keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Heippa vaan tälle vuodelle..

.. ja tervetuloa uusi vuosi.  Ja kaikille hyvää uutta vuotta, tehkäätte tulevasta vuodesta itsellenne sellainen kuin sen haluatte olevan, itsestänne se on kiinni. :D




Mulle tämä vuosi on ollut muutoksen aikaa. Tänä vuonna olen panostanut treeneihin enemmän, pt-treeneissä olen käynyt liki viikoittain. Tuloksia on tullut, tavoitteita on saavutettu ja uusiakin on asetettu. Tänä vuonna olen muuten treenannut 333 krt, niistä salilla 143 krt, sauvakävellyt 53 krt, kävelyä 54 krt ja muut päälle. Ensi vuodelle yritetään saada muutama sali ainakin lisää. ;-)

Muistan ne lukemattomat uudet vuodet kun olen hiljaa mielessäni päättänyt, että ensi vuonna mä sitten teen sen muutoksen ja vuoden päästä mua katsoo peilistä ihan uusi Aikku. No, joka vuosi on peilistä katsonut vähän isompi ja vuotta vanhempi Aikku, muutosta ei ole ainakaan parempaan suuntaan tullut. Mutta nyt tänään katsoessani peilistä itseäni voin rehellisesti sanoa muuttuneeni ainakin ulkoisesti. Sisäisesti olen varmasti aina se hihittelevä teini joka ei aikuistu koskaan. Ilo vaan pyrkii pintaan erilaisilla tavoilla, nauruna, lauluna tai vihellyksenä. :-) Ja annetaan sen tulla, nauretaan niin että mahaan sattuu tai niin, että pomo tulee sanomaan että nyt käyttäydytään. Ei synkistellä, elämä on siihen aivan liian lyhyt. :D



Keksimme jouluna töissä ollessamme työkavereiden (naisten) kanssa kokeilla miten me pärjäisimme pääsykokeissa palomieheksi. Otimme selvää mitä se vaatisi ja jotta pääsisi edes pelastusopistoon opiskelijaksi. Ensin on fyysisen toimintakyvyn testaaminen jossa pitää pystyä tehdä:





Kun nämä on suorittanut jossain pelastuslaitoksen hyväksymässä testauspaikassa ja siellä oleva lääkäri kirjoittanut sulle suosituksen saatat saada kutsun valintakokeisiin. 
No, tää ei sen enempää meitä kiinnostanut vaan juurikin noi fyysiset testit. Mehän päätimme kokeilla paljonko penkistä punnerramme. Niinpä menimme työpaikan salille ja aloimme vuorotellen punnertamaan nousujohteisesti. Itse pääsin tulokseen 38kg, mutta niitä ei mennyt kuin muutama. Eli tuohon 25 kertaan on aika matka ja kilojakin pitäisi saada lisättyä. :-)
Mutta tästä innostuneena keksin itselleni tavoitteen ensi vuodeksi, haluan penkkipunnertaa oman painoni verran. Joko punnerran n.20kg tuohon äskeiseen lisää tai alan laihduttamaan. Koska laihdutus on niin vaikeaa ja aikaa vievää niin pitänee alkaa treenaa penkkiä. :-)
Ja jottei liian ykstoikkoiseksi kävisi niin pistän toisenkin tavoitteen pöytään. Kyykkään oman painoni verran. 

Viime lauantaina kävin treenaamassa jälleen itselleni uuden pt:n, Juhan kanssa. Juha tulee Turusta ja välillä tulee käymään Helsingissä. Olin päättänyt tehdä hänen kanssaan jalat ja menihän sitä ainakin viisi minuuttia kun kysyin saako vaihtaa treenejä lennosta. En ole muuten aiemmin koskaan tätä kysynyt, kerran kyllä mietin karkaavani kesken treenien, mutta se onkin toinen juttu. :-)

Me sitten väännettiin jalkoja, ensin askelkävelyä pitkäääääään ja toiseen suuntaan ja takas ja toiseen suuntaan ja takaaaas. Reiteni oli ihan sosetta jo lämmittelyn jälkeen. 
Tän jälkeen sitten teimme reiden koukistuksia istuen jalat eri asennossa. Sieltä kompuroin kyykkäämään smithissä boxikyykkyä eli penkki smithin alle, kyykky istumaan ja siitä taas ponnistaen ylös. Tässä vaiheessa kerroin Juhalle ajatukseni ensi vuoden tavoitteestani. Hän alkoi melkein nauramaan, sanoi etten mä edes paina paljoa mitään. Mä sitten kyykkäsin siinä ja kas ollakkaan, painoja nousi ylös 81 kg:n edestä. Vapaa kyykky tietty huomattavasti vaikeampaa, mutta Juha lupasi että jos nyt alan harjoittelemaan ja saan tekniikan kuntoon niin kyykkään heinäkuussa 100kg. Se oli jo sellainen lupaus, että oli ihan pakko ottaa haaste vastaan. :D Eli nyt toisena tavoitteena on 100kg:lla kyykätä. Hui, ihan alkoi muuten itseänikin pelottamaan. :D

Eilen kävin treenaamassa Bettinan kanssa. Teimme selkää ja tisuja. Ja olihan taas treeni, mä osaan yllättää itseni aina vaan uudestaan ja uudestaan. Betskun kanssa teimme myös räkkivetoa kuten Jarinkin kanssa ja pääsimme samaan painoon kuin viimeksi, mutta nyt se 90kg nousi kolme kertaa. Eli vähän paremmin kuin viimeksi. Tämä olikin viimeinen treeni mestarin kanssa hetkeen. Alkuvuoden treenaan pääasiassa Jarin ja Pasin kanssa, koska minulla alkaa enkun tunnit joiden jälkeen käyn pt-treeneissä. Näin tehden olen yhden illan pois kotoa ja kun tämä tiedossa niin voimme miettiä helpommin koiramme ulkoilutuksen. :-)

No mitens se joulu meni? Omalta osaltani se meni töissä. Aattona poikani tuli meille syömään ja samalla otimme yhteyden tyttärelleni Amerikkaan. Hän istui pöydän päässä meidän syödessä, esittelimme hänen eväät ja kerroimme kuinka hyvälle kaikki maistui. ;-) Syönnin jälkeen hän pääsi istumaan sohvalle tyynyn päälle ja näin me vietimme yhteistä joulua viisi tuntia jolloin menin nukkumaan. :D Hiukan erilainen tapa viettää joulua lasten kanssa, mutta näin saimme olla kaikki yhdessä. :D

Nyt kun vuosi tosiaan vaihtuu ja kaikki tekee hyviä päätöksiä miten muuttaa elämäänsä niin muistetaan jokainen, että tehdään vaan sellaisia muutoksia joissa voimme oikeasti pysyä. Turhaa ajatella, että syön ainoastaan vihanneksia lopun ikäni ja liikun 15h viikossa koska jokainenhan me tiedetään ettei se tule pidemmän päälle toteutumaan. Ja jos joku innostuu salilla käymään niin mikäs sen hienompaa, mutta jokainenhan me myös tiedämme ettei ole pelkoa siitä että ne lihakset kasvaisi yhtäkkiä kauhean isoiksi. Luulin tämän lausahduksen olevan sellaista urbaania legendaa kunnes itse sen jouluna kuulin (naisen suusta). Oli ihan pakko todeta ettei siitä todellakaan ole pelkoa, ne lihakset ei kasva sattumalta vaan niiden eteen pitää tehdä töitä ja paljon ja tosissaan. Ja sitä työn tekemistä minäkin jatkan ensivuonna, on se hidasta mutta on se myös ihanaa nähdä tuloksia. Kunhan saan kuvia niin laitan tulemaan, ehkä tekin näette muutoksia tulleen. ;-)

Oikein mukavaa vuoden vaihdetta ihan jokaiselle, muistakaa rakastaa myös itseänne. <3 










keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Mikään ei ole niin viisas kuin ihminen..

