torstai 31. joulukuuta 2015

Vuoden viimeinen..

On jälleen tullut aika kiitellä tästä vuodesta ja toivotella seuraava tervetulleeksi. Jokainen summailee vuottansa, miten se on mennyt noin niinkuin omasta mielestä, toisten mielipiteillä ei toivottavasti ainakaan ole merkitystä. :-) 








Tehdään myös lupauksia joita ehkä pidetään, ehkä ei. Itse olen niitä jotka ei niitä yleensä pidä niin olenkin jättänyt niiden lupaamiset jo vuosia sitten. Ja miksi niitä edes pitäisi tehdä, ainakaan just tänään? Eikös sitä voisi luvata vaikka joka päivä itselleen jotain ja kans pitää lupauksensa?? Esim luvata nousta oikealla jalalla sängystä joka aamu? Jos tulee aamu jolloin se ei onnistu niin mars vaan takaisin sänkyyn ja nouset uudestaan. Sitä kun teet aikasi niin jo alkaa oikea jalka edellä nouseminen luonnistumaan. :-)


Itsellänihän tämä vuosi on mennyt pitkältikkin liikkuen tai salilla ollen ainakin jos on uskomista merkintöihin joita olen almanakkaani raapustanut. Ja miksipä ei olisi, olenhan ihan ite jokaisen merkinnän tehnyt ja itse myös jokaisen liikuntasuorituksen suorittanut. Välillä yksin, välillä yhdessä ystävän tai valmentajan tai pt:n tai vaikka naapurin Reiskan kanssa. Uskoitkos, että olisin Reiskan kanssa treenannut? Ei kannattais koska ei naapurissamme edes asu Reiskaa!! :-) Siellä asuu Keke ja hän ei enää kykene liikkumaan mihinkään. Onneks hänellä on ystäviä jotka pitävät hänet juomissaan, ei kun siis hengissä. :-)


Liikuntasuorituksia on kuitenkin tälle vuodelle kertynyt senkin verran kuin 345 kertaa. Näistä kerroista on salilla oleilua kertynyt 179 krt, sauvakävelyä 50 krt, kävelyä 35 krt jne. Heiaheiaan kertyi mitaleita yhteensä 17kpl, enemmänkin olisi saanut tulla. :) Hiukan tietty harmitti, että en päässyt 350 kertaan vaan jäi viidellä vajaaksi, mutta toisaalta tavoitteeni liikuntamäärään oli maltillisempi eli sen ylitin 45 kerralla. :-) Tälläinen vuosi oli tämä vuosi liikunnan suhteen ja olen melkeinpä varma, että ensi vuonna enkat tulee paukkumaan monellakin tapaa. :-)

Juhlistin muuten myös tätä Uutta Vuotta omilla paukuillani, sellaisilla luonnon mukaisilla. :-)  





Tämä viikko oli sillain erikoinen, että Ilona kävi taas meitä hauskuuttamassa ja treenamassa kanssamme. Hän oli toivonut takareisi-pakarajumppaa ja sitä myös sai. Tai siis me saimme molemmat, treenasimme nääs kimpassa. :-)

Aluksi otimme lämpöä reiden ojennuksilla maaten ja kyllähän ne alkoi lämmetä kun tehtiin nousevin painoin sarjoja. Tämän jälkeen teimme samaa istuen. Meikä tässä vaiheessa vielä puhisi hissunkissun, en päästänyt suustani kuin hiljaisia huokauksia. Lupasinkin ensi vuonna ottavani uuden tatsin touhuun ja puhista vaan ihan hiljaisesti, rahvaat ne vaan salilla huutelevat. :-)

Mennessämme salin uuteen pakarapyllyosastolaitteeseen unohdin lupaukseni yhtä nopeasti kuin Uuden Vuoden lupaukset yleensäkin unohdetaan. Oli meinaan jo pakko päästellä muutama ei niinkään naisellinen karjahdus, koska se ihan aikuisten oikeasti sattui tarakkaan!! Välillä varmaan kuulostan kissalta jonka munat ovat jääneet mankelin väliin. Sillain hienosti ilmaistuna. :-)

Tämän helvetinkoneen kun olimme korkanneet niin suuntasimme suorinjaloinmaastavetoon ja sitä teimme hiiiitaaaiiilla toistoilla. Liekö tämä vai jokin muu otti osumaa alaselkääni koska sen jälkeen sitä ikävästi juili muutaman päivän. :-/

Ei tässä vielä kaikki vaan tämän jälkeen teimme haarakyykkyä kahvakuulalla. Ja koska Ilona ei osaa pitää suutaan kiinni :-) niin saimme tämän jälkeen vielä treenailla pohkeita. Koska omani ovat AINA ekan toiston jälkeen jo ihan valmista kamaa niin jokainen toisto ja jokainen sarja on tuskaa. Tuskaa jota EI voi huutamatta kokea, sitä on ihan väkisinkin päästettävä suustaan sellaisia kainoja äänähdyksiä. Sellaisia jotka kuuluu vain toiselle puolelle kaupunkia eli sellaisia hyvin maltillisia ja naisellisia, sellaisia jotka vain mä osaan!! :-) Tämän jälkeen onneksemme saimma sanoa kiitokset ja poistua paikalta, tietenkin pukkariin ottamaan yhteisiä kuvia. :-)




Tämän jälkeen lähdimme Ilonan kanssa syömään. Menimme Aasialaiseen buffet-pöytään nauttimaan melkeinpä viimeisistä ruoista mitä ennen dieettiä saamme nauttia. 



Ruokailun meinasi pilata ajatus siitä, että Valkku näkee mitä syön. Ei ihan ollut sallittua evästä, mutta kerrankos Ilonan kanssa pääsee syömään. :-)



Meillähän molemmilla alkaa dieetti ensi maanantaina, ah ihanata sanoa että alan dieetille ensi maanantaina. Minä, Ilona ja sadattuhannet muutkin suomalaiset aloitamme dieettimme ensi viikolla. Paitsi hätäisemmät aloittaa sen jo huomenna, mutta meilläpä ei ole kiire joten aloitamme vasta ens viikolla. Ja voin vaikka vannoa, että me olemme myös hiukan pidempään dieetillä kuin keskiverto Pirkko tai Pera. Heidän dieettinsä tulee loppumaan ens viikon torstaina tai jos ovat oikein sitkeää tekoa niin ehkä jaksavat sinnitellä viikon pidempään. Mutta entäs ME? Me ollaan sen verran hullua sakkia, että me kyllä jaksetaan. Ilonalla lysti kestää 15vkoa ja mulla max 16vkoa. Aika pitkä aika, eikös vain? Mutta sekin on vain väliaikaista, sen jaksaa kun sen päättää jaksaa!! Otetaan pala kerrallaan, ajatellaan vaikka viikkoa kerrallaan tai vaikka päivää kerrallaan jos pakko on. Tämä kun on päätetty vetää loppuun saakka niin sehän vedetään. En kehtais kuuna päivänä sanoa Valkulle kesken kaiken, etten sitten jatkakaan, mulle riitti. Ehei, tätä tehdään just niin kauan kun käsky käy ja syödään omia eväitä ihan joka paikassa. Näillä mennään ja keväällä me nähdään mitä tuloksia saatiin aikaiseksi. :-)

