Tekevälle sattuu ja tapahtuu..

Kesä on tullut, ihan varmasti. Aurinko paistaa melkeinpä päivittäin ja mitä tekee meikäläinen näin vapaapäivänään? Otanko aurinkoa rannalla? Tai edes jossain puistossa? Yleensäkään jossain jossa se vähänkään paistaa? Joo, arvasitkin varmaan jo vastauksen, en ota!! No, mitä hittoa? Mitä mä sitten teen? Miksen mä ole edes luistelemassa/kävelemässä/muuten liikkumassa ulkona?? No koska..

Keskiviikkona lähdin töiden jälkeen normisti treenaamaan Valkun kanssa. Meillähän on joka keskiviikko yhteiset treenit. Niin siis nytkin ja sinne potkin töiden jälkeen ja treenasin hyvällä meiningillä. Lähtiessä jäin suustani kiinni kanssa treenaajan ja kas ollakkaan kello oli sen verran paljon, että oli varmaa etten ehdi junaani. Niinpä en tällä kertaa ihan täysiä edes potkinut asemalle (mulla kun tuppaa olemaan kaksi vaihdetta, täysiä tai ei ollenkaan) :-)
Mutta, asemalle mennessäni huomasin, että kaksi minuutti junan lähtöön ja juma, jos olen oikein nopea niin ehdin siihen. 
Niinpä otin potkupyörän käteeni, äkkiä portaat alas asematunneliin ja koska mulla oli aurinkolasit päässä niin en sitten ihan kaikkia askelmia huomannut ja hups, olin potkupyöräni kanssani nurin ja tajusin heti, että nyt kävi huonosti. Tästä ei nousta omin avuin. 

Ympärillä olevat ohikulkijat olivat aivan ihania!! He pysähtyivät kysymään miten mulle kävi, pääsenkö itse ylös, soitetaanko ambulanssi, laitetaanko potkupyöräsi lukkoon jne jne. Siis aivan mahtavaa avuliaisuutta. Itkuhan siinä pääsi, todellakin.
Ambulanssi soitettiin, itse soitin pojalleni ja Ukkokullalle. Molemmat sattuivat olemaan lähettyvillä joten tulivat melko nopeaan paikalle. Nämä ihanat ohikulkijat kävivät ostamassa pakastehernepussin jotta saimme kylmää nilkkaan samantien ja paikalle saapuneelle lääkärille (mikä tuuri, että paikalle sattui myös lääkäri) itkin elämäni muita asioita jotka nyt pinnalla. 

Ambulanssi saapui, nostivat mut tuolille ja veivät autolleen. Se mitä tekivät oli, että laittoivat nilkkaan kylmäpussin ja saattoivat mut poikani autolle. Juttelimme siinä kundien kanssa urheilusta, siitä että käyn salilla ja rullaluistelen jne. Poikani saapuessa paikalle nauroin, että poikaani varmaan hävettää, kun mutsi taas tölväilee tällä lailla. Kuski sanoi, että tuskinpa, poika on varmasti ylpeä äidistään joka on noin kova liikkumaan. <3

Ukkokulta saapui sinne kanssa ja niin me sitten lähdimme Peijakseen päivystykseen. Oli jonkin verran hankalaa päästä takapenkille jotka käännetty jotta potkupyörä mahtuu mukaan. Ukkokulta kysyi, että jätätkö ton terveen jalan vielä oven väliin niin saadaan siihenkin pieni vamma, ei tule kateelliseksi vasemmalle jalalle. :-)

Peijakseen mennessämme hakivat mulle pyörätuolin, Bullin kuten Ukkokulta sanoi. Tämähän siis oli yhteinen vitsimme josta voit halutessasi käydä lukemassa Täältä. No, Ukkokullan lähtiessä hakemaan sitä Bullia niin kundi avas mulle takaoven sanoen: "Ei saa jättää lasta kuumaan autoon ovet suljettuna." :-) Joo, nauratti!! 

Niin ne mut sitten hylkäsivät ja jättivät yksin odottamaan lekuriin pääsyä. Koska olin salilta tulossa oli mulla aika nälkä. Ja koska kello oli jo sen verran paljon, ei tietenkään sairaalan kanttiini ollut enää auki, ainoastaan automaatti joka tietty toimi ainoastaan kolikoilla. Mutta, ei hätää, mullapa oli kerrankin kolikoita mukanani. Päätin ostaa kanakolmioleivän, tulevan mahakivun uhallakin. Mutta, koska olen niin tunari niin en osannut käyttää masiinaa vaan sain 4,5€ maksavan banaanikookossmoothie juoman joka ei todellakaan ollut hintansa arvoinen eikä smoothieta nähnytkään vaan mauton, ylihinnoiteltu litku. Ärsytti!! Laskin rahojani uudestaan, mitä niillä saisin. Hhmm, snickers-patukan. Koska en ole syönyt karkkia liki viiteen vuoteen en ajatellut aloittaa sitä nytkään. Entä viili? Vielä huonompi vaihtoehto, ajatellen kuinka hiton vaikeaa oli käydä vessassa Bullin kanssa ilman, että jalalla varaat lattiaan. Ei siis viiliä, mikä oli varmasti järkevä ratkaisu. En olisi ehkä kestänyt seuraavaa 4,5h niin, että vatsani olisi ollut tulessa ja olisin saanut ulvoen kieriä lattialla kamalissa vatsakrampeissa. Niinpä jäi viilikin automaattiin.

Mutta koska rahani olivat rajalliset ja 75g:n sipsipussikin maksoi törkeät 2€ ja mulla rahaa tietenkin vain 1,95€ niin pakko oli pyytää pariskunnalta 5c, että sain sen pirun sipsipussin. Tarjosin heillekin siitä, mutta eivät ottaneet, onneksi!! :-) Vedin sen ihan heti ja suht nopeaan tahtiin. Olo oli siinä vaiheessa jo tosi huono, päätä särki ja oksetti, suolan ja ravinnon puutetta. Niin siis meni sipsit ja myöhemmin Ukkokulta toi mulle ruokaa (salaattia jonka päälle oli tunkenut riisiä hiukan ja jauhelihaa) Kaikki sekaisin kylmänä ja oli paras ruokani hetkeen!! :-)

Ei vammaa jota ei sipsillä paranneta. :-)

Taivaallista kylmää bodysafkaa. :-)

Pääsin lekuriin ehkä neljän tunnin päästä. Tutki ja epäili, ettei ole murtumaa. Varmuudeksi kuitenkin kuvattiin ja näin oli, ei murtumaa. Sain sairaslomalapun käteeni ja hoitaja laittoi jalkaani ilmalastan.Koska housuni olivat sen verran kapealahkeista mallia niin ei meinannut lasta mahtua. Yritin saada niitä vedettyä ylös, mutta eihän se onnistunut. Sanoin hoitsulle, että ota sakset ja leikkaa lahje. Kysyi oletko varma? Jos toinen vaihtoehto on, että riisun ne kokonaan ja se ei todellakaan ole mikään kaunis näky niin leikattavahan ne on. Ne ovat olleet halvat, olen niistä maksanut alennusmyynnissä ehkä kympin, mutta hyvän näköiset ne ovat. Hoitsu oli samaa mieltä, on hyvän näköiset, mutta leikattava on. Opinpahan seuraavan kerran, ettei ole niin kiire, junia tulee kyllä seuraaviakin... ;-)

