Kahdeksas viikko, entä miten meni tankkaus?

Se on jo kahdeksas viikko joka on dieettiä meneillään. Kyllä nyt alkaa olemaan suonet näkyvissä, lihakset on ihan säikeillä ja rasvasta ei tietoakaan. Tuskin tarvii enää kauaa olla vähemmällä ruoalla, koska tää homma vaan etenee kuin juna. Paino tippuu silmissä, vaattet roikkuu päällä ja posket on lommolla. Jos ette usko niin valehtelen lisää. :-)

Tosiasiassa tää ei mene eteen eikä taakse. Ollaan tietty tyytyväisiä ettei takapakkia tule, mutta aikuisten oikeasti en olisi kovin pahoillani jos alkais näin ensiks edes paino laskemaan edes vähäsen. Viime viikon huikea tulos oli ihan pyöreä 0, oikein sellainen +-0. Toisaalta siihen alkaa jo tottumaan, mutta koska olen nainen ja dieetillä oleva nainen, niin mun oikeus on olla vähän äkämökö kun ei paino laske. Olen jotensakin sisäistänyt ajatuksen, että dieetin tarkoitus on saada painossa tapahtumaan muutosta. Korjatkaa vaan jos olen väärässä, syön mielelläni sanani jos olen väärässä. :-)

Se valituksesta, ei tää ainakaan valittamalla etene mihinkään. Nyt on muutoksia tehty, katsotaan miten ne tehoaa vai tehoaako ne. Jos ei niin sitten ruokavalio pitää purkaa atomeiksi ja tarkistaa joka mustikka minkä syön kuten Valkku asian ilmaisi. No, toivotaan tosiaan ettei siihen tarvitse mennä. :-) Muutoksista myöhemmin lisää.

Tankkauspäivä oli viime sunnuntaina, miltä se näytti? No tältä.. Aamupalaksi söin ison kasan kaurapuuroa kanelilla ja päärynä-mango piltillä. Kieltämättä kaipasin hiukan kookosöljyä makua antamaan, mutta tääkin makuelämys oli oikein miellyttävä, ei siis valittamista. Puuron lisäksi söin gluteenitonta sämpylää, niitä oli kahta makua. Oli porkkanayrtti ja olisiko toinen ollut tattarirouhe tai jotain sinne päin. Olivat tuoresämpylöitä ja aivan kipeen hyviä. Niitä söinkin sitten vähän pitkin päivää. :-) Myös hedelmä kuului aamiaiseeni ja valikoin päärynän. Häntä onkin ollut vähän ikävä tässä matkan varrella. :-)

Seuraavaksi söin töissä välipalan johon kuului jälleen sämpylää jonka päälle laitoin muuten hummusta. Hitto, että olikin hyvää. Sämpylän päällä oli kasviksia ja jälkkäriksi oli kuivattuja hedelmiä eli taatelia ja ananasta. 

Lounaaksi mulla oli riisiä dolmiokastikkeella sekä parsakaalia. Jälkkäriksi oli jälleen kuivattuja hedelmiä. 

Välipalaksi vedin taas sämpylää ja kuivattuja hedelmiä. Sitten tuli kiire lähteä töistä ja jäi osa välipalaa syömättä joka olisi ollut hedelmäsalaatti, niin söin sen junassa matkalla kotiin. Hätä ei lue lakia meinaan. :-)

Kotona meni vielä illemmalla hedelmäsalaattia ja sämpylää. 

