perjantai 31. tammikuuta 2014

Tauti minut periköön..

Olen nyt ollut neljättä viikkoa töissä ja tällä viikolla oli (on) ekat arkivapaat. Ja kuinkas sitten käykään? Mun tuurilla olen heti silloin kipeänä ja ainoa mitä voin tehdä on maata sohvalla ja nukkua. Edes sängyssä ei voinut olla, kun joka paikkaa särki ja heräsin vähän väliä. Sohvalla hiukan parempi kun on pehmeämpi. Eli sai heittää hyvästit aamuaerobisille ja salillä käynnille. Harmittaa, kieltämättä.
Ja vaikka olo on jo parempi, ei hetkeen uskalla liikuntaa harrastaa ettei vaan saa mitään jälkitautia. 

Päätin opetella käyttämään mun kameraani jonka ostanut jo joitakin vuosia sitten, mutta joka maannut enimmäkseen kaapissa. Mutta mä en olisi mä, jos en olisi arkistoinut käyttöohjeita niin hyvin, etten löydä niitä mistään. Netistä saisi ladattua ohjeet englanniksi, mutta koska Lontoo taipuu hiukan huonosti, en niillä ohjeilla tee mitään. Eli itse opeteltava jos mielii sitä käyttää. Olen yrittänyt harjoitella ottamalla koiruudesta kuvia, mutta hän ei ole yhteistyökykyinen kanssani. Joko kääntää päänsä aina pois tai laittaa silmät kiinni. Ei minkäänlaista mallin asennetta hällä :D 



Ei voi kovin onnistuneeksi otokseksi sanoa :)



Olin maanantaina taas pt-treeneissä ja tehtiin jalkoja. Oli smithissä kyykkyä, tangolla sumovetoa, reiden ojennusta ja askelkävelyä superina ja jalkaprässiä. On se kumma kuinka ne saa ihmisestä vedettyä kaiken irti, mikä silmä niillä on nähdä mitä vielä jaksaa ja mitä ei. Omituisia otuksia :D Mutta olin mä väsynyt sen jälkeen ja tais aivotoimintakin tais lopahtaa kokonaan. 

Treenin jälkeen menin suihkuun, puin ja lähtiessä kauhulla katsoin, että kihlasormukseni on kadonnut. Muistin ottaneeni sen kesken treenin pois ja laittaneeni housujeni taskuun (treenihousuissa tasku). Kaivoin siis repustani housut ja tarkistin taskun, ei sormusta. Siinä vaiheessa alkoi sydän lyömään jo vähän tiuhempaan. Otin takin pois päältä ja kaivoin koko repun ylösalaisin, ei sormusta. Hiki alkoi valumaan otsalla.. Konttasin lattialla pers pitkällä ja mietin selityksiä mitä kotona sanon (samalla huomasin ne kaikki pölypallerot joita oli pitkin lattiaa..) Alkoi jo itkettämään ja tuntui, että nyt mie romahan!! Mietin, että tää on niin tyypillistä mun tuuria, ei näin voi käydä kuin mulle. Tajusin sitten katsoa oikeaa kättäni ja kas kummaa, siellä sormus oli nimettömässä. Olin laittanut väärään käteen :D Iloisesti vihellellen lähdin kotiin ja nautin pakaroiden poltteesta. :D







sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Uusi tatuointi ja vapaa viikkoa..

Niin on tämäkin vapaaviikko lusittu ja hyvin on mennyt. Piti niin käydä aamuaerobisilla, mutta oli niin kiva nukkua aamuisin ruhtinaallisesti klo 5,20, niin en vaan saanut itseäni ylös klo 4,30 kun ei ollut pakko. Yhtenä aamuna crossasin ja yhtenä iltana kävin vesijuoksemassa, siinä tän viikon liikuntasuoritukset. Ei siis paljon jälkipolville kerrottavaa, mutta ihan luvallista. Ens vkolla taas täysi hönkä päälle. :-)

Kävin torstaina ottamassa uuden tatuoinnin. Vasen olkapääni on leikattu kaksi kertaa ja siinä tietty muutama arpi muistona. Halusin pysyvämmän muiston ja laitettiin arpien kohdalle kukkasia. Annoin tekijälle täysin vapaat kädet, hän on taiteilija, en minä :-)
Lopputulokseen olen enemmän kuin tyytyväinen. Mitäs te sanotte, oliko kivun arvoinen? 




