torstai 29. tammikuuta 2015

Se on helppoo kun sen osaa

Nyt on mahatauti taas tällä erää historiaa ja ei todellakaan tule ikävä!! En tiedä mitään ikävämpää kuin vessassa juoksu ja pieni jännitys ehditkö sittenkään. Tätä samaa kun toistat tunnin sisällä 15krt niin alkaa se hiertää muuallakin kuin persuksessa, se hiertää pääkoppaa niin ettet enää tiedä itkisitkö vaiko nauraisitko. Ja kun tätä kaikkea jatkuu neljä päivää niin viidennen päivän aamuna sua itkettää jo ihan tosissaan. 

Mutta se tunne kun huomaat ettei siellä vessassa olekkaan tarvinnut hetkeen käydä. Sä jo huomaat kaipaavasi sitä jännittävää tunnetta ehditkö vai etko ehdi, sitä vaaran tunnetta joka kutittelee vatsassa. Miten saada se takaisin ilman mahatautia, ilman todellista pelkoa jatkuvasta pyykkikasan suurenemisesta?? Hah, minäpä keksin!! 

Lähdin kauppaan ja ostin monta pakastepapusekoitusta ja tomaattimurskaa ja tein näistä kaikista keittoa!! Ja jo vain, elämä oli taas huomattavasti jännittävämpää keittoa syötyäni. Joten jos tekin tykkäätte jännityksestä ja vaarallisista tilanteista ei sitä varten tarvitse tilata matkaa Afrikan safareille leijonia metsästämään vaan huomattavasti helpommalla ja halvemmalla saat jännitystä elämääsi. Pari pussia papusekoitusta ja tomaattmurskaa ja keittoa tekemään. Hinnaksi tulee alle 10€ ja saat monta jännittävää lounastaukoa. Ja kun nautit soppaa töissäsi niin jännitys momentti senkun kasvaa. Meinaan mikäs sen jännittävämpää kuin miettiä pääsekö se löysä pieru pöksyyn juurikin koko työryhmän yhteisellä palaverilla vai pääsetkö kokeilemaan sitä vessassa omassa yksinäisyydessäsi??
Elämä on jännää kun osaa etsiä jännitystä siitä!! :D




Näinkin tietenkin saattaa siellä töissä käydä :D



Maanantaina kun tosiaan tuntui jo siltä, että tästä taudista ollaan taas kerran selvitty kunnialla niin heti tuli mieleen liikunta. Nyt on vaan pakko päästä liikkeelle. Otin sitten varman päälle ja crossasin kotona ihan varmuuden vuoksi. Kotonahan pääsee nopeasti vessaan jos tarvetta, onneks ei enää sinne tarvinnut rynnätä. Tauti siis ohitse, jippikajeijeiejeee.

Eilen olin taas Ruoholahdessa treenaamassa Pasin kanssa. Koska minulla oli aikaa runsaasti ennen tunnin alkua menin paikallisen InterSportin alennusmyyntiin. Yllättävää kyllä, en löytänyt mitään mutta alennukset oli kyllä kohillaan. Piti oikein ottaa valokuvakin todistusaineistoksi. :D


Mietin pitkään ostamista, olihan alennuskin näin hurja. Jäi sitten kuitenkin kauppaan vielä tällä kertaa ;-)



Tän suuren alennusmyynnin annin koettuani menin sitten Mayorsílle odottamaan treenin alkua. Tällä kertaa oli tarkoitus tehdä jalkoja. Viimeks tein selkää ja rintaa ja sitä ennen käsiä. Itse tykkään kierrättää pt:llä treenatessani treenejä ja en tee aina samaa lihasryhmää. Itse koen, että mulla kaipaa jokainen lihasryhmä yhtä paljon kehitystä ja sen takia teen vuorotellen kaikkea. Näin saan hyödyn parhaiten. Tosin eilen sovimme, että jatkossa teen joka toinen vko selkä/rinta ja joka toisella jalat koska pääpaino tulee olemaan kyykyt ja penkki. Viidentenä viikkona sitten teen pt:n kanssa kädet/olkapäät ja sitten on taas lepoviikko ja kierto alkaa uudestaan. Tämähän ei tietenkään tarkoita ettenkö itsekseni tekisi jokaista lihasryhmää viikoittain normaalisti, nämä oli vaan pt:n kanssa tehtävä jako. :-)

Siis eilen tein jalkoja Pasin ohajuksessa. Pidän hänen tyylistään ja meillä kohtaa huumorintaju hyvin yhteen. Hänelle voi sanoa suoraan mitä mieltä hänestä on ja niin välillä sanonkin. :D 

Lämmittelyksi tein jalkojen koukistuksia maaten. Kun sä makaat siinä mahallasi ja olet tekevinäsi (omasta mielestäsi siis teet) täysiä niin toinen "huutaa" korvaasi että ala nyt tekemään, ala nyt jo syttymään siihen touhuun. Mutta mähän sytyin jo, etkö sä näe tätä sisäistä roihuani?? Joskus tosiaan jalkoja polttaa niin, että pyydän palokuntaa paikalle!! :-)

Lämmittelyn jälkeen oli vuorossa boxi-kyykkyä joka näyttää tältä. Jokainen varmaan arvasikin ilman sanomista etten minä ole tuossa kuvassa vaan ihan googlesta nappasin. :-)



