Treeniä sisällä sekä ulkona

Nyt on hiljaisuutta kestänyt jo niin pitkään, että jos olisin ollut puhumatta tän kaiken ajan olisin varmasti päässyt katsomaan sairaalan psykiatrista osastoa potilaan näkökulmasta. :-) Mutta, enhän mä tokikaan ole hiljaa ollut, olen pitänyt vaan kirjallista hiljaisuutta. (Ja mä vielä ihmettelen, ettei kukaan käy lukemassa näitä juttuja..) :-)

Valmistautumassa lopettamaan blogihiljaisuuden. 
Mähän olen kuin Antsa konsanaan selostamassa MM-lätkää!! :-)

Lukiessani toisten blogeja käy väkisinkin mielessä kuinka mielenkiintoista toisten elämä onkaan. Kuinka hienosti ja mielenkiintoisesti he kirjoittavatkaan asiasta kuin asiasta. Olkoon asia sitten päivän polttavinta fitnesstä tai vaikka sikainfluenssan jälkioireista mutta saavat sen kuulostamaan jotensakin NIIN mielenkiintoiselta. Mitä kirjoittelee Aikku, käynneistään salilla ja miten on vatsa toiminut milloinkin?Ketä ne oikeasti kiinnostaa?? Ei varmasti ketään.  Ja mitä tekee Aikku? Jatkaa samaa tyyliään eikä osaa uudistua koska ei edes tiedä mitä moinen sana merkitsee. Se sama Aikku kulkee edelleen farkut jalassa, huppari päällä ja kädet taskussa kuten lähes 50v on tehnyt. Tai en mä tiedä, ehkä en vuoden ikäsenä vielä pitänyt käsiä taskussa. :D

No niin, itsesäälissä kieritty tarpeeks eli tasan sen aikaa kun tuon kirjoitin. Jos totta puhutaan niin mä tykkään olla oma itseni, mä olen paras just siinä asiassa, olemalla MÄ. Koska kukas sen paremmin osais kuin MÄ, minähän tätä hommaa olen harjoitellut jo lähes 50v, ei toiset ole tätä tehneet, ainakaan yhtä kauan aikaa. :-) Ja jos jotain oikeasti kiinnostaa niin voin mä kertoa, että mahani toimii kuin junan vessa. Ja jos ajattelit kysyä miten se toimii niin suosittelen kokeilemaan, välillä hyvin ja välillä huonosti. :D

Mutta sitten niihin treeneihin joita kaikki tuhannet kansalaiset tulivat varmasti täältä lukemaan, eli miten ne ovat menneet. Hyvinhän ne. Jos ja kun tekemisestään tykkää kuten minä tykkään salilla treenaamisesta niin se ei voi mennä kuin hyvin, eihän? 

Aika muikee fiilis olla taas salilla ja pääsee valkun kans treenaa :-)

 

Hengissä selvitty ja oli taas mahtavaa!! 

Minullahan on nyt menossa penkkiohjelma jossa tarkoitus parantaa penkkaamisen tulosta. Se kestää yhdeksän viikkoa ja kymmenentenä on sitten maksimivedon aika eli katsotaan mihin tulokseen päästään. Miksi haluan parantaa penkkitulostani? No enpä todellakaan tiedä, kunhan vaan haluan. Eikös se ole riittävä syy? :-)

Tässä ohjelmassa teen kaksi kertaa viikossa penkkiä, toisella kerralla ihan normaalia ja toisella taas ns. lankkupenkkiä jolloin rinnan päälle laitetaan lankku/parru jonka päälle tanko lasketaan ja silloin nostomatka on luonnollisesti lyhyempi. Lankkupenkissä painoa on 10kg enemmän kuin normaalissa. Tällä viikolla on menossa viides viikko ja nyt painoa on 52,5kg. Paino nousee viikoittain 2,5kg ja tän ohjelman lopussa painon pitäisi olla normaalissa penkissä 52,5kg ja lankussa 62,5kg. Kymmenennellä (sanahirviö) viikolla on sitten maksiveto.

Tähän mennessä olemme pysyneet ohjelmassa, mutta nyt on alkanut olkapäätä särkemään. Ja jotta en saisi taas olkapäätäni jatkuvasti särkemään pitää tilannetta rauhoitella tarpeen tullen. Ei vaan millään haluais antaa periksi, mutta täysin kropan ehdoilla pitää mennä. Järkeä saa käyttää tässäkin asiassa. :-)

Hierojalla olen nyt käynyt muutamia kertoja. Kun hieroi jalkojani niin kipu oli jotain sellaista mikä ylitti kaikki asteikot. Sitä ei voi edes sanoin kuvailla miltä se tuntui, en edes yritä. Mutta jos sua on joskus sattunut ihan mihin vaan, ihan minkä syyn takia vaan niin kerro se kipu potenssiin sata niin saat jonkinlaisen käsityksen miltä tuntui kun jalkojen kalvoja avattiin. Ja mikä hassuinta, kun oikein sattui niin meikäläinen alkoi nauramaan hysteerisenä. Jotkut kuulemma reagoi sillä lailla, aika harva tosin kuitenkaan. Mutta kaipa se on parempi nauraa kuin itkeä. :-) Ja kun sieltä ulos lähdin niin kävelin kuin toinen nainen. Tai en siis sillai kuin toinen nainen, koska enhän mä oo kuin yhden miehen nainen, mutta kävelin siis paremmin kuin sinne mennessäni. :-) Ne nivusethan mulla oli särkenyt jo kuukauden ja syykin sitten selvisi. Ne olikin lähentäjät jotka olivat niin jumissa, että vetivät joka paikan kieroon ja tukkoon. Mutta sain tehtyä sen jälkeen jo kunnon jalkatreenin ja hyvältä tuntui. Tänään oli vuorossa uusi jalkatreeni ja nyt vähän kipuilee, pelottaa!! Mutta nyt tiedetään mistä se johtuu jos vielä menee samanlaiseksi joskus. :-)