Kukkia on muutama enemmän kuin arpia, jotta saatiin tasapainoisemmaksi (tää oli ihan oma päätelmä) ;-) Isoissa kukissa on arpi keskellä ja kuitenkin kukan kaikki yksityiskohdat näkyvät. Olen enemmän kuin tyytyväinen lopputulokseen ja tästä lähtien treenaan vain hihattomassa paidassa ;-)

Eilen kävimme Tallinnassa siskojen ja miesten kanssa. Heti laivaan mennessämme kävimme buffassa syömässä. Mä niin rakastan kylmiä kaloja ja niitä tuli taas syötyä hhmm. kohtuudella. ;-)
Pääruoka jäi kokonaan väliin ja jälkkäripöydästä söin pari pientä palaa juustoa ja pienet palat jotain makeaa piirakkaa (palat oli minipaloista puolet) ja hiukan sorbettia. Ei siis mitään övereitä, mutta sopivasti täyteen tuli. Ja täytyy antaa myönnytystä, että ruoat maistuivat hyvälle. Usein laivalla buffaruoka ei maistu juuri miltään, mutta nyt maistui. Voin siis suositella Viking Linen seisovaa pöytää :-)

Hätäisesti otettu kuva laivaan astuessa Tallinnan päässä. Kuvan laatu sopii täysin kuvaustaitoihini :)


Tallinnassa menimme bussilla kaupungille ( niin sopivasti seisoi siinä ja just mahduttiin kyytiin) ja menimme Virukeskukseen. Siellä me siskot kiertelimme kauppoja kun miehet kävivät ihastelemassa paikallista ravintolakulttuuria (en kerro, että olivat oluella).
Itselleni mukaan tarttui Niken laukku kun oli niin sopivasti tarjouksessa. Just olin kyllä heittänyt kaksi kassillista kaikenmaailman laukkua ja reppua Uffin laatikkoon, joten pitihän sitä tietty lisää hamstrata. Ja koska en kehdannut kertoa ukko-kullalle mitä olin ostanut niin sanoimme siskon ostaneen sen ja katunut ostostaan ja antoi sen mulle. Saattaa olla ettei ihan mennyt läpi, vaikka kuinka olin iloisesti yllättynyt siskon anteliaisuudesta.  :-)



Mukaan tarttui myös särkylääkettä joka on huisin paljon halvempaa kuin täällä. Harvemmin tarvin, mutta kun tarvii niin ottaa päähän jos ei sitä ole (varsinkin jos päähän ottaa muutenkin) ;-)
Lapsille toin tuliaisina namia ja työporukalle myös. Nykyisessä työpaikassa tuntuu olevan tapana, että aina tuodaan jotain herkkua, oli syytä tai ei. Itse en niitä syö, mutta en näin alussa ainakaan halua poiketa tavoista vaan ostin namisäkin heille vietäväksi. Mutustelkoon he, minä en!! :D

Helsingin päässä kävellessämme asemalle ohitimme Senaatintorin ja pitihän kirkosta napata kuva. Olis tietty voinut tsuumata hiukan ;-)



Katsoitteko keskiviikkona alkaneen Jutta ja puolenvuoden superdieetti ohjelmaa? Siinä oli valmentajana Kaisa joka on myös minun valmentajani. Hän siis tekee treeniohjelmani ja suunnittelee ruokavalioni. Hänen kanssaan myös treenaan aina välillä. Muidenkin pt:n palveluksia käytän. Kaisa on henkilö jota tulee katsottua ylöspäin, hänessä hehkuva karisma jo häikäisee. Ja tietotaito jonka omistaa on huikea. Puhumattakaan tsempistä jota häneltä saa, hän on vaan huikea ilmestys!! :-) Olen todella onnekas saadessani juuri hänet valmentajakseni (ketään muita valmentajia millään lailla väheksymättä, varmasti jokainen on omalla laillaan huippu). 

