maanantai 27. lokakuuta 2014

Miten meni vapaasyöntipäivä?

Niin on ohitse päivä jolloin sai syödä mitä halusi. Nyt koska analysointi on kova sana niin käytetään mekin sitä ja analysoidaan vapaasyöntipäivän opetusta (?)

Eilen oli tosiaan THE päivä jota olin odottanut, koska olin kuullut huhuja, että sitä kuuluu odottaa kuin lapsena joulua. Ja minähän odotin ja jännitin kuin lapsena. Yöllä en saanut nukuttua kun pyörittelin mielessäni sitä kaikkea mitä ehtisin päivän aikana syömään. Sillä, että mulla oli yöllä jäätävä nälkä ei ollut mitään tekemistä valvomisen kanssa (ei varmaan joo). 

Menin ajoissa nukkumaan herätekseni kuin kiusallaan ennen klo 00 joten en voinut edes aloittaa odottamaani syömisjuhlaani. Koska olenhan mä tunnollinen ja pysyn aikataulussa, lauantaina ei syödä jos ollaan sovittu sunnuntaista. Takas siis nukkumaan (pyörimään sängyssä) ja odottamaan aamua. Mä niin muistin taas ne lapsuuden yöt ennen joulua, aamu ei tule ollenkaan ja kun se tulee niin iltaan ennen lahjojen jakoa on vielä niiiiiin kauan aikaa. 

Aamu tuli kuitenkin tällä(kin) kertaa ja niin mä aloitin syömingit. Aamupalaks puuroa ja mutakakkua. Sitten lähdimme laivalle. Muiden mennessä aamupalalle mä olin lapsenvahtina ja vedin kahvin, gluteenittoman karjalanpiirakan (aivan hirveää, ei enää toiste kiitos) ja mutakakkua. Näiden päälle kuivattua taatelia ja banaania. Siinä vaiheessa alkoi jo vatsaa vääntää ja tiesin ettei tää päivä pääty hyvin. Vatsaa väänsi ja ilmaa oli niin ettei meinannut maassa pysyä, ei kiva. :-/

Tallinnassa kävelimme (onneks olimme ulkoilmassa, se ilma mahassa...) ja näimme tälläisiä, pelotti!!! :D


Nykyajan pyövelit pelaa kännykällä töiden puutteessa :-)




Kuin kaksi marjaa :-)



Kävimme myös kahvilla. Muut söi leivoksia ja minä gluteenitonta sämpylää kurkulla ja kalkkunaleikkeleellä (ei kuvaa). 








Kävimme myös syömässä, söin kanawokkia riisinuudelilla sekä erilaisia salaattisötkötyksiä. Tän näköistä. 



On siinä pari sillin palastakin. Ruoka oli makuuni aika pliisua, joutu laittamaan suolaa. :-)


Näiden välissä söin niitä kuivattuja hedelmiä ja join vettä. Laivalla illalla söin vielä yhden gluteenittoman sämpyn samoilla höysteillä kuin päivälläkin. Ja kun olimme kotona klo 23 jälkeen kaivoin vielä pakastimesta pari palaa mutakakkua ja sulatin mikrossa. Ihan vaan koska vielä sai syödä, mahakivuista viis. :-)




Tänään oli ihanaa syödä taas normaalisti, tässä jo puoliksi syöty päivällinen. 


Mitä siis opimme tästä päivästä? Ainakin sen, että voin käsi sydämmellä sanoa, ettei mulle enää tälläisiä päiviä kiitos. Olo oli aivan kauhea, mahaa särki ja ilmavaivat oli jäätäviä. En jaksa ymmärtää miksi tälläinen syömispäivä olis jotenkin odotettu. Tänään laitoinkin Kaisalle postia ajatuksista ja siitä, että kun dieetin loputtua alamme lisäämään pikkuhiljaa hiilareita ruokavalioon niin ehkä sellainen vapaasyöntiateria silloin tällöin olis kiva. Mutta että päivä jolloin PITÄÄ syödä paljon nopeasti imeytyvää hiilaria, ei kiitos!! 

Nyt onkin kivaa katsoa miten paino ja jaksaminen reagoi tuohon päivään. Tässähän on tarkoitus saada aineenvaihduntaan boostia ja mulla se on toteutunut niin, että olen saanut käydä jonkisen verran takahuoneessa tänään. :D Eilen aamulla paino näytti tän verran. 