Kävin ulkotreeneissäkin, ne pidettiin Jätemäen portailla. Aluksi tehtiin lämmittäviä liikkeitä, kuten tälläisia.



Tämän jälkeen aloimme loikkimaan rappusia ylös, aluksi 70% teholla 30s kaksi rappusta kerrallaan ja sitten täysiä rappunen kerrallaan tikaten. Sitten kahden minuutin palauttelulla rappuset alas ja uusi kierros. Näitä tehtiin kuusi kierrosta. Voin sanoa, että jalat ja varsinkin pohkeet oli tulessa tämän jälkeen. :-) Mulla pohkeet ottaa muutenkin niin helposti osumaa että hapottavat helposti. 

Näiden jälkeen menimme rappuset ylös saakka ja teimme lihaskuntoa penkin avulla. Vatsaa, rintaa, jalkoja ja sitten venyteltiin. Niin olikin tunti kivasti mennyt ja sai tärisevin jaloin mennä autolle jotta pääsee kotiin. :-)

Jos sinulla on mahdollisuus hyödyntää rappusia treeneissäsi niin ehdottomasti suosittelen lämpimästi. Niissä saa monipuolisen treenin tehtyä jos vaan haluaa. Ja ihan vaan loikkimalla niitä saat sykkeen nousemaan huippuunsa. Ja jälkipoltti on taattua. :-)

Jotta ei menisi pelkäksi treeneistä puhumiseksi (mulla on ihan oikeasti pikkaisen jotain muutakin elämää vaikka ei varmaan uskoisi) :-) Olin siis rakkaan pikkusiskoni ja hänen ihanaakin ihanamman poikansa kanssa katsastelemassa Helsingin kauppatoria ja tarjontaa mitä siellä oli. Ja olihan siellä marjaa ainakin monenmoista. Oli ruottalaista mansikkaa, hollantilaista, belgialaista, suomalaista ja ehkä paria muunkin maan edustus saattoi näkyä, en muista. Mutta tästä näkee kuinka terveelliset ruokatavat opitaan jo pienestä. 

Eltsu ja pensasmustikat. Minkäköhän valikoisi??

Löysimme myös ihanan pienen kahvilan jossa myytiin itse tehtyä raakakakkua. Siellähän piti tietenkin piipahtaa ja maistella kakkuja. Minä otin "minttusuklaa"kakun ja sisko otti puolukka"juustokakkua". Sitten maistelimme molemmista ja testailimme kummasta pidimme enemmän. Puolukkainen sai mun äänet, pidän puolukan raikkaasta mausta ja siinä oli käytetty myös jouluisia makuja. Uppos siis minuun hyvin. Siskoni taas piti enemmän minttuisesta mausta. Molemmille siis löytyi oma lempparinsa. :-)

Pohjaan oli käytetty mantelia sekä pähkinöitä. Nesteenä oli

mantelimaitoa (muistaakseni). Myyjätär oli aivan suloinen,

iloinen, oma itsensä oleva nuori nainen,ihastuin hänen

aitouteensa välittömästi. Hän kertoi mitä kakkumme olivat

syöneet, mutta en tarkasti nyt muista.

Jos kiinnostaa käydä kokeilemassa niin tässä kahvilan nimi

Hymy Raw Food Cafe Suosittelen käymään. :-)

Kilppariarvoni ne taas tykkää elää omaa elämäänsä. Minullahan on ollut kilpirauhasen vajaatoiminta liki 20v. Lääkitys on yleensä kohdillaan, aina se ei ole kuten nyt. Itse tunnistan jo oireet mitä tulee, kun lääkitys on viturallaan. Itsellä se tarkoittaa sitä, että ihoni alkaa kuivumaan, turvottaa kauheasti ja väsymys on totaalista luokkaa ja mikään uni ei meinaa riittää. Taas tunnistin oireet itsessäni ja soitin kokeisiin pääsyä. Verikokeissa kävin ja tänään sain tulokset. Ei kohillaan vaan annosta muutettava. Eipä tässä muuten mitään, lisätään annosta MUTTA kun viimeksi lekuri ehdoin tahdoin halusi mennä muuttamaan annosta vaikka kaikki oli ihan hyvin. Arvot olivat hiukan pielessä, mutta koska itselläni ei ollut mitään oireita niin olisin halunut pitää sen niin. Lääkäri ei halunnut ja hänen teki mieli sitä hiukan säädellä (näillä sanoilla sen asian mulle ilmaisi) niin tässä on tulos. Taas säädetään  samalle kuin missä oli ennen alentamista ja taas menee kuukausia ennenkuin on balanssissa. Mua todella ärsyttää, suorastaan raivostuttaa!! Miksi ei potilasta itseään voi kuunnella, miksi pitää mennä ohjekirjojen mukaan tai vielä pahempaa, lääkärin mielialojen mukaan!! 

