torstai 27. maaliskuuta 2014

Olen A-luokkaa..

Ainakin jos on lääkäreihin luottamista. Nyt on käyty labrakokeissa ja kaikki on mahassa mallillaan. Eilen kävin myös ultrassa ja mitään poikkeavaa ei löytynyt. Lekuri sanoi, että saattaa olla ollut yksinäinen sappikivi joka vaellellut suolistossa (aiheuttaen jäätäviä kiputiloja) ja poistunut hiljaa paikalta (miettikää sitä raukkaa kun ei oo kavereita, itsekseen pitänyt vaellella pitkässä kiemurassa suolistossa, ihan sääliks käy).
Joten jos lekureihin on luottamista niin terveitä ollaan ja koska lekurit on Jumalasta seuraava niin häntähän uskotaan. Niin minäkin tein..

Päättelin siis, että koska syy oli sappikivessä joka jo poistunut paikalta niin silloinhan syy ei ollut Lidlin rahkassa ja voin jälleen syödä rahkaa. Jipii, siis heti kauppaan ostamaan rahkaa ja illalla tekemään siitä iltapalaa, herkkua!! Näin siis tein, katselin Juttaa ja iki-ihanaa Jania telkkarista ja valmistelin iltaherkun rahkan marjoilla ja tykötarpeilla. Ja ei muuta kuin ääntä kohti, mutta... Se maistuikin ihan karsealle, ilmeisesti jäi kammo viime kerrasta kun tuli äkillisesti useaan otteeseen ylös ja ulos. Sain siitä puolet syötyä ja harmittelin, että sinne meni sekin herkku ja jäin odottamaan tuleeko oireita. Odottavan aika ei onneks ollut pitkä, ehkä 10min ja odotus palkittiin jäätävällä mahakipulla. Yes, olin siis todellakin turhaan haukkunut Lidlin tuotteita, tosin en jaksanut siinä tuskassani asiasta kauheasti välittää. Kipuaalto kesti ehkä 10min (ajantaju kummasti saattaa heitellä kun tuntuu kuolema kolkuttavan ovella.. tai siltä se ainakin tuntui..). Sitten se meni taas ohitse, huokaisin helpotuksesta että sinne meni ja takas ei ole tulemista..

Eihän tää tarina olisi ollenkaan niin mielenkiintoinen jos mahakipu olis sillä lähtenyt, ehei, se tuli kyllä takaisin hetken kuluttua. Ja kolmennen kerran silloin kun olin jo ehkä tunnin nukkunut, mutta kolme kertaa sain siis tuntea tän polttavan, vannemaisen kivun jotka muistuttaa helvetin lieskoilta. Tai mistä mä tiedän miltä siellä tuntuu, mutta tähän kipuun olen jo sen verran kyllästynyt ettei enää kiitos. Ehkä munkin umpiluuta oleva kalloni jo tajuaa sen vaikka mies tokasikin, että kyllä sä vielä kokeilet. Hah, nyt on kokeiltu Lidlin ja Valion rahka, enää ei kokeilla mitään. Johon mies, että tänään meet hakee Pirkan rahkaa, se vielä kokeilematta.. :D

Viimeks kirjoitin siitä kuinka Tampereella käväsin syömässä sen luvattoman jäätelön ja syödessäni katselin ympärilleni jos vaikka valkku-Kaisa näkyisi jossain lähettyvillä (sen verran syyllinen olo siis) :D No, tästä meni pari päivää ja Kaisa laittoi viestin, että tavataan ja jutellaan. Hitto, mulle tuli tunne kuin olisin lapsi ja kirjoittanut päiväkirjaani jotain salaisuutta ja jäänyt siitä kiinni ja nyt saan nuhteita. Piti oikein muistuttaa itseäni, että mähän olen kuitenkin jo 46v ja saan syödä jäden jos mua haluttaa. Se, että onko se järkevää on jo toinen juttu. Mutta ihan itseäkin nauratti, kuin tosiaan olisin jäänyt kiinnni jostain luvattomasta vaikka toinen tuskin lukee mun jaarituksiani täällä :D

Mutta on MUN Kaisa vaan niin ihana, että teki mulle nyt täysin uuden ruokavalion. Mä kun olen ihminen joka syö vessassa (täysin läpipaska) joka jatkuvasti väsynyt, mahakipuinen ym. niin nyt kokeillaan täysin maidotonta ja gluteenitonta ruokavaliota. Mä niin toivoisin, että saan tän vatsani kuntoon. Miltäköhän mahtaa edes tuntua se, ettei jatkuvasti istu vessassa. Olisi se omituista :D 

Todennäköisesti mun haudallani lepää mun lisäkseni tälläinen :D



Sitä ennen kuitenkin vähän salia ja huomenna aamulenkille. On elämä vaan ihanaa vaikka suuren osan siitä saa vessassa viettääkkin ;-)




sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Vapaapäivän viettoa..

Tällä viikolla mulla oli vain yksi vapaapäivä ja sen käytinkin viisaasti, omasta mielestäni ainakin. :D Kävin meinaan Tampereella pt-tunnilla. Varasin junaliput jo ajoissa ja sain tosi halvalla. Jos pendoliinolla pääsee Tikkurila-Tampere hintaan vajaa 9€ niin ei voi olla matkustaminen enää hinnasta kiinni. Niinpä siis ostin matkan sinne ja varasin ajan pt-tunnille. 