Näistä housuista tuli sitten shortsit. :/

Sain lainaksi kepit ja pääsin kotiin. Olin ollut päivystyksessä 4,5h. Kotona äkkiä puuroa napaan ja kahvi, joo kahvia vaikka kello oli puoli 12 siinä vaiheessa. Olin sen ansainnut. :-)

Yön nukuin jalka isojen tyynyjen päällä jatkuvasti heräillen. Eipä siis ihme, että eilisen päivän väsytti. Makasin melkein koko päivän sohvalla jalka pystyssä ja pariin kertaan otin päikkärit. Tulipa katsottua välissä tölsästä nauhoitettuja ohjelmia. Se oli itseasiassa aika kivaa ja taidan mennä jatkamaan sitä puuhaa. Tässä kun tuli väkisinkin hiukan taukoa treeneihin niin vietetään se nyt sitten sohvalla ja nautitaan olosta. :-)

En itse osannut ihan niin hyvää tukea laittaa kun hoitsu, mutta saa kelvata. 

Tältä se näyttää kahden päivän jälkeen :-)

Mulla tulee olemaan jatkossa enemmänkin taukoa treeneistä, mutta siitä sitten myöhemmin lisää. Saattaa olla, että blogi jää samalla tauolle ja perustan uuden jota sitten päivittelen, mutta se on ajatustasolla vasta. Linkkaan kyllä sitten tänne jos sen päätän perustaa. :-)

Nyt ihanaa kesää kaikille, mulla se tulee olemaan totaalisen erilainen kuin olin ajatellut, mutta nautin siitä kuitenkin, se on varmaa!!

Ps. Valkun kanssa treenit sujui mallikkaasti, rintatreeni alkaa pikkuhiljaa sujumaan. Ei mun "mannerlaatat" ole ihan samaa kaliiberia kuin Valkulla eikä ne liikukaan yhtä hienosti, mutta jotain pientä jäälauttaa saattaa olla havaittavissa. On se rintakin siis kehittynyt, mahtavaa!! :-)

Tässä taas hyvä syy miksi mun ei kannata koskea alkoholiin. :-)

Nyt jännittää :-)

Pääsiäinen, tuo jokaisen työläisen unelma-aika on menossa. Jos et satu olemaan vuorotöissä niin sinulla todennäköisesti on ainakin neljä päivää vapaata jolloin voit tehdä mitä haluat. Jos taas olet vuorotöissä ja satut olemaan vapaalla kuten minä, niin sitten sulla on käynyt huono tuuri jos olet vapailla. :-)

Miten minä olen pääsiäistä viettänyt? No en ainakaan siten, kuten sitä ehkä kuuluisi viettää eli suklaamunia syöden ja huonosti voiden. En ole syönyt ainuttakaan suklaamunaa, kuten en koskaan muulloinkaan syö namia. Mutta mä söin MÄMMIÄ, oikeesti!! Kysyin ja sain luvan sitä syödä ja minähän söin. Se oli taas just samanlaista kuin joka vuosi, ei ollut tosiaankaan mihinkään muuttunut. Mutta mä nautin siitä. Se onkin ollut ainoa "herkku" 12 vkon dieettini aikana. :-)

Hienoa, pääsin riville 15 ennenkuin mainitsin sanan dieetti. Se ei siis olekkaan  enää päällimmäisenä mielessäni. :-)

Miten  mun pääsiäinen on mennyt? Hyvin, kiitos kysymästä. Kävin piiiiitkäperjantaina treenaamassa Valkun kansssa olkapäitä ja käsiä. Ihan parhautta!! Hän kysyi tehdäänkö.. Joo, tehdään. Enhän ehtinyt edes kertomaan mitä tehtäisiin!! Ei haittaa, tehdään kuitenkin. Ja voi pojat, kyllä me tehtiinkiin. :-)

Ensin takaolkapäille viparia maaten/röhnäten penkin päällä. Sen perään samanlaista, mutta eri kulmassa kädet ja tähän komboon lopuksi takaolat istuen. Näitä kolme sarjaa, aina 15x yhtä kunnes toinen liike. Mä ulisin heti ekan kierroksen jälkeen. Mä niin tykkäsin!!! Mä suorastaan rakastan olkapäätreenejä, osuma on taattua heti ekasta nostosta lähtien. :-)

Tän jälkeen oli seuraavan patterin vuoro. Siinä teimme etuviparit, sivuviparit ja vielä sivulle ylisuurilla painoilla. Näiden jälkeen en paljoa nenääni raapinut, hyvä että sain juotua. Tälläisten tappotreenien jälkeen pitäis aina muistaa ottaa pilli mukaan, jotta ei tarvitse nostella käsiään. :-)

Tässä oli olkapäiden osuus sille päivälle. Sen jälkeen siirryimme rankaisemaan käsiä. Teimme neljä liikettä putkeen kolme kierrosta. Hauis koneella, ojentaja taljassa, hauis käsipainoilla istuen ja ojentajat maaten taljassa. Kolmen kierroksen jälkeen olin valmis lyömään Valkkua jos olisi ehdottanut enää mitään. :-)
Ei ehdottanut enkä lyönyt. Ja vaikka olisi ehdottanutkin, en olisi saanut varmaan käsiäni nousemaan. :-)

Tää oli siis sellaista herkkua taas, että tämä on saatava seuraavaan ohjelmaani joka toivottavasti pian tulisikin jo. Alkaa mieli halajamaan jo jotain uutta. :-)

Salilta lähtiessäni sain rakkaan isosiskoni mukaani meille. Meillä on tapana pelata korttia koko ilta ja seuraava päivä kunnes hänen on aika taas lähteä. Me niin tykätään pelaamisesta, ihanaa ajanvietettä hyvässä seurassa. Kiitos kultaseni taas tästä kerrasta, otetaan pian taas uusiksi. ♡

Lauantaina sain salille seurakseni ihanan miniäni ♡
Näytin hänelle hiukan erilaisia liikkeitä selälle. Kuten soutuja, erilailla tehtynä ylätaljaa, leuan vetoa, pull overia taljassa jne. Olivat ilmeisen hyviä liikkeitä, koska seuraavana päivänä sain viestin, että selkä ihanan kipeä. :-) Sovimme seuraavat treenitreffit ensi viikolle, silloin on toisen lihasryhmän vuoro. Ihanaa jos minusta on apua toiselle, mielelläni autan jos vaan voin. Ja tosi mukavaa saada seuraa salille vaikka tykkään kyllä käydä itseksenikin. :-) 

Eilen mulla oli vuorossa "syömispäivä". Kuusi kertaa ruokaa, neljällä kerralla riisiä. *huokaus* Sitä luulis, että tälläisena päivänä sitä olisi ihan ähkyssä koko aika, mutta ei. Mulla on nälkä koko aika. Silloin prode on suht minimissä ja rasvaa ei senkään vertaa. Ja ne on just niitä jotka sitä nälkää pitävät, ei suinkaan hiilarit. Näin ainakin mun kohdallani. Aamusta tein puuron hiukan erilailla eli kattilassa ja sinne viskasin valkuaisia ja marjat. Tuli muuten täyttävä annos.

