkin niin tiesin hänen hoikentuneen. Paljonko ja oliko tarpeeksi onkin aivan mysteeri. Toivotaan, että tarpeeksi. :-)

Jutan kanssa kättelimme, hän muisti että olimme ennenkin nähneet. Keväällä ollessani Tampereella Wolfin salilla pt-treeneissä, oli heillä jotkut kuvaukset silloinkin menossa. Silloin Jutta sanoi Annalle (pt), että älä huudata asiakasta kauheesti. Nyt sanoinkin, että taas olen täällä karjumassa taustalla. Ei jaksoa ettenkö minä olisi takana huutamassa. :D Kaisa nauroi, että muka vahingossa tulin just tänään, kuitenkin ottanut selvää kuvausten aikataulut. Jo kolmas tuotantokausi ja Aikku aina mukana taustalla, eikö siitä pääse koskaan eroon. :-)

Jutta oli yhtä energisen näköinen kuin tv:säkin ja livenä muutenkin, ihan mahtavuus kertakaikkiaan. Mutta ei mun Kaisa kalpene hänen rinnallaan ollenkaan, on hänkin niin energiaa ja positiivista sellaista ympärilleen säteilevä. :D

No, teimme (MINÄ TEIN) olkapääjumppaa ja jumankekka, mutta mun olkapäälohkot alkaa näkymään. Kaisa mulle niitä esitteli peilistä, on etulohkoa, sivulohkoa ja vielä teemme takalohkon. Ihan vielä ei sitä saatu kasaan, mutta eiköhän se tästä vielä muotoudu. :D

Ja kun katsoin itseäni peilistä niin yhdessä kohtaa meinas painot tippua syliin. Mulla oli kaulasuonet ihan pullistuneet. Mä näytin ihan BODARILTA, ette voi uskoa, mutta tuntu aikas mageelta. :D
Etuolkapäässä suoni pullistui kans ja kun teimme takaolkapäitä sanoi Kaisa, että sielläkin pullisteli. Hän sanoikin, että kalpene Bulli, Aikku tulee ja jyrää. :D :D





Onko mää tässä vähän vanhempana?


Mun tuurilla näyttäisin kuitenkin enemmän tältä, hänkin on nainen, uskokaa tai älkää :-)


Treenin jälkeen suihkussa mietin miks onkin niin alaston olo (hah, suihkussa on kai yleensä tarkoitus käydä alasti) :-), mutta nyt oli vieläkin alastomampi. Olin unohtanut kelloni ja rannekorun Kaisan reppuun. Äkkiä soittamaan, ettei vaan ole ehtinyt kovin kauas ja ei onneks ollut. Sain ne takaisin ilman, että tarvitsi lähteä kaukaa hakemaan. :D Seuraavan kerran jätän rojuni pukukaappiin. 

Niin ne loppui sitten käynnit 10-kortistani Motivukselle. Ehkä joskus siellä vielä käyn, ainakin Kaisaa moikkaamassa. Hän ei siis ole siellä töissä vaan jos haluan tavata häntä muuten kuin treenaten niin siellä se tapahtuu helpoimmin. Ja varmaan treenaan hänen kanssaan vielä syksyn aikana, nyt kuitenkin olen ajat jo varannut 1,5kk päähän. Tykkään, kun mulla on etukäteen tiedossa mitä teen milloinkin ja kenen kanssa ja miksi. Helpottaa suunnitella liikunnat etukäteen. 


Bye bye, ikävä ei todellakaan tule :-)



Salin jälkeen kävin ostamassa täydennystä pähkinöihin ja vielä vikat taatelit ja banaanit. Niitä ei sitten mussutella seuraavaan 10vkoon. No, ei mulla tule ikävä niitäkään, harvinaisia ne on olleet tähänkin mennessä. 







Tähän loppuun pakko vielä laittaa päivän piristys, nyt kaikki hankkimaan oma noutaja :-)








torstai 28. elokuuta 2014

Vielä on kesää jäljellä

Joka paikassa ja kaikkialla sanotaan, että kesä on ohitse ja syksy on saapunut. Onko se sitten hyvä vai huono, jokainen tietää omalla kohdallaan mitä syksy itselle merkitsee.