Tän enempää en jaksanut vaikka olisi pitänyt syödä vielä kerran illan aikana, mutta maha ei vaan kertakaikkiaan vetänyt enempää. Nytkin mulla särki mahaa, välillä jopa oksetti. Mutta hyvin selvisin. Illalla nukkumaan mennessä tiesin tasan mitä tarkoittaa sanonta: "Mennä mahansa viereen maate." Turvotus oli aika jäätävää. :-)

Mitäs vaaka näytti seuraavana päivänä tän kaiken ähmimisen jälkeen? Paino nousi niinkin maltilla kuin tasan kilon, eli silloin tankkaus oli aiheellinen.  Elimistö alkoi olemaan tyhjä hiilareista ja näin se saatiin taas täytettyä. Seuraavana päivänä oli kilosta jäljellä enää +100g eli nopeasti myös lähti nesteet taas liikkelle. Koska hiilaria tuli yhtäkkiä 500g, normaalin 150g sijasta ja vettä join joka välissä niin turvottaahan se. Mutta ei tosiaan mennyt kauaan, seuraavana päivänä, puff ja nesteet poistuneet. 

Mitä hyötyä tankkauksesta oli? Mulla oli tiistaina jalkatreeni valkun kanssa ihan  vaan siksi, että tankkauksen jälkeisen treenin on hyvä olla se lihasryhmä joka itselleen on se heikoin ja mulla se on jalat. Niinpä paukutettiin ne turvoksiin ja voi Sylvi ja sen sisarukset, en ole koskaan kokenut samanlaista kipua lihaksissa kuin silloin. En tiennyt mitä odotin, mutta en varmasti ainakaan tätä. Ei tosissaan tiennyt olisiko itkenyt vai nauranut joten vaan nauroin. Mä usein nauran sillain vähän hysteerisesti kun alkaa oikein sattumaan. Mutta työkaverin sanoin: "Jos asialle ei voi nauraa, sitten se on jo ongelma." No, kipu ei ollut ongelma, mä nauroin sille päin naamaa, hahhahahhahaa!! :-)

Mitäs me sitten tehtiin? Ensin kyykättiin, nyt painoa oli 67,5kg. Valehtelisin jos sanoisin, että se oli helppoa koska sitä se ei todellakaan ollut. Mutta se meni. Ja liki aina niin myös tällä kertaa, mä alan lämmetä vasta kun sarjat jo tehty ja vaihdetaan liikettä. Mun lihakset lämpenee selkeästi hyvin hitaasti. Toisin kuin MÄ, joka välillä lämpeen turhankin nopeasti. :-)

Tämän jälkeen mentiin prässiin, aluksi yhdellä kiekolla ja aina 4 toiston jälkeen lisättiin yks kiekko. Näin mentiin siihen saakka kunnes ei enää mennyt yhtään ja lähdettiin samalla tyylillä alaspäin. Näin saimme toistoja yhteensä 36 ja jalat niin täyteen verta ja kipua etten ole tosiaan eläissäni kokenut. Nyt tasan tiedän miltä miehistä tuntuu kun veri pakkautuu yhteen paikkaan, tosin mulla se paikka oli jalat eikä jalkoväli!! :-)

Teimme, minä tein myös takareisi koukistuksia, v-squattia, haarakyykkyä kahvakuulalla, reiden loitontajia ja pohkeita. Joka laitteen jälkeen salaa toivoin, että josko tämä olisi jo viimeinen liike, mutta ei. Valkulla ei ollut mihinkään kiire, hänellä todellakin oli aikaa rääkätä mua!! Jestas, että oli jalat turpeena!! :-)

Arvatkaa tuliko hyvä fiilis, kun sain kuulla kehuja mieheltä? Eikä ne ollut oman miehen sanomia eikä edes työkaverinkaan. Vaan salilla odottaessani Valkkua kävin erään kanssa treenajan kanssa keskustelun, sellaisen pienen kannustuspuheen tai sillain ainakin sen otin. Hän kysyi ensin oliko hyvä treeni? No, olin veivannut siinä vaiheessa 10 min crossaria ja naamani oli aivan punainen ja hikinen, mutta treeni oli vasta edessäpäin ja sen hänelle sanoin. Hän sanoi, että sinä näytät hyvälle. Voi kiitos, kiva kuulla, tosin dieetti vasta meneillään, katsotaan miltä näytän sen loputtua. 

