torstai 26. marraskuuta 2015

Otsikko!!!!

Tulin tähän koneelle (länsisiipeen siis) ajatuksena, että kirjoitan jotain. Huomasin äkkiä ettei ole mitään sanottavaa joten tein muutoksia blogin ulkoasuun. Jotain siis saatu aikaiseksi, hyvä minä. :-) Taidankin menna takas itäsiipeen ja syömään ja miettimään uudestaan oliko mulla mitään sanomista. Joo, näin mä teen, heippa. :-)

Kukkuu, mä olen täällä taas. Nyt kupuravittu  tai siis maha täynnä. :-) Ai mitä mä söin?? Ruokaa. Yllättikö se sut?? Mut se välillä yllättää ja ainakin kanssa ihmisiä se yllättää usein koska ne jaksaa melkeinpä päivittäin kysyä mitä mä syön. :-)



Äsken mä söin ylimmäisen annoksen ja aamupäivällä alemman annoksen. Näyttääkö tylsältä??





Syödessäni mietin, että mitä mä kirjuuttelisin eikä oikein ideaa tullut. Katotaan mitä saadaan aikaiseksi, alko vähän itseäkin jännittämään. :-)

Kerran tossa ukko-kullalle sanoin, ettei kukaan käy lukemassa mun blogiani (hänetkin olen uhakailemalla saanut edes joskus käymään täällä). Hän kysyi kenelle sä sitä kirjoitat, jollekkin lukijalle vai itsellesi. Hyvä kysymys muuten ja jäinkin sitä miettimään. Loppujen lopuksihan sitä oikeasti kirjoittaa itselleen, voin sitten joskus käydä lukemassa ja hakemassa vaikka motivaatiota jos se sattuis olemaan kadoksissa. Jos sen täältä löytäisin niin aikas surkean piilopaikan olisi itselleen valinnut. Toisaalta hyvä jos se olis täällä piilossa eikä esim sängyn alla. Inhoan kökkiä ja kurkistella sängyn alle. Joten jos haluatte piilotella multa jotain niin sängyn alunen on siihen oiva paikka. En tule kurkkimaan enkä löytämään, se on varma!! :-)

Lukemisesta tuli mieleen, että itse asiassa lukasin muutaman vanhan tekstini, ihan vaan katsoakseni mitä mulle on kuulunut. En mä hirveästi yllättynyt kun huomasin, että mulle on kuulunut hyvää. :-) Mutta se mikä mua oikeasti yllätti oli mun voimatason nousu. Olin kirjoittanut siinä tekstissäni tehneeni penkkipunnerrusta 9kg painoilla ja taisin olla aikas onnellinen asiasta. Tai en mä tiedä, lue sä sama teksti ja kerro mielipiteesi. :-) Löydät sen Täältä.

Fundeerasin, että nyt mä teen samaa penkkipunnerrusta parhaimmillani 20kg painoilla, sarjapaino on vähintään 18kg. Siinä sitä on vuoden edestä kehitystä kerrakseen. Ollaanko tyytyväisiä?? Mä ainakin olen, tekin saatte olla jos haluatte!!

Laskin eilen, että olen treenannut valkun kanssa tänä vuonna 45 krt. Vielä tulee kertoja lisää, melkein 60 kerran edestä yhteensä tälle vuodelle. On muuten aika kallis mies, saisin varmaan seksiäkin halvemmalla (en tosin häneltä), mutta onneks ei ole tarvis siihen. Olis se jotain jos pitäis siitäkin alkaa maksamaan!! :-) Tän siitä saa kun ei ole ajatusta mitä kirjoittelee kun tulee blogin äärelle!! :-)
Ei saakeli, tää oli pakko vetää yli!!!! :-)

Kävin ostamassa itselleni uudet treenitrikoot ihan vaan sen takia koska teki mieli. Eikös ole muuten hiton hyvä syy?? Ja vähän senkin takia, että duunikaveri sanoi rahan tykkäävän kun sitä käyttää. Mitä en  siis tekisi jotta toinen tulisi onnelliseksi, siispä menin intersportiin ja hain itselleni uudet reidenlämmittimet. Sitten tulin kotiin ja houkuttelin ukko-kullan kanssani salille. Yhtään ei ollut taka-ajatuksena, että hän ottaisi samalla muutaman kuvan meitsistä. Ja hän otti. Arvaatkaas kuin mä olin yllättynyt kun siellä oli tälläisiä kuvia!!???? Siis vallan kauhian hämmästynyt mää olin, kertakaikkiaan!!! 