Penkille tosiaan kyykätään ja siihen istahdetaan kunnolla ja sitten räjähtävästi ylös. Itselläni on hiukan ongelmia käsivarsien kanssa kun ne ei mene tarpeeksi kapealle tangosta kiinni ottaessani. Jos saisin ne kapeammalle niin rintakin tulisi helpommin eteen kuten sen pitääkin. Mutta kun ei olkapäät anna periksi taipua niin ne ei vaan anna, näillä mennään. Ensiks tein 50kg:lla 6x jonka jälkeen 60kg:lla 6+6+5x. Uusi enkka siis selätetty, viimeks olen kyykännyt 52,5kg:lla. Kehityshän alkaa olemaan huimaa vaikka sinne sataan kiloon on vielä jonkin verran matkaa. Mutta kehitystä on tämänkin liikkeen tekniikassa kuulemma tullut ja se on aina yhtä mukavaa kuultavaa. :D

Tämän jälkeen teimme hackia pelkällä kelkalla eli ei lisapainoja. Oikea polveni ei meinaa tykätä syvälle kyykkyyn menosta mutta senkin tunteen kummasti unohdin kun reisiä poltti niin älyttömästi!! Liikettä tehdessäni välillä huusin EI EI ja jatkoin kuitenkin. Ja toinen huutaa vieressä, että nyt alat syttymään siihen touhuun!! Yhden sarjan jälkeen sanoin Pasille: "Jos meillä olisi minkäänlaista suhdetta keskenämme niin just tällä hetkellä irtisanoisin sen ihan varmasti." Toinen nauroi ja sanoi: "Silloin on mennyt sarja perille kun haluais lyödä treenauttajaansa." Ja mun tosiaan teki mieli lyödä ja lujaa mutta kun sitä pääsee sen masiinan alta pois niin sen lyömisen halun unohtaa samantien. Oma fiilis vaan on niin mahtava kun olet jälleen kerran ylittänyt itsesi!! :D

En tiedä oliko viereiset hemmot katsoneet treeniäni vai kuunnellut sanailuamme, mutta kaveri sanoi: "Äskeinen sarjasi hackissa oli todella hyvä ja sitä katsoi mielellään. Tuollaista sen pitääkin olla." Ekana mieleeni tuli, että kaveri kettuilee mulla mutta kun Pasikin kaverille sanoi samaa niin kai se sitten oli uskottava. Mietin, että näkyykö se sitten, että sitä tekee täysillä vaikka ei meinaa jaksaa enää mitään ja siitäkin huolimatta jatkaa vai kuuluuko se mun huutoni koko salin ylitse? Koska tuntuu, että mä olen ainoa joka siellä huutaa tai sitten nauran niin, että salin seiniltä rappaukset rapisee. Mä kun en ole niitä hiljaisempia ihmisiä edes treenatessani. :D

Hackin jälkeen oli vuorossa prässiä, mun toista inhokkiani!! Se laite saa mun pääni pehnemään täysin, tuntuu että mä kutistun sen laitteen alle muurahaisen kokoiseksi. Mutta mä oon päättänyt selättää sen vehkeen, johan se nyt on kumma jos joku laite pitää mua itseään parempana!! Siihen on vielä matkaa, mutta sitä kohti mennään. Pelkojaan pitää kohdata ja tämä on mun pelkoni. Mutta odotahan prässi perkele, mä vielä joskus pyyhin sulla lattiaa!! :D

Lopuks teimme suorinjaloin maastavetoa ja vielä lopuks jalkojen koukistusta istuen. Koukistusta piti tehdä 7 sarjaa 20s tauoilla. Olin sitä mieltä ettei Pasi osannut laskea vaan pisti mut tekemään 8 sarjaa ja kellonsakin kävi kuin mustalaisella eli tunti menee kolmeen varttiin. Meni 20s sen verran nopeean aina, että näinköhän se oli edes 20s vaan paljonkin vähemmän. :D

Treenit meni mielestäni hyvin ja olin itseeni tyytyväinen. Ja ei kai ne kovin huonosti mennyt Pasinkaan mielestä koska oli laittanut treenikirjaani terveisiä. :-)



Onhan se tosiaan helppoo kun sen osaa :-)


Hölkkäily on jäänyt nyt kokonaan, kiitos mahataudin. Tänään vapaapäiväni olen menossa kuitenki taas jatkamaan siitä mihin viimeks jäin. Nyt olisi vuorossa 5min kävelyä, 15min hölkkää, 5+15 ja lopuks vielä 5min kävelyä. Yhteensä siis 45min lenkkiä. Katotaan miten käy, lähden tietty sillä ajatuksella että näin mennään. Kun asian päättää jo etukäteen niin siinä sitten pysytään kans. Oli se sitten helppoa tai ei!! :D

Onhan se kuitenkin helppoa kun sen osaa ja sen päättää, eiks vaan?? :-)



perjantai 23. tammikuuta 2015

Kuulijan vastuu..