Kävin eilen myös vetämässä Valkun kanssa vikat yhteiset. Vuorossa oli rinta ja selkä ja täytyy sanoa yhtään itseäni kehumatta, että tekniikka on parantunut huomattavasti. Samaa sanoi Valkkukin ja kehuja on aina mukava kuulla. Tietää tehneensä jotain oikein ja onhan sitä tehty kun paikat on taas niin kipiät. :-)
Ens vuonna meillä taas harjoitukset jatkuu, varmaankin jalkoja teemme vuoden ekoissa treeneissä. Vieläköhän Valkku mua tunnistaa silloin, olenhan siinä vaiheessa ollut jo kaksi päivää dieetillä. :-)

Tänään kävin vielä tekemässä vuoden vikan kuntopiiri+paikon. Ihan tuskaiselle tuntuu pakaroissa kun vääntää Bulgarialaista ja pakarapotkua, loitontajaa ja lähentäjää. Täyttäessäni 50v on pyllyni kuin Brasilialaisella (montakohan kertaa tavasin tota sanaa, menikö se edes oikein?) hulahulatanssijalla (onko sellaisia?) 

Vuoden 2016 meinaan korkata niinkin erikoisella tavalla kun menemällä ystäväni kanssa lenkille. Sitten tulee rakas siskoni meille pelaamaan korttia. Ne on jo valmiiksi sekoitettu ja salamerkitty, älkää kertoko hänelle. :-)

Sunnuntaina otetaan Ukkokullan kanssa alku kuvat ja mitat, on sitten mitä vertailla. Ja mä todellakin toivon, että 16 vkon kuluttua peilistä katsoo ihan erilainen Aikku. :-)

Toivotan kaikille lukijoilleni, teille kaikille tuhansille tätä matkaa kanssani kulkeville oikein antoisaa Uutta Vuotta. Olkoon se teille yhtä hyvä kuin omanikin tulee olemaan. Ja muistakaa, te itse oman onnenne luotte. Tehkää siis niitä asioita jotka saavat hymyn kasvoillenne, olkoon se sitten salilla rehkimistä tai pitsin nypläystä. Itse olen harrastanut molempia ja molemmista tykännyt. Nyt mukana enää toinen. :-)

Päätin aloittaa uuden perinteen blogiini. Ikuisena ja hartaana Fingerporin ystävänä ja fanina postaan joka kirjoitukseen jonkun itseäni naurattaneen jutun. Se, että se naurattaa mua ei vielä tarkoita sitä, että se on hauska, mulla kun uppoo hyvinkin erilainen huumori. :-)













torstai 24. joulukuuta 2015

Joulu on taas...

Hou hou hou.. Jouluaatto on ja meitsi kirjoittaa blogiaan. Pitäisikö hankkia elämä?? :-)

Itse asiassa olen ollut tänään töissä. Kotiin tullessani oli nuorisomme jo saapunut meille syömään. Me söimma, joimma ja sitten he jatkoivat matkaansa kukin minnekkin suuntaan ja isäntä meni nukkumaan. Ilmeisen rankka ollut hänen joulunsa. :-) No, sanottakoon hänen puolestaan se, että hän on meillä ruoan laittanut esille ja sai vielä juuri parahiksi melkoisen flunssan. Sen takia varmaan väsynyt, on hän leponsa ansainnut . :-)

On sitten tietenkin tullut syötyä. Nostakoon kätensä hän joka voi väittää rehellisin mielin, ettei jouluna söisi itseänsä kipeäksi. Määrällisesti en mielestäni juurikaan syönyt, mutta kaiken syömisen ollessa suolasta niin turvotus ja ähky on taattua. No, luumukiisseli, tuo jouluherkuista herkuin, se ei sentään ole suolaista vaikka eipä se kovin makeaakaan ole. En lisännyt juuri yhtään sokeria (koska sitä sattui olemaan ehkä lusikallinen kipon pohjalla) ja luumuissa itsessään on jo sokeria niin ei sitä edes kaipaa. Sen kanssa vatkattua soija"kerma"vaahtoa ja jo vain on ihanata!! Vatsa kiittellee!! :-)

Laatikoita en syönyt ollenkaan, kaupasta ostetut kun sisältävät maitoa ja itse ei viitsitä alkaa tekemään. Miettiessämme Ukkokullan kanssa mitä laitetaan niin rosolli ja lanttulaatikko nousivat sen takia esille kun poikani niistä pitää, siis niitä ainakin siis. Syödessämme kyselin pojaltani miltä rosolli maistui? Hän vähän kummissaan, että ei ole koskaan sietänyt rosollia eikä sitä syönyt nytkään. Hups, mitens se nyt näin meni? No, entä lanttulaatikko, sekin oli ihan sua varten? Sama juttu, ei todellakaan hänen suosikkinsa. Eli molemmat oli harhalaukauksia, ehkä me ens jouluna osutaan paremmin. :-)

Huomenna jatkuu työt ja tietenkin treenit. Toiset ne osaa/malttaa olla jouluna treenaamatta, mutta koska mulle nää on päiviä muiden joukossa ja kalenterissa seisoo, että treenit niin nehän hoidetaan!! Ja kun pääsee vielä ystävän kanssa salille, niin aina paranee. 




Töissäkään ei ole ollenkaan huono olla näin jouluna, varsinkaan kun pukki muisti tulla meitä työläisikin moikkaamaan. :-)


Meillä oli potilaille myös hiukan tarjottavaa näin joulun kunniaksi, saivat hekin joulumieltä. :-)


Kävin tällä viikolla jälleen kiusaamassa lihaksiani Valkun kanssa. Ne ovat varmaan jo ihan kapinassa kohta. Tehdessämme jalkatreeniä sanoinkin, että saatan melkein kuulla sen supinan mitä lihakseni keskenään käyvät: "Mitä ne hullut taas ovat keksineet?" "Eikö tässä saa olla koskaan rauhassa, aina vaan pitää tehdä enemmän tai isommilla painoilla tai useammin tai jotain, koskaan toi muija ei oo tyytyväinen. Ja vaikka se olisikin niin toi huutava karju sen vierellä ei ainakaan ole, aina se haluaa enemmän ja enemmän." Mua melkein jo säälittää ne, mutta vaan melkein. Ne ovat saaneet laiskotella ihan tarpeeks monta vuotta, nyt se on ohitse ja nyt tehdään töitä. Aikaahan vielä on tavoitteeseen, eikä kuulemma tule edes kiire, mutta ei tuudittauduta siihen vaan paiskitaan töitä niin maan saat..an tavalla. :-) Ja lihaksethan tarvitsevat erilaista ärsykettä kehittyäkseen ja sitä ne saavat. Ei kangistuta kaavoihin, muunnellaan, muutetaan ja kehitytään. :-)