Minulle se tarkoittaa raikkaita aamulenkkejä, kuulaita aamuja, värien loistoa, kauneutta, piteneviä aamuaerobisia. Toki se merkitsee myös sateita, pimeyttä ja märkää, mutta miks nähdä vain negatiiviset asiat?? Onko tämä vettä lasissa asia, syksy ihanaa aikaa/masentavaa aikaa?? Miten te otatte syksyn vastaan? Synkistellen, kynttilöitä poltellen, villasukat jalassa? Vai kuten minä joka näen syksyn kauneuden? Kertokaa, kiinnostaa. :D

Huomenna tapaan valmentajani Kaisan ja hän kertoo miten vietän seuraavat 10 vkoa. Minulla alkaa meinaan dieetti joka kestää sen 10 vkoa. Tarkoituksena on saada sisäistä rasvaa pois, sitä löytyy kiitettavästi vatsan- ja reisi/pakaran seutuvilta. Painolla ei merkitystä, mutta se rasva. Jännityksellä odotan mitä hän on minulle keksinyt (pas..t, kauhusta kankeana odotan miten joudun kärsimään ja kärvistelemään, suolten huutaessa tuskissaan ruokaa) Nauti siinä sitten syksystä. ;-)

Tossa yhtenä päivänä syödessäni kerrankin samaan aikaan isännän kanssa otin meidän annoksistamme kuvan. Omasta puuttui vielä salaatti, mutta kuvitelkaa se siihen. :-)



Kumman annoksista söisit tai jaksaisit syödä? Ruokamme ei ole samaa, todellakaan :-)



Tällä viikolla piti yhtenä aamuna lähteä aamulenkille, heräsin sitä varten 4,25. Koiran kanssa käydessämme ulkona päätin ettei siihen koiranilmaan kukaan lähde kävelemään ja tulin takaisin sisälle. Mutta en mennyt takaisin nukkumaan vaan crossasin 30min ja samalla katsoin Täydellisisä naisia. Se vekotin on pelastanut monta kertaa ja tulee vielä monena aamuna pelastamaan mut. Kun ulkona on -25 pakkasta niin siinäkin vaiheessa mielelläni hikoilen kotona. Mua laiskimusta!!


Tässä joku vanha kuva, mutta crossari olikin se pääasia tässä :-)



Tänään otti töissä hiukkasen päähän, kun avasin eväsrasiani. Mun oli pitänyt ottaa keitto evääksi ja sen sekaan broileria, tyypillinen lounas mulle. No, olinkin ottanut väärän rasian ja mulla oli mun päivällinen mukana joka pitäis aina syödä salin jälkeen. Ei mun auttanut kun syödä se, keiton söin sitten kotona salin jälkeen (eli äsken). Jotta sain siihen hiilaria mukaan joka on koko jutun juoni, sulatin ja paahdoin gluteenittoman sämpyn jota oli onneks muutama pakkasessa. Ei ole minusta enää leivän syöjäks, yhtään ei tuntunut kivalta vetää sitä höttöpullaa. Olen mielestäni onnekas kun olen päässyt leivän syönnistä eroon. Tosin ei ole tehnyt edes tiukkaa, leipä kun ei ole koskaan ollut mulle ongelma. Ilman sitäkin pärjään mainiosti enkä edes muista sen olemassa oloa. Hyvä näin. :D

Sain näin ihanan kuvan siskoltani tänään, eiks ole ihana? Siskot ovat kyllä parhautta <3 Puhumattakaan siskonpojasta ;-)




Huomenna sen sitten saan ja maanantaina se alkaa, dieetti meinaan. Viikonloppuna on pakko saada vielä mutakakkua. Kumma, mutta normaalisti sitä ei tee mieli, mutta kun tiedät ettet sitä saa syödä niin jo alkaa himottamaan. :-)



lauantai 23. elokuuta 2014

Tämän vuoden liikuntasaldo

Merkitsen jokaisen treenini heiaheia palveluun. Näin olen tehnyt jo 3,5v, tämä on siis neljäs vuosi nyt menossa. Olenkin tästä kertonut aiemminkin, en kaiva esille missä postauksessa, koska ei se kuitenkaan ketään kiinnosta. :D Kirjaan myös liikuntani kalenteriini ja tänään kalenterin merkintöjä tuli 200 täyteen tälle vuodelle. Olen asettanut itselleni tavoitteeksi saada 300 liikuntaa vuoteen eli olen aikataulua jopa edellä. Hyvä juttu, pientä liikkumavaraa pitääkin olla jos vaikka sattuisi sairastumaan.

Se mikä tässä oli omasta mielestä hassua, niin heiaheiassa liikuntojani on jo 208. Eli 8 enemmän mitä kalenterissa. Olen varmaan jättänyt laittamatta kalenteriin jonkun pidemmän koiralenkin treeniksi, ajatellen ettei oikeen ollut treenin arvoinen tms. Treeninä pidän sitä että vähintään kesto 30min, ei keskeytyksiä ja mielellään reippaasti ja hengästyen tai hiki tullen. Niin tai näin, aikataulussa ollaan. :D

Junamatkasta kotiin selvisin ehjänä, juna ei meinannut selvitä. Tai siis juna joka piti mennä kotiin paikasta A paikkaan B oli mennyt rikki ja vastaavan junan veturi meinasi yskiä ja köhiä niin ettemme päässeet ajoissa liikkeelle ja aikaa emme koskaan saaneet kiinni. Tämä johti siihen, että jatkoyhteyteni kusahti ja jouduin menemään seuraavalle asemalle ja tulemaan takaisinpäin. Asemella klo 23 jälkeen seisoin umpijäässä koska en jaksanut kaivaa takkia matkalaukusta. Aivan liian hankalaa. :-) Mielummin ihminen palelee ja hankkii itselleen flunssan. Järkevää, eiks jeh??