Tai mistäs minä tiedän, en tunne kaikkien eläimien sielun elämää. Tästä tulikin mieleeni eräs äitienpäivä vuosia sitten. Kysyin pojaltani: "Onko äiti mielestäsi maailman paras äiti?"
Hän vastasi: "Mistä minä voin tietää, kun en edes tunne kaikkia äitejä." En koskaan enää kysynyt uudestaan. :D

No mistä moinen ajatus? Olen kaksi kertaa käyttänyt uusia kuulokkeitani salilla ja ei hyvä, ei tosiaankaan hyvä. Korvani ovat tulipunaiset, niitä kutittaa ja kuumottaa. Kadutti jo koko ostos ja mietin kenelle ne annan. Minäpä keksin hyvän iden (koska olen niin viisas..), päällystän ne kuulokkeet uudestaan. Ja niinhän mä tein, tulos oli vähän kuin mummojen hillopurkkien kannet, tälläiset.. 






..paitsi ettei ne olleet lähellekkään tuollaiset meinaan mää päällystin ne kalsareilla. :D Olin ostanut slogin stringit kokoa M ja koska ne osoittautui liian isoiksi en ole niitä käyttänyt. Niinpä leikkasin niistä palat ja ompelin sen kuulokkeiden suojien päälle. Voin vaikka vannoa, että harvempi treenaa kalsarit päässää vai tunnetteko ketään muuta? Jos tunnette niin kertokaa terkkuja. :-)
Mieheni vielä ehdotti, että olisin tehnyt jäljelle jääneistä housuista itselleni sellaisen mustanaamio-naamion, olihan silmäreiätkin jo valmiina. Jätin idean omaan arvoonsa!! :D

Jäin miettimään miksi mummot päällystää hillopurkkinsa aina samalla ruudullisella kankaalla? Eivätkö hekin voisi käyttää vanhoja alushousujaan? Olis kulahtanutta raitaa, kukkasta ja pampulaa ja jos vielä ottaisivat papan vanhat pöksyt niin sais sellaisia vauhtiraitaisia purkinkansia!! Pitäiskö ihan soittaa Niksi-Pirkkaan ideani vai soittaisinko suoraan Martta-liittoon? Pitäähän näin hyvä idea saada laajempaan käyttöön!! Eikö?? No unohdetaan sitten!! :-)

Teinpä tossa jokin aika sitten fiksun keksinnön. Työkaveri toi mulle kaupasta cashew-pähkinäjuomaa ja koska se ei tod sopinut kahviin mietin mitä sille teen. Tuollaiset kun ei kauaa kuitenkaan jääkaapissa kestä. Minä laitoin sitä silikoniseen muottiin ja kun se tuli täyteen niin loput laitoin yksittäisiin muotteihin. Sitten kun tein taas keittoja niin otin pakastimesta ja sekoitin keiton joukkoon. Antoi muuten tosi hyvän maun ja ei juoksettunut yhtään. Ideaa saa käyttää vapaasti, jos vaikka kermaa jäämässä vanhaksi niin pakasta se ja käytä nyöhemmin. :D

Käväsin tossa viime viikolla Jarin kanssa treenaa selkää. Tehtiin taas jos jonkin näköisellä hilavitkuttimella joiden nimiä en todellakaan muista. Mulla ei ole ollut tapana ottaa treenivihkoani pt-treeneihin mukaan, mutta vuodenvaihteessa tyylini tulee muuttumaan. Saan uuden treenikirjan kun vanha tulee täyteen just sopivasti, sitten saavat pt:t täytellä sitä kun mä teen mitä keksivät määrätä!!

No, sillä kertaa Jari keksi, että yritetään taas uutta enkkaa osittaisessa maassavedossa. en tiedä miksi sitä liikettä nimitettäisi, mutta ei lähde ihan maasta vaan noin polven korkeudelta. Lupasin kokeilla jos hän lupaa ottaa valokuvan. Hän lupas ja mä kokeilin. Eka meni 85kg x 5 ja sitten 90kg x 2, se olikin uusi ennätys. Oli aika huikee fiilis taas!! Tässä pari kuvaa.. 





Katotaan mitä sitä seuraavan kerran keksitään kokeilla, penkkipunnerrusta pitäis ainakin alkaa harjoittelee. Siinä kun ei ole voimaa ollenkaan.

Tilasin uuden puhelimen ja koska Tele-Finlandilla ollaan niin nopeita niin sen piti saapua jo eilen (tilasin lauantaina ja eilen oli tiistai). Otin oikein kotiin kuljetuksen, kun samalla rahalla sai. Soittivat aamusta että illalla tulee paketti. Tuliko se? No ei todellakaan. Arvasin, että johtui siitä etten muistanut sanoa ovikoodin numeroa. Odotin, että kuski olisi voinut soittaa mutta kissanviikset. Aamulla sitten menin postiin hakemaan pakettia. Oliko se siellä? No ei todellakaan!! Paketti oli kuskin autossa ja kuski tulossa töihin vasta klo 12 jälkeen. Tässä vaiheessa mua alko jo hiukkasen keittämään. Kysyin eikö kuski olisi voinut soittaa ettei turhaan tarvi postissa juosta.. Ei voi kuulemma, kun lähettäjä ei ole siitä erikseen maksanut. No, mä kostan tän postille enkä lähetä yhtään joulukorttia enkä muutakaan postia. Hah, siitäs saitte!! Joten jos joulukorttini ei tule sinulle tänä vuonna perille voit syyttää postia, mitäs alkoivat mulle!! ;-)

Nyt mä sitten joudun lähtemään hakemaan sitä puhelinta jos meinaan sen saada ja mähän meinaan. Samalla tulee koiruus ulkoilutettua. Illalla vielä salille treenaamaan etureiskoja, ne kun ovatkin raukat vielä niin kovin pienet. :-)







lauantai 13. joulukuuta 2014

Minäkö materialisti??

