Näytetään tekstit, joissa on tunniste pt-treeni. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pt-treeni. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Aprillia aprillia

Aprillipäivä, tuo huonohuumoristen lempparipäivä jolloin saa oikein luvan kanssa keksiä "hyviä" piloja. Ite keksin tällä kertaa vain yhden ja se meni kyllä nappiin vaikka itse sanonkin. :-)
No, mitä tapahtui??


Olimme päättäneet Valkun kanssa, että koska emme näe ensi viikolla, niin perjantai olkoon punnituspäivä jolloin pääsen kertomaan tuloksen hänelle. Olin ollut liki kolme viikkoa ilman puntaria ja mieli oli aika toiveikas. Tuntui ihan, että nyt olis pientä liikahdusta painossa tapahtunut ja nimenomaan siihen suuntaan mitä toivoimme eli alaspäin. Niinpä siis ihmeen hyvin nukutun yön jälkeen oli aika hypätä taas tuohon helvetissä keksittyyn masiinaan ja joko vetää sen jälkeen ranteensa auki tai kenties iloita saavutetuista pudotuksista. Tällä kertaa ranteeni sai tosiaan olla rauhassa, sillä paino oli pudonnut -1,5kg. Ehkä muutama riemunkiljahdus, sellainen hiljainen saattoi päästä. Mä suorastaan leijuin pilvissä tämän takia, olinhan todellakin tätä jo hetken aikaa odotellut. :-)

Iltapäivällä menin sitten Valkun kanssa treenaamaan ja heti alussa kerroin, että puntarilla kävin sovitusti. Hän tietty kiinnostuneena kysyi miten meni johon vastasin ettei tästä tule yhtään mitään. Paino ei lähde tippumaan, ei taaskaan ole tapahtunut mitään. Ihminen joka ei kiroa koskaan, päästi sillain hiljaisesti saa.. per.. Siinä vaiheessa tietty pääsin iloissani sanomaan nuo taikasanat: "Aprillia aprillia, syö silliä, juo kuravettä päälle." Mä olen sen verran kieroitunut, että oikeasti nautin tilanteesta. Valkku repes, meni tosiaan täysin retkuun ja iloinenhan hänkin tietty oli, että nyt oli lähtenyt tapahtumaan just sitä mitä me ollaan haluttukin. Sillä fiiliksellä oli todella mukavaa alkaa treenaamaan ja todella hyvä treeni taas saatiinkin aikaiseksi. :-)

Ja nyt kun sitä kiristymistä on alkanut tapahtumaan alkaa se myös näkymään kropassakin. Olkapäissä alkaa suonet pullistumaan, lihakset piirtyy hyvin esille ja tuloksia on kiva katsella. Tästä on tosi hyvä jatkaa!! :-)

Kävin maanantaina siellä Nummelassa treenaamassa. Tapaaminen lähti hiukan nihkeesti liikkelle, koska toinen luuli minun olevan myöhässä vaikka itseasiassa olin ajoissa. Alku hämmingin jälkeen pääsimme aloittamaan ja mielestäni ihan hyvä treeni saatiin tehtyä. Rinta/selkä oli vuorossa ja sain hyviä neuvoja ja yhden itselleni hyvän liikkeenkin opin. Ihan perus soutu, mutta erilailla tehtynä ja osuma oli jäätävä. :-)

Ensin teimme vinopenkkiä ja superina sen kaveriksi ihan kulmasoutua. Kulmasoutua teimme isolla tangolla joka itsessään painaa 20kg ja sen lisäksi hän laittoi 15kg kiekot päihin eli painoksi tuli 50kg. Sain tehtyä ja kuulin viereltä :"Se alkaa painamaan, älä välitä vaan tee!!" Ja se todellakin painoi mutta mä tein. Vasta myöhemmin tajusin etten ihan tuolla painolla ole tainnut ennen tehdäkkään. Pisteet siis mulle!!

Seuraava pari oli levitykset ja ylätalja soutu. Hän sai olla hakemassa isompia painoja melkien joka liikkeessä, kun ensimmäiset oli liian kevyet. Kun emme ole aiemmin treenanneet yhdessä, ei toinen voi millään tietää mitä painoja käytän mihinkin joten sai koko aika niitä olla lisäämässä. Hän ehkä jopa hiukan hämmästyi asiaa, en tiedä, mutta pisteet taas mulle. :-)

Ja koska emme olleet aiemmin tuttuja keskenämme, ei hän mitenkään voinut myöskään tuntea huonoa huumorintajuani. Kysyin jossain vaiheessa voinko tehdä jotain, siis kun hän lisäili painoja tai otti niitä pois tms. Vastasi, että sun työsi on nyt vaan tehdä nämä liikkeet, ei tarvitse huolehtia muusta. "No, minäpä sitten vaan seison tässä ja näytän kauniilta." Heti tän jälkeen hävetti, pitikin avata suuni (hän taisi katsoa jopa hiukan kieroon). Nyt meni pisteet hänelle. :-)

No, treeni jatkui supersarjoja tehden, rintaa ja heti perään selkää. Lopuks teimme yhden supersarjan pelkkää selkää ja ihan lopuksi yhden pyramidin alataljaa. Joka painolla 10 toistoa ja painoa lisää 10kg, 10 toistoa ja painoa lisää 10kg. Sitten tulimme samalla lailla alaspäin jotta toistoja tuli peräjälkeen 70kpl. Tähän oli todellakin hyvä lopettaa treeni, kiittää ja kumartaa ja kysellä seuraavaa kertaa. Sovimme, että seuraavalla kerralla hän tulee Mayor´sille treenauttamaan mua, päivää ei lyöty lukkoon. Katsotaan ottaako hän yhteyttä. :-)

Sali oli suht pieni, mutta kompakti. Löytyi se mitä hyvä treeni vaatii ja vielä lisääkin. Tässä pari kuvaa salista. 