Sinä treenaat tosi kovaa, olen katsonut. Hei kiitos, olen ihan otettu. Yritän todellakin aina treenata kovaa, olin yksin tai pt:n kanssa, aina annan kaikkeni. Sinä et ota itsestäsi kuvia peilin edessä, niinkuin nuoret naiset nykyään tekee. He ottavat kuvia ja sanovat käyvänsä salilla ja sitten ihmettelevät kun ei tule tulosta. No, sepä se, ei tänne tulla kuvia ottamaan vaan treenaamaan. 

Tän keskustelun kulun voitte mielessänne kuvitella huonosti suomeksi puhuttuna niin saatte käsityksen miltä se kuulosti. :-)

Mutta se ei tosiaan yhtään haitannut vaikka hän onkin sellainen minimies minimaasta tai mistä lie onkaan. Kehu on kehu ja olin tosi otettu hänen sanoistaan. Valkulle asiasta kerroin ja hän sanoi ihmetelleensä, että yrittäääkö minimies pokata mua. Mutta oli samaa mieltä kanssani, kiva kuulla tuollaista!! :-)

Mahdollisesti uusi tankkaus heti perään? Valkku sanoi alkuviikosta, että jos tankkaus on aiheuttanut aineenvaihduntaan kunnon buustauksen ja se on saanut painon lähtemään alaspäin niin sitten on heti sunnuntaina jälleen uusi tankkaus. Sovittiin, että tänään, lauantaina otan painon ja jos se on laskenut enemmän kuin -100g niin tankataan. Aamulla siis paino ja viestiä Valkulle. Joo, otin painon mutta eipä se kauheasti yllättänyt kun näin sen olevan +100g viime viikosta joten ei tarvi huomenna varmasti ähmiä hiilaria massua täyteen. Viestiä en ole vielä laittanut, antaa toisen rauhassa viettää lauantai päiväänsä, ehtiipä hän kuulla tämän ratkiriemukkaan uutisen hiukan myöhemminkin. :-)

Ensi viikolla lepoviikko. Ja kyllä taas eilen huomasi treenatessamme selkää ja tisuja, että lepo tulee taas tarpeeseen. Nyt olen taas viisi viikkoa treenannut lujaa, tehnyt kovia aerobisia ja yrittänyt saada kulutusta korkealle. Nyt kroppa on taas sitä mieltä, että on aika höllätä. Ensi viikolle mulla oli alunperin hieronta varattuna, mutta työmenojen takia jouduin sen perumaan. Luvassa siis aerobista ja ehkä kevyempää treeniä, ainakin yhden jalkatreenin menen Valkun kanssa tekemään. Mutta lepoa mielelle ja kropalle, siitä on ensi viikko tehty. :-)

Tän jälkeen meinaan viettää lepoviikkoa joka viides viikko joka kuudennen sijaan. Paukuttelen kuitenkin aika kovia treenejä mielestäni joka kerta ja kroppa alkaa viidennen viikon kohdalla olemaan jo aika finaalissa. Sen huomasi eilen selkä/tisutreeneissä. Ei vaan syty samalla lailla, ei saa niin paljon itsestään irti kuin haluaisi. Joten lepo todellakin tulee tarpeeseen. :-)

Maanantaina tapahtuu jotain mitä olen kauan odotellut. Meinaan pääsen vihdoin eroon Tallinnan tuliaisestani eli tatuoinnista jonka olen ottanut varmaan 17v sitten. Rintapielessäni "komeilee" käärmes hattu päässä. Otettaessa se oli kovinkin huvittava juttu, mutta nyt kun värit on ihan kulahtaneet ja kuva muutenkin epäselvä, niin en ole enää aikoihin pitänyt sitä mitenkään huvittavana. Maanantaina se siitä lähtee. Sitä ei kuitenkaan pois oteta millään laasereilla tai muullakaan konstilla vaan se peitetään uudella kuvalla. Millainen se tulee olemaan, se me nähdään myöhemmin. :-)

