Ja sitten hän lepäsi..

Lepoviikko menossa, kuten otsikostakin saattoi päätellä. Näitähän mulla on joka kuudes vko ja tämän jälkeen nää alkaa olemaan joka viides. Olen varmaan jo monta kertaa kertonut mitä teen lepoviikolla joten en sitä sen enempää ala avaamaan. Levätty on, se mitä ollaan tehty on tehty kevyemmin eli puntilla pienemmillä painoilla ja ei mitään hiittiä tai sykkeen kohotusta ole tehty. 

Hierojalla oli tarkoitus käydä, olin varannut ajankin, mutta työ esteiden takia jouduin sen perumaan. Onneks pääsen ens tiistaina hierotuttamaan jalat vaikka eipä ne nyt erityisemmin tukossa olekkaan. Mutta hieronta tekee aina hyvää, oli paikat tukossa tai ei. :-)

Nyt ollaan yhdeksättä viikkoa menossa dieetillä. Viime viikolla päästiin taas huimiin tuloksiin, siihen samaan mihin olemme jo tottuneet eli puhtaaseen, pyöreään nollaan. Ei pudotusta, ei plussaa. Tämä oli kolmas vko peräkkäin kun näin kävi, eli alkaa olemaan jo ihan tuttua. :-)

Tämän ihanan/osuvan kuvan siskoni jakoi fb sivuillani. NIIN asiaa :-)

Viime viikolla teimme sitten muutoksia ruokailuun, vähensimme proteiinia melkeinpä joka ruoalta. Alkuviikosta sen huomasi nälkänä, vähentyihän kalorit samalla. Muutamalta ruoalta vähentyi myös rasva, joten kaiken järjen mukaan tällä pitäisi olla vaikutusta pudotukseen. Mutta kuten olemme jo varmasti huomanneet, ei järki ja dieetti sovi meikäläisen puheissa edes samaan lauseeseen, niin en olisi yhtään hämmästynyt vaikka mitään ei olisi tapahtunut tälläkään viikolla. :-)

Seuraavaksi ehkä kokeilenkin tätä dieettiä. :-)

Kaloreiden tippumisen takia lisättiin päiviä jolloin kaloreita on enemmän. Jalkatreeni päivinä jolloin kulutuskin on isompaa, on myös ruokaa enemmän. Sitten on yksi päivä jolloin syödään melkeinpä täysin vaan hiilareita. Rasvaa ei ole oikeastaan ollenkaan ja prodeakin erittäin vähän. Näin saadaan hiilaria koneeseen jolla sitten taas jaksaa paukuttaa paremmin treenejä. Tai henkseleitä, ihan miten vaan. :-)

Kävin maanantaina ottamassa uuden tatuoinnin. Minullahan oli rintapielessä aikoinaan siihen isketty käärmes, olin sen siihen tikkauttanut Tallinnassa vuonna -99. Hän oli kulahtanut ja aikansa ollut ja kaikkea nähnyt, nyt oli aika hänet peittää ja hyvästit heittää. :-)

Niinpä kävin otatuttamassa siihen päälle kukkasen. Annoin taiteilijalle vapaat kädet ja lopputulokseen olin erittäin tyytyväinen. Kun toinen on taiteellinen ja työnsä osaava niin jälki ei voi olla kuin priimaa. :-)
Isompi se on kuin aluksi ajattelin, mutta se ei haittaa mitään. Vähän sieltä alta häivähtää alkuperäinen, mutta sekin on ihan hyvä oikeastaan. Kärmeksellä on kuitenkin oma historiansa joten on oikeastaan vaan kiva, ettei Hän kokonaan ole hävinyt. :-)

Ukkokulta halusi viedä minut viime vkl elokuviin. Hätä päissäni suostuin. Kävimme katsomassa Tappajan näköinen mies. Mun mielestä Hän näytti ihan Samuli Edelmannilta, mutta jos oikein mielikuvitusta käyttäisi niin saattaisi häntä kutsua tappajan näköiseksi. Tappaa tylsyyteen tai omaan huonouteensa näyttelijänä!! Jos saitte käsityksen, että en pidä kyseisestä näyttelijästä niin olette hiton oikessa. En mä pidäkään. 