Välillä oli hyvä käydä katsomassa ettei vaan kukaan seuraa meitä. :D


Eilisen päivän vietin nykyisen rakkauden kohteeni kanssa. Voi elämä, että voi täti olla rakastunut. Hän on vaan niiiiiin ihana. :D
Kävimme pikkusiskon ja murun kanssa vierailulla isosiskon luona ja tapasimme hänen pojanpoikansa. Komia oli hänkin, selkeästi sukuun tullut. ;-) Sitten kävimme Kampissa kaupoilla ja salaatilla. Sain pitää murua sylissäni kaupassa kun äitinsä etsi itselleen paitoja. Saatan nähdä ne vaaleanpunaiset sydämet jotka lentelee välillämme. Rakkautemme on varmasti molemmin puolista. <3 :-)

Tänään vuorossa oli jalkajumppaa Teron kanssa. Kyllä muistin taas miksen usein tee pt:n kanssa jalkoja. Tuska vaan on niin mieletön, mutta se tunne sen jälkeen kun melkeen konttaat sieltä kotia, sitä ei voita mikään. Tai no ehkä joku, mutta saatte jokainen itseksenne hiljaa miettiä mikä voisi olla parempaa. ;-)





Jossain vaiheessa liikkeenä oli seinään nojaten kyykky ja pito. En tiedä kauanko kestin sitä, tuntui pieneltä ajalta ja sitä se varmaan olikin. Seuraavalla kerralla keksin alkaa mielessäni laulamaan, hiiiitaaasti. Meni ukkon noa ja melkein loppuun hämähämähäkki. Olisi mennyt loppuunkin, mutta kun tuska alkoi olemaan mieletön niin en voinut enää laulaa. Jokainen voi kokeilla miltä se tuntuu ja ottaa vaikka aikaa. Mutta laulakaa hitaasti, ei sata lasissa. Nauttien kivusta ja tuskasta. :D

Nyt olen tehnyt suuren päätökseni. Pieni muille, iso minulle. Päätin siirtyä treenaamaan Mayor´sille jossa treenauttaa tällä hetkellä 2 mies pt:tä Fitfarmilta ja kohta aloittaa Bettinakin. En osta enää Motivukselle korttia, koska kertakaikkiaan en pidä siitä salista. Ja asiaa mietittyäni olen tullut tulokseen, että on parempi keskittyä vain muutamaan pt:n, eikä juosta jokaisen luona. Itse hyötyy siitä eniten. Toinen tietää mitä painoja sä käytät, mitä sä oot ennen tehnyt, mihin sä kykenet ja mitä sulta voi vaatia. Ei mene aikaa turhaan säätöön. Valitettavasti Kaisa ei ainakaan toistaiseksi treenauta siellä, mutta hänen kanssaan voin käydä poikkeuksellisesti Motivuksessa. :D

Pyysin tänään Kaisalta dieettiä. Kestoltaan saisi olla 10vko. Jotta saisin näitä ylimääräisiä rasvoja pois kehosta jota valitettavasti riittää. Aloittaa voisin jo vkon päästä tai sitten kun ehtii sen laatia. Katotaan milloin aloitetaan. Jännittää. :D



Maanantaina alkaa taas työt. Tuntuu kuin olisin ollut jo kauan pois töistä. Viikon miniloma on ilmeiseti tehnyt tehtävänsä. :D

Nauttikaa syksystä, niin minäkin teen. :-)





keskiviikko 20. elokuuta 2014

Lomalaisen liikunnat..

Olin suunnitellut käyväni salilla maanantaina, ennen reissuun lähtöä. Aamuyöstä heräsin kamalaan vesisateeseen ja siirsin suosiolla herätystä eteenpäin. Niin tärkeänä en sitä pitänyt, että olisin lähtenyt kastumaan (emme omista autoa, pyörässäni on kumi tyhjänä ja olisi pitänyt mennä kävellen tai kickbikella joka onkin vaarallista sateella). Jätin siis väliin, mutta sen sijaan otin treenikamat mukaani ajatuksella jos kävisin täällä reissussa ollessani. Näpsäkkää ajatustyötä, eikö vain? :D