Ens viikolla tapahtuu muutakin ihanaa!! Meinaan lauantaina lähden kohti Lahtea ja Ilonaa. Meillä on treenitreffit. Hän saa määrätä mitä tehdään, mä lupaan vinkumatta tehdä mitä käsketään. Sen jälkeen kyläilyä, höpötystä, naurua ja toisemme tsemppaamista. Ihana päivä tulossa, I can´t wait!! :-)

Siinäpä kuulumiset tällä kertaa. Nyt jään katselemaan mitä ruokavalioon tehdyt muutokset saavat aikaan ja kerron niistä sitten seuraavalla kerralla. Hui, nyt kaikki alkoi varmasti jännittämään, kukaan ei saa nukuttua öitänsä kun vaan odottelee miten mun dieetti etenee. Hei relax vaan, jos se ei etene niin nauretaan sille päin naamaa, ei pidetä sitä ongelmana (ei tehdä siitä ongelmaa). Mulla on hyvä Valkku, luotetaan häneen!! :-)

Mahtavaa viikko kaikille, nauttikaa kevään tulosta!! 

Jos ei ala tuloksia tulemaan, alamme Valkun kanssa treenaamaan agilitya. Saatte itse miettiä kumpaa kaveria minä edustan!! :-)

Se on helppoo kun sen osaa

Nyt on mahatauti taas tällä erää historiaa ja ei todellakaan tule ikävä!! En tiedä mitään ikävämpää kuin vessassa juoksu ja pieni jännitys ehditkö sittenkään. Tätä samaa kun toistat tunnin sisällä 15krt niin alkaa se hiertää muuallakin kuin persuksessa, se hiertää pääkoppaa niin ettet enää tiedä itkisitkö vaiko nauraisitko. Ja kun tätä kaikkea jatkuu neljä päivää niin viidennen päivän aamuna sua itkettää jo ihan tosissaan. 

Mutta se tunne kun huomaat ettei siellä vessassa olekkaan tarvinnut hetkeen käydä. Sä jo huomaat kaipaavasi sitä jännittävää tunnetta ehditkö vai etko ehdi, sitä vaaran tunnetta joka kutittelee vatsassa. Miten saada se takaisin ilman mahatautia, ilman todellista pelkoa jatkuvasta pyykkikasan suurenemisesta?? Hah, minäpä keksin!! 

Lähdin kauppaan ja ostin monta pakastepapusekoitusta ja tomaattimurskaa ja tein näistä kaikista keittoa!! Ja jo vain, elämä oli taas huomattavasti jännittävämpää keittoa syötyäni. Joten jos tekin tykkäätte jännityksestä ja vaarallisista tilanteista ei sitä varten tarvitse tilata matkaa Afrikan safareille leijonia metsästämään vaan huomattavasti helpommalla ja halvemmalla saat jännitystä elämääsi. Pari pussia papusekoitusta ja tomaattmurskaa ja keittoa tekemään. Hinnaksi tulee alle 10€ ja saat monta jännittävää lounastaukoa. Ja kun nautit soppaa töissäsi niin jännitys momentti senkun kasvaa. Meinaan mikäs sen jännittävämpää kuin miettiä pääsekö se löysä pieru pöksyyn juurikin koko työryhmän yhteisellä palaverilla vai pääsetkö kokeilemaan sitä vessassa omassa yksinäisyydessäsi??
Elämä on jännää kun osaa etsiä jännitystä siitä!! :D

Näinkin tietenkin saattaa siellä töissä käydä :D

Maanantaina kun tosiaan tuntui jo siltä, että tästä taudista ollaan taas kerran selvitty kunnialla niin heti tuli mieleen liikunta. Nyt on vaan pakko päästä liikkeelle. Otin sitten varman päälle ja crossasin kotona ihan varmuuden vuoksi. Kotonahan pääsee nopeasti vessaan jos tarvetta, onneks ei enää sinne tarvinnut rynnätä. Tauti siis ohitse, jippikajeijeiejeee.

