torstai 9. kesäkuuta 2016

Miten menee??

Jalkaa särkee, ei pääsee lenkille eikä luistelemaan. Ärsyttävää!!
Kinttu on hiukan parempi, väri alkaa haalistumaan, mutta edelleen turvoksissa ja särkee. Öisin herätessä särkee, työpäivän jälkeen särkee, maatessa, seisten, istuen, juosten, ryömien särkee. En jaksa keksiä lisää vertaiskuvia, mutta eiköhän se tullutkin selväksi ettei kinttu ihan pelitä!! :-/

Tähän treenaamiseen on muutenkin tulossa taukoa, ainakin kolmisen viikkoa, luulisin. Minua on tässä kevään aikana tutkittu ja tehty diagnoosi C50,81 eri alueisiin ulottuva rinnan syöpä, duktaalinen kasvain. Suomeksi sanottuna mulla on rintasyöpä joka leikataan ensi viikolla. Tästä meinaan selvitä voittajana, mitään muuta en edes ajattele!! Jos haluat lukea taistelustani tuota paskiaista vastaan niin tervetuloa seuraamaan matkaani täältä. Minun tarinani Aihe on rankka, mutta huumoria ei unohdeta tästäkään reissusta!! :-)

Toivotan kaikille lukijoilleni ihanaa kesää, parempaa mitä omani tulee olemaan. Mutta jos kun tästä hengissä selviän niin jatketaan taas täällä treeneistä ja muusta höpötystä. Siihen saakka mut löytää tuolta toisaalta. Elämä jatkuu, uskotaan itseemme ja koskaan ei anneta periksi. Pus pus kaikille!! 





perjantai 3. kesäkuuta 2016

Tekevälle sattuu ja tapahtuu..

Kesä on tullut, ihan varmasti. Aurinko paistaa melkeinpä päivittäin ja mitä tekee meikäläinen näin vapaapäivänään? Otanko aurinkoa rannalla? Tai edes jossain puistossa? Yleensäkään jossain jossa se vähänkään paistaa? Joo, arvasitkin varmaan jo vastauksen, en ota!! No, mitä hittoa? Mitä mä sitten teen? Miksen mä ole edes luistelemassa/kävelemässä/muuten liikkumassa ulkona?? No koska..

Keskiviikkona lähdin töiden jälkeen normisti treenaamaan Valkun kanssa. Meillähän on joka keskiviikko yhteiset treenit. Niin siis nytkin ja sinne potkin töiden jälkeen ja treenasin hyvällä meiningillä. Lähtiessä jäin suustani kiinni kanssa treenaajan ja kas ollakkaan kello oli sen verran paljon, että oli varmaa etten ehdi junaani. Niinpä en tällä kertaa ihan täysiä edes potkinut asemalle (mulla kun tuppaa olemaan kaksi vaihdetta, täysiä tai ei ollenkaan) :-)
Mutta, asemalle mennessäni huomasin, että kaksi minuutti junan lähtöön ja juma, jos olen oikein nopea niin ehdin siihen. 
Niinpä otin potkupyörän käteeni, äkkiä portaat alas asematunneliin ja koska mulla oli aurinkolasit päässä niin en sitten ihan kaikkia askelmia huomannut ja hups, olin potkupyöräni kanssani nurin ja tajusin heti, että nyt kävi huonosti. Tästä ei nousta omin avuin. 

Ympärillä olevat ohikulkijat olivat aivan ihania!! He pysähtyivät kysymään miten mulle kävi, pääsenkö itse ylös, soitetaanko ambulanssi, laitetaanko potkupyöräsi lukkoon jne jne. Siis aivan mahtavaa avuliaisuutta. Itkuhan siinä pääsi, todellakin.
Ambulanssi soitettiin, itse soitin pojalleni ja Ukkokullalle. Molemmat sattuivat olemaan lähettyvillä joten tulivat melko nopeaan paikalle. Nämä ihanat ohikulkijat kävivät ostamassa pakastehernepussin jotta saimme kylmää nilkkaan samantien ja paikalle saapuneelle lääkärille (mikä tuuri, että paikalle sattui myös lääkäri) itkin elämäni muita asioita jotka nyt pinnalla. 

Ambulanssi saapui, nostivat mut tuolille ja veivät autolleen. Se mitä tekivät oli, että laittoivat nilkkaan kylmäpussin ja saattoivat mut poikani autolle. Juttelimme siinä kundien kanssa urheilusta, siitä että käyn salilla ja rullaluistelen jne. Poikani saapuessa paikalle nauroin, että poikaani varmaan hävettää, kun mutsi taas tölväilee tällä lailla. Kuski sanoi, että tuskinpa, poika on varmasti ylpeä äidistään joka on noin kova liikkumaan. <3

Ukkokulta saapui sinne kanssa ja niin me sitten lähdimme Peijakseen päivystykseen. Oli jonkin verran hankalaa päästä takapenkille jotka käännetty jotta potkupyörä mahtuu mukaan. Ukkokulta kysyi, että jätätkö ton terveen jalan vielä oven väliin niin saadaan siihenkin pieni vamma, ei tule kateelliseksi vasemmalle jalalle. :-)

Peijakseen mennessämme hakivat mulle pyörätuolin, Bullin kuten Ukkokulta sanoi. Tämähän siis oli yhteinen vitsimme josta voit halutessasi käydä lukemassa Täältä. No, Ukkokullan lähtiessä hakemaan sitä Bullia niin kundi avas mulle takaoven sanoen: "Ei saa jättää lasta kuumaan autoon ovet suljettuna." :-) Joo, nauratti!! 