Tälläistä tällä kertaa, seuraavalla kerralla vähän kuvia kun olimme ystäväni kanssa yhdessä treenaamassa. Kyllä yhdessä tekeminen on kans mukavaa, aina ei tarvi itsekseen olla tekemässä. :-)

Hyvää juhannusta kaikille, nauttikaa ja pysykää pois vesiltä. :-)

Lomalaisen liikunnat..

Olin suunnitellut käyväni salilla maanantaina, ennen reissuun lähtöä. Aamuyöstä heräsin kamalaan vesisateeseen ja siirsin suosiolla herätystä eteenpäin. Niin tärkeänä en sitä pitänyt, että olisin lähtenyt kastumaan (emme omista autoa, pyörässäni on kumi tyhjänä ja olisi pitänyt mennä kävellen tai kickbikella joka onkin vaarallista sateella). Jätin siis väliin, mutta sen sijaan otin treenikamat mukaani ajatuksella jos kävisin täällä reissussa ollessani. Näpsäkkää ajatustyötä, eikö vain? :D

Junaan hypätessäni Tikkurilassa (koiran, matkalaukun ja yhden kassin kanssa), en voinut kun ihmetellä nykynuorisoa.
Samaan vaunuun oli menossa about 20v nuori mies jolla ei ollut mitään matkatavaroita ja hän etuili meitä päästäkseen sisälle. No, annoin tietenkin tilaa ja vähän salaa ajattelin jos olisi voinut vaikka nostaa matkalaukkuni kyytiin, näkihän hän minun kaikki kantamukseni. Kissanviikset.. Kundi nousi junaan, peräti samaan vaunuun kuin me eikä tehnyt elettäkään auttaakseen. Sanoin ääneen kiitos, mutta tuskin tuo sitä kuuli. :D
Ja jäi muuten samalla pysäkillä pois kuin me ja sama toistui. Nyt jo eteisessä meinasi talloa koirani (painoa kundilla ehkä 100kg kun koirallani sitä on 7kg), kun hänellä oli kiire päästä heti ensinmäisenä ulos junasta. Aivan kuin olisi pelännyt jäävänsä junaan. Ehkä on joskun jäänytkin, en voi tietää. :D

 

 Tässä me ollaan lähdössä, koiruus tarkistaa onko kaikki kyydissä. :D

Mulla tiedossa eväitä jotka oli säästynyt matkalle saakka. Koska olin pyytänyt mieheni piilottamaan ne itseltäni. :-)

Junassa ollessamme kuuntelin ravintolavaunun kuulutuksen. Tulkaa syömään lihapullia, hinta vain 12,50€. Jumankekka, että on teollisuus nykyään kallista jos lihapullerot maksaa tuon verran. Ne ei varmasti ollut kenenkään mummon omin pikku kätösin pyöriteltyjä pulleroisia vaan ihan aitoa tehtaan tuotetta. Saisin mä nälkänen olla syödäkseni tuollaisia. :D

Täällä määränpäässä olemme tehneet aamuin illoin koirien kanssa pidempää lenkkiä. Kotona ei meidän koiruus suostu pitkälle kävelemään ja täällä ei se ole ongelma. Johtuneeko sit siitä, että päästään suurin osa menemään metsässä. Mene ja tiedä, mutta kyllä mä nautin näistä syksyisistä ilmoista ja varsinkin metsässä tarpoessani. :D

 

 

 

 

Eilen luulin tulevani kipeäksi, väsytti, päätä särki, kurkua kiristi jne. Yön kuulostelin itseäni ja aamulla totesin ettei sentään, se olikin vaan aprillipilaa. Olin päättänyt mennä tänään salille täällä ja katsonut salin jo valmiiks. Iso kaupunki kun on niin valinnanvaraakin on, mutta kaikkiin ei välttis pääse kertamaksulla. No tänne pääsi. 

 

Paikka mainosti olevansa auki klo 10-13 ja iltapäivällä johonkin aikaan. En muista milloin, mutta se ei olekkaan nyt olleellista. Menin paikalle ja siellä ei ollut ketään vastaanotossa. Odotin, luin lehteä, odotin, soitin heille ja vieressä kuuntelin kun puhelin soi ja meni vastaajaan, odotin ja luin lisää lehteä. Olin jo päättänyt lähteä  kun paikalle saapui mies vastaanottoon. Sanoin heti, että olen odottanut tässä puoli tuntia, aika huono palvelu teillä. Eräs toinen asiakas ei jaksanut odottaa ja lähti ja tuskin tulee uudestaan (mistä mä voin tietää tuleeko hän, mutta kunhan sanoin). :D Kundi pyysi vuolaasti anteeksi ja päästi mut ilmaiseksi treenaamaan. Hinta olisi ollut 10€. Mä lepyin nopeasti, ihmeen nopeasti. ;-)

Sali sinänsä ei ollut kummoinen, sellainen sunnuntai kuntoilijoille tarkoitettu. Löytyi sieltä yks tanko ja pari painoa mutta enemmän oli panostettu aerobisiin laitteisiin ja jollain hydraliikalla toimiviin laitteisiin. Puuttui täysin siis itse tekemisen meininki, hien ja tuskan haju ja kiroilu ja huuto. No, kun ilmaiseksi pääsin niin en valittanut. :D