Tänä aamuna paino olikin 59,7kg eli hiukan oli nesteet tarraneet kiinni eilisestä. :D Nyt odotellaan miten kroppa reagoi, dieettiä vielä tämä ja ens vko jäljellä. :-)

Kävin viime viikolla kaksi kertaa pt:n kanssa treenaamassa. Torstaina oli vuorossa Bettinan kanssa tehty jalkatreeni. Menin typeränä sanomaan, että mielessäni pyörii Arnoldin puheet: "Jossain joku treenaa vieläkin kovempaa kuin sinä..". Olin siinä vaiheessa tekemässä kyykkyyn menoa joka ottaa reisille ihan järkysti. Bettina oli käskenyt tehdä 15 ja olimme jo kaksi kierrosta tehneet. Kun menin avaamaan suuni sanoi hän: "Minä teen aina max 20 kyykkyä joten ainakin teet minua enemmän ja teet 25." Kun olin ne punnertanut niin jalat huusi hoosiannaa ja muistin taas miksi suunsa kannattaa pitää kiinni. :D

Pasin kanssa tein lauantaina selkää ja rintaa.
Penkkipunnerrus on mulle vaikea paikka, tuntuu ettei sitä hiton tankoa vaan pysty nostamaan montaa kertaa. Mutta sain kuulla, että hyvin mä teen, vaikka näyttää etten saa enää yhtään toistoa niin jostain revin raivon tehdä vielä yhden. Ja selässäni kuulemma lihakset alkaa näkymään (mikä oliskin tarkoituksena) ;-) Kyllä ne kehut vaan aina lämmittää mieltä. Ja penkkipunnerrusta tehdessäni käsipainoilla yllätin itsenikin vääntämällä niitä 9kg painolla vaikka joka paikka oli jo ihan loppu. Hyvä treeni, parempi mieli, näin se vaan menee. :-)

Sellaista analysointia tällä kertaa. Koska en ole viime yönä juurikaan nukkunut niin nyt koiruuden kanssa ulos, iltapala ja nukkkkkumaaaan!! :-)






perjantai 24. lokakuuta 2014

Syömisiäni kuvina

Ajattelin laittaa muutaman kuvan mun ruokailuista. Tai en sentään, eihän sitä possuilua kukaan jaksaisi katsoa (mulla on aina jotain rintapielissä kun alan syömään..)
Laitan siis kuvia ruoastani, tässäpä muutama. :-)

Aamupala: Hups, ei kuvaa mutta ei hätää. Olenkin laittanut siitä kuvan jo aiemmin eli kiinnostuneet voivat käydä katsomassa sieltä (ai mistä, no en mää vaan muista, kokeile kaikkia postauksia..) :-)

Lounas: Hah, eipä kuvaa siitäkään (täähän alkoikin hyvin). No, kuvittele salaatti jossa mukana kukkakaalia ja prodea. Eikö olekkin hyvän näköistä? Mitä sulla on siinä päällä? Onks se fetaa? Joo ei käy mulle, kuvittele siihen vaikka broileria koska sitä MUN salaatti usein sisältää. Sun blogissa voit laittaa siihen päälle jotain muuta. ;-)

Välipala: Ette varmaan usko jos sanon ettei kuvaa siitäkään. No ei oo, mutta melkein samasta asiasta on. Tässä, oleppa hyvä. Kuvittele kuitenkin toi muna pois ja kurkkua lisää. Ja kuppi kahvia siihen viekkuun. :-)





Seuraava välipala ja taas ei ole koko jutusta kuvaa. Nyt alkaa jo itseäkin ihmetyttämään miksi mä aloin edes kirjoittaa koko juttua kun puolet asioista puuttuu. No, mielikuvitusta kehiin jälleen. Eli seuraava välipala sisältää cashewpähkinää (jokainen varmasti tietää millaisia ne ovat) sekä tätä namia. 




Tässä on siis marjoja ja suklaan makuista munaproteiinijauhetta. Ne kun oikein vaahdottaa masiinalla hyväks niin on meinaan sellaista herkkua, ettei suklaata enää muista olevan olemassakaan. Ai niin, paitsi enhän mä edes syö suklaata muutenkaan, enkä muutakaan karkkia. Tiedän, olen tylsä tyyppi. 

Päivällinen näin dieetin tässä vaiheessa riippuu siitä onko käyty salilla vai ei. Jos on niin voi syödä vaikka tälläistä. 



Ja tietty salaattia kaveriksi, nyt ei ole mahtunut lautaselle ja syönyt sen erikseen. Nää on muuten Lidlistä ostettua gluteenitonta pastaa ja jos vaikeuksia syödä vehnäjauhoisia tuotteita niin ehdottomasti suosittelen kokeilemaan. On hyvää (pasta, soossista en tiedä, omasta mielestäni se on hyvää).  Ja jos en ole käynyt salilla kuten tänään niin sitten unohda tuo pasta ja kuvittele ne vihannekset +kukkakaali +rasva siihen mukaan.