Miks mä sitten lähdin katsomaan sitä? Hyvä kysymys, välillä sitä joutuu parisuhteessa tekemään asioita jotka ei ole niin kovin mukavia. Kuten anopin tapaaminen. Sitäkin joutuu välillä tekemään vaikka ei se aina riemukiljahduksia aiheutakkaan. Jos pitäis valita Edelmannin ja anopin väliltä niin ehkä kuitenkin valikoituisi anoppi. Hän ei ainakaan yritä edes laulaa!! :-)

Huomenna on sitten THE DAY!! Menen Lahteen Ilonan kanssa treenailemaan. Nyt on lihasryhmäksi valikoitunut tissit ja olkapäät. Sitten me niin pistetään tissit huutamaan armoa ja olkapäät tuleen. Mä rakastan treenata olkapäitä, se vaan on ihan parasta kun ne saa niin pumppiin ettei meinaa käsiä saada liikutettua. Silloin olisi aina hyvä olla pilli mukana juomapullossa jottei tarvitsisi käsiä nostaa ollenkaan. :-)

Kävin tänään ystävän kanssa kävelyllä töiden jälkeen. En viitsinyt laittaa pidempää takkia päälleni, jottei tule liian kuuma. No ei todella tullut joo. Perse ja reidet ihan umpijäässä, eivät meinanneet sulaa koko iltana. Se on kumma kun sitä paleluttaa paikkansa, niin menee järjetön aika sulamiseen. Seuraavalla kerralla tiedän olla viisaampi ja laittaa enemmän päälleni. Kun ei siellä ulkona sitten niin lämmin ollutkaan vaikka on jo maaliskuu. :-)

Aamusta lenkille vielä toisen ystäväni kanssa ja sitten nokka kohti Lahtea. Kerron sitten ensi kerralla miten tän viikon kaloreiden pudotus näkyy vaa'alla. Mutta älkää kuitenkaan henkeänne pidättäen jääkö odottamaan suuria pudotuksia. Ukkokullan sanoin:"Sulla on aika erikoinen dieetti." :-)
Ei paino tipu ei, mutta eipä sitä ole tullut takaisinkaan.  Se jaksaa mua lohduttaa!!

Nautinnollista viikonloppua ja vähän arkeakin. :-)

Kahdeksas viikko, entä miten meni tankkaus?

Se on jo kahdeksas viikko joka on dieettiä meneillään. Kyllä nyt alkaa olemaan suonet näkyvissä, lihakset on ihan säikeillä ja rasvasta ei tietoakaan. Tuskin tarvii enää kauaa olla vähemmällä ruoalla, koska tää homma vaan etenee kuin juna. Paino tippuu silmissä, vaattet roikkuu päällä ja posket on lommolla. Jos ette usko niin valehtelen lisää. :-)

Tosiasiassa tää ei mene eteen eikä taakse. Ollaan tietty tyytyväisiä ettei takapakkia tule, mutta aikuisten oikeasti en olisi kovin pahoillani jos alkais näin ensiks edes paino laskemaan edes vähäsen. Viime viikon huikea tulos oli ihan pyöreä 0, oikein sellainen +-0. Toisaalta siihen alkaa jo tottumaan, mutta koska olen nainen ja dieetillä oleva nainen, niin mun oikeus on olla vähän äkämökö kun ei paino laske. Olen jotensakin sisäistänyt ajatuksen, että dieetin tarkoitus on saada painossa tapahtumaan muutosta. Korjatkaa vaan jos olen väärässä, syön mielelläni sanani jos olen väärässä. :-)

Se valituksesta, ei tää ainakaan valittamalla etene mihinkään. Nyt on muutoksia tehty, katsotaan miten ne tehoaa vai tehoaako ne. Jos ei niin sitten ruokavalio pitää purkaa atomeiksi ja tarkistaa joka mustikka minkä syön kuten Valkku asian ilmaisi. No, toivotaan tosiaan ettei siihen tarvitse mennä. :-) Muutoksista myöhemmin lisää.

