Mavea ja aivan huikeaa fiilistä!!

Nyt on niin huikea fiilis, että meinaa Aikku räjähtää, poks poks vaan!! Ai mistä tämä johtuu?? No eilisestä treenistä!!

Olin eilen treenaamassa Juhan kanssa. Viimeksi harjoittelimme mavea (maastavetoa) ja se menikin aika kivasti kun saatiin asento kohdilleen. Nyt oli taas vuorossa selkätreeni ja pyysin, että teemme mavea jälleen. Juha joka on voimapuolen ihminen, osaa katsoa tekniikan ja asennot niin tarkkaan. Ja sitten vaan alat vetelemään. :-)

Ensin lämmiteltiin pelkällä tangolla ja sitten siirryttiin pikkuhiljaa painoihin. 5x 50kg x 3, 5x 60kg, 5x 70kg, 5x 80kg ja sitten 3x 90kg. Ensimmäiset kaksi 90kg:ssa oli kuulemma nättejä nostoja ja kolmas oli aivan kamala, nostin selällä enemmän kuin jaloilla. Onneks mulla on selkä hyvässä kunnossa. :-) Luulin, että se oli siinä mutta ei, romua lisättiin vielä tankoon. En siinä vaiheessa edes halunnut tietää paljonko sitä lisättiin. Mestari oli treenauttamassa omia asiakkaitaan lähellä ja huuteli paljonko nyt on rautaa tangossa. Sanoin heti, että älä kysy koska MÄ en halua tietää sitä. Kysy sitten kun olen sen nostanut. :-)

Mä keskityin vain ajatukseen, että se romu on kevyttä ja mä nostan sen. Kun oli aika aloittaa, olin niin keskittynyt siihen nostoon etten oikein edes kuullut mitään. Juha huusi (todellakin huusi!!) mun vierellä, että nousee nousee, ylös se nyt ja kun se ekan kerran nousi niin jatkoi huutoa että nousee vielä toisen kerran. Sanoista en todellakaan ole varma, mutta ääntä lähti. Ja mä saakeli nostin sen vielä toiseen kertaan. Sitten kysyin paljonko siinä oli painoa. 100kg sanoi Juha. Ja sitten MÄ huusin, me halattiin ja huudettiin molemmat. :D
Muut treenaajat ja pt:t koko salilla kyllä kuulivat että nyt tuli onnistuminen isolla O:lla. Ja se tunne, se fiilis itellä kun tajusi mitä oli just tehnyt. Mä melkein itkin onnesta. En mä vielä hetki sitten olis ikinä uskonut saavani mavesta 100kg ylös, se ajatuskin olis ollut ihan utopiaa. Mutta nyt se on tehty ja seuraavan kerran se on jo helpompaa (näin mulle luvattiin). :-) Noi kilot on omasta päästään kiinni, voimaa on mutta pää pettää. Omaan mieleen pitää alkaa keskittymään enemmän ja alkaa työstämään sitä. Siitä on kaikki kiinni. :-)

Tällä viikolla sain taas leikkiä neulatyynynä oloa. Töissä potilaat saavat akupunktiota halutessaan ja itse sain kans rentoutua neulat korvissa. Eikös näytäkkin aika rennolta puuhalta?? 

Äsken kävin avaamassa rullaluistelukauden. Mikäs sen mahtavampaa kuin vauhdin hurma, maisemat vilahtaa ohitse (kuin hidastetussa filmissä) ja se polttavan mukava tunne reisissä, pakaroissa, ojentajissa ja rintalihaksissa. Mulla on sauvat joilla menen ja näin saan samalla yläkropalle töitä. Vapaapäivä, sunnuntai ja klo 7 meitsi on luistelemassa. Ei muuten ihan jokainen tavispirkko ole siihen aikaan liikkeellä. Itseasiassa en tainnut nähdä kuin kaksi koiran ulkoiluttajaa koko matkalla. :-) No, rullaluistelu on myös mahtavaa treeniä reisille ja pakaroille, jaksaa varmasti syksyllä paremmin nostaa rautaa maasta kun jalat tehneet töitä. Kohta on reisissä voimaa kuin pienessä kylässä. Sellaisessa kylässä jossa asuu yksi keuhkotautinen mummo. :-)

Luistimet kulki todella hyvin, ei tärisseet eikä juuri hiertäneet. Nilkat on aina ekoja kertoja luistellessa kovilla, mutta ei paha sekään. Oli todella hyvä ostos mun luistimeni, olen monesti sijoittanut 50€ paljon huonompaakin kohteeseen. Tämä ostos oli ehdottoman onnistunut. 

