Body-peukku 👍

On taas se aika vuodesta jolloin jokainen vähääkään bodaamisesta kiinnostunut on ollut katsomassa Fitness Classic- kisoja Kultsalla. Joka kevät sinne vyöryy Better Bodiesin ja Gaspin huppareihin pukeutuneita kauniita sekä kaljuja kansalaisia jotka elää ja hengittää bodaamista/fitnessiä. Ja tietty me wannabebodarit ollaan menossa mukana, hupparilla tai ilman. Tällä kertaa ilman. :-)

Niin me asiasta kiinnostuneet viisi naista menimme katsomoon huutamaan suosikeillemme äänemme käheäksi. Söimme kiltisti kanat ja riisit/riisikakut katsomossa kuten asiaan tietenkin kuuluu ja kiertelimme messualueella katselemassa jos jotain ostettavaa löytyisi. Ja kas kummaa, löytyihin sitä. Meikäläisellä jolla ei vielä ihan kovin montaa pipoa kaapista löydykkään,  löysi kaksi lisää. Ne voi pukea vaikka samaan aikaan päähänsä, tällälailla näin, eiks vaan ole tyylikästä?? :-)

Ihanat naiset ihailemassa upeita miehiä. Totiseksi vetää. :-)

No, asiaan nyt taas. :-) Olimme siis katsomassa kisoja ja kannustimme ihanaa Miia joka kilpaili bodyfitness masters 35v-luokassa. Meidän silmissä hän tietty oli voittaja, mutta koska tuomarit eivät osaa aina asiaansa (kuten me katsojat osataan) niin hän jäi neljänneksi. Finaalipaikka kuitenkin, ihan mahtavaa!! Onnea Miialle!! ♡

Kuva lainattu Body-lehden galleriasta.

Toinen ketä jännitimme oli tietenkin iki-ihana Bettina. Hän kilpaili bodyfitness alle 167cm sarjassa. Hän on aivan huikea, niin urheilijana kuin valmentajana ja ihmisenä. Ihminen täyttä kultaa!!♡

Nämäkin kuvat ovat bodylehden galleriasta. Kannattaa käydä tutustumassa, siellä on upeita kuvia upeista kilpailijoista, jokaisesta löytyy kuvia!! 

Hän jäi harmittavasti tällä kertaa toiseksi, rahkeet riittivät siihen sijoitukseen. Katsomoon näkee huonosti kuinka kireä tai löysä kilpailijan  kunto on ja omasta mielestä sijoitukset ei välttämättä aina ole oikein. Mutta kun kotona katsoin kuvia niin myönnän, että aivan oikeinhan se meni. Mutta minun silmissäni Bettina  on Mestari!! ♡

Oli myös miesten kisaa, mutta siitä ymmärrän vielä vähemmän joten en sen kummemmin edes ala spekuloimaan niitä. Mutta sen sanon, että lavalla nähtiin todella kireää lihaa, perseet säikeellä olevaa. :-) Ja vanhin kilpailija oli 66v mies ja eipä tosiaan olisi uskonut. Käsittämättömän huikeaa, itse haluan olla kans siinä(kin) iässä yhtä hyvässä kunnossa. :-)

Ja hyvässä seurassa olin jälleen, kiitos ihanat naiset teille. Välillä nauroimme vedet silmissä, ihan huikea päivä kertakaikkiaan. Kukaan meistä ei tainnut saada ainakaan vielä kipinää lavalle nousemisesta kilpailut mielessä, itse tosin meinasin eilen mennä väliajalla lavalle heittämään parit kärrynpyörät jos tytöt olisi maksaneet siitä. Rahaa ei tullut joten ei tullut kärrynpyöriäkään ja näin pääsin nolaamasta itseäni enempää kuin olin jo huudollani ja naurullani nolannut. :-)

Yhtä varmasti kuin tulee syksy ja seuraavat kisat Lahdessa, olemme me myös paikalla huutamassa. Ja tiedä vaikka sillä kertaa olisimme saaneet tehtyä banderolleja/lakanoita kannustukseen!! :-) Ääntä lähtee joka tapauksessa, sen voi luvata jo nyt!! :-) Ja heti kun laittavat kisoihin selluliittisarjan saattaisitte nähdä meidätkin siellä. Kilpailisimme keskenämme varmaan siitä kenellä sitä on eniten. Olisin satavarmasti kärkisijoilla. :-)

Tällä(kin) viikolla on jälleen bodattu. Keskiviikkona tehdessämme jalkatreeniä taisi jokin mennä pieleen, koska sain vasemman polveni tuhottoman kipeäksi. Yhtään juoksuaskelta ei ole tarvinnut ottaa (vaikka eihän niitä tarvitse muutenkaan ottaa jos lähtee ajoissa liikkeelle) ja tän päivän porrastreenit sai kans unohtaa! 