Tankkauspäivä oli viime sunnuntaina, miltä se näytti? No tältä.. Aamupalaksi söin ison kasan kaurapuuroa kanelilla ja päärynä-mango piltillä. Kieltämättä kaipasin hiukan kookosöljyä makua antamaan, mutta tääkin makuelämys oli oikein miellyttävä, ei siis valittamista. Puuron lisäksi söin gluteenitonta sämpylää, niitä oli kahta makua. Oli porkkanayrtti ja olisiko toinen ollut tattarirouhe tai jotain sinne päin. Olivat tuoresämpylöitä ja aivan kipeen hyviä. Niitä söinkin sitten vähän pitkin päivää. :-) Myös hedelmä kuului aamiaiseeni ja valikoin päärynän. Häntä onkin ollut vähän ikävä tässä matkan varrella. :-)

Seuraavaksi söin töissä välipalan johon kuului jälleen sämpylää jonka päälle laitoin muuten hummusta. Hitto, että olikin hyvää. Sämpylän päällä oli kasviksia ja jälkkäriksi oli kuivattuja hedelmiä eli taatelia ja ananasta. 

Lounaaksi mulla oli riisiä dolmiokastikkeella sekä parsakaalia. Jälkkäriksi oli jälleen kuivattuja hedelmiä. 

Välipalaksi vedin taas sämpylää ja kuivattuja hedelmiä. Sitten tuli kiire lähteä töistä ja jäi osa välipalaa syömättä joka olisi ollut hedelmäsalaatti, niin söin sen junassa matkalla kotiin. Hätä ei lue lakia meinaan. :-)

Kotona meni vielä illemmalla hedelmäsalaattia ja sämpylää. 

Tän enempää en jaksanut vaikka olisi pitänyt syödä vielä kerran illan aikana, mutta maha ei vaan kertakaikkiaan vetänyt enempää. Nytkin mulla särki mahaa, välillä jopa oksetti. Mutta hyvin selvisin. Illalla nukkumaan mennessä tiesin tasan mitä tarkoittaa sanonta: "Mennä mahansa viereen maate." Turvotus oli aika jäätävää. :-)

Mitäs vaaka näytti seuraavana päivänä tän kaiken ähmimisen jälkeen? Paino nousi niinkin maltilla kuin tasan kilon, eli silloin tankkaus oli aiheellinen.  Elimistö alkoi olemaan tyhjä hiilareista ja näin se saatiin taas täytettyä. Seuraavana päivänä oli kilosta jäljellä enää +100g eli nopeasti myös lähti nesteet taas liikkelle. Koska hiilaria tuli yhtäkkiä 500g, normaalin 150g sijasta ja vettä join joka välissä niin turvottaahan se. Mutta ei tosiaan mennyt kauaan, seuraavana päivänä, puff ja nesteet poistuneet. 

Mitä hyötyä tankkauksesta oli? Mulla oli tiistaina jalkatreeni valkun kanssa ihan  vaan siksi, että tankkauksen jälkeisen treenin on hyvä olla se lihasryhmä joka itselleen on se heikoin ja mulla se on jalat. Niinpä paukutettiin ne turvoksiin ja voi Sylvi ja sen sisarukset, en ole koskaan kokenut samanlaista kipua lihaksissa kuin silloin. En tiennyt mitä odotin, mutta en varmasti ainakaan tätä. Ei tosissaan tiennyt olisiko itkenyt vai nauranut joten vaan nauroin. Mä usein nauran sillain vähän hysteerisesti kun alkaa oikein sattumaan. Mutta työkaverin sanoin: "Jos asialle ei voi nauraa, sitten se on jo ongelma." No, kipu ei ollut ongelma, mä nauroin sille päin naamaa, hahhahahhahaa!! :-)