Tampereella on monta vaihtoehtoa FitFarmilaisia pt:tä keneltä varata aikaa ja mä valikoin tällä kertaa Annan. Sen verran vellihousu olin etten uskaltanut varata miehiltä joita välillä Jutta ja Superdieetti ohjelmassakin on näkynyt. Tosin ei Annan varmasti tarvitse hävetä ollenkaan miesten rinnalla, päinvastoin oli varmasti vieläkin "kamalampi" kuin miehet. Terkut vaan Annalle jos tätä luet. :D Olin päättänyt, että teemme selkää koska jalat olin treenannut edellisenä päivänä. Ja selkää sitten tosiaan vännettiin joka hiton laitteella niin että välillä jo tipahdin polvilleni. Maastavetoja tehtiin ja Anna laittoi painoksi 50kg, helppoa ajattelin. Meni hyvin ja lisäs 20 eli yht. 70kg ja kas kummaa, sekin nousi 5x. Oma enkka siis hupsista keikkaa tuli tehtyä. Poikani kommentoi, että alkaa oleen jo ihan hyvä mutta hän vetää 120kg joten pyri siihen. Selvä, haaste vastaanotettu mutta aikaa en sano milloin saisin nostettua mutta kahtellaan. Mikäs kiire mulla olis. :D

Salilla oli myös Jutta kuvaamassa Superdieettiin treeniohjeita. Eräs meidän FitFarmin pt-ryhmästä, Satu nimeltään, (tästä päset ihailemaan hänen saavutuksiaan) http://puoletpienemmaksi.blogspot.fi/ oli tekemässä liikkeet ja kameramies kuvasi ja Jutta luki paperista ohjeet. Minä olin samalla hetkellä tekemässä maastavetoa ja koska ei se 70kg ihan ilmaiseksi noussut niin Jutta sanoi Annalle: "Sitten et huudata sun asiakasta ihan niin paljoa vaikka äänitehosteita saakin olla." No, pudotimme kilot jälleen 50kg ja meikä pysyi hiljaa vetojen ajan. :D

Treeniä ennen sekä jälkeen kävin salin vieressä olevassa Gazozin myymälässä ja ostin itselleni uusia treenitoppeja. Ensiks ostin punaisen ja bb:n topin ja punaisen laitoin jo salilla päälle. Tykkäsin ja treenin jälkeen hain lisää kun tarjouksessa olivat. :D
Iski jälleen sellaiset Sulo Wilenit :D



Yksi toppi puuttuu kun on pesussa, mutta se oli perus musta, samanlainen kuin punainen ja vihreä (kuvanlaadussa parantamisen varaa..)

Tämän jälkeen suunnistin syömään, paikaksi oli valinnut jo etukäteen FitWokin jossa sai punnitsemalla itselleen sopivan määrän ruokaa. Odotukset oli kovat ja ehkä sen takia pettymyskin oli suuri. Mielestäni ei maistunut juuri miltään vaikka kastikkeena oli chili. Kovin tulista en uskaltanut ottaa koska mahani on ollut niin kovilla viime aikoina. Ruoka maistui mielestäni rasvaiselta (kun itse käyttää vähän rasvaa maistuu se nopeasti liialta jos sitä ruoassa on) sekä raaálta riisiltä joka taas johtui täysjyväriisistä. Mutta kannattaa jokaisen kokeilla kuitenkin, itsekkin menen uudestaan kunhan Tampereelle taas joskus menen, silloin otan jotain aivan muuta. :D



Ruoan jälkeen tein jotain sellaista mitä ei olisi missään nimessä pitänyt tehdä, mutta tein kuitenkin (tässä vaiheessa lukijat jotka noudattaa omaa ruokavaliota tiukasti ja katsoo pahalla silmällä heitä jotka ei sitä aina tee, niin hypätkä seuraava osio ylitse, kiitos) :D Mä meinaan tajusin roikkuvani McDonaldsin ovenkahvassa ja eipä mennyt montaa sekuntia siitä kun olin jo tiskillä tilaamassa itselleni jäätelöä kinuskikastikkeella. NAM!!! Mä en ole syönyt sitä puoleen vuoteen ja se on yks mun herkuista joita joskus kaipaan. Toinen onkin cookieskeksit. No, mä söin sen jäätelöni vähän häpeillen ja ympärilleni katsoen, aivan kuin peläten että Valkku-Kaisa tulisi nurkan takaa heristelemään sormea: "Soosoo Aikku, mitä sä nyt teet??? Häpeä vähän!!" Ja mä olisin siinä vaiheessa hävennyt niin, että olisin varmaan vajonnut pöydän alle. :D

Mulla kun on kumma tapa, että kun olen jossain reissussa (vaikka siis vain Tampereella) niin kummasti koen saavani heittäytyä syömään mitä mun tekee mieli. Olin mä sitten dieetillä tai en mutta reissussa mukamas saan syödä. Onneks mä reissaan niin vähän, muuten voisin olla pulassa. :D

Mahani on nyt ollut kumman hyvällä mallilla. Kävin keskiviikkona lekurissa, lekurina oli nuori virolainen tyttö joka naputteli koneelle jotain, painoi vatsaani ja sanoi: "En voi tietää mikä sua vaivaa." No just kuule, kun en mäkään voi, ollaan sit molemmat yhtä tyhmiä tän asian kanssa. Laittoi ultraan ja verikokeisiin. Ja koska nykyään pitää kaikki tietää itse ja osata itse niin olen myös ihan itse diagnisoinut vaivani ja kohta sen jo leikannutkin (no ihan siihen en ole vielä uskaltautunut). Mulla on meinaan sappikohtauksia, se on jämpti niin!! Vaikka sappeni on leikattu melkein 20v sitten (rauhaa hänen muistolleen) niin se pirulainen vaan alkaa vaivata edelleen. Törkeää sanon mä!! Kun tämä nuori heitukka paineli vatsaani niin juurikin oikea kylki niin jäätävän kipeä, viittaa sappeen. Haimatulehdusta ei kuulemma ole joka olisikin kovin suotavaa olla olematta koska en edes juo alkomahoolia kuin ehkä kerran vuodessa. Tän vuoden optio käytetty tammikuussa kun juhlimme valmistumisiani. Viime vuonna en ottanut mitän. En kerjää tällä kruunua päähäni, olen oman osani varmasti käyttänyt vaikka ei se mulle ongelma ole koskaan ollutkaan. :D

Mutta ne mahavaivat siis... Labrassa kävin perjantaina ja jos maksa-arvot koholla niin viittaa taas siihen sappeen. Ja eihän tästä ole kuin hetki kun kävin siellä työterveyshoitajalla joka otatti kokeita ja ihmetteli kun maksa-arvo oli hiukan koholla. Joten sanokaa mun sanoneen, mulla on alkanut taas sappi vaivaamaan. Ei mulle tullut tämä edes mieleen ensin ennenkuin luin, että tämä ihan normaalia vaikka se on poistettu. Vähän sapettaa :D

Nyt kun en ole syönyt enää rahkaa niin on pitänyt muuttaa iltapalaa ja se on ollut tälläinen. 




