Lihasten metsästystä

No niin, se olisi eka viikko mennyt uudella ohjelmalla ja ruokavaliolla. Ynnäyksen paikka miten mennyt, onko korkeanpaikan leiri auttanut asiaa vai vienyt kuntoa alaspäin.. (Ai mikä hiton korkeanpaikan leiri?) No se missä kaikki suomalaiset urheilijat käy hiomassa kuntoaan ja jota aina muistetaan moittia kun toivottuja tuloksia ei tullutkaan. Aina, siis ihan aina syynä on juurikin korkeanpaikan leiri!!

Mähän en tietenkään todellisuudessa ole ollut millään leirillä ellei lasketa virkistäytymispäivää duuniporukan kanssa jolloin olimme kyllä leirikeskuksessa, lasketaanko se mukaan?? Paikka oli ainakin hiton kaunis, otin muutaman kuvankin. :) Seura oli luonnollisesti hyvää ja ruoka, no, ruoka ei sit ihan ollut sitä mitä piti. :/

Olin kysynyt valkulta etukäteen, että otanko omat eväät mukaan vai syönkö mitä on tarjolla. Vastaus oli, että et todellakaan ota vaan ehdottomasti syöt sitä mitä tarjotaan, ei tässä miksikään fitnesshörhöksi aleta (sorry kaikille hörhöille yksin ja erikseen, valkku on oikeesti ihan kiva eikä hänen tarkoitus ole ketään loukata). :-)

Mä olin pomolle sanonut, että tilaa mulle maidotonta ruokaa ja kuinkas sitten kävikään. Huomasin, ettei mitään maidotonta ole tarjolla, ainoastaan laktoositonta ja jokainen tietää, että se on aivan eri asia!!! Asiasta sanoin ja pomo sanoi, että kyllä, minä tilasin laktoositonta ruokaa. Mutta ystävä hyvä, se on aivan eri asia kuin maidoton. Hän oli kovin, kovin pahoillaan ja sanoi ampuvansa itsensä. Ei pomoseni, et sä nyt ammu itseäsi tälläisen jutun takia, koska MÄ teen sen sua ennen. :-) No, sain mä jotain syötyä, mutta kuten arvata saattaa, mä olin illalla kipeä ja turvonnut. :-)

Tällä viikolla olen tehnyt ohjelman mukaan neljä treeniä. Koska nyt tarkoituksena saada sitä penkkitulosta paremmaksi niin penkkiä on kahtena päivänä. Selkää on vähän joka päivä ja jalkoja yhtenä omanaan ja yhtenä selän kanssa. Tää tuntuu ainakin nyt hyvältä ohjelmalta, en ole löytänyt vielä mitään moitittavaa. Tosin olen aina tykännyt ohjelmista mitä saanut, miksipä tämä nyt olisi poikkeus? :-)

Penkistä aloitettiiin 10kg pienemmällä painolla kuin mitä mun parhaani tällä hetkellä on. Ei siis tuntunut juurikaan miltään. Siitä sitten nostetaan joka vko 2,5kg painoa ja lopuksi sen pitäisi olla sen 10kg parempi kuin mitä se nyt on. 10 vkon päästä olisi siis tarkoitus saada penkistä ainakin sen 52,5kg. :-)

Toisena päivänä mulla on niin sanottu lankkupenkki joka tarkoittaa sitä, että penkatessa rinnan päällä on 5-10cm paksu lankku ja tangon on osuttava siihen. Eli nosto matka on lyhyempi. Tässä aloituspaino oli sen 42,5kg (mikä siis mun parhaani tällä hetkellä) ja sitäkin nostetaan se 2,5kg viikossa ollen lopussa niinkin suuri kuin 62,5kg. Tää mua hirvittää, mutta valkun sanoin se on ihan realistinen tavoite ja koska hän uskoo muhun niin minäkin uskon itseeni!! Mä pystyn, mä kykenen, kunhan vaan haluan ja mähän haluan!!! 