Illalla sain päähäni tehdä toisen kokeilun. Heitin pannulle marjat ja perään munakas tarpeet. Ulkonäkö oli baarikierroksen jälkeisen olotilan näköistä, mutta maku oli hyvä. Eli tässäkin vain maku ratkaisi. :-)

Ulkonäkö ei tosiaan pääse loistamaan :-)

Otin eilen myös kickbiken esille, kävin laittaa renkaisiin ilmaa ja potkasin  muutaman rundin. Ai, että meitsi diggaa!!! Meinaan mennä kohta heittämään sykkeennosto treenin sillä. :-) 

Teksti on itseasiassa päivän myöhässä, joten ehdin jo tekemään lenkin. :-)

Huomasin samalla, että pyörävarastossa oli joku tarvinnut yhdestä pyörästäni satulan. Kiva tietty jos olen voinut jotain auttaa, ettei hänen tarvitse perse kipeänä pyöräillä jos satulansa oli rikki, mutta olisi hyvän maun mukaisesti voinut vaikka kiitos lappusen jättää. Koska ei jättänyt niin nyt ilkeämielisenä toivon perseensä kipeytyvän ja hiertyvän satulani ansiosta. :-)

Heräsin tänään puoli seitsemän eli entistä aikaa puoli kuusi. Mulla on meinaan tänään niin jännittävä päivä, kun menen Nummelaan treenaamaan Paulin kanssa. Mä toivon vaan etten nolaa itseäni. Vuorossa on selkä/rinta ja koska menin sanomaan, että olen tottunut treenaamaan kovaa niin pelkään saavani totaalisen nöyryytyksen. :-) Jos tykkään hänen tavastaan treenauttaa niin menen toistekkin. Jos kemiamme eivät toimi yhtään niin jää tähän yhteen kertaan. :-)

Treenien jälkeen menen rakkaan ystäväni luokse kylään. Viimeksi kävin syyskuussa jolloin sovimme tapaavamme useammin. Hupsista, taas mennyt puoli vuotta. No, tänään otamme ajan takaisin. ♡

Mitäs mun dieetilleni kuuluu? Varmasti hyvää, painoa en ole katsonut nyt kahteen viikkoon. Sain ohjeeksi, että jos tuntuu tippuneen niin käy puntarilla, jos taas ei tunnu niin älä mene. Arvoin eilen pitkään menenkö vai en ja lopuksi päätin olla menemättä. Halusin saada olla tällä hyvällä fiiliksellä mikä nyt päällä, en halunut lähteä Nummelaan huonoilla fiboilla. Valkun sanoin, treenit pitää aloittaa aina hyvällä mielellä, ei huonolla. Olen hänen kanssaan niin samaa mieltä. :-)

Mittoja olen ottanut viikoittain ja tulosta on tullut sellaisen 20cm verran yhteensä. Mä olen tyytyväinen ja se riittää mulle. Painosta en välitä paskankaan vertaa, enää!! :-) Ihana Bettina just sanoi minut nähdessää, että olet kiristinyt. Ihana kuulla se hänen sanomana, arvostan häntä suunnattomasti ja olen aina ollut hänen faninsa, niin kauan kun olen hänen tuntenut. ♡
Hän puhuu paljon ja varsinkin asiaa, käykää lukemassa jos ette ole vielä käyneet!! Bettina

Nämä jaksaa aina naurattaa tyhmyydellään. :-)

Tälläistä tänään  eilen, seuraavalla kerralla ehjä jotain kerrottavaa jo dieetistäkin. :-) Nyt hierojalle, selkä raukka todella jo kaipaa sitä. :-) Nauttikaa keväästä. :-)

Vuoden viimeinen..

On jälleen tullut aika kiitellä tästä vuodesta ja toivotella seuraava tervetulleeksi. Jokainen summailee vuottansa, miten se on mennyt noin niinkuin omasta mielestä, toisten mielipiteillä ei toivottavasti ainakaan ole merkitystä. :-) 

Tehdään myös lupauksia joita ehkä pidetään, ehkä ei. Itse olen niitä jotka ei niitä yleensä pidä niin olenkin jättänyt niiden lupaamiset jo vuosia sitten. Ja miksi niitä edes pitäisi tehdä, ainakaan just tänään? Eikös sitä voisi luvata vaikka joka päivä itselleen jotain ja kans pitää lupauksensa?? Esim luvata nousta oikealla jalalla sängystä joka aamu? Jos tulee aamu jolloin se ei onnistu niin mars vaan takaisin sänkyyn ja nouset uudestaan. Sitä kun teet aikasi niin jo alkaa oikea jalka edellä nouseminen luonnistumaan. :-)

Itsellänihän tämä vuosi on mennyt pitkältikkin liikkuen tai salilla ollen ainakin jos on uskomista merkintöihin joita olen almanakkaani raapustanut. Ja miksipä ei olisi, olenhan ihan ite jokaisen merkinnän tehnyt ja itse myös jokaisen liikuntasuorituksen suorittanut. Välillä yksin, välillä yhdessä ystävän tai valmentajan tai pt:n tai vaikka naapurin Reiskan kanssa. Uskoitkos, että olisin Reiskan kanssa treenannut? Ei kannattais koska ei naapurissamme edes asu Reiskaa!! :-) Siellä asuu Keke ja hän ei enää kykene liikkumaan mihinkään. Onneks hänellä on ystäviä jotka pitävät hänet juomissaan, ei kun siis hengissä. :-)

Liikuntasuorituksia on kuitenkin tälle vuodelle kertynyt senkin verran kuin 345 kertaa. Näistä kerroista on salilla oleilua kertynyt 179 krt, sauvakävelyä 50 krt, kävelyä 35 krt jne. Heiaheiaan kertyi mitaleita yhteensä 17kpl, enemmänkin olisi saanut tulla. :) Hiukan tietty harmitti, että en päässyt 350 kertaan vaan jäi viidellä vajaaksi, mutta toisaalta tavoitteeni liikuntamäärään oli maltillisempi eli sen ylitin 45 kerralla. :-) Tälläinen vuosi oli tämä vuosi liikunnan suhteen ja olen melkeinpä varma, että ensi vuonna enkat tulee paukkumaan monellakin tapaa. :-)