Huomaa jälleen pienempi lautanen jotta tulisi fiilis annoksen olevan suurempi kuin onkaan. Ja tän jälkeen on aamulla kamala nälkä. Ei pidä nälkää kuten rahka. :-/ Ja jos ette saa selvää niin kerron siinä olevan munakasta joka ei tyypillisen munakkaan näköinen. Jostain syystä en saa tavallisen näköistä munakasta suusta alas mutta tälläisen rikotun saan. Mikä mua vaivaa??

Ensi viikon olen koulutuksessa. Aiheena mm.  "Syvennämme osaamista aggression ja väkivaltaisen käyttäytymisen ennaltaehkäisemisessä ja väkivaltaisen käytöksen minimoimisessa."
Lyhyesti sanottuna, kuinka laitat potilaan nippuun. :D

Kivaa vaihtelua töihin, saan herätä melkein tuntia myöhemmin ja tästä syystä mennessäni aamulenkille herään normi aikaani kuin olisin töihiin menossa. Ensi viikolla teen aamulenkkejä kolme ja jokaisen aamulla. Nyt on välillä aerobiset tullut tehtyä iltaisin koska joutuu heräämään klo 4,15 jos meinaa työpäivänä aamulenkkeillä.
Saleja pitää tehdä se normi 4x.

Tänään ja eilen kävinkin heti töiden jälkeen töissä salilla ja olipas kiva tulla kotiin kun homma oli jo tehty. Illan voi mukavasti notkua koneella tai vaikka sohvalla, ihan miten vaan mutta salille ei enää tarvi mennä. Kätsyä sanon minä :D

Mutta nyt sinne sohvalle, tässä tulikin jo notkuttua. :D







tiistai 18. maaliskuuta 2014

Mahavaivat senkun jatkuu..

Eipä tainnut olla Lidlin rahka sittenkään syypäänä mahavaivoihini, nöyrimmät anteeksipyyntöni sinne suunnalle siis :D

Sunnuntaina meni vielä ilta hyvin, mutta eilen se taas alkoi. Iltapalaksi söin munakkaan ja heti kohta alkoivat ilmavaivat ja osasin jo odottaa mahakipua kuin menin nukkumaan ja ei se pettänyt taaskaan. Tuli ehkä tunnin nukkumisen jälkeen, kuten ennenkin. Taas kävelin pitkin asuntoa, hoin itselleni tämän olevan vain kipua ja tämä menee kyllä ohitse. Hengittelin syvään ja odotin helpotusta. Ja helpottaahan se jossain vaiheessa kunnes taas huomaat istuvasi siellä pytyllä ja lopun arvaattekin... Eli ihan samoin kuin joka hiton kerta ennenkin. Ainoa vaan että, nyt ei tarvinnut oksentaa. 

Kun pääsin takaisin sänkyyn alkoikin selkäkivut, se hiton poltto ja tuska siirtyi alaselkään. Siinä vaiheessa alkoi oikeasti jo vähän pelottamaan mitä tää nyt on, jopa niin paljon että tilasin itselleni lekurin jonka sainkin jo huomiseksi. Ja en olis MÄ jos en olis googlettanut itselleni monta hyvää diagnoosia, haimatulehdus oli yks hyvä vaihtoehto. Paksusuolisyöpä kuulosti kans mediaseksikkäältä, mutta joku tavis ärtynyt paksusuoli, pyh kuka sellaista haluaa, ei kukaan. Sitäpaitsi sellaisen ovat joskus mulle diagnosoineet eli tarkoittaa että mahasi särkee mutta mitä sitten, elä sen kanssa äläkä tänne tule valittamaan!! 

Nyt en uskalla syödä mitään, pelkään koko aika että se alkaa taas, vaikka onkin alkanut aina makuuasennossa. Ehkä mä huijaan ensi yönä mahaani ja nukunkin istualleen. HAH, mulle ei aleta!! :D

Mutta Jätemäessä tuli käytyä siskokullan kanssa. Portaat oli hiukan liukkaat joten menimme ne neljä kertaa ylös ja mäkeä pitkin alas. Viidettä kertaa ei enää viitsinyt kun sai pelätä jo kaatumista kun alkoivat sulamaan sen verran. 
Tässä todistusaineistoa, paikalla on ainakin oltu. :D









sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Ruokamyrkytys vol.2

Elämä alkaa jälleen voittamaan vaikka se ei kieltämättä viime yönä siltä tuntunut. :-/

Jos luit viime päivityksen niin tiedätkin, että sairastin toissa yönä taudittoman mahataudin tai mikä lie olikaan. Luulin, että johtui päivällä syömästäni parsa-ja kukkakaalisosekeitosta mutta järkevästi ajatellen eihän sen vaikutus olisi voinut niin kauaa kestää. Siis oireiden olisi pitänyt alkaa huomattavasti aikaisemmin. 