Iltapala on sitten tälläinen: Munakasta yhdellä koko munalla ja valkuaisilla ja tomaatilla höystetty. NAM, sanoo yks joka ei ole voinut sietää munakkaita. Kummallista mihin ihminen taipuu dieetillä ollessaan. Kohta taivun ehkä siltaan ja spagaattiin, pitäisikö alkaa testaamaan?? :-)



Tässä ollaan pannulla ja seuraavaks ollaan jo lautasella. En ole varma onko sama munakas molemmissa, miltä sun mielestä näyttää? Onko identtisiä (kaksosia?)





Sunnuntaina sitten syön jotain muutakin, ainakin näitä. 


sekä ehkä näitä 




ja todellakin näitä..




ja näitä!!



Kukas se sieltä pussista kurkistaa?? Uskoisitko jos sanoisin, että kuivattua taatelia? Alko jo kaduttaa koko kuvaaminen koska mieleen tulee jotain ihan muuta!! Yök!! :D




Salitreenin jälkeen vedän sitten banaania (sen jokainen tunnistaa, on sellainen keltakuorinen etelän hetelmä) ja palautusjuomaa, meidän wanna be bodareiden kesken sanottuna-palkkaria. 

Nyt on teidän vuoro kertoa teidän syömiset, ei tarvi kuvia koska omaan mielettömän (huonon) mielikuvituksen joka ei varmaan ole keneltäkään lukijaltani jäänyt huomaamatta. ;-)

Mutta jos ette vielä tienneet niin kerron teille, että sunnuntai on omistettu syömiselle!! <3









keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Tankkausta..

Dieettiä on mennyt kohta jo 8 vkoa, ajatella kuinka tämä aika menee nopeaan. Tällä kahdeksannella viikolla vähennettiin hiilareita sen verran, että ainoastaan salin jälkeen syön peruna/pasta/riisi sapuskaa. Näin kun en ole käynyt salilla syön vihenneksia, rasvaa ja prodea. Vaihtelua aineenvaihdunnalle ja mun päälleni. :D

Sunnuntaina saan syödä vapaasti, mielellään paljon nopeasti imeytyvää hiilaria. Koska olemme lähdössä risteilylle, joudun ottamaan hiukan gluteenitonta karjalanpiirakkaa/sämpylää sekä kuivattuja hedelmiä mukaani. Toki käymme syömässäkin, mutta koska tankkauspäivänä on tarkoitus syödä enemmän kuin tarpeellista niin en voi jättää sen varaan, että kuppiloista/kahviloista/ravintolasta löytyy jotain syötävää. Näin maidottoman ja gluteenittoman ruokavaliota noudattavan immeisen on välillä hiukan kannettava evästä mukana. No, siihen on jo tottunut joten ei haittaa millään muotoa. :D


Maanantaina painoni näytti 58,2kg eli dieetin aikana lähtenyt 3kg, edelleen olen tosi tyytyväinen. Ja tänään vertailimme työkaverin kanssa leikkisästi toistemme kokoa/pituutta niin selvisi, että olen häntä sentin pidempi ja 4 kiloa kevyempi. Koska olen isompi kokoinen kuin hän niin minussa täytyy olla lihasta enemmän kuin olen edes osannut ajatella. Tän tajutessani leijun taas muutaman päivän. :-)


Oletteko katsoneet telkkarista pariskunnan superdieettiä tms? Taitaa tulla vkl, en tosin muista miltä kanavalta! No, siinä oli viimeks homopariskunta joka oli ollut yhdessä n.10v mutta eivät koskaan syöneet samaan aikaan, koska heitä ärsytti toistensa syömiset. Tässä ohjelmassa pariskunnalla on käytössä ravintoterapeutti, parisuhdeterapeutti sekä liikunnanohjaaja ja lääkäri. Toinen heistä sanoi olevansa 1/90 dieetillä. Hän ostaa jatkuvasti syömistä, ajaa autollaan 90km/h ja heittää vauhdissa auton ikkunasta evästä ulos syömättä niistä mitään. Kotona hän heitti ruokaa roskiin ja suihkutti päälle muurahaismyrkkyä ettei kävisi kaivamassa eväitä takaisin ja söisi niitä. 