Junaan hypätessäni Tikkurilassa (koiran, matkalaukun ja yhden kassin kanssa), en voinut kun ihmetellä nykynuorisoa.
Samaan vaunuun oli menossa about 20v nuori mies jolla ei ollut mitään matkatavaroita ja hän etuili meitä päästäkseen sisälle. No, annoin tietenkin tilaa ja vähän salaa ajattelin jos olisi voinut vaikka nostaa matkalaukkuni kyytiin, näkihän hän minun kaikki kantamukseni. Kissanviikset.. Kundi nousi junaan, peräti samaan vaunuun kuin me eikä tehnyt elettäkään auttaakseen. Sanoin ääneen kiitos, mutta tuskin tuo sitä kuuli. :D
Ja jäi muuten samalla pysäkillä pois kuin me ja sama toistui. Nyt jo eteisessä meinasi talloa koirani (painoa kundilla ehkä 100kg kun koirallani sitä on 7kg), kun hänellä oli kiire päästä heti ensinmäisenä ulos junasta. Aivan kuin olisi pelännyt jäävänsä junaan. Ehkä on joskun jäänytkin, en voi tietää. :D



 Tässä me ollaan lähdössä, koiruus tarkistaa onko kaikki kyydissä. :D


Mulla tiedossa eväitä jotka oli säästynyt matkalle saakka. Koska olin pyytänyt mieheni piilottamaan ne itseltäni. :-)


Junassa ollessamme kuuntelin ravintolavaunun kuulutuksen. Tulkaa syömään lihapullia, hinta vain 12,50€. Jumankekka, että on teollisuus nykyään kallista jos lihapullerot maksaa tuon verran. Ne ei varmasti ollut kenenkään mummon omin pikku kätösin pyöriteltyjä pulleroisia vaan ihan aitoa tehtaan tuotetta. Saisin mä nälkänen olla syödäkseni tuollaisia. :D

Täällä määränpäässä olemme tehneet aamuin illoin koirien kanssa pidempää lenkkiä. Kotona ei meidän koiruus suostu pitkälle kävelemään ja täällä ei se ole ongelma. Johtuneeko sit siitä, että päästään suurin osa menemään metsässä. Mene ja tiedä, mutta kyllä mä nautin näistä syksyisistä ilmoista ja varsinkin metsässä tarpoessani. :D













Eilen luulin tulevani kipeäksi, väsytti, päätä särki, kurkua kiristi jne. Yön kuulostelin itseäni ja aamulla totesin ettei sentään, se olikin vaan aprillipilaa. Olin päättänyt mennä tänään salille täällä ja katsonut salin jo valmiiks. Iso kaupunki kun on niin valinnanvaraakin on, mutta kaikkiin ei välttis pääse kertamaksulla. No tänne pääsi. 



Paikka mainosti olevansa auki klo 10-13 ja iltapäivällä johonkin aikaan. En muista milloin, mutta se ei olekkaan nyt olleellista. Menin paikalle ja siellä ei ollut ketään vastaanotossa. Odotin, luin lehteä, odotin, soitin heille ja vieressä kuuntelin kun puhelin soi ja meni vastaajaan, odotin ja luin lisää lehteä. Olin jo päättänyt lähteä  kun paikalle saapui mies vastaanottoon. Sanoin heti, että olen odottanut tässä puoli tuntia, aika huono palvelu teillä. Eräs toinen asiakas ei jaksanut odottaa ja lähti ja tuskin tulee uudestaan (mistä mä voin tietää tuleeko hän, mutta kunhan sanoin). :D Kundi pyysi vuolaasti anteeksi ja päästi mut ilmaiseksi treenaamaan. Hinta olisi ollut 10€. Mä lepyin nopeasti, ihmeen nopeasti. ;-)

Sali sinänsä ei ollut kummoinen, sellainen sunnuntai kuntoilijoille tarkoitettu. Löytyi sieltä yks tanko ja pari painoa mutta enemmän oli panostettu aerobisiin laitteisiin ja jollain hydraliikalla toimiviin laitteisiin. Puuttui täysin siis itse tekemisen meininki, hien ja tuskan haju ja kiroilu ja huuto. No, kun ilmaiseksi pääsin niin en valittanut. :D

Tarkkasilmäiset varmasti huomasivat, ettei minulla ole kenkiä. Ei ollut mukana ja lattiat aivan juukelin kylmät. Ei kiva juttu. :/












Tälläinen taulu oli joka laitteessa. Siitä sit laitettiin lisää painoa ja näki toistot ym. En ymmärrä moista hienostelua. :D


Pukuhuoneessa ei ollut minkäänlaisia pukukaappeja, ainoastaan pieni  lokerikko arvotavaroille. Mä tykkään, että pitäis olla kaappeja missä on sitten oma lukko vaikkapa, mutta kun ei mitään kaappia. No okey, ei meidänkään salilla ole kaappeja, mutta siellä käykin vaan rekisteröidyt jäsenet ja siellä on tallentava kamera ovella ja ovilukija. Varmasti saadaan selville kuka kanssasi oli treenamassa samaan aikaan jos sulta jotain häviäisi. Ei ole koskaan näiden 8v aikana hävinnyt mitään. :D 


