sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Body-peukku 👍

On taas se aika vuodesta jolloin jokainen vähääkään bodaamisesta kiinnostunut on ollut katsomassa Fitness Classic- kisoja Kultsalla. Joka kevät sinne vyöryy Better Bodiesin ja Gaspin huppareihin pukeutuneita kauniita sekä kaljuja kansalaisia jotka elää ja hengittää bodaamista/fitnessiä. Ja tietty me wannabebodarit ollaan menossa mukana, hupparilla tai ilman. Tällä kertaa ilman. :-)


Niin me asiasta kiinnostuneet viisi naista menimme katsomoon huutamaan suosikeillemme äänemme käheäksi. Söimme kiltisti kanat ja riisit/riisikakut katsomossa kuten asiaan tietenkin kuuluu ja kiertelimme messualueella katselemassa jos jotain ostettavaa löytyisi. Ja kas kummaa, löytyihin sitä. Meikäläisellä jolla ei vielä ihan kovin montaa pipoa kaapista löydykkään,  löysi kaksi lisää. Ne voi pukea vaikka samaan aikaan päähänsä, tällälailla näin, eiks vaan ole tyylikästä?? :-)




Ihanat naiset ihailemassa upeita miehiä. Totiseksi vetää. :-)



No, asiaan nyt taas. :-) Olimme siis katsomassa kisoja ja kannustimme ihanaa Miia joka kilpaili bodyfitness masters 35v-luokassa. Meidän silmissä hän tietty oli voittaja, mutta koska tuomarit eivät osaa aina asiaansa (kuten me katsojat osataan) niin hän jäi neljänneksi. Finaalipaikka kuitenkin, ihan mahtavaa!! Onnea Miialle!! ♡

Kuva lainattu Body-lehden galleriasta.

Toinen ketä jännitimme oli tietenkin iki-ihana Bettina. Hän kilpaili bodyfitness alle 167cm sarjassa. Hän on aivan huikea, niin urheilijana kuin valmentajana ja ihmisenä. Ihminen täyttä kultaa!!♡





Nämäkin kuvat ovat bodylehden galleriasta. Kannattaa käydä tutustumassa, siellä on upeita kuvia upeista kilpailijoista, jokaisesta löytyy kuvia!! 

Hän jäi harmittavasti tällä kertaa toiseksi, rahkeet riittivät siihen sijoitukseen. Katsomoon näkee huonosti kuinka kireä tai löysä kilpailijan  kunto on ja omasta mielestä sijoitukset ei välttämättä aina ole oikein. Mutta kun kotona katsoin kuvia niin myönnän, että aivan oikeinhan se meni. Mutta minun silmissäni Bettina  on Mestari!! ♡

Oli myös miesten kisaa, mutta siitä ymmärrän vielä vähemmän joten en sen kummemmin edes ala spekuloimaan niitä. Mutta sen sanon, että lavalla nähtiin todella kireää lihaa, perseet säikeellä olevaa. :-) Ja vanhin kilpailija oli 66v mies ja eipä tosiaan olisi uskonut. Käsittämättömän huikeaa, itse haluan olla kans siinä(kin) iässä yhtä hyvässä kunnossa. :-)





Ja hyvässä seurassa olin jälleen, kiitos ihanat naiset teille. Välillä nauroimme vedet silmissä, ihan huikea päivä kertakaikkiaan. Kukaan meistä ei tainnut saada ainakaan vielä kipinää lavalle nousemisesta kilpailut mielessä, itse tosin meinasin eilen mennä väliajalla lavalle heittämään parit kärrynpyörät jos tytöt olisi maksaneet siitä. Rahaa ei tullut joten ei tullut kärrynpyöriäkään ja näin pääsin nolaamasta itseäni enempää kuin olin jo huudollani ja naurullani nolannut. :-)

Yhtä varmasti kuin tulee syksy ja seuraavat kisat Lahdessa, olemme me myös paikalla huutamassa. Ja tiedä vaikka sillä kertaa olisimme saaneet tehtyä banderolleja/lakanoita kannustukseen!! :-) Ääntä lähtee joka tapauksessa, sen voi luvata jo nyt!! :-) Ja heti kun laittavat kisoihin selluliittisarjan saattaisitte nähdä meidätkin siellä. Kilpailisimme keskenämme varmaan siitä kenellä sitä on eniten. Olisin satavarmasti kärkisijoilla. :-)

