Näytetään tekstit, joissa on tunniste porrastreeni. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste porrastreeni. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Body-peukku 👍

On taas se aika vuodesta jolloin jokainen vähääkään bodaamisesta kiinnostunut on ollut katsomassa Fitness Classic- kisoja Kultsalla. Joka kevät sinne vyöryy Better Bodiesin ja Gaspin huppareihin pukeutuneita kauniita sekä kaljuja kansalaisia jotka elää ja hengittää bodaamista/fitnessiä. Ja tietty me wannabebodarit ollaan menossa mukana, hupparilla tai ilman. Tällä kertaa ilman. :-)


Niin me asiasta kiinnostuneet viisi naista menimme katsomoon huutamaan suosikeillemme äänemme käheäksi. Söimme kiltisti kanat ja riisit/riisikakut katsomossa kuten asiaan tietenkin kuuluu ja kiertelimme messualueella katselemassa jos jotain ostettavaa löytyisi. Ja kas kummaa, löytyihin sitä. Meikäläisellä jolla ei vielä ihan kovin montaa pipoa kaapista löydykkään,  löysi kaksi lisää. Ne voi pukea vaikka samaan aikaan päähänsä, tällälailla näin, eiks vaan ole tyylikästä?? :-)




Ihanat naiset ihailemassa upeita miehiä. Totiseksi vetää. :-)



No, asiaan nyt taas. :-) Olimme siis katsomassa kisoja ja kannustimme ihanaa Miia joka kilpaili bodyfitness masters 35v-luokassa. Meidän silmissä hän tietty oli voittaja, mutta koska tuomarit eivät osaa aina asiaansa (kuten me katsojat osataan) niin hän jäi neljänneksi. Finaalipaikka kuitenkin, ihan mahtavaa!! Onnea Miialle!! ♡

Kuva lainattu Body-lehden galleriasta.

Toinen ketä jännitimme oli tietenkin iki-ihana Bettina. Hän kilpaili bodyfitness alle 167cm sarjassa. Hän on aivan huikea, niin urheilijana kuin valmentajana ja ihmisenä. Ihminen täyttä kultaa!!♡





Nämäkin kuvat ovat bodylehden galleriasta. Kannattaa käydä tutustumassa, siellä on upeita kuvia upeista kilpailijoista, jokaisesta löytyy kuvia!! 

Hän jäi harmittavasti tällä kertaa toiseksi, rahkeet riittivät siihen sijoitukseen. Katsomoon näkee huonosti kuinka kireä tai löysä kilpailijan  kunto on ja omasta mielestä sijoitukset ei välttämättä aina ole oikein. Mutta kun kotona katsoin kuvia niin myönnän, että aivan oikeinhan se meni. Mutta minun silmissäni Bettina  on Mestari!! ♡

Oli myös miesten kisaa, mutta siitä ymmärrän vielä vähemmän joten en sen kummemmin edes ala spekuloimaan niitä. Mutta sen sanon, että lavalla nähtiin todella kireää lihaa, perseet säikeellä olevaa. :-) Ja vanhin kilpailija oli 66v mies ja eipä tosiaan olisi uskonut. Käsittämättömän huikeaa, itse haluan olla kans siinä(kin) iässä yhtä hyvässä kunnossa. :-)





Ja hyvässä seurassa olin jälleen, kiitos ihanat naiset teille. Välillä nauroimme vedet silmissä, ihan huikea päivä kertakaikkiaan. Kukaan meistä ei tainnut saada ainakaan vielä kipinää lavalle nousemisesta kilpailut mielessä, itse tosin meinasin eilen mennä väliajalla lavalle heittämään parit kärrynpyörät jos tytöt olisi maksaneet siitä. Rahaa ei tullut joten ei tullut kärrynpyöriäkään ja näin pääsin nolaamasta itseäni enempää kuin olin jo huudollani ja naurullani nolannut. :-)