Parisuhdeterapeutin hän haukkui pystyyn, koska he eivät puhuneet istunnoissa asioista mistä hän olisi halunnut vaikka eräälläkin kerralla olivat puhuneet 90min pikkuleivistä joita toinen heistä söi. Liikunnanohjaajan se haukkui koska hän ei tehnyt hänelle ohjelmaa missä voisi treenata kipeänä (hän yski kerran ja valitti kuinka kipeä on ja ei liikkunut yhtään koko aikana). Ravintoterapeutin hän haukkui koska se teki sellaisen ruokavalio-ohjelman ettei sitä kukaan olisi jaksanut noudattaa eikä siinä ollut hänen mielestään mitään kivoja, hänelle maistuvia ruokia. Ja lääkärin hän haukkui. 
En kuunaan päivänä ole nähnyt missään ohjelmassa saatika livenä yhtä itsekästä ja omahyväistä ku**päätä. Tuskin kenellekkään tulee yllätyksenä jos sanon, etteivät he laihtuneet yhtään vaan jättivät homman kesken. :-)

Viime viikolla en päässyt kertaakaan pt-tunnille, koska jouduimme peruuttamaan Bettinan kanssa treffit hänen lähdettyään Canadaan edustamaan fitness MM-kilpailuihin. 

Hänhän voitti SM-omassa luokassaan ja pääsi MM-kisoihin. Aika jäätävää ajatellen, että oli hänen ensimmäiset kisansa ja heti tuli kirkkain pysti. Ihan mieletöntä. 





Tässä pientä iloittelua voiton kunniaksi :-)



Tässä edustusta Canadassa jossa ei tällä kertaa tullut mitalia, mutta aivan huikeaa kuitenkin. :-)



Tällä viikolla menenkin kahtena päivänä pt-tunnille. Menen huomenna Bettinan kanssa tekemään jalkatreeniä ja lauantaina Pasin kanssa tekemään selkää ja rintaa. Nyt on itellä niin täpinä päällä, että nyt pitää takoa kun siltä tuntuu. Ja on mukavaa päästä kuuntelemaan Bettinan ajatuksia kilpailuista ja miten muaailmalla kisat eroaa kotimaahan verrattuna. Huisia. :D




Tälläistä varmaan tiedossa huomenna :-)


Eilen kävin ystäväni kanssa vesijuoksemassa. Matkalla hän kertoi äitinsä olleen sappikivileikkauksessa. No, minullakin ne on leikattu niin hän kysyi miten ne on minulla tutkittu ja todettu. Minäpä kertomaan kuinka mahaani särki, sitkeänä sissinä menin kuitenkin töihin koska olen korvaamaton. Töistä jouduin lähtemään aikaisemmin ja menemään lääkäriin koska en enää voinut edes kävellä. Lekuri käski hyppäämään lavetille kyljelleen ja laittoi kumihanskat käteensä ja tunki sormensa sinne minne ei aurinko paista. Hyppäsin puoli metriä ilmaan koska sattui niin paljon ja lekuri sanoi, että nyt sairaalaan. Menin sairaalaan ja he leikkasivt minut saman tien ja leikkauksen jälkeen sanoivat, että oli sinulla tulehtunut umpisuoli. Juma, siinä vaiheessa tajusin vasta, että mä puhun tulehtuneesta umpisuolesta kun mun piti kertoa sappikivistäni ja niiden leikkauksesta. Nauroin maha kipeänä ja kysyin ystävältäni mikset sanonut mitään vaan annoit mun kertoa. Hän sanoi, että hän mielenkiinnolla kuunteli missä tuollalailla sappikiviä tunnustellaan. Hah hah, sais siinä aika syvälle sormet laittaa että sappikivet tuntisi!! :D

Sellaista tällä kertaa. Mulla on huominen töitä ja sitten kolme vapaata. Meinaan liikkua ja liikkua ja käydä risteilyllä ja SYÖDÄ!!! Lähdenkin tästä kauppaan hakemaan mutakakkua. Herään ehkä sunnuntaina jo klo 00,01 syömään mutakakkua. En malta odottaa!!

Hauskaa kaikkea teille kaikille :D



perjantai 17. lokakuuta 2014

Sadannes postaus


Hupsista keikkaa, on jo sadannen postauksen aika. Kun aloitin tän blogin pitämisen ei tullut mieleenikään, että tätä ainakin 100 kertaa päivitän tai tätä kukaan koskaan lukisi (paitsi mieheni jonka olen uhkailulla, kiristyksellä ja lahjonnalla saanut tätä lukemaan.) En edes kerro millä jouduin häntä uhkailemaan: D

Nyt kuitenkin on sadannen postauksen aika ja siksipä onkin hienoa, että voin sanoa tietäväni mitä haluan tulevaisuudessa. Olenhan mä tätä märehtinyt jo moneen kertaan, mutta itselleni tyypilliseen tapaan mietin / murehdin / märehdin / vatvon jne asiaa joka suunnalta, sivulta, edestä ja takaa ja sitten teen päätökseni joka pitää. Siinä ei sitten päätäni käännä kukaan eikä mikään jos olen jotain päättänyt. Ja nyt mä olen !! 