Nyt kun olen päättänyt, että jatkamme Kaisan kanssa yhteistyötämme vuoden verran, pitää minun myös tehdä itselleni konkreettiset tavoitteet. Se, että haluan kropan rasvattomammaksi ja lihaksikkaammaksi ei ole vielä kokreettista, sitä ei voi määritellä millloin on tarpeeksi. Ja koska en halua painollisia tavoitteita laittaa, jotten sitten stressaisi vaaán lukemilla niin en liitä tavoitteita mihinkään kilomäärään. Treeneistä saatava hyvä olo ei ole konkreettinen tavoite, joten en aseta sellaistakaan. Entä sitten jokin tavoite liittyen esim. maveen tai penkkipunnerrukseen? No ne nostettavat kilotkaan ei juurikaan kiinnosta, sama nostanko 50kg vai 70kg, ei väliä. Ja kilpailemaan en koskaan lähde, se ei ole mun juttuni. Näitä sitten miettiessäni päätin, että vuoden päästä haluan vetää leukoja. En tiedä miten olkapääni siihen reagoi, mutta kokeillaan. Niin paljon siis voimaa, että leukoja pystyn vetämään. Tuleeko niitä sitten yksi tai viisi, ei väliä kunhan niitä saan vedettyä. Ja tietty mitä vähemmän kropassa tavaraa niin helpompaa vetää (onko tää vaan mun logiikkaa??) 

Tämä siis päätetty, vuoden päästä leuanvetokilpailu. Tai siis reilu vuoden päästä, mutta kuitenkin. Se on nyt päätetty ja sen eteen aletaan tekemään töitä. :D

Nyt alan viikoittaiseen ruokarumbaan. Ruokaa tehdään paljon ja se pakastetaan jotta voi iltaisin otta sulamaan seuraavan päivän evääksi. Ei tod. jaksaisi joka päivä jotain vääntää.

Nauttikaa talvesta, niin minäkin teen :D




sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Terveiset aamulenkiltä

Tällä viikolla olen tehnyt kaksi aamuaerobista kävellen ja molemmat nyt viikonloppuna. Vaikka pakkasta on -18 niin pakko sanoa, että fiilis on aivan eufoorinen kun kävelee tuolla ja näkee luonnon kauneuden. Yritin ottaa valokuvan, mutta koska olen niiin surkea kuvaaja ei välttis näytä miltään. 




Nojoo, tätä katsoessa tulee mieleen mitä on kuvaajan mielessä liikkunut, mitä tässä on ollut tarkoitus kuvata?? Koska vastauksesta ei mitään tietoa en viitsi asiaa enempää miettiä. Älkää tekään vaivautuko ;-)

Perjantaina olisi voinut olla 13. päivä, ei mennyt ihan putkeen ei. Olen ennenkin kertonut, kuinka kova olen unohtelemaan asioita, mutta perjantai vei voiton varmaan kaikesta :-)
Aamulla puolessa välissä työmatkaa tajusin, että puolet eväistäni puuttuu. Eli pähkinät ja prodejuomajauhe jääneet kotia. Onneksi Pasilassa on Punnitse ja säästä liike, niin sain haettua pähkinät sieltä. Matkalla töihin on siwa ja sieltä hain valion Profiel juoman tai mitä lie onkaan. 

