Toinen viikko meneillään

Dieetin toinen viikko lähtenyt käyntiin hyvillä fiiliksillä. Ja miksipä ei fiilis olisikin hyvä, saatiin meinaan hyvä alku dieetille painonpudotuksen kannalta. Ekan viikon saldo oli meinaan -1,3kg. Intoani ei laimenna yhtään se, että tiedän ensiksi lähtevän nesteet liikkeelle ja sitten homma tasoittuu. Aivan sama!! Ekan vkon saldo oli joka tapauksessa -1,3kg vaikka olisi ollut pelkkää päähän kertynyttä "nestettä". Ehkä mä en enää sitten ole niin k..ipää tyyppi!! :-)

Kuten viimeks jo kerroin, oli nälkä usein seuralaisenani, luulin hänen jääneen pidemmän ajan vieraaksi. Ehkä olen kuitenkin niin huono seuralainen tai emäntä vierailleni, että lähti kiitelee. Ihan miten vaan, mutta eilinen meni jo huomattavasti paremmin kuin yksikään viime viikon päivistä. Alkoi jo tuntumaan siltä mitä valkkukin sanoi homman olevan eli ei huomaa edes olevansa dieetillä. Tai ei hän siis olekkaan vaan dieetin pitäisi olla sellainen ettei sitä edes tiedosta. Siihen olotilaan siis pyritään. :-)

On tässä viikon kuluessa jo huomannut kuinka tärkeää toisen kanssa dieettaajan tuki oikein onkaan. Olemme Ilonan kanssa laittaneet toisillemme tsemppiviestejä ja lähetinpä yhtenä iltana hänelle kuvan iltapalastani sanoilla: "Taas jaksaa dieetata kun syö välillä." Välittömästi tuli viesti takaisin:"Perkele, onko tuossa pekonia?" Nauroin maha vääränä, itse kun en todellakaan syö koskaan pekonia, sellaista nälänhätää ei mulle tule!! Kuva oli siis Ukkokullan iltapalasta, mutta pakko oli hiukan kiusata!! :-)

Kävin tuossa yhtenä päivänä kirjastossa ja lainasin pitkästä aikaa ääni kirjan. En ole aikoihin kuunnellut vaikka pidän niistä kyllä. Siinä saa samalla tehtyä kaikkea muutakin kuunnellessaan, vaikkapa lenkillä on kiva kuunnella. No, lainasin siis jatko-osan trilogiaan jonka varmaan kaikki ovat lukeneet tai ainakin nähneet. Parin minuutin kohdalla sanoin, että tästä tulee todella pitkä 18h. Lukija oli aivan surkea minun makuuni. Jaksoin kuunnella ehkä 3h ja sitten mulle riitti, kirja oli ihan yhtä surkea kuin lukijakin. :-/  

Olen aiemmin lukenut aloittamani kirjat kiltisti aina loppuun. Asiasta juttelimme systerin kanssa kerran ja hän kertoi jättävänsä surutta kesken jos ei kirja kiinnosta. On niin paljon hyviä, vielä lukematta olevia kirjoja jotta miksi tuhlaisi aikaansa johonkin joka ei kiinnosta. No niinpä, totta tosiaan ja niin sitten jätin itsekkin yhden kirjan kesken ja olipa vapauttavaa!! Ja niin mä, Aikku 48v olen alkanut kapinalliseksi ja jätin jo toisenkin kirjan kesken. Mihin minusta vielä onkaan, kun jo nyt näin hurjaksi olen heittäytynyt??!! :-)

Kävimme sunnuntaina Lux-valoshowta katsomassa. Oli todella hienoja juttuja tehty, vahinko että oma puhelin prakas melkein heti. Onneks Ukkokullan puhelin pelas paremmin ja hän sai otettua parempia kuvia. :-)

Vaatetus oli mielestäni kohdillaan, mutta varpaideni mielestä ilmeisesti ei. Mulla oli varpaat aivan syvä jäässä. Yöllä herätessänikin vielä tuntui, etten ole sulanut vaan edelleen  palelsi. Mutta en ainakaan  vielä ole kipeäksi tullut ja tuskin tulenkaan. Ei mulla nyt vaan ole aikaa sairastaa, nyt pitää painaa töitä jotta saadaan se rasva palamaan ja sulamaan!! :-)