Tämän vierailun jälkeen menin vierailulle ystäväni luokse. Vaikka näemme harvoin niin aina näkeminen on yhtä ihanaa, tuntuu kuin ei aikaa edellisen tapaamisen välillä olisikaan. Pus sinulle, jos tätä satut lukemaan. :-)

Sattuipa salilla tässä kerran.. Käyn salin jälkeen aina suihkussa, en koe miellyttäväksi matkustaa metrolla ja junalla hieltä haisevana kotiin. No, tässä kerran oli samaan aikaan saunassa joku, kun minä olin suihkussa. Kuulin kuinka heitteli löylyä kerran, heti perään toisen kerran ja kolmannen. Mielessäni kauhistelin, että kuka pystyy noin paljon löylyä heittelemään. Sitten löylyhuoneesta tuli ulos tumma nainen ja mietin itsekseni, että taisi sittenkin tulla liikaa löylyä jopa hänelle. Mutta ei, hän täytti ämpärin ja painui takaisin saunaan ja kuulin löylyn heiton jatkuvan. Olikohan hänellä koti-ikävä, kun niin kuumassa halusi olla?? ;-)

Kävin tällä viikolla totutusti treenaamassa myös jalat Valkun kanssa. Mulle on jostain syystä hyvin syvä vihasuhde laitteeseen nimeltä v-squat. Siinä tehdään etureisiä ja mä vihaan ja vähän pelkäänkin koko laitetta. Jostain syystä en pysty parhaimpaan suoritukseen siinä koskaan, mä en saa itseäni menemään tarpeeksi alas. Mä en edes tiedä mitä siinä pelkään, sitäkö etten pääse ylös vai painoako pelkään? Mun päässäni on joku lukko sen laitteen kohdalla!! Taas kävi sama juttu kuin aiemminkin, sillä erotuksella, että nyt Valkku sanoi mulle alunperin Bullin viisaat sanat: "Teet yhden toiston kerrallaan. Useammasta toistosta tulee sarja ja useammasta sarjasta taas muodostuu treeni." Tää valaisi mua, mä todellakin keskityin vain ja ainoastaan tekemään yhden toiston kerrallaan. En ajatellut yhtään saanko niitä useampia tehtyä, mihin mun voimat riittää tai pääsenkö mä sieltä ylös vai en. Keskityin yhteen jonka jälkeen tuli toinen ja sen perään kolmas jne. Näin sain tehtyä 15 täydellistä suoritusta ja tuntui kuin päässäni olisi lamppu syttynyt!! Välillä sitä tarvii saada loksahtamaan asiat oikein päänupissaan jotta pystyy parhaimpaansa, eikö ole omituista??!!  :-)

Sivuviparit on mulle kans toinen ongelmakohta. Niitä joudumme toistamiseen, kerta toisensa jälkeen toistamaan ja harjoittelemaan, mutta periksi ei anneta!! Aikaa meillä on maailman tappiin saakka, mä ne vielä opin, aivan taatusti!!

No, tän viikon olkapää treeneissä viparit olikin jo parhaimman näköisiä kuin koskaan, sanoi Valkku. Kotona Ukkokulta kysyi miten treenit menivät (ihana kysyy aina samaa, Hän on kiinnostunut mun treeneistä). :-) Sanoin, että nyt oli parhaimman näköistä viparia koskaan. Ukkokulta kysyi: "Mitä?? Parhaimman näköistä piparia kuin koskaan? Pipariako sä olet siellä esitellyt?" Nauroin maha kipeänä, tosiaan parhaimman näköistä piparia!! :-)

Eilen kävin tekemässä viikon kiertotreenin, joka onkin nyt uudistettu hiukan. Taas oli mielekästä tekemistä, mitä nyt yksi "salipoliisi" sai mun pinnani kärähtämään. Olin laittanut maton itselleni valmiiksi ristikkäistaljan eteen, kun siihen olin menossa tekemään liikkeeni. Näin peilistä kuinka hän niskojaan nakellen nosti maton ja oli laittamassa sitä paikoilleen. Huutelin, että olen tulossa siihen ihan kohta ja jätin maton siihen tarkoituksella. Kuulin hänen mutisevan siitä kuinka seitsemää laitetta varaillaan samaan aikaan. Sanoin, että tule ihmeessä tähän tekemään jos haluat, voin tehdä sillä välin muutakin. Tuskin tässä tarvitsee tappelemaan alkaa. Ei sanonut mitään eikä tullut. Meitä oli mun ja Ukkokullan lisäksi salilla tasan hän ja toinen mies. Olikin ihan katastrooffi kun ajattelin olla siinä taljassa ehkä minuutin kaksi, huh huh!! Tälläinen saa välillä pinnan kärähtämään turhaan, nytkin sitten kiukuttelin Ukkokullalle joka oli tilanteeseen tietty täysin syytön!! :-)

Nyt kun olen ottanut kick biken taas esille, niin otin sen yhtenä päivänä myös töihin mukaan. Menin junalla Helsinkiin ja asemalta potkin töihin. Töistä olin menossa suoraan treenaamaan joten tietty potkasin myös sinne. Treenin jälkeen ei sitten tarvinutkaan jäädä salin juoksumatolle kävelemään vaan potkin salilta asemalle ja loppu aerobinen oli sillä hoideltu. :-)



Tänä aamuna oli tarkoitus taas mennä kick bikella töihin. Mutta satoikin vettä joten en mennytkään. Ehkä just sen takia aamuni ei todellakaan alkanut kuten olisi ehkä pitänyt. Koirani kusi matolle jonka jälkeen poltin suuni tulikuumalla puurolla niin, että kitalaki oli rakoilla. Töihin lähdin tietty ilman sateenvarjoa jonka olin varta vasten kaivanut esille. Tämän takia ajattelin sitten hypätä Pasilassa pois ja mennä bussilla jolla pääsen lähemmäksi työpaikkaani niin en kastu niin paljon. Sitten hajoaa bussi kesken matkaa ja jouduin kävelemään ratikalle jota odottaessa sitten meni tovi. Töistä tietty myöhästyin jonnin verran. Väkisinkin tuli mieleen, että olisin voinut jäädä sänkyyn nukkumaankin. :-)

Nää mun postaukset toistaa toisiaan, tiedän. Mutta koska tämä on mun kanavani purkaa ajatuksiani niin pidän tämän myös sellaisena, kirjoitan just sitä mitä mielessä pyörii. Välillä pitää sanoa mitä mielessä pyörii, kuten potilas tänään minulle. Kävimme hänen kanssaan tälläisen keskustelun: 
Pt: "Aikku, oletko sä kiinnostunut naisista sillä lailla?"
Mä: "Mä pidän kyllä naisista, mutta en sillä lailla. Miten niin?"
Pt: "Olen tätä paljon miettinyt. Luojalle kiitos ettet ole." 
Mä: "Joo ja vähän myös mulle. Jos asia on sua mietityttänyt niin olisit vaan kysynyt aiemmin. Ei minua olisi haitannut."
Pt: "Mutta se tuli just nyt suuhun, siksi kysyin sitä nyt."
Mä: "Hyvä, että kysyit niin ei sitten enää vaivaa." :-)


Joten muistakaa kyseenalaistaa ja kysellä jos joskus jokin asia mietityttää, älkää nielkö kaikkea mitä teille sanotaan. :-)