Yhtä varmasti kuin tulee syksy ja seuraavat kisat Lahdessa, olemme me myös paikalla huutamassa. Ja tiedä vaikka sillä kertaa olisimme saaneet tehtyä banderolleja/lakanoita kannustukseen!! :-) Ääntä lähtee joka tapauksessa, sen voi luvata jo nyt!! :-) Ja heti kun laittavat kisoihin selluliittisarjan saattaisitte nähdä meidätkin siellä. Kilpailisimme keskenämme varmaan siitä kenellä sitä on eniten. Olisin satavarmasti kärkisijoilla. :-)

Tällä(kin) viikolla on jälleen bodattu. Keskiviikkona tehdessämme jalkatreeniä taisi jokin mennä pieleen, koska sain vasemman polveni tuhottoman kipeäksi. Yhtään juoksuaskelta ei ole tarvinnut ottaa (vaikka eihän niitä tarvitse muutenkaan ottaa jos lähtee ajoissa liikkeelle) ja tän päivän porrastreenit sai kans unohtaa! 

Mutta jotain hyvääkin tän vkon treeneissä on ollut. Perjantaina tehdessämme olkapäitä/käsiä sain jälleen enkkoja paukutella. Dippikoneessa sain uudet raudat laittaa, tällä kertaa meni 50kg:lla. Viimeks teimme uusilla lukemilla eli 45kg:lla ja nyt pistettiin vieläkin paremmaksi eli rojua tuli 50kg ja sainpas tehtyä silläkin 15x. Samassa sarjassa oli myös hauiksia koneella, ojentajia taljassa sekä hauiksia tangolla. Kaikki nämä siis putkeen. :-) Tästä suorituksesta sain hienon body-peukun treenikirjaani!! Olin ylpeä itsestäni, tietty!! :-)


Valkulla selkeästi taiteellisia kykyjä!! :-)


Aamulla käydessäni sauvakävelemässä näin reitillä kyltin joka kannattaa ottaa tosissaan. Meinaa jos tän näköistä alkaa kävelemään vastaan niin varottavahan se on!! :-)



Huomenna alkaa muuten dieetin viimeinen viikko. Jo nyt voin sanoa, että olemme molemmat, sekä Valkku että minä tyytyväisiä tulokseen ja tekemiseen. Saan uuden treeniohjelman ja hiukan lisää ruokaa. Muuten ei elämä muutu, liikunnasta se koostuu tänkin jälkeen. Nyt vaan aavistuksen verran kevyempänä. :-)

Nautitaan elämästä, herkuilla tai ilman. Ja tälläisistä aamumaisemista nautitaan ainakin, eiks joo? 

Bussista noustessani oli pakko napata kuva kun näytti niin kauniilta. :-)




"Herkkuosaston laajennus", heh heh!!






lauantai 3. lokakuuta 2015

Jaksaa, ei jaksa vai jaksaako sittenkin?

Olen tässä laittanut merkille kuinka oma jaksaminen tekemiseen heilahtelee päivästä toiseen. Välillä on päiviä jolloin paukutellaan valkun kanssa enkkoja ja seuraavalla kerralla menee melkeinpä penkin alle. Tää ketuttaa, suorastaan raivostuttaa aina välillä. :-/

Mistä se sitten johtuu? Jos tietäisin niin kertoisin, tän vastauksen sanoin valkullekin. Nukun edelleen huonosti, saattaa mennä monta yötä peräkkäin kun uni on tosi vaillinaista. Johtuuko jaksamattomuus siitä? Ehkä joskus joo johtuukin, mutta on myös niitä kertoja kun huonosti nukutun yön jälkeen rauta nöyrtyy ja minä olen se voittaja, ei se rauta. Sitten taas toisena kertana suusta pääsee pelkkiä ärräpäitä, kun ei vaan suju. Mutta olenko masentunut tän suhteen? En todellakaan, olen jo sen verran iso tyttö, että tajuan ettei aina voi onnistua. Vaikka kuinka haluaisi, vaikka kuinka haluaisi näyttää itselleen, valkulle ja kanssa treenaajille että musta on tähän, mä nostan/vedän/työnnän vaikka satoja kiloja ja kun se ei onnistu niin mitä sitten? Sitten se onnistuu ehkä seuraavalla kerralla, tai sitä seuraavalla tai joskus, mutta periksi ei anneta. Mulla tämä juttu ei jää asenteesta kiinni kuten olen jo aiemminkin sanonut ja samaa tulen sanomaan aina uudestaan ja uudestaan. :-)