Juhlistin muuten myös tätä Uutta Vuotta omilla paukuillani, sellaisilla luonnon mukaisilla. :-)  

Tämä viikko oli sillain erikoinen, että Ilona kävi taas meitä hauskuuttamassa ja treenamassa kanssamme. Hän oli toivonut takareisi-pakarajumppaa ja sitä myös sai. Tai siis me saimme molemmat, treenasimme nääs kimpassa. :-)

Aluksi otimme lämpöä reiden ojennuksilla maaten ja kyllähän ne alkoi lämmetä kun tehtiin nousevin painoin sarjoja. Tämän jälkeen teimme samaa istuen. Meikä tässä vaiheessa vielä puhisi hissunkissun, en päästänyt suustani kuin hiljaisia huokauksia. Lupasinkin ensi vuonna ottavani uuden tatsin touhuun ja puhista vaan ihan hiljaisesti, rahvaat ne vaan salilla huutelevat. :-)

Mennessämme salin uuteen pakarapyllyosastolaitteeseen unohdin lupaukseni yhtä nopeasti kuin Uuden Vuoden lupaukset yleensäkin unohdetaan. Oli meinaan jo pakko päästellä muutama ei niinkään naisellinen karjahdus, koska se ihan aikuisten oikeasti sattui tarakkaan!! Välillä varmaan kuulostan kissalta jonka munat ovat jääneet mankelin väliin. Sillain hienosti ilmaistuna. :-)

Tämän helvetinkoneen kun olimme korkanneet niin suuntasimme suorinjaloinmaastavetoon ja sitä teimme hiiiitaaaiiilla toistoilla. Liekö tämä vai jokin muu otti osumaa alaselkääni koska sen jälkeen sitä ikävästi juili muutaman päivän. :-/

Ei tässä vielä kaikki vaan tämän jälkeen teimme haarakyykkyä kahvakuulalla. Ja koska Ilona ei osaa pitää suutaan kiinni :-) niin saimme tämän jälkeen vielä treenailla pohkeita. Koska omani ovat AINA ekan toiston jälkeen jo ihan valmista kamaa niin jokainen toisto ja jokainen sarja on tuskaa. Tuskaa jota EI voi huutamatta kokea, sitä on ihan väkisinkin päästettävä suustaan sellaisia kainoja äänähdyksiä. Sellaisia jotka kuuluu vain toiselle puolelle kaupunkia eli sellaisia hyvin maltillisia ja naisellisia, sellaisia jotka vain mä osaan!! :-) Tämän jälkeen onneksemme saimma sanoa kiitokset ja poistua paikalta, tietenkin pukkariin ottamaan yhteisiä kuvia. :-)

Tämän jälkeen lähdimme Ilonan kanssa syömään. Menimme Aasialaiseen buffet-pöytään nauttimaan melkeinpä viimeisistä ruoista mitä ennen dieettiä saamme nauttia. 

Ruokailun meinasi pilata ajatus siitä, että Valkku näkee mitä syön. Ei ihan ollut sallittua evästä, mutta kerrankos Ilonan kanssa pääsee syömään. :-)

Meillähän molemmilla alkaa dieetti ensi maanantaina, ah ihanata sanoa että alan dieetille ensi maanantaina. Minä, Ilona ja sadattuhannet muutkin suomalaiset aloitamme dieettimme ensi viikolla. Paitsi hätäisemmät aloittaa sen jo huomenna, mutta meilläpä ei ole kiire joten aloitamme vasta ens viikolla. Ja voin vaikka vannoa, että me olemme myös hiukan pidempään dieetillä kuin keskiverto Pirkko tai Pera. Heidän dieettinsä tulee loppumaan ens viikon torstaina tai jos ovat oikein sitkeää tekoa niin ehkä jaksavat sinnitellä viikon pidempään. Mutta entäs ME? Me ollaan sen verran hullua sakkia, että me kyllä jaksetaan. Ilonalla lysti kestää 15vkoa ja mulla max 16vkoa. Aika pitkä aika, eikös vain? Mutta sekin on vain väliaikaista, sen jaksaa kun sen päättää jaksaa!! Otetaan pala kerrallaan, ajatellaan vaikka viikkoa kerrallaan tai vaikka päivää kerrallaan jos pakko on. Tämä kun on päätetty vetää loppuun saakka niin sehän vedetään. En kehtais kuuna päivänä sanoa Valkulle kesken kaiken, etten sitten jatkakaan, mulle riitti. Ehei, tätä tehdään just niin kauan kun käsky käy ja syödään omia eväitä ihan joka paikassa. Näillä mennään ja keväällä me nähdään mitä tuloksia saatiin aikaiseksi. :-)

Kävin eilen myös vetämässä Valkun kanssa vikat yhteiset. Vuorossa oli rinta ja selkä ja täytyy sanoa yhtään itseäni kehumatta, että tekniikka on parantunut huomattavasti. Samaa sanoi Valkkukin ja kehuja on aina mukava kuulla. Tietää tehneensä jotain oikein ja onhan sitä tehty kun paikat on taas niin kipiät. :-)

Ens vuonna meillä taas harjoitukset jatkuu, varmaankin jalkoja teemme vuoden ekoissa treeneissä. Vieläköhän Valkku mua tunnistaa silloin, olenhan siinä vaiheessa ollut jo kaksi päivää dieetillä. :-)

Tänään kävin vielä tekemässä vuoden vikan kuntopiiri+paikon. Ihan tuskaiselle tuntuu pakaroissa kun vääntää Bulgarialaista ja pakarapotkua, loitontajaa ja lähentäjää. Täyttäessäni 50v on pyllyni kuin Brasilialaisella (montakohan kertaa tavasin tota sanaa, menikö se edes oikein?) hulahulatanssijalla (onko sellaisia?) 

Vuoden 2016 meinaan korkata niinkin erikoisella tavalla kun menemällä ystäväni kanssa lenkille. Sitten tulee rakas siskoni meille pelaamaan korttia. Ne on jo valmiiksi sekoitettu ja salamerkitty, älkää kertoko hänelle. :-)

Sunnuntaina otetaan Ukkokullan kanssa alku kuvat ja mitat, on sitten mitä vertailla. Ja mä todellakin toivon, että 16 vkon kuluttua peilistä katsoo ihan erilainen Aikku. :-)

Toivotan kaikille lukijoilleni, teille kaikille tuhansille tätä matkaa kanssani kulkeville oikein antoisaa Uutta Vuotta. Olkoon se teille yhtä hyvä kuin omanikin tulee olemaan. Ja muistakaa, te itse oman onnenne luotte. Tehkää siis niitä asioita jotka saavat hymyn kasvoillenne, olkoon se sitten salilla rehkimistä tai pitsin nypläystä. Itse olen harrastanut molempia ja molemmista tykännyt. Nyt mukana enää toinen. :-)

Päätin aloittaa uuden perinteen blogiini. Ikuisena ja hartaana Fingerporin ystävänä ja fanina postaan joka kirjoitukseen jonkun itseäni naurattaneen jutun. Se, että se naurattaa mua ei vielä tarkoita sitä, että se on hauska, mulla kun uppoo hyvinkin erilainen huumori. :-)

Joulu on taas...