Töistä lähtiessäni oli hiukan kiirus, jotta ehdin pt-treeneihini. Matkalla tajusin, että puhelin jäi työtakin taskuun ja piti kääntyä takaisin hakemaan se. Treenin jälkeen oli suunnitelmissa käydä K-kaupassa hakemassa raejuustoa (syön laktoositonta ja Pirkan laktoositon raejuusto on parasta), mutta tajusin ettei minulla ole lompakkoa kassissa joten olin jättänyt senkin töihin. Tässä vaiheessa en tiennyt olisinko itkenyt vai nauranut, ketutti melkoisesti. Ratikalla takaisin töihin ja tutkimaan pukukaappi, lompakkoa ei missään. Pieni paniikki alkoi nousemaan ja tyhjensin reppuni ja mitäs sieltä löysinkään ellen lompakkoni. Nyt jo nauratti, oma tyhmyyteni!! :D Pääsin vihdoin lähtemään kotiin päin ja olin jo unohtanut raejuustot, olkoon, haen ne myöhemmin.

Jalat oli pt-rääkin jälkeen kuin hakatut, vaapuin kuin ankka koska en voinut kävellä kunnolla. Vielä näin sunnuntaina on jalat ihan soseena, ei pääse istumaan eikä sänkyyn tai ylös ilman valtavaa tuskaa. Ja jotenkin kieroutuneella tavalla tästä pitää ja odottaa seuraavaa kertaa. Mikä ihmeen masokisti musta on tullutkaan?? ;-)
Onneks tätä herkkua on luvassa taas reilu vkon päästä. Ens vko kokonaan lepoa (aerobista saan tehdä, onneksi), mutta salilla treenaaminen jäissä. Toisaalta hyväkin, koska oikea kyynärpää on vissiin tulehtunut koska kipuilee niin paljon. Hyvä antaa taukoa sille :-)

Ens vkolla menen laitatuttamaan tatuoinnin vasempaan olkapäähän. Siihen missä on arpia kahden leikkauksen jälkeen. Laitan sitten kuvia miltä näyttää. Tiedän, että tuska tulee olemaan valtava, mua vaan sattuu se homma niin vietävästi. Viimeksi kun laitatin oikeaan nilkkaan kuvan niin huusin ja valitin enemmän kuin teuraalla olevat siat (tai en ole varma, koska en onneks ole joutunut olemaan teurastomassa koskaan) ja mieheni videoi asian. Joo, kyllä sille ollaan naurettu mutta onneks (mun onneksi) video on kadonnut puhelimien vaihtojen yhteydessä :-) 

Töissä joudun käyttämään allakkaa koko aika (mä tunnen itseni NIIIIIN tärkeäksi) ja koska en halunnut katsoa tylsiä sinisiä kansia koko aika niin vähän tuunasin allakkaani, miltäs näyttää? Mä tykkään!! :-)



Joku voisi vetää tästä johtopäätöksen, että minulla on aina ruoka mielessä, eikä varmasti olisi kovin väärässä :-) Mutta eikös vaan ole aika pirteän näköinen?




torstai 16. tammikuuta 2014

Nauruterapiaa

Tässä eräänä päivänä salilla ollessani hyvän ystäväni kanssa (terkkuja, tunnistat itsesi jos tätä luet ja olet ainakin väittänyt lukevasi, tiedä sitten totuutta) :-), muistin erään asian ja kertoessani asiaa ystävälleni nauroin itse maha kipeänä. Samalla sain hyvän vatsatreenin siis. ;-)

Mikä mua sitten niin kauheasti nauratti? No, meidän salilla on smith-laite (mikä ei lienee mikään yllätys), mutta siinä tangossa ei ole kunnollista pehmustetta joka olis kiva olla, ettei niska olisi niin kovilla. On sellaisia pehmusteita jotka eivät enää pysy tangossa, koska ovat niin rikki. No, minä kotona tätä asiaa pähkäilin ja muistin, että meillähän on vaahtomuovia (saatu jonkin paketin mukana) ja mietin josko siitä saisi tuunattua itselleen suojuksen jota kantais sitten mukanaan ja olis aina pehmuste tangossa kuin tarvisi. Asiaa esitin miehelleni, funtsin miten saisin sen pysymään tangolla, leikkaisinko palan superlonia ja laittaisin joka kulmaan narun ja sitoisin sen tankoon tarvittaessa. Miehellä oli vielä parempi idea. Laitetaan nauha kahdelle reunalle ja voisin sitoa sen kaulaani ja pitää kuin viittaa. Ja kun vielä piirrämme siihen Supermiehen logon olen kuin lentävä Supermies aina jalkapäivänä. :-) :-)