Eräänä päivänä kävin tekee jalat tai jos ja kun ollaan rehellisiä niin mä yritin tehdä mutta siitä ei tullut muuta kuin itku. Mua otti niin päähän etten kyennytkään tekemään treeniä kuten piti, että itku tosiaan pääsi. Nivusiani särkee edelleen ihan hitosti ja enhän mä mitään kyykkyä voinut tehdä. Enkä prässiä ja hackinkin vain pienellä painolla ja ei kovin kyykkyyn päässyt. Mutta eiköhän nää joskus tästä tokene ja pääsee taas treenaamaan jalkojakin. :-)

Mulle lisättiin ruokaa/hiilaria ja sen kyllä huomaa. Ekana aamuna meinasin oksentaa kun vetelin sitä jäätävää määrää puuroa. Vielä junassa matkalla töihin voin pahoin. Mutta kuinkas sitten kävikään. Meni muutama päivä tässä yltäkylläisyyden tunteessa ja sitten se taas iski, nälkä. Se on kuulkaas kumma kun kroppa tottuu muutaman päivän päästä jo siihen, että se saa enemmän ruokaa ja on taas vaatimassa lisää. Mikään ei sillekkään kans riitä, oikein ahnamatti koko elimistö. :-) Painoa tulee varmasti väkisinkin lisää, mutta nyt pitää pitää pää kylmänä ja olla välittämättä siitä. Painollahan ei ole mitään väliä, varsinkin kun nyt yritetään saada sitä lihasta tarttumaan kroppaan. :-)
Kunhan saadaan ystävän kanssa otettua kuvia salilta niin näkee, että on sitä vähän jo tarttunutkin. :-)

Grammalla heittää. :-)

                                                                 Niin se vaan tyhjeni kummasti eikä mennyt kauaa. :-)

Mullahan on nyt lupa syödä kerran viikossa vähän rennommin ja tän luvan heti tietty käytin. Lauantaina kävin tekee hiton hyvän selkä/jalkatreenin ja sen perään kauppaan. Matkaan tarttui jäätelö jonka tietty sitten kahvin kanssa söin. Jos ette ole vielä kokeillut soijajäätelöä niin nyt kannattaa ehdottomasti kokeilla. Tämä on maidoton ja gluteeniton joten se sopii monelle. :-)

Tällä viikolla kävin myös hierojalla. Olen aikoinaan käynyt hänen luonaan ja tiesin mitä on odotettavissa, mutta sanonpa vaan että teki vieläkin kipeämpää kun odotin. Sanoi, että huomaa mun treenaavan, lihasta on, mutta sitä pitäis oikeasti myös huoltaa. Enpä ihmettele kun valkku sanonut selkäni olevan kuin tiileskiveä. Sitä se varmaan myös oli. :-)

Olin mä kuitenkin sen verran rohkea, että varasin seuraavan ajan. Silloin hierotaan jalat ja taivas varjele, mä varmaan huudan kuin eläin. Pakko nyt alkaa panostaa tähän lihashuoltoon enemmän jos meinaan saada maksimaalisen hyödyn treeneistä. :-)

Summarummarum, hyvin menee mutta menköön. Mitä sitä säästelemään jos kulkee. Mä oon vaan niin fiiliksissä, mä saan tehdä sitä mitä mä haluan tehdä, ihmisten kanssa kenen kanssa mä haluan tätä tehdä ja tuloksia alkaa varmasti tulemaan. Elämä on vaan niin laiffia, ei siitä pääse mihinkään. :-)

Pillillä imettävää ruokaa, kiitos!!

Eilen valmentaja-Kaisan kanssa treeneissä. Olin ajatellut, että tekisimme jalkoja, mutta koska tietenkin juuri tänä päivänä kroppa päätti vuotaa, niin jätin suosiolla jalkojen treenaamiset väliin.
Selkää olin just treenannut niin jäljelle jäi olkapäät ja kädet.