Kokeilinpa tässä erilaisia riisikakkuja. Sain kuulla, että riisikakku on sama asia kuin riisi, noin niinkuin määrällisesti. Raakaa riisiä x grammaa on sama kuin riisikakkua. Ja varsinkin villiriisikakkua kehuttiin. No, minähän olen mainostamisen uhri ja menin ostoksille. Aika suolaisen hintaisia olivat vaan ei makuisia. Mielestäni maistui ihan samalle pahville kuin mikä muukin riisikakku, vaan minäpä en niiden ystävä juuri olekkaan. Syön jatkossakin riisin riisinä ja kakut kakkuina. Ja vielä kun luulin syöväni "bataattiriisikakkua", mitä se sitten ikinä olisikaan ja lopulta monen väärin luetun jälkeen selvisi, että se olikin basmatiriisikakku niin meni loppukin maku koko kakuista. :-)



Ens viikolla tulee Ilona jälleen vieraaksemme treenaamaan. Pääsemme jälleen hieman haastamaan toisiamme treeneissä ja sen jälkeen menemme syömään ja juoruamaan. Meillähän molemmilla alkaa dieetti 1,5 vkon päästä niin vielä ehdimme hiukan irrotella. Tosi ihanaa nähdä taas. Mekin olemme Ilonan kanssa tutustuneet treenauksen merkeissä. Tätä kautta saa paljon uusia ihania ystäviä!! :-)

Dieettiä tosiaan odotan. Huvitti kyllä tänään kun laitoin paitapuseroa päälleni. Ennen jos vaatteet ovat kiristäneet niin se on tarkoittanut sitä, että mahan kohdalta ei mene kiinni tai rintojen kohdalta ahdistaa. Ahdisti tosiaan nytkin, mutta tällä kertaa ahdistus oli käsivarsissa. Ei meinaa kädet mahtua enää hihoihin. :-) Viime käsitreenin jälkeen sanoinkin, että tästä lähtien pitää Valkun treeneihin mennä joko hihattomassa paidassa tai ottaa sakset mukaan. Ehkä hihaton tulisi halvemmaksi. :-)



Tässäpä vielä muistutus, että älä tee ruokaa samalla kun juoruat puhelimessa. Tai juorua edes keittiössä jotta näet samalla uuniin. Tai älä ainakaan juroua länsisiivessä jonne et edes haista mitään. Voi meinaan käydä niinkin hassusti ettei sulla ole mitä syödä. Tai jos onkin niin ei ne ainakaan kauhian maukkaita ole. :-)




Viime viikonloppuna oli vieraanamme siskonpoikani Eltsu. Hän on niin sydämen sulattava veijari, että tätsy voisi syödä suihinsa. Nyt saimmekin hänestä tehdyn vuosikalenterin, voin ihailla joka päivä hänen kuviaan seinältä. Olen onnellinen. <3









perjantai 18. joulukuuta 2015

Se aika vuodesta..

On taas se aika vuodesta jolloin alkaa puskea joka tuutista laihdutus-ja liikuntaohjeita. Syö sitä, syö tätä ja laihdut. Tai jätä kokonaan syömättä niin laihdut sata varmasti. Mutta yks mikä on sata varmaa, kun syöt vähemmän kuin kulutat niin laihdut. :-)

Entäs liikunta sitten?? Kun teet aamuisin lenkkisi ilman aamupalaa niin kalorin poltto on taattua. Tai tee se vasta illalla niin sitten se vasta roihuaakin. Tee salilla tätä liikettä ja rasva tirisee, tai tuota toista niin ei äitiskään tunnista sua enää kun seuraavan kerran tapaatte!! :-)

Näähän on jokaiselle niin tuttua, eikö vain? Tätä puskee taas joka paikasta, et voi välttyä tältä ellet sitten satu asumaan pullossa. Mutta varmaa on myös se, että niiden uusien elämäntapojen pitää jatkua pidempään kuin tammikuun jos oikeasti halutaan muutosta ja varsinkin jos halutaan tulosta!! 

Tästä blogista et valitettavasti tule saamaan minkäänlaisia ohjeita syömiseen tai oikeaan liikkumiseen, voitte olla sen suhteen ihan huolettomia. Mutta jos ne uudet elämäntavat ovat liian vaikeita sisäistää yksin niin mulla on vinkata muutamakin hyvä tyyppi auttamaan sua niiden uusien elämäntapojen sisäistämisessä!! Koodia vaan tulemaan niin kerron. :-)

Itselläni tää elämäntapabodaus on kestänyt jo pidempään. Reilu kaksi vuotta tätä on nyt tehty enemmän asenteella ja tuloksia alkaa pikku hiljaa näkymään. Lihasten hankinta on yllättävän hidasta puuhaa ja välillä tuntuu, että on enemmän rupia persiissä kuin mitään muuta. :-)  

Maltti on valttia tässä touhussa vaan se kun ei ole paras piirteeni. Minkäs teet, jos et halua loukkaantua niin on edettävä fiksusti ja kuitenkin progressiivisesti eteenpäin. Joka kerta pitää yrittää tehdä jotain paremmin kuin viime kerralla. Oli ne sitten käytettävät painot, pidemmät sarjat tai lyhyemmät tauot, paikoillaan ei sovi jäädä yhtään!! Annetaan lihaksille sen haluamaa ärsykettä ja saadaan se haluamaan sitä lisää. Sehän haluaa ja mehän annetaan. Näin se kehityskin on taattua. :-)

Kävin tällä viikolla taas muutaman kerran jumppaamassa Valkun kanssa. Ke tehtiin jalat, nyt kyykyssä oli painoa 50kg. Ei, se ei ole paljoa, mutta kun me aloitettiin melkeinpä alusta nivusteni takia niin ei se paino ole ehtinyt vielä kovin suuriin lukemiin nousta. Me ollaan nostettu sitä 2,5kg/vkossa joten vielä menee muutama vko jotta olemme siinä painossa josta aloitimme. Tämä alusta alkaminen on tuntunut ihan hiton hyvältä ratkaisulta. Ei ole särkenyt paikkoja, nivuset on kunnossa ja pää on kans tykännyt tästä. Oli ehdottomasti oikea ratkaisu. :-)




Ja Valkkuhan on juurikin sitä varten, että hän kertoo jos en itse tiedä. :-)