Hou hou hou.. Jouluaatto on ja meitsi kirjoittaa blogiaan. Pitäisikö hankkia elämä?? :-)

Itse asiassa olen ollut tänään töissä. Kotiin tullessani oli nuorisomme jo saapunut meille syömään. Me söimma, joimma ja sitten he jatkoivat matkaansa kukin minnekkin suuntaan ja isäntä meni nukkumaan. Ilmeisen rankka ollut hänen joulunsa. :-) No, sanottakoon hänen puolestaan se, että hän on meillä ruoan laittanut esille ja sai vielä juuri parahiksi melkoisen flunssan. Sen takia varmaan väsynyt, on hän leponsa ansainnut . :-)

On sitten tietenkin tullut syötyä. Nostakoon kätensä hän joka voi väittää rehellisin mielin, ettei jouluna söisi itseänsä kipeäksi. Määrällisesti en mielestäni juurikaan syönyt, mutta kaiken syömisen ollessa suolasta niin turvotus ja ähky on taattua. No, luumukiisseli, tuo jouluherkuista herkuin, se ei sentään ole suolaista vaikka eipä se kovin makeaakaan ole. En lisännyt juuri yhtään sokeria (koska sitä sattui olemaan ehkä lusikallinen kipon pohjalla) ja luumuissa itsessään on jo sokeria niin ei sitä edes kaipaa. Sen kanssa vatkattua soija"kerma"vaahtoa ja jo vain on ihanata!! Vatsa kiittellee!! :-)

Laatikoita en syönyt ollenkaan, kaupasta ostetut kun sisältävät maitoa ja itse ei viitsitä alkaa tekemään. Miettiessämme Ukkokullan kanssa mitä laitetaan niin rosolli ja lanttulaatikko nousivat sen takia esille kun poikani niistä pitää, siis niitä ainakin siis. Syödessämme kyselin pojaltani miltä rosolli maistui? Hän vähän kummissaan, että ei ole koskaan sietänyt rosollia eikä sitä syönyt nytkään. Hups, mitens se nyt näin meni? No, entä lanttulaatikko, sekin oli ihan sua varten? Sama juttu, ei todellakaan hänen suosikkinsa. Eli molemmat oli harhalaukauksia, ehkä me ens jouluna osutaan paremmin. :-)

Huomenna jatkuu työt ja tietenkin treenit. Toiset ne osaa/malttaa olla jouluna treenaamatta, mutta koska mulle nää on päiviä muiden joukossa ja kalenterissa seisoo, että treenit niin nehän hoidetaan!! Ja kun pääsee vielä ystävän kanssa salille, niin aina paranee. 

Töissäkään ei ole ollenkaan huono olla näin jouluna, varsinkaan kun pukki muisti tulla meitä työläisikin moikkaamaan. :-)

Meillä oli potilaille myös hiukan tarjottavaa näin joulun kunniaksi, saivat hekin joulumieltä. :-)

Kävin tällä viikolla jälleen kiusaamassa lihaksiani Valkun kanssa. Ne ovat varmaan jo ihan kapinassa kohta. Tehdessämme jalkatreeniä sanoinkin, että saatan melkein kuulla sen supinan mitä lihakseni keskenään käyvät: "Mitä ne hullut taas ovat keksineet?" "Eikö tässä saa olla koskaan rauhassa, aina vaan pitää tehdä enemmän tai isommilla painoilla tai useammin tai jotain, koskaan toi muija ei oo tyytyväinen. Ja vaikka se olisikin niin toi huutava karju sen vierellä ei ainakaan ole, aina se haluaa enemmän ja enemmän." Mua melkein jo säälittää ne, mutta vaan melkein. Ne ovat saaneet laiskotella ihan tarpeeks monta vuotta, nyt se on ohitse ja nyt tehdään töitä. Aikaahan vielä on tavoitteeseen, eikä kuulemma tule edes kiire, mutta ei tuudittauduta siihen vaan paiskitaan töitä niin maan saat..an tavalla. :-) Ja lihaksethan tarvitsevat erilaista ärsykettä kehittyäkseen ja sitä ne saavat. Ei kangistuta kaavoihin, muunnellaan, muutetaan ja kehitytään. :-)

Kokeilinpa tässä erilaisia riisikakkuja. Sain kuulla, että riisikakku on sama asia kuin riisi, noin niinkuin määrällisesti. Raakaa riisiä x grammaa on sama kuin riisikakkua. Ja varsinkin villiriisikakkua kehuttiin. No, minähän olen mainostamisen uhri ja menin ostoksille. Aika suolaisen hintaisia olivat vaan ei makuisia. Mielestäni maistui ihan samalle pahville kuin mikä muukin riisikakku, vaan minäpä en niiden ystävä juuri olekkaan. Syön jatkossakin riisin riisinä ja kakut kakkuina. Ja vielä kun luulin syöväni "bataattiriisikakkua", mitä se sitten ikinä olisikaan ja lopulta monen väärin luetun jälkeen selvisi, että se olikin basmatiriisikakku niin meni loppukin maku koko kakuista. :-)

Ens viikolla tulee Ilona jälleen vieraaksemme treenaamaan. Pääsemme jälleen hieman haastamaan toisiamme treeneissä ja sen jälkeen menemme syömään ja juoruamaan. Meillähän molemmilla alkaa dieetti 1,5 vkon päästä niin vielä ehdimme hiukan irrotella. Tosi ihanaa nähdä taas. Mekin olemme Ilonan kanssa tutustuneet treenauksen merkeissä. Tätä kautta saa paljon uusia ihania ystäviä!! :-)

Dieettiä tosiaan odotan. Huvitti kyllä tänään kun laitoin paitapuseroa päälleni. Ennen jos vaatteet ovat kiristäneet niin se on tarkoittanut sitä, että mahan kohdalta ei mene kiinni tai rintojen kohdalta ahdistaa. Ahdisti tosiaan nytkin, mutta tällä kertaa ahdistus oli käsivarsissa. Ei meinaa kädet mahtua enää hihoihin. :-) Viime käsitreenin jälkeen sanoinkin, että tästä lähtien pitää Valkun treeneihin mennä joko hihattomassa paidassa tai ottaa sakset mukaan. Ehkä hihaton tulisi halvemmaksi. :-)

Tässäpä vielä muistutus, että älä tee ruokaa samalla kun juoruat puhelimessa. Tai juorua edes keittiössä jotta näet samalla uuniin. Tai älä ainakaan juroua länsisiivessä jonne et edes haista mitään. Voi meinaan käydä niinkin hassusti ettei sulla ole mitä syödä. Tai jos onkin niin ei ne ainakaan kauhian maukkaita ole. :-)