Tällä(kin) viikolla on jälleen bodattu. Keskiviikkona tehdessämme jalkatreeniä taisi jokin mennä pieleen, koska sain vasemman polveni tuhottoman kipeäksi. Yhtään juoksuaskelta ei ole tarvinnut ottaa (vaikka eihän niitä tarvitse muutenkaan ottaa jos lähtee ajoissa liikkeelle) ja tän päivän porrastreenit sai kans unohtaa! 

Mutta jotain hyvääkin tän vkon treeneissä on ollut. Perjantaina tehdessämme olkapäitä/käsiä sain jälleen enkkoja paukutella. Dippikoneessa sain uudet raudat laittaa, tällä kertaa meni 50kg:lla. Viimeks teimme uusilla lukemilla eli 45kg:lla ja nyt pistettiin vieläkin paremmaksi eli rojua tuli 50kg ja sainpas tehtyä silläkin 15x. Samassa sarjassa oli myös hauiksia koneella, ojentajia taljassa sekä hauiksia tangolla. Kaikki nämä siis putkeen. :-) Tästä suorituksesta sain hienon body-peukun treenikirjaani!! Olin ylpeä itsestäni, tietty!! :-)


Valkulla selkeästi taiteellisia kykyjä!! :-)


Aamulla käydessäni sauvakävelemässä näin reitillä kyltin joka kannattaa ottaa tosissaan. Meinaa jos tän näköistä alkaa kävelemään vastaan niin varottavahan se on!! :-)



Huomenna alkaa muuten dieetin viimeinen viikko. Jo nyt voin sanoa, että olemme molemmat, sekä Valkku että minä tyytyväisiä tulokseen ja tekemiseen. Saan uuden treeniohjelman ja hiukan lisää ruokaa. Muuten ei elämä muutu, liikunnasta se koostuu tänkin jälkeen. Nyt vaan aavistuksen verran kevyempänä. :-)

Nautitaan elämästä, herkuilla tai ilman. Ja tälläisistä aamumaisemista nautitaan ainakin, eiks joo? 

Bussista noustessani oli pakko napata kuva kun näytti niin kauniilta. :-)




"Herkkuosaston laajennus", heh heh!!






sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Väline urheilua

Olen monesti miettinyt tarvitseeko urheilu olla niin välineistettyä? Ei varmasti tarvitsisi, mutta itse olen just niin hölmö, että haluan esim. käyttää sykemittaria treenatessani. Minkä takia? No, näin dieetillä ollessani haluan (haluamme) olla perillä siitä paljonko treenini oikeasti kuluttaa niitä kaloreita. Ja sehän näkyy sitten sykemittarilla. 

Itse omistan Polarin RS300 merkkisen sykemittarin ja siihen erikseen olevan GPS-mittarin. Lenkillä ollessani näen matkan vauhdin, montako kilometriä tunnissa menen (no en todellakaan montaa), matkan pituuden, sykkeiden keskiarvon ja maksimin sekä kulutetut kalorit. On kiva nähdä treenin päälle paljonko niitä kaloreita kului, oliko lenkki niin pitkä kuin kuvittelit tai onko suorituskykysi parantunut vaikka vauhdin suhteen. :-)

Ja tästä sitten pääsemmekin asiaan eli siihen, että nykyinen mittarini ei näytä esim kaloreiden kulumista ennenkuin sen on ensin sammuttanut. Ja se taas on ärsyttävää! Kun treenin jälkeen katsot mittaria ja se näyttää vaikkapa 497 kcal niin valehtelisin jos väittäisin etteikö se harmittaisi. Olisin tasan tarkkaan halunnut liikkua vielä sen aikaa, että kalorit olisivat olleet sen pari kaloria yli 500 kuin pari sen alle. Eihän sillä tietenkään ole oikeasti mitään merkitystä, mutta jos se motivoi puristamaan itsestään vielä vähän lisää niin miksei näin tekis?? :-)