Niin ne mut sitten hylkäsivät ja jättivät yksin odottamaan lekuriin pääsyä. Koska olin salilta tulossa oli mulla aika nälkä. Ja koska kello oli jo sen verran paljon, ei tietenkään sairaalan kanttiini ollut enää auki, ainoastaan automaatti joka tietty toimi ainoastaan kolikoilla. Mutta, ei hätää, mullapa oli kerrankin kolikoita mukanani. Päätin ostaa kanakolmioleivän, tulevan mahakivun uhallakin. Mutta, koska olen niin tunari niin en osannut käyttää masiinaa vaan sain 4,5€ maksavan banaanikookossmoothie juoman joka ei todellakaan ollut hintansa arvoinen eikä smoothieta nähnytkään vaan mauton, ylihinnoiteltu litku. Ärsytti!! Laskin rahojani uudestaan, mitä niillä saisin. Hhmm, snickers-patukan. Koska en ole syönyt karkkia liki viiteen vuoteen en ajatellut aloittaa sitä nytkään. Entä viili? Vielä huonompi vaihtoehto, ajatellen kuinka hiton vaikeaa oli käydä vessassa Bullin kanssa ilman, että jalalla varaat lattiaan. Ei siis viiliä, mikä oli varmasti järkevä ratkaisu. En olisi ehkä kestänyt seuraavaa 4,5h niin, että vatsani olisi ollut tulessa ja olisin saanut ulvoen kieriä lattialla kamalissa vatsakrampeissa. Niinpä jäi viilikin automaattiin.

Mutta koska rahani olivat rajalliset ja 75g:n sipsipussikin maksoi törkeät 2€ ja mulla rahaa tietenkin vain 1,95€ niin pakko oli pyytää pariskunnalta 5c, että sain sen pirun sipsipussin. Tarjosin heillekin siitä, mutta eivät ottaneet, onneksi!! :-) Vedin sen ihan heti ja suht nopeaan tahtiin. Olo oli siinä vaiheessa jo tosi huono, päätä särki ja oksetti, suolan ja ravinnon puutetta. Niin siis meni sipsit ja myöhemmin Ukkokulta toi mulle ruokaa (salaattia jonka päälle oli tunkenut riisiä hiukan ja jauhelihaa) Kaikki sekaisin kylmänä ja oli paras ruokani hetkeen!! :-)


Ei vammaa jota ei sipsillä paranneta. :-)




Taivaallista kylmää bodysafkaa. :-)

Pääsin lekuriin ehkä neljän tunnin päästä. Tutki ja epäili, ettei ole murtumaa. Varmuudeksi kuitenkin kuvattiin ja näin oli, ei murtumaa. Sain sairaslomalapun käteeni ja hoitaja laittoi jalkaani ilmalastan.Koska housuni olivat sen verran kapealahkeista mallia niin ei meinannut lasta mahtua. Yritin saada niitä vedettyä ylös, mutta eihän se onnistunut. Sanoin hoitsulle, että ota sakset ja leikkaa lahje. Kysyi oletko varma? Jos toinen vaihtoehto on, että riisun ne kokonaan ja se ei todellakaan ole mikään kaunis näky niin leikattavahan ne on. Ne ovat olleet halvat, olen niistä maksanut alennusmyynnissä ehkä kympin, mutta hyvän näköiset ne ovat. Hoitsu oli samaa mieltä, on hyvän näköiset, mutta leikattava on. Opinpahan seuraavan kerran, ettei ole niin kiire, junia tulee kyllä seuraaviakin... ;-)




Näistä housuista tuli sitten shortsit. :/

Sain lainaksi kepit ja pääsin kotiin. Olin ollut päivystyksessä 4,5h. Kotona äkkiä puuroa napaan ja kahvi, joo kahvia vaikka kello oli puoli 12 siinä vaiheessa. Olin sen ansainnut. :-)

Yön nukuin jalka isojen tyynyjen päällä jatkuvasti heräillen. Eipä siis ihme, että eilisen päivän väsytti. Makasin melkein koko päivän sohvalla jalka pystyssä ja pariin kertaan otin päikkärit. Tulipa katsottua välissä tölsästä nauhoitettuja ohjelmia. Se oli itseasiassa aika kivaa ja taidan mennä jatkamaan sitä puuhaa. Tässä kun tuli väkisinkin hiukan taukoa treeneihin niin vietetään se nyt sitten sohvalla ja nautitaan olosta. :-)


En itse osannut ihan niin hyvää tukea laittaa kun hoitsu, mutta saa kelvata. 



Tältä se näyttää kahden päivän jälkeen :-)



Mulla tulee olemaan jatkossa enemmänkin taukoa treeneistä, mutta siitä sitten myöhemmin lisää. Saattaa olla, että blogi jää samalla tauolle ja perustan uuden jota sitten päivittelen, mutta se on ajatustasolla vasta. Linkkaan kyllä sitten tänne jos sen päätän perustaa. :-)

Nyt ihanaa kesää kaikille, mulla se tulee olemaan totaalisen erilainen kuin olin ajatellut, mutta nautin siitä kuitenkin, se on varmaa!!

Ps. Valkun kanssa treenit sujui mallikkaasti, rintatreeni alkaa pikkuhiljaa sujumaan. Ei mun "mannerlaatat" ole ihan samaa kaliiberia kuin Valkulla eikä ne liikukaan yhtä hienosti, mutta jotain pientä jäälauttaa saattaa olla havaittavissa. On se rintakin siis kehittynyt, mahtavaa!! :-)


Tässä taas hyvä syy miksi mun ei kannata koskea alkoholiin. :-)







sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Kuka muu muka?

Onpas pitkä hiljaisuus ollut, eikö ole ollut aikaa vai asiaa vai miksei ole tekstiä tullut? Varmaan molempia ja ei ole tapahtunut oikein mitään kummempia (vaikka koskapa mulle mitään kummempia tapahtuis?) :-)

Pitikin oikein katsoa puhelimensa kuvia jotta näkisi onko tässä tapahtunut mitään. Ja siellähän se näkyi, elämästä on nautittu tässäkin välissä. :-)






Ensinnäkin värjäsin hiukseni. Kyllästyin tummaan päähän, sitä olen katsellut nyt jo vuosia. Niinpä tein värinpoiston joka taisi olla elämäni ensimmäinen kerta muuten. Tökötti olikin sellaista myrkkyä, että päänahka tuntui ainakin numeron liian pieneltä, niin kiristi seuraavat pari päivää. 