Mitäs me sitten tehtiin? Ensin kyykättiin, nyt painoa oli 67,5kg. Valehtelisin jos sanoisin, että se oli helppoa koska sitä se ei todellakaan ollut. Mutta se meni. Ja liki aina niin myös tällä kertaa, mä alan lämmetä vasta kun sarjat jo tehty ja vaihdetaan liikettä. Mun lihakset lämpenee selkeästi hyvin hitaasti. Toisin kuin MÄ, joka välillä lämpeen turhankin nopeasti. :-)

Tämän jälkeen mentiin prässiin, aluksi yhdellä kiekolla ja aina 4 toiston jälkeen lisättiin yks kiekko. Näin mentiin siihen saakka kunnes ei enää mennyt yhtään ja lähdettiin samalla tyylillä alaspäin. Näin saimme toistoja yhteensä 36 ja jalat niin täyteen verta ja kipua etten ole tosiaan eläissäni kokenut. Nyt tasan tiedän miltä miehistä tuntuu kun veri pakkautuu yhteen paikkaan, tosin mulla se paikka oli jalat eikä jalkoväli!! :-)

Teimme, minä tein myös takareisi koukistuksia, v-squattia, haarakyykkyä kahvakuulalla, reiden loitontajia ja pohkeita. Joka laitteen jälkeen salaa toivoin, että josko tämä olisi jo viimeinen liike, mutta ei. Valkulla ei ollut mihinkään kiire, hänellä todellakin oli aikaa rääkätä mua!! Jestas, että oli jalat turpeena!! :-)

Arvatkaa tuliko hyvä fiilis, kun sain kuulla kehuja mieheltä? Eikä ne ollut oman miehen sanomia eikä edes työkaverinkaan. Vaan salilla odottaessani Valkkua kävin erään kanssa treenajan kanssa keskustelun, sellaisen pienen kannustuspuheen tai sillain ainakin sen otin. Hän kysyi ensin oliko hyvä treeni? No, olin veivannut siinä vaiheessa 10 min crossaria ja naamani oli aivan punainen ja hikinen, mutta treeni oli vasta edessäpäin ja sen hänelle sanoin. Hän sanoi, että sinä näytät hyvälle. Voi kiitos, kiva kuulla, tosin dieetti vasta meneillään, katsotaan miltä näytän sen loputtua. 

Sinä treenaat tosi kovaa, olen katsonut. Hei kiitos, olen ihan otettu. Yritän todellakin aina treenata kovaa, olin yksin tai pt:n kanssa, aina annan kaikkeni. Sinä et ota itsestäsi kuvia peilin edessä, niinkuin nuoret naiset nykyään tekee. He ottavat kuvia ja sanovat käyvänsä salilla ja sitten ihmettelevät kun ei tule tulosta. No, sepä se, ei tänne tulla kuvia ottamaan vaan treenaamaan. 

Tän keskustelun kulun voitte mielessänne kuvitella huonosti suomeksi puhuttuna niin saatte käsityksen miltä se kuulosti. :-)

Mutta se ei tosiaan yhtään haitannut vaikka hän onkin sellainen minimies minimaasta tai mistä lie onkaan. Kehu on kehu ja olin tosi otettu hänen sanoistaan. Valkulle asiasta kerroin ja hän sanoi ihmetelleensä, että yrittäääkö minimies pokata mua. Mutta oli samaa mieltä kanssani, kiva kuulla tuollaista!! :-)

Mahdollisesti uusi tankkaus heti perään? Valkku sanoi alkuviikosta, että jos tankkaus on aiheuttanut aineenvaihduntaan kunnon buustauksen ja se on saanut painon lähtemään alaspäin niin sitten on heti sunnuntaina jälleen uusi tankkaus. Sovittiin, että tänään, lauantaina otan painon ja jos se on laskenut enemmän kuin -100g niin tankataan. Aamulla siis paino ja viestiä Valkulle. Joo, otin painon mutta eipä se kauheasti yllättänyt kun näin sen olevan +100g viime viikosta joten ei tarvi huomenna varmasti ähmiä hiilaria massua täyteen. Viestiä en ole vielä laittanut, antaa toisen rauhassa viettää lauantai päiväänsä, ehtiipä hän kuulla tämän ratkiriemukkaan uutisen hiukan myöhemminkin. :-)