Ei varmaan ollenkaan huono ajatus pohtia tätä asiaa, sen verran on taas tullut hankintoja tehtyä. Toisaalta kun kaikkea tarvii niin pitäähän sitä saada ja kun on käynyt vielä niin hyvä tuuri elämän arpajaisissa, että on syntynyt naiseksi niin sepä jopa velvoittaakin ostelemaan kaiken näköistä turhaa ja vielä turhempaa. :-)

Mitä olen siis ostanut? Proteiinia, paljon. On soijaa, on munaa, on mixiä. Kuten varmaan kaikki tietävät niin syön maidottomasti eli ei mitään mikä viittaakin maitoon tai edes alkaa samalla kirjaimella, paitsi muna. :D

No joo, siis olen tilannut erilaisia prodeja sekä treenijuomia joita en ole aikoihin käyttänyt. Olen monta kuukautta vetänyt treenini veden ja suolan voimalla, mutta nyt aloin hifistelemään ja ostin treenijuomia, eri makuisia ja maistanut olen niistä yhtä. Tilasin Fitnesstukusta suklaan ja vaniljanmakuista soijaprodea joita käytän palautusjuomana. 
Treenijuoma oli Starnutritionin Amino Bcaa:ta jota mainostettiin kovaa treenaaville naisille (enks mä vähän niinkuin ole sellainen??). Nyt makuna menossa fresh lemon ja on meinaan hyvää. Voin suositella kaikille kokeilemaan. Saattaa olla ettei ole ihan optimaalinen treenijuoma, mutta voittaa varmaa veden ja ei kerrota kellekkään niin kukaan ei tiedä mitä meidän sheikkerissä on. :D





Munaprode on oikeasti ostettu BodyActionilta, mutta pääsi samaan kuvaan muiden kanssa. :D



Massilta (mass.fi) taas tilasin proteiinimixiä jossa on hamppu-, riisi- ja herneprodea iloisesti sekaisin kaakaon kanssa. Oli aika makuelämys puuron joukossa, mutta ehkä siihen tottuu. (Totuttavahan se on kun ei ole vaihtoehtoja). Aiemmin ostin heiltä herneprodea, mutta ryökäleet menivät lopettamaan sen myynnin. Nämä molemmat oli/on edullisia ja heiltä saa ilman postikuluja kun tilaat yli 20€ mikä on iso sääästö. Esim Fitnesstukusta saat tilata 75€ edestä, että saisit ilmaiset postikulut. 




Tilatessani kaksi tuotetta sain 20% alen eli mukaan tarttui alessa ollut minishekkeri hintaan pari euroa. :D



Sitten olen shoppaillut BodyActionilla, kun oli blackfriday, sieltä ostin kolme toppia. Sattui niin hassusti, että aamulla kun tilasin niin hinta oli 19,90/kpl. Näytin toppeja iltapäivällä työkaverille ja hups, hinta olikin 16,90/kpl. Minähän tarkanmarkan tyttönä pistin heille viestiä ja he kovasti pahoittelivat asiaa ja lähettivät perässä mulle ylimääräisen maksuni verran tuotteita. Mitä minä sainkaan ellen uutta sheikkeriä, sellaisia mulla ei tietty vielä olekkaan kuin kaapit täynnä. :D Mutta palvelu oli erinomaista, siitä kiitos heille ja tässä topit. :-)



Olipas mukana uudet treenipöksytkin, hupsista keikkaa. :D



Kuten äskeisestä kuvasta jo ehkä huomasitkin, olen ostanut myös uudet treenipökät (taas!!) Just kun mä sanoin miehelleni, etten osta enää yhtään treenivaatteita pitkään pitkään aikaan. Hän kysyi, että kauanko tuo lupaus kestää? Monta kuukautta, tai ainakin viikkoja. Todellisuudessa päätökseni kesti kaksi päivää. :-)

Sitten viimeisin hankintani on johdottomat kuulokkeet. Mikäs sen mukavampaa kuin kuunnella treenatessa musaa ilman, että johtoa on suut korvat täynnä. Ja ei kuulu toisten höpinät kun pistät volyymia masiinaan. Sitten tosin saat olla ottamassa luureja koko aika pois korvilta, että kuulet ne höpinät kun toisella suu käy niin pakkohan se on kuunnella. No, en huomannut ottaa kuvaa paketista (siis kun oli niin kiire saada ne paketista ulos) niin tässä ne on päässäni. :-)




Samalla näkyy uudet pöksyni jalassa, aikas käheet vai mitä? :-)

Ainoa huono asia noissa luureissa on se, että taidan olla sille kankaalle allerginen. Korvia kuumottaa ja kutittaa aivan vietävästi kun ne ovat päässä. Sitten kun treenit on loppu ja riisut ne pois niin korvaton kirkuvan punaiset. Ei kiva!! Täytyy katsoa onko noi kovin pitkä ikäiset mulla vai saako lapsista toinen ne. :-)


Tilasin muuten uuden puhelimenkin, mahtuu sitten enemmän kuvia siihen. Kummasti tuntuu ettei viitsisi yhtään kuvaa poistaa vaikka ne samat ovat koneellakin. Mutta kummasti niiden pitää olla puhelimessakin, tiedä koskaan kuka haluaa nähdä mun pullistelu kuviani. ;-)

Asioita on hyvä välillä pysähtyä miettimään, kuten tätä materiaakin. Eikö treeneistä tule enää mitään jos ei ole jatkuvasti uusia pöksyjä tai toppia päällä?? Ennen kummasti onnistui, nyt ei enää. Mikäs muhun on mennyt? Hulluusko?? 
Mitens teillä, tuleeko ostettua usein uusia vaatteita/muuta tavaraa??












sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Usko itseesi..

Aikaisemmin kirjoittelin, että haluan uuden tatuoinnin, jonkin tekstin. Nyt olen sen päättänyt, melko varmasti ainakin. Siinä tulee lukemaan "Believe in yourself". Sehän on elämässä kuitenkin kaikkein keskeisintä, sun pitää uskoa itseesi ja kykyihisi. Jos aina ajatellaan ensimmäisenä ettei musta ole tuohon, en kykene, en pysty, uskalla tms. niin ei varmasti onnistu mikään. Mutta kun sä uskot itseesi niin kaikki on sulle avoinna, vain taivas on rajana. Uskotko sä itseesi ja jos et niin mikset? Ja kuka suhun uskoo jos et sä itse?? 




Itse opetin aina lapsilleni, että kokeile/yritä/uskalla epäonnistua. Kaikessa ei voi olla paras mutta jos et uskalla kokeilla et voi tietää osaatko vai et? Koskaan, ei koskaan pidä sanoa ensimmäisenä ei musta ole siihen jos et ole kokeillut. 