Värinpoiston tehtyäni pistin kevytvärin päähäni. Oli muuten vaikeaa kaupasta löytää väriä kevyt versiona. Kaikki tuppaa olemaan kestovärejä. Halusin punaista joten sellaisen sitten valikoin. Kampaajani nauroi, että älä värjää ihan kirkkaan punaiseksi. Ihminen toitottaa kirkuvan punaisella päällä omaavansa pahan kriisin. No, koska mulla ei ollut mitään kriisiä mitä kaikille toitottaa niin valikoin vähemmän kirkuvan. :-)


Lopputulos oli mielestäni ihan hyvä, itse ainakin pidin ja muiden mielipiteistä en niin välitäkkään. :-)




Olen käynyt myös Tampereella ystäväni kanssa. Oli Helatorstai ja valitettavasti ei ollut Fitwok auki jossa käyn aina Tampereella käydessänis. No nyt en käynyt, mutta kävin mä Wolfilla treenaamassa. :-) Sitä salia on tituleerattu Suomen parhaimmaksi. En tosin täysin  allekirjoita tuota lausetta, koska mun mielestä Mayor´s on parempi ja selkeämpi. Jos kiinnostaa niin kannattaa kokeilla molempia niin sitten tietää mitä mieltä itse niistä on. :-)

Wolfilla tein jalkatreenin, ihan onnistuneen sellaisen ainakin omasta mielestäni. Siellä oli hiljaista, muutama bodari kanssani oli hikoilemassa. Tosin oli todella lämmin iltapäivä joka varmasti verotti kävijöitä. Kaikki eivät ole niin hulluja kuin minä joka on ilmalla kuin ilmalla salilla, jos treeni on kalenteriin merkattu niin se myös tehdään. :-)

Kävimme myös katsomassa jääkiekkoa. Joo, ei ihan Pietarissa saakka eikä kiekon laatukaan ollut ehkä ihan samaa kuin MM-tasolla, mutta viihdyttävää se oli anyway. Poikani pelaa työpaikkansa joukkueessa ja heillä oli turnaus jota kävimme katsomassa. Hän on aloittanut kiekonpeluun 6-vuotiaana mennessään jääkiekkokouluun ja jatkoi 15-vuotiaaksi. Sitten taisi tulla kaikenlaista muuta mietittävää ja tärkeämpää tekemistä ja kiekko jäi. Nyt hän on jälleen palannut takaisin peliin ja tosiaan pelailee työporukassa. En voi olla kuin tyytyväinen, että lapsuudessa aloitettu harrastus jaksaa kantaa vielä aikuisenakin. Ja, että siitä nauttii niin paljon kuin hän, se on parasta. Olisiko äitiinsä tullut, tykkää liikkua? :-)




Pelissä oli tapahtumia ja vaarallisiakin tilanteita. Oli tappelua niin, että eräs pelaaja sai lähteä suoraan suihkuun viilentämään tunteitaan. Tuli jäähyjä, kundikin sai ainakin muutaman. Tuli kyllä niin entiset ajat mieleen kun istuin kaukalon äärellä huutelemassa kannustuksia. Piti nytkin hiukan huudella, sillai nätisti vaan. :-)






Heidän joukkueensa tuli kuudenneksi, joukkueita oli kahdeksan. Eli ei ihan huonoimpia, mutta ei ihan mitalisijoille päässeet. Sai kundi parhaimman pelaajan palkinnonkin yhdessä pelissä, palkinto oli pornovideo. Oli kuulemma saanut sellaisen viimekin vuonna, nyt sai uuden. Jätin kysymättä oliko entinen ollut kovassa käytössä!! :-)
Aina ei äidin tarvitse tietää kaikkea. :-)





Olen myös käynyt rullaluistelemassa. Ollaan käyty Ukko-kullan kanssa yhdessä sekä olen käynyt itsekseni. Meillä tuppaa olemaan kunto vähän eri tasoa joten yhdessä luistelessa se menee vähän niinkuin niin, että mä menen ja Ukko-kulta tulee jossain perässä. Sitten jään häntä odottelemaan. Kerran luisteltuani mäen ylös jäin häntä odottamaan ja kun hän saapui kysyin: "Eikö tää ole tosi kivaa hommaa?" Hän vastasi: "Joo, niin vitun kivaa." Mä nauroin maha kipeänä. :-) Toisinaan olemme tehneet niin, että minä luistelen ja hän tulee pyörällä. Sekin toimii kivasti. Vaikka emme mene vierekkäin tai edes näe koko aika toisiamme, niin tiedän hänen olevan mukana ja se riittää mulle. :-)




Treenaamassa olen tietty käynyt kans, kuinkas muutenkaan. Mitään enkkoja tuskin ollaan nyt paukuteltu koska ei muistu mieleen, mutta muistelemattakin voin sanoa, että nautittu on tekemisestä. Tänään oli vuorossa vielä rinta-hauis-vatsa compo ja näin on taas tämänkin viikon treenit taputeltu. Ens viikolla kaikki alkaa taas alusta, niin salilla kuin luistellen ja lenkkeillen. Vielä pari viikkoa Valkun kanssa treeniä ja sitten meille tuleekin pieno breikki asian tiimoilta. Mutta mä tiedän, että hän on siellä missä pitääkin eli odottamassa mua sitten kun taas palaan hommiin. Hän on ja pysyy, hän ei katoa mihinkään!! :-)

Tänään muuten ollessani työpaikan salilla itsekseni sain pitää rauhassa ääntä, sellaista puhinaa ja ähinää kun tilanne vaati. No, siinä olkapäitä kiusatessani tuli paikalle pari muutakin hoitsua. Kundi katsoi mua ja sanoi: "Hyvin sä vedät." Kiitos, kuka sitten lie oletkaan!! :-)