Ensi viikolla lepoviikko. Ja kyllä taas eilen huomasi treenatessamme selkää ja tisuja, että lepo tulee taas tarpeeseen. Nyt olen taas viisi viikkoa treenannut lujaa, tehnyt kovia aerobisia ja yrittänyt saada kulutusta korkealle. Nyt kroppa on taas sitä mieltä, että on aika höllätä. Ensi viikolle mulla oli alunperin hieronta varattuna, mutta työmenojen takia jouduin sen perumaan. Luvassa siis aerobista ja ehkä kevyempää treeniä, ainakin yhden jalkatreenin menen Valkun kanssa tekemään. Mutta lepoa mielelle ja kropalle, siitä on ensi viikko tehty. :-)

Tän jälkeen meinaan viettää lepoviikkoa joka viides viikko joka kuudennen sijaan. Paukuttelen kuitenkin aika kovia treenejä mielestäni joka kerta ja kroppa alkaa viidennen viikon kohdalla olemaan jo aika finaalissa. Sen huomasi eilen selkä/tisutreeneissä. Ei vaan syty samalla lailla, ei saa niin paljon itsestään irti kuin haluaisi. Joten lepo todellakin tulee tarpeeseen. :-)

Maanantaina tapahtuu jotain mitä olen kauan odotellut. Meinaan pääsen vihdoin eroon Tallinnan tuliaisestani eli tatuoinnista jonka olen ottanut varmaan 17v sitten. Rintapielessäni "komeilee" käärmes hattu päässä. Otettaessa se oli kovinkin huvittava juttu, mutta nyt kun värit on ihan kulahtaneet ja kuva muutenkin epäselvä, niin en ole enää aikoihin pitänyt sitä mitenkään huvittavana. Maanantaina se siitä lähtee. Sitä ei kuitenkaan pois oteta millään laasereilla tai muullakaan konstilla vaan se peitetään uudella kuvalla. Millainen se tulee olemaan, se me nähdään myöhemmin. :-)

Ens viikolla tapahtuu muutakin ihanaa!! Meinaan lauantaina lähden kohti Lahtea ja Ilonaa. Meillä on treenitreffit. Hän saa määrätä mitä tehdään, mä lupaan vinkumatta tehdä mitä käsketään. Sen jälkeen kyläilyä, höpötystä, naurua ja toisemme tsemppaamista. Ihana päivä tulossa, I can´t wait!! :-)

Siinäpä kuulumiset tällä kertaa. Nyt jään katselemaan mitä ruokavalioon tehdyt muutokset saavat aikaan ja kerron niistä sitten seuraavalla kerralla. Hui, nyt kaikki alkoi varmasti jännittämään, kukaan ei saa nukuttua öitänsä kun vaan odottelee miten mun dieetti etenee. Hei relax vaan, jos se ei etene niin nauretaan sille päin naamaa, ei pidetä sitä ongelmana (ei tehdä siitä ongelmaa). Mulla on hyvä Valkku, luotetaan häneen!! :-)

Mahtavaa viikko kaikille, nauttikaa kevään tulosta!! 

Jos ei ala tuloksia tulemaan, alamme Valkun kanssa treenaamaan agilitya. Saatte itse miettiä kumpaa kaveria minä edustan!! :-)

Se aika vuodesta..