Eilen olin taas Ruoholahdessa treenaamassa Pasin kanssa. Koska minulla oli aikaa runsaasti ennen tunnin alkua menin paikallisen InterSportin alennusmyyntiin. Yllättävää kyllä, en löytänyt mitään mutta alennukset oli kyllä kohillaan. Piti oikein ottaa valokuvakin todistusaineistoksi. :D

Mietin pitkään ostamista, olihan alennuskin näin hurja. Jäi sitten kuitenkin kauppaan vielä tällä kertaa ;-)

Tän suuren alennusmyynnin annin koettuani menin sitten Mayorsílle odottamaan treenin alkua. Tällä kertaa oli tarkoitus tehdä jalkoja. Viimeks tein selkää ja rintaa ja sitä ennen käsiä. Itse tykkään kierrättää pt:llä treenatessani treenejä ja en tee aina samaa lihasryhmää. Itse koen, että mulla kaipaa jokainen lihasryhmä yhtä paljon kehitystä ja sen takia teen vuorotellen kaikkea. Näin saan hyödyn parhaiten. Tosin eilen sovimme, että jatkossa teen joka toinen vko selkä/rinta ja joka toisella jalat koska pääpaino tulee olemaan kyykyt ja penkki. Viidentenä viikkona sitten teen pt:n kanssa kädet/olkapäät ja sitten on taas lepoviikko ja kierto alkaa uudestaan. Tämähän ei tietenkään tarkoita ettenkö itsekseni tekisi jokaista lihasryhmää viikoittain normaalisti, nämä oli vaan pt:n kanssa tehtävä jako. :-)

Siis eilen tein jalkoja Pasin ohajuksessa. Pidän hänen tyylistään ja meillä kohtaa huumorintaju hyvin yhteen. Hänelle voi sanoa suoraan mitä mieltä hänestä on ja niin välillä sanonkin. :D 

Lämmittelyksi tein jalkojen koukistuksia maaten. Kun sä makaat siinä mahallasi ja olet tekevinäsi (omasta mielestäsi siis teet) täysiä niin toinen "huutaa" korvaasi että ala nyt tekemään, ala nyt jo syttymään siihen touhuun. Mutta mähän sytyin jo, etkö sä näe tätä sisäistä roihuani?? Joskus tosiaan jalkoja polttaa niin, että pyydän palokuntaa paikalle!! :-)

Lämmittelyn jälkeen oli vuorossa boxi-kyykkyä joka näyttää tältä. Jokainen varmaan arvasikin ilman sanomista etten minä ole tuossa kuvassa vaan ihan googlesta nappasin. :-)

Penkille tosiaan kyykätään ja siihen istahdetaan kunnolla ja sitten räjähtävästi ylös. Itselläni on hiukan ongelmia käsivarsien kanssa kun ne ei mene tarpeeksi kapealle tangosta kiinni ottaessani. Jos saisin ne kapeammalle niin rintakin tulisi helpommin eteen kuten sen pitääkin. Mutta kun ei olkapäät anna periksi taipua niin ne ei vaan anna, näillä mennään. Ensiks tein 50kg:lla 6x jonka jälkeen 60kg:lla 6+6+5x. Uusi enkka siis selätetty, viimeks olen kyykännyt 52,5kg:lla. Kehityshän alkaa olemaan huimaa vaikka sinne sataan kiloon on vielä jonkin verran matkaa. Mutta kehitystä on tämänkin liikkeen tekniikassa kuulemma tullut ja se on aina yhtä mukavaa kuultavaa. :D