Aloitin tällä viikolla enkun tunnit työpaikan järjestämänä. Hakiessani piti tehdä tasotesti jotta näkevät minkä tasoista ihmistä laitetaan millekkin kurssille. Ja ekalla tunnilla selvisi jo ettei se minunkaan testini tainnut ihan putkeen mennä.. Kuuntelin kanssa kurssilaisia ja vaikka minä en kummempia osaa niin jotain saan sanottua mutta muut eivät saaneet senkään vertaa. Oppimassahan sitä ollaan ja tällä kertaa opettaja oli ihan mahtava. Tykästyin hänen tyyliinsä heti ja opinkin jo tärkeän asian eli vierasta kieltä puhuttaessa vastuu on aina kuulijan. Ei ole mun vikani jos ei ymmärrä mun tankeroani, hänessä se vika on. Ja ottakoon selvää mitä tarkoitan jos häntä kiinnostaa. Jos ei niin keskustelu taisi ollakkin aika lyhyt. :-)

Toinen hyvä neuvo oli, että jos puhelimessa kysytään jotain mitä et tiedä niin laita luuri kiinni ja odota että soittaa uudestaan mutta älä ite vastaa enää siihen vaan pyydät jonkun toisen vastaamaan. Tai ehkei se neuvo ihan noin mennyt mutta jotain sinne päin kuitenkin. :D

Mutta mielessäni oli että tästä tulee kiva kevät kun keskiviikkoisin pääsen enkkua tankkaamaan. Jipii!! :D

Ehkä se onkin hyvä juttu tankata sitä enkkua taas vähäsen lisää meinaan tyttäreni saapui tänään kotiin oltuaan 11kk Amerikassa au-pairina. Sain tuliaisiksi jääkaappimagneetin, tälläisen ja hups että tulikin taas päästettyä sammakko suusta..




Hetken tätä mietin kunnes kysyin kuka on Nia?? Tytär kysymysmerkkinä että miten niin? Kun tässä lukee Call for Nia? Siinä lukee kyllä California!! No joo, kun tarkemmin katsoi niin lukihan siinä California mutta saatiin me hyvät naurut, Call for Nia!! :D :D




Tää oli kans aivan ihana <3



Käväsinpä Jarin kanssa enkun tunnin jälkeen treenaamassa selkää ja rintaa. Nyt aloitettiin hakemaan vähän tuntumaa penkkiin ja hyvinhän siinä makaa. Mutta kun jotain pitäis jaksaa nostaakkin niin sitten meinaa tulla jo tenkkapoo. Nyt tehtiin sarjaa 32,5kg:lla. Aika paljon saadaan tehdä töitä, että saadaan nostettua siihen omaan painooni. Mutta onhan meillä vuosi aikaa niin eiköhän se siitä petraannu. Just sanoin pojalleni, ettei omalla salilla kehtaa pyydellä miehiä varmistamaan kun nostat 30kg kun äijät vetää 100kg--> Mutta jostainhan se on aloitettava ja aloitetaan sitten tästä.. :-)

Vedettiin taas räkki/pinnavetoa ja sama 100kgx 5 tuli ylös. Jarin kanssa meidän enkka ollut viimeks 90kg ja nyt sitten se 10kg lisää ja kehuja tuli tekniikan parantumisesta. Paukkuja jäi vielä joten sitäkin saadaan parannettua tänä vuonna..

Aloittaessamme tekemään pinnavetoa eräs mies treenasi siinä edessämme maastavetoa. Jari kysyi haittaako jos tulemme tähän eteesi. Kiva siinä sitten pyllistää perse toisen naamassa kiinni, tosin ei tuntunut miestä haittaavan yhtään. No tehtiin me vähän eri aikaan niin ei tarvinut ihailla mun ahteriani samaan aikaan kun veteli vetojaan (miks tää taas kuulostaa joltain ihan muulta kuin piti??) ;-)

Pt:t aina huomauttaa tekniikoista kuten pitääkin, itelläni ne ei meinaa pysyä millään muistissa. Kun teimme vipuvetoja selälle yhdellä kädellä kerrallaan kysyin sen jälkeen kulkiko oikein? "Jari sanoi, että pääasia on että käsi menee koko aika läheltä kylkeä". "No varmasti meni, kato vaikka mun kainaloa, ihan punasena kun hankas käsi kylkeä." Varmuuden vuoksi esittelin vielä, että punainen on, kato nyt. Viereisiä hemmoja hiukan hymyilytti meikäläisen viiltävä analyysi. :D

Tällä viikolla tein jotain mitä en ole tehnyt aikoihin ja heti tehdessäni muistin miks en ole sitä tehnyt. Meinaan kävin hammashoitajalla. Sanoin heti, että ikeniä paennut paikalta (nousseet ylös) ja niihin et sitten todellakaan koske. Mietin siinä kuunnellessani niitä kamalia hammashoitsun välineiden ääniä ja ihmettelin, että vaikka teknologia menee harppauksin eteenpäin niin miksei noihin välineisiin saada jotain muuta ääntä kun se kamala vinkuna joka viiltää sun hermoja?? Kaikki meni hyvin kunnes sanoi laittavansa jotain suoja-ainetta hampaisiin ja kuivaa niitä jollain puhaltimella. Siinä vaiheessa kun osui sinne mihin ei pitänyt niin meikä huusi ja itkuhan siinä pääsi. Se kipu on jotain ihan tajutonta, se iskee tajuntaan kuin sähköä menis alhaalta ylöspäin. Sitä ei voi sanoin kuvailla, mutta sen sanon ettei kukaan halua sitä kokea, uskokaa mua!!! 
Typeryyksissäni menin tilaamaan vielä hammaslääkärinkin, taisin oikeasti saada jonkun tällin päähäni!!!