Nyt siis ollaan siinä tilanteessa, että tekee mieli uutta mittaria! Ja mähän olen ihminen joka saadessaan jotain päähänsä, haluaa sen sitten nopeaan. Ei silloin enää ehditä miettimään tarvitsenko sellaista ihan oikeasti vai enkö tarvi ja eikö se entinen kuitenkin riittäisi? Ei todellakaan, se pitää mielummin olla mulla jo eilen eikä vasta huomenna. No, katsotaans nyt kuitenkin rauhassa miten tässä käy. :-)

Ja siinähän kävi juurikin niin kuin arvelinkin.. Eli nyt olen uuden mittarin omistaja. Enkös vaan ole nopea käänteissäni? :-)
Eilen siis aloittelin kirjoittamaan tuota tekstiä ja jäin kohtaan jossa olin katsellut tori.fi:stä mittaria ja sellaisen sieltä bongasinkin ja laitoin viestiä myyjälle. Hän sieltä illalla jo vastasikin. Mutta koska en olisi mä, jos en olisi myös samalla hätäpäissäni katsonut huuto.netistä samaa mittaria ja tehnyt huutoakin siitä. Niinpä odottelin mihin hintaan huuto.netissä mittari nousee ja kun nousi yli mun rajani niin vastailin tori myyjälle ja sovimme hakevani mittarin jo tänään ja niin teinkin. Olen siis nyt onnellinen, uuden sykemittarin omistaja. :-)
Nyt mulla onkin mennyt kivasti aika, kun olen tutustunut siihen. :-)




Muistan kuinka aikoinani ostin ensinmäisen sykemittarini keltaisen pörssin kautta. Näin aamulla ilmoituksen ja sovimme myyjän kanssa, että olemme illalla yhteydessä uudestaan paremmin, mittari on mulle varattu. Kuinkas sitten kävikään? Illalla meikä makasi sairaalassa umpisuoli leikattuna ja jouduin laittamaan myyjälle viestiä, että täällä ollaan mutta just nyt en ihan pääse maksamaan tuotetta, voitko varata sitä muutaman päivän? Hän ystävällisesti sen mulle varasi ja kun sairaalasta pääsin niin sen maksoin ja myöhemmin sain. Näinkin voi siis kauppoja hoidella, melkeinpä suoraan leikkauspöydältä. :-)

Ja koska on kevät ja koska olen just Minä, niin maniaa pukkaa. Eihän mun ostelut suinkaan tähän jäänyt vaan innostuin sitten huutamaan itselleni uutta Ibodya. Mulla on ollut jo kauan ibody josta kuuntelen ihan koko aika musaa. Mutta se alkaa vetelemään viimeisiä ja se haluaa toimia milloin itseään huvittaa niin nyt olisi aika päivittää sekin. Olen jotensakin vanhanaikainen ja mun mielestä puhelinta ei kanneta salilla, ei edes musaa kuunnellakseen. Joo, tiedän, mulla on asenne vamma, mutta ei se haittaa. Saa mulla ollakin, on mulla kaikenlaista muutakin vammaa. :-)

Kuten esim nivusvamma, joka ei meinaa nyt mennä ohi ollenkaan. Päinvastoin, se tuntuu vaan pahenevan koko aika. Vaikka kuinka venyttelen sitä joka ilta niin tuntuu menevän vaan huonommaksi. Kävin tällä viikolla taas hierojalla hierotuttamassa jalkani. Oli mulle uusi hieroja ja sain häneltä hyvää palautetta lihaksieni hyvästä kunnosta. Sanoi, että lihakseni ovat elastiset, huomaa että niistä pidetään huolta. Ei siis ole mennyt hukkaan kaikki rahat mitä hierojalle kantanut ja meinaan kantaa jatkossakin. :-) Mutta lekurille pitää päästä ja saada lähete fyssarille. Pakko saada selvyyttää tuolle nivusvammalle. 