Olemme tätä asiaa yhdessä miettineet ja tulimme siihen tulokseen, että hieronnan jälkeen kroppani tarvitsee selkeästi lepopäivän. Se on sama hierotaanko jalat ja sen jälkeisenä päivänä olisi selkätreeni, ei onnistu. Se ei vaan kulje. Olen tehnyt nyt kaksi kertaa saman virheen ja molemmilla kerroilla seuraava treeni oli ihan jos ei nyt ala-arvoinen suoritus niin ei se kovin suuria kehujakaan saanut. Joten tästä viisastuneena ensi kerralla (eli maanantaina) käydessäni hierojalla  jätän seuraavan päivän treenin väliin ja menen vasta keskiviikkona valkun kanssa treenaamassa jalat. :-) 

Olen kerännyt tässä kuukausien aikana kivan vararenkaan vatsani ympärille. Tai ei oikeastaan ympärille vaan ihan vaan vatsaan. Se tuntuu kasvavan hälyttävää vauhtia ja se välillä ketuttaa ihan vietävästi. Toisaalta tiedän, että se on väliaikaista, se lähtee kyllä kun sen aika on. Tammikuussahan aloitan dieetin ja just kuulin, että joulukuussa lisätään vielä vähän ruokaa ennen  dieetin aloitusta. Se ei kuulemma tarkoita pellillistä joulutorttuja (onneks koska en tod pidä niistä) vaan se tulee olemaan varmaankin hiukan lisää riisiä tai puuroa. Sitten on helpompaa aloittaa diettaamaan kun on mistä pudottaa. Ai, eikös sitä mukamas muuten ole? Oletkos sattunut huomaamaan tämän pelastusrenkaan vatsani ympärillä??
Aineenvaihdunta saa lisää buustia lisätystä ruoasta ja kun sitä sitten maltilla vähennetään niin pitäis toimia.
Tammikuussa se sitten nähdään kuin käy. :-)

Eilen viimeksi taas juttelimme asiasta. Valitin kuinka paino nousee, vastaus oli että sen kuuluukin nousta tässä vaiheessa. Mutta missä sitten mene se raja kun on noussut tarpeeksi, kerro mulle! Valkku vastas, että hän kertoo kyllä jos painoa tulee liikaa, luota häneen. Mutta mikä on se raja, mistä tiedetään että nyt se on tässä? Miehiltä ei vaan saa koskaan mitään järkevää vastausta, nytkin vastaus oli että sitten on liikaa kun sun on vaikea hengittää?!?! TÄH?? Siihen päästäkseni saisin syödä aika tavalla! No niin, eli sulla ei ole mitään hätää!! Lopetimme keskustelun tähän, miesten kanssa ei vaan voi puhua painosta!! :-)

Olen nyt käynyt pari kertaa viikossa treenaa valkun kanssa yhdessä. Näkyykö se muualla kuin lompakossa? En pääse yhdessäkään treenissä helpolla, jokaisella kerralla joudun tekemään täysiä ja vielä vähän siihen päälle. En halua päästä helpolla, haluan haasteita joka kerta ja sitä myös saan. :-) Joten vastaus kysymykseeni, kyllä se vaan näkyy muuallakin kuin lompakossani. Se näkyy painojen lisääntymisenä, lihasten kasvuna ja aina vaan parempana fiiliksenä. Se vaan on niin parasta kun voi ylittää itsensä kerta toisensa jälkeen, kokeilkaas vaikka. :-)

Esim. jalkatreeneissä suorinjaloin maastavetoa painoilla 85kg. Voitte varmaan kuvitella että se painaa aika tasan sen 85kg eli jäätävän paljon, ainakin mulle. Olkapäitä tehdessä pystypunnerrusta 25kg tangolla. Siis mitääää??? 25kg?? Yrität sä naurattaa mua? Ilmeisesti ei koska ei mua ainakaan naurattanut yhtään. Vaikka muuten mua naurattaa useinkin, me nauramme kaikkea maan ja taivaan välissä ja siis sarjojen välissä. Sitten kun taas jatketaan on fokus täysin tekemisessä, silloin mietitään ainoastaan sitä että tekniikka pysyy kasassa ja liike menee sinne minne pitääkin. 