 

Tarkkasilmäiset varmasti huomasivat, ettei minulla ole kenkiä. Ei ollut mukana ja lattiat aivan juukelin kylmät. Ei kiva juttu. :/

 

 

 

Tälläinen taulu oli joka laitteessa. Siitä sit laitettiin lisää painoa ja näki toistot ym. En ymmärrä moista hienostelua. :D

Pukuhuoneessa ei ollut minkäänlaisia pukukaappeja, ainoastaan pieni  lokerikko arvotavaroille. Mä tykkään, että pitäis olla kaappeja missä on sitten oma lukko vaikkapa, mutta kun ei mitään kaappia. No okey, ei meidänkään salilla ole kaappeja, mutta siellä käykin vaan rekisteröidyt jäsenet ja siellä on tallentava kamera ovella ja ovilukija. Varmasti saadaan selville kuka kanssasi oli treenamassa samaan aikaan jos sulta jotain häviäisi. Ei ole koskaan näiden 8v aikana hävinnyt mitään. :D 

 

 

Tälläisiä kuulumisia täältä. Huomenna kotiin ja perjantaina tarkoitus mennä kotona salille ja lauantaina olisi tiedossa Teron kanssa jumppailua. Vielä en ole päättänyt mitä lihaksia tehdään. Ei kun olinhan mä päättänyt, mun piti valita ne jalat. Ehdin vielä muuttamaan mieleni moneen kertaan ( ja varmaan muutankin, jalat on mun kauhutreenini). :D

Onko sulla jotain suosikkia tai inhokkia treenien suhteen ja jos on niin miksi juuri se? :-)

 

 

 

 

 

Elämästä huumaantumista

Lainatakseni Matin kuuluisia sanoja: "Elämä on laiffii". Voin niin samaistua Mattiin. Sitä se elämä on parhaimmillaan, laiffii. :D

Pääsin viime viikolla tädin sydänkäpystä katsomaan. Olivat äitinsä kanssa nukkuneet hiukan huonosti ja täti reippaana valkealla ratsullaan riensi auttamaan jotta uni tulisi. Kuulostaa hienommalta mitä onkaan, oikeasti menin vaan sinivalkoisella junalla ja en siitä reippaastakaan ihan varma ole. Ei ollut mukanani edes unihiekkaa,mutta selkeästi sitä ei tarvittu vaan uni tuli muutenkin. :D 

Sillä välin kun äiti nukkui, me Vauvan kanssa hiukan hörpimme maitoa, vaihdoimme vaippaa ja pesimme pyllyä, hörpimme lisää ja välillä hän nukkui kun minä yritin ottaa sata yhteiskuvaa meistä yhdessä. Harjoituksen puutetta selkeästi, koska aina jompikumpi puuttui kuvasta. Mutta kokeilkaapa ite ottaa kuvaa vauva rinnalla nukkumassa, sitten räpiköit yhdellä kädellä kuvaa ja samalla tolkutat päähäsi, että muista hymyillä koska miehesi aina valittaa ettet hymyile kuvissa. (tota viimeistä en kyllä tajua koska toinen nimenikin on "Rouva Sunshine") :D

Välillä laitoin Vauvan kantokoppaan, kannoin keittiöön ja tein meille ruokaa. Ja kas kun äitee heräsi, oli ruokakin valmista. :D

Sitten kävimme hiukan kävelyllä, heille molemmille ensinmäinen kerta yhdessä (tai oikeastaan erikseen koska YHDESSÄ olivat sitä tehneet jo 9kk). Kävimme kaupassa ja lähdimme hakemaan mummoa lentokentältä joten saimme ekaa kertaa yhdessä mennä autollakin. Oli meillä vaan jännä päivä yhdessä. Ja niin ihana, Hän on niin ihana, että tädin sydän sulaa. <3

Ja se huumaannuttava tuoksu mikä vauvoista lähtee, siitä kun saisi hajuvettä niin päivittäin korvani taakse sipaisisin. ;-)

Viime viikolla eli elokuun eka pvä päätin, että tämän kuukauden olen täysin ruokavalion mukaisella eväillä. En lipsu suuntaan en toiseen. Painohan mulla on pysynyt paikallaan hyvin,ei suuria muutoksia suuntaan ei toiseen. Mutta koska tota mahaa riittää vaikka toisille jakaa niin sen eteen on jotain tehtäväkin. Ja en tosissaan kehtaa pyytää Kaisalta mitään dieettiä jos en pysty pysymään edes normaali syömisissäni. Katson siis tämän kuun miten menee ja sitten kysyn sitä dieettiä (tai sitten en) ;-)
Tähän mennessä mennyt hyvin, ekana päivänä ruoka pyöri mielessä koko aika, sen jälkeen ei enää. Aikku vastaan ruoka 1-0. :D

Tässä ei näytä niin pahalta mutta kun riisuu vaatteet.. 

Kesälomanikin lähestyy, ensi viikko vielä töitä ja sitten pakkaamme tavarat ja lähdemme koiruuden kans junailemaan Kokkolaa kohden. Siellä olemme neljä päivää. Launtaiksi olen varannut pt-treenin ja sunnuntaina on siskon triahlonkisat johon menossa kannustamaan ja huoltojoukkoihin. Kiva lomaviikko tulossa vaikka ei ihmeitä suunnitelmia olekkaan. 