Tämä viikko on mennyt sillain kevyemmin taas. Olen käynyt muutamaan kertaan lenkillä ja kolme kevyttä treeniä tekemässä. Kävimme miniä murusen kanssa tekasemassa jalkoja hänelle. Olipa ihanaa kun sai hiukan haastaa toista ja näytin uusia liikkeitä hänelle. Samalla kanssatreenaajanainen sai itselleen pari uutta liikettä joita lupas kokeilla ja kysyi mistä olen oppinut, onko joku mulle näyttänyt. Kerroin sitten, että Valkkuhan se niitä opettaa ja mielelläni jaan toisille myös tietoa jos vaan jollekin kelpaa. Miksipä en jakaisi?? :-)









Tällä viikolla oli myös rakas Elias, siskonpoika ja siskoni kylässä. Eltsu kävi antamassa välillä pusuja ja perään nauraa hörötti sanoen: "Täti" ja taas pussattiin, halattiin ja naurettiin. Jo hänen ajatteleminen saa aina hymyn huulilleni. :-)





Voitte muuten vaan kuvitella kuinka yllättynyt olin aamulla kun kävin vaakaa moikkaamassa. Näytti meinaan tälläistä lukua, meinasin kaatua pyrstölleni kun näin tuon. :-) En ihan äkkiä muista milloin olisin ollut noilla kymmenillä, on siitä ainakin vuosi aikaa. :-) 




Dieetti on sujunut hyvin, mitenkäs muutenkaan. Nyt on mukaan mahtunut jo muutama harhalaukauskin eli ohi syönti. Perjantaina söin mustaherukoita suoraan pakastimesta kun vaan teki mieli jotain. Ja sitten söin kuivattua sipulia. Joo, tiedän, todella säälittävää, mutta tähän ollaan tosiaan tultu, että jopa kuivattu sipuli maistuu mannalta suoraan taivaasta. Vaikka mulla ei oikeastaan ole edes nälkä, kun todellakin on sitä ruokaa, mutta silti mut näkee joka aamu tekemässä tätä!! Tekisin tätä myös töissäkin jos vaan kehtaisin vaan en kehtaa, onneks. :-)



Huomenna pääsen taas sillain oikeasti nöyryyttämään rautaa, ihanaa!! Mä kyllä tarvitsen aina ajoittain (joka viides vko) lepoviikkoni jolloin treenit on maltillisia, mutta aina todella mielelläni menen taas tekemään treeniä tosissani vaan en totisena, todellakaan. Ja koska näinä viikkoina ei treenata Valkun kanssa ollenkaan niin pääsee taas häntäkin kiusimaan vähäsen. :-)

Dieetti siis jatkuu ja kevät saapuu, ihanaa!! Nautitaan ystävät, nautitaan!! :-)













sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Aprillia aprillia

Aprillipäivä, tuo huonohuumoristen lempparipäivä jolloin saa oikein luvan kanssa keksiä "hyviä" piloja. Ite keksin tällä kertaa vain yhden ja se meni kyllä nappiin vaikka itse sanonkin. :-)
No, mitä tapahtui??


Olimme päättäneet Valkun kanssa, että koska emme näe ensi viikolla, niin perjantai olkoon punnituspäivä jolloin pääsen kertomaan tuloksen hänelle. Olin ollut liki kolme viikkoa ilman puntaria ja mieli oli aika toiveikas. Tuntui ihan, että nyt olis pientä liikahdusta painossa tapahtunut ja nimenomaan siihen suuntaan mitä toivoimme eli alaspäin. Niinpä siis ihmeen hyvin nukutun yön jälkeen oli aika hypätä taas tuohon helvetissä keksittyyn masiinaan ja joko vetää sen jälkeen ranteensa auki tai kenties iloita saavutetuista pudotuksista. Tällä kertaa ranteeni sai tosiaan olla rauhassa, sillä paino oli pudonnut -1,5kg. Ehkä muutama riemunkiljahdus, sellainen hiljainen saattoi päästä. Mä suorastaan leijuin pilvissä tämän takia, olinhan todellakin tätä jo hetken aikaa odotellut. :-)