Viime viikonloppuna oli vieraanamme siskonpoikani Eltsu. Hän on niin sydämen sulattava veijari, että tätsy voisi syödä suihinsa. Nyt saimmekin hänestä tehdyn vuosikalenterin, voin ihailla joka päivä hänen kuviaan seinältä. Olen onnellinen. <3

Dieetin suunnittelua

Mitä kuuluu Marja-Leena, I´m sorry... Ai hitsin hitsi, nythän mä vasta hokasin, että mähän olenkin Aikku ja pitäis kysyä, että mitä mulle kuuluu!? Mitäpä mulle, kevennetty viikko oli ja meni ja nyt taas nöyryytetään rautaa oikein huolella. 
Niin ja kaikille selvennykseksi, että tuo aloitus oli jostain kappaleesta. Olisiko ollut Juicen tuotantoa? :-)

Ja sen verran vielä kerron, että mulla on joku aivovamma, selkeesti!! Mä muistan kaikenlaisia kappaleita, muutaman sanan sieltä täältä ja ne pyörii päässäni miten sattuu. Joku yksittäinen sana tai muutama sana tuo kappaleen mieleeni vaikka en olisi sitä kuullut vuosiin tai vuosikymmeniin. Tässä iässä voi puhua jo vuosikymmenistä. :-) Joku sanoo sanan kana ja meikällä soi päässä: "Mummo se kanasensa niityille ajoi.." Tätä ei onneks tapahdu ihan koko aikaa, mutta sanotaan kuitenkin että päivittäin. Työkaverit, ne raukat, joutuvat tästä kärsimään. Koska pakkohan se on muutama sävel yrittää saada kuuluville. Ja jos en osaa laulaa (siis kun en osaa), niin sitten mä vihellän. Arvatkaas ärsyttääkö tää välillä jopa itseäni?! Joo, välillä mutta yleensä jaksan nauraa tällekkin omituisuudelleni! Tästä taas tulikin kappale mieleen: "Hei hei mutsi, mä en oo syönyt mun lääkkeitä.." :-)

                                                     Nämäkö ne mun päässäni temmeltää??

No niin, asiaan tai ainakin sinne päin. Mulla oli siis viime viikko kevennetty viikko ja sitä kroppa ja mieli selkeästi tarvitsi. Oli jo aika väsynyt olo, kaikki oli vähän takkusta ja ei enää edes kovin kivaa. Päätin ottaa kevennetyn viikon väliin (mun ohjeissakin kyllä sanotaan, että joka viides tai kuudes viikko kevyemmin). Tämähän siis tarkoittaa, että salilla tehdään silloin n. 70% normaalisti käytetyistä painoista ja aerobisia tehdään jos jaksetaan. Tällä kertaa ei juurikaan jaksettu, mä otin tosiaan lungisti. Kolme kevyttä treeniä ja yksi putkirullaus valkun kanssa. Ja mä selkeästi tarvitsin tätä, mä lepäsin ja mun mieli lepäs. Eilen oli jo kauhia hinku päästä lenkille ja ilmasta viis (tuuli aikas kovasti ja kylmästi) mä lähdin sauvailemaan töiden jälkeen. Se fiilis kun sai taas painaa menemään, raikas ilma ja tuuli vasten sun kasvoja, ah mä nautin. Ja tänä aamuna heti lisää tätä herkkua, tästä ei meinaa saada taas tarpeekseen ollenkaan. Eikä tarvitsekkaan koska tätä hauskuutta tullaan varmasti kohta alkavalla dieetillä lisäämään. :-)

Tää fiilis voi olla sitten dieetin aikaan tehdessä aerobista. :-)

Kävin tänään myös kiusaamassa valkkua, ei kun siis kävin viihdyttämässä häntä. Ei kun siis hän käskytti mua ja mä treenasin, kiltisti/valittamatta. No niin varmaan joo. Tai on se totta, en mä valita treeneissä, en ainakaan turhasta. Mä teen mitä käsketään ja yleensä mä jopa nautin siitä. Kuten tänäänkin. :-)

Nyt teimme olkapäitä/käsiä. Niitä ei ollakkaan muuten hetkeen tehty kun olllaan keskitytty selkään/rintaan sekä jalkoihin. Mulla noi kädet on sellaiset, että saan hyvin hapotettua ne itseksenikin, siksi ollaan keskitytty toistemme seurassa muuhun. Siis muihin treeneihin, tietenkin!! :-) 

Tänään oli vuorossa ensin pystypunnerrusta smithissä. Osui ja uppos. Sen jälkeen triplaa eli takaolkaa ristikkäistaljassa, pystypunnerrusta vuorokäsin käsipainoilla ja vielä etuviparia samoin käsipainoilla ja mahd ylös saakka. Näitä kun väänsi neljä kierrosta niin sanonpa vaan, että tiesi tehneensä. Mä nautin, että mä nautin. Sen jälkeen tehtiin käsille neljä liikettä kaikki putkeen. Ojentajaa, hauista, ojentajaa, hauista. Ei tarvinut tehdä kuin kaksi kierrosta niin se oli siinä. Kädet oli tapettu!! 

Mietittiin, siis valkku mietti mun tulevaa dieettiäni. Miten se tullaan toteuttamaan. Tähän mennessä on kaikki mennyt putkeen niin jospa dieettikin menisi. Uskon tällä kertaa homman olevan astetta helpompaa viime kertaan verrattuna koska ruokaa on jo dieetille lähtiessä paljon enemmän niin sitä tulee varmasti myös jatkossakin olemaan enemmän kuin viime kerralla. Hiilari määrät tulee vähän tippumaan jotta saadaan muutama kalori vähemmälle. Treenit taas tulee olemaan kuluttavampia kuten tänäänkin oli ja aerobiset myös pitenevät. Näin saadaan kulutusta enemmälle ja homman pitäis rullata. Mä niin odotan dieetin alkua ettei mitään määrää. Mä haluan nähdä mitä tän kaiken rasvan alla piilee, ties mitä suonia tai juonia sieltä paljastuukaan. :-)

Mulla on tälle viikolle vielä kaikkea kivaa luvassa. Kuten valkun kanssa jalkatreeniä ja Pasin kanssa pääsee jumppaamaan selän/tissit. Ihan parhaalla tavalla taas jatkuu tää homma, ei voi muuta sanoa. :-)

Pärjäilkää mussukat, ottakaa ilo irti pimeydestä vaikka kynttilöitä poltellen tai sohvalla köllien murunne kainalossa. Hyvä tyyli myös on lukea hyvää kirjaa glögimuki kädessä tai kuten minä teen eli lenkkeillen ja treenaten ja nauttien. Mä en suostu masentumaan pimeydestä, sateesta, enkä yhtään mistään. Mä vaan naatiskelen!! 