Toiset ne osaa nauttia junassa olemisesta :-)

Sain uuden saliohjelman jossa mukana yksi koko vartalon kiertoharjoittelu. Tein sen sunnuntaina ja mietin, että tää on nopeesti tehty. No todellisuus oli vähän toista. Siinä on 15 liikettä joka tehdään kolmen pattereissa ja jokaista liikettä tehdään 15 kertaa  ja yhteensä kolme kierrosta. Eli yhteensä tulee 675 liikettä. Siihen saa kummasti menemään tunnin aikaa parin minuutin levolla kierrosten välissä. Meni siinä toista kannullista vettäkin ja hikeä ja pari kirosanaakin pääsi. Ja muutaman kerran muistin näiden välissä Kaisaakin kiitellä ja toivoa, että hän tästä lähin pitäisi kesäisin hattua päässään ettei saisi enempää auringonpistoksia. :D

Maanantaina näin pitkästä aikaa Bettiinaakin. Mielessäni oli ollut, että teen vaihteeksi jalkoja mutta joku minua jossain armahti ja töissä ollessani sain kuulla pääseväni treenaamaan torstaina duunin salille ohjatessani potilaita hommiin. Siellä ei voi tätä uutta ohjelmaa oikein muuten toteuttaa kuin jalkojen treenaamisella joten jätin siis jalat rauhaan ja Bettinan kanssa teimme selkää. 

MIKS mä aina sanon, että ME tehtiin koska vielä kertaakaan eivät pt:t ole tehneet mitään muuta kuin piiskanneet mua tekemään lisää. Ei siinä luulis hiki tulevan, kitarisapurjeet siinä saa tuuletusta korkeintaan. :D

No, siis MÄ treenasin selkää. Oli avustettua leuanvetoa, kulmasoutua, räkkivetoa (en mä tiedä oliko se ton nimistä mutta toi kuulosti kovan tädin hommalta, olenhan mä KOVA-TÄTI, murmur), ylätaljan vetoa ja muuta ja muuta.. Taisin yllättää Bettinan koska joutu välillä hakemaan romua lisää tankoon kun oli niin kevyttä. On sinne selkään jotain matkalla tarttunut, muutama lihas poikinensa     (tai no joo, tyttärinensä tai vaikka koko sukunsa) kanssa. Ja ne kehut kuulostaa aina vaan niin hyvältä ja se mielihyvä kun saa heittää onnistuneen suorituksen jälkeen yläfemmat. Sitä ei voita mikään. :D

Koiruuden kanssa joutunut näillä helteillä vähän miettimään mihin aikaan kannattaa ulkoilla. Iltapäivisin on lenkit olleet lyhyitä, aamuisin ja iltaisin hiukan viileämmällä säällä voidaan sitten lenkkeillä hiukan pidempään. Tässä eräänä iltana ollessamme lenkillä tuli takaamme kaksi neitiä ja toinen sanoi: "Voi kuin hauskasti leikattu teidän koiranne karva, aivan kuin hänellä olisi polkkatukka." Jos olet nähnyt vaivaa saadaksesi koirasi hiukan lyhyempi karvaiseksi ilman, että hän näyttää aivan idiootilta niin mielessäsi ei ehkä ensinmäisenä pyöri sana hauska kun katselet aikaan saannostasi. Tietysti kivaa, että toiset osaa arvostaa tekemääsi työtä mutta sana hauska kuulosti kuitenkin korvissani samalta, kuin: "Älä hyvä ihminen enää koskaan tartu saksiin koirasi lähettyvillä."

Tänään vietetään koko viikon ainoaa vapaapäivää. Aamulenkillä käyty ja vielä on edessä salitreeni. Launtaina saan taas tuoksutella sitä iki-ihanaa tuoksua kun Tädin muru tulee äitinsä kanssa meille isäntien mennessä juhlimaan varpajaisia. Isosiskomme saapuu myös joten on syliä missä joutuu kiertämään. No, todnäk ei äitinsä lähelle pääse kuin syömään, muuten tädit omivat ihanuuden itselleen. <3

Vauvan varpaat ovat kauneinta taidetta mitä tiedän <3 puspus

Minä täällä taas

Jos kuvittelitte/toivoitte, että täällä kirjottelis välillä joku muu kuin MÄ niin joudutte pettymään, minähän se täällä taas. :-)

Mulla ei ole mitään, ei kertakaikkiaan mitään järkevää sanottavaa (yleensä kaikilla on hienoja aiheita joita sitten joka kantilta pohditaan), täältä ei sellaista kuitenkaan löydy. Turha edes leikkiä yllättynyttä, tiesitte tän jo ennestään. :-)

Mä en oikeastaan edes tiedä mistä mun pitäis kirjoittaa, kiinnostaako ketään paljonko nostan suorilta käsin tai paljonko penkkaan tai paljonko painan? Ai kiinnostaa? No voinhan mä kertoa, että on tässä tulokset vähän parantuneet salilla. Vaikka aluksi näin vähän kuin 500%, mihin mä vielä kykenenkään??? :D 