Eilen kävin treenaamassa Pasin kanssa takareisiä ja pakaroita. Hän pisti mut kyykkäämään ja se ei ole koskaan tuntunut mun lajilta. Mutta ajattelinko heti ettei musta ole siihen? En todellakaan vaan sanoin, että tehdään mitä kyetään (mun on vaikeaa saada käsiä tarpeeksi kapealle tangolle, koska olkapää venyy liikaa). No ekat ei menneet niin kuin piti, mä kuivaharjoittelin niin, että Pasi oli tyytyväinen kyykkyyni ja sitten tanko niskaan. Ja jo meni paljon paremmin kuin ekalla kerralla. Kyykkäsin 40kg:lla. Ei painoa siis juurikaan, mutta tästä on hyvä lähteä hakemaan uusia lukemia. Jostainhan se on aloitettava vai mitä? :D

Teimme myös takareisi ojennuksia maaten, prässiä (toinen mun inhokki), kidutuskonetta (ei hajuakaan mikä nimeltään, mutta ystäväni nimennyt sen KGB:si), pakarapotkua taljassa ja bulgarialaista askelkyykkyä. Jalkatreenissä ei taida olla ainoatakaan liikettä mistä kauheasti pitäisin, mutta niitäkin on vaan treenattava samallalailla kuin yläkroppaakin. Kun ei ole geeneissä tullut sitä helppoa lihassaatavuutta, (kuten ei lauluääntä, kielipäätä eikä paljoa muutakaan) niin treenattavahan se on näitä kanankoipia. :-) 

Eilen tuli vietettyä vähän sellainen tankkauspäivä mieheni siskon ollessa kylässä. Söimme tortilloja (itselleni punnitsin jauhiksen ja söin maissilättyjä) ja jälkkäriksi jäätelöä. Tuli siinä sitten napsittua maissisipsejä vähän silloin ja tällöin, että oli kivasti suolakiintiö täynnä. Tänään olikin kiva taas syödä omien ohjeiden mukaan. :D

Huomasin tässä koiran kanssa ulkoillessani eräänä aamuna, että jollakin oli tainnut mennä dieetti poskelleen, oli meinaan heitetty vaaka parvekkeelta pihalle (samalla muutakin tavaraa). Tänä aamuna oli vaaka haettu takaisin (tai ainakin oli hävinnyt sieltä), mutta muut rojut oli vielä paikoillaan. 
Eikö olisi helpompaa noudattaa ruokavaliotaan eikä syyttää vaakaa jos epäonnistuu. Itsellä ainakin oli eilen vähän tälläinen olo. :D






Kohta se on tämäkin vuosi ohitse. Tuntuu kuin vasta olisi ollut joulu ja uusi vuosi alkanut. Tämä vuosi on mennyt liikuntojen osalta loistavasti ja ensi vuosi aloitetaan samalla lailla. Varasimme ystäväni kanssa meille junaliput tammikuun alussa Tampereelle ja itsellemme treenit Killeltä ja Terolta. Minä meen Killen kanssa treenaamaan olkapäät ja kädet ja ystäväni menee treenaamaan Teron kanssa jalkoja. Meidän treenit menee niin, että mä aloitan puoli tuntia aikaisemmin ja ystävä lupas kuvata treenejäni. Jos saisi kerrankin jotain tilannekuvia tänne. Mä sitten kuvaan hänen treenejä mikäli käteni nousevat vielä siinä vaiheessa. :D Ellei nouse niin kuvaan vaan jalkojaan nilkan kohdalta. :D
Ei malttais odottaa, tulee varmasti mahtava reissu!!

Laitoin alkuviikosta Kaisalle viestiä, että nyt kroppani on unohtanut turvotukset ja painokin on vaan puoli kiloa alhaisemmasta dieettipainosta. Nyt siis tiedetään, että kroppa toimii kuten pitääkin ja lisättiin ruokaa. Vähän hiilaria ja rasvaa. Nyt saan salipäivinä syödä yhden banaanin/riisiä/riisikakkua lounaalla. Olen vaan taas huomannut, että banaanit alkavat sattumaan suuhun syödessä joten ostinkin päärynää. Ei tietty ihan sama asia, mutta riisiä en jaksa tippaa keitellä ja riisikakkua syön välipalalla jo niin hedelmä on paras vaihtoehto. 
Jännä vaan, että vaikka ruokaa lisäillään niin vatsa aina vaan vaatisi enemmän ja enemmän. Sille ei meinaa mikään riittää. Maltilla kuitenkin mennään, nyt pitää pitää rasva mahdollisimman vähäisenä lisänä kroppaan ja lihas olisi toivotumpaa. Vaikka on sen hankkiminen hidasta. Eihän mulla tietty kiire ole mihinkään mutta voisi sitä tulla vähän nopeammin. :D

Saimme ihanan vieraan perjantaina meille. Vieras ei tainnut olla ihan samaa mieltä, meinaan hän itki kokonaisen tunnin saapuessaan. Niin, tädin muruhan se kylässä oli. Wilma-koiruuskin oli muutamaan otteeseen eteisessä kuin sanoakseen, että lähden kyllä mielelläni saattamaan sinua kun lähdet. Tunnin jaksoi muru huutaa kunnes puin hänelle ulkovaatteet ja laitoin parvekkeelle nukkumaan. Tunnin päästä sieltä heräsikin jo paljon iloisempi pikkumies. :D
Ja kun vanhempansa tulivat niin sitten ei enää ollenkaan muisteltu miten ilta oli alkanut. Ja näin hyvä tuulisena hän lähti. Seuraavaa vierailua odotellessa. :D




Vielä on tälle viikolla yksi aerobinen tekemättä, sitten on 4 aerobista ja 4 salia tehtynä ja voi suunnitella ensi viikkoa. Keskiviikkona mulla on Jarin kanssa treenit jolloin teen varmaan selän ja rinnan. Muuten viikko vielä avoinna, kohta sen suunnittelen ja laitan liitutaululleni. Sen mukaisesti sitten liikun ensi viikolla. Nyt kuitenkin crossaamaan, vielä tälle vuodelle saatava 6 crossausta jotta saan mitalin. ;-)

Hauskaa viikko teille kaikille, muistakaa olla kiltteinä. :D

torstai 27. marraskuuta 2014

Kipu on vain tunne

Otsikon mukaisen lausahduksen kuulin aikoinaan usein harrastaessani taekwondoa. Silloin en todellakaan asiaa voinut ymmärtää, mielestäni kipua piti kunnioittaa ja sen mukaan piti elää. Joo, niin varmasti pitääkin kunnioittaa ja elää sen kanssa (kuten jouduin vuosia tekemään), mutta nyt vasta tajuan sen syvällisemmän pointin. Ja tästä saan oikeastaan kiittää eilisiä Jarin treenejä. :D

Olin siis Jarin kanssa eilen tekemässä olkapäät ja kädet ja voi elämän kevät, että oli ihanan tuskaista. Hän yrittää joka kerta keksiä jotain uutta (hänen oma sanonta). En aiemmin ole hänen kanssaa näitä treenannut joten kaikki oli mulle uutta. Jokainen pt kun treenauttaa omalla tyylillään ja sen takia tykkään käydä useammalla. :-)

No, asiaan. Eilen kun oikein sattui, sanoin Jarille, että kipu on vain tunne. Hän sanoi, että asiaa voi ajatella monelta kantilta, syvällisemminkin. Ja aivan, tuntuu kuin itsekkin olisin vasta tajunnut sen syvällisemmän puolen. Kun treenaat niin jossain vaiheessa alkaa sattumaan (jos teet tarpeeksi toistoja ja suurella painolla). Sä nouset sen kivun ylitse, se tuntuu, se polttaa, se vie sulta järjen mutta silti sä jatkat. Sä tiedät että sä jaksat, kivusta huolimatta, sä tiedät, että ensin tulee tunne ja sit myöhemmin häviää vasta voima. 
Ja kun sä sen teet, niin sä tiedät treenanneesi mukavuusalueesi ulkopuolella, sä tiedät kehittyväsi ja sä tiedät eläväsi. Juma, kipu on mahtava tunne ja se on VAIN tunne!!! :D