 

Tälläisiä kuulumisia täältä. Huomenna kotiin ja perjantaina tarkoitus mennä kotona salille ja lauantaina olisi tiedossa Teron kanssa jumppailua. Vielä en ole päättänyt mitä lihaksia tehdään. Ei kun olinhan mä päättänyt, mun piti valita ne jalat. Ehdin vielä muuttamaan mieleni moneen kertaan ( ja varmaan muutankin, jalat on mun kauhutreenini). :D

Onko sulla jotain suosikkia tai inhokkia treenien suhteen ja jos on niin miksi juuri se? :-)






 

 



 
 
 

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Lomalle lompsis..

Näin sitten meni tämäkin kesä ja viimein on minunkin vuoro lähteä lomalle. Tottahan joku ajattelee, että vielä on kesää jäljellä ja onhan sitä. Itse ajattelin kesän alussa kun töistä työkaverit lähti vuorotellen lomalle, että oma lomani alkaa kun muut lomailleet ja kesä on ohitse. Nyt on sitten sen aika. :-)

Loman kunniaksi kävimme perjantaina syömässä Nepalilaisessa jossa viimeksi oli niiiiin hyvä ruoka. Nyt saimme ensinnäkin odottaa omaamme reilu puoli tuntia ja kamalassa nälässä se on aivan liian kauan. Sitten ruoan tullessa oli pettymys aika suuri, se ei maistunut oikeen miltään. Oli se ihan ok, mutta ite kun menen ravintolaan syömään halua ruoan olevan jotain muuta kuin ok. On varmaan ihan ok, etten käy siellä hetkeen?? :-)

Eilen sitten menin pt-Pasin luokse treenaamaan selkää. Ja voi pojat, että nyt on selkä niin arkana, että tietää tehneensä. Ensin tehtiin taas osittaista maastavetoa (joka siis ei mene maahan saakka vaan jää tangoille hiukan aikaisemmin). Pasi kysyi, että mitä painoja käyttänyt ja sanoin, että viimeks Bettina laittoi siihen aika paljon. Koska se "aika paljon" on suhteellista niin aloitimme 40kg:sta (tanko siis mukaan lukien). Koska oli ihan paperia (hänen sanansa) niin laitettiin lisää rautaa. Ja loppujen lopuksi nostin sitä sarjana 6x 80kg. Pasin äänessä oli kuultavissa hiukan hämmästystä ja ylpeyttä kun sanoi, että tuo paino alkaa olemaan jo kovaa luokkaa naisilla. Ja koska itse painan 61,5kg on se roimasti yli oman painoni. Olen tyytyväinen. :D 





Siinä selkeämmin mitkä lihakset työskentelee maastavedon aikana :D

Tämän jälkeen teimme jotain uutta laitetta jonka nimeä en tiedä. Sain sen kuitenkin kopautettua Pasin päähän joten varmasti oli hyvä laite. :D Sitten teimme (argh, siis MÄ tein) polvillani ylätaljaa sekä alataljaa superina. Sitä ennen oli kans joku vipuvarsilaite joka otti selkään hitosti. Lopuksi oli "pientä rallittelua" eli pushdownia ja kulmasoutua taljassa. Näitä niin monta kierrosta kuin menee ja ei taukoa yhtään. Voin sanoa, että tän tunnin jälkeen olo oli kirjaimellisesti kuin selkään saaneella. Ja nyt sunnuntaina se vasta kipee onkin. Hyvä kun sain housut vedettyä jalkaani. :D



Tänään olin Bettinan ulkotreeneissä Malminkartanon jätemäellä. En tiennyt mitä odottaa, mutta ihan kamalaa se oli. :-) Portaita lähdin ensin loikkimaan kahdella askelmalla, sitten piti jo kävellä yksi askelma kerrallaan tyylillä. On se reilu 400 askelmaa kova juttu.
Huipulla sitten emme tosiaankaan katselleet maisemia vaan teimme kyykkyä sivulle, kyykkyä alas, pitoa, punnerrusta penkkiä vasten, dippiä penkillä jne. Kun olit tehnyt välikuoleman sait loikkia portaat alas ja alhaalla sitten askelkyykkyä sivuittan, taakse- ja eteenpäin. Tän jälkeen jälleen portaat ylös, nyt ihan kävellen. Ylhäällä taas kyykättiin, pompittiin, hypittiin, tehtiin vatsoja ja melkein oksennettiin. Vielä alas ja sieltä ylös ja tekemään "burbeeta" ja sitten viimein se oli ohi. Kaloreita kulutin reilu 500 tällä treenillä, ei hullummin. :-)





Tässä taas suuri näyttö mun mahtavista kuvaustaidoista. Kuvassa mukana ystäväni Kirsi jonka sain houkuteltua mukaan.