Ja mä voin sanoa mitä haluan, toinen ei siitä suutu. Esim eilen joutu sanomaan sarjan lopussa: Mä vihaan sua!! ja se otettiin nauraen vastaan, oli kuulemma kohteliaisuus, hän tiesi että treeni mennyt perille. :-) Enhän mä tietty oikeasti häntä vihaa, mutta se hapotus lihaksissa saa sut sanomaan ihan mitä vaan! :-)

Nyt on sitten  meidän huudeille tullut rappuset. Ei ihan niin pitkät kuin olisin halunnut, eikä niitä voi juosta ihan samalla lailla kuin Jätemäen portaita koska ovat osittain niin leveä askelmaisia, mutta mä en valita! Ne on portaat, niitä voi kiivetä ja niitä pääsee alaskinpäin. Joten mä olen tyytyväinen ja meinaan kerran viikossa käydä niitä kiipeämässä. :-) 





Siskonpoikani oli luonamme yökylässä. Hain hänet matkalla töistä kotiin. Hän on niin aurinkoinen miehen alku, ettei hänen seurassaan voi olla itsekkään huonolla tuulella  (tosin en ole sitä juuri muutenkaan). Hän meni illalla kahdeksan aikoihin nukkumaan ja herättelin seuraavana aamuna puoli yhdeksän jälkeen, jotta ehdimme hiukan viettää yhteistä aikaa ennen palauttamista. Saisiko sinut tämän näköinen puuron syöjä vakuuttumaan siitä, että puurolla aloittaessa päivänsä on loppu päiväkin yhtä aurinkoa? :-) Minut ainakin saa ja siinä yksi syy miksi aamuisin puuroa syön. :-)




Eräänä aamuna olin taas käynyt sauvakävelyllä ja matkalla otin (yritin ottaa) joitakin kuvia ja eihän siitä mitään tullut. Pelkkää sumua vaan. Kotona sitten kokeilin ilman salamaa ja johan alkoi toimimaan. Tälläisen kuvan nappasin parvekkeelta. Tuntui kuin olisi ollut jossain muualla kuin kotiparvekkeella. :-)





Sellaista tänään. Huomenna mulla on ns. koontitreeni eli tarkoittaa kumtopiiriä missä on  10 erilaista liikettä. Jokaista liikettä tehdään 15x ja siirrytään seuraavan liikkeeseen kunnes kaikki käyty lävitse. Sitten on minuutin tauko ja uusi kierros, näitä tehdään 30min + alku-ja loppulämmittely.
Voin vain kuvitella kuinka hiki tulee, kenties loppuu happikin kesken kaiken. Eli jos ei musta enää kuulu niin hauskaa jatkoa kaikille. Tiedätte, että mä lähdin onnellisena!! :-)












tiistai 23. kesäkuuta 2015

Luontopolulla

Jotta ei menisi täysin treeneistä jutteluksi tämä touhu niin laitetaans muutama todiste siitä, että minulla on jotain muutakin elämää. Ainakin vähäsen ja joskus. :-)

Olin jälleen viikonlopun töissä. Töiden jälkeen menimme ystäväni kanssa Jätemäen portaita kipuamaan ja kapuamaan. Sieltä tultaessa piti tietty syödä ja sen jälkeen olin niin väsy jotta joutui ottamaan 20min päikkärit. Koska herättyäni oli ilta nuori päätimme Ukko-Kullan kanssa lähteä ulkoilemaan. Niinpä lähdimme läheisen kaupungin luontopolkua ihailemaan. Koira siis autoon ja menoksi. :-)


Luontopolun nimi oli Lemmenpolku, sopi meille hyvin. :-)


Vähän mutaista paikka paikoin, mutta selvittiin kuivin jaloin. :-)


Ukko-Kulta taiteili hirmuisen ojan yli. :-)
 Ja valokuvasi välillä Mammaa :-)
Opastuksia oli vaikka en tiedä miksi. Polkua eteenpäin niin sittenpä näet mitä edessäsi on. :-)