Voin rehellisesti kertoa, etten ole aikaisemmin kokenut mitään kamalampaa. Kädet oli aivan tulessa, tuntui etten saa kättä nostettua, saati siihen iskettyä tankoa tai painoa. Mutta niin mä vaan selvisin siitäkin, silmät kiinni väänsin ja välillä pääsi huuto jos toinenkin. Kaisa nauroikin, että nyt on tekemisen meininkiä. 

Ja kun tuntui, ettei se hiton tanko nouse enää milliäkään, toinen karjuu sun korvaan, että nousee nousee niin jotain tapahtu ja se hiton tanko nousi. Ja kun katoin niin Kaisa piti tankoa vaan sormellaan joten ei apua voinut kovinkaan tulla. Mutta fiilis treenin jälkeen oli AIVAN mieletön. Ja jos oli vähänkään mietintää jatkaako tätä valmennusta niin se ajatus haihtui päästä hien mukana, tätä ehdottomasti jatketaan. :)

Jossain vaiheessa katsoin eka kelloa ja sitten sanoin Kaisalle, että uskaltaako tässä vaiheessa kertoa, että lauantaina meillä juhlitaan ja silloin meinaan syödä. JAAHA, vastasi Kaisa, lisäilläänpä painoja sitten ja niitä lisättiin. :) 

Kotona sitten tuntuikin, että ei haarukka edes nouse. Mielellään olisi imenyt pillillä jotain sosekeittoa, mutta kun ei sitä ollut tarjolla joutui syömään muuta :)

Huomenna meillä on sitten juhlat, tänään pitää alkaa valmistelemaan. En kerro vielä meidän menuta, se on valtiosalaisuus ;) Laitan kuvia sitten tulemaan, uskon että pöydästä tulee näyttävä. :) Tässä kuitenkin muutama kuva tyttäreni valmistumisesta 1,5v sitten. :)

Kävin eilen tutustumassa uuteen työpaikkaani. Porukka tuntui tosi mukavalta, uskon että tulen viihtymään siellä ja opin todeeella paljon uutta. Johan vuosihoroskooppi sanoikin, että tästä vuodesta tulee huikea, varsinkin työasioissa. Ehkä mä olen loppuvuodesta jo osastonhoitaja ;)

3 kuukauden edistyskuvia

On aika tilittää kolmen kuukauden fiiliksiä jotka tietenkin ovat aivan mahtavat. Aluksi tuntui, ettei asiassa tule mitään edistystä, mutta valmentajani hiukan puhuessa järkeä päähäni ja käskiessä ottaa kuvia, huomasin itsekkin että tapahtuuhan tässä vaikka mitä vaikka ei kaikki vaaálla näykkään. (huh, olihan pitkä lause, ihan alkoi hengästyttää kirjoittaa sitä) :)

Otin mittoja ja näkeehän niistäkin edistyksen:

Paino              65,3kg --> 63kg
Vyötärö          85cm --> 79,5cm
Lantio             97cm --> 96,5cm (vuoden alussa 105cm)
Oikea reisi      60cm --> 58,5cm
Vasen reisi      60cm --> 57,5cm
Rinnan päältä  95cm --> 90,5cm
Rinnan alta     81cm --> 79,5cm
Napa               86cm --> 84,5cm
"Röllö"            92cm --> 90cm (vuoden alussa 99cm)  

Jotta pelkät numerot ei jäisi näytöksi niin uskaltaudun laittamaan tähän kuvani, jokainen katsoo omalla vastuullaan!!!! :)


Nämä kuvat otettu valmennuksen alkaessa.

Nämä ovat kuukauden päästä.

Nämä nykyhetken kuvat eli valmennusta kestänyt 3kk.