Iltapäivällä menin sitten Valkun kanssa treenaamaan ja heti alussa kerroin, että puntarilla kävin sovitusti. Hän tietty kiinnostuneena kysyi miten meni johon vastasin ettei tästä tule yhtään mitään. Paino ei lähde tippumaan, ei taaskaan ole tapahtunut mitään. Ihminen joka ei kiroa koskaan, päästi sillain hiljaisesti saa.. per.. Siinä vaiheessa tietty pääsin iloissani sanomaan nuo taikasanat: "Aprillia aprillia, syö silliä, juo kuravettä päälle." Mä olen sen verran kieroitunut, että oikeasti nautin tilanteesta. Valkku repes, meni tosiaan täysin retkuun ja iloinenhan hänkin tietty oli, että nyt oli lähtenyt tapahtumaan just sitä mitä me ollaan haluttukin. Sillä fiiliksellä oli todella mukavaa alkaa treenaamaan ja todella hyvä treeni taas saatiinkin aikaiseksi. :-)

Ja nyt kun sitä kiristymistä on alkanut tapahtumaan alkaa se myös näkymään kropassakin. Olkapäissä alkaa suonet pullistumaan, lihakset piirtyy hyvin esille ja tuloksia on kiva katsella. Tästä on tosi hyvä jatkaa!! :-)

Kävin maanantaina siellä Nummelassa treenaamassa. Tapaaminen lähti hiukan nihkeesti liikkelle, koska toinen luuli minun olevan myöhässä vaikka itseasiassa olin ajoissa. Alku hämmingin jälkeen pääsimme aloittamaan ja mielestäni ihan hyvä treeni saatiin tehtyä. Rinta/selkä oli vuorossa ja sain hyviä neuvoja ja yhden itselleni hyvän liikkeenkin opin. Ihan perus soutu, mutta erilailla tehtynä ja osuma oli jäätävä. :-)

Ensin teimme vinopenkkiä ja superina sen kaveriksi ihan kulmasoutua. Kulmasoutua teimme isolla tangolla joka itsessään painaa 20kg ja sen lisäksi hän laittoi 15kg kiekot päihin eli painoksi tuli 50kg. Sain tehtyä ja kuulin viereltä :"Se alkaa painamaan, älä välitä vaan tee!!" Ja se todellakin painoi mutta mä tein. Vasta myöhemmin tajusin etten ihan tuolla painolla ole tainnut ennen tehdäkkään. Pisteet siis mulle!!

Seuraava pari oli levitykset ja ylätalja soutu. Hän sai olla hakemassa isompia painoja melkien joka liikkeessä, kun ensimmäiset oli liian kevyet. Kun emme ole aiemmin treenanneet yhdessä, ei toinen voi millään tietää mitä painoja käytän mihinkin joten sai koko aika niitä olla lisäämässä. Hän ehkä jopa hiukan hämmästyi asiaa, en tiedä, mutta pisteet taas mulle. :-)

Ja koska emme olleet aiemmin tuttuja keskenämme, ei hän mitenkään voinut myöskään tuntea huonoa huumorintajuani. Kysyin jossain vaiheessa voinko tehdä jotain, siis kun hän lisäili painoja tai otti niitä pois tms. Vastasi, että sun työsi on nyt vaan tehdä nämä liikkeet, ei tarvitse huolehtia muusta. "No, minäpä sitten vaan seison tässä ja näytän kauniilta." Heti tän jälkeen hävetti, pitikin avata suuni (hän taisi katsoa jopa hiukan kieroon). Nyt meni pisteet hänelle. :-)

No, treeni jatkui supersarjoja tehden, rintaa ja heti perään selkää. Lopuks teimme yhden supersarjan pelkkää selkää ja ihan lopuksi yhden pyramidin alataljaa. Joka painolla 10 toistoa ja painoa lisää 10kg, 10 toistoa ja painoa lisää 10kg. Sitten tulimme samalla lailla alaspäin jotta toistoja tuli peräjälkeen 70kpl. Tähän oli todellakin hyvä lopettaa treeni, kiittää ja kumartaa ja kysellä seuraavaa kertaa. Sovimme, että seuraavalla kerralla hän tulee Mayor´sille treenauttamaan mua, päivää ei lyöty lukkoon. Katsotaan ottaako hän yhteyttä. :-)

Sali oli suht pieni, mutta kompakti. Löytyi se mitä hyvä treeni vaatii ja vielä lisääkin. Tässä pari kuvaa salista. 





