sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Treeniä ja kulttuuria

Tää viikko on taas mennynnä ihan just, vielä ilta soffalla ja sit voidaan laskeutua ensi viikkoon. 

Tää viikko ollut sillain erilainen, että ei ole ollut yhtään pt-käyntiä vaan olen treenannut itsekseni ja mielestäni ihan onnistuneestikin vielä. Tuntumaa on tullut hyvin joka kerta just sinne mihin pitääkin ja vielä seuraavana päivänäkin on tuntunut kivaa polttelua lihaksissa. Tietää siis tehneensä ja kunnolla. :-)

Penkkipäivänä kun on vuorossa rinta, olkapäät ja kädet niin sain sellaisen pumpin hauiksiin, että teki oikein kipeää. Kädet ei meinanneet taipua enää, verta oli kyllä lihaksissa niin ettei paremmasta väliä. Nauroinkin, että nyt tiedän miltä miehistä tuntuu kun heillä jää "seisokki" päälle. Perhana, sehän sattuu!! :D

Vetopäivänä sain laittaa rautaa maastavetoon sen 80kg ja tein 5x5 sarjaa. Sen jälkeen pinnavetoa ja sain 2x 110kg ylös. Vähän oli selkä jo sen verran väsynyt mavesta, että joutui tiputtamaan painot takas 100kg:n. Mutta tiedän, että jaksan sen 110kg  jo, myöhemmin sitä sitten lisää.

Tänään oli vuorossa vielä toinen kyykkypäivä tälle viikolle. Tavoitteena oli boxikyykätä 70kg. Yksin on sillain haastavaa, että on otettava varmanpäälle kun ei ole varmistajaa takana. Tänään päätin laittaa "varmistusrimat" kohilleen, jos ei kyykky nouse niin tanko jää pinnoille. Aina ei siis tarvitse odottaa sitä, että saa tehdä toisen kanssa vaan varmistaa sitten asian hiukan toisella tapaa. :D

Lämmittelin eka pienemmillä painoilla ja sitten töihin. 5x 40kg--> 50kg--> 60--> ja sitten 70kg. 60kg oli ihan kevyttä ja 70kg ei tullut ylös kuin 2x. Lopuksi vielä 5x 65kg ja ei tuntunut missään. Se on siis 5kg:sta kiinni, ei paljosta mutta tarpeeksi siihen ettei se nouse. Lihaksille jäi kuitenkin hyvä muistijälki onnistuneesta suoristuksesta lopuksi ja sen se muistaa seuraavallakin kerralla. Hyvä näin. :-)

Reidenojentajia tehdessäni poltti aivan hitokseltaan, sarjan tehtyäni pääsi pari kirosanaa. Koska mulla on ne kuulokkeet päässä ja melu niissä kova niin en itse edes kuule ääntäni. Ilmeisesti vieruskaveri (mies) kuuli koska näytti peukkua mulle kun kiroilin. Hänkin siis tiesi, että loppuun saakka taas mentiin.  ;-)

Kävin ihanan ystäväni kanssa teatterissa tällä viikolla. Näytöksen nimi oli Vielä on aikaa ja sitä sai nauraa. Voi jee, että se oli hauska ja sopi jotensakin hyvin mun ikäkriiseilyyni. Ei se vanheneminen ole niin vaarallista, iän tuoma viisauskin voi olla hyväksi ja tiedä mitä kaikkea kivaa sitä vanhempana vielä keksiikään. :-) En nyt suosittele mennä katsomaan koska lauantaina oli viimeinen näytös. Mutta muuten suosittelen käymään teatterissa. Itsekin pitäis oikeasti käydä useammin, se on aina yhtä hauskaa. :D






Eilen kävimme mieheni kanssa elokuvissa katsomassa Luokkakokous. Sekin oli hauska ja sai nauraa. Joissain kohdin tosin tekemällä tehtyä huumoria, aina ei jaksanut naurattaa kun 40v miehet yrittää leikkiä kaksikymppisiä. Mutta mukavaa vaihtelua kuitenkin normaalin viikonlopun viettoon, olisimme varmasti muuten maanneet sohvalla ja katsoneet tv:tä. Mukavampaa siis näin vaihteeksi. :-)





Kävin yhtenä aamuna vetäsemässa aamuaerobisen potkupyörälläni. Sai meinaan sellaisen vauhdin ja hengästymisen aikaan, ettei paremmasta väliä. Olin puolen tunnin jälkeen yhtä poikki kuin olisin juossut tunnin. Tätä ehdottomasti lisää, kyllä saa keuhkot kyytiä ja ehkä samalla nousee se aerobinen kuntokin. Tulossa kuitenkin se Naisten 10 toukokuun lopussa. :-)

Tänne ei kuulu kummempia, mitä sun arkeen ja pyhään kuuluu? Suunnitteilla pääsiäisenä jotain extraa? Matkaa, perheen kanssa oleilua tai runsaasti liikuntaa? 