Ensi viikolla mulla on jälleen lepoviikko eli tiedossa kevennettyä treeniä muutamalla lenkillä höystettynä. Menen myös hierojalle, nyt ihan itselleni uudelle hierojalle. Sain Naisten päivän kunniaksi ostettua tunnin hieronnan hintaan 30€. Oikea hinta olisi ollut 60€. Fiksuna sanoin työkaverille, että sain tunnin hieronnan puolella tunnilla. Hieroja saa sitten laittaa hösseliks, että ehtii hieromaan puolessa tunnissa tunnin homman. :-)

Tälläistä siis tällä kertaa ja tässä vielä lopuksi mielestäni parhaimpia Fingerporeja kautta aikojen. :-)














sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Dieetin eka vko kohta ohitse

Dieetti alkanut, hengissä ollaan, ainakin vielä toistaiseksi.
Voin kertoa, että nälkä on ollut tuttu kaveri ja pahoin pelkään tutustuvani häneen vielä paremmin seuraavan 15 vkon aikana. Vielä on  tosiaan 15 vkoa jäljellä maximissaan, jos hyvin käy niin sitten on vähemmän. Mutta lähden siitä ajatuksesta, että tää kestää 16 vkoa niin yllätys on aina mukavampi jos pääsee vähemmällä. :-)

Jokainen, ainakin Suomessa asuva tietää kuinka hiton kylmä täällä on viime päivät olleet. Minäpä en ole antanut tämän (kään) itseäni häiritä vaan kävin yhtenä aamuna kävelyllä melkein tunnin, koska kalenterissa niin luki. Mulle ei siis ole sää esteenä kun liikkua pitää. :-)








Yritimme Ukkokullan kanssa käydä leffassa viime vkl:na. Oli vika päivä ennen dieetin aloitusta ja hyvä niin, koska me ei mahduttu sinne leffaan. Ei he nyt onneks sanoneet, että olemme niin suuria vaan sinne oli vain yks paikka jäljellä. Leffa olisi ollut Kuningastyttö ja kiva oli huomata, että muutkin olivat sen löytäneet. Kannattaa siis mennä varmaan katsomaan se kunhan mahdutaan sinne. :-)

Ja koska me ei sinne leffaan päästy, niin mentiin sitten alennusmyyntiin ja onneks mentiin koska tein siellä löydön. Ja koska Ukkokulta halus kans jotain itselleen niin menimme sitten paikkaan missä hänkin sai haluamansa joten me molemmat saimme siis jotain itsellemme. :-)





Treenit on jälleen olleet todella hyvät. Kävin yhtenä päivänä kotisalillani tekemässä rinnan, selän ja vatsan. Sain tosi hyvän treenin aikaiseksi, selkä kipeänä sillai hyvällä tavalla monta päivää sen jälkeenkin vielä. 
Sain rinnalle tehtyä hyvin vinopenkkiä ja ristikkäistaljaa sekä penkkiä käsipainoilla ja ns. rintasoutua ( en tiedä miten sen parhairten selittäisin). Selälle onnistuu nykyään kaikki, se hermottuu ihan mahtavasti joka liikkeellä.  Tein ylätaljaa seisten kapealla kahvalla, kulmasoutua laitteessa yhdellä kädellä kerrallaan, pull overia ja alataljaa. Näiden lisäks vielä vatsoja ja treeni oli taputeltu. :-)

Valkun kanssa treenattiin jalat yhdessä ja jestas millainen treeni se olikin, ihan järkyttävän ihanaa sanon minä. :-)

Nyt olemme kyykyssä päässeet painoon 57,5kg joten ens vkolla ollaan jo painossa 60kg. Ihan kivasti ollaan päästy tähän pisteeseen, lähdettiin kuitenkin syksyllä melkeinpä tyhjästä eli 30kg:lla liikkeelle. Olemme nostaneet painoa 2,5kg viikossa jotta nivuset ja lonkankoukistajat pysyvät mukana. Ja hyvin ovat siis pysyneet, koska niitä ei ole särkenyt ollenkaan. :-)

Munhan piti oikeasti kertoa siitä jalkatreenistä eikä ainoastaan kyykystä. Alkuun me kuitenkin kyykättiin ja heti sen perään oli suorinjaloinmaastavetoa. Tämän jälkeen oli reiden koukistusta istuen ja sen kanssa superina pakaralaitetta joka jo viimeks tuli todettua alakerran keksinnöksi. Perä meinaan huutaa tuskasta sitä tehdessä tai sitten se olen minä joka huudan, en ole ihan varma kummasta se ääni lähtee. :-)

Näistä selvittyäni teimme prässiä hitaalla temmolla ja siinä se vasta huuto pääsikin. Painoa oli säälittävän vähäsen mutta siitä ei saa kuulemma stressata, pääasia että tuntuma on oikeassa paikassa syke pysyy korkealla, halutaanhan me kuitenkin kulutuksen olevan suuri näin dieetillä ollessa. 

Prässin jälkeen oli vuorossa sykkeenkohotusta "pienellä" keppijumpalla. Kyykkyä, askelkyykkyä ja haarahyppyä, minuutin tauko ja uusi rundi. Tän jälkeen olin valmis kuristamaan Valkun, mutta en ehtinyt (hyvä tietty niin), kun piti vielä mennä pohkeita rääkkäämään. Pohkeet on sellaiset jotka mulla hapottuu jo kun katsonkin sitä masiinaa. Ne on tulessa samantien, hyvä ettei lahkeet savua jo ajatuksesta!! Mutta niitäkin vielä siis tehtiin ja sitten sain kiittää ja kumartaa jälleen kerran sairaan hyvistä treeneistä. :-)

Kulutusta saimme tälläisellä treenillä 526kcal:n verran, keskisyke oli 139 ja max.syke oli 169. Meni aika hyvin näin niinkuin omasta mielestä!! :-)

Tälle viikolle tuli myös jäätävän hyvä olkapää/käsitreeni, mutta siitä ei nyt sen enempää. :-)

Ilona on omilla sivuillaan kertonut hiukan meidän joulun jälkeisestä jumpastamme, käykääs kurkkimassa miten Ilonan mielestä meillä meni. Meillähän tarkoituksena treenata taas yhdessä kunhan meidän dieettimme on hiukan edennyt, molemmat kuin aloitimme nyt maanantaina. Olen tässä vähän ikäänkuin myötätuntodieetillä Illonan dieetatessa tulevia kisojaan ajatellen. Kisat ei ihan vielä ole ajankohtaiset, mutta tämä on hänelle sellainen välidieetti. Ja koska ystävät tukevat toisiaan niin minäkin päätin dieetata. Tosin ei huono päätös, koska painoa on tullut edellisen dieetin jälkeen 8kg ollen maanantaina 65,4kg. Aika huimasta luvusta siis lähdimme nyt liikkeelle, mutta luotan Valkkuun 100%:sti ja teen kuten käsketään niin tiedän tulosta myös tulevan. :-)  Aloituskuvia en nyt tähän vielä laita, mutta niitä luvassa sitten myöhemmin.