Ei kovin kauniin väristä vettä. Eipä ollut bikineitä mukanakaan joten se siitä ilta uinnista. :-)
Pitkospuita pitkin taivaaseen.. Vai oliko se tikapuita pitkin? No, aivan sama, en ole sinne menossa!! :-)
Tässä kuivat kengät todisteena, ei upottu mutaan eikä tiputtu jokeen. :-)

 Ihania kukkasia näkyi ja kerrankin osasin ottaa kuvan. Eihän se ollut edes vaikeaa, tsuumasi vaan vähäsen. :-)
 Tässäpä on muutama muurahainen saanut tehdä töitä. Mitäs heillä muutakaan tekemistä olisikaan?? Vai onko?? :-) Käykö hekin jatkuvasti salilla kuten juhannuksena, aivan kuin minäkin??

Puita oli paljon kaatunut, mutta niille ei kai tälläi luonnonsuojelualueella tehdä mitään??

Välillä piti ottaa itsestään kuvaa, että muistan sit joskus että minäkin olin mukana. :-)
Hempeillä piti välillä, Ukko-Kulta ei huomannut ottaa sellaista vastarakastuneen ilmettä. (millainenkohan sellainen ilme mahtaa olla?) :-)
Paikalta löytyivät myös portaat. Näitä ei kuitenkaan taida viitsiä ravata ylös ja alas montaa kertaa, ehkä Jätemäelle on raahauduttava saadakseen kunnollisen porrastreenin. :-)
Koiramme oli mukana. Hän on kameranvihaaja, ei kertakaikkiaan halua todistetta olemassaolostaan!! Vai tunnistaisitko tuosta naaman jos joku joskus kysyisi onko tässä Hilma vai Jaska?? :-)

Tuli tälläinen hassun tumma kuva kun joku outo valoilmiö oli taivaalla.

Tässä oli infoa paikasta, en tosin jaksanut lukea.



















Meitin koira oli narun päässä, ei kuitenkaan narun jatkeena. :-)




Näissä mä yritän HUOM! yritän esittää olevani sellainen fiksu ja cool ja kaikkea muutakin, surkealla menestyksellä tosin. :-)







Sellainen luontopolku oli tämä. Seuraavaksi pitää valloittaa joku toinen metsä ja tiedä vaikka silloin olisi kettingiä mukana ja kahlittais itsemme puuhun. Tosin pitää silloin muistaa ottaa paljon evästä mukaan ettei tulisi nälkä siellä puuta haliessa. :-)















maanantai 29. syyskuuta 2014

Ylöspäin alaspäin..

Olen aina inhonnut tuota kirjasin mallia millä kaiken olen aina kirjoittanut. Näin 97:llä postauksella huomaan, että senhän voi muuttaa toisenlaiseksi. Täytyy myöntää, että välillä hävettää olla Mä. :D

Taas on vko mennyt dieetillä eli neljä viikkoa takana ja kuusi vielä jäljellä. Nyt olen jo niin tottunut tuohon ruokamäärään ettei nälkä enää ole oikeastaan ollenkaan. Välillä aamuisin ennen ekaa välipalaa saattaa sellainen pikkunälkä vaivata, mutta muuten päässyt aika sinuiksi sen kanssa. Hyvä näin.


Tällä viikolla oli painoa tullut takaisin eli nyt vaaka näytti 59,9kg. Ei paha vieläkään, mutta jos suunnan pitäisi olla alaspäin ei ole hyvä, että suunta on ylöspäin. Valkku-Kaisalle vkon raportti ja kysymys mitä nyt. Vastaus tuli pikapikaa, että parina kertana vkossa salitreenin jälkeen vähän kovempi sykkeistä aerobista niin saadaan kulutusta kasvatettua. Jos ei suunta ole ensi viikolla oikea otetaan järeämmät aseet esille. :D


Olin päässyt eroon jatkuvasta vaaálla ravaamisesta ja nyt dieetillä se on aamuisin taas ollut tapana. Huono tapa josta pitää heti päästä eroon. Päivittäinen painon katsominen ei luo kuin stressiä ja stressi taas hidastaa painonpudotusta. Ei siis hyvä ja nyt se loppuu. Seuraava punnitus on ensi maanantaina. :D