Jarin kanssa teimme takaolkapäitä eteen nojaten ja kun oltiin saatu verta pumpattua sinne niin jatkoimme takaolkapää koneella. Se äsken mainitsemani tunne, ah, parasta!! :D
Sitten oli laitteessa maaten , naruja vedellen vipareita, sitten levypainoa nostaen pään yläpuolelle ja hitaasti alas ja heti näiden perään vielä pystypunnerrusta laitteessa. Nämä aina peräkkäin ja neljä kierrosta. Aivan mahtavaa, mä suorastaan rakastuin!! :D

Kun olkapäät oli tapettu mentiin tappaa mun käsiä. Eka oli taljassa ojentajia penkissä, smith-penkissä hauista, ranskalaista punnerrusta istuen painolla ja vielä hauista taljassa. Nämä kaikki taas putkeen ja neljä kierrosta.
En paljon kättelemään olisi voinut jos olis joku käteltävä tullut, onneks ei tullut. :-)

Tän jälkeen Jari sanoi: "Mulla on vielä yks juttu mielessä." Meikä kun on tunnettu "hyvästä" huumorintajustaan niin sanoin: "Kunhan ei ole sama mikä Nykäsellä on aina mielessä." Kaikkihan me tiedetään mikä Nykäsellä on aina mielessä, tai ainakin ennen oli. ;-) 

No, Jarilla oli jotain muuta mielessä meinaan saada mut pilliruokailijaks, ainakin hetkeks. Meinaan lopuks tehtiin vielä ojentajia taljassa polvillaan seisten ja heti perään hauista seisten hassussa koneessa. Vaikka hassuus oli kaukana kun oli treenit tehtynä mutta se tunne, MÄ niin taas ylitin itseni. :D

Pukuhuoneessa näin Mestarin eli pt-Bettinan ja kysyi miten treenit meni. Joo, meni ne ja nyt lähen ostamaan kaupan miesten osastolta itselleni takkia kun ei enää olkapäät ja kädet mahdu omaan takkiini. :-)
Arvasittekin varmaan, että pientä liioittelua tässä oli, mutta aivan pienen pientä vaan. ;-)

Treenasin yhtenä päivänä jälleen työpaikan salilla ja tällä kertaa oli vuorossa etureidet, pohkeet ja vatsa. Koska yksin kuvaaminen on hankalaa niin varsinaisia treenaus kuvia ei oikein ole, mutta pari kuvaa räpsin ohi mennessäni. :D



Kuten huomaatte niin uudet treenipöksyt pääsi mukaan kuvaan :-)



Yhtenä liikkeenä oli pohkeet istuen ja koska salimme on kovin vaatimattomasti varusteltu niin eihän siellä sellaista laitetta löydy. Mutta minäpä keksin tehdä sen smithissä joten kiekkoa vaan päihin ja pohkeita treenaa. Hyväks tuli vai mitä sanotte?





Siellä se pullottaa, ei meinaa farkkuihin mahtua ;-)




Olen tässä taas päässyt muutamaan tavoitteeseeni. Eli nyt olen virallisesti (vain valvoja puuttui joka sanoisi virallisesti: "Hyvää iltaa"!!) tehnyt uuden ennätyksen leuanvedossa eli nyt niitä menee viisi!! Oikein luettu, v-i-i-s-i. Ei tarvi olla kateellinen, nyt vaan treenaamaan niin vedätte tekin niitä kohta ainaskin kymmenen. :D

Toinen tavoitteeni on mun mitalit mistä ennenkin puhunut. Nyt olen saanut 50 kerran mitalin sauvakävelystä sekä kävelystä. Niitä siis tehty tän vuoden aikana 100.
Ja ei tämä vielä mitään, mulla on 300 treenikertaa täynnä tälle vuodelle. 300 kertaa olen siis kävellyt, sauvakävellyt, käynyt salilla, portaita nousemassa, hölkällä, vesijuoksemassa tms. Tavoitteeni oli tälle vuodelle 300 liikuntakertaa ja se on nyt tavoitettu ja ollaan 27.11 päivässä. Ei huonommin, vai onko? Olisiko sittenkin pitänyt yrittää saada vaikka 350 tai miksei saman tien 400 kertaa?? Tai voisinhan mä seuraavaks hakea vaikka kuun taivaalta, kukas sitä tarvitsis? Kiitteliks kaikki kuuhullutkin mua!!

Nyt hullua päivän jatkoa. Yllättyykö kukaan jos kerron, että olen tänään viikon ainoalla vapaapäivällä ja heräsin ennen kuutta lenkille? Olen tehnyt tänään kolmea erilaista keittoa, tiskannut kerran jos toisenkin, pessyt pyykkiä, tehnyt jauhelihaohrasekotusta, käyttänyt koiran jne jne. (niin ja nyt klo on puol 12). Nyt mä lähen kampaajalle ja sieltä salille. Miten te vietätte teidän vapaapäivänne? 


perjantai 21. marraskuuta 2014

Taivaspaikkoja myynnissä..

Kuten jokainen varmaan arvaakin, niin minulta ei kyseisiä paikkoja voi ostaa. Tänään kuitenkin radiosta kuulin, että Ameriikassa (missä kaikki on mahdollista) näitä olisi myynnissä. Ja mikä parasta, saa jopa takuun että ellei kyseistä paikkaa sitten olekkaan tarjolla sinne pyrkivällä, niin saat rahasi takaisin. Ja tiettävästi kukaan ei ole tullut rahojaan takaisin pyytämään eli todnäk. paikka oli kuten luvattiinkin. (*huutonaurua*) Ja tästä on tehty siis miljoonien bisnestä. Aina välillä täytyy ihan ihmetellä, että onko ihmisten typeryydellä mitään rajaa?? 

Ilmeisesti ei, koska kyseisessä maassa myydään miljoonilla myös uusia lemmikkejä lemmikkiä kaipaaville. Ja kenellä olisi tullut mieleen, että myytävä tuote on kivi. Siis se sama tai ainakin sukua sille samalle tuotteelle joka ei vieriessään sammaloidu vai miten se sanonta meni? Totta, kiviä myydään ihmisille lemmikiksi ja mukaan saa sille tehdyn kopin (ei voi puhua koirankopista vaan ehkä kivenkopista) sekä talutushihnan. Sitä en tiedä eikä juttu kertonut, että ulkoilutetaanko kiveä vain pimeällä ettei kukaan näe ja soita sinulle valkotakkisia paikalle ja montako kertaa päivässä sitä pitää ulkoiluttaa?? Riittääkö aamuisin vai pitääkö käydä useasti päivässä kuten koiran kanssa? Ja miten sitä hoidetaan? Ja tässäkin pyörii isosti rahaa kuten vaan siinä maassa voi kuvitella. Oi miks, miks mä olen syntynyt tänne pohjoiseen jossa luntakin sataa niin, että heti on tiet tukossa ja kolareita pukkaa?? (tämäkin tieto peräisin radiosta. Enpä enää ihmettele miksen radiota viitsi kuunnella jos informaatio on tätä luokkaa..) :D