Laitoin eilen Kaisalle viestiä, että taidan olla herkistynyt nyt laktoosittomillekkin maitotuotteille niin, että olisiko hyvä vaihtaa ruokavaliota kokonaan maidottomaksi. Tai voisiko elimistö olla niin hapan, että oireilee sen takia. Olenhan syönyt raejuustoa pari prk päivässä ja rahkaa prk päivässä jo puolen vuoden ajan, mutta ei oireet pitäisi noin kovia olla. Tällä viikolla mulla särkenyt useana yönä mahaa ja joka kerta syönyt sen rahkan ennen nukkumaan menoa, toissa iltana oireet vaan oli jo huomattavasti pahemmat. 
Mutta eilinen yö vei kyllä voiton kaikesta, kaikki maailman mahataudit kalpenee kyllä viime öisen rinnalla. :D

Vaikka olimme Kaisan kanssa sopineet, että nyt ne maitotuotteet pois. Koska mulla on sen verran kova kallo, niin ajattelin kuitenkin syödä vielä loput kaapissa olevat rahkat ja raejuustot ja vasta SITTEN aloitaa maidottoman valion. Söin siis rahkani ja oireet alkoi välittömästi. Menin sänkyyn ja hetken päästä heräsin aivan kamalaan tuskaan ylävatsassa. Kouristi, poltti ja tuntui koko aika kiristävämpi vanne olevan heti rinnan alla. Tulin sohvalle, etten herättäisi miestäni ja koitin ajatella sen menevän kohta ohitse. Pääsi itku kun niin sattui ja sen myötä alkoi paniikkikohtaus nostaa päätään. Tuntui etten saa enää yhtään ilmaa, hengitys ei kulje koska vatsassa tuntui olevan niin kauhea möykky ettei henki pääse mistään kautta ulos. Kuvitelkaa, että ovensuuhun on laitettu niin isokivi, ettei sen mistään raosta voi kulkea, tältä samalta minustakin eilen tuntui. :-/

Paniikissa herätin mieheni, huusin etten saa henkeä ja yritin hengittää edes pinnallisesti. Paniikki iski täysillä päälle kun olin varma, että henki lähtee nyt, bye bye vaan kaikille. Mies soitti ambulanssin ja meikä kakoo henkeä ja huutaa ja ravaa ympäri kämppää, varsin koominen näky varmaan. :D
Niinpä ambulanssi miehet (nainen ja mies) tulevat ja siinä vaiheessa henkikin taas kulkee ja meikä suht nolona, että mitens tässä nyt näin kävikään. Mittasivat ja tutkivat kaiken, verenpaine koholla mutta se kai on tuollaisessa tilanteessa ymmärrettävää ja jopa sallittua. :D Sydänfilmi oli erittäin siisti ja sanoinkin, että jopa olis kumma jos ei näillä elämäntavoilla olisi. :D Aikansa tutkivat ja lähtivät, antoivat ohjeet mitä tehdä jos tulee uudestaan. Sairaalaan en missään nimessä suostunut lähtemään!!

Heidän lähdettyän meni homma sitten vessassa istumiseksi ja aikani tyhjennettyä pääsin nukkumaan ja olokin jo hiukan parempi, ei enää sitä kamalaa vannetta rinnan alla ja poltekkin hiipunut. Nukuin ehkä 1,5h ja sama alkoi uudestaan. Mies raukka ei ollut nukkunut varmaan yhtään ja heti huolissaan kysyi mitä huokailen. Tää alkoi taas, vastasin ja nousin kävelemään taas ympäri asuntoa. Yritin miettiä, että tämä kipu on vain tunne ja tämä tunne menee kohta ohitse, ei tarvi panikoida ja henkikin kulkee normaalisti. Tätä mantraa kun koitat itsellesi hokea samalla kuin sattuu niin, että taju meinaa lähteä niin voin sanoa ettei tunne ole kaikista miellyttävin. Ja sitten alkoi oksentaminen ja sitä tuli kuin palokunnan letkusta, aivan hirveällä paineella. Viisi kertaa kun olin yläkautta tyhjentänyt niin istuinkin vessan lattialla ja puhisin. Mutta vanne oli jälleen oksentamisen jälkeen helpottanut ja henkikin kulki. Mikä autuas tunne <3 Lopun yötä sain nukuttua ja kipu aamuun mennessä suht ohitse. Mutta mitä mä tästä opin?? Ostan kotiin paperipusseja joihin hengittää jos alkaa paniikki iskeä. Jos se vaikka auttais :D

Olen sata% varma, että Lidlin rahkassa on joko a) mennyt tavallista rahkaa laktoosittoman tilalle tai b) se oli muuten pilaantunutta. Mutta se on ainakin varmaa, etten enää IKINÄ, en IKINÄ syö heidän rahkaansa vaikka olisi kultapapreihin käärittyjä!!!!




Tässä tämä, syyllinen kaikkeen!! Elin-ikäinen tuomio hänelle!!!


Seuraavaks laitan Kaisalle viestiä ja kerron miten kävi, syy tuskin siis muissa laktoosittomissa tuotteissa kuin tuossa rahkassa. Toivoa sopii, että saan pitää kahvimaitoni (maitojuoman) ja puurossa raejuustoni. Kaisasta kun ei vaan koskaan tiedä ;-)

lauantai 15. maaliskuuta 2014

Tauditon mahatauti..

Eilinen päivä alkoi aamulenkillä. Kello soi 4,15 ja koska oma kelloni on aina 5min edellä niin normaali-ihmisten kello oli 4,10.
Kieltämättä aika hullun hommaa herätä siihen aikaan lenkille kun sais oikeasti nukkua vielä tunnin. Mutta koska mulle iskeytyi se motovaatiopiikki persiiseen niin pakkohan se oli nousta. 
Koira hiukan ihmeissään, että mikä juttu tää on tähän aikaan. Nostin hänet takaisin isännän viereen nukkumaan ja lähdin lenkille. Päätin hölkkäillä sen minkä jaksan ja kävellä välissä. No, missään vaiheessa ei tuntunut, että olisi pitänyt kävellä ja hölkkäsin koko 5km, ovelta ovelle siis. :D Lopussa otin vielä loppukirinkin, kun yritin päästä alle 39min mutta siihen en ihan kyennyt, meni sen 39min. Seuraavalla kerralla sitten paremmin..

Töiden jälkeen mulla oli treffit iki-ihanan Bettinan kanssa ja teimme tällä kertaa selkää. Sanoin, että treenataan niin että mulla on tunnin päästä leveä selkä, kai sä nyt siihen pystyt?? Ai et vai, mikäs pt sä muka oikein luulet olevasi?? ;-) Mahduin mä tunnin jälkeen kävelee ovesta ulos, ei tarvinut mennä kylki edellä joten vielä joutuu hiukan treenaamaan saadakseen selän V-muotoiseksi :D
Kyynärpää alkoi lopuksi hiukan kiukuttelemaan ja oli pakko jättää maastavetosarja kesken, ei auttanut. Illalla laitoin siihen taas kylmää ja kummasti se taas autto. Hieroja sille on vasta 1,5 vkon päästä, en malta odottaa. 