Itse olen töissä pääsiäisen, mutta meinaan normisti treenata aerobiset sekä salin. Ja ihanat ystävämme tulevat pitkänäperjantaina käymään. Ihanaa nähdä teitä taas. <3

Voikaa hyvin, niin minäkin meinaan tehdä. :-)

Ps. Täytyy sanoa, että välillä ihmettelen koirani makua. ;-)




Pps. Tällä viikolla oli nimipäiväni. Sain mielestäni hiukan erikoisen nimpparilahjan mieheltäni. Vai voiko moni nainen sanoa saavansa tälläisiä lahjoja?? Varsinkin kun en edes syö karkkia. :D











lauantai 21. maaliskuuta 2015

Tavoitteet tulevaisuudelle

On tässä jonkun aikaa ollut fiilis, ettei ole kertakaikkiaan mitään sanomista ja siksi olenkin (ihme ja kumma) ollut hiljaa. Tarkoitan siis tätä blogiani, on fiilis ettei ole mitään kerrottavaa, ei mitään sellaista mikä ketään kiinnostaisi.
No, tuskin nää jorinani on tähänkään mennessä ketään kiinnostanut joten ihan sama. Nyt tuli fiilis että on aika taas avautua. Sorry teille jotka tänne ehkä eksytte. :)

Kärvistelen edelleen ikäkriisissäni. Mutta koska en mä tästä nuorene niin mitä mä oikein vouhotan?? Miksen voisi vaan katsoa valoisasti tulevaisuuteen ja tehdä siitä(kin) sellaisen kun haluan? Mähän voin ja mähän teen, näytän iälle ja vanhemiselle pitkää nenää!! Ensinnäkin lopetin yöhikoilun yöpaitaani ja  yöpaidan pusertamisen aamuisin kuivaksi. Ai miten sen tein? Lopetin yöpaidan käytön, yksinkertaista!! Enpä hikoile enää siihen, HAH, mulle ei aleta kettuilemaan. Olen mä sen verran ovela!! :)

Mitä mietin tulevaisuudestani ja sen tuomista muutoksista? Päätin, että kun mä olen 50v niin mä olen niin rautaisessa kunnossa fyysisesti, että Peppikin olisi kateellinen. Ei, mä en meinaa mennä ikäkriisissäni lavalle bikinit päällä, mutta mä lupaan pukea bikinit päälleni jossain muualla. Missä, se olkoon vielä vain mun ja siskoni välinen asia (kerroin hänelle, mutta luottamuksellisesti, turhaa yrittää udella häneltä, ei hän kerro!!!) Mä haluan olla niin hyvässä kunnossa kuin tästä kropasta lähtee. Lihaksikas ja vähärasvainen. Jos se vaatii 5x vkossa kovaa salitreeniä niin se tehdään!! Jos se vaatii aamuisin heräämistä klo 4 jotta ehtii lenkille ennen töihin lähtöä niin sekin tehdään!! Jos se vaatii pitkän dieetin ennen synttäreitä jotta olisin mahdollisimman kuosissa niin teen myös senkin!! Mä tulen tekemään kaikkeni jotta olisin 50v sellaisessa kunnossa jotta voin sanoa olevani aivan saatanan ylpeä itsestäni!! Ja mä olen, mä todellakin olen ja uskon siinä vaiheessa musta olevan ylpeä muuta muukin. Kuka, se me nähdään sitten!! :)

Tämä viikko mulla ollut lepoviikko joka olikin tällä kertaa kevennetty viikko. Ihanaa kun on saanut käydä salilla, on päässyt pumppaamaan rautaa ja verta lihaksiin. Ah, siitä ne tykkää!! :) Huomenna vielä kevennetysti ja sitten alkaa taas tosi toimet. Olen nyt mennyt ekan 5 vkoa tällä ohjelmalla ja menen vielä seuraavat 5+5 vkoa lepovko ollen välissä. Sen jälkeen aloitan uudella ohjelmalla ja samalla katsotaan taas ruokavalioo kuntoon. Nyt jo vähän muutin ruokavalioo kun tuntui, että alkaa nesteet kasaantumaan kroppaan kun syönyt enemmän hiilaria. Kummasti hedelmien syönti vaikuttaa.. 