Jottei elämäni ihan yhtä juhlaa olisi niin sainpa mahataudin. Miehelläni oli se ensin ja kaupasta hain hänelle jaffaa ja mustikkakeittoa. Olin jo varma ettei se minuun iskekkään, mutta niinpä se eilen aamulla alkoi. Jouduin sitten töihin soittamaan ja ilmoittamaan, että nyt on hyvä putki poikki. En meinaan ole vuoden aikana jota töissäni ollut ole kertaakaan ollut sairaslomalla. Piti sittenkin tämäkin päivä tulla. :-/

Eilinen meni sitten vessassa juosten ja nukkuen. Oli mieheni vuoro hakea mulle mustikkakeittoa ja jaffaa. Illalla olin jo varma, että tästähän selvittiin helposti ja uskalsin syödä puuroa. VIRHE!! Nukkumaan ja puoli tuntia ja se alkoi, tällä kertaa tuli molemmista päistä kerrallaan. Ei naurattanut ei!! Aamulla en sitten uskaltanut lähteä tytärtäni vastaan kentälle vaan poikani ja mieheni kävivät hänet kentältä noukkimassa. :D Nyt olen uskaltanut taas jo vähän syödä, tosin ei paljoa kerrallaan. Jos tää nyt jo helpottais niin pääsen huomenna taas töihin. Jostain on revittävä rahat Bullille jotta hän pääsee lomailemaan tai mitä lie rahoillaan tekeekään. ;-)

Jos enkun kieli on kuulijan vastuulla niin mun blogini on ihan lukijan vastuulla. Uskokaa tai älkää, mutta tässä oli kyse putkirullauksesta. Tosin näyttää kuin olisin 3 promillen humalassa ja sammunut.. :D












ps. Olen tällä viikolla päässyt kerran lenkille ja nyt oli jo yhteensä 20min hölkkää. Hyvin meni joten kyllä se tästä lähtee kunto nousemaan kohisten. Tais ollakkin siitä johtuva kohina kun korvissani. :D Loppu viikon kerään voimia ja ens viikolla taas treenataan. Nyt otettava rauhallisesti jotta pääsee töihin. :D

perjantai 16. tammikuuta 2015

MunTreenari

Satuin näkemään kerran loppu vuodesta, että Sanoma Oy hakee ihmisiä uuden sovelluksensa testiryhmään. Heti hakemus menemään ja myöhemmin tuli postia jossa piti paremmin perustella miksi juuri minä olisin hyvä heidän testiryhmässään. Pelkkä "koska olen vaan niin hyvä tyyppi" ei kai olisi riittänyt (tai mistä mä tiedän vaikka olisikin, en uskaltanut kokeilla), niinpä sitten kirjoitin perustelut. Lienee olleet hyvät koska pääsin ryhmään mukaan. 

Täältä pääset lukemaan asiasta lisää..   MunTreenari 

Itse valitsin 10km juoksuhaasteen. Olen joskus yrittänyt juosta ja aina vaan tullut siihen tulokseen ettei se lajina ole mun juttuni ja se on jäänyt. Ehkä johtuu siitä etten ole saanut aerobista kuntoani järkevällä tavalla kasvatettua ja juoksu ollut aina sellaista "mä tukehdun tai kuolen muuten vaan ihan kohta" juoksua. Mä toivon, että tällä kertaa olisi asia toisin ja mä oppisin tän lajin. Annetaan sille siis (jälleen kerran) mahdollisuus. Ei mua ainakaan sinnikkyydestä voi moittia. :D

Ennen haasteen aloitusta piti tehdä lihaskuntotestejä, kävelytesti sekä maksimi sykkeen testi. Lihaskunto tarkoitti kyykkyjä minuutissa max määrä, selkää siten että nostat selkääsi n. 25cm kun joku pitää jaloistasi kiinni ja vatsatesti taas istumaan nousua makuulta. Selkätestin tulos oli 26krt/puoli min., vatsa 20krt/puoli min ja kyykkyä 42kpl/min. Selän tulos oli hyvä (Siis mitä, vain hyvä???? Tätä ihmettelin tosissaan ja jos katsoit edellisen postauksen kuvan niin ihmettelet sinäkin tai ainakin sun pitäisi ihmetellä) 
;-) Vatsan sekä reisien kunto taas oli erinomainen (no nyt oli asiaa!!) ;-)

Kävelytesti taas oli 2km reipasta kävelyä ja sen jälkeen sykkeen sekä ajan mittaus. Tämä olisi ollut parasta tehdä urheiluradalla mutta ainakaan meillä ei urheilukentät taida olla ykkössijalla kun lumia luodaan. Niinpä tein sen ihan vaan maantietä pitkin kävellessäni sykemittarin sekä gps:n avulla. Se että oli liukasta kuin missä (en kerro mitä tuli mieleen, käyttäkää mielikuvitusta) :-) ja räntää satoi naamalle vaakatasossa, ei ainakaan helpottanu testin tekoa. Mutta koska en ole sokerista (vaikka olenkin toooosi magee tyyppi) niin sain senkin testin tehtyä Aikaa meni 21min ja syke oli lopettaessaa 120. Keli varmaan hiukan rajoitti vauhtia, mutta nämä kyselyyn merkkasin. 

Sitten oli vielä edessä ylämäki juoksu. Valitsin matkalta ison mäen ja sen juurelta juoksemaan. Tuntui kuin olisin lentänyt (ainakin ekat 5m) ja sittenhän se vauhti hyytyi. Ja nolona myönnän etten juossut mäkeä ylös mutta en myöskään kontannut sitä vaan ihan kahdella jalalla pääsin. Ei siis huono. :D Maksimi sykkeeksi näin tehden sain tuloksen 190. 
Niinpä sovellus laski, että mun pitäis pysyä syketasolla 129-159. Kuulostaa simppeliltä mutta nähtäväksi jää onko se sitä.