Entä miten sitten loppujen lopuksi sain päätökseni tehtyä? Siina auttoi Iso-Arska ja hänen puheensa. Kuuntelin hänen kuusi ohjettaan / sääntöä ja ne kolahti mulle kuin metrin halko päähän. Voin kuvitella, että ihminen joka tulee uskoon kokee samanlaisen tunteen, mä taisin tulla Arskaan. 
:D

Tässä teillekkin kuunneltavaa, ei ole pitkä pätkä joten ehkä jaksatte katsoa. ;-) Ja myönnän heti etten kaikkea tajunnut, mutta tarpeeksi ymmärtääkseni tarpeellisen. Ja paatoksellisuus paistaa äänestä, tiedä minkä kyläsaarnaajan maailma on Arskassa menettänyt. :D





No entä mitä mä sitten päätin. No vein hiukan pidemmälle sen, mitä olen jo ennenkin päässäni pyörittänyt eli 50-vuotiaana niin kovassa kunnossa, että halutessani voisin lähteä kilpailemaan. Nyt mä haluan tosissani mennä kohti tätä unelmaa, Arskan puheet mielessäni.

1. Luota itseesi

2. Riko rajoja

3. Älä pelkää epäonnistumista

4. Älä välitä ”mollaajista”

5. Tee kovasti töitä

6. Anna jotain takaisin




Ja lupaan ja vannon, kautta kiven ja kannon, että kun pystini sieltä lavalta saan niin Isolle-Arskalle lähtee ensinmäisenä kiitokset, mietin täällä jo kiitospuhettani valmiiksi. :-) Onneks mulla on aikaa tän unelmani saavuttamiseen, kolme pitkää vuotta jotka voi kohta tuntua turhankin lyhyiltä. 

Ja tiedän ettei kaikki ole tavoitteistani samaa mieltä, mutta antakaa mun haluta mulle tärkeitä asioita niin minäkin annan teidän haluta omianne. ;-)

Koska tämä taitaa olla nyt videoblogi koska tässä tuli jo yksi niin laitanpa tähän toisenkin videon. Tää ei kans ole pituudella pilattu joten teidän ei tarvitse lähteä hakemaan leffanameja eikä kaivautua sohvannurkkaan tätä katsomaan ellette välttämättä halua. Jaksatte luultavasti katsoa ilman evästä ja hyvää asentoa. ;-)





Sain Katjushkalta facessa haasteen kuvata viikon liikuntojani. Se on jäänyt siellä tekemättä, koska en viitsisi ihmisiä kiusata liikunnoillani koska uskon ettei se heitä kiinnosta kuitenkaan. Te rakkaat lukijat olette eri asia kun täällä olette. (täällähän ruoditaan vain ja ainoastaan mun liikuntasuorituksiani) ;-)
Tässä siis muutama kuva tältä viikolta vaikka viikko ei olekkaan vielä loppunut. 

 Olen siis käynyt kolme kertaa salilla, crossannut kotona, sekä käynyt sauvakävelyllä pari kertaa. Huomenna vuorossa ystävän kanssa kävelyä ja vielä kerran salia. Viikossa tulee siis 8 treeniä. :-)



Nyt kun alkaa taas olemaan flunssaa siellä ja tautia täällä, olisi mielestäni kohtuullista odottaa että aikuiset ihmiset osaisivat käyttäytyä sen mukaan. Junassa eräänä aamuna tässä, vieressäni istuva mies yski ja köhi eikä puhettakaan, että laittaisi käden suunsa eteen. Häntä vastapäätä oleva herra yritti kauniisti asiasta sanoa, toinen oli kun ei olisi kuullutkaan. Sama juttu hetken päästä. Tällä kertaa herra sanoi hiukan kovempaa ja toinen ei voinut enää näytellä kuuroa koska varmasti sen kuuli. Ja mitä teki hän?? Katsoi sanojaa kuin hän olisi vähintään pyytänyt laulamaan aarian kiinaksi!! Teki mieli lyödä lehdellä (kirjalla) päähän ja sanoa: "Käyttäydy!!" Ei kai ole mikään ihme jos joka puolella sairastellaan kun kanssamatkustajat ovat tuota luokkaa??!!