On taas se aika vuodesta jolloin alkaa puskea joka tuutista laihdutus-ja liikuntaohjeita. Syö sitä, syö tätä ja laihdut. Tai jätä kokonaan syömättä niin laihdut sata varmasti. Mutta yks mikä on sata varmaa, kun syöt vähemmän kuin kulutat niin laihdut. :-)

Entäs liikunta sitten?? Kun teet aamuisin lenkkisi ilman aamupalaa niin kalorin poltto on taattua. Tai tee se vasta illalla niin sitten se vasta roihuaakin. Tee salilla tätä liikettä ja rasva tirisee, tai tuota toista niin ei äitiskään tunnista sua enää kun seuraavan kerran tapaatte!! :-)

Näähän on jokaiselle niin tuttua, eikö vain? Tätä puskee taas joka paikasta, et voi välttyä tältä ellet sitten satu asumaan pullossa. Mutta varmaa on myös se, että niiden uusien elämäntapojen pitää jatkua pidempään kuin tammikuun jos oikeasti halutaan muutosta ja varsinkin jos halutaan tulosta!! 

Tästä blogista et valitettavasti tule saamaan minkäänlaisia ohjeita syömiseen tai oikeaan liikkumiseen, voitte olla sen suhteen ihan huolettomia. Mutta jos ne uudet elämäntavat ovat liian vaikeita sisäistää yksin niin mulla on vinkata muutamakin hyvä tyyppi auttamaan sua niiden uusien elämäntapojen sisäistämisessä!! Koodia vaan tulemaan niin kerron. :-)

Itselläni tää elämäntapabodaus on kestänyt jo pidempään. Reilu kaksi vuotta tätä on nyt tehty enemmän asenteella ja tuloksia alkaa pikku hiljaa näkymään. Lihasten hankinta on yllättävän hidasta puuhaa ja välillä tuntuu, että on enemmän rupia persiissä kuin mitään muuta. :-)  

Maltti on valttia tässä touhussa vaan se kun ei ole paras piirteeni. Minkäs teet, jos et halua loukkaantua niin on edettävä fiksusti ja kuitenkin progressiivisesti eteenpäin. Joka kerta pitää yrittää tehdä jotain paremmin kuin viime kerralla. Oli ne sitten käytettävät painot, pidemmät sarjat tai lyhyemmät tauot, paikoillaan ei sovi jäädä yhtään!! Annetaan lihaksille sen haluamaa ärsykettä ja saadaan se haluamaan sitä lisää. Sehän haluaa ja mehän annetaan. Näin se kehityskin on taattua. :-)

Kävin tällä viikolla taas muutaman kerran jumppaamassa Valkun kanssa. Ke tehtiin jalat, nyt kyykyssä oli painoa 50kg. Ei, se ei ole paljoa, mutta kun me aloitettiin melkeinpä alusta nivusteni takia niin ei se paino ole ehtinyt vielä kovin suuriin lukemiin nousta. Me ollaan nostettu sitä 2,5kg/vkossa joten vielä menee muutama vko jotta olemme siinä painossa josta aloitimme. Tämä alusta alkaminen on tuntunut ihan hiton hyvältä ratkaisulta. Ei ole särkenyt paikkoja, nivuset on kunnossa ja pää on kans tykännyt tästä. Oli ehdottomasti oikea ratkaisu. :-)

Ja Valkkuhan on juurikin sitä varten, että hän kertoo jos en itse tiedä. :-)

Tällä kertaa vaan ei meinannut tulla oikeen mitään. Takareisiä maaten on normisti mennyt 25kg:lla heittäen 15x, nyt ei meinannut saada kymppiä täyteen. Sama juttu V-Squatissa, painoi aivan hiton tavalla. Ei keksitty syytä asiaan, aina ei vaan voi paukutella enkkoja vaikka kuinka haluaisi. Ja vaikka äsken kirjoittelin, että aina pitää tehdä jotain paremmin kuin edellisellä kerralla niin aina se ei tietty onnistu. Mutta vaikka se ei kulkisikaan niin kuin haluat tai pitäisi niin jotain extraa on hyvä keksiä treeniin. Sitten vaikka viimeiseksi pudotuksia jos ei muuten. :-)

Tänään oli sitten vuorossa selkä ja rinta. Selkä mulla nykyään hermottuu tosi hyvin ja se liikkuu hienosti. Valkkukin mainitsi asiasta tänään. Saman sanoin eilen hierojalleni, huomaa ettei säännöllinen hieronta ole mennyt hukkaan. :-)