Tällä kertaa vaan ei meinannut tulla oikeen mitään. Takareisiä maaten on normisti mennyt 25kg:lla heittäen 15x, nyt ei meinannut saada kymppiä täyteen. Sama juttu V-Squatissa, painoi aivan hiton tavalla. Ei keksitty syytä asiaan, aina ei vaan voi paukutella enkkoja vaikka kuinka haluaisi. Ja vaikka äsken kirjoittelin, että aina pitää tehdä jotain paremmin kuin edellisellä kerralla niin aina se ei tietty onnistu. Mutta vaikka se ei kulkisikaan niin kuin haluat tai pitäisi niin jotain extraa on hyvä keksiä treeniin. Sitten vaikka viimeiseksi pudotuksia jos ei muuten. :-)

Tänään oli sitten vuorossa selkä ja rinta. Selkä mulla nykyään hermottuu tosi hyvin ja se liikkuu hienosti. Valkkukin mainitsi asiasta tänään. Saman sanoin eilen hierojalleni, huomaa ettei säännöllinen hieronta ole mennyt hukkaan. :-)




Ens vkolla mulla on vielä muutamat treenit valkun kanssa, sitten on kai jo aika aloittaa joulutauko toisistamme. ;-)
Ennen Uutta-Vuotta ehditään kuitenkin vielä tahkoa muutamat yhteiset treenit ja sitten alkaakin uudet kujeet ja kauan odottamani dieetti. Se on kumma kun sä teet pitkän tähtäimen suunnitelmia kuten minäkin dieetin aloituksen suhteen niin lopuks et malttais odottaa sen alkua ollenkaan.
Tiedän, että tulee olemaan myös rankkaa, mutta se kuten kaikki muukin on omasta asenteestasi kiinni. Jos tykkäät, että se tulee olemaan yhtä helvettiä, pahinta mitä elämässäsi voi tapahtua niin onhan se just sitä. Mutta jos ihminen on synnyttänyt kaksi kertaa niin johan se on kumma jos ei yhdestä dieetistä selviä. Asennetta Aikkuseni, asennetta!! :-)







Nyt olen sitten täyttänyt mun pukukaappini erilaisilla varavaatteilla. Jos et yhtään tiedä mistä mä nyt puhun niin tutustu taustaan täältä. Tänään vein topin, liivit, juomapullon jne. Viime kerralla olin jo vienyt pyyhkeen ja pikkarit. 
Tänään sitten suihkuun mennessäni huomasin, ettei mulla ole mukana vaihtopikkareita. Joten jouduin ottamaan varavaatteistani ne. Olen mä oikeasti uskomaton unohtelija!! Muistankohan nyt viedä uusia vaihdokkeja sinne?? Tuskinpa!! :-)

Olen muuten välillä hauskuuttanut itseäni ihan vaan lukemalla omia juttujani. Kerran Ukko-Kultani kysyikin ketä varten sä kirjoitat ja pakkohan se oli myöntää, että itseäni lähinnä. Tätä blogia selatessa näkee sen oman kehityksensä. Ei niinkään kirjoittajana (sehän nyt ei tietenkään kehitystä kaipaa) vaan kropaltani ja ajatuksiltani. Mehän ei kukaan olla koskaan valmiita vaan aina me opitaan jotain uutta. :-)

Ja tänään ystäväni kanssa lenkillä ollessamme juttelimme siitä mikä on ollut se kaikkein suurin oppi elämässä? Itselläni se on varmaankin ollut se, että ketään en voi mieleisekseni muuttaa vaan muutos on aina lähdettävä ihmisestä itsestään.
Töissäni sanon usein potilailleni, että ei kannettu vesi kaivossa pysy vaan jokaisen on itse haluttava muutosta!! Jos et itse halua muuttua ei sitä halua kukaan puolestasi. Oma halu muutokseen on jo suuri askel eteenpäin. Ja jos ja kun et saa muutettua toista mieleiseksesi niin muuta oma ajatusmaailmasi, hyväksy toinen ja varsinkin itsesi sellaisena kuin olet!! 

Tästä postauksesta tuli aivan toisenlainen kuin oli tarkoitus. Ja koska en kuolemaksenikaan muista millainen tästä piti tulla tai edes sitä mitä/mistä mun piti kirjoittaa niin olkoon tää nyt tälläinen tällä kertaa!! :-)

Ja koska tää Ukko-Kullan kone ei nyt jostain syystä halua toimia puhelimeni kanssa yhteistyössä niin jää nyt kuvatkin laittamati. Tullaan siis toimeen näillä mitä latailin. Ja Tommy Tabermanhan on aina taattua laatua!! :-)

Hyvät joulut vaan sullekin, koita pärjätä!! :-)
Tämä teksti oli eräässä joulukortissa jonka aikoinaan sain siskoltani. Hän ei ollut sitä itse kirjoittanut vaan se oli siinä jo valmiiksi. Oli  meinaan paras joulukortti jonka olen koskaa  saanut. Nauroin sitä mahani kipeäksi.
Ja minähän pärjäsin, kuinkas muutenkaan. :-)

                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                             

maanantai 14. joulukuuta 2015

Se oli sitten tässä..

Meinaan nyt tuli meikäläisellä mitta täyteen. Se kuuluisa viimeinen pisara tipahti mun ämpäriini niin, että yli meni ja pahemman kerran. Ai minkä suhteen?? Tavaroiden unohtelun!! Ei varmasti mikään ole ärsyttävämpää kuin se, että salille mennessäsi huomaat jättäneesi jotain kotiin. Eikä tämä suinkaan ollut ensimmäinen kerta kuin näin käy, lukekaas vaikka Täältä.

Mikä sitten katkaisi tällä kertaa kamelin selän? (Voi kameli raukkaa!!) 

No, mä olin lauantaina treenini tehnyt ja menin suihkuun ja kas vain, mulla oli jäänyt pyyhe kotiin. Tästä ei ole kuin muutama viikko kun olin unohtanut liivit kotiin, silloin sain ihanalta kanssa treenaajalta lainata hänen varaliivinsä. Siinä muuten auttavaisuus huipussaan, olet valmis lainaamaan toiselle liivisi. Olen mäkin tosin kerran lainannut yhdelle sukat, joita en ole muuten vieläkään saanut takaisin ja tästä on varmasti kohta vuosi aikaa. Onneks eivät olleet ainoani. :-)

Mutta siis se pyyhe oli ja pysyi kotona, käytin sitten puhdasta paitaani kuivaukseen. Siis mulla oli mukana kaksi paitaa mutta ei yhtään pyyhettä. Tästä sitten suivaantuneena menin respaan ja vuokrasin itselleni kaapin, sellaisen vain omaan käyttöön olevan. Hah, mä täytän sen sukilla, liiveillä, pyyhkeillä, trikoilla, topeilla, juomapulloilla ja kaikella mitä mieleen tulee. Ja sitten varmasti unohdan avaimen kotiin!!! :-) 

Kohta mulla on niin tälläinen täynnä tavaraa!!
Kuvan kaappi ei liity millään lailla salille jossa käyn. Eikä hän myöskään ole osallinen mihinkään arvontaan!! 