Väkisin tässä tulee mieleen, että mitä sitä ehtii vielä kolmessa kuukaudessa tapahtua kun tälläinen muutos tapahtunut jo nyt. Vai näettekö te muutosta, onko itselläni vaaleanpunaiset lasit taas päässä? :)

Huomenna pääsee taas treenaamaan, mä olen niin odottanut sitä. Tää vkl mennyt täysin töissä, vaihtelua tosin tuo se, että tästä saa palkkaa. Sanoisinko jopa mukavaa vaihtelua. :)

Nyt eväiden laittoon jotta jaksaa illan painaa. Nauratti eilen, kun menin töihin. Olin siellä kesän töissä ja muutosta on siihen tapahtunut osaltani. Työkaveri ei halunnut edes katsella minua, kun olin niin kutistunut. (no en varmaan ihan niiiin paljoa mutta itse oli ensin laihtunut ja nyt taas lihonnut joten toisen onnistuminen taisi hiukan korveta mieltä.) ;)

Vanhan sanonnan mukaan: "Kosketelkaa toisianne." :)

Mä olen ihan hu-kas-sa!!

Näin on nyt päässyt käymään, olen hukannut itseni. 
Olen nyt opiskellut 2v ja ensi viikolla saan koulusta lähihoitajan paperit ja viralliset tulevat sitten myöhemmin. Yksi ajanjakso elämässä alkaa olemaan ohitse ja seuraava alkamassa. 
Nyt tuntuu kuin olisin kadottanut oman identiteettini. En ole enää opiskelija mutta en vielä lähihoitajakaan (ainakaan varma, osaava, kaiken tietävä), en myöskään enää kokki/tarjoilija, en oikeen äitikään koska lapset jo maailmalla jne. Mä en enää tiedä mitä mä oon vai olenko mitään.. 

Tuntuu kuin olisi kuplassa joka poksahtaa kohta, leijuisin tyhjiössä jossa ei ole muita kuin minä. Olen kuin hukkuva oljenkorressa kiinni.. Mä haluan löytää itseni, auttakaa kaveria hädässä ;-)

Tämä vko lepoa ja olen mä levännytkin, ainakin öisin. Nyt pitää katsoa kaiken maailman nauhotukset ja Netflixin ohjelmat jotka löytyis omasta dvd-hyllystäkin, mutta pakko saada jotain tekemistä ettei ehdi miettiä itseään.. 

Miettinyt jatkanko valmennusta tämän session jälkeen ja tullut tulokseen, että jatkan. Hyvähän sekin on miettiä jo valmiiks kun edellistäkin on vaan kolme kuukautta jäljellä. Eihän tässä ehdi mieli muuttua kuin jotain sata kertaa tai mun tapauksessa tuhat kertaa. Tai kuka niitä jaksaa edes laskea :-)

Sain uuden saliohjelman, mä olen ihan liekeissä (ehkä mä sit nousen tuhkasta ja entistä eheämpänä itsenäni..) Kyllä nyt lähtee loputkin laardit. Viikonlopun aikana ajattelin otattaa kuvia (ihan kotitekoisia, en mene mihinkään valokuvausstudioon kuvattavaks vanhoissa alusvaatteissani) ;-) Tänään kun virallisesti tuli 3kk valmennusta täyteen niin kävin vaaálla. Painoa lähtenyt -1,7kg joten eri tyytyväisiä ollaan. Mittailen viikonloppuna niin nähdään centit.

Nyt hukkaan itseni sohvalle, joku ääliö oli hukannut meidän tv-kanavat joten jatketaan nauhoitetuilla ohjelmilla. Onneksi niitä riittää ;-)

Tässä vielä pari kuvaa. Noi silikonivuossa olevat buddingit ei sitten tosiaankaan lähtenyt vuoasta kuin lusikalla ja lautasella se oli kuin koiran kerran syömää jotain.. Mutta eilinen salaattini näytti aika fressiltä ja sitä se olikin. Kaali ja puolukka sen joukossa teki kivat sävärit :-)

Ajatusten alkujuurille..