Mutta jotain hyvääkin tän vkon treeneissä on ollut. Perjantaina tehdessämme olkapäitä/käsiä sain jälleen enkkoja paukutella. Dippikoneessa sain uudet raudat laittaa, tällä kertaa meni 50kg:lla. Viimeks teimme uusilla lukemilla eli 45kg:lla ja nyt pistettiin vieläkin paremmaksi eli rojua tuli 50kg ja sainpas tehtyä silläkin 15x. Samassa sarjassa oli myös hauiksia koneella, ojentajia taljassa sekä hauiksia tangolla. Kaikki nämä siis putkeen. :-) Tästä suorituksesta sain hienon body-peukun treenikirjaani!! Olin ylpeä itsestäni, tietty!! :-)

Valkulla selkeästi taiteellisia kykyjä!! :-)

Aamulla käydessäni sauvakävelemässä näin reitillä kyltin joka kannattaa ottaa tosissaan. Meinaa jos tän näköistä alkaa kävelemään vastaan niin varottavahan se on!! :-)

Huomenna alkaa muuten dieetin viimeinen viikko. Jo nyt voin sanoa, että olemme molemmat, sekä Valkku että minä tyytyväisiä tulokseen ja tekemiseen. Saan uuden treeniohjelman ja hiukan lisää ruokaa. Muuten ei elämä muutu, liikunnasta se koostuu tänkin jälkeen. Nyt vaan aavistuksen verran kevyempänä. :-)

Nautitaan elämästä, herkuilla tai ilman. Ja tälläisistä aamumaisemista nautitaan ainakin, eiks joo? 

Bussista noustessani oli pakko napata kuva kun näytti niin kauniilta. :-)

"Herkkuosaston laajennus", heh heh!!

Dieetin suunnittelua

Mitä kuuluu Marja-Leena, I´m sorry... Ai hitsin hitsi, nythän mä vasta hokasin, että mähän olenkin Aikku ja pitäis kysyä, että mitä mulle kuuluu!? Mitäpä mulle, kevennetty viikko oli ja meni ja nyt taas nöyryytetään rautaa oikein huolella. 
Niin ja kaikille selvennykseksi, että tuo aloitus oli jostain kappaleesta. Olisiko ollut Juicen tuotantoa? :-)

Ja sen verran vielä kerron, että mulla on joku aivovamma, selkeesti!! Mä muistan kaikenlaisia kappaleita, muutaman sanan sieltä täältä ja ne pyörii päässäni miten sattuu. Joku yksittäinen sana tai muutama sana tuo kappaleen mieleeni vaikka en olisi sitä kuullut vuosiin tai vuosikymmeniin. Tässä iässä voi puhua jo vuosikymmenistä. :-) Joku sanoo sanan kana ja meikällä soi päässä: "Mummo se kanasensa niityille ajoi.." Tätä ei onneks tapahdu ihan koko aikaa, mutta sanotaan kuitenkin että päivittäin. Työkaverit, ne raukat, joutuvat tästä kärsimään. Koska pakkohan se on muutama sävel yrittää saada kuuluville. Ja jos en osaa laulaa (siis kun en osaa), niin sitten mä vihellän. Arvatkaas ärsyttääkö tää välillä jopa itseäni?! Joo, välillä mutta yleensä jaksan nauraa tällekkin omituisuudelleni! Tästä taas tulikin kappale mieleen: "Hei hei mutsi, mä en oo syönyt mun lääkkeitä.." :-)

                                                     Nämäkö ne mun päässäni temmeltää??

No niin, asiaan tai ainakin sinne päin. Mulla oli siis viime viikko kevennetty viikko ja sitä kroppa ja mieli selkeästi tarvitsi. Oli jo aika väsynyt olo, kaikki oli vähän takkusta ja ei enää edes kovin kivaa. Päätin ottaa kevennetyn viikon väliin (mun ohjeissakin kyllä sanotaan, että joka viides tai kuudes viikko kevyemmin). Tämähän siis tarkoittaa, että salilla tehdään silloin n. 70% normaalisti käytetyistä painoista ja aerobisia tehdään jos jaksetaan. Tällä kertaa ei juurikaan jaksettu, mä otin tosiaan lungisti. Kolme kevyttä treeniä ja yksi putkirullaus valkun kanssa. Ja mä selkeästi tarvitsin tätä, mä lepäsin ja mun mieli lepäs. Eilen oli jo kauhia hinku päästä lenkille ja ilmasta viis (tuuli aikas kovasti ja kylmästi) mä lähdin sauvailemaan töiden jälkeen. Se fiilis kun sai taas painaa menemään, raikas ilma ja tuuli vasten sun kasvoja, ah mä nautin. Ja tänä aamuna heti lisää tätä herkkua, tästä ei meinaa saada taas tarpeekseen ollenkaan. Eikä tarvitsekkaan koska tätä hauskuutta tullaan varmasti kohta alkavalla dieetillä lisäämään. :-)

Tää fiilis voi olla sitten dieetin aikaan tehdessä aerobista. :-)

Kävin tänään myös kiusaamassa valkkua, ei kun siis kävin viihdyttämässä häntä. Ei kun siis hän käskytti mua ja mä treenasin, kiltisti/valittamatta. No niin varmaan joo. Tai on se totta, en mä valita treeneissä, en ainakaan turhasta. Mä teen mitä käsketään ja yleensä mä jopa nautin siitä. Kuten tänäänkin. :-)

Nyt teimme olkapäitä/käsiä. Niitä ei ollakkaan muuten hetkeen tehty kun olllaan keskitytty selkään/rintaan sekä jalkoihin. Mulla noi kädet on sellaiset, että saan hyvin hapotettua ne itseksenikin, siksi ollaan keskitytty toistemme seurassa muuhun. Siis muihin treeneihin, tietenkin!! :-) 

Tänään oli vuorossa ensin pystypunnerrusta smithissä. Osui ja uppos. Sen jälkeen triplaa eli takaolkaa ristikkäistaljassa, pystypunnerrusta vuorokäsin käsipainoilla ja vielä etuviparia samoin käsipainoilla ja mahd ylös saakka. Näitä kun väänsi neljä kierrosta niin sanonpa vaan, että tiesi tehneensä. Mä nautin, että mä nautin. Sen jälkeen tehtiin käsille neljä liikettä kaikki putkeen. Ojentajaa, hauista, ojentajaa, hauista. Ei tarvinut tehdä kuin kaksi kierrosta niin se oli siinä. Kädet oli tapettu!! 