Oli siellä sentään muutama muunkinlainen kuva. :-)



Olen muuten löytänyt muutaman uuden blogin mitä olen alkanut lukemaan. Käykääs katsomassa vaikka tätä.
Nuori kundi puhuu asiaa, sillai mukavalla otteella. En vielä ole paljon ehtinyt lukea, mutta se mitä ehtinyt niin pidin kyllä. Sitten tykästyin myös Häneen. Lyhyttä ja ytimekästä, toisin kuin meikäläisen jutut. Mutta mä teenkin tätä omalla tyylilläni ja toiset omallaan. Annetaan kaikkien kukkien kukkia omalla tavallaan. :-)

Luulitteko jo pääseenne pälkähästä? Etten kertois yhtään treenijuttua?? Ehei kuulkaas, ette te näin helpolla pääse. Kyllä nyt jotain pitää sanoa koska täähän on vakavasti otettava treeniblogi, mikä muu muka?? Ja kuka muu muka tätä kirjoittaa kuin ?? :-)

Treenit siis... Olen mä käynyt ja olen mä suorittanut. Olen suorittanut sillai hyvällä meiningillä, sillai erinomaisen rastin verran. Elikkäs hiton hyvin ja kovaa ja tunteella ja tajunnalla ja ja ja. Ja huomenna menen taas viihdyttämään valkkua (hän saisi oikeastaan viihdyttää mua koska MÄHÄn siitä maksan, ei hän. Taidankin laittaa viestiä ja vihjata mistä voisin tykätä..) No, menihän taas jutuiks. Taidan lähteä koiruuden kanssa ulos vilvoittelemaan päätäni, selkeästi sen tarpeessa. Toisaalta onks pakko istua sisällä hattu päässä, päähän siinä kuumenee ja jutut sen mukana. :-)

Tätiä alkoi hassuttamaan kun tätsyn muru oli kylässä. <3


Sen verran vielä häiritsen teitä, että kerron meneväni lauantaina ihanan uuden tuttavuuteni kanssa treenaamaan kädet ja olkapäät. Tehdään mun ohjelman mukaan ja voin taata, että hän tulee hämmästymään. Sitten vaan toivotaan, että positiivisella tavalla. :-)

Kerron siitä sitten seuraavalla kerralla, jos muistan. Aika harvoin kun meinaan muistaa edes tulla kirjoittelemaan. Kun ei oikein ole sitä asiaa!! :/

Ps. Ton otsikon keksiminen on aina yhtä vaikeaa. Muistan saman vaikeuden jo koulussa, tarinaa tuli sivu tolkulla mutta se otsikko. Se perjantain otsikko!!!! Vihaan keksiä sitä, nyt tulee ihan hatusta se. Koittakaa kestää!!!!




perjantai 13. marraskuuta 2015

Itsensä ylittämisen ihanuus

Jospa tällä kertaa aloitetaan muulla aiheella kuin treenit, niitä tietenkään unohtamatta. :-)

Viime viikon perjantaina meillä oli työporukan kanssa pikkujoulut. Kerättiin rahaa ja osa kävi ostamassa ruokaa sekä juomaa ja eräs ihanuus avasi ovensa meille jotta saimme viettää yhdessä aikaa ja juhlistaa joulua tai vapaa-aikaa tai what ever. :-) 

Itse kävin töiden jälkeen treeneissä ja sen jälkeen menin kemuihin mukaan. Toiset olivat aika kivassa nosteessa siinä vaiheessa. :-) Ja en olisi minä jos ei minulla olisi ollut omia eväitä mukana jotka söin hyvällä ruokahalulla. :-) Tosin käsi kävi sipsikupilla turhankin ahkeraan, sipsit vaan on ne mun heikkous cookies-keksien lisäksi. Koskaan en osta niitä itse (en edes silloin kun en treenannut näin tavoitteellisesti), mutta jos niitä jossain on tarjolla niin tulee syötyä. Myönnän syyllisyyteni Herra/Rouva Tuomari!! :-)

Siis mukavaa oli ja koska minulle ja pomollani oli työpäivä seuraava päivä niin lähdimme ajoissa kotiin eli puoli kymmenen aikaan starttasi autoni pihalta kotimatkaa varten. Vaikka unta tuli sentään reilu 6 h niin kyllä seuraava päivä oli väsyttävä. Mutta en sentään niin väsynyt ollut ettenkö olisi jaksanut jäätelöä syödä kahvin seurana. Olihan sentään lauantai ja vapaammin syötävä päivä kyseessä. :-)




Tässä edellisen viikon herkuttelua eli mutakakkua!! :-)