Tässä on mennyt nyt pari vkoa kun en ole ihan ns. ruodussa pysynyt. Aika helposti antanut itselleen luvan ruokailujen välissä syödä jotain kiellettyä. Ei kyse mistään megasuurista jutuista, vaan ihan siivusta juustoa tai pari suolapähkinää (tai pari kourallista olisi ehkä lähempänä totuutta.) Sitten kahtena viime vkl:na olen syönyt suolasta piirakkaa ja saanut kauheat vatsanväänteet aikaiseksi. (Ihan oikein mulle, oliko pakko mennä syömään???)

Tänään sitten valkulle tästä avauduin, kysyin olisiko mitään kikka kolmosia millä saan tän lopetettua. Joo olihan hänellä montakin, ei vaan kertonut mulle. :-) No ei vaan, jos niitä olisi niin kaikkihan me oltais hoikkaa tyttöä ja poikaa. Mutta kun ei niitä kikkoja ole niin pakko mennä itseensä ja miettiä miksi mä tätä hommaa yleensä edes teen. Eikö niin, että on ollut syy miksi valmennus on aloitettu?? No onpa hyvinkin,  syynä oli että oli paha olo omassa kropassa. No, lähteekö se sillä että syödään mitä sattuu ja milloin sattuu ja ollaan kohta samassa tilanteessa kuin aloitettaessa?? No ei todellakaan. Eli pitää tosiaan mennä sinne ajatuksen alkujuurille ja miettiä mikä mua motivoi silloin ja mikä motivoi nyt. Ja kyllähän mä edelleen haluan sitä samaa, mitä nyt olen saavuttanut ei todellakaan mulle riitä. Mutta kun sä luet valkun terveisiä samalla kun syöt ja lautasella on sinne kuulumatonta porkkanaraastetta niin jo se saa sut tuntemaan huonoa omaatuntoa. Ja tuskin kukaan on porkkanaraasteella itseensä lihottanut :-)

Treenit sujuu mallikkaasti, lisäilen painoja aina kun pystyn. Ihan joka kerta en sentään siihen pysty tai sitten lähtöpainot olis aikas pienet. :-) Aamuaerobisen suoritin tänään kotona crossaten, vaihteeksi sekin kivaa. Samalla voi katsella töllöstä kivaa sarjaa.
Vielä ens vko tiukkaa treeniä ja sitten ansaittu lepoviikko. Silloin mä lepuutan samalla päätäni. Mulla on viimeinen näyttötutkinto sinä viikkona ja sen jälkeen homma on paketissa ja meikäläinen on lähihoitaja. En saata kuvailla tuntemuksiani asian suhteen. Mä tein sen!!!!! :)

Onkos siellä jotain lihasta vai onko harhaa tai varjostumia??

Pysy hengissä vielä tämä päivä..

..oli teatterinäytöksen nimi jota eilen kävin katsomassa.

Pysy hengissä vielä tämä päivä on ajankohtainen puheenvuoro mielenterveyspalvelujen alasajon seurauksista. Rankkaa aihettaan myös absurdin humoristisesti lähestyvä esitys ravistelee rohkeasti mielenterveysongelmiin liittyviä tabuja ja luutuneita ennakkokäsityksiä. Saako hulluudelle nauraa? 
Tämä todellakin kosketti koska itse näen tätä samaa päivittäin, mutta välillä sillekkin on hyvä nauraa :)

Entiset työkaverini kutsuivat minut kanssaan syömään ja teatteriin ja minähän tietty lähdin. Aivan liian harvoin on heidän kanssaan tekemisissä, itsellä kun on aina niin kiire ettei ehdi edes käydä siellä. Mutta sitähän tämä elämä tuppaa olemaan. Kävimme ensin Bakersissa syömässä, itse söin broilerinfilettä salaatilla. Ei kovinkaan paljon eronnut siis omasta ruoastani :) Onneksi aikaa oli niin vähän, ettei jälkiruokia ehtinyt edes katselemaan. Olisipa harmittanut katsoa kuin toiset olisi vetänyt jotain mutakakkua jädellä, se olisi syönyt jo naista :)
Ruokailun jälkeen menimme siis teatteriin joka olikin pieni näyttämö, tuolit joltain kivikaudelta ja aivan toisissaan kiinni ettei jalat meinannut mahtua. Näinkin pitkäjalkainen kuin minä (pituus 161,5cm) sai pitää polvet melkein suussa, siltä se ainakin tuntui :/