Mietittiin, siis valkku mietti mun tulevaa dieettiäni. Miten se tullaan toteuttamaan. Tähän mennessä on kaikki mennyt putkeen niin jospa dieettikin menisi. Uskon tällä kertaa homman olevan astetta helpompaa viime kertaan verrattuna koska ruokaa on jo dieetille lähtiessä paljon enemmän niin sitä tulee varmasti myös jatkossakin olemaan enemmän kuin viime kerralla. Hiilari määrät tulee vähän tippumaan jotta saadaan muutama kalori vähemmälle. Treenit taas tulee olemaan kuluttavampia kuten tänäänkin oli ja aerobiset myös pitenevät. Näin saadaan kulutusta enemmälle ja homman pitäis rullata. Mä niin odotan dieetin alkua ettei mitään määrää. Mä haluan nähdä mitä tän kaiken rasvan alla piilee, ties mitä suonia tai juonia sieltä paljastuukaan. :-)

Mulla on tälle viikolle vielä kaikkea kivaa luvassa. Kuten valkun kanssa jalkatreeniä ja Pasin kanssa pääsee jumppaamaan selän/tissit. Ihan parhaalla tavalla taas jatkuu tää homma, ei voi muuta sanoa. :-)

Pärjäilkää mussukat, ottakaa ilo irti pimeydestä vaikka kynttilöitä poltellen tai sohvalla köllien murunne kainalossa. Hyvä tyyli myös on lukea hyvää kirjaa glögimuki kädessä tai kuten minä teen eli lenkkeillen ja treenaten ja nauttien. Mä en suostu masentumaan pimeydestä, sateesta, enkä yhtään mistään. Mä vaan naatiskelen!! 

Siellä, täällä ja tuolla.

Kirjoitan ja deletoin.. Kirjoitan ja deletoin.. Tätä tapahtuu monta kertaa.. Laitan välillä koneen kiinni miettiäkseni mistä kirjoittaisin jos ideat vaikka pursuisi päähäni jostain. Pidän välillä jopa hattua (pipoa) päässäni jotta voisin vetää ideoita sieltä mutta hyvin tyhjää on ollut. Sekä pää että pipo.  :-)

Sen takia ei blogissakaan ole tapahtunut mitään. Ei vaan ole mitään kerrottavaa ellei mukaan lasketa helvetin hyviä treenejä valkun kanssa viikoittain. Mä koen olevani niin onnekas kun olen saanut itselleni maailman lehmän hermoisimman miehen ja valkun. Eri paketeissa tosin. Siis mieheni ei ole valmentajani eikä valmentajani ole mieheni!! :-)  

Treenit kulkee kuin unelma. Kävin esim viime viikolla tekemässä käsi/olkapää jumppaa. Mulla ohjelmassa seisoo sen päivän kohdalla dippi istuen ja heti perään hauis-kääntö scott-penkissä. Eli eka tein dippiä laitteessa johon painoa laitoin 60kg ja vielä päälle kaksi 6kg:n kahvakuulaa saadakseni painoa yhteensä 72kg. Kun tätä tehnyt 8x niin menin scott-penkille vetää hauiskääntöä mutkatangolla (8kg) ja painoja laitoin 8,75kg molempiin päätyihin eli painoa tuli yhteensä 25,5kg. Näitä tein 8x. Se paine päässä joka tuli kun verta puskeutui lihaksiin ja adrenaliinia päähän oli niin pyörryttävä, että mä melkein paukutin rintaani ja huusin: !'m Tarzan!!! Mä olisin oikeasti voinut tappaa vaikka karhun sillä fiiliksellä. Karhun onneksi hän ei ollut salilla samaan aikaan kanssani!! :-)

Ja tieto siitä, että kohta mä saan laittaa 10kg levyt siihen tankoon oli myös niin tajuton, että melkein itku pääsi. Tiedättekö sen tunteen kuin sä tajuat edistyväsi jossain asiassa mikä sulle on todella tärkeää? Mulla on tärkeää se, että saan lisätä sitä romua mun tankoon/laitteeseen ja jollekkin toiselle on joku muu asia tärkeä. Mutta se onnistumisen fiilis, se vaan on jotain käsittämättömän upeaa!! :-)

Ja hierojalleni kertoessani asiasta hän alkoi nauramaan (hän on siis mies). Kysyin mitä naurat niin sanoi, että HÄN käyttää 10kg levyjä siinä tangossa. Mitä tämä kertoo? Joko hän treenaa aivan liian pienillä painoilla tai sitten mä treenaan suht isoilla ollakseni tämän kokoinen nainen. Valkkuni tosin sanookin käsistäni, että ne elävät ihan omaa elämäänsä. Kieltämättä hauis ja ojentaja ovat kasvaneet aika kivasti ja niihin treenatessa pumppautuu verta  todella hyvin. :-)

Kukkuu, onko siellä ketään kotona?