Tämän jälkeen teimme hackia pelkällä kelkalla eli ei lisapainoja. Oikea polveni ei meinaa tykätä syvälle kyykkyyn menosta mutta senkin tunteen kummasti unohdin kun reisiä poltti niin älyttömästi!! Liikettä tehdessäni välillä huusin EI EI ja jatkoin kuitenkin. Ja toinen huutaa vieressä, että nyt alat syttymään siihen touhuun!! Yhden sarjan jälkeen sanoin Pasille: "Jos meillä olisi minkäänlaista suhdetta keskenämme niin just tällä hetkellä irtisanoisin sen ihan varmasti." Toinen nauroi ja sanoi: "Silloin on mennyt sarja perille kun haluais lyödä treenauttajaansa." Ja mun tosiaan teki mieli lyödä ja lujaa mutta kun sitä pääsee sen masiinan alta pois niin sen lyömisen halun unohtaa samantien. Oma fiilis vaan on niin mahtava kun olet jälleen kerran ylittänyt itsesi!! :D

En tiedä oliko viereiset hemmot katsoneet treeniäni vai kuunnellut sanailuamme, mutta kaveri sanoi: "Äskeinen sarjasi hackissa oli todella hyvä ja sitä katsoi mielellään. Tuollaista sen pitääkin olla." Ekana mieleeni tuli, että kaveri kettuilee mulla mutta kun Pasikin kaverille sanoi samaa niin kai se sitten oli uskottava. Mietin, että näkyykö se sitten, että sitä tekee täysillä vaikka ei meinaa jaksaa enää mitään ja siitäkin huolimatta jatkaa vai kuuluuko se mun huutoni koko salin ylitse? Koska tuntuu, että mä olen ainoa joka siellä huutaa tai sitten nauran niin, että salin seiniltä rappaukset rapisee. Mä kun en ole niitä hiljaisempia ihmisiä edes treenatessani. :D

Hackin jälkeen oli vuorossa prässiä, mun toista inhokkiani!! Se laite saa mun pääni pehnemään täysin, tuntuu että mä kutistun sen laitteen alle muurahaisen kokoiseksi. Mutta mä oon päättänyt selättää sen vehkeen, johan se nyt on kumma jos joku laite pitää mua itseään parempana!! Siihen on vielä matkaa, mutta sitä kohti mennään. Pelkojaan pitää kohdata ja tämä on mun pelkoni. Mutta odotahan prässi perkele, mä vielä joskus pyyhin sulla lattiaa!! :D

Lopuks teimme suorinjaloin maastavetoa ja vielä lopuks jalkojen koukistusta istuen. Koukistusta piti tehdä 7 sarjaa 20s tauoilla. Olin sitä mieltä ettei Pasi osannut laskea vaan pisti mut tekemään 8 sarjaa ja kellonsakin kävi kuin mustalaisella eli tunti menee kolmeen varttiin. Meni 20s sen verran nopeean aina, että näinköhän se oli edes 20s vaan paljonkin vähemmän. :D

Treenit meni mielestäni hyvin ja olin itseeni tyytyväinen. Ja ei kai ne kovin huonosti mennyt Pasinkaan mielestä koska oli laittanut treenikirjaani terveisiä. :-)

Onhan se tosiaan helppoo kun sen osaa :-)

Hölkkäily on jäänyt nyt kokonaan, kiitos mahataudin. Tänään vapaapäiväni olen menossa kuitenki taas jatkamaan siitä mihin viimeks jäin. Nyt olisi vuorossa 5min kävelyä, 15min hölkkää, 5+15 ja lopuks vielä 5min kävelyä. Yhteensä siis 45min lenkkiä. Katotaan miten käy, lähden tietty sillä ajatuksella että näin mennään. Kun asian päättää jo etukäteen niin siinä sitten pysytään kans. Oli se sitten helppoa tai ei!! :D

Onhan se kuitenkin helppoa kun sen osaa ja sen päättää, eiks vaan?? :-)

Tauti minut periköön..