Huomenna lähdemme sitten koiruuden kanssa reissuun. Junailua neljän tunnin ajan, sen jaksaa kyllä kun on hyvä kirja mukana. :-)
Aamulla meinaan käydä vielä salilla, tosin joudun heräämään sen takia klo 6 (saan nukkua sentään hiukan pidempään kuin työaamuina). Junamme lähtee yhdeksän jälkeen niin ehtii syödä aamupalat ym.

Ens viikolla mulla lauantaina pt-treenit Teron kanssa. Meinaan vihdoin tehdä jalkoja, ne on mun inhokit ja pelkään jopa niiden treenaamista pt:n kanssa. Mutta nyt loman kunniaks otan härkää sarvista. :-)

Nauttikaahan elokuusta, se on ihanaa aikaa (esikoinen syntynyt 24v sitten juurikin elokuussa, onnenkuukausi siis <3 )

Ps. Tädin muru kävi eilen tätiä moikkaamassa. Mä olen niin rakastunut häneen. <3




tiistai 12. elokuuta 2014

Yllätyksiä..

Elämä on yllätyksiä täynnä, välillä ne voi olla mukavia ylläreitä ja joskus vähän huonompia. :-) Ja joskus ne voi olla suuria ja joskus pieniä. Tämä yllätys minkä minä ja läheiseni  koimme oli sarjassa suuri ylläri ja aina vaan kasvaa. :D

Siskoni sai yllättäin tietää olevansa n.2kk ikäisen pojan Isoäiti tai Mummi tai Mummo tai miksi kukakin haluaa kutsua. Samalla minusta tuli isotäti ja siskonpojasta tietenkin isä. Se jos joku oli yllätys isolla Y:llä. Normaalistihan tälläiseen ehtii sopeutua sellaiset 9kk, nyt sitä ehti sisäistää 9sekuntia, jos ihan sitäkään. :D
No, mutta miten vaan, yllätys oli mukava. Aina on kivaa kun saa uusia sukulaisia ja vauvat vaan on niin ihania. :D

Vauvoista puheenollen (kummasti mun treeniblogistani on tullut vauvablogi), nuorempi siskoni oli vauvansa kanssa kylässä lauantaina. Sain haistella sitä ihanaa vauvan tuoksua ja kuunnella sitä tuhinaa mitä hänestä lähti. Paljon muuta seuraa ei hänestä sitten ollutkaan. Hän nukkui, nukkui ja sen verran pissi ja pieri , että täti pääsi vaihtaa vaippaa ja taas nukkui. Tylsää seuraa siis. ;-)
Kotiin he pääsivät turvallisesti poikani eli vauvan serkun ohjaamassa junassa, turvallista kyytiä siis. :D

Olen mä täällä muutakin tehnyt kuin vauvoja haistellut ja ihaillut. Tänään meinaan siivosin kaappejani ja heitin  6 kassillista vanhaa vaatetta pois (uskomattoman paljon sitä olikin liian isoa vaatetta kaapit täynnä). En heittänyt roskiin vaan vein kierrätykseen. Samalla vein sinne 2,5 kassia kenkiä ja vielä yhden kenkäkassin roskiin. Ette saata uskoa minkä helpotuksen ja puhdistavan tunteen koin tämän tehtyäni. En meinaa enää koskaan palata samaan kokoon vaatteissa mitä ennen olin.Vaikka välillä peiliin katsoessa tuntuu ettei mitään muutosta näe niin on se vaan tunnustettava, että pienennetty tässä ollaan ja paljon. Tänään salilla ollessa katsoin itseäni peilistä ja teki mieli nipistää itseäni, olenko se todellakin minä joka peilistä katson. :D

Pyysin ystävääni ottamaan muutama kuva kun treenasimme yhdessä, tässä niitä olisi. 








                         

Samanlaisia kuviahan nämä on, mutta en oikein kehtaa salilla olla kuvattavana. Ehkä pitäis opetella :-)


Olin muuten päättänyt, että tän kuun olen täysin ruokavalion mukaisesti. Ja miten sitten kävikään. Lauantaina söin palan kääretorttua kun sisko sellaista toi mukanaan. Sunnuntaina söin lopun jäätelön mikä pakastimesta mulle huuteli. Ja maanantaina töissä joku lomilta palaava oli tuonut marjapiirakkaa ja en oikein edes huomannut kun olin palan syönyt sitäkin. Ja hetken kuluttua toisen ja sitten vielä kolmannen. Palat olivat sellaisia sentin paksuisia, mutta mitä väliä. Söin ja en muuta edes uskottele itselleni. Ja jos olisin kehdannut olisin syönyt sen kaiken kun muut olivat lähteneet, mutta en kehdannut. :-/
Nyt kyllä yritän pysyä valiossa tän loppu kuukauden, laitan vaikka suuhuni munalukon jos ei muu auta. 