Syömisestä tulikin mieleeni, että ruokaani hiukan lisättiin. Koska paino pysyi samana ellei jopa laskenut vähäsen niin lisättiin hiilaria kahteen ruokaa. Aamupuuroa tuli 10g lisää sekä yhteen ateriaan tuli riisi/peruna lisää. Kroppa selkeästi tarvitsee lisää kaloreita koska se on kasvattanut lihasta ja ne taas vaatii lisää kaloreita, yksinkertaista. Mutta koska jopa meikä tajuaa ettei lisääntynyt paino ole rasvaa (ainakaan pelkästään) niin pää sallii syödä enemmän. Ja tämähän on vain väliaikaista sillä tammikuussahan mulla alkaa dieetti. En ota siitäkään mitään paineita, asennoidun niin että se on vaan väliaikaista ja sen kestän vaikka päälläni seisten. Uskon vakaasti siihen, että omalla asenteellasi voit vaikuttaa ihan mihin vaan. Kun asenne on kohdillaan niin sähän menet vaikka läpi harmaan kiven. Mua ei ainakaan kukaan pysäytä eikä mun kehitystäni ellen sitten loukkaannu tai sairastu! :-)


Ei meinaa puuro mahtua enää lautaselle. :-)

Ruokailuista vielä sen verran, että viime viikolla kun olin menossa Pasin kanssa treenaamaan kintut niin jäin töihin hengailemaan ja odottelemaan, että aika kuluu ja pääsee treeneihin. En viitsinyt mennä kaupoille kuluttamaan aikaani koska sieltä olisi kuitenkin tehnyt mieli ostella jotain ja se ei nyt sopinut pirtaan. :-)

Teinpä sitten töissä itselleni iltapalaa ennen treenejä ja kas tämä olikin tosi nami namia. :-) Ja jos ihmettelitte miksi iltapalaa ennen treeniä niin sen takia vaan, että treenin jälkeen syödään aina hiilaria ja iltapala piti syödä sitten ennen ettei jää syömättä. :-) Tässä siis pinaattimunakasta salaatilla. :-)




Koska en jaksa syödä välttämättä kolmea kertaa päivässä riisiä vaikka se hyvää onkin niin teinpä tänään "perunasalaattia". Keitetyt perunat pilkoin ja sipulin myös. Joukkoon lusikallinen oliiviöljyä sekä lusikallinen etikkaa sekä suolaa ja pippuria. Ne mukavasti marinoi perunat. Sitten purkki tonnikalaa ja hiukan salaattia ja näin on ruokaisa salaatti valmis ja voin sanoa, että oli hyvää. Kokeilkaapa vaikka. :-)




No nyt sitten niihin treeneihin. :-) Viime viikollahan mulla oli kolmet pt-treenit ja voinpa sanoa, että oli kroppa aika kovilla. Ti oli Valkun kanssa olkapää/kädet ja ne sai taas sellaista kyytiä että alkoi heikottamaan. Mä vaan rakastan tehdä olkapäitä, ne on yks mun lemppareistani!! Mä saan sellaisen tuntuman oikeaan paikkaan että ihan itkettää. Se pumppi (veri lihaksissa) on sellaista, että ei sitä tuskaa voi sanoin määritellä. Ja miettikääs, siitä jopa nauttii ja sitä haluaa aina vaan lisää. Ihan hassua!! :-)

Keskiviikkona oli siis vuorossa jalat Pasin kanssa ja en kyllä tiennyt olisiko pitänyt nauraa vai itkeä joten mä sitten nauroin ja huusin. Mä huusin kuin eläin!! Mä en voi sille mitään, mutta kun mä teen kaiken mihin mä pystyn, annan itsestäni 110% ja vielä enemmänkin niin silloin mun suustani pääsee kamala ulvonta. Joo, mä häpeän sitä itsekkin, mutta mä en vaan voi sille mitään. Ja tää on yleensä aina vaan jalkatreeneissä. Mä tasan annan itsestäni ihan kaiken, mitään ei jää varastoon. Mä konttaan laitteesta pois, mä tärisen, mä vapisen, mä melkein itken ja mä huudan!! Ikävää ehkä kanssa treenaajille, mutta mä en siitä välitä. Jos jotakin häiritsee niin tervetuloa sanomaan asiasta face to face, jos siihen ei ole pokkaa niin sitten pidetään mölyt mahassa. Mutta uskon (ainakin mulla aina vannotetaan), että Mayor´silla saa huutaa, sinne kyllä ääntä mahtuu. :-)