Jotta ei asiapainoitteinen blogini ihan höpöhöpö juttuihin menisi niin kerronpa, että olin treenaamassa Suomen mestarin kanssa keskiviikkona. Alkuun lämmittelimme reidet koska oli tarkoituksena tehdä takareisiä sekä pakaraa. Tein kyykkyä ja sitten sellaista kauheaa liikettä jossa ollaan toisella jalalla ja mennään toiselle (sellaista venäläis ripaskaa muistuttavaa, kyllähän te nyt tiedätte..) :D No, näin peilistä, että joku nuori mies tuli samaan tilaan kanssani ja tasapainoni heitti niin, että kaaduin selälleni. Sanoinkin: "Heti on täti selällään kun miehiä tulee paikalle." Kundi ei varmaankaan kuullut tai ei ymmärtänyt, miten vain mutta ei onneks reagoinut millään lailla. Kieltämättä en aina osaa pitää suutani kiinni oikeassa paikassa enkä varsinkaan oikeaan aikaan. No mutta, jotain heikkouksia kai mullakin kuuluu olla. :D

Teimme siis mestarin kanssa (siis MÄ tein) reisikoukistusta istuen, suorinjaloin maastavetoa, prässiä, bulgarialaista askelkyykkyä, reiden koukistusta maaten sekä sumukyykkyä kahvakuulalla. Tän jälkeen sainkin taas melkein kontata kotia. Ihan parasta siis!! :-)

Mulla on nyt niin kova draivi päällä, etten malttais olla nyt ollenkaan pois salilta. Eilen kävin tekee olkapäät ja kädet ja huomenna sitten vielä etureidet ja pohkeet sekä vatsan. Mä haluan sitä lihasta nyt heti tänne, olis oikeasti pitänyt olla jo eilen mun vartalossani mutta maltan odottaa huomiseen. :D

Oikeasti mulla iskee/iski paniikki koska painoni on noussut tän parin vkon aikana mitä nyt olen syönyt hiilaria enemmän. Painoni on siis noussut melkein 2kg. Jos sain 10vkon aikana 4kg pois ja kahdessa viikossa tulee puolet takaisin niin ihmettelen vaan, että miks ihmeessä ollaan dieetillä? Tiedän/luulen tietäväni, että nestettähän se vaan on, mutta kummasti järki katoaa päästä kun on painosta kyse. Nyt otan syvään happea ja lopetan panikoinnin. Seuraavan kerran sitten puntarille maanantaina ja samalla Kaisalle infoa asiasta. Ja sen jälkeen vaaka menee kiltisti kaapin alle ja pysyy siellä niin, että pääsee pois vasta kuun alusta. Kerran kuussa siis nyt tarkistetaan missä mennään ja nuijalla päähän vaakaa jos yrittää tulla aiemmin pois sieltä kaapin alta. Mulle ei aleta.. :D

Jottei menis synkistelyksi tää juttu, niin tässä pientä kevennystä. :D


Prode on siis tärkeää kun treenataan lujaa :D
Sain tän työkaveriltani, mieheltä!! :D


Kävin tänään Intersportissa ostoksilla. Iski nääs kateus kun ystävälläni oli hyvän näköiset treenipökät (terkkuja, ens perjantaina nähdään) ;-) Ja sehän nyt ei sovi, että mulla ei ole samanlaisia tai vieläkin paremman näköisiä joten äkkiä kauppaan. Todellisuudessa syy oli se, että sain alennuskoodin jolla sain yhdestä tuotteesta alennusta -30%. No, ne pöksyt joita katoin oli vain liian isoa kokoa. Kokeilin erilaisia toppeja ja mikään ei istunut. Kunnes löysin tangon jossa roikkui lasten treenivaatteita. Minäpä kokeilin niitä ja kas, sainkin ostettua trikoot sekä topin itselleni. Mä käytän lasten vaatteita, hih nyt ei enää yhtään haittaa kilot jotka muka on rantautuneet mun kroppaani. Käytänhän mä sentään lasten vaatteita. Repikääs siitä!!! :D 


Kuva ei nyt anna oikeutta vaatteille, valaistus huono ja uutta kuvaa ei jaksanut alkaa ottamaan. :-/
Vaki kampaajani ja meikkaaja/maskeeraaja oli just vapaalla, sorry tästäkin. :D


Samalla matkalla ostin itselleni uuden lompakon ja pienen pyyhkeen salille hikeä pyyhkiäkseni (tosiasiassa mähän en hikoa ollenkaan, hienot naiset eivät hikoile..) ;-)
Kotiin tullessani ihmettelin missä ne oikein ovat?? Katoin jääkaapista, pakastimesta, kasseista, pusseista, ei missään. 
Otin koiran ja lähdimme yhdessä selvittämään mihin oli ostokseni joutuneet. No eipä olleet kaupassakaan. Vähän tietty harmitti, mutta minkäs teet. Pitäis pitää parempaa huolta tavaroista. Onneks molemmat ostokseni olivat tarjouksessa joten rahallinen menetys ei ollut kovin suuri. 
Niinpä lähdimme koiruuden kanssa takaisin kotiin siinä lumisateessa. Matkalla katsoin maahan, mikäs möykky tuossa on? Sehän oli mun "vihannespussukkani" jossa oli kadonneet pyyhe sekä lompakko. Hyvin oli ehtinyt lumi jo sataa päälle. Myöhemmin niitä ei enää ehkä olis enää edes löytynyt. :D

Olen miettinyt uuden tatuoinnin ottoa. Tällä kertaa tekstiä missä lukisi: Believe in yourself tai jotain vastaavaa. Mutta mihin sen laittaisin? Kiinnostaisi ehkä käsi josta sen itsekkin näkisin, mutta kuitenkin niin että sen saisi peitettyä tarvittaessa. Millaisia tatskoja teillä on, missä ne on, oletteko harkinneet ottavanne lisää ja oletteko nykyisiin tyytyväisiä? Mullahan on yksi tuossa rinnassa jonka kävin ottamassa 15v sitten ja sille tarvisi tehdä jotain. Joko parannella tai peittää kokonaan. Asia vielä harkinnassa ja todnäk mietin ja harkitsen vielä aikas kauan, itseni tuntien. :D

Tässä vielä muistutus, että lapset voivat luottaa aina vanhempiinsa, ainakin omani voivat. ;-)









sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Motivaatiota haettu pt-päivillä

Ehkä otsikko on hiukan harhaanjohtava, koska motivaatiossani ei todellakaan ole mitään ongelmaa, sitä on ja paljon. Mutta ei kai lisä pahaa tee kuin selkään saadessa kuuluu vanha sananlaskukin. Joten joo, lisää motivaatiota on taas ammennettu ja paljoooon. :D

Olimme eilen Tampereella pt-päivillä. Aamusta lähdimme ajelemaan kahden ihanaisen kanssa (terkut teille ihanuudet) :-) ja perillekkin pääsimme huolimatta erittäin huonosta suuntavaistostani. :D 