Joko kerroin, että olemme nyt lomalla? No, olemme siis lomalla ja lähdimme toisena lomapäivänä ajelemaan kohti Kokkolaa. Mieheni ei ole koskaan käynyt Tuurissa niin päätimme matkalla poiketa siellä. Ideana hyvä, toteutuksena perseestä. :-) Paaaljon pientä tietä jossa et pääse ohittamaan vaan köröttelet jonon takana. Maisemia et ehdi katsoa kun pitää tarkkailla, että pysyt sillä saakelin kapealla tiellä. :-) Minä siis ajan meidän ollessa liikenteessä ja ukko-kulta pelkää  vieressä tällä lailla. :-)

Mitä tarjosi Tuuri? Koiralle ainakin palan makkaraa maasta jonka Mamma sitten nappasi suusta ennenkuin ehti syömään. Koira oli asiasta eri mieltä ja meinasi tehdä yhden ylimääräisen reiän sormeeni. Auts!!

Tuuri tarjosi myös hiton hyvät naurut. Siskoni oli kertonut, että poikansa oli kironnut kun Bullia tulee nykyään joka tuutista ja äijä on ruma kuin rullatuoli. Sorry Bull, mutta nauroin vertaukselle maha kipeänä. No miten tämä liittyy Tuuriin? Siellä käydessäni kävin samalla myös vessassa ja näin nämä...

Nappasin kuvan, lähetin systerille ja perään tekstin: Bull nähty Keskisen kyläkaupassa. Nauroin maha  kipeänä ja systeri vastasi: " Ulvoin naurusta lukiessa viestisi." Meillä selkeästi yhtä huono/hyvä huumorintaju. :-)








Kokkolassa kävin pariin otteeseen treenaamassa Kuntokeskusrok :ssa. Siisti, suht uusi sali jossa sai ihan hyvin treeninsä tehtyä. Eka päivänä tein jalat ja seuraavana kädet/olkapäät. Tulihan näytettyä paikallisille miten treenataan kunnolla. :-) 

Mennessäni ensimmäistä kertaa Rokiin oli pukuhuoneessa hiukan iäkkäämpi rouva kenen kanssa kävimme  juttusille. Hän sanoi, että on niin kivaa katsoa kun nuoremmat  naiset nykyään pitää itsestään niin hyvää huolta ja treenaavat lihaksiaan. Sitten sanoi  TE nuoremmat. :-) Kiitos kovasti mutta kyllä minullakin ikää löytyy, täytän kohta 50v. Rouva pääsi yllättämään täysin kertoessaan että hän on 83v ja kuntoilee lähes päivittäin. Käy salilla sekä pyöräilemässä pitkiäkin matkoja. MINÄKIN haluan olla samassa kunnossa kuin HÄN ollessani 83v. :-) Siinä samalla jutellessamme vaihdoin vaatteitani ja rouva sanoi:  "Ei ole sinullakaan yhtään ylimääräistä rasvaa missään." "No onhan tätä vielä täällä ja täällä" sanoin ja samalla puristelin makkaroitani. "Pitäähän sitä naisella vähän ollakin, mutta näytät kyllä hyvältä." Rouvan sanat olivat tosiaankin vilpittömiä ja rehellisiä, muiden silmissä varmaan olenkin suht hyvässä kunnossa vaikka omasta mielestäni vielä kaukana siitä. :-)

Siellä salin puolella joku mies vierelläni teki hauista pienemmillä painoilla kuin minä ja muutama nainen teki haarakyykkyjä parin kilon kahvakuulalla kun minä tein heidän perässään salin isoimmalla eli 24kg kuulalla ja vieläkin oli vähän liian kevyt kuula. :-) Ei siis kai ihme, että sain ihmetteleviä katseita osakseni. Vielä kun en ole kaikkein hiljaisin treenatessani niin hämmästys oli taattu. :-)

Huomenna menen Tampereelle treenaamaan Wulfille, jos vaikka näkis rullatuolin siellä. Haha haa!!! Olemme siis nyt Viialassa ja huomenna menemme Tampereelle käymään. Käymme syömässä Fit Wok :ssa jota olen ennenkin hehkuttanut. Siellä vaan on niin hyvä ruoka, että sitä on helppo hehkuttaa. Samalla tulee käytyä varmaan vähän kaupoilla, jos vaikka tarttuis jotain mukaan. Esim jotain treenipaitaa tai housuja, niitä kun ei vielä kaapista löydykkään kun hylly tolkulla. Mutta naisella ei kai koskaan ole liikaa treenivaatetta vai onko muka? :-)

Ukko-kulta sai mukavan puhelun (mun mielestä mukavan, hänen mielipiteellä ei niin väliä) :-) Hän meinaan sai jäsenyyden salillemme. Sali jossa käyn on pienen yhdistyksen pitämä ja jäsenmäärä pidetään pienenä. Uusia jäseniä otetaan ainoastaan jos entisiä lähtee pois ja tilalle otetaan saman verran kuin lähtijöitä on. Ja mielellään otetaan vaan perheenjäseniä. Haimme jo tammikuussa ja silloin ei enää mahtunut ja sanottiin, että seuraavan kerran asiaa katsotaan v.16 tammikuussa. Ihan niin kauan ei tarvinut odottaa. Ukko-kulta on ollut siellä ennenkin jäsenenä, hänen kauttaan itsekkin sinne pääsin. Nyt hänellä uusi kierros, jos nyt tulisi käytyä enemmän. Saa ottaa ainakin valokuvia minusta jotta saan tänne niitä. Muusta ei niin väliä.  :-)