Tätä siis kerroin ystävälleni salilla ja samalla mietin kanssatreenajien ilmeitä kun pokkana treenaisin Supermies viitassani, olis siinä pullistelijoilla ihmettelemistä. :-)
Jatkoimme treenejä (kykenin sentään jatkamaan vaikka mahaan sattui) ja eräs mies lähtiessään kysyi ystävältäni, että tekö täällä niin iloisesti äsken nauroitte? Hän kuuli pukuhuoneeseen saakka ja häntäkin alkoi hymyilyttämään kun oli niin iloisen kuuloista. Ystävä sitten kertoi, että kaverihan se tuossa iloisesti nauraa, onneks ei sentään syytä kertonut. :-)

Eilen sitten ollessani salilla, oli kyseinen mies taas lähdössä (meillä selkeästi sama aika treenailla tai sitten olemme molemmat siellä aina). Hän kysyi minulta jotain ja koska kuuntelen treenatessani musiikkia en kuullut mitään mutta tajusin ottaa napit korvilta ja kysyin, että anteeks, sanoitko jotain? Vastasi, että nyt ei kuulunut sun iloista naurua, hän tuli niin hyvälle tuulelle viimeksi. Ja sitten hän kertoi asiasta seuraavalle miehelle. Kohta mulla on varmaan joku hullun hihittelijän maine siellä (tosin mä en hihittele vaan nauran ja lujaa) :-)

Jutta omalla luennollaan puhui siitä, kuinka negatiivinen ihminen kerää itselleen negatiivisia asioita itselleen ja positiivinen taas positiiviisia ja olen samaa mieltä. Itse pyrin pysymään pois ihmisten läheltä jotka kovin negatiiviisia, he imevät toistenkin energian, sanonkin heitä ankeuttajiksi (tiedättehän Harry Potterista). Itse olen iloinen ja positiivinen ihminen ja sillä olen jaksanut kurjemmatkin hetket elämässäni. Nauran paljon ja osaan nauraa itselleni, se on myös taito joka jokaisen pitäisi  oppia. Pidennän siis ikääni, taidankin elää ikuisesti, se on ainakin ollut suunnitelmissani. :-)


Tässä pari kuvaa, missä mulla ilmeisen hauskaa :-)






Entä sä, mikä sut saa nauramaan? 



maanantai 13. tammikuuta 2014

Lehdestä luettua

Olen ostanut muutaman lehden tässä lähiaikoina vaikka yleensä olen todella surkea lehden lukija. Selaan ne läpi, luen ehkä jutun tai kaksi ja loput jää lukematta. Nyt ajattelin parantaa tapani ja edes yrittää lukea ne kannesta kanteen (Ruokaohjeita en lue koskaan, luulen osaavani ruokaa tehdä ilman ohjeitakin. Jos haluan tehdä jotain uutta niin tuskin etsin ohjeita lehdestä..)

Nyt olen siis ostanut FitBody lehden ja sen ostin saadaksen lukea jutun Rahkamuijasta, luenhan hänen blogiaankin niin halusin uteliaana lukea mitä hänestä kirjoitetaan. Myönnän, että lehti on vielä lukematta loppuun, mutta tässä joku ilta sen tulee luettua (ehkä). Ostin myös uuden KG-lehden koska tiesin, että siinä taas on juttu Jennasta, joka myös mukana Fitfarmin pt-valmennuksessa kuten minäkin. Oikein hyvä juttu sekin, toimittajat ilmeisesti osaa kirjoittaa (terävä huomio) :)


Kg- lehdessä oli myös Jutan 8 neuvoa  laihduttajalle.