Vaikka tein testit jo viime viikolla niin haasteen aloitin vasta tällä viikolla. Koska valitsin päiväksi tän viikon niin haaste aukesi myös silloin. Joten ei päässyt fiilistelemään ennakkoon. Mutta näin tehden pystyin helpommin suunnittelemaan viikon liikuntani. Sain nähtäväkseni koko 8 vkon ohjelman ja se oli kanssa positiivista. Syy sama kuin äsken. Hämmästelin hiukan haasteen "helppoutta". Lopuksi on tarkoitus juosta 10km ja aikatavoite on 85min (ohjelman mukaan). Toisaalta jos ihminen ei ole ennen liikkunut ja ostaisi tämän haasteen niin se olisi varmasti ihan realistinen. Itse asetan tavoitteeksini hiukan paremman ajan. :D Olen parhaimmillani juossut 10km aikaan 73min (joka on todella surkeaa) ja vielä hitaammin mutta aina kuitenkin paremmin kuin tuo 85min. No, ei nyt kritisoida tätä!! :D

Tässä sovelluksessa on juoksuhaasteen tehnyt Eija Holma, joku teistä ehkä hänet tietääkin. Vuosia ollut mukana liikunnan ammattilaisena joka paikassa. Ruoka haasteet taas on Patrig Borgin käsialaa ja selkähaaste taas Kylli Kukkin tekemiä. Me testiläiset saamme kokeilla muitakin sovelluksen haasteita mutta vielä en ole jaksanut/viitsinyt perehtyä niihin. Ehkä joku toinen päivä. :D

Tässä meidän on tarkoitus testata tätäsovellusta ja kertoa mielipiteemme asioista. Tänään saimme ensimmäisen kyselykaavakkeen. Meillä on myös oma suljettu facebook ryhmä jossa voidaan jakaa kokemuksia. Itselläni ei ainakaan vielä ole paljonkaan negatiivista sanottavaa (eikä tietenkään ole tarkoituskaan etsiä vain negatiivisia asioita), yrittänyt ennemmin keksiä niitä muutosehdotuksia. :-)

Muutama eka lenkkikin on jo tehty. Tiistaina kävin aamulla hölkkäämässä. Eka lenkki oli niinkin hurja kuin 5min kävelyä, 3min kevyttä hölkkää, 5min kävelyä ja tätä toistettiin kunnes tuli n.30min. Itelläni tais mennä 34min ja matkaa oli 3,5km. 


Näiden avulla pitäisi onnistua. :-)


Tänään kävin tekemässä toisen lenkkini. Heräsin tätä varten klo 4,30 viedäkseni koiran ensin ulos. Sen jälkeen sitten itse lenkille. Lunta oli yön aikana tullut varmaan metrin. Satoi jäätävää tihkua suoraan naamaan ja tossut painoi ainakin tonnin. Mutta ei ollut vaihtoehtona jäädä kotiin, olinhan herännyt tätä varten. Niinpä sinnikkäästi jatkoin eteenpäin ja kirosin hiljaa mielessäni. Mutta kotiin päästyäni olikin fiilis jo ihan toinen. :D




Valitettavasti tästä ei näy kuinka märkänä naama oli. :-)


Huomenna on vuorossa taas pt-treeniä ja meen Pasin kanssa treenaamaan olkapäitä ja käsiä. Tiedossa siis tuskaa potenssiin tuhat. :D

Näin tällä kertaa. Hauskaa viikonloppua kaikille, nauttikaa elämästänne!! <3

Ps. Tänään vietimme työkaverin läksiäisiä ja hän toi herkkuja mukanaan. Ja toi jotain minullekkin. Arvatkaa mikä kuvassa on mun. :D






sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Olen(ko) syöttäjä??

Oletteko koskaan katsoneet mitään ohjelmaa jossa pariskunnasta toinen (yleensä kai mies) syöttää toista jotta tämä lihoaisi? Itse olen katsonut ja kieltämättä aika karua katsottavaa. Toiset saa mielihyvää siitä, että näkee toisen avuttomana sängyllä makaamassa ja lihomassa, ollen täysin sinun armoillasi (peseytymisestä lähtien autat häntä joka asiassa..) Jonkinlaisesta persoonallisuushäiriöstä tässä on tietenkin kyse kuten siinäkin, että alistuu toisen haluihin täysin oman terveytensä uhallakin.

Kerran katsoimme englantilaista ohjelmaa jossa seurattiin kolmea naista joista kaksi lihottivat itse itseään tarkoituksella. Ainakin toinen tytöistä halusi töihin formaattiin jossa miehet saavat privaatisti katsella sinua ja sinun syömisiäsi, tietenkin olet samalla sängyllä vähissä vaatteissa ja teet ruolla ehkä jotain muutakin. Käyttäkää mielikuvitustanne.. :D
Mukana oli myös yksi pariskunta jossa mies (laiha) syötti avokkiaan kamalilla määrillä ruokaa. Ja sitten he kuvasivat näitä syömishetkiään jotta saivat laittaa nettiin toisten samanlaisten ihailtavaksi. Uskokaa pois, on ihmisiä jotka haluavat katsella vaikka mitä erikoista, toi on aika lievää vielä. :D

No, tämä pariskunta siis kuvasi kun nainen söi 4,5 litraa minttusuklaapirtelöä. Hänellä oli tetra suussaan johon tuli letku ja miehensä kaatoi letkuun pirtelöä. Ja sitten kuvattiin kuinka naisen maha alkoi paisumaan siitä kaikesta pirtelöstä. Taisin siinä vaiheessa miettiä, ettei se puoli purkkia jädeä taida silloin tällöin niin huono juttu ollakkaan. ;-)