Ens vkolla mulla on vielä muutamat treenit valkun kanssa, sitten on kai jo aika aloittaa joulutauko toisistamme. ;-)
Ennen Uutta-Vuotta ehditään kuitenkin vielä tahkoa muutamat yhteiset treenit ja sitten alkaakin uudet kujeet ja kauan odottamani dieetti. Se on kumma kun sä teet pitkän tähtäimen suunnitelmia kuten minäkin dieetin aloituksen suhteen niin lopuks et malttais odottaa sen alkua ollenkaan.
Tiedän, että tulee olemaan myös rankkaa, mutta se kuten kaikki muukin on omasta asenteestasi kiinni. Jos tykkäät, että se tulee olemaan yhtä helvettiä, pahinta mitä elämässäsi voi tapahtua niin onhan se just sitä. Mutta jos ihminen on synnyttänyt kaksi kertaa niin johan se on kumma jos ei yhdestä dieetistä selviä. Asennetta Aikkuseni, asennetta!! :-)

Nyt olen sitten täyttänyt mun pukukaappini erilaisilla varavaatteilla. Jos et yhtään tiedä mistä mä nyt puhun niin tutustu taustaan täältä. Tänään vein topin, liivit, juomapullon jne. Viime kerralla olin jo vienyt pyyhkeen ja pikkarit. 

Tänään sitten suihkuun mennessäni huomasin, ettei mulla ole mukana vaihtopikkareita. Joten jouduin ottamaan varavaatteistani ne. Olen mä oikeasti uskomaton unohtelija!! Muistankohan nyt viedä uusia vaihdokkeja sinne?? Tuskinpa!! :-)

Olen muuten välillä hauskuuttanut itseäni ihan vaan lukemalla omia juttujani. Kerran Ukko-Kultani kysyikin ketä varten sä kirjoitat ja pakkohan se oli myöntää, että itseäni lähinnä. Tätä blogia selatessa näkee sen oman kehityksensä. Ei niinkään kirjoittajana (sehän nyt ei tietenkään kehitystä kaipaa) vaan kropaltani ja ajatuksiltani. Mehän ei kukaan olla koskaan valmiita vaan aina me opitaan jotain uutta. :-)

Ja tänään ystäväni kanssa lenkillä ollessamme juttelimme siitä mikä on ollut se kaikkein suurin oppi elämässä? Itselläni se on varmaankin ollut se, että ketään en voi mieleisekseni muuttaa vaan muutos on aina lähdettävä ihmisestä itsestään.

Töissäni sanon usein potilailleni, että ei kannettu vesi kaivossa pysy vaan jokaisen on itse haluttava muutosta!! Jos et itse halua muuttua ei sitä halua kukaan puolestasi. Oma halu muutokseen on jo suuri askel eteenpäin. Ja jos ja kun et saa muutettua toista mieleiseksesi niin muuta oma ajatusmaailmasi, hyväksy toinen ja varsinkin itsesi sellaisena kuin olet!! 

Tästä postauksesta tuli aivan toisenlainen kuin oli tarkoitus. Ja koska en kuolemaksenikaan muista millainen tästä piti tulla tai edes sitä mitä/mistä mun piti kirjoittaa niin olkoon tää nyt tälläinen tällä kertaa!! :-)

Ja koska tää Ukko-Kullan kone ei nyt jostain syystä halua toimia puhelimeni kanssa yhteistyössä niin jää nyt kuvatkin laittamati. Tullaan siis toimeen näillä mitä latailin. Ja Tommy Tabermanhan on aina taattua laatua!! :-)

Hyvät joulut vaan sullekin, koita pärjätä!! :-)

Tämä teksti oli eräässä joulukortissa jonka aikoinaan sain siskoltani. Hän ei ollut sitä itse kirjoittanut vaan se oli siinä jo valmiiksi. Oli  meinaan paras joulukortti jonka olen koskaa  saanut. Nauroin sitä mahani kipeäksi.

Ja minähän pärjäsin, kuinkas muutenkaan. :-)