  • Aseta itsellesi konkreettinen tavoite (allekirjoitan täysin, tavoite konkreettinen ja sellainen mikä ei aivan utopiaa eli on saavutettavissa, kirjoita tavoite itsellesi ylös)

  • Älä tuijota vaakaa vaan luota kuviin (tämänkin allekirjoitan. vaaka ei kerro sulle yhtään mitään sun olosta, kiinteytymisestä, muutoksesta. mihin tarvitset kilomäärän tietoa, tuskin mihinkään!!)

  • Hanki ammattitaitoisen ihmisen tekemät ohjeet ruokavalioon ja treeniin. (tämäkin niiiin totta. itse sitä luulee syövänsä niin terveellisesti mutta mikä olikaan totuus, jotain aivan muuta. kokemusta on vaikka muille ammentaa) :)

  • Liiku monipuolisesti ja säännöllisesti (tämä on ihan varmasti jokaisen tiedossa tai on elänyt purkissa)

  • Muista juoda runsasti vettä ( kolme litraa vuorokaudessa, myönnän, että tässä on haastetta itselleni, ei niinkään salille tai lenkille lähdössä)

  • Nuku riittävästi (tää olikin toinen haaste, miks sitä onkin joka ikinen ilta niin vaikeaa mennä ajoissa nukkumaan vaikka tiedät kellon soivan klo 5,20)

  • Mene ostoksille kylläisenä ja valmiin kauppalistan kanssa ( mä olen kaikkea muuta kuin kivaa seuraa kun olen nälkäinen, se olotila ei vaan sovi mulle ja kysynpä vaan kelle naiselle se sopisi!!)

  • Muista pitää yllä positiivinen mieli, laihduttaminen vaatii kärsivällisyyttä ja aikaa (kumma kyllä, ne kilot ei lähde viikossa eikä vielä edes kahdessakaan. lihakset ei kasva kerran salilla käytyä vaan senkin eteen joutuu tekemään tolkuttomasti töitä, tunteja, vuorokausia, viikkoja, kuukausia, vuosia hikistä raakaa työtä jossa ilo voi olla kaukana. mutta se tulos mitä tulee, se palkitsee) :)

Kolmas lehti mitä olen tässä selaillut (en vielä ole ehtinyt sitä tarkemmin lukea) on MeNaiset Sport ja se tipahtaa säännöllisesti postiluukusta. Tilasin sen ollessani todella hyvällä tuulella (syytä en jaksa muistaa) vaikka tiesin jo tilatessani, että tuskin sitä tule luettua. :) Kiertoteitä kuulin, että seuraavassa numerossa olisi juttua valmentajastani Kaisasta, se pitää ehtottomasti lukea. Mä niin fanitan Kaisaa, siinä on ihminen paikallansa <3 

Mulla on tosiaan kaapeissa metrin korkuinen pino erilaisia lehtiä ja myönnän etten ole lukenut suurintakaan osaa, tuskin yhtään kannesta kanteen. Mutta siellä ne kaapissa odottaa aikaa jolloin olisi aikaa niihin perehtyä (tuskin koskaan). Ja koska lehdillä tapana toistaa itseäään (joka tammikuu on laihdutusta, erilaista kuuria, jumppaohjelmaa ja elokuussa sama juttu) niin voisin lukea vaan yhden vuosikerran ja heittää loput menemään. :)

Mutta annetaan niiden vielä olla kaapissaan, en tarvitse ainakaan vielä sitä hyllytilaa. Ehkä ne sitten joskus tulee kaapista ulos :)
Ja nämäkin lehdet tekee kohta seuraa edeltäjilleen, johan kohta taas kolahtaa postiluukusta Fit-lehti jota pitää hiukan selailla, jos siinä vaikka vahingossa olisi eksynyt jotain uutta asiaa näin tammikuun kunniaksi :)









lauantai 11. tammikuuta 2014

Jutta on the road

Olin eilen kuuntelemassa Jutan luentoa Barona-areenalla Espoossa.
Olin pyytänyt ystävääni mukaan ja hän lähtikin, kiitos hänelle ja oli ihana nähdä :)