Mulla on tällä viikolla ollut muutamana iltana kauheita vatsakouristuksia, tuntunut kuin suolet olisi aivan solmussa. Tunne aivan kamala ja unen laatu siinä vaiheessa aivan pakkasen puolella. Eilen ne taas alkoi, ensin kovina ilmavaivoina ja sitten alkoi kouristukset. Ensin ajattelin niiden johtuvan pavuista joita olin päivällisellä syönyt (ja varmasti osaltaan ei ainakaan auttaneet asiaa) mutta pääsyyllinen taitaa kuitenkin löytyä parsakaali-kukkakaalisosekeitosta jota lounaalla söin (ja olin syönyt alkuviikostakin ja silloin päättänyt etten koskaan enää syö sitä, kovin pitkä ei muistini taaskaan ollut kun saman virheen tein parin päivän jälkeen). Heräsin tunnin päästä nukkumaan mentyäni kamalaan särkyyn, hikeä pukkasi päälle ja en tiennyt miten päin olisin ollut. Vessassa piti käydä enemmän kuin useasti yön aikana ja kerran oksensin lavuaariin samalla kuin istuin pöntöllä. Olin varma, että kuolen tuskaani. Kirosin itseni, laiskuuteni tehdä eväitä töihin (ja saman laiskuuden takia otin sen pirun keiton pakkasesta mukaani eilen evääksi) ja omaa tyhmyyttäni. Miks, oi miksi pitää aina syödä jotain mikä ei sulle sovi ja sä tiedät sen itsekkin?? Kuinka helkatin paksu pitää pään olla jotta se oppisi olemaan mättämättä suuhun sinne kuulumatonta evästä?? Ja joka kerta vannotan miestäni sanomaan mulle kun seuraavan kerran taas teen saman tyhmyyden mutta mitäs se on koskaan auttanut? EI MITÄÄN!! Aamulla onneks jo hiukan parempi olo vaikka ei normaali vieläkään. Pakko varmaan jättää tän päivän treeni väliin, on niin voimaton olo eilisen tyhjennyksestä. Tekis mieli vaan nukkumaan!!

Huomenna menossa siskokullan kanssa Jätemäen portaisiin kävelemään. En ole koskaan käynyt mutta palan halusta päästä kokeilemaan. Tekee meinaan niin hyvää peräkonttiin. :D

Muistakaa levätä, levossa lihakset kasvaa. Sen tietää meidän koiruuskin :D


maanantai 10. maaliskuuta 2014

Työterveyshoitajalla käynti..

... nosti kummasti verenpainetta :-) Jännää, että vaikka kuinka terveellisesti elät niin aina pitää keksiä jotain sanomista. Eikös sitä voisi antaa vaan kaikkien kukkien kukkia ja kukoistaa??
Kävimme terveydenhoitajan kanssa tälläisen keskustelun ja kieltämättä mua alko jossain vaiheessa jo ketuttamaan koko "Akka"

TH: "Liikutko paljon ja minkälaista liikuntaa?"
Aikku: "Harrastan liikuntaa n. 7krt/vko, kävelen/hölkkään, crossaan ja käyn salilla". 
TH: "Mitä näistä montakin kertaa viikossa?"
Aikku: Selvitän tarkemmin..
TH: "Millainen ruokavalio sinulla on?"
A: "Terveellinen"
TH: "Niin arvelinkin, mutta millainen?"
A: Mietin jo mitä helve..iä se sulle kuuluu mutta vastaan: "Vähähiilarinen, proteiini painoitteinen."
TH: "Syötkö leipää?
"A: "En syö".
TH: "Pitää syödä, että saa kuitua".
A: "Olen laskenut, että saan päivässä tarpeeksi kuitua, syön niin paljon kasviksia ja marjoja päivittäin".
TH: "Niin jokainen aina sanoo, eikä syö kuitenkaan.." Sitten luento miksi jokaisen PITÄÄ syödä leipää, millaista leipää ja vähintään ainakin näkkäriä jos ei muuta.
A: Puhisee itsekseen ja miettii miten mahtaa Rouva TH itse syödä kun ylipainoakin näyttäisi olevan sellaiset 20kg. :D
TH: "Syötkö kaurapuuroa?"
A: "Kyllä, joka aamu"
TH: Voitonriemuisena, tyyliin jäitpäs kiinni valehtelusta.. "Syöthän sä kuitua!!"
A: "Joo, syön kauraPUUROA, sä kysyit leivästä ja sanoin etten sitä syö."

Voitte arvata, ettei meistä tullut kavereita Rouva Terveydenhoitajan kanssa, mä en vaan voi käsittää miks joka asiasta pitää etsiä jotain vikaa. Eikö se riitä, että työntekijän kaikki arvot ovat kunnossa, verenpaine alhainen (mittasi heti käynnin alussa, ennen kyseistä keskustelua) ja näkyvissä on, etten ole ylipainoinen vaan virkeä, hyvissä voinnissa oleva liki 50v. Onko se oma olo niin huono sen 20kg ylipainon (ehkä sitä oli jopa enemmän) kanssa, että pakko yrittää saada kaivettua toisista edes jotain vikaa??
No, mun päivääni ei hän pilannut, sellaiseen tarvitaan paljon enemmän :D

Tästä tulikin mieleeni kysyä teiltä miten te piristätte päiväänne? Ite käytän AINA töissä pirteitä sukkia, en koskaan mustia tai valkoisia. Vaikka muuten olisi tylsää ja työt ei aina niin maistuisi niin kivasti piristyy kun katselee jalkojansa. :D Vai mitäs sanotte tälläisestä pirteydestä? Alkaisiko sahalaidat hyppii silmissä jos työkavereilla olisi tälläiset jalassa? Oma työkaveri valitti, tosin hän on mies ja hänestä ei tarvi välittää ;-)












lauantai 8. maaliskuuta 2014

Puoli vuotta mennyt, tässä tulos

Blogin aloittaessani laitoin otsikoksi, että vähintään puolen vuoden matka FitFarmin kanssa. Nyt on puoli vuotta kulunut ja tässä on tulos. 
Tässä alkukuvat