Ens vkosta lähtien siirryn myös takaisin 30min lenkkeilyyn. Tykkään enemmän siitä kuin että tekisin 3 pvänä pidemmän. Sitten ne väkisinkin sijoittuu iltoihin ja sali jää vähemmälle. Ei hyvä!! Ens vkosta alkaen aamulenkit x 4 ja 4x salia. Katotaan mitä kroppa tykkää.

Viime viikolla kävin treenaa Pasin kanssa penkkiä (jakkaraa kuten Pasi sanoi) ja olkapäitä ja käsiä. Penkistä sain vaivoin 40kg huonolla tekniikalla. Tiputettiin 37,5kg:n ja se taas oli liian vähän. Nostimme "korvakoruilla" painon 38,5kg:n ja se oli hyvä. Todella hitaasti se hilautuu ylöspäin.

Ostin muuten uusia trikoita taas. Kolmet trikoot Stadiumista ja maksoi yhteensä reilu 60€, ei paha. Kahdet addut ja yhdet niket. Olin taas niin tyytyväinen niihin. :) Tässä punaiset paholaiseni, ihanan pehmeät addut. 



Olin myös ihanan ystäväni kanssa salilla ja tein hiukan selkää. Hän otti muutaman kuvan ja saan kerrankin laittaa tänne kuvia treeneistä. En todellakaan koskaan kehtaa pyytää pt:tä ottamaan kuvia (paitsi Jaria kerran kun kokeiltiin enkkoja) ja koska treenaan yleensä yksin niin en saa kuvia. Mutta tässä nyt muutama. :)



Lämmittelin mavella ja nostinkin 80kg, ei paha koska vasta viime viikolla sitä harjoittelin. :)






Sitten vuorossa oli pinnavetoa, tässä nousee myös 80kg. 



Sitten oli vuorossa alataljaa. 



Ja sitten vuorossa oli ylätaljaa.


Nyt siis näyttää tältä ja lupaan ja vannon, että sitten parin vuoden kuluttua näyttää aivan joltain muulta!! :)

Mulla on taas tullut joka keväinen kriisini eli rullaluistin kriisi. Joka kevät mä päätän luistella enemmän tänä vuonna ja aina se meinaa jäädä muutamaan kertaan. Ja aina mä haluan uudet luistimet kun entisissä on jotain vikaa. Mulla oli pirun hyvät K2 luistimet ja niillä luistelinkin aika paljon. Mutta ne oli himppasen liian pienet ja siks ostin pari kesää sitten uudet. Ja halusin silloinkin K2:et koska niistä niin tykkäsin mutta sitten mä uskoin hyvin puhuvaa myyjää ja ostin toisen merkkiset. No eihän ne olleet hyvät mun jalalle ja niin mä taas olen löytänyt itseni katsomassa luistimia. Ja koska nyt rahat on aika tiukilla ja ne vähätkin sijoitan jonnekkin muualle niin katsoin käytettyjä. Mä löysinkin luistimet, hyvät ja edulliset. Niin mä kävin tänään ne kokeilemassa ja ostamassa. Nyt mä odotan lämpimiä kelejä ja aloitan heti treenaamisen. Meinaan mikäpä sen parempaa pakarajumppaa kuin potkiminen. Ja kun ei voi luistella niin voi potkupyöräillä. Mulla on syksyllä sellaiset pallukat pöksyissä ettei paremmalla väliä. ;)




Sain myös suojukset samaan hintaan, oli ennestäänkin mutta nyt on kahdet. :)



Kuvat ovat suoraan ilmoituksesta mistä rullikset löysin. :)


Yritin vähän miestänikin innostaa luistelemaan kanssani. Laitoin tavoitteen mihin pitää tänä kesänä pyrkiä. Hänellä on luistimet, viime kesänä hän luisteli kerran. Jospa me tänä kesänä saataisiin tästä yhteinen harrastus. Mutta jos ei niin pyrin pysymään itse tavoitteessani. Onhan mulla ajatus mihin mä pyrin ja haluan nyt näyttää pystyväni tähän. Mulla on paljon pelissä, mulla on itseasiassa nyt kaikki pelissä. 

Mä haluan tietää mihin musta on. Jos pääsin 1,5 vuodessa tähän kuntoon niin mihin mä pääsen kahdessa vuodessa kun teen kaiken kuten pitääkin enkä vain sinne päin?? Me nähdään se, me tehdään se!! Nyt olen aivan liekeissä, pitänee lähteä suihkuun viilentymään!! :D  







lauantai 7. maaliskuuta 2015

Olen(ko) ikäloppu?