Pus pus bodaukselle!! :-)




Olemme jälleen saaneet nauttia joka keväisestä tapahtumasta eli kiekon MM-kisoista. Nykyään kun pitäisi olla jokin maksullinen kanava jotta kaikki pelit näkisi niin jää katsominen vähäisemmäksi kuin ennen. Mutta Suomi-pojan matsit on katottu ja tänään vielä kaadetaan Kanadan-pojat!! Nyt ei kuulemma tavata torilla vaan Kaisaniemen puistossa. Ihan sama, ruotsalaiset ovat jo kaatuneet ja totta totisesti illalla kaatuu vielä Kanukki!! Hienoa olla taas suomalainen!! :-)




Ps. Jos ihmettelit mistä otsikko tulee niin et ole ainoa, sitä minäkin ihmettelin. Olin aloittanut tekstin jo pari päivää sitten ja nyt kun ajattelin kirjoittaa loppuun jäin ihmettelemään mitä olen mahtanut ajatella otsikkoa kirjoittaessani?? :-) Todennäköisesti olen kuunnellut Cheekiä tai muuten hänen musiikkiansa ajatellut. Olen meinaan nykyään ihastunut hänen musaansa, huikea kaveri!! Ja hei, kuka muu muka kuin MÄ täällä kirjoittelisin??!! :-)

sunnuntai 1. toukokuuta 2016

16 vkoa dieettiä ohitse

Rakas päiväkirja, kuudentoista viikon dieettini on tullut päätökseen. Ajatuksena oli jo alusta saakka, että dieetin pituus tulee olemaan sen 16 vkoa, mutta matkan varrella ajatus jo hiukan hämärtyi ja kysyessäni jossain vaiheessa asiaa Valkulta oli vastaus, että katsellaan. No, tähän päätimme lopettaa ja tulokseksi saimme -5,1kg ja centtejä lähti yhteensä 34cm eli olen enää 127cm pitkä. :-) Ukko-kultani tuntevat arvaavatkin, että toi vitsi oli hänen suustaan. :-)




Dieetti oli ihmeen helppo toteuttaa syömisen osalta vaikka tuloksien osalta ei niinkään. Alussa kun oli niin takkuista, että tuntui ettei siitä tule mitään. Muutokset oli pieniä ja paino jymähti välillä moneksi viikoksi kunnes taas lähti liikkeelle. Taas tuli painoa takaisin ja alkoi vanne kiristämään päätä. Sitten yhteisestä sopimuksesta laitoimme vaa´an nurkkaan ja siellä se saikin olla seuraavat kolme viikkoa. Se auttoi sekä painoon, että päälleni ja tuloksia alkoi tulemaan. Ensimmäisen 10vkon aikana tulokset oli vähäisempiä kuin viimeisten kuuden viikon aikana, jännää vai mitä? No, samapa tuo, mutta nyt se on ohitse ja ruokaa on jälleen hiukan enemmän. Hyvin maltillisesti määrä nousi, itseasiassa vain aamupuuroon tuli hiukan lisää sekä lounaan riisi/pasta/peruna osastolle sekä prodejauheeseen jota käytän aamulla sekä aamupäivän välipalalla. Näin vältymme hiilaripöhöltä joka väistämättä tulee jos lisäämme nopeasti hiilaria. Tarkoitus on jatkossakin pitää kunto siistinä eli ei samoja kiloja takaisin kiitos. Ei dieettaaminen sentään niin mukavaa ole, että samoja kiloja haluaa usein tiputella. :-)

Sain myös uuden treeniohjelman. Luin sähköpostiani koiraa ulkoiluttaessani ja samalla hymyilin ja hymisin itsekseni kuin kissa lämpimän uunin päällä. Jos joku vastaantulija olisi kysynyt mikä noin hauskaa on, niin olisivatko ymmärtäneet jos olisin vastannut, että tässä uutta treeniohjelmaani luen. Tuskinpa olisivat. :-) 
Joka kerta kun saat uuden ohjelman tai ruokavalion niin sitä odottaa kuin lapsi joulua. Pieni jännitys mahanpohjassa avaat postin ja kurkkaat varovasti mitä se sisältää. Onko mukana sun lempiliikkeitä vai jotain mitä et niinkään haluaisi tehdä, mutta teet kuitenkin kun paperissa niin seisoo. :-) Ite en joutunut pettymään millään muotoa, en todellakaan. En olisi malttanut odottaa pääseväni kokeilemaan, mutta pakkohan se oli odottaa. 


Ohjelma olisi saattanut olla esim. tälläinen. Tämä kuva on kuitenkin napattu netin ihmeellisestä maailmasta. :-)


Kävin sitten tiistaina korkkaamassa uuden ohjelmani joka alkoi rinta, hauis, olkapää jaolla. Just tälläistä jakoa mulla tuskin on ennen ollutkaan, en ainakaan muista olleen. Ihan miten vaan, tunteella mentiin ja tekemisestä nautittiin. :-)

Rinnalle tein ensin rintapunnerruskonetta. On masiina jossa eka laitat painoa määrään x ja sitten vielä ruuvaat napista lisää painoa. WTF?? Miksi pitää tehdä niin vaikeaksi? Painopakka pitää olla helposti lähestyttävä, tajuttava ja säädettävä. Nyt meni vähän sarjat painojen hakemiseksi, mutta ens kerralla tiedän ladata heti alkuun kunnon lukemat siihen. Tän kanssa tein superina hauista taljassa. 

Seuraavaks oli vuorossa tasapunnerruskone ja hauis istuen vinopenkissä. Perussettiä. Odotan milloin saan lisätä punnerruskoneeseen lisää painoa, nyt siinä oli 15kg:n kiekot. Hauis meni 7kg:lla, seuraavaks rohkeasti isommat painot. 