Joo, miks tälläinen aihe?? Kun en itse syö mitään viljatuotteita/sokerisia niin kuitenkin käydessäni Lidlissä tykkään ostaa erilaisia sämpylöitä, piirakoita, lihiksiä, pizzataskua tms ja sitten mieheni saa syödä ne. Tai jädeä, karkkia, suklaata, pullaa, sipsiä, naksua tms ja taas mies saa syödä. Olemmekin nauraneet, että olen syöttäjä. Hiukan pienemmässä mittakaavassa kuin ohjelman ihmiset, mutta kuitenkin. Mä tykkään ostaa niitä vaikka tiedän ettei ne ole terveellisiä ja itse en niitä söisi. En kuitenkaan syötä niitä miehelleni, hän joutuu kyllä ne ihan ite syömään (jos haluaa ja aina ne on kauppansa tehneet). :-)
Olenko siis kuitenkin syöttäjä, mitä mieltä olette??

Olen miettinyt tätä edistys asiaa, tuleeko sitä lihasta vai eikö? Ja paljonko on sitten tarpeeksi, milloin olen tyytyväinen jo olemassa olevaan ja milloin olen sitä mieltä että nyt riittää?
Pyysinkin miestäni ottamaan kuvia selästäni jotta näen onko siellä sitä leventymistä tapahtunut. Ja hänhän otti, kiltti kun on. Näkyykö leventymistä??





Ajattelin varmaan samaa kuin tekin, hah hah kuin vitsikästä. Annahan kun mä riisun edes paitani ensiksi ja kuvataan sitten uudestaan. Hyvin huomasi kuinka eri kuvakulmat saa erilaista näkymää. Ja kun on rennosti ja kun jännittää, aika ero siinäkin. 



Tässä näkyy mielestäni leventymistä. Ei jännitystä.





                              Tässä taas näkee paljonko siellä oikeasti on lihaksia kun ne jännittää. 




Tämä kuvakulma taas ei tuo leveyttä esille, mutta lihaksia näkyy. 


Niin tai näin, haluan tehdä vielä töitä selkäni ja kaiken muunkin eteen. Jännä nähdä miltä näytän vuoden päästä. Mulla loppuu tämä valmennuskausi maaliskuussa ja otan (tietenkin) seuraavan heti perään, tässähän ollaan ihan alku taipaleella vielä koko hommassa. Ja maaliskuussa matkaan tarttuu Jari (ainakin lupasi tulla) ja sitten ehkä muuttuu saliohjelmat ja ruokavaliokin jollain lailla. Jänskää nähdä millaisia muutoksia hän haluaa tehdä vai jatketaan näillä. Vielä turhaa miettiä, Kaisan kanssa teemme yhteistyötä 2kk.
Huomenna hänet näenkin taas pitkästä aikaa, jipiiii. Onkin ollut ikävä. <3

Mulla on huomenna alkamassa myös toinen haaste, oppia juoksemaan järkevästi 10km. Niin etten ole puoli kuollut maaliin tullessani. Mutta siitä sitten ensi kerralla. :-)

Nyt koiruus ulos ja sitten salille vielä rääkkäämään vähän reisiä. Tänään jo ehdinkin polkea puoli tuntia. Vain minä, kuntopyörä ja Harry Potter. :D

Miten teidän edistyminen? Missä haluatte edistyä? Millaisia tavoitteita teillä on elämällenne (ei tarvitse tietenkään olla liikuntaan liittyviä, kaikki kiinnostaa)

Tässä vielä päivän naurut, ihan parhautta. :D



tiistai 6. tammikuuta 2015

Käynti Mansessa

Eilen oli sitten se suuri päivä, kun lähdimme ystäväni kanssa Manseen treenaamaan. Edellisenä iltana olin pakannut kassin valmiiksi ja kaikki oli aamulla valmiina. Olin katsonut junan aikataulun, että ehdin hyvin asemalle josta junaan hyppään kyytiin, en edes jättänyt viime tippaan lähtöäni vaan otin varman päälle edellisen junan niin varmasti ehdin. 
Noh, kuinka sitten kävikään?? Myöhästyin siltä varmasti ehtivältä junalta. Ai miksi myöhästyin? Pihalla sattui olemaan naapurin koira ja pakkasta oli kamalasti, piti jäädä koiralle juttelemaan ja lohduttamaan, että on se kylmä minullakin vaikka vaatetta onkin hiukan enemmän päällä. :D

Sitten siihen tuli nuori tyttö ja kysyi neuvoa keskustaan menoon. No, minä tietty kohteliaana jäin neuvomaan ja sanoin, että kävellään sinne päin yhdessä. Sitten huomasin, että hei, mun juna menee minsan päästä, heippa vaan ja kävele kuten neuvoin. Juoksin junalle, painoin ovenavausnappulaa ulkopuolelta ja joku kundi painoi samaan aikaan sisäpuolelta. Molempia nauratti kun juna lähti liikkeelle ilman mua. Enää puuttui, että olisin juossut junan vierellä ja vilkuttanut kundille mennessäni. Oih, sitä rakkautta. (tulisiko musta hyvä leffan käsikirjoittaja??) :-)

Pääsin kuitenkin Tikkurilaan josta hyppäsin kyytiin ihan onnistuneesti. 





Junassa matka sujui rattoisasti hyvässä seurassa. Jännitti tuleva treeni aivan kauheesti, mihin sitä onkaan oikein menossa ja vapaaehtoisesti jopa. Junassa ei montaa ihmistä ollut, varmaan loppiainen veroitti matkustajia tai sitten ihmiset eivät matkusta heti aamusta minnekkään. 