Tänään tuossa lumisade-viimassa kävimme ystäväni kanssa lenkillä. Illemmalla tarkoitus mennä Ukkokullan kanssa salille jumppaamaan olkapäitä, käsiä ja vatsaa. Sitäkin jumppaa hiukan kovennettiin eli tarkoitus saada sykettä pysymään ylhäällä. Ja pysyyhän se kun sarjojen väliaikaa on lyhennetty (väliajalla ei todellakaan ole tarjolla kahvia ja pullaa) :-) Nyt välissä on 45s ja kun tehdään triplana liikkeet niin syke pysyykin korkealla. Miltä kuulostaa ojentaja+hauis+vatsat, kaikki yhteen putkeen? Se on ainakin kova rypistys jos ei siltä kuulosta, kokeilkaa kaikki. Voisinkin pyytää Ukkokultaa ottamaan kuvia siitä niin näette.. :-)

Luetteko/katsotteko koskaan videoita bodaajista? Mun tulee seurattua joitakin ja tässä varsinkin on niin mielenkintoinen kaveri, että kannattaa katsoa ihan vaan mielenkiinnon takia. Vai mitä sanotte 46-vuotiaasta Kansallisoopperassa bassoklarinettia soittavasta bodarista joka treenaa jopa 14 kertaa viikossa? Tämä mies on niin omistautunut asialleen, ettei ihan heti varmasti tule toista samanlaista vastaan. Meikä ainakin fanittaa häntä ihan täpöllä!! :-) Penkkipunnerrus

Se oli tällä kertaa tässä. Pysykääs kuulolla niin tiedätte sitten miten meitsin projekti sujuu (sehän sujuu, kun niin ollaan päätetty) :-)

Keisarin(nan) uudet vaatteet

Innostuin viime viikolla tilaamaan Stadiumista itselleni uudet treenipöksyt. Tai noh, rehellisesti kerrottuna tilasin kahdet (tämähän on kuin kotona kertois asiasta: "Ostin yhdet pöksyt, kun oli niin suuressa alennuksessa että oikeasti antoivat mulle rahaa, että otin ne vastaan ja kun vihdoin suostuin ne ottamaan niin lykkäsivät vielä toisetkin pöksyt matkaan. Omituisia tuolla Stadiumissa, pitänee kiertää kauppa ja nettikauppa kaukaa tämän jälkeen..")

Siis kahdet pöksyt tulivat ja kävin ne liikkeestä hakemassa koska näin säästin postikulussa (teille voin olla rehellinen ja sanoa, etten oikeesti saanut niitä ihan ilmaiseksi vaan ihan riihikuivaa halusivat vastineeksi, ihme tiukkapipoja.)

No, reipas nuorimies ne mulle sitten myi ja kysyi haluanko sovittaa samalla. Olisin halunnut, mutta en sitten muka ehtinyt ja päätin sovittaa vasta kotona ja sitten palauttaa jos ei ole sopivia. Ja kas kummaa, nehän oli mulle liian isot. Joko en osaa enää arvata/tiedostaa kokoani tai sitten adidas ei osaa tietää/tiedostaa omia kokojaan. Koko M oli mulle liian iso (tässä vaiheessa olisi ihana sanoa, että ne suorastaan tippui jalasta mutta siinä vaiheessa ette uskois mua kuitenkaan vaan pitäisitte valehtelijana tai ainakin suurena liioittelijana ja sitähän mä en missään nimessä ole.) ;-)

Niin mä sitten seuraavana päivänä kiikutin ne takas ja ostin uudet, tällä kertaa kokoa pienemmät. Nyt matkaan tarttui yhdet niket ja yhdet adidaksen pökät sekä yksi adidaksen toppi. Ja rahaa paloi puolet enemmän mitä sain takas edellisestä ostoksesta, kumma juttu!! Mutta mä olin omasta mielestäni NIIN ansainnut ne, onhan mulla ihan kohta 10vkoa dieettiä takana ja mä olen selvinnyt kunnialla siitä. Muutama ohisyönti, mutta niistä ei nyt sen enempää. :-)

Yllättävän vaikeaa kuvata itseään takaa, mutta näkyy tuossa mitä pitikin eli logo. :-)

Nää mustavalkoiset oli mielestäni tosi mageet!!