Ja tässä tänään otetut




Tulokset olisivat varmasti voineet olla paremmatkin jos olisin pilkun tarkasti noudattanut ohjeita, mutta myönnän heti etten ole. Mitään megaövereitä en ole koskaan vetänyt, mutta vähän ohi silloin ja vähän tällöin ja tulosta ei voi tulla. Mutta olen kuitenkin tyytyväinen, tässä mulla on sitten työmaata jatkaa seuraavakin puoli vuotta. Senttejä on yhteensä lähtenyt ympäriinsä 24cm joten ei huono ollenkaan. :D

Kävimme tänään siellä messuilla ja tuttuja bongasin ystäväni verran. Tosin mekin olimme sopineet siellä näkevämme toisemme, joten sitä ei ehkä lasketa. Mitään uutta siellä ei ollut, mitään lehteä en tilannut, yhteenkään tapahtumaan en suostunut osallistumaan (oli jos jonkinlaista juoksutapahtumaa esim tulossa), enkä ostanut vaatteita enkä kenkiä. Kaikkea kivaa aina olisi tarjolla, mutta ei ole varaa ja jos olisikin niin en raaski. Katselin hihatonta paitaa, mutta jos sellainen maksaa 50€ niin kyllä se jää roikkumaan tankoonsa. Laitan senkin summan johonkin muuhun. Yhden kirjan ostin ja myönnän, että hetken päästä kaduin jo senkin ostamista. Junassa sitä sitten luin ja totesin hyväksi kirjaksi, alkoi heti niin nukuttamaan että jos olisin yksin matkustanut niin olisin varmaan löytänyt itseni jostain muualta kuin kotoa. :D 





Tosi hyvä kirja oikeasti. "Kirja sisältää laajan liikepankin saliharjoitteluun ja venyttelyyn sekä työkalut onnistuneen saliohjelman rakentamiseen ja toiminnallisen anatomian opiskeluun."





Mullahan on Kaisa joka tekee mulle ohjelmat, mutta tulee vielä aika kun ei enää ole Kaisaa ja uutta pitäisi keksiä. Kaivakaamme sitten viimeistään kirja kaapin perältä pölyttymästä ellei se ole päässyt jonkin hyllyn alle tasapainottamaan vinoutumaa ;-)

Messuilla myytiin tälläisiä ihanuuksia, ite katselin (kuolasin) vaan vitriinin takaa :-)






Koska ukko-kulta oli ollut koko matkan kiltisti, eikä yhtään kiukutellut niin vein hänet BurgerKingiin syömään. Jonoa oli kiitettävästi suorastaan, mutta sitkeinä päätimme jonottaa tämän kerran. Toista kertaa tuskin tulee :-) Kultsu valikoi jonkin hampparin ja ite otin grillatun kanasalaatin. 





Oli siinä ihmettelemistä kuin oikein neljä kanapalaa pötkötteli salaatin päällä. Huomatkaa hienosti asetellut tomaatit, niitäkin oli neljä (ei tainnut kokki osata laskea viiteen..) Tämän syötyäni katsoin purkin kylkeä ja mitä siellä lukikaan.. 





Pahoin pelkään ettei kokki osannut myöskään lukea saati tiennyt viikonpäivistä mitään. Olihan tänään kuitenkin 8.3 (olihan?) ja kyseisen salaatin olisi pitänyt olla jo paremmilla laitumilla eli biojätteenä. No, uskokaa pois, siitä tulee vielä jätettä jossain vaiheessa. :D Kävinpä ystävällisesti asiasta kertomassa asiakaspalvelijalle eli nuorelle neitoselle ja iloisesti hymyillen sanoi: "Ai jaa.."  :D

Mennessämme messuille näimme kadulla tälläisia 



Ratsupoliisejahan ne olivat, anteeksi kuvan heikko laatu. Piti ottaa kauempaa kuva kun mä vähän pelkään noita kopukoita. Tiedä vaikka kakkisivat päälleni :D
Messuilla emme nähneet yhtään hevosta, ainoastaan pari traktoria. Mutta eikös niissäkin ole monta hevosta?? Siellä oli ständi jossa kerrottiin ratsupoliiseista ja niistä ratsuista. Miten pääsevät työhönsä, millaisia heidän pitää olla jne (siis nyt puhun niistä hevosista, en konstaapeleista). Lopuksi kerrottiin, että usein menevät viettämään eläkepäivä paikkaan mistä ovat ostettu tai sitten pääsevät suoraan työn ääreltä "vihreimmille laitumille." Hah, pääsevät suoraan makkaratehtaalle, sitä ei vaan ole voitu kirjoittaa ettei lapsille tule paha mieli. :D

Nyt tuli niin paljon kuvia, että seuraavat postaukset voi olla kuvattomia. :-) Ei mulla sitten muuta, sohva kutsuu!! 

perjantai 7. maaliskuuta 2014

Yksi tavoite saavutettu

Kun aloitin tämän Fitfarmin valmennuksen, oli minulla yksi salainen tavoite josta en ole puhunut kenellekkään mitään. Meinaan käyttää salilla hihatonta paitaa ilman, että häpeän itseäni. Ennen paidat oli mahdollisimman isoa mallia, sitten ne on alkanut olemaan jo vähän vartalon myötäisiä, mutta että hihattomia. Ai kauhistus, miten voikin 15cm kangasta tuoda itselleen paremman ja varvemman olon? Olen ostanut itselleni kaksi hihatonta treenipaitaa ajatellen, että mä sitten joskus.. Pitänyt kotona crossatessa ja muuten ihaillut vaan kaapissa niitä. :-) 