Mansessa ehdimme käydä H&M:ssä katsastamassa treenitoppi tilanteen. Maltoin olla ostamatta ainuttakaan, koska enhän mä oikeasti tarvi enää yhtään uutta. En ehdi käyttämään entisiäkään ;-)

Wulfille (salille) ehdimme ajoissa ja koska mulla oli edessä olkapäät-kädet treeni niin niitä piti hiukan lämmitellä. Ensin tein pienillä painoilla hiukan avaavia liikkeitä ja sitten yritin etsiä jostain kuminauhaa millä saisin tehdä lisää. Löysinkin, joku kundi teki kuminauhalla venyttelyjä ja koska toinen nauha oli siinä vieressä vapaana menin ja otin sen ja aloin lämmittelemään. Kundia nauratti ja sanoi: "Tämä on oma kuminauhani mutta saat lainata hetken kunnes lähden treenaamaan." Siinä vaiheessa tajusin, että olinkin tosiaan ottanut kuminauhan toisesta päästä kiinni, tuli sellainen Kaunotar ja Kulkuri efekti mieleeni. :D Juma, mä meinasin vajota lattian läpi alakertaan häpeästä. Naurullahan me siitä selvittiin, mutta tuli kyllä mieleen, että juntti lähtenyt jumpalle isoon Manseen, eikä osaa edes käyttäytyä. :D

No, sitten tuli aika tavata Kille, pt kenen "hellään" huomaan olin menossa. Hän kyseli taustoja, kerroin olkapään leikkauksista, kauanko käynyt salilla jne. Kerroin, että pt treenissä en tee oman ohjelmani mukaan, koska niitä ehdin sitten tehdä kotonakin. Kysyi onko tekniikat hallussa, jos ei tee liikkeitä oikein niin sama olla tekemättä ollenkaan. No, kohta se sitte selviää teenkö mitään oikein... 

Niin me sitten aloitettiin. Ensin tehtiin vipereita eteen ja sivulle. 



Tässä vaiheessa tuntui jo, että kuolema tässä on palkkana. :D



Sitten teimme vipareita taakse ja tekniikassa oli huomattavasti parantamisen varaa, kuinkas muutenkaan. :D




On muuten todella vaikeaa saada tehtyä liike juuri sille lihakselle jolle se olisi tarkoitus, jos tehdään takaolkapäitä niin se pitäisi osua myös sinne, ei sivuolkapäihin tai etuolkapäihin. Sainkin neuvoksi miettiä näitä asioita kotonakin, päästä kaikki on kiinni. Ehkä se pää onkin tärkein lihaksemme joka tässä työskentelee, alan uskomaan tähän!!



Neuvoja sateli, hienoa ja toivotaan että muista kaiken vielä tänäänkin. :D




Toistoissa autetaan kun ei omat voimat enää riitä. Ilme kertonee kaiken tunnetasosta, tekee kipeää!! 




Kiitos ystävälleni kuvaamisesta, ton mahan olisi voinut kyllä photoshopata pois :D



Tehtiin me sitten vielä muutakin kivaa olkapäille ja muutama liike ehdittiin tehdä käsillekkin. Kivan tulessa oli kädet kyllä salilta lähdettyä. :D 


Tänä vuonna treenikirja kulkee joka pt treenissä mukana, saavat kirjoittaa mitä tehty ja millä painoilla. Killa saikin aloittaa uuden kirjan ekasta sivusta. :D



Oman treenin jälkeen kuvasin hiukan ystäväni treenejä, hänellä kun oli alkanut hiukan omaani myöhemmin. Aikaa kun oli niin ehdin hypistellä myös salilla olevan vaatetarjonnan. Ja vaikka kuinka olin päättänyt etten ainoatakaan toppia osta tai mitään muutakaan niin kuinkas sitten kävikään. Tälläinen tarttui matkaan. ;-)


Mallasin jo kaikkien housujeni kanssa, saattaa olla että joutuu kohta ostamaan uudet pöksyt tätä  varten. ;-)



Myös tälläistä herkkua tarttui pari purkkia mukaan. Hinta 2,40/prk joten ei raaskinut montaa ostaa. 




Treenien jälkeen menimme minnekkä muuallekkaan kuin FitWokiin syömään. Siellähän meikä käy syömässä aina Mansessa käydessäni. Tällä kertaa söin lounaan riisillä, kanalla, kasviksilla ja kormakastikkeella olevan wokin, NAM!! Tässäpä siitäkin kuva. :-)





Ruokailun jälkeen ehdimme käydä vielä kahvilla ja sitten meidän junamme lähtikin jo kotia päin. Mukava oli reissu, mutta olihan kiva tulla kotia. Mä vaan olen niin koti ihminen, etten haluaisi muualla ollakkaan. :D Nyt olenkin saanut kunnolla tätä herkkua koska olen ollut kuusi päivää vapaalla. Huomenna jälleen töihin, mikä taas on sekin mukavaa. Onhan mulla maailman parhaat työkaverit. :D

Huomenna on vuorossa myös Jarin kanssa treenit.Vähän ehkä samalla jutellaan tulevaisuudesta, sellaisesta yhteisestä sellaisesta. Ei ole kuitenkaan ihan sitä mitä ensinmäisenä ajattelit. :D

Ulkona ihana auringonpaista ja pieni pikkainen pakkanen, sellainen -15 astetta. Joutuu tänään kyllä menemään ulos kävelylle. Oikein ihanaa päivää sinullekkin. :-)

















lauantai 3. tammikuuta 2015

Enkat ja henkselit paukkuu..