Tälläistä tällä kertaa ja kuten viimeksi lupasin, on Fingerporin vuoro. :-)

Nauttikaa talvesta, se on vain väliaikaista. :-)

Tämä sopii hyvin työpäivääni :-)











torstai 31. joulukuuta 2015

Vuoden viimeinen..

On jälleen tullut aika kiitellä tästä vuodesta ja toivotella seuraava tervetulleeksi. Jokainen summailee vuottansa, miten se on mennyt noin niinkuin omasta mielestä, toisten mielipiteillä ei toivottavasti ainakaan ole merkitystä. :-) 








Tehdään myös lupauksia joita ehkä pidetään, ehkä ei. Itse olen niitä jotka ei niitä yleensä pidä niin olenkin jättänyt niiden lupaamiset jo vuosia sitten. Ja miksi niitä edes pitäisi tehdä, ainakaan just tänään? Eikös sitä voisi luvata vaikka joka päivä itselleen jotain ja kans pitää lupauksensa?? Esim luvata nousta oikealla jalalla sängystä joka aamu? Jos tulee aamu jolloin se ei onnistu niin mars vaan takaisin sänkyyn ja nouset uudestaan. Sitä kun teet aikasi niin jo alkaa oikea jalka edellä nouseminen luonnistumaan. :-)


Itsellänihän tämä vuosi on mennyt pitkältikkin liikkuen tai salilla ollen ainakin jos on uskomista merkintöihin joita olen almanakkaani raapustanut. Ja miksipä ei olisi, olenhan ihan ite jokaisen merkinnän tehnyt ja itse myös jokaisen liikuntasuorituksen suorittanut. Välillä yksin, välillä yhdessä ystävän tai valmentajan tai pt:n tai vaikka naapurin Reiskan kanssa. Uskoitkos, että olisin Reiskan kanssa treenannut? Ei kannattais koska ei naapurissamme edes asu Reiskaa!! :-) Siellä asuu Keke ja hän ei enää kykene liikkumaan mihinkään. Onneks hänellä on ystäviä jotka pitävät hänet juomissaan, ei kun siis hengissä. :-)


Liikuntasuorituksia on kuitenkin tälle vuodelle kertynyt senkin verran kuin 345 kertaa. Näistä kerroista on salilla oleilua kertynyt 179 krt, sauvakävelyä 50 krt, kävelyä 35 krt jne. Heiaheiaan kertyi mitaleita yhteensä 17kpl, enemmänkin olisi saanut tulla. :) Hiukan tietty harmitti, että en päässyt 350 kertaan vaan jäi viidellä vajaaksi, mutta toisaalta tavoitteeni liikuntamäärään oli maltillisempi eli sen ylitin 45 kerralla. :-) Tälläinen vuosi oli tämä vuosi liikunnan suhteen ja olen melkeinpä varma, että ensi vuonna enkat tulee paukkumaan monellakin tapaa. :-)

Juhlistin muuten myös tätä Uutta Vuotta omilla paukuillani, sellaisilla luonnon mukaisilla. :-)  





Tämä viikko oli sillain erikoinen, että Ilona kävi taas meitä hauskuuttamassa ja treenamassa kanssamme. Hän oli toivonut takareisi-pakarajumppaa ja sitä myös sai. Tai siis me saimme molemmat, treenasimme nääs kimpassa. :-)

Aluksi otimme lämpöä reiden ojennuksilla maaten ja kyllähän ne alkoi lämmetä kun tehtiin nousevin painoin sarjoja. Tämän jälkeen teimme samaa istuen. Meikä tässä vaiheessa vielä puhisi hissunkissun, en päästänyt suustani kuin hiljaisia huokauksia. Lupasinkin ensi vuonna ottavani uuden tatsin touhuun ja puhista vaan ihan hiljaisesti, rahvaat ne vaan salilla huutelevat. :-)

Mennessämme salin uuteen pakarapyllyosastolaitteeseen unohdin lupaukseni yhtä nopeasti kuin Uuden Vuoden lupaukset yleensäkin unohdetaan. Oli meinaan jo pakko päästellä muutama ei niinkään naisellinen karjahdus, koska se ihan aikuisten oikeasti sattui tarakkaan!! Välillä varmaan kuulostan kissalta jonka munat ovat jääneet mankelin väliin. Sillain hienosti ilmaistuna. :-)

Tämän helvetinkoneen kun olimme korkanneet niin suuntasimme suorinjaloinmaastavetoon ja sitä teimme hiiiitaaaiiilla toistoilla. Liekö tämä vai jokin muu otti osumaa alaselkääni koska sen jälkeen sitä ikävästi juili muutaman päivän. :-/

Ei tässä vielä kaikki vaan tämän jälkeen teimme haarakyykkyä kahvakuulalla. Ja koska Ilona ei osaa pitää suutaan kiinni :-) niin saimme tämän jälkeen vielä treenailla pohkeita. Koska omani ovat AINA ekan toiston jälkeen jo ihan valmista kamaa niin jokainen toisto ja jokainen sarja on tuskaa. Tuskaa jota EI voi huutamatta kokea, sitä on ihan väkisinkin päästettävä suustaan sellaisia kainoja äänähdyksiä. Sellaisia jotka kuuluu vain toiselle puolelle kaupunkia eli sellaisia hyvin maltillisia ja naisellisia, sellaisia jotka vain mä osaan!! :-) Tämän jälkeen onneksemme saimma sanoa kiitokset ja poistua paikalta, tietenkin pukkariin ottamaan yhteisiä kuvia. :-)




Tämän jälkeen lähdimme Ilonan kanssa syömään. Menimme Aasialaiseen buffet-pöytään nauttimaan melkeinpä viimeisistä ruoista mitä ennen dieettiä saamme nauttia. 