Asioidessani siinä respassa, siinä uusi miesasiakas osti 10x kortin ja ilmeisesti oli aikeissa aloittaa käynnit kyseisellä salilla. Noh, meni hetki ja mies palasi kysyen: "Olisiko teillä sortseja myydä?" Oli ilmeisesti unohtanut omansa kotiin. En tiedä millä sitten treenasi, mutta mun päiväni ainakin pelasti, meitä huono muistisia on muitakin!! :-) Kuiskasin respan tytölle: " Vuokraa sinäkin kaappi ja täytä se sorteilla." :-)

Löysin lauantai-aamuna maasta lompakon. Kuuliaisena kansalaisena otin sen mukaani ja päätin yrittää saada omistajaan yhteyttä. Fb:ssa on kaupungin ryhmä johon laitoin etsintäkuulutuksen kyseisestä nuoresta miehestä. Joku hänet tunsi ja ilmoitti, että minuun voi ottaa yhteyttä. Sainkin kyseiseltä tulevaisuuden toivolta viestin. Kävimme tälläisen keskustelun messengerin kautta. Tulevaisuuden Toivo= TT, Minä=A

Tämä ei ole löytämäni lompakko, siellä ei meinaan ollut rahaa ja tuskin oli koskaan ollutkaan. :-)


TT: Hei, voisin tulla hakee mun lompakon. Mistä voin tulla sen hakemaan?
A: Moi. Olen just kaupungilla, yhden aikaan kotona. Käykö silloin? Osoite..
TT: Joo käy.

Kello tulee lähemmäs yksi ja tulee taas viesti.
TT: Hei anna numeros. 
TT: Haluan mun lompakon.
A: Miksi? Olen kohta kotona ja voit tulla hakemaan sen. Osoite  on edelleen.. Ja vähän käytöstapoja kiitos!!
TT: Anteeksi, haluan vaan mun lompakon.
TT: Anna sun numero
A: Ymmärrän, että haluat, kukapa ei haluaisi. Kuten aiemmin jo sanoin, ilmoitan kun olen kotona. 
TT: Okey, ilmoita kun olet täällä.
A: Jep.
A: Täällä ollaan, pari minuuttia ja olen meidän alaovella.
TT: Anna sun numeros.
A: Usko jo, että en anna. 
TT: Okey, no mihin  mä tuun?
A: OSOITE ON...
TT: En tiedä missä sellainen paikka on, tuu siihen asemalle.

Tässä vaiheessa mä olin jo pyhää vihaa täynnä. Ajattelin, että heitän sen lompakon jorpakkoon tai roskiin tai ihan mihin vaan, kunhan pääsen lompakosta ja kusipäisestä tulevaisuutemme toivosta eroon. Lähdin viemään lompakkoa ja vastaani käveli kaksi vetelää, kaljatölkki kädessä olevaa, turvatarkastuksessa varmasti hälytyksen aikaan saavaa tapausta. Ojensin lompakon, hyvin verbaalisesti kerroin mitä mieltä olin kaverin käytöstavoista ja marssin kotiin. Sitten kyllä alkoi kiitoksia satelemaan, kehuttiin kuinka ihanaa on kun on vielä rehellisiä ihmisiä olemassa. Niinpä, mutta sun ansiosta meinaan seuraavan kerran tarkasti katsoa minkä ikäinen ihminen on lompakkonssa kadottanut. Yhdellekkään alle 70vuotiaalle en ala enää perään kyselemään vaan jätän sen joko siihen mistä löysin tai heitän paskovien pulujen vietäväksi!!!

Tästä voisi tulevaisuutemme toivo vaikka opetella kielioppia kun ei käytöstavat olleet ihan hallussa!!

Ens vkolla on joulu, aika jäätävää. Paitsi, etten välitä joulusta. Kivaa joo, että lapset tulee syömään, mutta se touhotus ja vouhotus, ylenpalttinen siivoaminen ja ruoan laittaminen. Syödään kuin ruoka maailmasta loppuisi ja voidaan pahoin sen jälkeen. Onpa mahtavaa!! Joo, mä odotan ennemminki  ensi vuotta ja mun tulevaa dieettiäni. Se on paljon mukavampaa kuin se ylensyöminen. :-)

Mä en myöskään välitä lahjoista, ainakaan itselleni!! :-)


Jouluna olen myös töissä. Menen aatonaattona ja olen loppuviikon. Meinaan myös treenata ihan normaalisti joulun aikaan. Alku viikosta parit  yhteiset treenit ja loppu viikosta käyn itsekseni. Ei joulu ole mikään syy skipata treenejä, ei mulle ainakaan! Aerobiset teen kans ihan normisti, ei jätetä väliin niitäkään. :-)

Treenattu on taas, ihan normisti. Ei niistä sen enempää tällä kertaa, tää oli nyt angsti postaus, treenit taas on mukava asia. Ei sekoiteta niitä nyt tähän. :-)

Hauskaa Joulun odotusta kaikille. Muistakaa ettei sillä ole väliä mitä syötte Joulun ja Uudenvuoden välillä vaan sillä on merkitystä mitä syötte Uudenvuoden ja Joulun välillä. :-)







tiistai 8. joulukuuta 2015

Dieetin suunnittelua

Mitä kuuluu Marja-Leena, I´m sorry... Ai hitsin hitsi, nythän mä vasta hokasin, että mähän olenkin Aikku ja pitäis kysyä, että mitä mulle kuuluu!? Mitäpä mulle, kevennetty viikko oli ja meni ja nyt taas nöyryytetään rautaa oikein huolella. 
Niin ja kaikille selvennykseksi, että tuo aloitus oli jostain kappaleesta. Olisiko ollut Juicen tuotantoa? :-)

Ja sen verran vielä kerron, että mulla on joku aivovamma, selkeesti!! Mä muistan kaikenlaisia kappaleita, muutaman sanan sieltä täältä ja ne pyörii päässäni miten sattuu. Joku yksittäinen sana tai muutama sana tuo kappaleen mieleeni vaikka en olisi sitä kuullut vuosiin tai vuosikymmeniin. Tässä iässä voi puhua jo vuosikymmenistä. :-) Joku sanoo sanan kana ja meikällä soi päässä: "Mummo se kanasensa niityille ajoi.." Tätä ei onneks tapahdu ihan koko aikaa, mutta sanotaan kuitenkin että päivittäin. Työkaverit, ne raukat, joutuvat tästä kärsimään. Koska pakkohan se on muutama sävel yrittää saada kuuluville. Ja jos en osaa laulaa (siis kun en osaa), niin sitten mä vihellän. Arvatkaas ärsyttääkö tää välillä jopa itseäni?! Joo, välillä mutta yleensä jaksan nauraa tällekkin omituisuudelleni! Tästä taas tulikin kappale mieleen: "Hei hei mutsi, mä en oo syönyt mun lääkkeitä.." :-)


                                                     Nämäkö ne mun päässäni temmeltää??