Arvasin, nytten ette uskonut mua, mutta on se totta. Alussa (kun sain ekan ohjelmani Kaisalta) tein etuvipareita tyhjiltään eli en ottanut edes sitä puolen kilon painoa käsiin ettei vaan tule olkapää kipeksi. Vähitellen sitten aloin käyttää painoja ja nyt teen niitä 3x12 5kg:lla. Aika hyvin, eiks olekkin? Parannusta 500%. Kuka voi sanoa parantaneensa yhtä paljon? Kertokaa pois vain, mäkin uskalsin. :D

Painokin tulee hiiiitaaasti mutta varmasti alaspäin. Nyt se pysähtyy kohdassa 61,3kg. Oli jo vähän vähemmänkin mutta ei ole enää. Mistä tää johtuu? No mistä minä tiedän, ihmisen keho on ihmeellinen, eiks olekkin? Eipä mulla ton painon kanssa ole mitään kiirettä saada alemmaksi, se tulee väkisinkin kun syön ja treenaan tällälailla ellen sitten heittäydy hulvattomaks ja syö ja makaa ja makaa ja syö ja ja ja. Kyllä te tiedätte, ette te tätä blogia muuten lukisi ;-)

Hiukan mua kyllä tänään ihmetytti kun työkaveri sattui salille samaan aikaan (tosi kummallista kun ajattelee, että salimme on työpaikan ovelta 5m ja molemmilla oli työaikalyhennys jne jne. )
No, kysyi siinä treenin lomassa, että kauanko vielä jatkat tota sun liikuntaprojektia?? Anteeks MITÄ?? Mitä ihmeen projektia? Ajatteleeko ihmiset ihan oikeasti, että ihminen joka liikkuu keskivertoa enemmän ja syö terveellisesti (toisten mielestä fanaattisesti, mutta jos omistaa mun suoliston niin ei voi muuten syödä kuin fanaattisesti tarkkaillen kaikkea suuhunsa laittavaa), niin sen täytyy olla jokin ohi menevä projekti? Jouduin jälleen selittämään, että en mä herää aamuisin klo 4,30 aamuaerobiselle sen takia, että Valkku-Kaisalla olisi hyvä mieli, ei häntä kiinnosta paskan vertaa mun liikunnat. Hän on palkkansa saanut siitä, että on mulle ohjeet tehnyt, sekä ruokavalion että liikunta sellaiset. Mä teen tätä, koska mä tykkään tästä. Jos en olisi valmennuksessa niin kävisin todnäk 3x vko salilla ja aerobisia tekisin ehkä vähän vähemmän, mutta en mä liikuntaa lopettais. Hei, sehän on mun elämäntapa ollut jo 20v. :D

Huomenna tää elämäntapa projektilainen suuntaa Lahteen ja tapaa Ilonan siellä, jihuu!! Hänen blogiaan voit käydä lukemassa täältä http://thinkfit82.blogspot.fi/ Ja tämä oli maksettu mainos, Ilona ei tosin sitä vielä tiedä!! Hahahahhah!! 

Sain muuten sen mitalini josta viime kirjoituksessa oli jäänyt saamatta (10 kerran lenkkeilystä). Huomenna tulee 50  käynnin mitali salilta ja tulossa on vielä 10:n mitali sauvakävelystä (toivotaan että pian koska on niin tylsä laji ettei sitä usein jaksa) ja rullaluistelusta (se on onneks mukavampi laji mutta vaatii ehdottomasti parempaa ilmaa kuin sadekeli). 

Sunnuntaista alkaa mun lepopäivät jotka piti olla vkon, mutta typisty 5 pvään. "Joutuu" menemään treenaamaan pt:n kanssa kuudentena päivänä. Hänelle saa huonosti aikoja ja joudun nyt vapaapäivällä menemään. Pyrin yleensä menemään suoraan töistä kun Helsingissä olen jo valmiiksi, mutta nyt menee vapispäivä siihen. Uskon, että kannattaa. :D

Ja koska teitä kaikkia kiinnostaa kuitenkin niin kerron ylpeänä, että olen löytänyt "maidon" joka käy mullekkin. Kauramaito. Ai olin kertonut tän jo? No ei voi kaikkea muistaa. :-) Ja olen mä juonut kahvia välillä mustanakin, menettelee mutta ei kovin usein viitsi juoda. :-)

Kaiken kattava raporttini loppuu tähän, jaksoitteko loppuun saakka? Kiitos ja kumarrus jos jaksoitte ja jos piti vaihtaa kanavaa ennen loppua niin ymmärrän senkin oikein hyvin. Välillä kun en meinaa jaksaa itsekkään omia juttujani. :D

Herkullinen välipalani ja pose vaihteeks työasussa :D

Juhlat on juhlittu

Eilen vietimme valmistujaisiani, kihlajaisia, miehen syndet ja vaariksi tulon (pian vaavi sieltä tuloo) ja pakko myöntää, että oli meillä muuukaaavaaa :)

Aamusta alkaen mieheni kanssa aloimme siivoamaan ja väsäilemään tarjottavia. Ite ei ehtinyt syömään koko päivänä, aamupuuron sain syötyä mutta seuraava evästauko olikin illalla. 