Sitten oli vuorossa vielä ristikkäistaljassa rintaa ja tuplahauista. Siinä vaiheessa oli paikat jo vähän osumaa ottaneet ettei ihan puhtaita sarjoja meinannut enää tulla. :-)

Näiden jälkeen oli olkapäiden vuoro. Triplasarjaa kolmella liikkeellä ja meitsi suorastaan ulisi ja ravasi pitkin salia kun poltto olkapäissä oli niin makoisa!! Tän jälkeen oli seuraavan triplasarjan vuoro ja sen jälkeen yrittäessäni laittaa pitkähihaistani takaisin päälleni ei siitä meinannut tulla yhtään mitään!! :-)

Näin oli treenit saatu tehtyä ja tein vielä ylämäkikävelyä juoksumatolla. Koska olin taas laskenut ajan täysin väärin ei ollut tarpeeksi aikaa jäädä siihen matolle vaan oli juostava suihkuun ja siitä vielä syömään, koska menin salilta suoraan Bettinan hierottavaksi.

Tällä kertaa hieronnassa oli vuorossa jälleen jalat. Tarkoituksena oli aluksi hierotuttaa selkä, mutta koska olin juuri hetki aiemmin treenannut yläosaa ei sen hierotuttamisessa olisi ollut mitään mieltä. Niinpä siis otettiin jalat. Mulla on takareidet hyvässä, elastisessa kuosissa, mutta kun mennään säärien etuosaan, etureisiin ja lähentäjiin niin ei ole itku kaukana. Ne on joka kerta aivan tukossa. Niin siis tälläkin kertaa. Mutta nyt Betsku sai lähentäjääni venytettyä sen verran, että se oikeasti tuntui. Sen jälkeen sen kanssa on ollut taas piirun verran helpompi elää. :-)

Kävin tällä viikolla myös työfysioterapeutilla ja sain kuulla jotain yllättävää. Meinaan, että meitsin oikea pakarapoimu on alempana kuin vasen. Tää oli niin tärkeä tieto, etten edes tiedä miten olen tullut toimeen ilman tätä tietoa. :-)
No, sanoi myös, että oikea jalkani saattaa olla himppasen lyhyempi kuin vasen ja sen takia poimukin roikkuu alempana. Mutta se mikä oli oleellisinta siellä käynnissä oli saada kuulla mistä todennäköisesti johtuu lähentäjä/nivusen kivut. Kipuni johtuvat ehkä/toivottavasti siitä että lonkan seudun lihaskalvot ovat liian kireät eli siellä ei ole lihaksille tilaa. Siis mullahan olisi tietenkin huomattavasti massiivisemmat jalkalihakset jos niillä vain olisi ollut tilaa kasvaa, mutta eipä ole ollut. Raukat joutuneet ahtaudessa elämään joten ei kai ihme, että alkaa ärsyttää ja siten kalvoilla alkanut hermo kiristymään joka näkynyt kipuna. Selvää pässin lihaa tämänkin juttu. :-)

Onko tämä pässi selvä?? 

Miten mä nyt saan pässinlihat toimimaan? Venyttelen, venyttelen ja hieron pallolla ja rullailen rullalla ja mikä kauheinta, menen hierojalle avauttamaan lihaskalvot. Se jos joku tulee tekemään kipeää, saatan jo nyt paskoa housuuni pelkästä ajatuksesta!! :-) Tällä kertaa menen Ernolle hierottavaksi, hän vastaanottaa Mayorsilla. Valkku häntä aina suositellut, mutta en vielä ole kokeillut hänen taitojaan. Mutta hän saa kunnian avata kalvoni, se onkin suuri kunnia. Ajattelin etten mene Antille jolla yleensä käyn hieronnassa. Jos sattuu liikaa ja tulee huudettua jotain pahasti niin ei mene sitten Antin kanssa välit. :-)

Venytellen pysyy paikat vetreänä, tietää hän.  :-)


Pääsin yllättämään olkapää/ojentajatreeneissä Valkkuni. Teimme dippikonetta ja nyt meni 60kg:lla. Sanoin, että on muuten saman verran mitä painan niin kysyi saatko tehtyä dippejä omalla painolla? Polleena tietty heti sanoin, että tottakai saan. Luulin hänen tarkoittavan penkin reunalta tehtäviä dippejä. Ehei, hän veikin mut dippi härvelin luokse ja sanoi, että anna mennä. 



Aloin heti perumaan sanojani, en mä tuohon pysty. Mutta mä kokeilin, enhän voinut tietää pystynkö siihen ellen kokeile. Niin mä sitten aloin tekemään ja niitä meni kahdeksan. Olimme molemmat varmasti yhtä yllättyneitä asiasta. :-)

Valkku kysyi miksi olen pimittänyt häneltä tälläisen tiedon/taidon? Nyt olemme tehneet kevennetysti koneella ja olisin pystynyt tekemään sitä omalla painollakin. Vertasi sitä niin, että olemme opetelleet uimaan kahluualtaassa vaikka olisimme voineet olla koko aika syvässä altaassa. Mielestäni hauskasti sanottu. :-)
No mutta, en tiennyt itsekkään pystyväni tuohon joten olimme molemmat aivan yhtä ihmeissämme! :-)