Olen tullut tilanteeseen jossa olen aivan varma, että kuolema kolkuttaa jo ovelle. Seison banaaninkuori toisen jalan alla tai sitten se jalka on haudassa, en tiedä missä on mutta olkoon nyt missä haluaa. Olen ikäloppu, raihnainen, kitisevä, mielialojaan vaihteleva, öisin hikoileva ja valvova myöhäisteini!! Enää en voi ajatella, että mulla ehkä joskus alkaa menopaussi vaan nyt joudun jo sanomaan, että joo, se on menoa nyt!! Byebye elämä, oli kivaa just niin kauan kun sitä kesti eli ei kovin kauaa!! 

Mistäkö sitten huomasin tämän? No, ensin aloin hikoilemaan öisin ja minä kun en normaalisti hikoa edes salitreeneissä. Mä poistan nesteeni ihan toista reittiä. ;-) Oli ajoittaista, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Nyt mukaan on tullut nukkumisvaikeudet. Minä joka nukahdan yleensä kymmenessä sekunnissa kerran kylkeä käännettyäni en saakkaan enää unta. Ja kun saan niin sitten herään parin tunnin päästä ja valvon tunnin, nukun toisen, valvon kolmannen jne kunnes kello soittaa viiden aikoihin. Voitte vain arvailla miten ärsyttää mieheni tuhina on siinä vierellä kun hän vetelee hirsiä. Ja jos kehtaa yhdenkään kerran vaimeastikkaan korahtaa niin se on armotonta tykitystä jalaltani ja varmasti on ukko-kulta loppu viikosta jo aikas mustelmilla. ;-)

Entäs sitten mielialojen vaihtelu? Johtuneeko sitten unen puutteesta vai mistä, mutta nyt ärsyttää kaikki todella, todella heposti. Jos työkaveri sanoo vähänkään poikkipuolisen sanan niin armotta julistan etten koskaan, huom. koskaan enää puhu kanssasi mitään. Miehen ollessa kyseessä ei varmasti lotkauta korvaansakaan paasaukselleni ja itsekkin olen sen unohtanut jo viiden minuutin jälkeen ja taas nauramme yhdessä tyhmille jutuillemme (toimituksen korjaus, hänen tyhmilleen ja mun hyville jutuille) :D

Olen myös aivan varma, että urani salimisuna loppui ihan just tähän paikkaan. Koska olen jo niin vanha niin lihakseni surkastuu, luut katoavat ja jäljelle jää vain mätisäkki eli minä. Oireiden joukkoon voi siis varmaankin lisätä itsesäälissä rypemisen!! 

Tästä ystävällinen avutuessani hän sanoi, että höpö höpö sä mitään vanha ole eikä sun sali urasikaan vielä lopu. Niinpä päätinkin nousta tälläisen asian yläpuolelle, lopettaa märehtimisen asian suhteen jolle en mitään voi ja samalla unohtaa turhat kiukuttelut. Eihän se toisten vika ole jos mä vanhenen ja kroppani ei halua minun enää lisääntyvän (mä itse kun olisin halunnut ainakin seitsemän jälkeläistä vielä) 
;-) Naurulla vaan eteenpäin, kuten tähänkin asti!! :D



Toivotaan etten heittäydy psykoottiseksi :-)



Viime kerralla mietin tälläisiä Mihin tekosyitä tarvitaan?

No, kirjoituksen jälkeen lähdinkin samantien lenkille ja yllätys oli suuri kun tossu olikin aika kevyt ja jaksoin 5km hölkätä muutaman 2min kävelyn ollessa välissä. Tällä viikolla en ole päässyt vielä lenkille, mutta huomenna meinaan mennä heti aamusta herättyäni. Ensi viikosta lähtien yritän käydä sen 3 x vkossa jotta olisin toukokuussa kympin kunnossa. Asioilla on taipumus järjestyä, niin tässäkin asiassa kunhan en liikaa ala keksimään niitä tekosyitä. ;-)


Hämmästykseni oli suuri, kun näin pajunkissoja ja oli kuitenkin vielä helmikuu :-)

Kävin keskiviikkona treenaamassa Jartsan kanssa jalkoja. Tehtiin boxi-kyykkyä ja joo, eipä ollut tekniikassa eikä surituksessa paljon ylisteltävää. Meni suorastaan penkin alle koko juttu. Se on kans niin päästä kiinni oleva juttu, jos ei pää ole mukana niin turhaa yrittää saada sitä romua ylös. Syyttäisinkö tässä kohtaa sitä unettomuutta (en ollut oikeasti nukkunut 1,5 vkoon kunnolla) vai unohtaisinko tekosyyt ja ottaisin lusikan kauniiseen käteeni ja sanoisin, että persiilleen meni? Valikoin jälkimmäisen vaihtoehdon. :-)