Bussiin mennessäni näin yksin istuvan nuoren naisen ja heti tajusin, että tunnen hänet jostain. Ja "tunsinhan" minä, luen hänen blogiaan ja joskus jotain kommentoinutkin. Taisi toinen pelästyä kun istahdin vastapäätä ja aloin juttelemaan. Yleensä ei kuule tuntemattomien juttelevan sinulle, mutta minut tuntevat tietävät etten ihan ujoimmasta päästä ole ollenkaan. :) Me sitten vietimme yhdessä illan, eihän ketään saa yksin jättää, varsinkin kun ensin tuppautuu seuraan kysymättä haluaako toinen seuraa vai ei :)

Luento oli jälleen hyvä, tosin aika samat asiat mitä olin kuullut jo aikaisemmin. Tällä kertaa myös Bull oli mukana ja vastaili Jutan kysymyksiin. Bullilla ulosanti on ihanan suoraa ja minähän repesin muutaman kerran täysin. Mutta uskon, että monet saivat miettimisen aihetta Jutan ja Bullin puheista, varmasti olivat tyytyväisiä siihen miten perjantai-iltaansa viettivät. :)

Ja näin monta ihanaa FF-ystävääni ja valmentajani Kaisan, on vaan niiiiin hienoa kuulua joukkoon kummaan. Ilta oli siis kaikenkaikkiaan oikein onnistunut, motivaatiota tuli taas ammennettua taskut täyteen :)

Kävin muuten ostamassa itelleni uudet salikengät, tälläiset. 






Eiks vaan olekkin aikas mageet, kyllä nyt kyykyt lähtee :)
Tosin tänään kun tein jalkatreenin niin askelkyykyissä eteen ne eivät olleet parhaat mahdolliset, mutta nyt ei valiteta. Ehkä seuraavaks pitää laitattaa pitkät, hienot kynnet. Ggrrr ja murrrr :)

Mieheni se tänään yllätti mut täysin. Kauppaan mennessämme sanoi, että mennääns käymään Intersportissa. Jos olisi ollut mustaa maalia tarjolla, olisin maalannut rastin seinään. HÄN pyytää Intersporttiin. No, ei se vielä mitään. Katsoimme hänelle ulkoilupukua, siis hänelle, ikuiselle sohvaperunalle joka inhoaa jo sanaa liikunta!! No, katsottiin pukua ja hän kysyi millainen sen pitää olla. Jaaá, kun en tiedä sen tulevaa käyttötarkoitusta niin hiukan vaikeaa sanoa. Jos meinaat pitää sitä kaapissa niin riittänee hiukan halvempikin versio, mutta jos meinaat liikkua sen kanssa niin pitänee katsoa uudestaan. Loppujen lopuksi hän osti itselleen ulkoilupuvun. Meinasin pyörtyä hämmästyksestä. Ja alusvaatekerraston osti. Ja kyseli kenkien perään, hanskojen ja pipon. Hyvin huolissani kysyin, mitä meinaa niillä kaikilla tehdä, turhaan niitä on kaapissa seisottaa. Lähtee kuulemma kanssani lenkille, mutta klo 4,45 on turhaa odottaa hänen lähtevän mihinkään. Mielenkiinnolla odotan montako kertaa hän kanssani lenkkeilee, mutta lupaan joka kerran kun hän mukaan lähtee olla iloinen asiasta enkä valita vauhdista tms. Miehet, ne todellakin osaa yllättää!! <3


sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Juhlat on juhlittu

Eilen vietimme valmistujaisiani, kihlajaisia, miehen syndet ja vaariksi tulon (pian vaavi sieltä tuloo) ja pakko myöntää, että oli meillä muuukaaavaaa :)

Aamusta alkaen mieheni kanssa aloimme siivoamaan ja väsäilemään tarjottavia. Ite ei ehtinyt syömään koko päivänä, aamupuuron sain syötyä mutta seuraava evästauko olikin illalla. 

