Kahdeksas viikko, entä miten meni tankkaus?

Se on jo kahdeksas viikko joka on dieettiä meneillään. Kyllä nyt alkaa olemaan suonet näkyvissä, lihakset on ihan säikeillä ja rasvasta ei tietoakaan. Tuskin tarvii enää kauaa olla vähemmällä ruoalla, koska tää homma vaan etenee kuin juna. Paino tippuu silmissä, vaattet roikkuu päällä ja posket on lommolla. Jos ette usko niin valehtelen lisää. :-)

Tosiasiassa tää ei mene eteen eikä taakse. Ollaan tietty tyytyväisiä ettei takapakkia tule, mutta aikuisten oikeasti en olisi kovin pahoillani jos alkais näin ensiks edes paino laskemaan edes vähäsen. Viime viikon huikea tulos oli ihan pyöreä 0, oikein sellainen +-0. Toisaalta siihen alkaa jo tottumaan, mutta koska olen nainen ja dieetillä oleva nainen, niin mun oikeus on olla vähän äkämökö kun ei paino laske. Olen jotensakin sisäistänyt ajatuksen, että dieetin tarkoitus on saada painossa tapahtumaan muutosta. Korjatkaa vaan jos olen väärässä, syön mielelläni sanani jos olen väärässä. :-)

Se valituksesta, ei tää ainakaan valittamalla etene mihinkään. Nyt on muutoksia tehty, katsotaan miten ne tehoaa vai tehoaako ne. Jos ei niin sitten ruokavalio pitää purkaa atomeiksi ja tarkistaa joka mustikka minkä syön kuten Valkku asian ilmaisi. No, toivotaan tosiaan ettei siihen tarvitse mennä. :-) Muutoksista myöhemmin lisää.

Tankkauspäivä oli viime sunnuntaina, miltä se näytti? No tältä.. Aamupalaksi söin ison kasan kaurapuuroa kanelilla ja päärynä-mango piltillä. Kieltämättä kaipasin hiukan kookosöljyä makua antamaan, mutta tääkin makuelämys oli oikein miellyttävä, ei siis valittamista. Puuron lisäksi söin gluteenitonta sämpylää, niitä oli kahta makua. Oli porkkanayrtti ja olisiko toinen ollut tattarirouhe tai jotain sinne päin. Olivat tuoresämpylöitä ja aivan kipeen hyviä. Niitä söinkin sitten vähän pitkin päivää. :-) Myös hedelmä kuului aamiaiseeni ja valikoin päärynän. Häntä onkin ollut vähän ikävä tässä matkan varrella. :-)

Seuraavaksi söin töissä välipalan johon kuului jälleen sämpylää jonka päälle laitoin muuten hummusta. Hitto, että olikin hyvää. Sämpylän päällä oli kasviksia ja jälkkäriksi oli kuivattuja hedelmiä eli taatelia ja ananasta. 

Lounaaksi mulla oli riisiä dolmiokastikkeella sekä parsakaalia. Jälkkäriksi oli jälleen kuivattuja hedelmiä. 

Välipalaksi vedin taas sämpylää ja kuivattuja hedelmiä. Sitten tuli kiire lähteä töistä ja jäi osa välipalaa syömättä joka olisi ollut hedelmäsalaatti, niin söin sen junassa matkalla kotiin. Hätä ei lue lakia meinaan. :-)

Kotona meni vielä illemmalla hedelmäsalaattia ja sämpylää. 

Tän enempää en jaksanut vaikka olisi pitänyt syödä vielä kerran illan aikana, mutta maha ei vaan kertakaikkiaan vetänyt enempää. Nytkin mulla särki mahaa, välillä jopa oksetti. Mutta hyvin selvisin. Illalla nukkumaan mennessä tiesin tasan mitä tarkoittaa sanonta: "Mennä mahansa viereen maate." Turvotus oli aika jäätävää. :-)

Mitäs vaaka näytti seuraavana päivänä tän kaiken ähmimisen jälkeen? Paino nousi niinkin maltilla kuin tasan kilon, eli silloin tankkaus oli aiheellinen.  Elimistö alkoi olemaan tyhjä hiilareista ja näin se saatiin taas täytettyä. Seuraavana päivänä oli kilosta jäljellä enää +100g eli nopeasti myös lähti nesteet taas liikkelle. Koska hiilaria tuli yhtäkkiä 500g, normaalin 150g sijasta ja vettä join joka välissä niin turvottaahan se. Mutta ei tosiaan mennyt kauaan, seuraavana päivänä, puff ja nesteet poistuneet. 