No niin, asiaan tai ainakin sinne päin. Mulla oli siis viime viikko kevennetty viikko ja sitä kroppa ja mieli selkeästi tarvitsi. Oli jo aika väsynyt olo, kaikki oli vähän takkusta ja ei enää edes kovin kivaa. Päätin ottaa kevennetyn viikon väliin (mun ohjeissakin kyllä sanotaan, että joka viides tai kuudes viikko kevyemmin). Tämähän siis tarkoittaa, että salilla tehdään silloin n. 70% normaalisti käytetyistä painoista ja aerobisia tehdään jos jaksetaan. Tällä kertaa ei juurikaan jaksettu, mä otin tosiaan lungisti. Kolme kevyttä treeniä ja yksi putkirullaus valkun kanssa. Ja mä selkeästi tarvitsin tätä, mä lepäsin ja mun mieli lepäs. Eilen oli jo kauhia hinku päästä lenkille ja ilmasta viis (tuuli aikas kovasti ja kylmästi) mä lähdin sauvailemaan töiden jälkeen. Se fiilis kun sai taas painaa menemään, raikas ilma ja tuuli vasten sun kasvoja, ah mä nautin. Ja tänä aamuna heti lisää tätä herkkua, tästä ei meinaa saada taas tarpeekseen ollenkaan. Eikä tarvitsekkaan koska tätä hauskuutta tullaan varmasti kohta alkavalla dieetillä lisäämään. :-)


Tää fiilis voi olla sitten dieetin aikaan tehdessä aerobista. :-)

Kävin tänään myös kiusaamassa valkkua, ei kun siis kävin viihdyttämässä häntä. Ei kun siis hän käskytti mua ja mä treenasin, kiltisti/valittamatta. No niin varmaan joo. Tai on se totta, en mä valita treeneissä, en ainakaan turhasta. Mä teen mitä käsketään ja yleensä mä jopa nautin siitä. Kuten tänäänkin. :-)

Nyt teimme olkapäitä/käsiä. Niitä ei ollakkaan muuten hetkeen tehty kun olllaan keskitytty selkään/rintaan sekä jalkoihin. Mulla noi kädet on sellaiset, että saan hyvin hapotettua ne itseksenikin, siksi ollaan keskitytty toistemme seurassa muuhun. Siis muihin treeneihin, tietenkin!! :-) 

Tänään oli vuorossa ensin pystypunnerrusta smithissä. Osui ja uppos. Sen jälkeen triplaa eli takaolkaa ristikkäistaljassa, pystypunnerrusta vuorokäsin käsipainoilla ja vielä etuviparia samoin käsipainoilla ja mahd ylös saakka. Näitä kun väänsi neljä kierrosta niin sanonpa vaan, että tiesi tehneensä. Mä nautin, että mä nautin. Sen jälkeen tehtiin käsille neljä liikettä kaikki putkeen. Ojentajaa, hauista, ojentajaa, hauista. Ei tarvinut tehdä kuin kaksi kierrosta niin se oli siinä. Kädet oli tapettu!! 




Mietittiin, siis valkku mietti mun tulevaa dieettiäni. Miten se tullaan toteuttamaan. Tähän mennessä on kaikki mennyt putkeen niin jospa dieettikin menisi. Uskon tällä kertaa homman olevan astetta helpompaa viime kertaan verrattuna koska ruokaa on jo dieetille lähtiessä paljon enemmän niin sitä tulee varmasti myös jatkossakin olemaan enemmän kuin viime kerralla. Hiilari määrät tulee vähän tippumaan jotta saadaan muutama kalori vähemmälle. Treenit taas tulee olemaan kuluttavampia kuten tänäänkin oli ja aerobiset myös pitenevät. Näin saadaan kulutusta enemmälle ja homman pitäis rullata. Mä niin odotan dieetin alkua ettei mitään määrää. Mä haluan nähdä mitä tän kaiken rasvan alla piilee, ties mitä suonia tai juonia sieltä paljastuukaan. :-)

Mulla on tälle viikolle vielä kaikkea kivaa luvassa. Kuten valkun kanssa jalkatreeniä ja Pasin kanssa pääsee jumppaamaan selän/tissit. Ihan parhaalla tavalla taas jatkuu tää homma, ei voi muuta sanoa. :-)

Pärjäilkää mussukat, ottakaa ilo irti pimeydestä vaikka kynttilöitä poltellen tai sohvalla köllien murunne kainalossa. Hyvä tyyli myös on lukea hyvää kirjaa glögimuki kädessä tai kuten minä teen eli lenkkeillen ja treenaten ja nauttien. Mä en suostu masentumaan pimeydestä, sateesta, enkä yhtään mistään. Mä vaan naatiskelen!! 








torstai 26. marraskuuta 2015

Otsikko!!!!

Tulin tähän koneelle (länsisiipeen siis) ajatuksena, että kirjoitan jotain. Huomasin äkkiä ettei ole mitään sanottavaa joten tein muutoksia blogin ulkoasuun. Jotain siis saatu aikaiseksi, hyvä minä. :-) Taidankin menna takas itäsiipeen ja syömään ja miettimään uudestaan oliko mulla mitään sanomista. Joo, näin mä teen, heippa. :-)

Kukkuu, mä olen täällä taas. Nyt kupuravittu  tai siis maha täynnä. :-) Ai mitä mä söin?? Ruokaa. Yllättikö se sut?? Mut se välillä yllättää ja ainakin kanssa ihmisiä se yllättää usein koska ne jaksaa melkeinpä päivittäin kysyä mitä mä syön. :-)



Äsken mä söin ylimmäisen annoksen ja aamupäivällä alemman annoksen. Näyttääkö tylsältä??





Syödessäni mietin, että mitä mä kirjuuttelisin eikä oikein ideaa tullut. Katotaan mitä saadaan aikaiseksi, alko vähän itseäkin jännittämään. :-)

Kerran tossa ukko-kullalle sanoin, ettei kukaan käy lukemassa mun blogiani (hänetkin olen uhakailemalla saanut edes joskus käymään täällä). Hän kysyi kenelle sä sitä kirjoitat, jollekkin lukijalle vai itsellesi. Hyvä kysymys muuten ja jäinkin sitä miettimään. Loppujen lopuksihan sitä oikeasti kirjoittaa itselleen, voin sitten joskus käydä lukemassa ja hakemassa vaikka motivaatiota jos se sattuis olemaan kadoksissa. Jos sen täältä löytäisin niin aikas surkean piilopaikan olisi itselleen valinnut. Toisaalta hyvä jos se olis täällä piilossa eikä esim sängyn alla. Inhoan kökkiä ja kurkistella sängyn alle. Joten jos haluatte piilotella multa jotain niin sängyn alunen on siihen oiva paikka. En tule kurkkimaan enkä löytämään, se on varma!! :-)

Lukemisesta tuli mieleen, että itse asiassa lukasin muutaman vanhan tekstini, ihan vaan katsoakseni mitä mulle on kuulunut. En mä hirveästi yllättynyt kun huomasin, että mulle on kuulunut hyvää. :-) Mutta se mikä mua oikeasti yllätti oli mun voimatason nousu. Olin kirjoittanut siinä tekstissäni tehneeni penkkipunnerrusta 9kg painoilla ja taisin olla aikas onnellinen asiasta. Tai en mä tiedä, lue sä sama teksti ja kerro mielipiteesi. :-) Löydät sen Täältä.