Olen tässä viimeaikoina  uusinut musiikki arsenaaliani aika rankalla kädellä. Nyt viimeinen tuttavuuteni on Five Finger Death Punch. Systeriltä sain taas idean tutustua tähän bändiin. Pari kappaletta ja olin aivan myyty. Kunnelkaapas vaikka tämä kappale. Tämä laulaja saisi kuiskia korvaani vaikka Isä Meidän ja varmasti housuni kastuisi siitäkin. Anteeksi vertaiskuvani!! :-)

Wulfilla käyty ja hyvän tissi ym treenin sain tehtyä. Tämän jälkeen kävimme syömässä Fit Wokissa joka on meikäläisen luottomesta kun käyn Tammerforssissa. Sieltä vaan saa aina yhtä hyvää evästä ja taatusti mahansa täyteen. :-) Sinne meinaan mennä taas syyskuussa kun seuraavan kerran olen menossa Tampereelle treenaamaan. :-)

 "Pakolliset" kuvat otettu Wulfilla :-)

Äsken kävin tutustumassa Viialan pururataan. Siellä näin muutamsn ahomansikan ja punaviinimarjoja. Kyllä, punaviinimarjoja oli parikin pensasta. Meinsin mennä huomenna keräämään ne pois sieltä jotta saan puuroni joukkoon. Nam. Muutaman kuvankin ikuistin sieltä. :-)

Tälläistä tänne kuuluu. Olen jo kotona kun saan tän tekstin ulos, tabletilla en saa kuvia ym tänne joten joutuu odottamaan kotiutumista. Mutta jos teksti on antanut odotuttaa itseään viikkoja niin ei tää voi enää olla muutamasta päivästä kiinni. :-)

Tähän loppuun pakolliset hölmöilyt. :-) Kuuntelin musaa ja venyttelin ja fiilistelin samalla. Ja tietty toosassa soi Five Finger Death Punch. :-)

Treeniä ja kulttuuria

Tää viikko on taas mennynnä ihan just, vielä ilta soffalla ja sit voidaan laskeutua ensi viikkoon. 

Tää viikko ollut sillain erilainen, että ei ole ollut yhtään pt-käyntiä vaan olen treenannut itsekseni ja mielestäni ihan onnistuneestikin vielä. Tuntumaa on tullut hyvin joka kerta just sinne mihin pitääkin ja vielä seuraavana päivänäkin on tuntunut kivaa polttelua lihaksissa. Tietää siis tehneensä ja kunnolla. :-)

Penkkipäivänä kun on vuorossa rinta, olkapäät ja kädet niin sain sellaisen pumpin hauiksiin, että teki oikein kipeää. Kädet ei meinanneet taipua enää, verta oli kyllä lihaksissa niin ettei paremmasta väliä. Nauroinkin, että nyt tiedän miltä miehistä tuntuu kun heillä jää "seisokki" päälle. Perhana, sehän sattuu!! :D

Vetopäivänä sain laittaa rautaa maastavetoon sen 80kg ja tein 5x5 sarjaa. Sen jälkeen pinnavetoa ja sain 2x 110kg ylös. Vähän oli selkä jo sen verran väsynyt mavesta, että joutui tiputtamaan painot takas 100kg:n. Mutta tiedän, että jaksan sen 110kg  jo, myöhemmin sitä sitten lisää.

Tänään oli vuorossa vielä toinen kyykkypäivä tälle viikolle. Tavoitteena oli boxikyykätä 70kg. Yksin on sillain haastavaa, että on otettava varmanpäälle kun ei ole varmistajaa takana. Tänään päätin laittaa "varmistusrimat" kohilleen, jos ei kyykky nouse niin tanko jää pinnoille. Aina ei siis tarvitse odottaa sitä, että saa tehdä toisen kanssa vaan varmistaa sitten asian hiukan toisella tapaa. :D

Lämmittelin eka pienemmillä painoilla ja sitten töihin. 5x 40kg--> 50kg--> 60--> ja sitten 70kg. 60kg oli ihan kevyttä ja 70kg ei tullut ylös kuin 2x. Lopuksi vielä 5x 65kg ja ei tuntunut missään. Se on siis 5kg:sta kiinni, ei paljosta mutta tarpeeksi siihen ettei se nouse. Lihaksille jäi kuitenkin hyvä muistijälki onnistuneesta suoristuksesta lopuksi ja sen se muistaa seuraavallakin kerralla. Hyvä näin. :-)

Reidenojentajia tehdessäni poltti aivan hitokseltaan, sarjan tehtyäni pääsi pari kirosanaa. Koska mulla on ne kuulokkeet päässä ja melu niissä kova niin en itse edes kuule ääntäni. Ilmeisesti vieruskaveri (mies) kuuli koska näytti peukkua mulle kun kiroilin. Hänkin siis tiesi, että loppuun saakka taas mentiin.  ;-)