Mitä hyötyä tankkauksesta oli? Mulla oli tiistaina jalkatreeni valkun kanssa ihan  vaan siksi, että tankkauksen jälkeisen treenin on hyvä olla se lihasryhmä joka itselleen on se heikoin ja mulla se on jalat. Niinpä paukutettiin ne turvoksiin ja voi Sylvi ja sen sisarukset, en ole koskaan kokenut samanlaista kipua lihaksissa kuin silloin. En tiennyt mitä odotin, mutta en varmasti ainakaan tätä. Ei tosissaan tiennyt olisiko itkenyt vai nauranut joten vaan nauroin. Mä usein nauran sillain vähän hysteerisesti kun alkaa oikein sattumaan. Mutta työkaverin sanoin: "Jos asialle ei voi nauraa, sitten se on jo ongelma." No, kipu ei ollut ongelma, mä nauroin sille päin naamaa, hahhahahhahaa!! :-)

Mitäs me sitten tehtiin? Ensin kyykättiin, nyt painoa oli 67,5kg. Valehtelisin jos sanoisin, että se oli helppoa koska sitä se ei todellakaan ollut. Mutta se meni. Ja liki aina niin myös tällä kertaa, mä alan lämmetä vasta kun sarjat jo tehty ja vaihdetaan liikettä. Mun lihakset lämpenee selkeästi hyvin hitaasti. Toisin kuin MÄ, joka välillä lämpeen turhankin nopeasti. :-)

Tämän jälkeen mentiin prässiin, aluksi yhdellä kiekolla ja aina 4 toiston jälkeen lisättiin yks kiekko. Näin mentiin siihen saakka kunnes ei enää mennyt yhtään ja lähdettiin samalla tyylillä alaspäin. Näin saimme toistoja yhteensä 36 ja jalat niin täyteen verta ja kipua etten ole tosiaan eläissäni kokenut. Nyt tasan tiedän miltä miehistä tuntuu kun veri pakkautuu yhteen paikkaan, tosin mulla se paikka oli jalat eikä jalkoväli!! :-)

Teimme, minä tein myös takareisi koukistuksia, v-squattia, haarakyykkyä kahvakuulalla, reiden loitontajia ja pohkeita. Joka laitteen jälkeen salaa toivoin, että josko tämä olisi jo viimeinen liike, mutta ei. Valkulla ei ollut mihinkään kiire, hänellä todellakin oli aikaa rääkätä mua!! Jestas, että oli jalat turpeena!! :-)

Arvatkaa tuliko hyvä fiilis, kun sain kuulla kehuja mieheltä? Eikä ne ollut oman miehen sanomia eikä edes työkaverinkaan. Vaan salilla odottaessani Valkkua kävin erään kanssa treenajan kanssa keskustelun, sellaisen pienen kannustuspuheen tai sillain ainakin sen otin. Hän kysyi ensin oliko hyvä treeni? No, olin veivannut siinä vaiheessa 10 min crossaria ja naamani oli aivan punainen ja hikinen, mutta treeni oli vasta edessäpäin ja sen hänelle sanoin. Hän sanoi, että sinä näytät hyvälle. Voi kiitos, kiva kuulla, tosin dieetti vasta meneillään, katsotaan miltä näytän sen loputtua. 

Sinä treenaat tosi kovaa, olen katsonut. Hei kiitos, olen ihan otettu. Yritän todellakin aina treenata kovaa, olin yksin tai pt:n kanssa, aina annan kaikkeni. Sinä et ota itsestäsi kuvia peilin edessä, niinkuin nuoret naiset nykyään tekee. He ottavat kuvia ja sanovat käyvänsä salilla ja sitten ihmettelevät kun ei tule tulosta. No, sepä se, ei tänne tulla kuvia ottamaan vaan treenaamaan. 