Olin ihan häsessä koko illan, pitäisi ehtiä jokaisen kanssa seurustelemaan mutta samalla pitää seurata että jokainen saa syödäkseen, juodakseen, viihtyy ja seurustelee jne. Ei ole emännän rooli helppo, mutta onneks on osaava mies rinnalla :)

Tässä muutama kuva tarjottavista 















Tämä päivä mennyt täysin toipuessa. Illalla join peräti kolme siideriä ja hiukan kuohuviiniä ja syömiset oli sitten herkkua herkun perään. Loppuillasta sydän hakkasi kuin pajavasara ja tuntui, että kävin aivan ylikierroksilla. Vaikka tarjoomukset olivat hyviä niin myönnän, että on ollut tänään ihanaa syödä OMIA ruokia :)
Huomenna sitten aamusta lenkille ja iltapäivällä salille, mä niin odotan sitä :)


perjantai 3. tammikuuta 2014

Pillillä imettävää ruokaa, kiitos!!

Eilen valmentaja-Kaisan kanssa treeneissä. Olin ajatellut, että tekisimme jalkoja, mutta koska tietenkin juuri tänä päivänä kroppa päätti vuotaa, niin jätin suosiolla jalkojen treenaamiset väliin.
Selkää olin just treenannut niin jäljelle jäi olkapäät ja kädet.

Voin rehellisesti kertoa, etten ole aikaisemmin kokenut mitään kamalampaa. Kädet oli aivan tulessa, tuntui etten saa kättä nostettua, saati siihen iskettyä tankoa tai painoa. Mutta niin mä vaan selvisin siitäkin, silmät kiinni väänsin ja välillä pääsi huuto jos toinenkin. Kaisa nauroikin, että nyt on tekemisen meininkiä. 

Ja kun tuntui, ettei se hiton tanko nouse enää milliäkään, toinen karjuu sun korvaan, että nousee nousee niin jotain tapahtu ja se hiton tanko nousi. Ja kun katoin niin Kaisa piti tankoa vaan sormellaan joten ei apua voinut kovinkaan tulla. Mutta fiilis treenin jälkeen oli AIVAN mieletön. Ja jos oli vähänkään mietintää jatkaako tätä valmennusta niin se ajatus haihtui päästä hien mukana, tätä ehdottomasti jatketaan. :)

Jossain vaiheessa katsoin eka kelloa ja sitten sanoin Kaisalle, että uskaltaako tässä vaiheessa kertoa, että lauantaina meillä juhlitaan ja silloin meinaan syödä. JAAHA, vastasi Kaisa, lisäilläänpä painoja sitten ja niitä lisättiin. :) 

Kotona sitten tuntuikin, että ei haarukka edes nouse. Mielellään olisi imenyt pillillä jotain sosekeittoa, mutta kun ei sitä ollut tarjolla joutui syömään muuta :)

Huomenna meillä on sitten juhlat, tänään pitää alkaa valmistelemaan. En kerro vielä meidän menuta, se on valtiosalaisuus ;) Laitan kuvia sitten tulemaan, uskon että pöydästä tulee näyttävä. :) Tässä kuitenkin muutama kuva tyttäreni valmistumisesta 1,5v sitten. :)










Kävin eilen tutustumassa uuteen työpaikkaani. Porukka tuntui tosi mukavalta, uskon että tulen viihtymään siellä ja opin todeeella paljon uutta. Johan vuosihoroskooppi sanoikin, että tästä vuodesta tulee huikea, varsinkin työasioissa. Ehkä mä olen loppuvuodesta jo osastonhoitaja ;)