Kävin ihanan ystäväni kanssa teatterissa tällä viikolla. Näytöksen nimi oli Vielä on aikaa ja sitä sai nauraa. Voi jee, että se oli hauska ja sopi jotensakin hyvin mun ikäkriiseilyyni. Ei se vanheneminen ole niin vaarallista, iän tuoma viisauskin voi olla hyväksi ja tiedä mitä kaikkea kivaa sitä vanhempana vielä keksiikään. :-) En nyt suosittele mennä katsomaan koska lauantaina oli viimeinen näytös. Mutta muuten suosittelen käymään teatterissa. Itsekin pitäis oikeasti käydä useammin, se on aina yhtä hauskaa. :D

Eilen kävimme mieheni kanssa elokuvissa katsomassa Luokkakokous. Sekin oli hauska ja sai nauraa. Joissain kohdin tosin tekemällä tehtyä huumoria, aina ei jaksanut naurattaa kun 40v miehet yrittää leikkiä kaksikymppisiä. Mutta mukavaa vaihtelua kuitenkin normaalin viikonlopun viettoon, olisimme varmasti muuten maanneet sohvalla ja katsoneet tv:tä. Mukavampaa siis näin vaihteeksi. :-)

Kävin yhtenä aamuna vetäsemässa aamuaerobisen potkupyörälläni. Sai meinaan sellaisen vauhdin ja hengästymisen aikaan, ettei paremmasta väliä. Olin puolen tunnin jälkeen yhtä poikki kuin olisin juossut tunnin. Tätä ehdottomasti lisää, kyllä saa keuhkot kyytiä ja ehkä samalla nousee se aerobinen kuntokin. Tulossa kuitenkin se Naisten 10 toukokuun lopussa. :-)

Tänne ei kuulu kummempia, mitä sun arkeen ja pyhään kuuluu? Suunnitteilla pääsiäisenä jotain extraa? Matkaa, perheen kanssa oleilua tai runsaasti liikuntaa? 

Itse olen töissä pääsiäisen, mutta meinaan normisti treenata aerobiset sekä salin. Ja ihanat ystävämme tulevat pitkänäperjantaina käymään. Ihanaa nähdä teitä taas. <3

Voikaa hyvin, niin minäkin meinaan tehdä. :-)

Ps. Täytyy sanoa, että välillä ihmettelen koirani makua. ;-)

Pps. Tällä viikolla oli nimipäiväni. Sain mielestäni hiukan erikoisen nimpparilahjan mieheltäni. Vai voiko moni nainen sanoa saavansa tälläisiä lahjoja?? Varsinkin kun en edes syö karkkia. :D

Dieetti etenee..

Näin se on dieetistä mennyt jo reilu viikko, vaihtelevalla menestyksellä. Siksi vaihtelevalla, että nälkä on välillä jäätävää, toisinaan et edes muista olevasi dieetillä. Tämä päivä oli sarjassamme ei mitään hätää, huomenna on hätä varmaan jo aikamoinen. No, ei pääse kyllästymään. :-)

Viikon dieettamisen jälkeen tulos oli -0,5kg. Olin tosi tyytyväinen. Ei ihan voi verrata suurin pudottajan tuloksiin, mutta enpä ole ihan samassa lähtökohdassakaan kuin he. Mittailin myös itseäni ja nekin näytti pieneneviä lukuja, mutta koska tää on ensin nestettä kuin lähtee niin en nyt niitä mittoja laita. Laitan niitä sitten myöhemmin.

Täysillä olen mennyt eteenpäin eli aivan grammalleen punninnut kaiken, ei lipsumisia yhtään. Olen tästä ylpeä!! Tosin olen ihminen joka miettii kauaaan asiaa ja päätöksen tehtyään ei siitä lipsu vaikka mikä olisi. Aikoinaan laihdutin 15kg ihan vaan päättämällä, että näin teen ja teinhän minä. Välillä nälkä aivan hirveä, mutta päätös piti. Mutta arvata saattaa, että kilotkin tulivat pikkuhiljaa takaisin, mutta se onkin sitten jo aivan toinen tarina. :D

Viime lauantaina lähdimme ystäväni kanssa kohti Lahtea ja pt-päiviä. Ystävä laittoi puhelimestaan navin päälle lähellä ollessamme ja minä sitten luin mitä se näytti. Hah, sanoin etten tajua kartanluvusta mitään, mutta lukea osaan.  Ja kas kummaa, emme todellakaan olleet oikeassa paikassa vaan jossain umpitiellä. Joo, osasin lukea, mutta sekään ei riittänyt. Löydettiin me kuitenkin perille ja ihan ajoissa jopa. :D

Olin ilmoittautunut jalkatreeneihin ja niitä sitte tehtiin. Alkulämmittelynä sai tehdä askelkävelyä, kyykkykävelyä ja mittarikävelyä (karhunkävelyä tms. ihan sama mitä se oli). Itse treeneissä teimme hack-kyykkyä joka on ihan syvältä perslihaksesta, kyykkyä tangolla, etureisiojentajia ja takareisikoukistusta. Satu oli varmistamassa hackissa ja sai siinä vääntää. Mutta kuinka hyvälle se tuntuukaan kuulla kuin ammattilainen sanoo sulle, että näyttää todella hyvälle sun tekeminen. Se lämmittää niin mieltä, että jos olis pipo päässä niin syttyis palamaan. ;-)

Sunnuntaina kävin piiitkästä aikaa lenkillä kickbikella eli potkupyörällä. Ja mitä näinkään matkalla, ihmisen joka on selkeästi päässyt uransa huipulle. Kas tässä. :-)

Jollakin täytynyt olla tekemisen puutetta, kun laittanut Aerobic-Annan puuhun. Vai jos Hän olikin Anna Puu?? :D

Sunnuntaina en sitten muuta saanutkaan aikaiseksi tehdä, makasin sohvalla ja katselin nauhoitettuja ohjelmia ja kärsin nälästä. Toisaalta ei haitannut, koska mulla oli lepoviikko meneillään, nautin siitä täysin rinnoin. Ja mieheni keksi mulle sopivaa "leffasyömistä" eli "popcorn ala Aikku. 