Sattui sen treenin päälle pieni haaveri joka pelästytti molemmat aika tavalla. Kokeilin uutta vatsalihasliikettä 5kg:n levypainon kanssa. Koska se ei tuntunut missään pyysin antamaan 10kg:n levypainon mulle. Sen sain ja samantien muljahti oikea olkapää/käsivarsi oikealle ja paino olisi tippunut päälleni ellei Valkku olisi saanut otettua sitä itselleen. Hyppäsin pystyyn, ravasin pitkin salia ja kirosin ja manasin ja ulisin! Valkku juoksi hakemaan kylmää joka sattui olemaan pakastemansikoita. :-) Niitä sitten painoin kipeään kohtaan. Bettina sattui olemaan paikalla ohjaamassa asiakastaan ja hän tuli samantien kans tutkimaan kättäni. Kokeili, että nivelessä ei ollut vikaa joten lihasvammasta oli kyse. Salilta lähtiessäni kävin heti apteekista hakemassa Buranaa jota nappasin pari kpl. Illalla, seuraavana päivänä ja vielä tänäänkin olen sitä ottanut. Nyt käsi jo huomattavasti parempi joten selvisimme säikähdyksellä. Pelästyin todella pahasti koska aikoinaan mulla on mennyt vasemmasta olkapäästä hauislihas ja sen selvittämiseen meni melkein kaksi vuotta. Koko sen ajan sitä särki enemmän ja vähemmän. Joten aikamoiset kauhukuvat pyöri mielessäni!! :-)

Tänään tein sen mitä olen jo hetken suunnitellut, mutta toteutus ei aina välttämättä ole omissa käsissä. Eli korkkasin rullaluistelukauden. Sitä kun ei voi sateisella ilmalla tehdä. Ukko-kulta lähti fillarilla mukaan ja onneks lähti. Meinaan heti ekassa mäessä meinas tulla tapaturma, yks rengas lopetti pyörimisen. Sinne väliin oli mennyt kivi ja oli heti saanut mukavan uran tehtyä renkaaseen. :-/ No, sain jatkettua matkaa ja olipa muuten kivaa. Nyt huomaa niin hyvin kuinka hyvä kunto  mulla on. Joka vuosi on luistelu ollut henkihieverissä menoa, koska kunto loppunut kesken. Nyt en juurikaan edes hengästynyt vaikka syke oli sellaiset 155 hyvin paljon ajasta. Aivan mahtava tunne!! Nyt ilmojen salliessa meinaan suorittaa sykkeenkohotukset luistellen, enpä kotona enkä salilla meinaa niitä hikoilla. :-) Potkupyörä pääsi taas tänään tallista, sitäkään ei viitsi sateella potkia. Nyt onneks taitaa olla kesä tulossa tai ainakin kuivempi kevät. :-)








Nyt alkoi neljän päivän vapaa, en valita. Näistä päivistä tulee mahtavia, huomenna aloitan salilla selkä/takareisi treenin saaden seurakseni Maijan. Tiistaina Bettinan hieronta ja lekuri sen perään. Keskiviikkona Valkun kanssa hauskan pitoa ja torstaina taas ystävän kanssa Tampereelle. Perjantaina sitten taas treeniä kera Valkun ja viikonloppuna pääsee lepäämään töihin. Mahtava viikko tulossa. Nauttikaa auringosta, niin minäkin teen. :-)

Kannustetaan toisiamme aina vaan parempiin suorituksiin! :-)





sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Body-peukku 👍

On taas se aika vuodesta jolloin jokainen vähääkään bodaamisesta kiinnostunut on ollut katsomassa Fitness Classic- kisoja Kultsalla. Joka kevät sinne vyöryy Better Bodiesin ja Gaspin huppareihin pukeutuneita kauniita sekä kaljuja kansalaisia jotka elää ja hengittää bodaamista/fitnessiä. Ja tietty me wannabebodarit ollaan menossa mukana, hupparilla tai ilman. Tällä kertaa ilman. :-)


Niin me asiasta kiinnostuneet viisi naista menimme katsomoon huutamaan suosikeillemme äänemme käheäksi. Söimme kiltisti kanat ja riisit/riisikakut katsomossa kuten asiaan tietenkin kuuluu ja kiertelimme messualueella katselemassa jos jotain ostettavaa löytyisi. Ja kas kummaa, löytyihin sitä. Meikäläisellä jolla ei vielä ihan kovin montaa pipoa kaapista löydykkään,  löysi kaksi lisää. Ne voi pukea vaikka samaan aikaan päähänsä, tällälailla näin, eiks vaan ole tyylikästä?? :-)




Ihanat naiset ihailemassa upeita miehiä. Totiseksi vetää. :-)



No, asiaan nyt taas. :-) Olimme siis katsomassa kisoja ja kannustimme ihanaa Miia joka kilpaili bodyfitness masters 35v-luokassa. Meidän silmissä hän tietty oli voittaja, mutta koska tuomarit eivät osaa aina asiaansa (kuten me katsojat osataan) niin hän jäi neljänneksi. Finaalipaikka kuitenkin, ihan mahtavaa!! Onnea Miialle!! ♡

Kuva lainattu Body-lehden galleriasta.

Toinen ketä jännitimme oli tietenkin iki-ihana Bettina. Hän kilpaili bodyfitness alle 167cm sarjassa. Hän on aivan huikea, niin urheilijana kuin valmentajana ja ihmisenä. Ihminen täyttä kultaa!!♡





Nämäkin kuvat ovat bodylehden galleriasta. Kannattaa käydä tutustumassa, siellä on upeita kuvia upeista kilpailijoista, jokaisesta löytyy kuvia!! 