Tämän vierailun jälkeen menin vierailulle ystäväni luokse. Vaikka näemme harvoin niin aina näkeminen on yhtä ihanaa, tuntuu kuin ei aikaa edellisen tapaamisen välillä olisikaan. Pus sinulle, jos tätä satut lukemaan. :-)

Sattuipa salilla tässä kerran.. Käyn salin jälkeen aina suihkussa, en koe miellyttäväksi matkustaa metrolla ja junalla hieltä haisevana kotiin. No, tässä kerran oli samaan aikaan saunassa joku, kun minä olin suihkussa. Kuulin kuinka heitteli löylyä kerran, heti perään toisen kerran ja kolmannen. Mielessäni kauhistelin, että kuka pystyy noin paljon löylyä heittelemään. Sitten löylyhuoneesta tuli ulos tumma nainen ja mietin itsekseni, että taisi sittenkin tulla liikaa löylyä jopa hänelle. Mutta ei, hän täytti ämpärin ja painui takaisin saunaan ja kuulin löylyn heiton jatkuvan. Olikohan hänellä koti-ikävä, kun niin kuumassa halusi olla?? ;-)

Kävin tällä viikolla totutusti treenaamassa myös jalat Valkun kanssa. Mulle on jostain syystä hyvin syvä vihasuhde laitteeseen nimeltä v-squat. Siinä tehdään etureisiä ja mä vihaan ja vähän pelkäänkin koko laitetta. Jostain syystä en pysty parhaimpaan suoritukseen siinä koskaan, mä en saa itseäni menemään tarpeeksi alas. Mä en edes tiedä mitä siinä pelkään, sitäkö etten pääse ylös vai painoako pelkään? Mun päässäni on joku lukko sen laitteen kohdalla!! Taas kävi sama juttu kuin aiemminkin, sillä erotuksella, että nyt Valkku sanoi mulle alunperin Bullin viisaat sanat: "Teet yhden toiston kerrallaan. Useammasta toistosta tulee sarja ja useammasta sarjasta taas muodostuu treeni." Tää valaisi mua, mä todellakin keskityin vain ja ainoastaan tekemään yhden toiston kerrallaan. En ajatellut yhtään saanko niitä useampia tehtyä, mihin mun voimat riittää tai pääsenkö mä sieltä ylös vai en. Keskityin yhteen jonka jälkeen tuli toinen ja sen perään kolmas jne. Näin sain tehtyä 15 täydellistä suoritusta ja tuntui kuin päässäni olisi lamppu syttynyt!! Välillä sitä tarvii saada loksahtamaan asiat oikein päänupissaan jotta pystyy parhaimpaansa, eikö ole omituista??!!  :-)

Sivuviparit on mulle kans toinen ongelmakohta. Niitä joudumme toistamiseen, kerta toisensa jälkeen toistamaan ja harjoittelemaan, mutta periksi ei anneta!! Aikaa meillä on maailman tappiin saakka, mä ne vielä opin, aivan taatusti!!

No, tän viikon olkapää treeneissä viparit olikin jo parhaimman näköisiä kuin koskaan, sanoi Valkku. Kotona Ukkokulta kysyi miten treenit menivät (ihana kysyy aina samaa, Hän on kiinnostunut mun treeneistä). :-) Sanoin, että nyt oli parhaimman näköistä viparia koskaan. Ukkokulta kysyi: "Mitä?? Parhaimman näköistä piparia kuin koskaan? Pipariako sä olet siellä esitellyt?" Nauroin maha kipeänä, tosiaan parhaimman näköistä piparia!! :-)