Teimme myös heiluri-hackia ja normaalia hackia aivan uudella asennolla (en osaa selittää,mutta tuntumaa otti takareiteen ja pakaraan oikein kunnolla). Oli myös yhden jalan prässiä ja lopuks askelkävelyä. Askelkävely on mielestäni pirun keksintöä ja kotoisin alakerrasta. Tein sitä piiiiitkän käytävän päästä päähän ja sanoinkin, että voisitkos hakea kamani pukkarista, voisin tästä samalla hilppaista kotiini. Ei hakenut eikä saanut jäädä siihen hengailemaankaan vaan reippaasti askeltaen (jotensakin en usko sen näyttäneen enää siinä vaiheessa kovin reippaalta menolta) menin käytävän päähän takaisin. Olihan treenit, tiesi tehneensä ja voin sanoa hyvällä omatunnolla, että HYVÄ



Joku fiksu oli tehnyt mulle nettiin tälläisen ihan vaan blogiini laitettavaksi (kait??)


Mulla on särkenyt jalat keskiviikon jälkeen kiitettävästi. Olen niitä venytellyt, putkirullaillut ja pulikalla painellut. Ei sanottavaa vaikutusta, särkee vaan edelleen. Mutta kaipa se menee ohitse sillä millä on tullutkin eli kovaa treeniä vaan lisää. :D

Tänään olinkin sitten Juhan kanssa treenaamassa selkää ja tissejä. Piti ottaa aluksi heti kuvaa lähtötilanteesta. :-)


Ps. Älä kiinnitä huomiota kamalaan päähäni, pitää mennä leikkauttamaan uusi tukka :-)



Teimme Juhan kanssa mavea eli maastavetoa. Olen ennen tehnyt pinnavetoa joka lähtee ylempää. Tänään hioimme tekniikkaa oikein urakalla, jalkojen asento oli melkeinpä millimetrin tarkkaa, mutta kun me saatiin tarpeeksi kapeaksi ei rauta enää painanut juurikaan mitään. 70kg oli hyvinkin kevyttä. Jäi taas lihaksistoon hyvä muistijälki onnistuneesta suorituksesta. Muistavat seuraavankin kerran sen kun alan vetelemään. :-)

Mutta ei se ihan kivutonta hommaa ollut kuitenkaan, tästä todistuksena kuva. :-)


Oli sen verran isot kintut ettei mahtuneet samaan kuvaan vaan piti laittaa vierekkäin, mutta näette varmaan hyvin mun mustelmani. :D


Maven jälkeen oli vuorossa sumo-mave eli jalat niin leveällä kun saat ja sitten vedät tankoa ylös. Mulla meinas revetä nivuset, syytä ehkä jatkaa sitä venyttelyä ja rullausta. :-)
Sitten teimme alataljaa, kulmasoutua eri käsien asennolla ja lopuks vähän rääkättiin tissejä. Olihan hyvät treenit nämäkin. 

Sitä on niin ilo treenata kavereiden kanssa jotka ovat ensinnäkin ääri mukavia ja äärettömän ammattitaitoisia. Luotat vaan heihin ja pistät lihaksen kärsimään. Tulosten tekeminen on taattua. Jos ei heidän treeneillä, ohjeilla ja ohjauksella kehity niin vika ei ole ainakaan heissä vaan silloin saat etsiä/katsoa syyllistä huomattavasti lähempää!! Viiden pisteen vihjeenä voin sanoa, että sellaisen rikottuaan saa seitsemän vuoden onnettoman jakson elämäänsä (todnäk menet naimisiin tms.) :-) 

Tänään lähtiessäni ulkoiluttamaan koiruuttani tuli yläkerran rouva kanssamme samaan hissiin. Hän valitteli ettei pääse enää oikein liikkeelle ja haluaisi jo kuolla. Kysyin hänen ikäänsä ja sanoi ensi kuussa täyttävänsä 90v. Ja hän asuu yksin ja oli menossa kauppaan. Mä niin sisäisesti häpesin itseäni, että mä viitsinkin valittaa vaikka ikää ei ole vielä edes 50v. Välillä aina unohtaa suhteuttaa asiat, ne omat matoset murheet saavat liian suuren merkityksen. Mutta kuten sanoin, nousin jo menopaussi-uhriuden yläpuolelle enkä enää mainitse koko sanaa. Olen suorastaan poistanut sen sanavarastostani. En edes muista mistä kirjoitinkaan äsken. Varmaankin siitä kuinka ihanaa elämä on juurikin tämän ikäisenä. <3