Olin ihan häsessä koko illan, pitäisi ehtiä jokaisen kanssa seurustelemaan mutta samalla pitää seurata että jokainen saa syödäkseen, juodakseen, viihtyy ja seurustelee jne. Ei ole emännän rooli helppo, mutta onneks on osaava mies rinnalla :)

Tässä muutama kuva tarjottavista 

Tämä päivä mennyt täysin toipuessa. Illalla join peräti kolme siideriä ja hiukan kuohuviiniä ja syömiset oli sitten herkkua herkun perään. Loppuillasta sydän hakkasi kuin pajavasara ja tuntui, että kävin aivan ylikierroksilla. Vaikka tarjoomukset olivat hyviä niin myönnän, että on ollut tänään ihanaa syödä OMIA ruokia :)

Huomenna sitten aamusta lenkille ja iltapäivällä salille, mä niin odotan sitä :)

Tämän vuoden saldo

Näin vuoden viimeisenä päivänä kai kuuluu ynnätä yhteen mitä tämä vuosi toi tullessaan, joten kai minäkin sitten niin teen. :)

Viime vuonna samaan aikaan päätin kuten joka vuosi olin päättänyt, olen paremmassa kunnossa vuoden päästä. Tämä lupaus ei vaan tupannut koskaan toteutumaan, mutta nyt ehkä sanoin sen jotenkin päättäväisemmin tai jotain koska nyt oikeasti jotain myös tapahtu. 

Tammikuussa aloitin FitFarmin superdieetin ja samalla alkoi aamuaerobiset ja omien eväiden teko (koululla olisin saanut ilmaisen ruoan, mutta minä tyttö söin omia vihreitä vihanneksia) :)
Salillahan olin käynyt vuosia, mutta nyt treenit olikin ihan erilaisia. 
Tuloksia tuli ja mieli oli mahtava. Kiloja lähti "vain" 3,3kg mutta ympärysmitta pieneni huomattavasti. 

Perustimme SD:n porukan kanssa oman FB ryhmän jossa jaoimme ajatuksia ja fiiliksiä. Tästä porukasta reilu 10 lähti mukaan BodyCampin Ladypower haasteeseen (minä mukaanlukien).
Saimme jatkuvasti päivittyvät treeni- ja ruokaohjeet. Ohjeissa ei mitään vikaa, saliohjelmat olivat tosi hyviä mutta jokin siinä mätti itselläni. Oliko jonkinlaista väsymystä vai mitä, mutta en pysynyt ohjeissa eikä tietenkään tuloksiaan voinut tulla. Korostan kuitenkin, ettei tämä ollut mitenkään BodyCampin vika vaan syy löyty hänestä joka näkyi peilistäni kun sinne katsoin. ;)

Voisiko sanoa, että tästä se idea sitten lähti. Mietin, pähkäilin ja laskeskelin onko mahdollista lähteä mukaan FitFarmin pt-valmennukseen. Päätin sitten kerrankin olla itsekäs ja ajatella itseäni, kukas muukaan minua ajattelisi :) Niinpä aloitin syyskuussa valmennuksen ja näillä näkymin meinaan myös jatkaa matkaani heidän kanssaan ainakin seuraavan vuoden. :)

Tänä vuonna treenejä tuli 275 kertaa joista kuntosalia 112 kertaa ja kävelyä 90 ja crossausta 26 kertaa. Muut oli sitten jotain muuta.
Joka vuosi olen päättänyt, että vähintään 200 krt pitää tulla ja kerraksi lasken vähintään 40min liikunnan tai sellaista jossa syke nousee. Normaaleja koiran ulkoituksia en laske ellemme ole kunnolla kävelleet, ei pelkästään hihnan perässä kävelyä. :)

Saavutukseksi pitää tietty myös laskea valmistumiseni lähihoitajaksi. Sain mielenkiintoisen työpaikan jossa tulen varmasti paljon oppimaan ja viihtymään. 

Nuorimmaiseni muutti pois kotoa joten nyt olemme jo miehen ja koiruuden kanssa kolmistaan. Ihan näinä päivinä miehestäni tulee myös Vaari joten kohta joutuu menemään Vaarin viereen nukkumaan (ja me ollaan niiiiin nuoria vielä) ;)

Kaikenkaikkiaan tämä on ollut mahtava vuosi, voin hyvällä mielellä sanoa olevani onnellinen ihminen. Ja se onnellisuus on sitä, että saa mennä salille ja tehdä kunnon treenin. Ja niin minä meinaan tehdä näin viimeisenä päivänä tätä vuotta, ensi vuoden aloitan aamuisella lenkillä. :)

Oikein hyvää Uutta Vuotta teille kaikille, olkaa onnellisia <3

Arvatkaas mitä tää on? No, voin kertoa ettei mieheni päivät vielä päättyneet vaan tiputin TexasPeten lattialle :/  On meinaan ärsyttävää kauhessa nälässä, ruoan ollessa pannulla maustamista vailla valmiina, alkaa siivomaan lattiaa. Teki mieli jättää siihen kunnes olisin syönyt. En uskaltanut kun en tiennyt milloin isäntä palaa kotiin ;)

Lepoviikkoa odotellen..