Kävin ystäväni kanssa lauantaina Jätemäen portaat kipaisemassa muutamaan kertaan. Ne on vaan joka kerta niin jäätävät yli 400 askelmaa ettei mitään rajaa. Menimme aina portaat ylös kävellen ja hölkkäsimme mäkeä alas. Jos menisi portaat kävellen niin ainakin itse pelkään joka kerta, että kantapääni jää askelmien väliin ja katkaisen akillesjänteeni. Ei kiva ajatus joten mielummin polkua pitkin alas. Kyllä se pelkkä nousu portaissa saa sykkeen nousemaan melkein taivaisiin. Ainakin melkein. Jos ette ole koskaan kokeillut ja teillä olisi siihen mahdollisuus niin ehdottomasti suosittelen kokeilemaan. :-)









Vähän tylsiä kuvia, mutta ei kiireessä kerennyt parempia tsuumailla. :D


Pyysin miestä ottamaan selästäni kuvia jotta itsekkin näen onko siellä mitään kehitystä tapahtunut. Ja joo, onhan sitä jonkinlaista kehitystä havaittavissa. Jotensakin ei malta odottaa, että lihasta saadaan lisää tehtyä. Kyllä tuonne vielä mahtuu. ;-)
Laitoin salilla käyvälle pojalleni kuvaviestin, että kyllä se mutsikin osaa. Vastaus oli, että alkaa näyttää hyvältä. Kiitos rakas lapseni, arvostan palautettasi. <3




Huomaa vasen olkapääni joka on ihan erinäköinen kuin oikea. On kuopalla eikä tuskin koskaan tule tuon kummemman näköiseksi. :/

Olin tässä päivänä eräänä työkaverin koekaniinina, kun hän harjoitteli laittamaan akupunktioneuloja. Hiukan poltteli alussa korvaa, mutta meni sitten ohitse. Niitä olisi pitänyt pitää paljon kauemmin mitä minä pidin, mutta oli kiire kotiin. Seuraavalla kerralla pitää laittaa ne keskellä työpäivää eikä lopussa. Kukaan silloin enää jaksa/ehdi/malta rentoutua ja istua neulatyynynä. Kotiin jo mieli tekevi. :D









Eilen kävin jälleen tekemässä/suorittamassa vkon kietoharjoitteluni. On se vaan niin jäätävää settiä, että heikompaa hirvittäis. :D Täysillä painoin menemään, kierrosten välissä vedin henkeä 2 min ja taas mentiin. Yhtään en himmaillut vaan päin vastoin lisäsin painoja missä pystyin. Nyt alkaa olemaan taas oma voimataso kohillaan ja toisinaan saanut tosiaan painoa lisätä. Ei haittaa enää dieetillä olo. 

Tällä viikolla painetaankin vielä täysiä treeniä ja ens vkolla on ansaittu lepovko. Silloin luvassa korkeintaan aerobista ja sekin iltaisin. Aamuisin nukun hiukan pidempään. :-)

Tällä vkolla myös tiedossa vielä pt-Pasin kanssa olkapäätreeni (ihan parhautta) sekä samana päivänä synttärini ja 1v. kihlajaispäivä. Isäntä jo sanoi, että voit kilistellä Pasin kanssa treenatessa, siinä sitä juhlintaa riittämiin. Oikeassahan hän on, se on yhtä juhlaa saada treenata ammattitaitoisen pt:n kanssa. Ja Fitfarmilla ei muunlaisia pt:ä olekkaan. Suosittelen jokaisen kokeilemaan ainakin kerran jos siihen on mahdollisuutta. Sitten tietää mitä on kunnon treeni. Ja sitä varten ei tarvitse olla pt-asiakas, riittää että sinulla on jonkinlainen nettivalmennus tai sitten ostat (tosin hiukan kalliimpaa) tunnin heistä joltakin. Kannattaa kokeilla!! :D

Tälläistä tällä kertaa, hauskaa viikkoa teille jokaiselle!!