Mitäs tuumitte, kehtaako noilla mennä treenaamaan? Toivottavasti kehtaa koska enää en voi palauttaa, kun saksin jo laput irti. Mutta jos laput on kiinni niin Stadiumissa on 365 pvän palautusoikeus, aika reilua vai mitä?? :D

Tän shoppailun jälkeen menin sitten Jarin kanssa treenaamaan selkää ja rintaa. En tiedä sainko häntä hämmästymään, mutta itseni pystyin yllättämään ainakin aika hyvin. Näinpä meikä tyttö vaan teki tasapenkkipunnerrusta 12,5kg painoilla. Luulin ensin näkeväni unta tai oikeastaan meinasin Jarille sanoa, että älä nyt unta näe että noita jaksan nostaa, mutta onneks en sanonut ja ne nousi ja useasti ja ihan omilla voimilla. Mä olin vaan niiiiin ylpeä itsestäni!! 

Teimme kaikkea muutakin kivaa selälle ja tisuille ja lopuksi sitten maastavetoa. Koska siinä vaiheessa lihakset oli aika tapettu niin tekniikka ei ollut parasta mahdollista ja painoa oli vain 40kg. Sanoin, että olen Pasin kanssa tehnyt räkkivedossa 80kg (on kuin maastaveto, mutta liike lähtee hiukan ylempää eikä ihan maasta saakka).

Tää lausahdus taisi olla kuin punainen vaate härälle ja Jari meinas: "Ai Pasin kanssa, jaaha, no sitten mä nokitan 2,5kg:lla ja saat tehdä sen 82,5kg:lla". Aha, okey ajattelin minä, no kokeillaan. Ja se meni puhtaasti sen 6x. Seuraavaks Jari sanoi: "Nokitan vielä 2,5kg ja saat tehdä kunnolla uudet enkat." Eipä siinä mitään, ei kuin yrittämään. Mua vaan nauratti kun tuntui, että menossa on näkymätön sökömatsi Pasin ja Jarin välillä ja mä olen pelinappula. :D Mutta kyllä se vaan itsestäkin tuntui pirun hyvälle kun sai sen 85kg nousemaan 6x ja ollaan kuitenkin dieetin lopussa menossa ja energiat on aika matalalla. :D

Olin eilen paikallisella salilla kuuntelemassa luentoa ravinnosta. Mitään uutta auringon alla ei ollut, tuntui että tiedän asioista aivan varmasti saman verran ellen enemmänkin kuin luennon pitäjä. Yhden uuden asian kuulin, jos alat dieetille niin laske 26kcal/painokilo ja saat suunnilleen määrän mitä sun pitää syödä pienentyäksesi. Mulla se tekis tällä hetkellä 1482kcal. Sitten kun jaat makrot suhteessa proteeinia 30%/hh 50%/ rasvaa 20% niin saat jo aika hyvin tarpeelliset ravintoaineet. Sillä mistä kaiken otat on myös väliä eli ei hamppareista ja pullasta ym. Mutta esim kiloklubin tai kalorilaskurin avulla saa jokainen tehtyä itselleen ruokavalion. Ei kuin kokeilemaan. :D :D

Ens kerralla sitten ne kuvat ja mitat. :D

Sadannes postaus

Hupsista keikkaa, on jo sadannen postauksen aika. Kun aloitin tän blogin pitämisen ei tullut mieleenikään, että tätä ainakin 100 kertaa päivitän tai tätä kukaan koskaan lukisi (paitsi mieheni jonka olen uhkailulla, kiristyksellä ja lahjonnalla saanut tätä lukemaan.) En edes kerro millä jouduin häntä uhkailemaan: D

Nyt kuitenkin on sadannen postauksen aika ja siksipä onkin hienoa, että voin sanoa tietäväni mitä haluan tulevaisuudessa. Olenhan mä tätä märehtinyt jo moneen kertaan, mutta itselleni tyypilliseen tapaan mietin / murehdin / märehdin / vatvon jne asiaa joka suunnalta, sivulta, edestä ja takaa ja sitten teen päätökseni joka pitää. Siinä ei sitten päätäni käännä kukaan eikä mikään jos olen jotain päättänyt. Ja nyt mä olen !! 