Tän keskustelun kulun voitte mielessänne kuvitella huonosti suomeksi puhuttuna niin saatte käsityksen miltä se kuulosti. :-)

Mutta se ei tosiaan yhtään haitannut vaikka hän onkin sellainen minimies minimaasta tai mistä lie onkaan. Kehu on kehu ja olin tosi otettu hänen sanoistaan. Valkulle asiasta kerroin ja hän sanoi ihmetelleensä, että yrittäääkö minimies pokata mua. Mutta oli samaa mieltä kanssani, kiva kuulla tuollaista!! :-)

Mahdollisesti uusi tankkaus heti perään? Valkku sanoi alkuviikosta, että jos tankkaus on aiheuttanut aineenvaihduntaan kunnon buustauksen ja se on saanut painon lähtemään alaspäin niin sitten on heti sunnuntaina jälleen uusi tankkaus. Sovittiin, että tänään, lauantaina otan painon ja jos se on laskenut enemmän kuin -100g niin tankataan. Aamulla siis paino ja viestiä Valkulle. Joo, otin painon mutta eipä se kauheasti yllättänyt kun näin sen olevan +100g viime viikosta joten ei tarvi huomenna varmasti ähmiä hiilaria massua täyteen. Viestiä en ole vielä laittanut, antaa toisen rauhassa viettää lauantai päiväänsä, ehtiipä hän kuulla tämän ratkiriemukkaan uutisen hiukan myöhemminkin. :-)

Ensi viikolla lepoviikko. Ja kyllä taas eilen huomasi treenatessamme selkää ja tisuja, että lepo tulee taas tarpeeseen. Nyt olen taas viisi viikkoa treenannut lujaa, tehnyt kovia aerobisia ja yrittänyt saada kulutusta korkealle. Nyt kroppa on taas sitä mieltä, että on aika höllätä. Ensi viikolle mulla oli alunperin hieronta varattuna, mutta työmenojen takia jouduin sen perumaan. Luvassa siis aerobista ja ehkä kevyempää treeniä, ainakin yhden jalkatreenin menen Valkun kanssa tekemään. Mutta lepoa mielelle ja kropalle, siitä on ensi viikko tehty. :-)

Tän jälkeen meinaan viettää lepoviikkoa joka viides viikko joka kuudennen sijaan. Paukuttelen kuitenkin aika kovia treenejä mielestäni joka kerta ja kroppa alkaa viidennen viikon kohdalla olemaan jo aika finaalissa. Sen huomasi eilen selkä/tisutreeneissä. Ei vaan syty samalla lailla, ei saa niin paljon itsestään irti kuin haluaisi. Joten lepo todellakin tulee tarpeeseen. :-)

Maanantaina tapahtuu jotain mitä olen kauan odotellut. Meinaan pääsen vihdoin eroon Tallinnan tuliaisestani eli tatuoinnista jonka olen ottanut varmaan 17v sitten. Rintapielessäni "komeilee" käärmes hattu päässä. Otettaessa se oli kovinkin huvittava juttu, mutta nyt kun värit on ihan kulahtaneet ja kuva muutenkin epäselvä, niin en ole enää aikoihin pitänyt sitä mitenkään huvittavana. Maanantaina se siitä lähtee. Sitä ei kuitenkaan pois oteta millään laasereilla tai muullakaan konstilla vaan se peitetään uudella kuvalla. Millainen se tulee olemaan, se me nähdään myöhemmin. :-)

Ens viikolla tapahtuu muutakin ihanaa!! Meinaan lauantaina lähden kohti Lahtea ja Ilonaa. Meillä on treenitreffit. Hän saa määrätä mitä tehdään, mä lupaan vinkumatta tehdä mitä käsketään. Sen jälkeen kyläilyä, höpötystä, naurua ja toisemme tsemppaamista. Ihana päivä tulossa, I can´t wait!! :-)

Siinäpä kuulumiset tällä kertaa. Nyt jään katselemaan mitä ruokavalioon tehdyt muutokset saavat aikaan ja kerron niistä sitten seuraavalla kerralla. Hui, nyt kaikki alkoi varmasti jännittämään, kukaan ei saa nukuttua öitänsä kun vaan odottelee miten mun dieetti etenee. Hei relax vaan, jos se ei etene niin nauretaan sille päin naamaa, ei pidetä sitä ongelmana (ei tehdä siitä ongelmaa). Mulla on hyvä Valkku, luotetaan häneen!! :-)

Mahtavaa viikko kaikille, nauttikaa kevään tulosta!! 

Jos ei ala tuloksia tulemaan, alamme Valkun kanssa treenaamaan agilitya. Saatte itse miettiä kumpaa kaveria minä edustan!! :-)