Tampereelle päästyämme kävimme ensin BodyAction liikkeessä jossa kävin hankkimassa hiukan prodea lisää. Samalla ostin uudet salihanskat koska entiset oli sen 100-vuotta vanhat sekä C-vitamiinia. Sainpa kaupan päälle myös FitFarmin juomapullon (kotona huomasin ettei siinä ollut korkkia joten hiukka hankalaa ainakaan täytenä kassissa kantaa) :D  



Näillä pärjätään taas hetken aikaa :-)



Sitten siirryimme Wolfille pikapikaa koska treenimme alkoi klo 12 ja kello kävi.. Ehdimme kuitenkin ihan hyvin, sain jopa vaatteeni vaihdettua ennen aloitusta. Oli tarkoitus tietty myös vähän lämmitellä ennen treeniä, mutta sen sai unohtaa. Muutaman sanan ehdin vaihtaa tuttujen kanssa ja jo jaettiin treeniläiset ryhmiin sen mukaan mitä kukin halusi treenata. 
Itse olin päättänyt olla olkapää-ryhmässä ja sinne pääsin. Samalla sai tehdä tissei joten tän jälkeen on olkapäät ja tisut hiukan paremmassa jamassa taas. :D

Tässä ryhmässä oli vetäjinä pt:t Bettina, Pasi, Jouni sekä uusi pt Kaisa joka ohjaa Rauma-Pori akselilla. Varmasti yhtä osaava ja hyvä kuin muutkin FitFarmin pt:t, käykää kokeilemassa jos siellä päin asutte. :D

No, siis ne treenit meni niin, että ensin tein olkapäitä 4 kierrosta jossa oli 4 liikettä/kierros. Takaolkapäille sivunostoa, sivuolkapäille sivuvipareita, pystysoutua (jota en voi tehdä kyynärpään kipuilun takia) sekä yläviparit laitteen avulla. En tiedä mihin mun voimat oli jääneet mutta oli raskasta. Juma, että olkapäät huusi armoa!! Puoli tuntia kutakuinkin meni tähän ja sit siirryttiin tisuosastolle.
Siinä tehtiin laitteella penkkipunnerrusta maaten, istuen, rintaprässiä (onkohan oikea nimi mutta kädet siellä ihan sivuilla ja sitten vedät ne keskelle) istuen ja punnerrusta. Jos ei termit mennyt ihan oikein niin älkää ampuko. :D

Välillä meinas mennä ihan nauruks kun ei vaan kyennyt tekee mitään. Tiesi taas tehneensä, sellaista kivaa pientä kipuilua oli vielä kotonakin. :D 

Ja näin ihanaisen Ilonan treeneissä. Otimme taas yhteis kuvaa kuten viime kesänäkin. Ilonan juttuja pääsette lukemaan täältä.. :D Ilonan blogi






Treenin jälkeen lähdimme munakaupoille. Olimme varanneet muutaman kennon munia kanssatreenaajalta ja kävimme ne hänen autostaan hakemassa. Nyt on hetken tarpeita mistä tehdä iltapalaa. :D 




Kaksi kennoa minulle ja yksi ystävälle :-)



Munakaupoilta kiiruhdimme putkirullailemaan FitFarmin toimiston tiloihin. FitFarmin fyssarit Risto ja Jukka vetivät ohjatun tunnin meille. En olis voinut edes kuvitella kuinka kipeää voi moinen rullailu tehdä. Käytiin 18 lihasta läpi ja ehkä muutama oli sellainen joka ei sattunut. Joten hyvin on kalvot jumissa, jumppahuiti sentään. Koska mulle ei ole yhtään kuvaa sieltä niin nappasin netistä yhden jotta näette millainen putki meillä oli käytössä. Kyhmyräisiä eivät suositelleet, saattaa mennä liiankin syvälle triggerpisteeseen ja voi tehdä jopa hallaa. Halpis kevyt mallikin siis käy. 


Rullailun jälkeen alkoi olemaan jo aikamoinen nälkä joten seuraavaksi suunnistimme FitWokkiin jota olen ennenkin kehunut. Mutta kehun vielä lisää ja suosittelen kokeilemaan kun käytte Tampereella. Täällä heistä tietoa.. Fitwok Tampere


Tämä kuva ei ole mun ruoasta vaan heidän sivuiltaan, mutta voisi olla koska annokseni näytti kutakuinkin tältä. :-) Ja oli namnam!!



Ruokailessani mietin, että taisin jättää ostokseni jonnekkin eli kassin missä oli mun prodet, vitamiinit ym. Lähdimme sitten metsästämään kassiani. Ensin soitin Kaisalle jonka olin toimistolla nähnyt, mutta en saanut häntä kiinni. Siis toimistolle etsimään kassia, ei löytynyt. Sieltä sitten Wolfin salille, ei ollut sielläkään. Onneks Kaisa sitten soitti takaisin ja sanoi, että täällä toimistolla on sun kassisi. Joku oli sen laittanut turvaan. Ihmisiä siellä eilen pyöri paaaaljon kun kävivät kuntotsekissä, luuntiheysmittauksessa, putkirullailemassa jne. Onneksi kassini siis löytyi. Samalla nappasin kuvan vessan ovesta (jostain kumman syystä löysin taas itseni vessasta..)  :-) 


Tässä FitFarmin pt:en elämänviisauksia :-)



Tän jälkeen olikin jo aika lähteä kotia päin. Tampereella olisi ollut vielä FitFarmin pikkujoulut mutta tällä kertaa jätimme ne väliin. Autossa oli lämmintä, vatsa oli täysi, lihaksia särki mukavasti tehdystä treenistä niin jo alkoi kummasti ramasemaan. Hyvin jaksoimme kuitenkin kotiin saakka. Kiitos ihanaiset päivästä, itselläni oli ainakin jälleen aivan huippu päivä. Saadessa treenata ja tavata saman mielisiä ihmisiä antaa se sellaista buustia taas omiin tekemisiin ettei mitään määrää. Huomenna varmasti puntit nousee taas kevyemmin ja rauta nöyrtyy taas pelkästä katseestani. Nyt korkataan uusi ohjelma, ei malta odottaa tuloksia mitä kohta tulossa. ;-)

Ps. Kysyin Kaisalta saisinko sellaisen vapaasyönti aterian joskus ja jouluna. Antoi luvan vaikka kerran viikossa, jos ensin teen treenin ja syön kunnolla niin sen jälkeen voin syödä vaikka vähän jäätelöä. Joo, oikeasti en suuria kaipaa, jäde on ihan hyvä herkku silloin tällöin, siis soijajäde tietenkin. No, eilen kotiin tullessani ajatuksena oli lupa syödä kun olen treenannut ja syönyt hyvin. Mähän olin, eka treenit, sitten vielä rullausta, hyvä ruoka ja sitten olikin mielestäni heti sen vapaa jälkkärin aika. Mulle oli jäänyt pakastimeen pala mutakakkua ja sen sulatin mikrossa ja söin kahvin kanssa. Oliko hyvää? Tuliko sellainen jeejee fiilinki? No ei todellakaan!! 75g pelkkää pettymystä. Se ei oikeasti maistunut miltään. Joten mutakakkuakaan ei tarvitse enää himoita. Jos jäätelölle käy samoin niin mitä mulle jää jäljelle?? Porkkana?? No ei kuulosta kovin herkulta!! Mutta ei vielä heitetä kirvestä kaivoon, ehkä jäde vielä maistuu hyvälle pitkän tauon jälkeen, toivon ainakin niin. :D




tiistai 11. marraskuuta 2014

10 vkoa dieettiä ohitse, miten meni?