Itsensä ylittämisen ihanuus

Jospa tällä kertaa aloitetaan muulla aiheella kuin treenit, niitä tietenkään unohtamatta. :-)

Viime viikon perjantaina meillä oli työporukan kanssa pikkujoulut. Kerättiin rahaa ja osa kävi ostamassa ruokaa sekä juomaa ja eräs ihanuus avasi ovensa meille jotta saimme viettää yhdessä aikaa ja juhlistaa joulua tai vapaa-aikaa tai what ever. :-) 

Itse kävin töiden jälkeen treeneissä ja sen jälkeen menin kemuihin mukaan. Toiset olivat aika kivassa nosteessa siinä vaiheessa. :-) Ja en olisi minä jos ei minulla olisi ollut omia eväitä mukana jotka söin hyvällä ruokahalulla. :-) Tosin käsi kävi sipsikupilla turhankin ahkeraan, sipsit vaan on ne mun heikkous cookies-keksien lisäksi. Koskaan en osta niitä itse (en edes silloin kun en treenannut näin tavoitteellisesti), mutta jos niitä jossain on tarjolla niin tulee syötyä. Myönnän syyllisyyteni Herra/Rouva Tuomari!! :-)

Siis mukavaa oli ja koska minulle ja pomollani oli työpäivä seuraava päivä niin lähdimme ajoissa kotiin eli puoli kymmenen aikaan starttasi autoni pihalta kotimatkaa varten. Vaikka unta tuli sentään reilu 6 h niin kyllä seuraava päivä oli väsyttävä. Mutta en sentään niin väsynyt ollut ettenkö olisi jaksanut jäätelöä syödä kahvin seurana. Olihan sentään lauantai ja vapaammin syötävä päivä kyseessä. :-)

Tässä edellisen viikon herkuttelua eli mutakakkua!! :-)

Syömisestä tulikin mieleeni, että ruokaani hiukan lisättiin. Koska paino pysyi samana ellei jopa laskenut vähäsen niin lisättiin hiilaria kahteen ruokaa. Aamupuuroa tuli 10g lisää sekä yhteen ateriaan tuli riisi/peruna lisää. Kroppa selkeästi tarvitsee lisää kaloreita koska se on kasvattanut lihasta ja ne taas vaatii lisää kaloreita, yksinkertaista. Mutta koska jopa meikä tajuaa ettei lisääntynyt paino ole rasvaa (ainakaan pelkästään) niin pää sallii syödä enemmän. Ja tämähän on vain väliaikaista sillä tammikuussahan mulla alkaa dieetti. En ota siitäkään mitään paineita, asennoidun niin että se on vaan väliaikaista ja sen kestän vaikka päälläni seisten. Uskon vakaasti siihen, että omalla asenteellasi voit vaikuttaa ihan mihin vaan. Kun asenne on kohdillaan niin sähän menet vaikka läpi harmaan kiven. Mua ei ainakaan kukaan pysäytä eikä mun kehitystäni ellen sitten loukkaannu tai sairastu! :-)

Ei meinaa puuro mahtua enää lautaselle. :-)

Ruokailuista vielä sen verran, että viime viikolla kun olin menossa Pasin kanssa treenaamaan kintut niin jäin töihin hengailemaan ja odottelemaan, että aika kuluu ja pääsee treeneihin. En viitsinyt mennä kaupoille kuluttamaan aikaani koska sieltä olisi kuitenkin tehnyt mieli ostella jotain ja se ei nyt sopinut pirtaan. :-)

Teinpä sitten töissä itselleni iltapalaa ennen treenejä ja kas tämä olikin tosi nami namia. :-) Ja jos ihmettelitte miksi iltapalaa ennen treeniä niin sen takia vaan, että treenin jälkeen syödään aina hiilaria ja iltapala piti syödä sitten ennen ettei jää syömättä. :-) Tässä siis pinaattimunakasta salaatilla. :-)

Koska en jaksa syödä välttämättä kolmea kertaa päivässä riisiä vaikka se hyvää onkin niin teinpä tänään "perunasalaattia". Keitetyt perunat pilkoin ja sipulin myös. Joukkoon lusikallinen oliiviöljyä sekä lusikallinen etikkaa sekä suolaa ja pippuria. Ne mukavasti marinoi perunat. Sitten purkki tonnikalaa ja hiukan salaattia ja näin on ruokaisa salaatti valmis ja voin sanoa, että oli hyvää. Kokeilkaapa vaikka. :-)

No nyt sitten niihin treeneihin. :-) Viime viikollahan mulla oli kolmet pt-treenit ja voinpa sanoa, että oli kroppa aika kovilla. Ti oli Valkun kanssa olkapää/kädet ja ne sai taas sellaista kyytiä että alkoi heikottamaan. Mä vaan rakastan tehdä olkapäitä, ne on yks mun lemppareistani!! Mä saan sellaisen tuntuman oikeaan paikkaan että ihan itkettää. Se pumppi (veri lihaksissa) on sellaista, että ei sitä tuskaa voi sanoin määritellä. Ja miettikääs, siitä jopa nauttii ja sitä haluaa aina vaan lisää. Ihan hassua!! :-)

Keskiviikkona oli siis vuorossa jalat Pasin kanssa ja en kyllä tiennyt olisiko pitänyt nauraa vai itkeä joten mä sitten nauroin ja huusin. Mä huusin kuin eläin!! Mä en voi sille mitään, mutta kun mä teen kaiken mihin mä pystyn, annan itsestäni 110% ja vielä enemmänkin niin silloin mun suustani pääsee kamala ulvonta. Joo, mä häpeän sitä itsekkin, mutta mä en vaan voi sille mitään. Ja tää on yleensä aina vaan jalkatreeneissä. Mä tasan annan itsestäni ihan kaiken, mitään ei jää varastoon. Mä konttaan laitteesta pois, mä tärisen, mä vapisen, mä melkein itken ja mä huudan!! Ikävää ehkä kanssa treenaajille, mutta mä en siitä välitä. Jos jotakin häiritsee niin tervetuloa sanomaan asiasta face to face, jos siihen ei ole pokkaa niin sitten pidetään mölyt mahassa. Mutta uskon (ainakin mulla aina vannotetaan), että Mayor´silla saa huutaa, sinne kyllä ääntä mahtuu. :-)

Mennessäni pukuhuoneeseen joku tuntematon nainen sanoi mulle: "Sulla taisi olla todella onnistuneet treenit." Hän oli kuunnellut musiikkia kuulokkeet päässä ja kuullut niiden läpi mun huutoni. No, mua tietty hävetti niin hän sanoi: "Älä häpeä yhtään, hän oli ihan kateellinen siitä ettei itse ole koskaan päässyt yhtä hyviin treeneihin. Joo, mä todellakin annan kaikkeni!! :-)