Mennessäni pukuhuoneeseen joku tuntematon nainen sanoi mulle: "Sulla taisi olla todella onnistuneet treenit." Hän oli kuunnellut musiikkia kuulokkeet päässä ja kuullut niiden läpi mun huutoni. No, mua tietty hävetti niin hän sanoi: "Älä häpeä yhtään, hän oli ihan kateellinen siitä ettei itse ole koskaan päässyt yhtä hyviin treeneihin. Joo, mä todellakin annan kaikkeni!! :-)

Mulla oli tällä viikolla jalkatreenit valkun kanssa. Tehdessämme V-Squatia (eräänlainen hack) niin painoa oli jo kivat 130kg joiden kanssa kyykätään alas ja sieltä taas ylös. Sain tehtyä sillä painolla vaikka tiukkaahan se teki. Sanoin valkullekin, että mua ärsyttää itseni, kun en saa mentyä sen rajan yli josta en enää tiedä pääsenkö ylös. Jään sinne omalle mukavuusalueelleni enkä uskalla mennä siitä vielä alemmaksi vaikka tiedän valkun olevan vieressä auttamassa jos en jostain syystä sieltä ylös pääsisi. Hän sanoi huutavansa mut alemmaksi. Niin seuraavassa sarjassa mä taas jäin siihen kynnykselle kunnes mä kuulin toisen huutavan, että nyt sä meet alemmaksi. Ja mä menin!!! Mä uskalsin, mä pystyin, mä kykenin, mä onnistuin. Mun fiilis oli niin mahtava sen jälkeen ettei mitään järkeä!!! Mä melkein itkin onnesta, se fiilis oli niin mieletön!!! Mä olin ylittänyt oman mukavuusrajani, mä olin ylittänyt itseni!!! Sitä fiilistä voisi verrata synnytykseen, siihen kuin sä saat sen vauvan syliisi jonka olet juuri ponnistanut maailmaan. Se tunne on maailman paras, itsensä ylittäminen tulee hyvänä kakkosena.  :-)

Jatketaan treenaamista, jatketaan huutamista ja itsemme ylittämistä!! Jatketaan elämää!! <3 <3








tiistai 3. marraskuuta 2015

Jotain erilaista

Mistähän sitä aloittaisi? No jos vaikka kertois vähän treeneistään, niistä kun ei juurikaan ole ollut puhetta. :-)

Kävin viime viikolla kahden eri pt:n kanssa treenaamassa. Maanantaina oli Bettinan vuoro (häntä voit seurata täältä halutessasi). Teimme olkapäät ja kädet. Viime vuonna treenasin aika paljonkin hänen kanssaan, mutta nyt on jäänyt kokonaan. Mutta, nyt siis kävin kokeilemassa taas miten se liha liikkuu Bettinan kanssa ja liikkuihan se. :-)

Aluksi päivitimme kuulumisia, katsottiin silmämääräisesti Aikun kunto ja hyväks todettiin (kuinkas muutenkaan) ja alettiin jumppaamaan.

Vuorossa oli olkapäät ja kädet. Aloitimme pystypunnerruksella koneessa jonka jälkeen oli takaolkapäitä penkillä. Välillä kuului sellaisia sanoja kuin hyvälle näyttää, lihaa tullut, olet oppinut treenaamaan, voimaa löytyy jne. En tiedä kelle puhui, itselleen varmaan. :-)

Seuraavaks oli sitten vipareita sivulle ja eteen. Sivuviparit on mun murheenkryynini. Mä en vaan kertakaikkiaan saa käsiä asentoon jossa niiden pitäisi liikkeen ajan olla. Nyt tosin sain sellaisen neuvon jonka avulla toivon sen onnistuvan jatkossa. Vielä oli pystypunnerrus tangolla sekä takaolkia taljassa ja sen jälkeen siirryimme käsiin jotka ovatkin minun vahvuuteeni. Teimme kahta erilaista ojentaja- ja hauislihasliikettä ja mun yläkroppa oli tapettu. :-)

Aivan mahtavaa oli treenata taas vaihteeksi Bettinan kanssa, jos teillä on mahdollisuus ottaa häneltä treenejä niin käykää ihmeessä kokeilemassa. Suosittelen lämmöllä. :-)




Kävin myös ystäväni Annen (häneen tutustuin kuin tuli meille harjoittelijaksi) treenaamassa viime viikolla. Ja kun meillä molemmilla into liikkua niin sovimme yhteiset treenit sopivaan rakoseen ja se sattui olemaan viime keskiviikko. Niinpä sitten suuntasimme Meijerille yhdessä treenaamaan jalat. :-)

Aluksi teimme suorinjaloinmaastavetoa. Jätin tällä kertaa painot 80kg:n vaikka viimeks olen tehnyt sarjaa 90kg:lla. 





