Kerran katsoimme englantilaista ohjelmaa jossa seurattiin kolmea naista joista kaksi lihottivat itse itseään tarkoituksella. Ainakin toinen tytöistä halusi töihin formaattiin jossa miehet saavat privaatisti katsella sinua ja sinun syömisiäsi, tietenkin olet samalla sängyllä vähissä vaatteissa ja teet ruolla ehkä jotain muutakin. Käyttäkää mielikuvitustanne.. :D
Mukana oli myös yksi pariskunta jossa mies (laiha) syötti avokkiaan kamalilla määrillä ruokaa. Ja sitten he kuvasivat näitä syömishetkiään jotta saivat laittaa nettiin toisten samanlaisten ihailtavaksi. Uskokaa pois, on ihmisiä jotka haluavat katsella vaikka mitä erikoista, toi on aika lievää vielä. :D
No, tämä pariskunta siis kuvasi kun nainen söi 4,5 litraa minttusuklaapirtelöä. Hänellä oli tetra suussaan johon tuli letku ja miehensä kaatoi letkuun pirtelöä. Ja sitten kuvattiin kuinka naisen maha alkoi paisumaan siitä kaikesta pirtelöstä. Taisin siinä vaiheessa miettiä, ettei se puoli purkkia jädeä taida silloin tällöin niin huono juttu ollakkaan. ;-)
Joo, miks tälläinen aihe?? Kun en itse syö mitään viljatuotteita/sokerisia niin kuitenkin käydessäni Lidlissä tykkään ostaa erilaisia sämpylöitä, piirakoita, lihiksiä, pizzataskua tms ja sitten mieheni saa syödä ne. Tai jädeä, karkkia, suklaata, pullaa, sipsiä, naksua tms ja taas mies saa syödä. Olemmekin nauraneet, että olen syöttäjä. Hiukan pienemmässä mittakaavassa kuin ohjelman ihmiset, mutta kuitenkin. Mä tykkään ostaa niitä vaikka tiedän ettei ne ole terveellisiä ja itse en niitä söisi. En kuitenkaan syötä niitä miehelleni, hän joutuu kyllä ne ihan ite syömään (jos haluaa ja aina ne on kauppansa tehneet). :-)
Olenko siis kuitenkin syöttäjä, mitä mieltä olette??
Olen miettinyt tätä edistys asiaa, tuleeko sitä lihasta vai eikö? Ja paljonko on sitten tarpeeksi, milloin olen tyytyväinen jo olemassa olevaan ja milloin olen sitä mieltä että nyt riittää?
Pyysinkin miestäni ottamaan kuvia selästäni jotta näen onko siellä sitä leventymistä tapahtunut. Ja hänhän otti, kiltti kun on. Näkyykö leventymistä??
Ajattelin varmaan samaa kuin tekin, hah hah kuin vitsikästä. Annahan kun mä riisun edes paitani ensiksi ja kuvataan sitten uudestaan. Hyvin huomasi kuinka eri kuvakulmat saa erilaista näkymää. Ja kun on rennosti ja kun jännittää, aika ero siinäkin.
Tässä näkyy mielestäni leventymistä. Ei jännitystä.
Tässä taas näkee paljonko siellä oikeasti on lihaksia kun ne jännittää.
Tämä kuvakulma taas ei tuo leveyttä esille, mutta lihaksia näkyy.
Niin tai näin, haluan tehdä vielä töitä selkäni ja kaiken muunkin eteen. Jännä nähdä miltä näytän vuoden päästä. Mulla loppuu tämä valmennuskausi maaliskuussa ja otan (tietenkin) seuraavan heti perään, tässähän ollaan ihan alku taipaleella vielä koko hommassa. Ja maaliskuussa matkaan tarttuu Jari (ainakin lupasi tulla) ja sitten ehkä muuttuu saliohjelmat ja ruokavaliokin jollain lailla. Jänskää nähdä millaisia muutoksia hän haluaa tehdä vai jatketaan näillä. Vielä turhaa miettiä, Kaisan kanssa teemme yhteistyötä 2kk.
Huomenna hänet näenkin taas pitkästä aikaa, jipiiii. Onkin ollut ikävä. <3
Mulla on huomenna alkamassa myös toinen haaste, oppia juoksemaan järkevästi 10km. Niin etten ole puoli kuollut maaliin tullessani. Mutta siitä sitten ensi kerralla. :-)
Nyt koiruus ulos ja sitten salille vielä rääkkäämään vähän reisiä. Tänään jo ehdinkin polkea puoli tuntia. Vain minä, kuntopyörä ja Harry Potter. :D
Miten teidän edistyminen? Missä haluatte edistyä? Millaisia tavoitteita teillä on elämällenne (ei tarvitse tietenkään olla liikuntaan liittyviä, kaikki kiinnostaa)
Tässä vielä päivän naurut, ihan parhautta. :D