Yksi riisikakku murskattuna ja olipa namia syötävää ja sallittuakin :-)

Sunnuntain potkulenkillä otin pari muutakin kuvaa. Koska kukaan ei ole koskaan kehdannut mainita mitään kuvieni huonosta laadusta, saatte jatkossakin nauttia niistä. Syyttäkää siis itseänne. ;-)

Turha kysyä mitä näiden on tarkoitus esittää. Kuvaajalla ei ole mitään hajua itselläänkään. 

Kävin tällä viikolla kerran lenkilläkin, hölkäten meinaan. Ja olihan raskasta. Silloin vielä kun enemmänkin yritin juosta ajattelin aina, että kunhan laihdun niin sitten kyllä jaksan juosta. No voin sanoa, että en jaksa. Aluksi meni ihan hyvin (ehkä kilometri) sitten alkoi sattumaan pohkeisiin, etusääriin, jalkapohjiin, päähän ja joka paikkaan minkä keksin. Sitten olikin hyvä syy välillä kävellä ja kuulostella sattuuko mihinkään. Ahaa, sattuu joten äkkiä kävelyä väliin. Hah, että mä osaan huijata itseäni!! Mutta tätä herkkua luvassa tänä syksynä ainakin reilu 10 krt vielä koska meinaanhan mä siitä mitalin vielä ottaa. Muuta vaihoehtoa ei edes ole!! ;-)

Maanantaina tehdessäni salilla käsiä ja olkapäitä vähän jänskäsin kuinka käy jaksamisen kanssa. Toisiin liikkeisiin sai laittaa lisää painoa ja joihinkin sitten olis voinut vähentää, mutta ei antanut luonto periksi. Joten samoilla mentiin kuin viimeksikin. Ei siis ainakaan vielä dieetti tuonut suuria muutoksia sen suhteen. 

Tänään mulle sattui aivan huippu juttu, vieläkin hymyilyttää. :-)

Mennessäni pt-treeneihin pukuhuoneessa viereinen jumppaaja näki fitfarmin juomapulloni ja kysyi olenko valmennuksessa. Ylpeänä myönsin olevani ja kävimme siinä juttelemaan. Huomasimme, että molemmilla sama ihana valmentaja, Kaisa. Molemmilla ensin puoli vuotta valmennusta, sitten vuosi lisää. Olemme aloittaneet suunnilleen samaan aikaan. Asumme samalla paikkakunnalla (tämä jo ihme, koska treenasimme Helsingissä ja vaihtoehtoja kuitenkin satoja) ja treenaamme vierekkäsillä saleilla. Sovimme, että menemme samaa matkaa kotia. Matkalla juttelimme töistämme ja kas, meillä molemmilla sama asiakaskunta, tosin eri työt.  Ihan huikeeta mun mielestäni. Ehdottomasti menemme yhdessä lenkille joku päivä. :D

Sellaista tähän dieettiin kuuluu. Aamulla heti salille (vapaapäivän kunniaksi) ja sitten tuleekin tädin muru kylään. Iltasella vielä ystävän kanssa lenkille. Paras tapa viettää vapaansa, oletteko samaa mieltä? Miten te viettäisitte vapaapäivän?

Mitä teille kuuluu? Miten treenit on sujuneet? Entä aerobinen, onko tullut juostua, käveltyä, potkittua, uitua? Jotain tehtyä??

Nyt nukkumaan jotta jaksaa aamulla nöyryyttää rautaa :D

Lomalaisen liikunnat..

Olin suunnitellut käyväni salilla maanantaina, ennen reissuun lähtöä. Aamuyöstä heräsin kamalaan vesisateeseen ja siirsin suosiolla herätystä eteenpäin. Niin tärkeänä en sitä pitänyt, että olisin lähtenyt kastumaan (emme omista autoa, pyörässäni on kumi tyhjänä ja olisi pitänyt mennä kävellen tai kickbikella joka onkin vaarallista sateella). Jätin siis väliin, mutta sen sijaan otin treenikamat mukaani ajatuksella jos kävisin täällä reissussa ollessani. Näpsäkkää ajatustyötä, eikö vain? :D