Fundeerasin, että nyt mä teen samaa penkkipunnerrusta parhaimmillani 20kg painoilla, sarjapaino on vähintään 18kg. Siinä sitä on vuoden edestä kehitystä kerrakseen. Ollaanko tyytyväisiä?? Mä ainakin olen, tekin saatte olla jos haluatte!!

Laskin eilen, että olen treenannut valkun kanssa tänä vuonna 45 krt. Vielä tulee kertoja lisää, melkein 60 kerran edestä yhteensä tälle vuodelle. On muuten aika kallis mies, saisin varmaan seksiäkin halvemmalla (en tosin häneltä), mutta onneks ei ole tarvis siihen. Olis se jotain jos pitäis siitäkin alkaa maksamaan!! :-) Tän siitä saa kun ei ole ajatusta mitä kirjoittelee kun tulee blogin äärelle!! :-)
Ei saakeli, tää oli pakko vetää yli!!!! :-)

Kävin ostamassa itselleni uudet treenitrikoot ihan vaan sen takia koska teki mieli. Eikös ole muuten hiton hyvä syy?? Ja vähän senkin takia, että duunikaveri sanoi rahan tykkäävän kun sitä käyttää. Mitä en  siis tekisi jotta toinen tulisi onnelliseksi, siispä menin intersportiin ja hain itselleni uudet reidenlämmittimet. Sitten tulin kotiin ja houkuttelin ukko-kullan kanssani salille. Yhtään ei ollut taka-ajatuksena, että hän ottaisi samalla muutaman kuvan meitsistä. Ja hän otti. Arvaatkaas kuin mä olin yllättynyt kun siellä oli tälläisiä kuvia!!???? Siis vallan kauhian hämmästynyt mää olin, kertakaikkiaan!!! 




Oli siellä sentään muutama muunkinlainen kuva. :-)



Olen muuten löytänyt muutaman uuden blogin mitä olen alkanut lukemaan. Käykääs katsomassa vaikka tätä.
Nuori kundi puhuu asiaa, sillai mukavalla otteella. En vielä ole paljon ehtinyt lukea, mutta se mitä ehtinyt niin pidin kyllä. Sitten tykästyin myös Häneen. Lyhyttä ja ytimekästä, toisin kuin meikäläisen jutut. Mutta mä teenkin tätä omalla tyylilläni ja toiset omallaan. Annetaan kaikkien kukkien kukkia omalla tavallaan. :-)

Luulitteko jo pääseenne pälkähästä? Etten kertois yhtään treenijuttua?? Ehei kuulkaas, ette te näin helpolla pääse. Kyllä nyt jotain pitää sanoa koska täähän on vakavasti otettava treeniblogi, mikä muu muka?? Ja kuka muu muka tätä kirjoittaa kuin ?? :-)

Treenit siis... Olen mä käynyt ja olen mä suorittanut. Olen suorittanut sillai hyvällä meiningillä, sillai erinomaisen rastin verran. Elikkäs hiton hyvin ja kovaa ja tunteella ja tajunnalla ja ja ja. Ja huomenna menen taas viihdyttämään valkkua (hän saisi oikeastaan viihdyttää mua koska MÄHÄn siitä maksan, ei hän. Taidankin laittaa viestiä ja vihjata mistä voisin tykätä..) No, menihän taas jutuiks. Taidan lähteä koiruuden kanssa ulos vilvoittelemaan päätäni, selkeästi sen tarpeessa. Toisaalta onks pakko istua sisällä hattu päässä, päähän siinä kuumenee ja jutut sen mukana. :-)

Tätiä alkoi hassuttamaan kun tätsyn muru oli kylässä. <3


Sen verran vielä häiritsen teitä, että kerron meneväni lauantaina ihanan uuden tuttavuuteni kanssa treenaamaan kädet ja olkapäät. Tehdään mun ohjelman mukaan ja voin taata, että hän tulee hämmästymään. Sitten vaan toivotaan, että positiivisella tavalla. :-)

Kerron siitä sitten seuraavalla kerralla, jos muistan. Aika harvoin kun meinaan muistaa edes tulla kirjoittelemaan. Kun ei oikein ole sitä asiaa!! :/

Ps. Ton otsikon keksiminen on aina yhtä vaikeaa. Muistan saman vaikeuden jo koulussa, tarinaa tuli sivu tolkulla mutta se otsikko. Se perjantain otsikko!!!! Vihaan keksiä sitä, nyt tulee ihan hatusta se. Koittakaa kestää!!!!




perjantai 13. marraskuuta 2015

Itsensä ylittämisen ihanuus

Jospa tällä kertaa aloitetaan muulla aiheella kuin treenit, niitä tietenkään unohtamatta. :-)

Viime viikon perjantaina meillä oli työporukan kanssa pikkujoulut. Kerättiin rahaa ja osa kävi ostamassa ruokaa sekä juomaa ja eräs ihanuus avasi ovensa meille jotta saimme viettää yhdessä aikaa ja juhlistaa joulua tai vapaa-aikaa tai what ever. :-) 

Itse kävin töiden jälkeen treeneissä ja sen jälkeen menin kemuihin mukaan. Toiset olivat aika kivassa nosteessa siinä vaiheessa. :-) Ja en olisi minä jos ei minulla olisi ollut omia eväitä mukana jotka söin hyvällä ruokahalulla. :-) Tosin käsi kävi sipsikupilla turhankin ahkeraan, sipsit vaan on ne mun heikkous cookies-keksien lisäksi. Koskaan en osta niitä itse (en edes silloin kun en treenannut näin tavoitteellisesti), mutta jos niitä jossain on tarjolla niin tulee syötyä. Myönnän syyllisyyteni Herra/Rouva Tuomari!! :-)

Siis mukavaa oli ja koska minulle ja pomollani oli työpäivä seuraava päivä niin lähdimme ajoissa kotiin eli puoli kymmenen aikaan starttasi autoni pihalta kotimatkaa varten. Vaikka unta tuli sentään reilu 6 h niin kyllä seuraava päivä oli väsyttävä. Mutta en sentään niin väsynyt ollut ettenkö olisi jaksanut jäätelöä syödä kahvin seurana. Olihan sentään lauantai ja vapaammin syötävä päivä kyseessä. :-)