Ruokailun meinasi pilata ajatus siitä, että Valkku näkee mitä syön. Ei ihan ollut sallittua evästä, mutta kerrankos Ilonan kanssa pääsee syömään. :-)



Meillähän molemmilla alkaa dieetti ensi maanantaina, ah ihanata sanoa että alan dieetille ensi maanantaina. Minä, Ilona ja sadattuhannet muutkin suomalaiset aloitamme dieettimme ensi viikolla. Paitsi hätäisemmät aloittaa sen jo huomenna, mutta meilläpä ei ole kiire joten aloitamme vasta ens viikolla. Ja voin vaikka vannoa, että me olemme myös hiukan pidempään dieetillä kuin keskiverto Pirkko tai Pera. Heidän dieettinsä tulee loppumaan ens viikon torstaina tai jos ovat oikein sitkeää tekoa niin ehkä jaksavat sinnitellä viikon pidempään. Mutta entäs ME? Me ollaan sen verran hullua sakkia, että me kyllä jaksetaan. Ilonalla lysti kestää 15vkoa ja mulla max 16vkoa. Aika pitkä aika, eikös vain? Mutta sekin on vain väliaikaista, sen jaksaa kun sen päättää jaksaa!! Otetaan pala kerrallaan, ajatellaan vaikka viikkoa kerrallaan tai vaikka päivää kerrallaan jos pakko on. Tämä kun on päätetty vetää loppuun saakka niin sehän vedetään. En kehtais kuuna päivänä sanoa Valkulle kesken kaiken, etten sitten jatkakaan, mulle riitti. Ehei, tätä tehdään just niin kauan kun käsky käy ja syödään omia eväitä ihan joka paikassa. Näillä mennään ja keväällä me nähdään mitä tuloksia saatiin aikaiseksi. :-)

Kävin eilen myös vetämässä Valkun kanssa vikat yhteiset. Vuorossa oli rinta ja selkä ja täytyy sanoa yhtään itseäni kehumatta, että tekniikka on parantunut huomattavasti. Samaa sanoi Valkkukin ja kehuja on aina mukava kuulla. Tietää tehneensä jotain oikein ja onhan sitä tehty kun paikat on taas niin kipiät. :-)
Ens vuonna meillä taas harjoitukset jatkuu, varmaankin jalkoja teemme vuoden ekoissa treeneissä. Vieläköhän Valkku mua tunnistaa silloin, olenhan siinä vaiheessa ollut jo kaksi päivää dieetillä. :-)

Tänään kävin vielä tekemässä vuoden vikan kuntopiiri+paikon. Ihan tuskaiselle tuntuu pakaroissa kun vääntää Bulgarialaista ja pakarapotkua, loitontajaa ja lähentäjää. Täyttäessäni 50v on pyllyni kuin Brasilialaisella (montakohan kertaa tavasin tota sanaa, menikö se edes oikein?) hulahulatanssijalla (onko sellaisia?) 

Vuoden 2016 meinaan korkata niinkin erikoisella tavalla kun menemällä ystäväni kanssa lenkille. Sitten tulee rakas siskoni meille pelaamaan korttia. Ne on jo valmiiksi sekoitettu ja salamerkitty, älkää kertoko hänelle. :-)

Sunnuntaina otetaan Ukkokullan kanssa alku kuvat ja mitat, on sitten mitä vertailla. Ja mä todellakin toivon, että 16 vkon kuluttua peilistä katsoo ihan erilainen Aikku. :-)

Toivotan kaikille lukijoilleni, teille kaikille tuhansille tätä matkaa kanssani kulkeville oikein antoisaa Uutta Vuotta. Olkoon se teille yhtä hyvä kuin omanikin tulee olemaan. Ja muistakaa, te itse oman onnenne luotte. Tehkää siis niitä asioita jotka saavat hymyn kasvoillenne, olkoon se sitten salilla rehkimistä tai pitsin nypläystä. Itse olen harrastanut molempia ja molemmista tykännyt. Nyt mukana enää toinen. :-)

Päätin aloittaa uuden perinteen blogiini. Ikuisena ja hartaana Fingerporin ystävänä ja fanina postaan joka kirjoitukseen jonkun itseäni naurattaneen jutun. Se, että se naurattaa mua ei vielä tarkoita sitä, että se on hauska, mulla kun uppoo hyvinkin erilainen huumori. :-)













tiistai 3. marraskuuta 2015

Jotain erilaista

Mistähän sitä aloittaisi? No jos vaikka kertois vähän treeneistään, niistä kun ei juurikaan ole ollut puhetta. :-)

Kävin viime viikolla kahden eri pt:n kanssa treenaamassa. Maanantaina oli Bettinan vuoro (häntä voit seurata täältä halutessasi). Teimme olkapäät ja kädet. Viime vuonna treenasin aika paljonkin hänen kanssaan, mutta nyt on jäänyt kokonaan. Mutta, nyt siis kävin kokeilemassa taas miten se liha liikkuu Bettinan kanssa ja liikkuihan se. :-)

Aluksi päivitimme kuulumisia, katsottiin silmämääräisesti Aikun kunto ja hyväks todettiin (kuinkas muutenkaan) ja alettiin jumppaamaan.

Vuorossa oli olkapäät ja kädet. Aloitimme pystypunnerruksella koneessa jonka jälkeen oli takaolkapäitä penkillä. Välillä kuului sellaisia sanoja kuin hyvälle näyttää, lihaa tullut, olet oppinut treenaamaan, voimaa löytyy jne. En tiedä kelle puhui, itselleen varmaan. :-)

Seuraavaks oli sitten vipareita sivulle ja eteen. Sivuviparit on mun murheenkryynini. Mä en vaan kertakaikkiaan saa käsiä asentoon jossa niiden pitäisi liikkeen ajan olla. Nyt tosin sain sellaisen neuvon jonka avulla toivon sen onnistuvan jatkossa. Vielä oli pystypunnerrus tangolla sekä takaolkia taljassa ja sen jälkeen siirryimme käsiin jotka ovatkin minun vahvuuteeni. Teimme kahta erilaista ojentaja- ja hauislihasliikettä ja mun yläkroppa oli tapettu. :-)

Aivan mahtavaa oli treenata taas vaihteeksi Bettinan kanssa, jos teillä on mahdollisuus ottaa häneltä treenejä niin käykää ihmeessä kokeilemassa. Suosittelen lämmöllä. :-)




Kävin myös ystäväni Annen (häneen tutustuin kuin tuli meille harjoittelijaksi) treenaamassa viime viikolla. Ja kun meillä molemmilla into liikkua niin sovimme yhteiset treenit sopivaan rakoseen ja se sattui olemaan viime keskiviikko. Niinpä sitten suuntasimme Meijerille yhdessä treenaamaan jalat. :-)

Aluksi teimme suorinjaloinmaastavetoa. Jätin tällä kertaa painot 80kg:n vaikka viimeks olen tehnyt sarjaa 90kg:lla. 