No entäs tänään kotiin tullessani? Naapuri penkissä nuori mies puhui äänekkäästi puhelimessa kuinka oli mennyt työhaastattelu hyvin, tenttikin oli onnistunut mutta se mikä sai mut kateelliseksi oli kun kertoi kuulijalleen, että hänellä on vielä mähinääkin illalla. Ei harmainta aavistustakaan mitä mahtoi olla mähinä, mutta se kuulosti just siltä mistä jokainen itseään kunnioittava keski-ikäinen naisihminen voi vaan uneksia!! Kukapa ei haluais perjantai-iltaansa kunnon mähinöitä?? No, mullapa onkin itelläni täällä omat mähinät meneillään enkä kertonut niitä puhelimessa olevalle kundille. Eipä tarvinnut hänen kuulla kuinka kivasti MÄ vietän perjantaini tai oikeastaan koko viikonloppuni meinaan YKSIN!! Olis kundi kalvennut kateudesta kuitenkin jos olisi kuullut (tai sitten ei, vain me iäkkäämmät osaamme arvostaa tätä asiaa)!!! :D

Nyt kun lehdistä puut tippuu vai miten se meni, no liukasta on niin sauvat meinaa lipsua kävellessä. Ikävältä tuntuu, kokeilkaa vaikka. Hyvin saatan taas samaistua meidän hiihtäjiin ja voisin huudella matkalla: "Havuja, perkkele", mutta mua tuskin kukaan kuulisi (aamuisin lenkillä klo 5) niin en ole sit viitsinyt huudellakkaan. Voisin tietty jättää sauvat kotiin, mutta koska kohta pian on tulossa 50- kerran mitali niin pakko on nyt jaksaa. :-)

Koska mulla on huono huumorintajua ja tykkään Fingerborista niin pakko jakaa teidän kanssanne tämä, muistakaa välillä yllättää puolisonne. ;-)





Ihanaa viikonloppua teille kaikille, yhdessä ja erikseen. :-)






lauantai 11. lokakuuta 2014

Oho, otsikko meinas puuttua mutta lisäsinpäs jälkikäteen :-)

Tämä viikko vietetty jälleen vapailla salilta, tekee sekä päälle että kropalle niin hyvää. Olen käynyt kävelyllä ystävän kanssa, asiakkaiden kanssa, yksin sauvoen ja vielä kerran ystävän kanssa. Huomenna meinaan kuitenkin mennä jo salille kiertoharjoittelua tekemään, johan tätä lepoa jo olikin ihan tarpeeksi. :D


Välillä pysähtelin ja otin kuvia :)







Kävin viikolla myös Kaisaa tapaamassa. Molemmat ihmettelimme kuinka hyvin on tulosta tullut dieetillä. Tai no, ei paino ole juurikaan tippunut mutta kroppa mennyt kyllä kasaan. Maanantaina otin mittoja ja 28cm lähtenyt viiden viikon aikana ympäriinsä, olenhan mä tyytyväinen.
Nyt suunnitelmat on, että jos maanantaina näyttää pudotusta niin pidämme vielä kaksi viikkoa tän ruokamäärän ja jos ei ole pudotusta niin alamme kiristämään. Kahden viikon päästä sain vapaasyöntipäivän ja koska olemme menossa juuri silloin risteilylle niin meinaan mennä seisovaan pöytään ja ottaa itselleni tuolin buffetin viereen. :D

Eniten mulla tekee mieli mutakakkua, maidotonta ja gluteenitonta. Sitä joudun varmaan ottamaan ainakin yhden mukaanikin. Samoin rainbown tuplasuklaa cookiesta voisin syödä paketin itekseni, tuskin tekis edes tiukkaa. Mutta koska sisältää maitoa niin joudun ehkä jättämään väliin. Mutta mutakakkua syön ja syön ja syön. :D

Sitten viimeiset kaksi viikkoa kiristellään ja sitten onkin aika ottaa kuvat ja mitat ja toivoa huimaa muutosta. ;-)

Tulevaisuudesta puhuimme sen verran, että maltilla alamme lisäämään ruokaa ja sitten alkaa ne biffitalkoot eli lihasta pitäis alkaa tarttumaan ja läski mielellään vähemmälle. Väkisinkin rasvaa tulee samalla, mutta ei välttämättä samaan kohtaan kuin missä ennen on ollut. Jos saan toivoa niin mielellään rasvaa tuonne yläkertaan, jätetään maha osasto tällä kertaa vähemmälle. :D Jännää tulee siis tulevaisuus olemaan. Ja varmaankin jatkan biffitalkoita Kaisan johdolla joten eiköhän mun Fitfarmin matkani jatku ja jatku ja jatku.
Ja kun joskus piiiitkän ajan päästä olen sen 50v niin mä olen niin huikeassa kunnossa että kehtaisin esitellä itseäni vähän julkisemminkin. ;-)

Sain tyttäreltä muuten rapakon toiselta puolen aika ison syntskäkortin, siellä kun kaikki on niin suurta. :D
Jos haluatte lukea millaista elämää aupair viettää Amerikassa niin käykääs lukasemassa täältä.. :D 