Lähdössä luistelemaan. Mielestäni alan pian näyttää jo ihan urheilijalta..

..jolla ei todellakaan ole kaikki ihan kotona. :-)

Lenkki tehty ja hengissä ollaan. En edes kaatunut kertaakaan. :-)

Tässä yhtenä päivänä tehdessäni itselleni pakastimeen ruokaa, päätin laittaa jauhikseni sekaan porkkanaa. Otin esille mandoliinon jolla saa suikaloitua, viipaloitua, raastettua ym esim porkkanaa, perunaa, sormia tai mitä nyt keksiikään. Monimuotoinen laite mutta myös pirun vaarallinen. Mies katsoi touhujani ja sanoi: "Haen sulle laastaria jo valmiiks." Luotto siis tekemisiini on korkea. No mikä ettei olisi, olenhan ollut kokkina toista kymmentä vuotta ennen hoitsuksi ryhtymistä. Ja samantien kun haki niitä laastareita meikä vetäs peukalon rystysen auki ja vertahan siitä tuli. Ja pari kirosanaa ja muutama kirosana vielä kaupan päälle. Rystynen voi olla ikävä paranemaan kun osuu koko aika johonkin. Kokeilkaas vaikka tälläistä: Avaatte rapukäytävän alaoven lukosta päästäksenne ulos ja juoksemaan junalle jotta ette myöhästy töistä niin jos ette joka kerta paukuta sitä rystystä siihen oven lukkoon niin lupaan tulla raastaan teille seuraavan viikon porkkanaraasteet!! Mä en ole siinä ainakaan onnistunut vaan joka hiton kerta mä paukutan sen siihen oveen ja saan joka aamu aloittaa päiväni muutamalla virkistävällä irvistyksellä kera muutaman kirosanan. Ah että alkaa päivät mukavasti!! :-)

Pilkoin ja keitin loput porkkanat, raasteet olikin sitten tässä tällä kertaa, kiitos!

Loppu päivä tänään menee ruokaa tehdessä, vähän siivotessa ja relatessa. Huomenna viikko alkaa ystävän kanssa lenkillä ja tiistaina vuorossa taas salia ja kyykkyä. Mä olen vaan niin fiiliksissä, että nyt alkaa meikäläisen tulokset sellaiseen nousu kiitoon ettei perässä pysytä. Mä olen vaan olen niin hyvä!! :-)

Mitä kivaa te olette tehneet? Onko kaikki jäsenet paikallaan, sormet ehjänä?? Onko sattunut haavereita, entä onnistumisia?? Eikö mitään?? Edes pikkaisen jotain kivaa??

Kertokaa ja lupaan kuunnella. :-)

Tässä vielä päivän piriste. :-)

Tauti minut periköön..

Olen nyt ollut neljättä viikkoa töissä ja tällä viikolla oli (on) ekat arkivapaat. Ja kuinkas sitten käykään? Mun tuurilla olen heti silloin kipeänä ja ainoa mitä voin tehdä on maata sohvalla ja nukkua. Edes sängyssä ei voinut olla, kun joka paikkaa särki ja heräsin vähän väliä. Sohvalla hiukan parempi kun on pehmeämpi. Eli sai heittää hyvästit aamuaerobisille ja salillä käynnille. Harmittaa, kieltämättä.
Ja vaikka olo on jo parempi, ei hetkeen uskalla liikuntaa harrastaa ettei vaan saa mitään jälkitautia. 