Nyt on kohta kolme kuukautta painettu aika kovaa tahtia (ainakin omasta mielestäni) Ensi viikolla on ansaittu lepoviikko eli silloin vaan maataan sohvalla ja syödään rasvaisia herkkuja :-)
No, ei tietenkään, mutta treenit on jäissä ensi viikon. Ja kroppa oikeasti jo kaipaa sitä, levolla ne lihakset kai kuitenkin kasvavat??!! Piti ottamani kuvia edistyksestä, mutta hovikuvaaja kieltäytyi ottamasta. Eilisestä sen verran turvoksissa jotta kuvat tulevat ens vkl vasta. Jos vaikka uskaltautuis laittamaan niitä tännekkin. ;-)

Tiistaina kun menin aamusta salille, mietin matkalla että olisi pitänyt soittaa pojalleni onko hän tulossa. Käymme samalla salilla, eri aikaan vaan. Hän käy aamupäivisin kun minä vasta illalla. Nyt kuitenkin satuttiin samaan aikaan sinne. Montaa ihmistä ei siellä ollut, mutta hän oli sen näköinen että älä mutsi todellakaan tule puhumaan mulle mitään. Pakkohan se oli toista vähän kiusata ja mennä höpöttämään ja pitihän sitä vähän hänelle pullistella hauistakin ;-)
Eilen sitten meidän kaikki jälkikasvu (sekä mieheni että minun) oli meillä syömässä ja kundille asiasta sanoin niin kiisti täysin asian. Tottakai saa tulla juttelemaan, ei hän mutsiaan häpeä. (ei ainakaan kohta kun mutsi on niiiiiin hyvässä kunnossa) ;-)

Tänään olisi vuorossa taas salilla käyntiä, aerobisen jo ehdinkin tehdä. Iltapäivällä mennään sukulaisille kylään syömään ja iltaa istumaan. Taas saa selitellä miksei syö sitä eikä tätä. Selittely alkaa jo tervetuliaisjuomasta joka varmastikkin on glögiä. Tähän mennessä olen aina ottanut sen holittoman, nyt en ota sitäkään kun siinä on sokeria. Huvittaa kun sukulaiset ovat aina niin huolissaan siitä mitä syön ja mitä en. Jossain vaiheessa olin täysin gluteenittomalla ruokavaliolla ja nyt en käytä edes gluteenittomia tuotteita. Laktoositonta pitää myös olla, enpä ihmettele ettei toiset pysy perässäni ;-) Yrittänyt sanoa, että älkää minusta välittäkö, syön mitä syön ja jätän sopimattomat syömättä. No, katotaan miten tänään käy. Lupasin tehdä itselleni jälkiruokaa/kahvileipää. Laitan valkosuklaapuddingia piparkakkumausteella höystettynä silikoniseen muottiin ja toivon sen tulevan sieltä ulos suht normaalin näköisenä. Ei mielellään minään eilisen ruoan näköisenä tuotoksena ;-)

Tänään aamuaerobisella ja sain kivan kuvan otettua, taitaa se talvi tehdä vihdoin tuloaan. 

Ajatusten alkujuurille..

Tässä on mennyt nyt pari vkoa kun en ole ihan ns. ruodussa pysynyt. Aika helposti antanut itselleen luvan ruokailujen välissä syödä jotain kiellettyä. Ei kyse mistään megasuurista jutuista, vaan ihan siivusta juustoa tai pari suolapähkinää (tai pari kourallista olisi ehkä lähempänä totuutta.) Sitten kahtena viime vkl:na olen syönyt suolasta piirakkaa ja saanut kauheat vatsanväänteet aikaiseksi. (Ihan oikein mulle, oliko pakko mennä syömään???)

Tänään sitten valkulle tästä avauduin, kysyin olisiko mitään kikka kolmosia millä saan tän lopetettua. Joo olihan hänellä montakin, ei vaan kertonut mulle. :-) No ei vaan, jos niitä olisi niin kaikkihan me oltais hoikkaa tyttöä ja poikaa. Mutta kun ei niitä kikkoja ole niin pakko mennä itseensä ja miettiä miksi mä tätä hommaa yleensä edes teen. Eikö niin, että on ollut syy miksi valmennus on aloitettu?? No onpa hyvinkin,  syynä oli että oli paha olo omassa kropassa. No, lähteekö se sillä että syödään mitä sattuu ja milloin sattuu ja ollaan kohta samassa tilanteessa kuin aloitettaessa?? No ei todellakaan. Eli pitää tosiaan mennä sinne ajatuksen alkujuurille ja miettiä mikä mua motivoi silloin ja mikä motivoi nyt. Ja kyllähän mä edelleen haluan sitä samaa, mitä nyt olen saavuttanut ei todellakaan mulle riitä. Mutta kun sä luet valkun terveisiä samalla kun syöt ja lautasella on sinne kuulumatonta porkkanaraastetta niin jo se saa sut tuntemaan huonoa omaatuntoa. Ja tuskin kukaan on porkkanaraasteella itseensä lihottanut :-)

Treenit sujuu mallikkaasti, lisäilen painoja aina kun pystyn. Ihan joka kerta en sentään siihen pysty tai sitten lähtöpainot olis aikas pienet. :-) Aamuaerobisen suoritin tänään kotona crossaten, vaihteeksi sekin kivaa. Samalla voi katsella töllöstä kivaa sarjaa.
Vielä ens vko tiukkaa treeniä ja sitten ansaittu lepoviikko. Silloin mä lepuutan samalla päätäni. Mulla on viimeinen näyttötutkinto sinä viikkona ja sen jälkeen homma on paketissa ja meikäläinen on lähihoitaja. En saata kuvailla tuntemuksiani asian suhteen. Mä tein sen!!!!! :)

Onkos siellä jotain lihasta vai onko harhaa tai varjostumia??