Tän jälkeen oli vuorossa V-Squat (hackin yksi versio) ja tässäkin painot oli kevyemmät mitä normisti eli nyt oli 110kg kun viimeksi ollut 125kg. Sitä on niin saakelin helppo pysytellä siellä mukavuusalueellaan ja hymistellä siellä kuinka kivaa on  treenata. Joo, on kivaa joo mutta kehityksen saa täysin unohtaa. Tässä syy miksi teen nykyään jalat aina valkun kanssa. Hänen kanssaan en todellakaan saa pysyä siellä mukavuusalueellani vaan hän pakottaa mut ulos sieltä ja se on parasta!! :-)

Teimme vielä jalkaprässiä (kiloista en viitsi edes mainita enää) ja vielä tämän jälkeen oli haarakyykkyä kahvakuulalla ja lantionnostoa smithissä. Mä luulen, että Annen jalat tuli aika hyvin taputeltua tällä setillä. :-)




Lauantaina oli sitten vuorossa jumppa Pasin kanssa ja tällä kertaa vuorossa oli selkä ja rinta. Tällä kertaa teimme vinopenkkipunnerrusta käsipainoilla ja hänen kanssaan superina pulloveria. Vinopenkki aloitettiin 14kg painoilla, ei tuntunut missään. Seuraavaks 2 sarjaa 16kg:lla ja lopuks vielä sarja 18kg:lla kun silläkin liikkui. Mielestäni 18kg alkoi kuulostamaan jo niin suurelta määrältä ja tästä Pasille sanoinkin. Hän sanoi, että aika harva nainen liikuttelee sellaisia painoja siinä salilla. Fiilis kieltämättä aika hyvä. :-)

Jatkoimme sitten ristikkäistaljalla, kulmasoudulla, penkkikoneella, alataljalla ja viimeistelimme treenin selkäkoneella josta veto tulee ylhäältä sekä rintapunnerruskoneella. Siinä se tunti meni ja paikat ihanan kipeenä. On treenaaminen vaan ihan parasta. :-)

Jotta elämä ei olisi ihan yhtä jumppaamista niin kävin eilen keikalla jota olin odottanut koko syksyn. Eli Papa Roach ja Five Finger Deatch Punch piti yhteisen keikan jäähallilla ja sinne suunnistimme isosiskoni ja hänen miniänsä kanssa. Mä olin niin fiiliksissä jo heti aamusta etten tiennyt miten päin olisin ollut. Töistä tullessani yritin nukkua hiukan, mutta enhän mä saanut nukuttua kun kävin niin kierroksilla. :-)

Papa Roach alkoi soittamaan kahdeksalta ja silloin olimme tietty paikoillamme jo. Ja olihan hyvä meininki, ihan tajutonta. Yleisöstä jo huomasi ettei olla ihan Jari Sillanpään konsertissa. Vaikka hänkin aivan ihana onkin. :-)



Solisti osasi kyllä ottaa yleisönsä. Välillä kävi hyppelemässä yleisön joukossa. Me oltiin harmillisesti sen verran kaukana ettei päästy kosketus etäisyydelle, mutta ehkä parempi niin. Olisin vielä pyörtyssyt. :-)

Kaverit soittivat reilun tunnin ja sitten oli Five Fingerin vuoro. Meitsi meinas oikeasti pyörtyä, mä niin elin ja hengitin (jos muistin) sitä tilannetta. IIIIIK!!!! :-)
Tätä ihanuutta kesti sitten vähän yli tunnin ja Buum!! se loppui. Mitä Vi..ua tässä nyt tapahtu? Ei tää voi olla vielä tässä, onko tää joku vitsi, loppuuko tää oikeasti tähän?? Mutta aikuisten oikeasti se loppui joo, pakkohan se oli uskoa. Keikan pituus oli kieltämättä hiukan pettymys mutta muuten niiiiin antoisa! Mä vaan niin diggaan tätä bändiä, käykääs kuuntelemassa vaikka youtubesta!! :-)




                   Näin fiiliksissä me oltiin systerin kanssa. <3

Sain muuten kunnian olla Sadun blogivieraana. Käykääs kurkkaamassa mitä siellä kerroin itsestäni. :-)

Tälläistä tällä kertaa. Mun onnenpäivät vaan jatkuu sillä kohta lähden valkun kanssa treenaamaan lisää lihaa olkapäihin ja käsiin. Huomenna tahkon sitten Pasin kanssa jalkoja. :-)

Nauttikaa syksystä, se on ollut ennätyksellisen ihana. :-)






lauantai 3. lokakuuta 2015

Jaksaa, ei jaksa vai jaksaako sittenkin?

Olen tässä laittanut merkille kuinka oma jaksaminen tekemiseen heilahtelee päivästä toiseen. Välillä on päiviä jolloin paukutellaan valkun kanssa enkkoja ja seuraavalla kerralla menee melkeinpä penkin alle. Tää ketuttaa, suorastaan raivostuttaa aina välillä. :-/

Mistä se sitten johtuu? Jos tietäisin niin kertoisin, tän vastauksen sanoin valkullekin. Nukun edelleen huonosti, saattaa mennä monta yötä peräkkäin kun uni on tosi vaillinaista. Johtuuko jaksamattomuus siitä? Ehkä joskus joo johtuukin, mutta on myös niitä kertoja kun huonosti nukutun yön jälkeen rauta nöyrtyy ja minä olen se voittaja, ei se rauta. Sitten taas toisena kertana suusta pääsee pelkkiä ärräpäitä, kun ei vaan suju. Mutta olenko masentunut tän suhteen? En todellakaan, olen jo sen verran iso tyttö, että tajuan ettei aina voi onnistua. Vaikka kuinka haluaisi, vaikka kuinka haluaisi näyttää itselleen, valkulle ja kanssa treenaajille että musta on tähän, mä nostan/vedän/työnnän vaikka satoja kiloja ja kun se ei onnistu niin mitä sitten? Sitten se onnistuu ehkä seuraavalla kerralla, tai sitä seuraavalla tai joskus, mutta periksi ei anneta. Mulla tämä juttu ei jää asenteesta kiinni kuten olen jo aiemminkin sanonut ja samaa tulen sanomaan aina uudestaan ja uudestaan. :-)









Olemme tätä asiaa yhdessä miettineet ja tulimme siihen tulokseen, että hieronnan jälkeen kroppani tarvitsee selkeästi lepopäivän. Se on sama hierotaanko jalat ja sen jälkeisenä päivänä olisi selkätreeni, ei onnistu. Se ei vaan kulje. Olen tehnyt nyt kaksi kertaa saman virheen ja molemmilla kerroilla seuraava treeni oli ihan jos ei nyt ala-arvoinen suoritus niin ei se kovin suuria kehujakaan saanut. Joten tästä viisastuneena ensi kerralla (eli maanantaina) käydessäni hierojalla  jätän seuraavan päivän treenin väliin ja menen vasta keskiviikkona valkun kanssa treenaamassa jalat. :-) 