Niin se on tämänkin vuoden treenit aloitettu. Ensin oli uudenvuoden päivänä kärrykävelyä 1h15min, ihan uusi laji mulle. :-) 

Vietimme uutta vuotta pikkusiskon, miehensä ja poikansa sekä isosiskoni kanssa. Söimme hyvin ja katselimme raketteja (ikkunastamme ja parvekkeelta näkyy hyvin koska asumme viidennessä kerroksessa). Me siskot ja Eltsu (siskonpoika) menimme ajoissa nukkumaan, miehet jäivät vielä parantelemaan maailmaa. Aamulla otimme Eltsun väsyneeltä äidiltään ja lähdimme kävelylle. Keli oli aivan hirveä, sai tosiaan kävellä pakarat piukkana jottei kaatuisi. Alamäessä sai laittaa jarrut päälle jottei vaunut olisi lähtenyt omille teilleen. Nyt pitää saada lainata Eltsua ja "kärryjä" ainakin 9 krt tänä vuonna jotta saadaan mitali raavittua kasaan. Eiköhän se onnistu!! :D

Uuden vuoden päivänä kävin vielä tekemässä etureisitreenin. Piti oikein ottaa kuvaa kun maalaisjuntti lähtee jumpalle.



Siksi kuva, kun ilma oli sellaiset +4 astetta ja juntti lähtee Kuomat jalassa, villasukat tietty kans mukana. :-)












Omasta mielestäni alan näyttämään aika pieneltä, onko se vaan harhaa??

                                               


Etureidet tuli treenattua, todella hyvän poltteen sain 
aikaiseksi. Meni siis perille kuten pitikin.

Eilen oli sitten vuorossa kotona crossausta. Ajatuksena oli tehdä se heti herättyä, mutta koska nälkä oli niin kova niin söin ensin aamupalan ja päivällä crossasin. Näin vapaalla ollessaan sitä voi tehdä mitä huvittaa milloin huvittaa. Tätä herkkua on vielä muutama päivä luvassa, namskis!!! :D

Tänään oli sitten vuorossa vuoden ekat pt-treenit. Kävin Pasin kanssa aamutuimaan rääkkäämässä mun takareidet ja pakarat. Olivat Juhan kanssa jutelleet siitä, kuinka viime lauantaina tein boxikyykkyä ja kerroin mun tavoitteeni tälle vuodelle. No, niin sain taas tehdä boxikyykkyä , tällä kertaa vapaalla tangolla. Kyykky ei ole oikeastaan koskaan ollut mun lajini sen takia etten meinaa saada tankoa tarpeeksi alas epäkkäiden päälle ja käsiäni taas tarpeeksi kapealle, koska olkapääni on leikattu sen kaksi kertaa. Nytkin kun teimme pitkää sarjaa meinas olkapäät alkaa venymään ihan hitokseltaan. Mutta toisaalta mitä enemmän teimme sen vähemmän pahalta se tuntui. Joten harjotusta se vaan vaatii.  

Sain tehtyä 50kg:lla useamman 10krt sarjan. Kokeilimme myös 55kg mutta siinä meinas selkä tuntua huonolta  ja palasimme 50kg:n. Eli aluksi ajattelemastani omalla painolla kyykystä olisi jäänyt puuttumaan sen 7kg joten ei se tavoite olisi ollut mistään kotoisin. Nythän se on sen 100kg joka tänä vuonna on noustava. Sen eteen alamme tekemään töitä!!!

Siinä kyykätessäni mua seurasi tietämättäni kanssa treenaaja, Suomen mestari kehonrakennuksessa vuosimallia 2014, Markus Heinänen. Kehui kuinka kauniita kyykkyjä tein, oli ilo katsoa niitä. No, saa seurata ja palautetta on aina hyvä saada. Pt antaa sitä aina kun tarvetta, mutta kiva huomata että muutkin seuraa sivusta tekemisiäsi. :D

Tämän jälkeen otimme jälleen räkkivetoja. Tiistainahan sain Mestarin kanssa vedettyä 90kg x 3 joka oli yksi veto enemmän kuin edellinen enkka. Nyt nöyryytettiin rautaa kunnolla ja vedin 4x 100kg. Juma, voitteko kuvitella mun fiilistäni?? Huusin parit saatanat silkasta ilosta, mä olin niin täpinöissäni etten meinannut housuissani pysyä. Kaikkien mielenrauhan onneks sain housut pysymään jalassani. Mutta jos olisi ollut henkselit päällä niin ne olisi paukkuneet muutamaan kertaan!! ;-)




Tältä näyttää liki 50-vuotias joka on juuri vetänyt uuden enkan, 100kg x4. :D


Maanantaina lähdemme ystäväni kanssa Tampereelle treenaamaan. Olen varannut ajan Killelle, ajattelin saada olkapääni ja kädet toimintakyvyttömäksi. Ja ne ihan varmasti ovat juurikin sitä kun treeni on loppunut. Ystäväni varasi ajan Terolta (joka välillä näkynyt puolen vuoden super-dieetissä rääkkäämässä ihmisiä) :D Meille tulee huikee reissu, luvassa toivottavasti hyviä valokuvia ja raporttia mitä on tehty. Mutta nyt paukuttelen kuviteltuja henkseleitäni vielä tän päivän saavutuksellani, tää fiilis ei meinaa latistua nyt ollenkaan!!!! :D