Olen nyt ollut neljättä viikkoa töissä ja tällä viikolla oli (on) ekat arkivapaat. Ja kuinkas sitten käykään? Mun tuurilla olen heti silloin kipeänä ja ainoa mitä voin tehdä on maata sohvalla ja nukkua. Edes sängyssä ei voinut olla, kun joka paikkaa särki ja heräsin vähän väliä. Sohvalla hiukan parempi kun on pehmeämpi. Eli sai heittää hyvästit aamuaerobisille ja salillä käynnille. Harmittaa, kieltämättä.
Ja vaikka olo on jo parempi, ei hetkeen uskalla liikuntaa harrastaa ettei vaan saa mitään jälkitautia. 

Päätin opetella käyttämään mun kameraani jonka ostanut jo joitakin vuosia sitten, mutta joka maannut enimmäkseen kaapissa. Mutta mä en olisi mä, jos en olisi arkistoinut käyttöohjeita niin hyvin, etten löydä niitä mistään. Netistä saisi ladattua ohjeet englanniksi, mutta koska Lontoo taipuu hiukan huonosti, en niillä ohjeilla tee mitään. Eli itse opeteltava jos mielii sitä käyttää. Olen yrittänyt harjoitella ottamalla koiruudesta kuvia, mutta hän ei ole yhteistyökykyinen kanssani. Joko kääntää päänsä aina pois tai laittaa silmät kiinni. Ei minkäänlaista mallin asennetta hällä :D 

Ei voi kovin onnistuneeksi otokseksi sanoa :)

Olin maanantaina taas pt-treeneissä ja tehtiin jalkoja. Oli smithissä kyykkyä, tangolla sumovetoa, reiden ojennusta ja askelkävelyä superina ja jalkaprässiä. On se kumma kuinka ne saa ihmisestä vedettyä kaiken irti, mikä silmä niillä on nähdä mitä vielä jaksaa ja mitä ei. Omituisia otuksia :D Mutta olin mä väsynyt sen jälkeen ja tais aivotoimintakin tais lopahtaa kokonaan. 

Treenin jälkeen menin suihkuun, puin ja lähtiessä kauhulla katsoin, että kihlasormukseni on kadonnut. Muistin ottaneeni sen kesken treenin pois ja laittaneeni housujeni taskuun (treenihousuissa tasku). Kaivoin siis repustani housut ja tarkistin taskun, ei sormusta. Siinä vaiheessa alkoi sydän lyömään jo vähän tiuhempaan. Otin takin pois päältä ja kaivoin koko repun ylösalaisin, ei sormusta. Hiki alkoi valumaan otsalla.. Konttasin lattialla pers pitkällä ja mietin selityksiä mitä kotona sanon (samalla huomasin ne kaikki pölypallerot joita oli pitkin lattiaa..) Alkoi jo itkettämään ja tuntui, että nyt mie romahan!! Mietin, että tää on niin tyypillistä mun tuuria, ei näin voi käydä kuin mulle. Tajusin sitten katsoa oikeaa kättäni ja kas kummaa, siellä sormus oli nimettömässä. Olin laittanut väärään käteen :D Iloisesti vihellellen lähdin kotiin ja nautin pakaroiden poltteesta. :D

Ensinmäistä kertaa pt-päivillä

Ja voin sanoa, että tulihan tehtyä. Meidät jaettiin ryhmiin sen mukaan mitä kukakin halusi treenata, itse ilmoittauduin heti jalkatreeniin. Ja sain mitä halusin :) Ensin tehtiin jalkaprässiä jalat leveällä ja johan alkoi tuntumaan :) Tämän jälkeen oli smith-kyykkyä ja vielä perään prässiä jalat kapeana. Meinasin kuolla enkä yhtään liioittele, tuntui kuin olisi verisuoni katkennut päästä. Konttasin pois siitä ;) Jossain vaiheessa valmentaja sanoi että pää lopettaa ennen kroppaa ja oikeassa oli. Jaksoin loppuun saakka vaikka luulin kuolevani :) 

Junassa oli hiukan hankalaa päästä pois, ei meinannut päästä ylös penkistä. Kauhulla odotan miltä huomenna tuntuu :)