Mulla oli tällä viikolla jalkatreenit valkun kanssa. Tehdessämme V-Squatia (eräänlainen hack) niin painoa oli jo kivat 130kg joiden kanssa kyykätään alas ja sieltä taas ylös. Sain tehtyä sillä painolla vaikka tiukkaahan se teki. Sanoin valkullekin, että mua ärsyttää itseni, kun en saa mentyä sen rajan yli josta en enää tiedä pääsenkö ylös. Jään sinne omalle mukavuusalueelleni enkä uskalla mennä siitä vielä alemmaksi vaikka tiedän valkun olevan vieressä auttamassa jos en jostain syystä sieltä ylös pääsisi. Hän sanoi huutavansa mut alemmaksi. Niin seuraavassa sarjassa mä taas jäin siihen kynnykselle kunnes mä kuulin toisen huutavan, että nyt sä meet alemmaksi. Ja mä menin!!! Mä uskalsin, mä pystyin, mä kykenin, mä onnistuin. Mun fiilis oli niin mahtava sen jälkeen ettei mitään järkeä!!! Mä melkein itkin onnesta, se fiilis oli niin mieletön!!! Mä olin ylittänyt oman mukavuusrajani, mä olin ylittänyt itseni!!! Sitä fiilistä voisi verrata synnytykseen, siihen kuin sä saat sen vauvan syliisi jonka olet juuri ponnistanut maailmaan. Se tunne on maailman paras, itsensä ylittäminen tulee hyvänä kakkosena.  :-)

Jatketaan treenaamista, jatketaan huutamista ja itsemme ylittämistä!! Jatketaan elämää!! <3 <3

Pienissä häissä..

eikä ihan niin kovin pienissäkään olimme viime lauantaina kun rakas pikkusiskoni sai puolisokseen ihanan miehensä. 
Vihkitilaisuus oli kaunis, morsian oli kuin sadun kirjoista hääpukunsa kanssa, kaunis kuin unelma ja niin rakas!! <3 

Mennään kuitenkin hiukan ajassa taaksepäin, edelliseen päivään jolloin ensin olin treenaamassa (ei yhtäkään päivitystä ilman, että puhutaan myös treenaamisesta) :-)
ja jonka jälkeen sain siskonpojan meille yökylään. Hän on niin ihana rakkauspakkaus että meinaa itsellä aina sydän pakahtua kun tapaa hänet. :-) 

No, me tosiaan lähdimme Eltsun kanssa junalla meille ja matkalla tutustuimme junan ikkunasta maisemiin ja suukottelimme toisiamme. Hän on kova poika suukottelemaan yksi vuotiaaksi. :-)

Meille päästyämme käytimme yhteistuumin koiruuden ulkona ja pesimme pyykkiä, söimme ja jne. Laittaessani pyykkejä toisessa huoneessa kuivumaan alkoi puhelimeni soida. Tulin keittiöön nähdäkseni Eltsun seisomassa keittöntuolia vasten. Siinä kävi just niin kuin arvaattekin, kaatuminen selälleen ja tuoli syliin. Itkun määrän voitte jokainen vaan arvata. :-) Katsoin puhelintani, siskoni soitteli kysyäkseen miten menee. Sanoin Eltsulle, että tähän puheluun emme taidakkaan just nyt vastata. :-) Olisihan siinä ollut selittämistä, että hyvin täällä menee, ei meinaa vaan oikein kuulla mitään kun naapurin lapsi niin huutaa. Mikähän sitäkin vaivaa kun noin huutaa, että kuuluu tänne saakka, aivan kuin vieressä seisoisi. Onpa surkeat seinät meillä. :-) Lopputulos oli musta silmäkulma, mutta lohdutin Eltsua ja äitiään ettei ei ne ole häät eikä mitkään jos ei ainakaan yhdellä ole silmä mustana. :-)
Omalla pojallani oli kans silmä mustana kun menimme naimisiin, toivottavasti tää ei ole mikään enne koska itse olen eronnut. :-)

Vihkiminen pidettiin Saksalaisessa kirkossa. Prinsessa Ruususen häämarssin alkaessa soida alkoi kyyneleeni valumaan samaan aikaan. Siskoni oli niin kaunis astellessaan isänsä kanssa käytävää pitkin , sydämeni meinasi pysähtyä siitä ylpeyden tunteesta jota koin häntä katsoessani. <3
Tilaisuus oli lyhyt mutta kaunis. Lopussa bändin laulajat lauloivat Emma Salokosken Veden alla. Herkkä ja kaunis kappale.

Juhlat pidettiin Klaus K:ssa. Ruoka oli mahtavan hyvää, koristelut olivat kauniit ja puitteet olivat todella upeita. Juhla oli just niin ihana ja kaunis kuin rakas siskoni miehensä kanssa ansaitsivat. 

 Valitettavasti kaikista ruoista ei ole kuvaa, mutta tästä voitte lukea mitä oli tarjolla. :-)

 

Alkupalat jo heti olivat todella maittavat, meinasi masu olla täynnä jo niistä. Onneks maltoin mieleni ja jätin tilaa pää-ja jälkiruoallekin. :-)

Meistäkin Ukkokullan kanssa on yhteinen kuva. :-)

Näin hauskaa minulla oli. :-)

Silmäni eivät ole mustat vaikka siltä näyttääkin, en siis joutunut tappeluun. :-)

Todistettavasti olin juhlakläningi päällä juhlissa. :-)

Me jäimme myös hotelliin yöksi, aamulla oli kiva mennä valmiille aamupalalle. Tarjolla ei ollut mielestäni mitään ihmeitä, laivalla saa paljon paremman aamupalan. :-)

Puuro oli maidosta tehty ja kysyinkin tarjoilijalta olisiko mahdollista saada maidoton versio. En ajatellut sen kovin paljoa kokkia työllistävän, mutta ilmeisesti hän ei asiasta kovasti tykännyt koska hetken päästä keittiöstä (avokeittiöstä) kuului kokin karjahdus: Joo joo!! Teki mieli mennä sanomaan, että anna olla, mä pystyn elämän ilman aamupuuroanikin. Mutta toivottavasti sä pystyt elämään itsesi kanssa jos työsi on noin vastenmielistä!!  
Koen itse olevani todella onnekas, että olen päässyt pois niistä hommista ennenkuin on pitänyt alkaa huutamaan noin asiakkaan toiveita (aika pieni toive mielestäni) kuullessaan. 

Maidottomalle/gluteenittomalle oli aika vähän vaihtoehtoja mitä syödä. 

Tälläiset maisemat meidän hotellin ikkunasta avautuivat. 

En muistanut ottaa huoneesta kuvaa kuin vasta aamulla, mutta tässä sängyssä Me nukuimme. :-)

Olisikohan tämä aamupalaa ennen vai jälkeen, ken muistaa? :-)

Näin ihanat juhlat meillä oli. Todella onnistuneet ja ihanat, kuten me kaikki juhlaväkikin olimme. <3