Olen kerännyt tässä kuukausien aikana kivan vararenkaan vatsani ympärille. Tai ei oikeastaan ympärille vaan ihan vaan vatsaan. Se tuntuu kasvavan hälyttävää vauhtia ja se välillä ketuttaa ihan vietävästi. Toisaalta tiedän, että se on väliaikaista, se lähtee kyllä kun sen aika on. Tammikuussahan aloitan dieetin ja just kuulin, että joulukuussa lisätään vielä vähän ruokaa ennen  dieetin aloitusta. Se ei kuulemma tarkoita pellillistä joulutorttuja (onneks koska en tod pidä niistä) vaan se tulee olemaan varmaankin hiukan lisää riisiä tai puuroa. Sitten on helpompaa aloittaa diettaamaan kun on mistä pudottaa. Ai, eikös sitä mukamas muuten ole? Oletkos sattunut huomaamaan tämän pelastusrenkaan vatsani ympärillä??
Aineenvaihdunta saa lisää buustia lisätystä ruoasta ja kun sitä sitten maltilla vähennetään niin pitäis toimia.
Tammikuussa se sitten nähdään kuin käy. :-)

Eilen viimeksi taas juttelimme asiasta. Valitin kuinka paino nousee, vastaus oli että sen kuuluukin nousta tässä vaiheessa. Mutta missä sitten mene se raja kun on noussut tarpeeksi, kerro mulle! Valkku vastas, että hän kertoo kyllä jos painoa tulee liikaa, luota häneen. Mutta mikä on se raja, mistä tiedetään että nyt se on tässä? Miehiltä ei vaan saa koskaan mitään järkevää vastausta, nytkin vastaus oli että sitten on liikaa kun sun on vaikea hengittää?!?! TÄH?? Siihen päästäkseni saisin syödä aika tavalla! No niin, eli sulla ei ole mitään hätää!! Lopetimme keskustelun tähän, miesten kanssa ei vaan voi puhua painosta!! :-)

Olen nyt käynyt pari kertaa viikossa treenaa valkun kanssa yhdessä. Näkyykö se muualla kuin lompakossa? En pääse yhdessäkään treenissä helpolla, jokaisella kerralla joudun tekemään täysiä ja vielä vähän siihen päälle. En halua päästä helpolla, haluan haasteita joka kerta ja sitä myös saan. :-) Joten vastaus kysymykseeni, kyllä se vaan näkyy muuallakin kuin lompakossani. Se näkyy painojen lisääntymisenä, lihasten kasvuna ja aina vaan parempana fiiliksenä. Se vaan on niin parasta kun voi ylittää itsensä kerta toisensa jälkeen, kokeilkaas vaikka. :-)

Esim. jalkatreeneissä suorinjaloin maastavetoa painoilla 85kg. Voitte varmaan kuvitella että se painaa aika tasan sen 85kg eli jäätävän paljon, ainakin mulle. Olkapäitä tehdessä pystypunnerrusta 25kg tangolla. Siis mitääää??? 25kg?? Yrität sä naurattaa mua? Ilmeisesti ei koska ei mua ainakaan naurattanut yhtään. Vaikka muuten mua naurattaa useinkin, me nauramme kaikkea maan ja taivaan välissä ja siis sarjojen välissä. Sitten kun taas jatketaan on fokus täysin tekemisessä, silloin mietitään ainoastaan sitä että tekniikka pysyy kasassa ja liike menee sinne minne pitääkin. 

Ja mä voin sanoa mitä haluan, toinen ei siitä suutu. Esim eilen joutu sanomaan sarjan lopussa: Mä vihaan sua!! ja se otettiin nauraen vastaan, oli kuulemma kohteliaisuus, hän tiesi että treeni mennyt perille. :-) Enhän mä tietty oikeasti häntä vihaa, mutta se hapotus lihaksissa saa sut sanomaan ihan mitä vaan! :-)

Nyt on sitten  meidän huudeille tullut rappuset. Ei ihan niin pitkät kuin olisin halunnut, eikä niitä voi juosta ihan samalla lailla kuin Jätemäen portaita koska ovat osittain niin leveä askelmaisia, mutta mä en valita! Ne on portaat, niitä voi kiivetä ja niitä pääsee alaskinpäin. Joten mä olen tyytyväinen ja meinaan kerran viikossa käydä niitä kiipeämässä. :-) 





Siskonpoikani oli luonamme yökylässä. Hain hänet matkalla töistä kotiin. Hän on niin aurinkoinen miehen alku, ettei hänen seurassaan voi olla itsekkään huonolla tuulella  (tosin en ole sitä juuri muutenkaan). Hän meni illalla kahdeksan aikoihin nukkumaan ja herättelin seuraavana aamuna puoli yhdeksän jälkeen, jotta ehdimme hiukan viettää yhteistä aikaa ennen palauttamista. Saisiko sinut tämän näköinen puuron syöjä vakuuttumaan siitä, että puurolla aloittaessa päivänsä on loppu päiväkin yhtä aurinkoa? :-) Minut ainakin saa ja siinä yksi syy miksi aamuisin puuroa syön. :-)




Eräänä aamuna olin taas käynyt sauvakävelyllä ja matkalla otin (yritin ottaa) joitakin kuvia ja eihän siitä mitään tullut. Pelkkää sumua vaan. Kotona sitten kokeilin ilman salamaa ja johan alkoi toimimaan. Tälläisen kuvan nappasin parvekkeelta. Tuntui kuin olisi ollut jossain muualla kuin kotiparvekkeella. :-)





Sellaista tänään. Huomenna mulla on ns. koontitreeni eli tarkoittaa kumtopiiriä missä on  10 erilaista liikettä. Jokaista liikettä tehdään 15x ja siirrytään seuraavan liikkeeseen kunnes kaikki käyty lävitse. Sitten on minuutin tauko ja uusi kierros, näitä tehdään 30min + alku-ja loppulämmittely.
Voin vain kuvitella kuinka hiki tulee, kenties loppuu happikin kesken kaiken. Eli jos ei musta enää kuulu niin hauskaa jatkoa kaikille. Tiedätte, että mä lähdin onnellisena!! :-)












keskiviikko 12. elokuuta 2015

Lupaan ja vannon..

.. kautta kiven ja kannon. Näin lupasin ja vannoin valkulle. 