Keskiviikkona mennessäni salille otin hihattoman mukaan (myönnetään, että hihallinen oli kans matkassa jos vaikka en uskaltaisikaan) ja pukuhuoneessa vielä mietin kumman laitan. Ja paskat, ajattelin, nyt mä sen teen tai sitten en tee sitä koskaan. Niinpä puin hihattomani ja menin miesten sekaan treenailemaan. Ja mitä tapahtu?? Ei sitten yhtään mitään!! Ei kukaan nauranut, tirskunut eikä osotellut sormella. Äijät moikkas kuten ennenkin ja jatkoivat treenaustaan. "Hei, etteks te huomaa mitä mulla on päälläni, tää on mulle SUURI juttu." teki mieli huutaa, mutta jätin väliin, onneks. Hah, tuskin olisivat reagoineet sen enempää vaikka olisin ollut siellä ilman paitaa tai housuja. Tässä taas todiste siitä, ettei ketään kiinnosta miltä sä näytät ja mitä päälläs käytät. Jokainen tekee omaa juttuaan :D


                                Tässä koti lookkia :D





                     Sali lookkia :D


Yksi tavoite siis saavutettu, seuraavan kimppuun. :-)

Olen noita tavoitteita miettinyt ja yksi minulla on ollut se, että itselläni on hyvä fiilis ja tykkään siitä mitä teen. Onhan se vähän epämääräistä, mutta mitä sitten. Se on mun tavoitteeni ja muut saa tavoitella jotain muuta. Kuten salitutun kanssa puhuimme, ei maailma vaan pyöri niin, että jokainen sinne kisalavoille haluaa. Johan siellä tungosta olisi jos jokainen siellä haluais olla :-)
Toisena tavoitteenahan mulla on se leuanveto. Ja kiinteytyminen ja ja ja.. Onhan kai niitä kaikenlaisia :-)

Huomenna olemme menossa GoExpo messuille. Voitin lipun Superdieetti Aysen blogin kautta. Jos kiinnostaa hänen treenauksensa niin sitä pääsee lukemaan täällä.. http://aysensuperdieetti.blogspot.fi/ Osasinpa tehdä hienon linkin, miksiköhän en ole yhtään yllättynyt lopputuloksesta??
No, mutta siis messuille ollaan kuitenkin menossa. Toivon, että siellä olisi mahdollisuus mittauttaa kehonkoostumusta. Eihän niihin uskoa pidä, mutta jos vaikka kertois jotain parempaa tulosta kuin ennen niin varmasti uskon!! Kerron sitten jos sellaiseen pääsin.

Mulla loppuu ensi viikolla puolen vuoden taipale FitFarmin kanssa. Mutta koska elämä on opettelua ja matka vasta vauvan askelilla mitattavissa niin piti jatkaa seuraavan vuoden. Eli matka jatkuu ja laulu soi. Viikonloppuna otetaan mittoja ja kuvia jotta nähdään mihin puoli vuotta on kulutettu. :D

Pysykää kanavalla siis ja nauttikaa toisistanne. :D


maanantai 3. maaliskuuta 2014

Saako pt-tunnilta karata??

Tänään oli vuorossa Jounin pt-tunti. Kaisa ja Bettina oli suositelleet, että kannattaa kokeilla Jounin toiminnallista treeniä. No tottahan toki mä kokeilen, olenhan käynyt ekan pt-tunnin juurikin Jounin kanssa tekemässä ja tykkäsin. Varasin siis ajan häneltä (ja todella nopeasti huomasin minkä virheen olinkaan tehnyt) ;-)

Aluksi pyysi tekemään kyykkyjä, helppo nakki ajattelin. Aikani tein ja sanoi: "Ok, nyt aletaan muokkaamaan niistä kyykkyjä." Tuli mieleen aikoinaan tullut sketsiohjelma jossa Pirkka-Pekka Petelius huutelee: "Mammaaaa". Ihan samaa meinaan ajattelin minäkin. :-)
Kun kyykyt saatu hiottua edes kyykkyä muistuttavaks niin teimme sarjaa jossa eka 20 kyykkyä ja sitten 10 punnerrusta miesten tyyliin ja näitä sitten 5 sarjaa ja yhtämittaa ilman taukoa. Puolessa välissä sarjaa ei kädet nousseet enää yhtään, ranteet ei vaan antanut myötä enää yhtään. (molemmat leikattu, jos joku yllätty niin nostaa käden ylös.. arvasin, ei yhtään kättä noussut). Kun ei punnerrukset enää mennyt niin sitten hypittiin vuorojaloin penkin päälle sillee ripaskamaiseen tyyliin vuorojaloin. Ja taas kyykkyä ja hyppyä.. 

Tämän jälkeen oli linkkuveistä sekä yleisliikettä niin että aluks toista 1 ja toista 10, sitten 2 ja 8, 3 ja 7 jne. Muutaman kerran pääsi ihan rehellinen perkele suusta. Mua niin ärsytti oma itseni kun en kyennyt tekemään kunnolla vaikka olisin halunnut. Ja toinen sanoo siinä vieressä: "Hei, vauhtia nyt. Kunnolla, kunnolla" ja muuta kannustavaa :D Sitten teimme vatsaa, selkää ja kylkiä. Ja mä tein samalla hidasta kuolemaa. Ihmettelin, mitä olen Kaisalle ja Bettinalle tehnyt kun niin kehottivat Jounilta varaamaan aikaa :D

Voitte varmasti arvata, ettei mun linkkarit näyttäneet lopuksi ihan tältä ;-)


Kävi myös mielessä, että nyt mä karkaan täältä. Sanon hänelle, että katso mikä tuolle menee ja juoksen pois paikalta. Yhdessä vaiheessa jätti mut yksin pariks sekunniksi ja heti katselin pakoreittiä. Mutta en mä paennut, mä kestin loppuun saakka ja kauhuissani kuulin lopuksi sanovani, että tää oli kivaa, tätä lisää. 
Tiedättekö sen tunteen, kun huomaatte päästäneenne kunnon sammakon suustanne ja sitä ei saa tungettua enää takaisin vaikka haluaisi. Se iloisesti pomppii jo pitkin lattiaa. :D   


Tämäkö sieltä suusta pääsi? Tuskinpa :D


Ei vaan, oikeasti nautin ja positiivisena ihmisenä ajattelin kuinka hyvää tekee mun juoksuharjoittelulle ja hapenottokyvylle. Ehdottomasti varaan uudenkin ajan hänelle, toivon että silloin olisi kyynärpääkin jo paremmassa kunnossa. 