Nyt se on sitten virallisesti 10 vkoa mennyt ja dieetti ohitse. Mieli on todella hyvä, tein kaiken niinkuin pitikin (jos ei oteta lukuun muutamaa juustonaksua ja miks otettais??) ;.-)

Sain eilen uuden ruokavalion ja hups, jo lukiessa meinas hiki valua. No, ei vaiskaan, määriä lisättiin jotta on lihaksilla rakennusainetta :-) Eka lisäyksenä on hiilaria ja prodea, myöhemmin varmaan myös rasvaa. Annetaan elimistön nyt tottua taas tähän isompaan määrään, ei pistetä sitä ihan shokkitilaan heti alkuun. Vaikka meinasin ite olla aika shokissa kun aamulla mittasin puuroaineet. Mutta ei mennyt aikaakaan, kun oli puuro tuulen suojassa eikä tehnyt edes tiukkaa. Äkkiä sitä varmaan tottuu myös enempään ruokaan kuten tottui vähempäänkin. :D

Olin viime viikolla salilla tekemässä olkapäitä ja käsiä. Poikani sattui olemaan siellä samaan aikaan ja siinä pystypunnerruksia aloittaessani mietin ääneen mitkä painot tänään ottaisi. Näin meidän kesken kerron, että viimeksi olin käyttänyt 9kg, mutta nyt rehvakkaana ajattelin ottaa 10kg. Kattelin 12,5kg painoja, mutta kun näin paljonko ne oikeasti painaa niin laitoin takaisin telineeseen. Jälkikasvuni fiksuna sanoi, ettei sitä rautaa tarvitse pelätä. Reippaasti vaan otat ne 12,5kg painot. Ja mutsi päätti näyttää lapselleen mistä se kana oikein pissii ja vetäsin ne 12,5kg painot ja niillä 3 sarjaa pystypunnerruksia. En voi muuten sanoin kuvata kuinka hyvä fiilis mulla oli. Ei ainoastaan se, että onnistuin jälleen voittamaan itseni vaan myös se tajunta, kuinka fiksun lapsen olenkaan maailmaan saattanut. :-) Ilman häntä tekisin vieläkin niillä 9-10kg painoilla enkä uskaltais edes kokeilla isompia vielä hetkeen. Mutta kuten hänkin sanoi, ei sitä rautaa saa pelätä!!! Tästä lähin meen aina salille ajatuksena, että MINÄ nöyryytän rautaa eikä toistepäin!! :D





Kohta saan lopullisesti siirtyä pikkupoikien painoista isojen poikien painoihin :-)
(Piti monta kertaa tarkistaa, että kirjoitin sanat oikein) :D



No entä sitten se dieetti, miten se sitten meni? Ekat pari viikkoahan oli aika nälässä oloa jonka jälkeen alkoi helpottamaan. Viimeiset 3 vkoa oli kans tiukkaa kun tuli sydämen tykytyksiä/rytmihäiriön tunnetta ja taas sitä nälkää. Välissä olevat viikot meni hienosti, kaikenkaikkiaan hyvä kokemus!! Suosittelen kaikille :-)

Mutta entä sitten ne kuvat? No tässä nää on. Yritin löytää ihan ekan kuvani 2 vuoden takaa vuodenvaihteesta kun aloitin SuperDieetin, silloin painoa oli 69,3kg. En löytänyt, jos joskus löydän niin laitan senkin niin saatte käsitystä mistä lähdetty liikkeelle. :D 

Pt valmennukseenhan lähdin reilu vuosi sitten 9/13 ja aloituskuvat ovat tässä. 



Puolen vuoden jälkeen näytin tältä. 


Vuoden päästä eli ennen 10vkon dieettiä näytin taas tältä. 




Ja 10 vkon jälkeen eli tällä hetkellä näytän kukakuinkin tältä :-)


Minä ja Kaisa näemme muutosta, toivottavasti tekin näette ;-)


No entä ne mitat sitten. Jotainhan tuosta alusta on kuitenkin tapahtunut, rasvaa lähtenyt ja lihasta tullut. Itseasiassa puolen vuoden ja vuoden välissä ei ole juurikaan muutosta painossa tapahtunut, mutta silloin on tullut lihasta. Ja kroppa hiukan muuttunut samalla. Mutta ne mitat siis ovat, ensin on aina aloitus eli 9/13, sitten puolen vuoden päästä eli 3/14, sitten vuoden päästä eli 9/14 (samalla dieetin aloitus) ja oppukuvat eli tämän hetkinen tilanne.
Rasva% on omalla vaaálla, omronilla mitattu eikä siis todellakaan mitään oikeaa tulosta antava (tai mistä mä tiedän), mutta vähän saan osviittaa siitä, että siinäkin on muutosta tapahtunut. :-)

Paino:     65kg-->61,9kg--> 61,2kg--> 57kg= -4,2kg
Rasva%: 38%--> 35,2%--> 34,8%--> 29,2%= -8,8%
Vyötärö: 85cm-->79cm--> 78--> 72,5cm= -12,5cm
Lantio:   97cm--> 95cm--> 94,5cm--> 90,5cm= -6,5cm
Reisi oikea: 60cm--> 58cm--> 58--> 54,5cm= -5,5cm
Reisi vasen: 60cm--> 58,5cm--> 58,5cm--> 55,5cm= -4,5cm
Napa: 86,5cm--> nykyinen mitta 77,5cm= --9cm
Röllö(mahamakkara)92cm--> nykyinenmitta 84,5cm= -7,5cm

Ja jos kiinnostaa tietää niin ennen SuperDieettiä 1/12 mittani olivat nämä: 69,3kg, 42,3%, 94cm, 105cm, 64,5cm, 64,5cm, navasta ei mittaa, 99cm. Joten aika ero nykyiseen verrattuna vai mitä. :D

Tässä siis tän hetkinen tilanne. Tämä viikko on lepoa, aerobista ja venyttelyä varten. Lauantaina tosin lähdemme kahden ihanan naisen kanssa Tampereelle pt-päiville. Pt-päivät on aina mukavia kokemuksia. Näkee monia tuttuja ja tutustuu uusiin ihmisiin, treenataan kovaa ja haistaan hielle!! :D Tällä kertaa menemme treenin jälkeen vielä ohjattuun putkirullaukseen. Sellainen värkki pitäis ehdottomasti hankkia itselle kotia. No, kyllä mä vielä hankin kunhan sattuu sopiva kävelemään vastaan. :D

Nyt tuonne sateeseen hakemaan koiruudelle ja vieraille evästä. Tädin muru on tulossa kylään ja jää tädin hellään hoivaan hetkeks kun vanhemmilla on menoa. En malta odottaa. :D

Nauttikaa elämästä, se on tässä ja nyt!!