Junaan hypätessäni Tikkurilassa (koiran, matkalaukun ja yhden kassin kanssa), en voinut kun ihmetellä nykynuorisoa.
Samaan vaunuun oli menossa about 20v nuori mies jolla ei ollut mitään matkatavaroita ja hän etuili meitä päästäkseen sisälle. No, annoin tietenkin tilaa ja vähän salaa ajattelin jos olisi voinut vaikka nostaa matkalaukkuni kyytiin, näkihän hän minun kaikki kantamukseni. Kissanviikset.. Kundi nousi junaan, peräti samaan vaunuun kuin me eikä tehnyt elettäkään auttaakseen. Sanoin ääneen kiitos, mutta tuskin tuo sitä kuuli. :D
Ja jäi muuten samalla pysäkillä pois kuin me ja sama toistui. Nyt jo eteisessä meinasi talloa koirani (painoa kundilla ehkä 100kg kun koirallani sitä on 7kg), kun hänellä oli kiire päästä heti ensinmäisenä ulos junasta. Aivan kuin olisi pelännyt jäävänsä junaan. Ehkä on joskun jäänytkin, en voi tietää. :D

 

 Tässä me ollaan lähdössä, koiruus tarkistaa onko kaikki kyydissä. :D

Mulla tiedossa eväitä jotka oli säästynyt matkalle saakka. Koska olin pyytänyt mieheni piilottamaan ne itseltäni. :-)

Junassa ollessamme kuuntelin ravintolavaunun kuulutuksen. Tulkaa syömään lihapullia, hinta vain 12,50€. Jumankekka, että on teollisuus nykyään kallista jos lihapullerot maksaa tuon verran. Ne ei varmasti ollut kenenkään mummon omin pikku kätösin pyöriteltyjä pulleroisia vaan ihan aitoa tehtaan tuotetta. Saisin mä nälkänen olla syödäkseni tuollaisia. :D

Täällä määränpäässä olemme tehneet aamuin illoin koirien kanssa pidempää lenkkiä. Kotona ei meidän koiruus suostu pitkälle kävelemään ja täällä ei se ole ongelma. Johtuneeko sit siitä, että päästään suurin osa menemään metsässä. Mene ja tiedä, mutta kyllä mä nautin näistä syksyisistä ilmoista ja varsinkin metsässä tarpoessani. :D

 

 

 

 

Eilen luulin tulevani kipeäksi, väsytti, päätä särki, kurkua kiristi jne. Yön kuulostelin itseäni ja aamulla totesin ettei sentään, se olikin vaan aprillipilaa. Olin päättänyt mennä tänään salille täällä ja katsonut salin jo valmiiks. Iso kaupunki kun on niin valinnanvaraakin on, mutta kaikkiin ei välttis pääse kertamaksulla. No tänne pääsi. 

 

Paikka mainosti olevansa auki klo 10-13 ja iltapäivällä johonkin aikaan. En muista milloin, mutta se ei olekkaan nyt olleellista. Menin paikalle ja siellä ei ollut ketään vastaanotossa. Odotin, luin lehteä, odotin, soitin heille ja vieressä kuuntelin kun puhelin soi ja meni vastaajaan, odotin ja luin lisää lehteä. Olin jo päättänyt lähteä  kun paikalle saapui mies vastaanottoon. Sanoin heti, että olen odottanut tässä puoli tuntia, aika huono palvelu teillä. Eräs toinen asiakas ei jaksanut odottaa ja lähti ja tuskin tulee uudestaan (mistä mä voin tietää tuleeko hän, mutta kunhan sanoin). :D Kundi pyysi vuolaasti anteeksi ja päästi mut ilmaiseksi treenaamaan. Hinta olisi ollut 10€. Mä lepyin nopeasti, ihmeen nopeasti. ;-)

Sali sinänsä ei ollut kummoinen, sellainen sunnuntai kuntoilijoille tarkoitettu. Löytyi sieltä yks tanko ja pari painoa mutta enemmän oli panostettu aerobisiin laitteisiin ja jollain hydraliikalla toimiviin laitteisiin. Puuttui täysin siis itse tekemisen meininki, hien ja tuskan haju ja kiroilu ja huuto. No, kun ilmaiseksi pääsin niin en valittanut. :D

 

Tarkkasilmäiset varmasti huomasivat, ettei minulla ole kenkiä. Ei ollut mukana ja lattiat aivan juukelin kylmät. Ei kiva juttu. :/

 

 

 

Tälläinen taulu oli joka laitteessa. Siitä sit laitettiin lisää painoa ja näki toistot ym. En ymmärrä moista hienostelua. :D

Pukuhuoneessa ei ollut minkäänlaisia pukukaappeja, ainoastaan pieni  lokerikko arvotavaroille. Mä tykkään, että pitäis olla kaappeja missä on sitten oma lukko vaikkapa, mutta kun ei mitään kaappia. No okey, ei meidänkään salilla ole kaappeja, mutta siellä käykin vaan rekisteröidyt jäsenet ja siellä on tallentava kamera ovella ja ovilukija. Varmasti saadaan selville kuka kanssasi oli treenamassa samaan aikaan jos sulta jotain häviäisi. Ei ole koskaan näiden 8v aikana hävinnyt mitään. :D 

 

 

Tälläisiä kuulumisia täältä. Huomenna kotiin ja perjantaina tarkoitus mennä kotona salille ja lauantaina olisi tiedossa Teron kanssa jumppailua. Vielä en ole päättänyt mitä lihaksia tehdään. Ei kun olinhan mä päättänyt, mun piti valita ne jalat. Ehdin vielä muuttamaan mieleni moneen kertaan ( ja varmaan muutankin, jalat on mun kauhutreenini). :D

Onko sulla jotain suosikkia tai inhokkia treenien suhteen ja jos on niin miksi juuri se? :-)