Tänään vetelin tälläistä herkkua :-)


Olen tässä kevään/kesän aikana käynyt sauvakävelemässä. Sauvat mulla on ollut iät ajat, mutta en koskaan oikein ole ollut sinut sen lajin kanssa. Tänään sitten vihdoin katsoin youtubesta tekniikka opastusta. Jos vaikka pääsisin enemmän sisälle siihen hommaan. Kun aerobiset ovat vain 30min niin sais isomman hyödyn siitä kun sauvois kunnolla. 

Tänään tosin crossasin kotona ja olin oikein mielissäni, kun sain lopettaa 30min jälkeen. Oli meinaan hiki kuin olisin suihkussa käynyt. Meillä kun tehdän kattoremonttia ja ilmastointi ei toimi ollenkaan niin kivan lämpimäksi lämmittää kämpän. No, kohta remontti ja kesä on ohitse ja valitamme kylmyyttä. Tosin itse pidän eniten syksystä joten mun ette kuule valittavan. Mä rakastan syksyn raikkautta, happirikasta ilmaa, värien kauneutta jne. Minä ja syksy olemme yhtä. <3

Ja koska tämä on olevinaan treeniblogi voin sanoa, että treenattu on. Tänäänkin kävin tekee käsiä ja olkapäitä. Lauantaina menen jumpalle Pasin kanssa ja sunnuntaina ulkotreeneihin Bettinan opastamana. Liikkukaahan tekin rakkaat lukijat, liikunnasta saa niin hyvän olon ja mielen. :D

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Elämästä huumaantumista

Lainatakseni Matin kuuluisia sanoja: "Elämä on laiffii". Voin niin samaistua Mattiin. Sitä se elämä on parhaimmillaan, laiffii. :D

Pääsin viime viikolla tädin sydänkäpystä katsomaan. Olivat äitinsä kanssa nukkuneet hiukan huonosti ja täti reippaana valkealla ratsullaan riensi auttamaan jotta uni tulisi. Kuulostaa hienommalta mitä onkaan, oikeasti menin vaan sinivalkoisella junalla ja en siitä reippaastakaan ihan varma ole. Ei ollut mukanani edes unihiekkaa,mutta selkeästi sitä ei tarvittu vaan uni tuli muutenkin. :D 

Sillä välin kun äiti nukkui, me Vauvan kanssa hiukan hörpimme maitoa, vaihdoimme vaippaa ja pesimme pyllyä, hörpimme lisää ja välillä hän nukkui kun minä yritin ottaa sata yhteiskuvaa meistä yhdessä. Harjoituksen puutetta selkeästi, koska aina jompikumpi puuttui kuvasta. Mutta kokeilkaapa ite ottaa kuvaa vauva rinnalla nukkumassa, sitten räpiköit yhdellä kädellä kuvaa ja samalla tolkutat päähäsi, että muista hymyillä koska miehesi aina valittaa ettet hymyile kuvissa. (tota viimeistä en kyllä tajua koska toinen nimenikin on "Rouva Sunshine") :D

Välillä laitoin Vauvan kantokoppaan, kannoin keittiöön ja tein meille ruokaa. Ja kas kun äitee heräsi, oli ruokakin valmista. :D

Sitten kävimme hiukan kävelyllä, heille molemmille ensinmäinen kerta yhdessä (tai oikeastaan erikseen koska YHDESSÄ olivat sitä tehneet jo 9kk). Kävimme kaupassa ja lähdimme hakemaan mummoa lentokentältä joten saimme ekaa kertaa yhdessä mennä autollakin. Oli meillä vaan jännä päivä yhdessä. Ja niin ihana, Hän on niin ihana, että tädin sydän sulaa. <3

Ja se huumaannuttava tuoksu mikä vauvoista lähtee, siitä kun saisi hajuvettä niin päivittäin korvani taakse sipaisisin. ;-)

Viime viikolla eli elokuun eka pvä päätin, että tämän kuukauden olen täysin ruokavalion mukaisella eväillä. En lipsu suuntaan en toiseen. Painohan mulla on pysynyt paikallaan hyvin,ei suuria muutoksia suuntaan ei toiseen. Mutta koska tota mahaa riittää vaikka toisille jakaa niin sen eteen on jotain tehtäväkin. Ja en tosissaan kehtaa pyytää Kaisalta mitään dieettiä jos en pysty pysymään edes normaali syömisissäni. Katson siis tämän kuun miten menee ja sitten kysyn sitä dieettiä (tai sitten en) ;-)
Tähän mennessä mennyt hyvin, ekana päivänä ruoka pyöri mielessä koko aika, sen jälkeen ei enää. Aikku vastaan ruoka 1-0. :D





Tässä ei näytä niin pahalta mutta kun riisuu vaatteet.. 