Päätin opetella käyttämään mun kameraani jonka ostanut jo joitakin vuosia sitten, mutta joka maannut enimmäkseen kaapissa. Mutta mä en olisi mä, jos en olisi arkistoinut käyttöohjeita niin hyvin, etten löydä niitä mistään. Netistä saisi ladattua ohjeet englanniksi, mutta koska Lontoo taipuu hiukan huonosti, en niillä ohjeilla tee mitään. Eli itse opeteltava jos mielii sitä käyttää. Olen yrittänyt harjoitella ottamalla koiruudesta kuvia, mutta hän ei ole yhteistyökykyinen kanssani. Joko kääntää päänsä aina pois tai laittaa silmät kiinni. Ei minkäänlaista mallin asennetta hällä :D 

Ei voi kovin onnistuneeksi otokseksi sanoa :)

Olin maanantaina taas pt-treeneissä ja tehtiin jalkoja. Oli smithissä kyykkyä, tangolla sumovetoa, reiden ojennusta ja askelkävelyä superina ja jalkaprässiä. On se kumma kuinka ne saa ihmisestä vedettyä kaiken irti, mikä silmä niillä on nähdä mitä vielä jaksaa ja mitä ei. Omituisia otuksia :D Mutta olin mä väsynyt sen jälkeen ja tais aivotoimintakin tais lopahtaa kokonaan. 

Treenin jälkeen menin suihkuun, puin ja lähtiessä kauhulla katsoin, että kihlasormukseni on kadonnut. Muistin ottaneeni sen kesken treenin pois ja laittaneeni housujeni taskuun (treenihousuissa tasku). Kaivoin siis repustani housut ja tarkistin taskun, ei sormusta. Siinä vaiheessa alkoi sydän lyömään jo vähän tiuhempaan. Otin takin pois päältä ja kaivoin koko repun ylösalaisin, ei sormusta. Hiki alkoi valumaan otsalla.. Konttasin lattialla pers pitkällä ja mietin selityksiä mitä kotona sanon (samalla huomasin ne kaikki pölypallerot joita oli pitkin lattiaa..) Alkoi jo itkettämään ja tuntui, että nyt mie romahan!! Mietin, että tää on niin tyypillistä mun tuuria, ei näin voi käydä kuin mulle. Tajusin sitten katsoa oikeaa kättäni ja kas kummaa, siellä sormus oli nimettömässä. Olin laittanut väärään käteen :D Iloisesti vihellellen lähdin kotiin ja nautin pakaroiden poltteesta. :D

Romanialainen maastaveto..

.. tänään salilla meinasi tulla ongelma kun ohjeissa luki romanialainen maastaveto. Salilla ei nääs ollut kuin suomalaisia miehiä mun lisäkseni. Mietin siinä mistä mä tähän nyt romanialaisen keksin jota vetelen pitkin maata. Paremman puutteessa otin sitten tangon ja heiluin sen kanssa. Ainakin tuntui, että sekin olis vastannut ainakin muutamaa romanialaista, sellaista pienen pientä :) Seuraavan kerran taidan mennä Helsinkiin treenaa ja haen sieltä kadulta yhden nostettavan :)

Tänään taas kiva päivä työharjoittelussa. Pääsin pistämään yhden injektion, olin niin fiiliksissä. En vielä montaa kertaa tehnyt ja into piukeena heti menossa jos vaan mahdollisuus tulee. Sitä(kään) kun ei opi kuin tekemällä. Hyvällä tuurilla sais huomennakin pistää. Ja tän päivän potilas sanoi, että viimeks oli parhaiten pistetty hänelle ja MÄ pistin sen. Meistä tuli potilaan kanssa melkein bestiksiä samantien :)

Huomenna olisi vuorossa kuntonyrkkeilyä, mä niiin diggaan sitä lajia. Yirtän koko tunnin olla liikkeellä ja hypellä paikoillani jos ei muuta. Ja pohkeet kiittää seuraavana päivänä :)

Huomenna olisi koululla käynti, saan tietää seuraavan työharjoittelupaikan. Saas kattoa mihin seuraavaksi menen. Sen jälkeen en sitten enää mene kuin palkallisiin töihin, kiitos. Johan tässä tätä opiskelijan köyhyyttä ollaan kärsitty kohta pari vuotta, nyt haluais tosiaan nähdä pankkitilillään muutakin kuin nollia.

Tälläisen bongasin kun olin koiran kanssa lenkillä. Toivottavasti käyttäjät löytävät nämä :)