Ennen kaupungille menoa kävin tekemässä takareisi, pakara, vatsatreenin ja jo vain inhoan askelkyykkyjä/askelkävelyä. Olen varma, että ovat pirun keksintöä ja suoraan alakerrasta kotosin koko liikkeet. Herääkin epäilys mistä valmentajani on kotoisin kun ihmisraukalla tuollaisia ohjelmaan laittaa :D

Tänään vuorossa ensinmäinen pt-päiväni eli menemme yhteistreeneihin johon tulee Fitfarmin pt:t meitä kimpassa rääkkäämään. Voin vain kuvitella mitä rääkkiä tulossa, tai tarkemmin ajatellen en osaa edes kuvitella. Jotain kamalaa se kuitenkin varmaan on :)

Otin eilen salilta muutaman kuvan jotta saa jotain käsitystä missä treenini teen. Sali ei mikään trendapaikka eikä laitteet uusinta uutta mutta mulle käy nämä oikein hyvin. Valkun sanoin: "Kunnon treenin voi tehdä missä vain, asenteesta se on kiinni." :)

En ehtinyt ottamaan useimpia kuvia kun tuli muitakin immeisiä paikalle. Tässä nyt muutama otos :)

Aamulenkkiä ja iltavuoroa

Aamusta heti reippaalle kävelylle. Iltavuorot pitää hyödyntää menemällä lenkille ulos, aamuvuoroina kun aamuerobinen tulee tehtyä kotona crossatessa. Otin matkalta tuon kuvan joka nyt taustaa kaunistaa, en vaan ole mikään kuvaajaihme niin lopputulos ei ihan sellainen kun ehkä halusin. :)

Viime viikolla tosiaan laitoin Fitfarmille taustatietokaavakkeen menemään ja heti sain vastauksen tulevalta valmentajaltani Kaisalta. Kehui nykyistä treeniäni ja ruokavaliota joihin ei kovin paljon tehdä muutoksia. Kaavakkeeseen kirjoitin kolmelta päivältä ruokailut aikoineen sekä päivärytmi muutenkin. Kuten arvata saattaa, ei listalla ollut ainoatakaan keksiä, ei jäätelöä eikä muutakaan herkkua. Kaisa kysyikin syötkö oikeasti näin vai onko tämä riisuttu versio :) Piti hiukan selventää miten sitä ihan oikeasti syö, osaa sitten katsoa mikä mättää jotta saadaan painoa laskemaan.

Liikuntataustaa minulla löytyy, salilla olen käynyt vuosia. En kuitenkaan tarpeeksi suurella insentiteetillä koska tuloksia ei ole tullut. Kävely on ollut vuosia mukana sekä erilaiset jumpat kierretty. Vesijuoksussa kävin usein kun olkapää oli leikattu, taekwondoa harrastin kunnes se leikkauksen vaativa olkapää meni rikki. Juoksuun innostuin pari vuotta sitten, kehitystä ei tapahtunut 10km juoksuun enempään. Keväällä sitä jälleen aloittelin kunnes sain jalkapohjan niin kipeäksi, että jäi kokonaan. Vieläkin sitä särkee, taisi olla kunnon tulehdus siellä. Katsotaan sitä taas ensi keväänä uudelleen :)

Nyt keskityn kunnolla salitreeniin, siinä ohessa tietty aamuaerobiset crossaten ja kävellen sekä kuntonyrkkeilen joka tulee ohjelmaan ensi viikolla.
Ei tule olemaan siis vapaa-ajan ongelmia kun samalla pitää saada koulu päätökseen muutamalla näyttösuunnitelmalla.

Odotan niin tulevaa yhteistyötä Kaisan kanssa, kerron sitten mitä tuleman pitää. :)