Eilen kävin tekemässä viikon kiertotreenin, joka onkin nyt uudistettu hiukan. Taas oli mielekästä tekemistä, mitä nyt yksi "salipoliisi" sai mun pinnani kärähtämään. Olin laittanut maton itselleni valmiiksi ristikkäistaljan eteen, kun siihen olin menossa tekemään liikkeeni. Näin peilistä kuinka hän niskojaan nakellen nosti maton ja oli laittamassa sitä paikoilleen. Huutelin, että olen tulossa siihen ihan kohta ja jätin maton siihen tarkoituksella. Kuulin hänen mutisevan siitä kuinka seitsemää laitetta varaillaan samaan aikaan. Sanoin, että tule ihmeessä tähän tekemään jos haluat, voin tehdä sillä välin muutakin. Tuskin tässä tarvitsee tappelemaan alkaa. Ei sanonut mitään eikä tullut. Meitä oli mun ja Ukkokullan lisäksi salilla tasan hän ja toinen mies. Olikin ihan katastrooffi kun ajattelin olla siinä taljassa ehkä minuutin kaksi, huh huh!! Tälläinen saa välillä pinnan kärähtämään turhaan, nytkin sitten kiukuttelin Ukkokullalle joka oli tilanteeseen tietty täysin syytön!! :-)

Nyt kun olen ottanut kick biken taas esille, niin otin sen yhtenä päivänä myös töihin mukaan. Menin junalla Helsinkiin ja asemalta potkin töihin. Töistä olin menossa suoraan treenaamaan joten tietty potkasin myös sinne. Treenin jälkeen ei sitten tarvinutkaan jäädä salin juoksumatolle kävelemään vaan potkin salilta asemalle ja loppu aerobinen oli sillä hoideltu. :-)



Tänä aamuna oli tarkoitus taas mennä kick bikella töihin. Mutta satoikin vettä joten en mennytkään. Ehkä just sen takia aamuni ei todellakaan alkanut kuten olisi ehkä pitänyt. Koirani kusi matolle jonka jälkeen poltin suuni tulikuumalla puurolla niin, että kitalaki oli rakoilla. Töihin lähdin tietty ilman sateenvarjoa jonka olin varta vasten kaivanut esille. Tämän takia ajattelin sitten hypätä Pasilassa pois ja mennä bussilla jolla pääsen lähemmäksi työpaikkaani niin en kastu niin paljon. Sitten hajoaa bussi kesken matkaa ja jouduin kävelemään ratikalle jota odottaessa sitten meni tovi. Töistä tietty myöhästyin jonnin verran. Väkisinkin tuli mieleen, että olisin voinut jäädä sänkyyn nukkumaankin. :-)

Nää mun postaukset toistaa toisiaan, tiedän. Mutta koska tämä on mun kanavani purkaa ajatuksiani niin pidän tämän myös sellaisena, kirjoitan just sitä mitä mielessä pyörii. Välillä pitää sanoa mitä mielessä pyörii, kuten potilas tänään minulle. Kävimme hänen kanssaan tälläisen keskustelun: 
Pt: "Aikku, oletko sä kiinnostunut naisista sillä lailla?"
Mä: "Mä pidän kyllä naisista, mutta en sillä lailla. Miten niin?"
Pt: "Olen tätä paljon miettinyt. Luojalle kiitos ettet ole." 
Mä: "Joo ja vähän myös mulle. Jos asia on sua mietityttänyt niin olisit vaan kysynyt aiemmin. Ei minua olisi haitannut."
Pt: "Mutta se tuli just nyt suuhun, siksi kysyin sitä nyt."
Mä: "Hyvä, että kysyit niin ei sitten enää vaivaa." :-)


Joten muistakaa kyseenalaistaa ja kysellä jos joskus jokin asia mietityttää, älkää nielkö kaikkea mitä teille sanotaan. :-)

Ensi viikolla mulla on jälleen lepoviikko eli tiedossa kevennettyä treeniä muutamalla lenkillä höystettynä. Menen myös hierojalle, nyt ihan itselleni uudelle hierojalle. Sain Naisten päivän kunniaksi ostettua tunnin hieronnan hintaan 30€. Oikea hinta olisi ollut 60€. Fiksuna sanoin työkaverille, että sain tunnin hieronnan puolella tunnilla. Hieroja saa sitten laittaa hösseliks, että ehtii hieromaan puolessa tunnissa tunnin homman. :-)

Tälläistä siis tällä kertaa ja tässä vielä lopuksi mielestäni parhaimpia Fingerporeja kautta aikojen. :-)