Entä miten sitten loppujen lopuksi sain päätökseni tehtyä? Siina auttoi Iso-Arska ja hänen puheensa. Kuuntelin hänen kuusi ohjettaan / sääntöä ja ne kolahti mulle kuin metrin halko päähän. Voin kuvitella, että ihminen joka tulee uskoon kokee samanlaisen tunteen, mä taisin tulla Arskaan. 
:D

Tässä teillekkin kuunneltavaa, ei ole pitkä pätkä joten ehkä jaksatte katsoa. ;-) Ja myönnän heti etten kaikkea tajunnut, mutta tarpeeksi ymmärtääkseni tarpeellisen. Ja paatoksellisuus paistaa äänestä, tiedä minkä kyläsaarnaajan maailma on Arskassa menettänyt. :D

No entä mitä mä sitten päätin. No vein hiukan pidemmälle sen, mitä olen jo ennenkin päässäni pyörittänyt eli 50-vuotiaana niin kovassa kunnossa, että halutessani voisin lähteä kilpailemaan. Nyt mä haluan tosissani mennä kohti tätä unelmaa, Arskan puheet mielessäni.

1. Luota itseesi

2. Riko rajoja

3. Älä pelkää epäonnistumista

4. Älä välitä ”mollaajista”

5. Tee kovasti töitä

6. Anna jotain takaisin

Ja lupaan ja vannon, kautta kiven ja kannon, että kun pystini sieltä lavalta saan niin Isolle-Arskalle lähtee ensinmäisenä kiitokset, mietin täällä jo kiitospuhettani valmiiksi. :-) Onneks mulla on aikaa tän unelmani saavuttamiseen, kolme pitkää vuotta jotka voi kohta tuntua turhankin lyhyiltä. 

Ja tiedän ettei kaikki ole tavoitteistani samaa mieltä, mutta antakaa mun haluta mulle tärkeitä asioita niin minäkin annan teidän haluta omianne. ;-)

Koska tämä taitaa olla nyt videoblogi koska tässä tuli jo yksi niin laitanpa tähän toisenkin videon. Tää ei kans ole pituudella pilattu joten teidän ei tarvitse lähteä hakemaan leffanameja eikä kaivautua sohvannurkkaan tätä katsomaan ellette välttämättä halua. Jaksatte luultavasti katsoa ilman evästä ja hyvää asentoa. ;-)

Sain Katjushkalta facessa haasteen kuvata viikon liikuntojani. Se on jäänyt siellä tekemättä, koska en viitsisi ihmisiä kiusata liikunnoillani koska uskon ettei se heitä kiinnosta kuitenkaan. Te rakkaat lukijat olette eri asia kun täällä olette. (täällähän ruoditaan vain ja ainoastaan mun liikuntasuorituksiani) ;-)
Tässä siis muutama kuva tältä viikolta vaikka viikko ei olekkaan vielä loppunut. 

 Olen siis käynyt kolme kertaa salilla, crossannut kotona, sekä käynyt sauvakävelyllä pari kertaa. Huomenna vuorossa ystävän kanssa kävelyä ja vielä kerran salia. Viikossa tulee siis 8 treeniä. :-)

Nyt kun alkaa taas olemaan flunssaa siellä ja tautia täällä, olisi mielestäni kohtuullista odottaa että aikuiset ihmiset osaisivat käyttäytyä sen mukaan. Junassa eräänä aamuna tässä, vieressäni istuva mies yski ja köhi eikä puhettakaan, että laittaisi käden suunsa eteen. Häntä vastapäätä oleva herra yritti kauniisti asiasta sanoa, toinen oli kun ei olisi kuullutkaan. Sama juttu hetken päästä. Tällä kertaa herra sanoi hiukan kovempaa ja toinen ei voinut enää näytellä kuuroa koska varmasti sen kuuli. Ja mitä teki hän?? Katsoi sanojaa kuin hän olisi vähintään pyytänyt laulamaan aarian kiinaksi!! Teki mieli lyödä lehdellä (kirjalla) päähän ja sanoa: "Käyttäydy!!" Ei kai ole mikään ihme jos joka puolella sairastellaan kun kanssamatkustajat ovat tuota luokkaa??!!

No entäs tänään kotiin tullessani? Naapuri penkissä nuori mies puhui äänekkäästi puhelimessa kuinka oli mennyt työhaastattelu hyvin, tenttikin oli onnistunut mutta se mikä sai mut kateelliseksi oli kun kertoi kuulijalleen, että hänellä on vielä mähinääkin illalla. Ei harmainta aavistustakaan mitä mahtoi olla mähinä, mutta se kuulosti just siltä mistä jokainen itseään kunnioittava keski-ikäinen naisihminen voi vaan uneksia!! Kukapa ei haluais perjantai-iltaansa kunnon mähinöitä?? No, mullapa onkin itelläni täällä omat mähinät meneillään enkä kertonut niitä puhelimessa olevalle kundille. Eipä tarvinnut hänen kuulla kuinka kivasti MÄ vietän perjantaini tai oikeastaan koko viikonloppuni meinaan YKSIN!! Olis kundi kalvennut kateudesta kuitenkin jos olisi kuullut (tai sitten ei, vain me iäkkäämmät osaamme arvostaa tätä asiaa)!!! :D