Tässä edellisen viikon herkuttelua eli mutakakkua!! :-)



Syömisestä tulikin mieleeni, että ruokaani hiukan lisättiin. Koska paino pysyi samana ellei jopa laskenut vähäsen niin lisättiin hiilaria kahteen ruokaa. Aamupuuroa tuli 10g lisää sekä yhteen ateriaan tuli riisi/peruna lisää. Kroppa selkeästi tarvitsee lisää kaloreita koska se on kasvattanut lihasta ja ne taas vaatii lisää kaloreita, yksinkertaista. Mutta koska jopa meikä tajuaa ettei lisääntynyt paino ole rasvaa (ainakaan pelkästään) niin pää sallii syödä enemmän. Ja tämähän on vain väliaikaista sillä tammikuussahan mulla alkaa dieetti. En ota siitäkään mitään paineita, asennoidun niin että se on vaan väliaikaista ja sen kestän vaikka päälläni seisten. Uskon vakaasti siihen, että omalla asenteellasi voit vaikuttaa ihan mihin vaan. Kun asenne on kohdillaan niin sähän menet vaikka läpi harmaan kiven. Mua ei ainakaan kukaan pysäytä eikä mun kehitystäni ellen sitten loukkaannu tai sairastu! :-)


Ei meinaa puuro mahtua enää lautaselle. :-)

Ruokailuista vielä sen verran, että viime viikolla kun olin menossa Pasin kanssa treenaamaan kintut niin jäin töihin hengailemaan ja odottelemaan, että aika kuluu ja pääsee treeneihin. En viitsinyt mennä kaupoille kuluttamaan aikaani koska sieltä olisi kuitenkin tehnyt mieli ostella jotain ja se ei nyt sopinut pirtaan. :-)

Teinpä sitten töissä itselleni iltapalaa ennen treenejä ja kas tämä olikin tosi nami namia. :-) Ja jos ihmettelitte miksi iltapalaa ennen treeniä niin sen takia vaan, että treenin jälkeen syödään aina hiilaria ja iltapala piti syödä sitten ennen ettei jää syömättä. :-) Tässä siis pinaattimunakasta salaatilla. :-)




Koska en jaksa syödä välttämättä kolmea kertaa päivässä riisiä vaikka se hyvää onkin niin teinpä tänään "perunasalaattia". Keitetyt perunat pilkoin ja sipulin myös. Joukkoon lusikallinen oliiviöljyä sekä lusikallinen etikkaa sekä suolaa ja pippuria. Ne mukavasti marinoi perunat. Sitten purkki tonnikalaa ja hiukan salaattia ja näin on ruokaisa salaatti valmis ja voin sanoa, että oli hyvää. Kokeilkaapa vaikka. :-)




No nyt sitten niihin treeneihin. :-) Viime viikollahan mulla oli kolmet pt-treenit ja voinpa sanoa, että oli kroppa aika kovilla. Ti oli Valkun kanssa olkapää/kädet ja ne sai taas sellaista kyytiä että alkoi heikottamaan. Mä vaan rakastan tehdä olkapäitä, ne on yks mun lemppareistani!! Mä saan sellaisen tuntuman oikeaan paikkaan että ihan itkettää. Se pumppi (veri lihaksissa) on sellaista, että ei sitä tuskaa voi sanoin määritellä. Ja miettikääs, siitä jopa nauttii ja sitä haluaa aina vaan lisää. Ihan hassua!! :-)

Keskiviikkona oli siis vuorossa jalat Pasin kanssa ja en kyllä tiennyt olisiko pitänyt nauraa vai itkeä joten mä sitten nauroin ja huusin. Mä huusin kuin eläin!! Mä en voi sille mitään, mutta kun mä teen kaiken mihin mä pystyn, annan itsestäni 110% ja vielä enemmänkin niin silloin mun suustani pääsee kamala ulvonta. Joo, mä häpeän sitä itsekkin, mutta mä en vaan voi sille mitään. Ja tää on yleensä aina vaan jalkatreeneissä. Mä tasan annan itsestäni ihan kaiken, mitään ei jää varastoon. Mä konttaan laitteesta pois, mä tärisen, mä vapisen, mä melkein itken ja mä huudan!! Ikävää ehkä kanssa treenaajille, mutta mä en siitä välitä. Jos jotakin häiritsee niin tervetuloa sanomaan asiasta face to face, jos siihen ei ole pokkaa niin sitten pidetään mölyt mahassa. Mutta uskon (ainakin mulla aina vannotetaan), että Mayor´silla saa huutaa, sinne kyllä ääntä mahtuu. :-)

Mennessäni pukuhuoneeseen joku tuntematon nainen sanoi mulle: "Sulla taisi olla todella onnistuneet treenit." Hän oli kuunnellut musiikkia kuulokkeet päässä ja kuullut niiden läpi mun huutoni. No, mua tietty hävetti niin hän sanoi: "Älä häpeä yhtään, hän oli ihan kateellinen siitä ettei itse ole koskaan päässyt yhtä hyviin treeneihin. Joo, mä todellakin annan kaikkeni!! :-)

Mulla oli tällä viikolla jalkatreenit valkun kanssa. Tehdessämme V-Squatia (eräänlainen hack) niin painoa oli jo kivat 130kg joiden kanssa kyykätään alas ja sieltä taas ylös. Sain tehtyä sillä painolla vaikka tiukkaahan se teki. Sanoin valkullekin, että mua ärsyttää itseni, kun en saa mentyä sen rajan yli josta en enää tiedä pääsenkö ylös. Jään sinne omalle mukavuusalueelleni enkä uskalla mennä siitä vielä alemmaksi vaikka tiedän valkun olevan vieressä auttamassa jos en jostain syystä sieltä ylös pääsisi. Hän sanoi huutavansa mut alemmaksi. Niin seuraavassa sarjassa mä taas jäin siihen kynnykselle kunnes mä kuulin toisen huutavan, että nyt sä meet alemmaksi. Ja mä menin!!! Mä uskalsin, mä pystyin, mä kykenin, mä onnistuin. Mun fiilis oli niin mahtava sen jälkeen ettei mitään järkeä!!! Mä melkein itkin onnesta, se fiilis oli niin mieletön!!! Mä olin ylittänyt oman mukavuusrajani, mä olin ylittänyt itseni!!! Sitä fiilistä voisi verrata synnytykseen, siihen kuin sä saat sen vauvan syliisi jonka olet juuri ponnistanut maailmaan. Se tunne on maailman paras, itsensä ylittäminen tulee hyvänä kakkosena.  :-)

Jatketaan treenaamista, jatketaan huutamista ja itsemme ylittämistä!! Jatketaan elämää!! <3 <3