Maanantaina vaaálla käydessäni iski totuus päin kasvojani, on tullut syötyä ruokavalion ohitse. En lähtenyt valkulle selittelemään asiaa vaikka varmaan olisin keksinyt montakin uskottavaa syytä ja kaupan päälle pari uskomatontakin. Myönsin suoraan: "Olen syyllinen." Hän sitten sai puhuttua taas järkeä päähäni, rennosti saa ottaa koska ei olla menossa kilpailuihin, mutta liian rennosti ei kannata ottaa. Sitten keräämme (siis minä kerään) ihan turhaa rasvaa itseeni ja sitä on sitten ikävä poltella pois myöhemmin. Sovimme, että nyt syömiset kuntoon ja kerran viikossa herkutellaan. Miltä tälläinen sopimus teistä kuulostaisi? Olisiko helppo pysyä siinä? Mun mielestä on, tasan siihen saakka kunnes jotku pähkinät huutaa nimeäsi työpaikan kahvipöydässä jotka joku ajattelematon työkaveri on siihen kantanut. :-)





Tosiasiassa tämä kyseinen työkaveri on tuonut ne ihan vaan minua ajatellen, kun en voi syödä mitään maidollista enkä gluteenipitoista. Ihana ajatus, mutta kun ei se vaan sovi mun valioon. Ellei satu just sinä päivänä olemaan se herkuttelupäivä mutta jos sen käyttää jo maanantaina niin viikosta tulee yllättävän pitkä. :-)

Olemme Ukkokullan kanssa nyt oltu yhdessä salilla jo joitakin kertoja. Tälläkin viikolla jo pari kertaa. Pyysin häntä ottamaan muutaman kuvan kun tein selkää ja jo vain heti tuli sanomista, että koko aikako sua pitää kuvata. TÄH?? Sä aloit käymään salilla sen takia, että otat musta välillä kuvia ja nyt olet ollut täällä kolme kertaa ja toisen kerran pyydän ottamaan YHDEN kuvan niin jo aletaan heti valittamaan. :-)

Taisi herra innostua treenaamisesta huomattavasti nopeammin kuin ajattelinkaan. Hyvä niin, tietenkin. Ja vaikka emme yhdessä siellä teekkään niin tieto siitä, että hän on siellä ja välillä voidaan vaihtaa sana tai pari ja ainakin voidaan lyödä nyrkkiä yhteen, riittää mulle. :-)

Sai hän muutaman kuvan sentään otettua kiukuttelunsa lomassa. :-)




Katsoessani kuvia valitin, ettet osannut kuvata oikein, eihän yhtään lihastakaan näy. 
Mutta kun ei kuulemma parempiakaan saa eli ei siellä vaan ole mitään kuvattavaa. :-)







Aloitin tällä viikolla uudella ohjelmallani ja voi luoja, mä olen aivan liekeissä. Maanantaina kävin tekee jalkatreenin ja tällä kertaa en todellakaan päästänyt itseäni helpolla. Joka kerta jos jaksoin tehdä painoilla x sarjan loppuun laitoin seuraavaan sarjaan lisää painoa. Näin sain jalat huutamaan hoosiannaa ja suustakin taas pääsi sellainen pieni vieno äänähdys. Sellainen kuin olisi karhua herätelty kesken talviuniensa. Vieressä treenaava mies nauroi ja kysyi: "Olet sä ihan liekeissä?" "Mä suorastaan roihuun!!" Aivan huippu hyvä fiilis, pääsin liki siihen tilaan mitä pt:n kanssa jalkatreeneissä eli tautiseen tuskaan. Mä niin selätin jalkatreenit, mun inhokit ja selätin ne suorastaan niskalenkillä!! :-)

Tiistaina sitten kävin tekee kädet ja olkapäät, ne mun suosikit. Sitä hapotusta ja jomotusta ja tuskaa, aih mä niin pidän siitä. Joskus tietty itsekkin epäilen oman mielenterveyteni puolesta, olenko aivan hullu nauttiessani tuollaisesta mutta tässä hommassa on varmaan ihan vaan eduksi olla sillai ainakin pikkaisen pöpipää . :-)

Mulla oli ekana vuorossa pystysuuntainen punnerrusliike. Lämmittelin eka tangolla ja halusin tietää tangon painon niin sitten vaan tangon kanssa vaaálle. Tanko paino 11,5kg. Heitin päihin 5kg:n kiekot ja näin olimme 21,5kg:ssa. Tämäkään ei vielä riittänyt vaan lisäsin vielä 1,25kg:t päihin ja näin olimme 23kg:ssa. Tämä alkoi olemaan paino jolla pystypunnersin 3x 10. Hetken päästä saan ehkä laittaa sinne jo kympit, kehitys tulee olemaan huimaa. In my dream. :-)

Oletteko tehneet tangon siirtelyä naaman edestä niskaan ja takaisin? Jos ette niin kokeilkaa ihmeessä. Se meinaan jos joku hapottaa olkapäitä niin, että meinaa taju lähteä. Kunhan saisin tänne ladattua videoo niin saisin näytettyä millainen liike on kyseessä. Mutta kun en osaa niin saatte käyttää mielikuvitustanne. :-)

Kävin muuten toissa aamulla lenkillä viiden aikaan. En ollut suinkaan yksin vaan muitakin aamuvirkkuja oli liikkeellä. Ja he olivat aamu-uinnilla, ei lenkillä.  Mutta kyllä pistää suuta hymyyn kun näkee tälläisiä matkan varrella. :-)








Tänne meidän huudeille on tulossa portaat, sellaiset minne pääsee juoksemaan, loikkimaan, hyppimään, kävelemään tai ihan mitä kukin vaan keksii niissä tehdäkkään. Mä niin odotan niitä, meinaan käydä kerran viikossa siellä tekemässä jonkinlaisen sykkeen kohotuksen. :-) Enää ei sitten tarvitse ajella Jätemäelle, riittää että ajaa muutaman kilometrin päähän ja lähtee talssimaan. Tässä hiukan esimakua niistä. Kuvat eivät ole itse otettuja vaan muualta napattuja, mutta tuskin ketään haittaa. :-)




Mitäs luulette, nouseeko syke kun noita kiipeää? Jos juoksisin niitä niin veikkaan sykkeen nousevan sellaiselle 175 tasolle eli aika lähelle maksimia. Meinaan kokeilla asian, lupaan ja vannon, kautta kiven ja kannon. :-)

Eilen mun työkaveri sanoi, että olen hänen idolinsa. Se oli ehdottomasti kauneinta mitä mulle on sanottu. Kiitos <3 

Mitä kaunista/kivaa te olette kuulleet viime aikoina? Entä onko tullut luvattua mitään vaikka ei olekkaan Uusi Vuosi. Saa kai sitä muunakin aikana itselleen luvata vaikka mitä. Eiks vaan? :-)