Nyt kun lehdistä puut tippuu vai miten se meni, no liukasta on niin sauvat meinaa lipsua kävellessä. Ikävältä tuntuu, kokeilkaa vaikka. Hyvin saatan taas samaistua meidän hiihtäjiin ja voisin huudella matkalla: "Havuja, perkkele", mutta mua tuskin kukaan kuulisi (aamuisin lenkillä klo 5) niin en ole sit viitsinyt huudellakkaan. Voisin tietty jättää sauvat kotiin, mutta koska kohta pian on tulossa 50- kerran mitali niin pakko on nyt jaksaa. :-)

Koska mulla on huono huumorintajua ja tykkään Fingerborista niin pakko jakaa teidän kanssanne tämä, muistakaa välillä yllättää puolisonne. ;-)

Ihanaa viikonloppua teille kaikille, yhdessä ja erikseen. :-)

Mistä kumpuaa motivaatio?

Tätä kysymystä joutuu itse kukin varmaa miettimään aina silloin tällöin. Riippuu tietenkin mitä tavoitellaan, mikä motivoi sinua tehdäksesi jotain mitä tavoittelet. Onko ne uudet pienemmät farkut jotka ehkä joskus mahtuisi jalkaan (jos vaikka laihdutat). Vai onko se ajatus, että jaksat joskus vielä juosta yhteen menoon vaikka 10km ja ajatus siitä onnistumisessa motivoi sua lähtemään lenkille? Ja kuinka paljon sun pitää haluta sitä tavoittelemaasi asiaa jotta jaksat tehdä töitä sen eteen? Koska jokainenhan meistä tietää, että mitään ei saa ilmaiseksi, kaiken eteen pitää tehdä töitä. Eikös meitä siihen ole kasvatettu?

Se, miks minä näitä mietin on se, ettei mulla ole missään vaiheessa ollut oikein mitään suurta tavoitetta. Tai no, tavoitteena treenata niin, että fiilis on hyvä ja samalla kropan mallikin vähän muuttuu. Mutta miten sitä sitten mitataan? Mikä on tarpeeksi? Treenaan salilla 4x vkossa ja teen 4 aerobista aamuisin. Yhden kerran viikossa olen käynyt pt:n kanssa treenamassa eli silloin saa vielä extra kovaa kyytiä. Onko se tarpeeksi?

Vaaássa tuskin tapahtunut muutosta viime kerrasta, en viitsi edes käydä katsomassa. Sama löllykkä vatsamakkara roikkuu edelleen, siitä ei kai pääse eroon kuin kirurginveitsellä. Mutta lihaksia olen mielestäni saanut esille. En tiedä onko ne kasvaneet vaan ovatko ne vaan tulleet läskin alta esille, mutta niin tai näin, onpa kivaa että niitä jo näkyy. Ja se saa mun motivaation kumpuamaan jotta jaksan käydä salilla ja siellä aamulenkillä. Toisaalta tarvisinko edes tälläisiä havaintoja jaksaakseni tätä elämäntapaa? Tuskinpa, koska liikunta on kuulunut elämääni jo vuosia. Nyt se on enemmän tavoitteellista, lihakset ovat mun tavoitteeni. Ja vitsi, että on hieno tunne kun voi sanoa ääneen, että mullakin on tavoite. Kuulostaa heti jotensakin enemmän paremmalta hommalta, ei miltään luuserin puntin heiluttelulta. :D (niinkuin kenenkään mielipiteellä olisi mitään merkitystä mun ajatuksissani) ;-)

Tavoitteista sen verran, että eilen siskoni kanssa juttelin ja hän kertoi omista tavoitteistaan. Hän rehvakkaana ilmoitti ilmoittautuneensa city-triathloniin. Ei ole kauaa kun hän hehkutti alkaneensa juoksemaan ja nyt ilmoittautui triathloniin jossa matkoina uinti 300m, pyöräily 10km ja juoksu 3km. Mä olin niin fiiliksissä hänen puolestaan, aivan mieletön tavoite. Se tunne hänen puolestaan oli sanoin kuvaamaton, olin niin jutussa mukana. Ja varmasti olen matkassa mukana kannustamassa häntä maaliin, onhan hänkin ollut kannustamassa minua aikoinaan kun muutaman kerran juoksin 10km. Sitä voi siis elää mukana toisenkin tavoitteissa. :D