Katsoin tuossa junalippuja Turkkuseen ja varasin alustavasti jo pt:n ajankin sieltä. Nyt vaan pitää saada kyseinen päivä vapaaksi, huomenna pitää alkaa anomaan. :D

Onko teillä koskaan tullut mieleen sanoa pt:lle, että nyt mä lähen kotiin ja jatka sä loppu aika itseksesi? Tai muuten vaan kesken treenin tai jumpan, oletteko lyöneet hanskaa tiskiin ja haistattaneet piutpaut?? Kertokaahan kokemuksista. Tää mun kokemus oli hyvä ja sitä halutaan lisää. Ja suosittelen toisillekkin samalla nauraen olemattomaan partaani, ettepä tiedä mikä teitä odottaa. :D

lauantai 1. maaliskuuta 2014

Neiti Kevät

Olen tässä hiukan ynnäillyt tätä alkuvuotta ja myöntää täytyy, ettei ihan putkeen ole mennyt. Aluksi sairastuin flunssaan, kun sen sain sairastettua niin oikea käsi kipeytyi niin ettei sillä ole tarvinnut treenata mitään. Pelkkiä jalkoja on nyt tehty. 
Arvaan minkä takia käsi on kipeytynyt, innostuin joulun alla virkkaamaan koreja ja mattoja ja annoin niitä sitten joululahjaksi. Tajusin kyllä, ettei ollut kovin hyvin idea kun alkoi kyynärpäätä särkemään mutta jatkoin ja jatkoin ja jatkoin kunnes ahneus "palkittiin" todnäk, tenniskyynärpäällä. :/
Tälläisiä sain aikaan, tai tässä on vaan ne mitä kotia jäi ja muut meni lahjaksi. :-)





Eilen ekaa kertaa pitkään aikaan (tuntuu ainakin siltä) uskalsin hiukan käyttää jo käsiäkin ja pääsin tekee esim. avustettua leuanvetoa. Siinäpä liike johon olen ihan koukussa :-)
Sitten vuorossa oli T-tankosoutua, selkää taljassa (liikkee nimeä en muista), penkkipunnerrusta, vinopenkkipunnerrusta ja yritin tehdä kulmasoutua tangolla niin vihlas niin kyynärpäästä jotta oli pakko lopettaa. Vähän Good morningia tangolla ja taljalla rintaa. Aikas pienet painot laitoin, jotta käsi ei ihan kyttyrää tykkäis ja illalla sohvalla sitten pidin siinä kylmää. Koko yön (ainakin silloin kun olin vähänkään hereillä) kuulostelin onko käsi kipeä, mutta ei ainakaan mitään megasuurta särkyä ole joten ehkä sit uskaltaa pikkuhiljaa alkaa käyttämään, kivun sallimissa rajoissa tietenkin. :-)

Kävin siellä hierojalla ja täytyy sanoa, etten ihan hetkeen muista tavanneeni toista joka olis yhtä mörökölli asiakaspalvelija. Ei todellakaan tarvinnut paljoa smalltalkia  vääntää ;-) Mutta koska osaa asiansa ja sieltä saa avun niin ei kai meidän tarvi niin sydänystäviä ollakkaan. Taas paineli niitä kipupisteitä auki ja sanonpa vaan että välillä sattui ihan juukelin paljon. Kivasti tunsi kun "möykyt" laukesi. Uuden ajan sain vasta kuukauden päähän, se kertoo jo siitä, että hän osaa hommansa. Otimme sitten kaksi aikaa peräkkäin jotta käden saa varmasti kuntoon. Sanoi, ettei siellä hermopinnettä ole, mutta lihakset niin törkeän jumissa että sen takia kipuilee ympäriinsä. Eikö rouva ole kuullut koskaan venyttelystä??? Ei hän kysynyt, kysyin itse itseltäni ja myöntää täytyy ettei ole koskaan kuulunut Top 5 listalle,ei ole mahtunut edes 10 listalle :-) Mutta jos nyt alkais aikuisten oikeasti venyttelemään ja käymään säännöllisesti hierojalla. Lupaan ainakin yrittää :-)

Tän päivän aloitin crossaten ja Pakoa katsoen. Tätä mun vauhtia joutuvat vielä aika kauan olemaan siellä vankilassaan. Nyt kun taisi kevätkin jo tulla niin tulee entistä vähemmin crossattua kun tekee mieli tehdä aerobiset ulkona. Ja kohta pääsee rullaluistelemaan. :-)
Oikeastaan aika järkky ajatus, onhan vasta maaliskuun eka pvä. Mutta jokapaikassa niin sulaa, että nyt vaan odotellaan jotta saavat tiet siivottua ja ei muuta kuin menoksi. Ehkä kulkee tänä vuonna paremmin kuin aiemmin tai sitten on vain toiveajattelua, aivan kuten hölkänkin suhteen. :-) Tässä mallia viime vuoden lookista..







Tytär oli saanut ensinmäisen kirjeeni jonka hänelle kirjoitin. Laitoin postiin maanantaina ja lauantaina tullut viesti, että perille tuli. Ja kuten arvasin, ei raukka ollut saanut selvää ensinmäisistä sivuista.   ;-) Seuraavat sivut sitten yritin kirjoittaa hiiiiitaaasti ja ehkä se oli helpommin luettavaa, myönnetään. Nyt on menossa toinen kirje, pitänee vaan saada se postiin. Ja perheen pojille jälleen jotain pientä mukaan, pitäähän sitä lapsiakin muistaa. :-)






Tässä hieno kappale keväästä ja joku laittanut mukaan kaunnita kuviakin. Kuunnelkaa ja nauttikaa ja sen jälkeen ulos nauttimaan :-)