Ens vkolla mulla on taas treenit Bettinan kanssa. Huomenna hän nousee Nordic Fitness Expossa lavalle ja toivon niin menestystä hänelle, hän olisi sen niin ansainnut. Peukut siis pystyyn hänelle huomiselle. :D

Viime viikolla meillä oli ristiäiset ja tädin muru sai nimen. Nyt menee hetken oppia sanoa häntä oikealla nimellä, tähän mennessä kun aina tuli sanottua Leeviksi. Leeviä hänestä ei tullut, mutta oikein hyvän ja komean nimen komea poika sai. :D 



Täti aika muikeena ;-)

Nyt täytynee alkaa tekemään eväitä huomiseksi jotta jaksaa taas yhden työpäivän. Sen jälkeen suoraan salille kiertoharjoitteluun jossa takuuvarmasti hiki lentää. :D

Hauskaa viikkoa teille, kertokaahan kuulumisanne!!






sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Tavoitteiden saavuttamista

Mullahan on ollut tavoitteet hiukan hukassa tässä hommassa. Sellainen ympäripyöreä-kunhan treeni maistuu ja on kiva fiilis- tavoite ollut ehkä se ykkönen. Millä sellaista sitten mitataan? Onko neljä kertaa viikossa salilla käynti maistuvaa treenausta vai pitääkä maistua rauta suussa vai miten tää mitataan? Entä fiilistä? Milloin se on tarpeeksi hyvä ja voiko sitä aina vaan parantaa? Vaikeita kysymyksiä, jokainen voi vastauksia miettiä itse. Täältä niitä ei taida tulla :D

Jossain vaiheessa ajattelin yhdeksi tavoitteeksi, että saan vedettyä leukaa. Olin jo valmiiksi sitä mieltä etten koskaan tässä tule onnistumaan (hyvä lähtökohta). Enpä sitä sitten koskaan ole juurikaan yrittänyt paitsi tällä viikolla salilla ajattelin kokeilla, kun smith-tanko oli taas fiksusti jätetty ylä asentoon. Nappasin tangosta kiinni ja vedin.. Hups, jäi varmaan parista sentistä kiinni ettenkö sitä olisi saanut menemään. Mä olin niin innoissani, että kiljuin ja mekastin: "Näittekö, mä melkein sain vedettyä yhden leuan?" Salilla kanssani oli muutama mies ja voitte vaan kuvitella heidän huvittuneet ilmeensä kun olin sen näköinen, että kävelin vetten päällä tai paransin pari kuolevaista vähintään. Toinen sanoikin, ettei enää yhtään ihmettele miks tavoitteita pitää asettaa. Jos niiden saavuttamisesta tulee noin iloiseksi. :D

Seuraavana aamuna herätessäni mietin ensinmäisenä mikä päivä on (aina herättyäni on eka ajatus- mikä päivä?) ja heti seuraavaksi mietin, kuinka sain melkein yhden leuan vedettyä. Todella suuri juttu siis mulle. :D 

Perjantaina vein töihin herkkua koska lauantaina mulla oli syndet. Porukka kysy mistä hyvästä nämä on? "Sain eilen melkein yhden leuan vedettyä". Tähän kaveri, että mitä herkkua mahdatkaan tuoda kun saat niitä vedettyä useamman. Nähtäväksi jää.. :D

Eilen sitten kävimme ostamassa kotiin leuanvetotangon jotta pääsen/pääsemme treenaa sitä lisää. Ja nyt meni puhtaasti, ei mitään melkein leukaa vaan kunnon veto. Juma mikä fiilis. Nyt en minäkään enää kyseenalaista tavoitteiden tärkeyttä. :D Laitoinpa pojalleni viestin, että sain yhden leuan vedettyä, tuletko meille kisaamaan joku kerta? Heti kun olen kuulemma valmis haastamaan hänet. Kysäsin montako hänellä menee? 20 kuulemma. Mutsi näsäviisaana: "Tangon pitää olla myös kiinnitetty johonkin, ei pelkkää tankoa ojennella ylös alas". Hän olikin siis ilmeisesti ymmärtänyt asian ihan väärin, onneks mutsi taas korjasi. ;-)

Tosin itsekkin sillä lailla kehittyisi paljon nopeammin. Eka iltana menis ehkä 100 ja seuraavalla jo 150 jne. No, nyt se on kiinni jo oven pielessä joten olkoon nyt siellä toistaiseksi. Jos vaikka kohta saisin jo toisen, toivotaan ainakin ettei siihen mene seuraavat 47v. :D



Ilmeet on ainakin suht vakuuttavat :-)