Hän jäi harmittavasti tällä kertaa toiseksi, rahkeet riittivät siihen sijoitukseen. Katsomoon näkee huonosti kuinka kireä tai löysä kilpailijan  kunto on ja omasta mielestä sijoitukset ei välttämättä aina ole oikein. Mutta kun kotona katsoin kuvia niin myönnän, että aivan oikeinhan se meni. Mutta minun silmissäni Bettina  on Mestari!! ♡

Oli myös miesten kisaa, mutta siitä ymmärrän vielä vähemmän joten en sen kummemmin edes ala spekuloimaan niitä. Mutta sen sanon, että lavalla nähtiin todella kireää lihaa, perseet säikeellä olevaa. :-) Ja vanhin kilpailija oli 66v mies ja eipä tosiaan olisi uskonut. Käsittämättömän huikeaa, itse haluan olla kans siinä(kin) iässä yhtä hyvässä kunnossa. :-)





Ja hyvässä seurassa olin jälleen, kiitos ihanat naiset teille. Välillä nauroimme vedet silmissä, ihan huikea päivä kertakaikkiaan. Kukaan meistä ei tainnut saada ainakaan vielä kipinää lavalle nousemisesta kilpailut mielessä, itse tosin meinasin eilen mennä väliajalla lavalle heittämään parit kärrynpyörät jos tytöt olisi maksaneet siitä. Rahaa ei tullut joten ei tullut kärrynpyöriäkään ja näin pääsin nolaamasta itseäni enempää kuin olin jo huudollani ja naurullani nolannut. :-)

Yhtä varmasti kuin tulee syksy ja seuraavat kisat Lahdessa, olemme me myös paikalla huutamassa. Ja tiedä vaikka sillä kertaa olisimme saaneet tehtyä banderolleja/lakanoita kannustukseen!! :-) Ääntä lähtee joka tapauksessa, sen voi luvata jo nyt!! :-) Ja heti kun laittavat kisoihin selluliittisarjan saattaisitte nähdä meidätkin siellä. Kilpailisimme keskenämme varmaan siitä kenellä sitä on eniten. Olisin satavarmasti kärkisijoilla. :-)

Tällä(kin) viikolla on jälleen bodattu. Keskiviikkona tehdessämme jalkatreeniä taisi jokin mennä pieleen, koska sain vasemman polveni tuhottoman kipeäksi. Yhtään juoksuaskelta ei ole tarvinnut ottaa (vaikka eihän niitä tarvitse muutenkaan ottaa jos lähtee ajoissa liikkeelle) ja tän päivän porrastreenit sai kans unohtaa! 

Mutta jotain hyvääkin tän vkon treeneissä on ollut. Perjantaina tehdessämme olkapäitä/käsiä sain jälleen enkkoja paukutella. Dippikoneessa sain uudet raudat laittaa, tällä kertaa meni 50kg:lla. Viimeks teimme uusilla lukemilla eli 45kg:lla ja nyt pistettiin vieläkin paremmaksi eli rojua tuli 50kg ja sainpas tehtyä silläkin 15x. Samassa sarjassa oli myös hauiksia koneella, ojentajia taljassa sekä hauiksia tangolla. Kaikki nämä siis putkeen. :-) Tästä suorituksesta sain hienon body-peukun treenikirjaani!! Olin ylpeä itsestäni, tietty!! :-)


Valkulla selkeästi taiteellisia kykyjä!! :-)


Aamulla käydessäni sauvakävelemässä näin reitillä kyltin joka kannattaa ottaa tosissaan. Meinaa jos tän näköistä alkaa kävelemään vastaan niin varottavahan se on!! :-)



Huomenna alkaa muuten dieetin viimeinen viikko. Jo nyt voin sanoa, että olemme molemmat, sekä Valkku että minä tyytyväisiä tulokseen ja tekemiseen. Saan uuden treeniohjelman ja hiukan lisää ruokaa. Muuten ei elämä muutu, liikunnasta se koostuu tänkin jälkeen. Nyt vaan aavistuksen verran kevyempänä. :-)

Nautitaan elämästä, herkuilla tai ilman. Ja tälläisistä aamumaisemista nautitaan ainakin, eiks joo? 

Bussista noustessani oli pakko napata kuva kun näytti niin kauniilta. :-)




"Herkkuosaston laajennus", heh heh!!






sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Väline urheilua

Olen monesti miettinyt tarvitseeko urheilu olla niin välineistettyä? Ei varmasti tarvitsisi, mutta itse olen just niin hölmö, että haluan esim. käyttää sykemittaria treenatessani. Minkä takia? No, näin dieetillä ollessani haluan (haluamme) olla perillä siitä paljonko treenini oikeasti kuluttaa niitä kaloreita. Ja sehän näkyy sitten sykemittarilla. 

Itse omistan Polarin RS300 merkkisen sykemittarin ja siihen erikseen olevan GPS-mittarin. Lenkillä ollessani näen matkan vauhdin, montako kilometriä tunnissa menen (no en todellakaan montaa), matkan pituuden, sykkeiden keskiarvon ja maksimin sekä kulutetut kalorit. On kiva nähdä treenin päälle paljonko niitä kaloreita kului, oliko lenkki niin pitkä kuin kuvittelit tai onko suorituskykysi parantunut vaikka vauhdin suhteen. :-)

Ja tästä sitten pääsemmekin asiaan eli siihen, että nykyinen mittarini ei näytä esim kaloreiden kulumista ennenkuin sen on ensin sammuttanut. Ja se taas on ärsyttävää! Kun treenin jälkeen katsot mittaria ja se näyttää vaikkapa 497 kcal niin valehtelisin jos väittäisin etteikö se harmittaisi. Olisin tasan tarkkaan halunnut liikkua vielä sen aikaa, että kalorit olisivat olleet sen pari kaloria yli 500 kuin pari sen alle. Eihän sillä tietenkään ole oikeasti mitään merkitystä, mutta jos se motivoi puristamaan itsestään vielä vähän lisää niin miksei näin tekis?? :-)

Nyt siis ollaan siinä tilanteessa, että tekee mieli uutta mittaria! Ja mähän olen ihminen joka saadessaan jotain päähänsä, haluaa sen sitten nopeaan. Ei silloin enää ehditä miettimään tarvitsenko sellaista ihan oikeasti vai enkö tarvi ja eikö se entinen kuitenkin riittäisi? Ei todellakaan, se pitää mielummin olla mulla jo eilen eikä vasta huomenna. No, katsotaans nyt kuitenkin rauhassa miten tässä käy. :-)