Kesälomanikin lähestyy, ensi viikko vielä töitä ja sitten pakkaamme tavarat ja lähdemme koiruuden kans junailemaan Kokkolaa kohden. Siellä olemme neljä päivää. Launtaiksi olen varannut pt-treenin ja sunnuntaina on siskon triahlonkisat johon menossa kannustamaan ja huoltojoukkoihin. Kiva lomaviikko tulossa vaikka ei ihmeitä suunnitelmia olekkaan. 


Toiset ne osaa nauttia junassa olemisesta :-)



Sain uuden saliohjelman jossa mukana yksi koko vartalon kiertoharjoittelu. Tein sen sunnuntaina ja mietin, että tää on nopeesti tehty. No todellisuus oli vähän toista. Siinä on 15 liikettä joka tehdään kolmen pattereissa ja jokaista liikettä tehdään 15 kertaa  ja yhteensä kolme kierrosta. Eli yhteensä tulee 675 liikettä. Siihen saa kummasti menemään tunnin aikaa parin minuutin levolla kierrosten välissä. Meni siinä toista kannullista vettäkin ja hikeä ja pari kirosanaakin pääsi. Ja muutaman kerran muistin näiden välissä Kaisaakin kiitellä ja toivoa, että hän tästä lähin pitäisi kesäisin hattua päässään ettei saisi enempää auringonpistoksia. :D

Maanantaina näin pitkästä aikaa Bettiinaakin. Mielessäni oli ollut, että teen vaihteeksi jalkoja mutta joku minua jossain armahti ja töissä ollessani sain kuulla pääseväni treenaamaan torstaina duunin salille ohjatessani potilaita hommiin. Siellä ei voi tätä uutta ohjelmaa oikein muuten toteuttaa kuin jalkojen treenaamisella joten jätin siis jalat rauhaan ja Bettinan kanssa teimme selkää. 
MIKS mä aina sanon, että ME tehtiin koska vielä kertaakaan eivät pt:t ole tehneet mitään muuta kuin piiskanneet mua tekemään lisää. Ei siinä luulis hiki tulevan, kitarisapurjeet siinä saa tuuletusta korkeintaan. :D

No, siis MÄ treenasin selkää. Oli avustettua leuanvetoa, kulmasoutua, räkkivetoa (en mä tiedä oliko se ton nimistä mutta toi kuulosti kovan tädin hommalta, olenhan mä KOVA-TÄTI, murmur), ylätaljan vetoa ja muuta ja muuta.. Taisin yllättää Bettinan koska joutu välillä hakemaan romua lisää tankoon kun oli niin kevyttä. On sinne selkään jotain matkalla tarttunut, muutama lihas poikinensa     (tai no joo, tyttärinensä tai vaikka koko sukunsa) kanssa. Ja ne kehut kuulostaa aina vaan niin hyvältä ja se mielihyvä kun saa heittää onnistuneen suorituksen jälkeen yläfemmat. Sitä ei voita mikään. :D

Koiruuden kanssa joutunut näillä helteillä vähän miettimään mihin aikaan kannattaa ulkoilla. Iltapäivisin on lenkit olleet lyhyitä, aamuisin ja iltaisin hiukan viileämmällä säällä voidaan sitten lenkkeillä hiukan pidempään. Tässä eräänä iltana ollessamme lenkillä tuli takaamme kaksi neitiä ja toinen sanoi: "Voi kuin hauskasti leikattu teidän koiranne karva, aivan kuin hänellä olisi polkkatukka." Jos olet nähnyt vaivaa saadaksesi koirasi hiukan lyhyempi karvaiseksi ilman, että hän näyttää aivan idiootilta niin mielessäsi ei ehkä ensinmäisenä pyöri sana hauska kun katselet aikaan saannostasi. Tietysti kivaa, että toiset osaa arvostaa tekemääsi työtä mutta sana hauska kuulosti kuitenkin korvissani samalta, kuin: "Älä hyvä ihminen enää koskaan tartu saksiin koirasi lähettyvillä."



Tänään vietetään koko viikon ainoaa vapaapäivää. Aamulenkillä käyty ja vielä on edessä salitreeni. Launtaina saan taas tuoksutella sitä iki-ihanaa tuoksua kun Tädin muru tulee äitinsä kanssa meille isäntien mennessä juhlimaan varpajaisia. Isosiskomme saapuu myös joten on syliä missä joutuu kiertämään. No, todnäk ei äitinsä lähelle pääse kuin syömään, muuten tädit omivat ihanuuden itselleen. <3


Vauvan varpaat ovat kauneinta taidetta mitä tiedän <3 puspus