Juhannus on tuloillaan, huomenna se jo kurkkasee ovesta. Mitä meikäläinen tekee juhannuksena? Töitä, koska siihen on mahdollisuus ja ehkä vähän jopa siksi että olen rahalle perso. :D
Voi sitten taas ostaa pt käyntejä jotta saadaan niitä lihaksia kasvatettua yhdessä. :D

Kävin eilen itselleni uudella pt:llä. Sain peruutusajan, en ole aikaisemmin saanut aikaa kun ei aikataulut ole sopineet yhteen.
Teimme selkää,yllätys yllätys. Opetti myös liikkeen joka on pakaroille aivan tappavaa, mä en ole huokailematta rappusia pystynyt kävelemään. Olenkin muuten huomannut pientä muutosta pakaroissani, ehkä ne sieltä pikku hiljaa pyöristyy. :D

Nyt koiruus ulos ja sitten päivä kaffeet.

Hyvää juhannusta ja treenejä kaikille!!

Saanko esitellä, Lenni Lokinpoikanen :-)

Ensinmäinen tapaaminen valmentajan kanssa

Sain  tiistaina viestin valmentajaltani, sopiiko tavata keskiviikkona klo 16. Ei ihan sopinut omaan aikatauluun, mutta koska haluni saada itselleni treeniohjelma sekä ruokavalio voitti niin hiukan sovitin omia menojani. Sovimme siis tapaavamme Motivuksessa keskiviikkona.

Heti tapaamisen sovittuamme pyysin isännän hakemaan itselleni kaupasta viimeiset herkut eli paketin cookies-keksiä. Rainbown suklaakaakao cookiet on pirun keksimiä, niitä ei vaan voi olla syömättä jos niitä kaapissa on. Nyt kun tiesi, ettei niitä hetkeen saa niin piti vielä viimeiset herkuttelut herkutella :)

Se tapaaminen ei mennyt kuin elokuvissa, tai ainakaan saapumiseni paikalle. Tai olinhan minä paikalla, jopa hiukan etuajassa ja jäin sitten istumaan ja odottamaan. Innokkaat jumppaajat meni ja tuli ympärilläni ja minä odotan valmentajaa. Kysyn välillä vastaanottotytöltä onko mitään kuulunu, ei ole. Kyllästyin ja maksoin sisäänpääsyni ja menin vaihtamaan vaatteet, jospa hän sillä välillä olisi saapunut. Ei ollut. Kävin juoksumatolla hölkkää 10min ja sitten päätin, että soitan hänelle ja kysyn missä hitossa hän oikein on. Olisi kohteliasta sentään laittaa viestiä tai soittaa ja ilmoittaa myöhästymisestään. Fiilarini oli jo aika matalalla.
Soitin ja kysyin, että eikös meillä ole treffit klo 16,15 (siinä vaiheessa klo n.16,55) Sanoi olevansa odottamassa minua, mutta missäs minä olen? Täällä Ruoholahden Motivuksessa, aivan kuten sovimme. Selvisi siinä sitten, että itse olin väärässä paikassa, minun piti olla Kampin Motivuksessa. Siinä vaiheessa todella nolotti ajatukset mitä firmaa ja häntä kohtaan olin päähäni päästänyt. No, vaihdoin pikapikaa vaatteet ja juoksin metrolle ja oikeaan paikkaa :)

Koska aikaa oli mennyt melkein tunti turhaa, emme ehtineet yhdessä tekemään liikkeitä. Kävimme vaan läpi ohjelman ja ruokavalion sekä yleiset asiat. Sitten lähdin kotiin harjoittelemaan uutta elämäntapaani. Ja en olisi minä, ellen olisi heti matkalla haaveillut täytetystä patongista ja sellaisia kävin katsomassakin (vaikka en oikeastaan koskaan syö edes patonkia, saati täytettyä sellaista) Kotona meni vielä puoli pakettia cookiesta, mitäs isäntä oli ostanut sitä niin paljon. Nyt ei hän saanut ollenkaan, sääli ;)

Tänään se sitten virallisesti alkoi.. Siitä sitten lisää myöhemmin :)