Tän jälkeen oli vuorossa V-Squat (hackin yksi versio) ja tässäkin painot oli kevyemmät mitä normisti eli nyt oli 110kg kun viimeksi ollut 125kg. Sitä on niin saakelin helppo pysytellä siellä mukavuusalueellaan ja hymistellä siellä kuinka kivaa on  treenata. Joo, on kivaa joo mutta kehityksen saa täysin unohtaa. Tässä syy miksi teen nykyään jalat aina valkun kanssa. Hänen kanssaan en todellakaan saa pysyä siellä mukavuusalueellani vaan hän pakottaa mut ulos sieltä ja se on parasta!! :-)

Teimme vielä jalkaprässiä (kiloista en viitsi edes mainita enää) ja vielä tämän jälkeen oli haarakyykkyä kahvakuulalla ja lantionnostoa smithissä. Mä luulen, että Annen jalat tuli aika hyvin taputeltua tällä setillä. :-)




Lauantaina oli sitten vuorossa jumppa Pasin kanssa ja tällä kertaa vuorossa oli selkä ja rinta. Tällä kertaa teimme vinopenkkipunnerrusta käsipainoilla ja hänen kanssaan superina pulloveria. Vinopenkki aloitettiin 14kg painoilla, ei tuntunut missään. Seuraavaks 2 sarjaa 16kg:lla ja lopuks vielä sarja 18kg:lla kun silläkin liikkui. Mielestäni 18kg alkoi kuulostamaan jo niin suurelta määrältä ja tästä Pasille sanoinkin. Hän sanoi, että aika harva nainen liikuttelee sellaisia painoja siinä salilla. Fiilis kieltämättä aika hyvä. :-)

Jatkoimme sitten ristikkäistaljalla, kulmasoudulla, penkkikoneella, alataljalla ja viimeistelimme treenin selkäkoneella josta veto tulee ylhäältä sekä rintapunnerruskoneella. Siinä se tunti meni ja paikat ihanan kipeenä. On treenaaminen vaan ihan parasta. :-)

Jotta elämä ei olisi ihan yhtä jumppaamista niin kävin eilen keikalla jota olin odottanut koko syksyn. Eli Papa Roach ja Five Finger Deatch Punch piti yhteisen keikan jäähallilla ja sinne suunnistimme isosiskoni ja hänen miniänsä kanssa. Mä olin niin fiiliksissä jo heti aamusta etten tiennyt miten päin olisin ollut. Töistä tullessani yritin nukkua hiukan, mutta enhän mä saanut nukuttua kun kävin niin kierroksilla. :-)

Papa Roach alkoi soittamaan kahdeksalta ja silloin olimme tietty paikoillamme jo. Ja olihan hyvä meininki, ihan tajutonta. Yleisöstä jo huomasi ettei olla ihan Jari Sillanpään konsertissa. Vaikka hänkin aivan ihana onkin. :-)



Solisti osasi kyllä ottaa yleisönsä. Välillä kävi hyppelemässä yleisön joukossa. Me oltiin harmillisesti sen verran kaukana ettei päästy kosketus etäisyydelle, mutta ehkä parempi niin. Olisin vielä pyörtyssyt. :-)

Kaverit soittivat reilun tunnin ja sitten oli Five Fingerin vuoro. Meitsi meinas oikeasti pyörtyä, mä niin elin ja hengitin (jos muistin) sitä tilannetta. IIIIIK!!!! :-)
Tätä ihanuutta kesti sitten vähän yli tunnin ja Buum!! se loppui. Mitä Vi..ua tässä nyt tapahtu? Ei tää voi olla vielä tässä, onko tää joku vitsi, loppuuko tää oikeasti tähän?? Mutta aikuisten oikeasti se loppui joo, pakkohan se oli uskoa. Keikan pituus oli kieltämättä hiukan pettymys mutta muuten niiiiin antoisa! Mä vaan niin diggaan tätä bändiä, käykääs kuuntelemassa vaikka youtubesta!! :-)




                   Näin fiiliksissä me oltiin systerin kanssa. <3

Sain muuten kunnian olla Sadun blogivieraana. Käykääs kurkkaamassa mitä siellä kerroin itsestäni. :-)

Tälläistä tällä kertaa. Mun onnenpäivät vaan jatkuu sillä kohta lähden valkun kanssa treenaamaan lisää lihaa olkapäihin ja käsiin. Huomenna tahkon sitten Pasin kanssa jalkoja. :-)

Nauttikaa syksystä, se on ollut ennätyksellisen ihana. :-)