Ja siinähän kävi juurikin niin kuin arvelinkin.. Eli nyt olen uuden mittarin omistaja. Enkös vaan ole nopea käänteissäni? :-)
Eilen siis aloittelin kirjoittamaan tuota tekstiä ja jäin kohtaan jossa olin katsellut tori.fi:stä mittaria ja sellaisen sieltä bongasinkin ja laitoin viestiä myyjälle. Hän sieltä illalla jo vastasikin. Mutta koska en olisi mä, jos en olisi myös samalla hätäpäissäni katsonut huuto.netistä samaa mittaria ja tehnyt huutoakin siitä. Niinpä odottelin mihin hintaan huuto.netissä mittari nousee ja kun nousi yli mun rajani niin vastailin tori myyjälle ja sovimme hakevani mittarin jo tänään ja niin teinkin. Olen siis nyt onnellinen, uuden sykemittarin omistaja. :-)
Nyt mulla onkin mennyt kivasti aika, kun olen tutustunut siihen. :-)




Muistan kuinka aikoinani ostin ensinmäisen sykemittarini keltaisen pörssin kautta. Näin aamulla ilmoituksen ja sovimme myyjän kanssa, että olemme illalla yhteydessä uudestaan paremmin, mittari on mulle varattu. Kuinkas sitten kävikään? Illalla meikä makasi sairaalassa umpisuoli leikattuna ja jouduin laittamaan myyjälle viestiä, että täällä ollaan mutta just nyt en ihan pääse maksamaan tuotetta, voitko varata sitä muutaman päivän? Hän ystävällisesti sen mulle varasi ja kun sairaalasta pääsin niin sen maksoin ja myöhemmin sain. Näinkin voi siis kauppoja hoidella, melkeinpä suoraan leikkauspöydältä. :-)

Ja koska on kevät ja koska olen just Minä, niin maniaa pukkaa. Eihän mun ostelut suinkaan tähän jäänyt vaan innostuin sitten huutamaan itselleni uutta Ibodya. Mulla on ollut jo kauan ibody josta kuuntelen ihan koko aika musaa. Mutta se alkaa vetelemään viimeisiä ja se haluaa toimia milloin itseään huvittaa niin nyt olisi aika päivittää sekin. Olen jotensakin vanhanaikainen ja mun mielestä puhelinta ei kanneta salilla, ei edes musaa kuunnellakseen. Joo, tiedän, mulla on asenne vamma, mutta ei se haittaa. Saa mulla ollakin, on mulla kaikenlaista muutakin vammaa. :-)

Kuten esim nivusvamma, joka ei meinaa nyt mennä ohi ollenkaan. Päinvastoin, se tuntuu vaan pahenevan koko aika. Vaikka kuinka venyttelen sitä joka ilta niin tuntuu menevän vaan huonommaksi. Kävin tällä viikolla taas hierojalla hierotuttamassa jalkani. Oli mulle uusi hieroja ja sain häneltä hyvää palautetta lihaksieni hyvästä kunnosta. Sanoi, että lihakseni ovat elastiset, huomaa että niistä pidetään huolta. Ei siis ole mennyt hukkaan kaikki rahat mitä hierojalle kantanut ja meinaan kantaa jatkossakin. :-) Mutta lekurille pitää päästä ja saada lähete fyssarille. Pakko saada selvyyttää tuolle nivusvammalle. 

Tämä viikko on mennyt sillain kevyemmin taas. Olen käynyt muutamaan kertaan lenkillä ja kolme kevyttä treeniä tekemässä. Kävimme miniä murusen kanssa tekasemassa jalkoja hänelle. Olipa ihanaa kun sai hiukan haastaa toista ja näytin uusia liikkeitä hänelle. Samalla kanssatreenaajanainen sai itselleen pari uutta liikettä joita lupas kokeilla ja kysyi mistä olen oppinut, onko joku mulle näyttänyt. Kerroin sitten, että Valkkuhan se niitä opettaa ja mielelläni jaan toisille myös tietoa jos vaan jollekin kelpaa. Miksipä en jakaisi?? :-)









Tällä viikolla oli myös rakas Elias, siskonpoika ja siskoni kylässä. Eltsu kävi antamassa välillä pusuja ja perään nauraa hörötti sanoen: "Täti" ja taas pussattiin, halattiin ja naurettiin. Jo hänen ajatteleminen saa aina hymyn huulilleni. :-)





Voitte muuten vaan kuvitella kuinka yllättynyt olin aamulla kun kävin vaakaa moikkaamassa. Näytti meinaan tälläistä lukua, meinasin kaatua pyrstölleni kun näin tuon. :-) En ihan äkkiä muista milloin olisin ollut noilla kymmenillä, on siitä ainakin vuosi aikaa. :-) 




Dieetti on sujunut hyvin, mitenkäs muutenkaan. Nyt on mukaan mahtunut jo muutama harhalaukauskin eli ohi syönti. Perjantaina söin mustaherukoita suoraan pakastimesta kun vaan teki mieli jotain. Ja sitten söin kuivattua sipulia. Joo, tiedän, todella säälittävää, mutta tähän ollaan tosiaan tultu, että jopa kuivattu sipuli maistuu mannalta suoraan taivaasta. Vaikka mulla ei oikeastaan ole edes nälkä, kun todellakin on sitä ruokaa, mutta silti mut näkee joka aamu tekemässä tätä!! Tekisin tätä myös töissäkin jos vaan kehtaisin vaan en kehtaa, onneks. :-)



Huomenna pääsen taas sillain oikeasti nöyryyttämään rautaa, ihanaa!! Mä kyllä tarvitsen aina ajoittain (joka viides vko) lepoviikkoni jolloin treenit on maltillisia, mutta aina todella mielelläni menen taas tekemään treeniä tosissani vaan en totisena, todellakaan. Ja koska näinä viikkoina ei treenata Valkun kanssa ollenkaan niin pääsee taas häntäkin kiusimaan vähäsen. :-)

Dieetti siis jatkuu ja kevät saapuu, ihanaa!! Nautitaan ystävät, nautitaan!! :-)