Eilen meillä oli myös kihlajaispäivä mun synden lisäks. Isäntä viime vuonna maksimoi mahdollisuutensa muistaa kaksi juhlaa vuodessa, kihlajaispäivän ja mun syndet= yhdistämällä ne.  Niinpä kävimme paikallisessa ravintolassa syömässä. Ite otin pariloidun broilersalaatin (Kaisan luvalla) ja isäntä söi jonkin sortin hullunlehmän piffin. Siinä salaatissa oli tasan kurkkua, tomaattia, amerikansalaattia sekä säilyke ananas ja persikka. Päällä se pariloitu broilerfile palasina sekä soossi. On meinaan hinnoissaan säilykehetelmät ja salaatti kun sen verran maksoi. Enpä huomannut kuvaa ottaa siitä annoksesta. Maistui kuitenkin tosi hyvälle, ei voi kieltää. :-)

Kävin eilen synden kunniaks veivaamassa Pasin kanssa olkapäitä ja händyi (Pasin sanoin "hinkataan tumppuja") :D
Tein taas sen sata erilaista liikettä, nimiä en tosiaan muista. Hän kysyi oletko tehnyt tälläistä tai tollasta? No kun en tiedä niistä liikkeiden nimistä niin enpä osaa sanoa. Taas hänen kysyttyä jostain liikkeestä kysyin häneltä: "Pasi, tiedätko mikä on boullabaisse?" Ei hän tiennyt. "No se on kalakeitto, mutta yhtä paljon mä teidän noista liikkeiden nimistä". :D Tässä on muuten kuvaa jos ette te tienneet. ;-)





Oli muuten todella hyvä jumppa. Vielä illallakin käsiä särki, tiesin siis jotain tehneeni. :D Se tunne on vaan niin ihana, en voi tarpeeksi sitä hehkuttaa!!

Tapahtui hassu tapaus pukuhuoneessa. Siinä palkkaria juodessani kanssa treenaja kysyi: "Oletko sä "Aikku"? Ihmeissäni myönsin olevani ja hän varmasti näki kysyvän hölmistyneen ilmeeni ja sanoi: "Luen sun blogia, et ole nyt hetkeen päivitellyt sitä." Oi mikä lämmin mieli mulle tuli, tätä joku oikeasti lukee!! :D Siinä sitten viskattiin tassua ja selvisi, että hän on kans yhtä hyvässä ja hellässä huomassa kuin minäkin eli Kaisan valmennuksessa. Tunnistat varmasti itsesi, oli tosi kiva tavata!! Ja jätäppä puumerkkisi tänne, kerro ainakin millaiset Pasin treenit sulla oli. :-)





Treenin jälkeen käsi nousi vielä sen verran, että sai kuvan otettua :-)

Meidän naapurissa asuu kauan jo korkkia ja pullon pohjaa katsellut herrasmies. Eilen kun olin menossa koiran kanssa ulos makasi hänen oven takanaan toinen samanlainen herrasmies. Häneltä oli tosin mennyt jalat alta ja vahinkokin oli päässyt housuun tulemaan. En tiedä tuliko vahinko kello kaulassa vai ilman. ;-) Yritin häntä siitä nostaa, mutta herra oli kuin spagettia, ylikypsää  sellaista. Hain mieheni paikalle mutta ei auttanut. Siinä setä makasi. Oli hän jossain vaiheessa siitä ylös päässyt kun ei enää illalla siinä maannut. 
Kävi mielessä, ettei hänkään varmaan aikoinaan suunnitellut alkoholistin uraa. Varmasti oli muut suunnitelmat mutta näin pääsi käymään. Harmi hänelle!! 

Dieettiä on nyt viisi viikkoa takana ja saman verran edessä. En tiedä onko tällä viikolla tapahtunut mitään painon suhteen koska en ole käynyt vaaálla. Huomenna olisi totuuden hetki ja keskiviikkona mulla on Kaisan kanssa strategia palaveri. Hiukan jännittää onko mitään tapahtunut. Tälle viikolla on nyt tullut neljä sauvakävelyä ja kolme salia. Tän päivän sali jäi nyt väliin koska olo on hiukan tukkoinen. Eilen kävin aamusta sauvaileen ja kas kun olikin liian lyhyet sukat jalassa. Lopputulos oli tälläinen, auts. 




Onneks pääsin tänään kuitenkin sauvailemaan kun vaihdoin toiset kengät. Ensi viikolla onkin lepoviikko ja tiedossa pelkkää aerobista eikä yhtään salia. Koska tänään jäi sali väliin niin menen varmaan ens sunnuntaina jo vaikka vielä vapaata olisikin. No, antaas kattoo mihin tää olotila kehittyy. Ihanaa viikkoa teille kaikille, voikaa hyvin ja nauttikaa syksystä!! :D