Body-peukku 👍

On taas se aika vuodesta jolloin jokainen vähääkään bodaamisesta kiinnostunut on ollut katsomassa Fitness Classic- kisoja Kultsalla. Joka kevät sinne vyöryy Better Bodiesin ja Gaspin huppareihin pukeutuneita kauniita sekä kaljuja kansalaisia jotka elää ja hengittää bodaamista/fitnessiä. Ja tietty me wannabebodarit ollaan menossa mukana, hupparilla tai ilman. Tällä kertaa ilman. :-)

Niin me asiasta kiinnostuneet viisi naista menimme katsomoon huutamaan suosikeillemme äänemme käheäksi. Söimme kiltisti kanat ja riisit/riisikakut katsomossa kuten asiaan tietenkin kuuluu ja kiertelimme messualueella katselemassa jos jotain ostettavaa löytyisi. Ja kas kummaa, löytyihin sitä. Meikäläisellä jolla ei vielä ihan kovin montaa pipoa kaapista löydykkään,  löysi kaksi lisää. Ne voi pukea vaikka samaan aikaan päähänsä, tällälailla näin, eiks vaan ole tyylikästä?? :-)

Ihanat naiset ihailemassa upeita miehiä. Totiseksi vetää. :-)

No, asiaan nyt taas. :-) Olimme siis katsomassa kisoja ja kannustimme ihanaa Miia joka kilpaili bodyfitness masters 35v-luokassa. Meidän silmissä hän tietty oli voittaja, mutta koska tuomarit eivät osaa aina asiaansa (kuten me katsojat osataan) niin hän jäi neljänneksi. Finaalipaikka kuitenkin, ihan mahtavaa!! Onnea Miialle!! ♡

Kuva lainattu Body-lehden galleriasta.

Toinen ketä jännitimme oli tietenkin iki-ihana Bettina. Hän kilpaili bodyfitness alle 167cm sarjassa. Hän on aivan huikea, niin urheilijana kuin valmentajana ja ihmisenä. Ihminen täyttä kultaa!!♡

Nämäkin kuvat ovat bodylehden galleriasta. Kannattaa käydä tutustumassa, siellä on upeita kuvia upeista kilpailijoista, jokaisesta löytyy kuvia!! 

Hän jäi harmittavasti tällä kertaa toiseksi, rahkeet riittivät siihen sijoitukseen. Katsomoon näkee huonosti kuinka kireä tai löysä kilpailijan  kunto on ja omasta mielestä sijoitukset ei välttämättä aina ole oikein. Mutta kun kotona katsoin kuvia niin myönnän, että aivan oikeinhan se meni. Mutta minun silmissäni Bettina  on Mestari!! ♡

Oli myös miesten kisaa, mutta siitä ymmärrän vielä vähemmän joten en sen kummemmin edes ala spekuloimaan niitä. Mutta sen sanon, että lavalla nähtiin todella kireää lihaa, perseet säikeellä olevaa. :-) Ja vanhin kilpailija oli 66v mies ja eipä tosiaan olisi uskonut. Käsittämättömän huikeaa, itse haluan olla kans siinä(kin) iässä yhtä hyvässä kunnossa. :-)

Ja hyvässä seurassa olin jälleen, kiitos ihanat naiset teille. Välillä nauroimme vedet silmissä, ihan huikea päivä kertakaikkiaan. Kukaan meistä ei tainnut saada ainakaan vielä kipinää lavalle nousemisesta kilpailut mielessä, itse tosin meinasin eilen mennä väliajalla lavalle heittämään parit kärrynpyörät jos tytöt olisi maksaneet siitä. Rahaa ei tullut joten ei tullut kärrynpyöriäkään ja näin pääsin nolaamasta itseäni enempää kuin olin jo huudollani ja naurullani nolannut. :-)

Yhtä varmasti kuin tulee syksy ja seuraavat kisat Lahdessa, olemme me myös paikalla huutamassa. Ja tiedä vaikka sillä kertaa olisimme saaneet tehtyä banderolleja/lakanoita kannustukseen!! :-) Ääntä lähtee joka tapauksessa, sen voi luvata jo nyt!! :-) Ja heti kun laittavat kisoihin selluliittisarjan saattaisitte nähdä meidätkin siellä. Kilpailisimme keskenämme varmaan siitä kenellä sitä on eniten. Olisin satavarmasti kärkisijoilla. :-)

Tällä(kin) viikolla on jälleen bodattu. Keskiviikkona tehdessämme jalkatreeniä taisi jokin mennä pieleen, koska sain vasemman polveni tuhottoman kipeäksi. Yhtään juoksuaskelta ei ole tarvinnut ottaa (vaikka eihän niitä tarvitse muutenkaan ottaa jos lähtee ajoissa liikkeelle) ja tän päivän porrastreenit sai kans unohtaa! 

Mutta jotain hyvääkin tän vkon treeneissä on ollut. Perjantaina tehdessämme olkapäitä/käsiä sain jälleen enkkoja paukutella. Dippikoneessa sain uudet raudat laittaa, tällä kertaa meni 50kg:lla. Viimeks teimme uusilla lukemilla eli 45kg:lla ja nyt pistettiin vieläkin paremmaksi eli rojua tuli 50kg ja sainpas tehtyä silläkin 15x. Samassa sarjassa oli myös hauiksia koneella, ojentajia taljassa sekä hauiksia tangolla. Kaikki nämä siis putkeen. :-) Tästä suorituksesta sain hienon body-peukun treenikirjaani!! Olin ylpeä itsestäni, tietty!! :-)

Valkulla selkeästi taiteellisia kykyjä!! :-)

Aamulla käydessäni sauvakävelemässä näin reitillä kyltin joka kannattaa ottaa tosissaan. Meinaa jos tän näköistä alkaa kävelemään vastaan niin varottavahan se on!! :-)

Huomenna alkaa muuten dieetin viimeinen viikko. Jo nyt voin sanoa, että olemme molemmat, sekä Valkku että minä tyytyväisiä tulokseen ja tekemiseen. Saan uuden treeniohjelman ja hiukan lisää ruokaa. Muuten ei elämä muutu, liikunnasta se koostuu tänkin jälkeen. Nyt vaan aavistuksen verran kevyempänä. :-)

Nautitaan elämästä, herkuilla tai ilman. Ja tälläisistä aamumaisemista nautitaan ainakin, eiks joo? 

Bussista noustessani oli pakko napata kuva kun näytti niin kauniilta. :-)

"Herkkuosaston laajennus", heh heh!!

Nordic Fitness Expo kisat käyty katsomassa

Viime viikonloppu oli suuri viikonloppu heille jotka harrastavat Fitnessiä enemmänkin. Ja myös heille (eli meille) jotka haluavat katsoa miten toiset sitä harrastaa ihan oikein enemmänkin tosissaan eli kilpailevat kanssa treenaajamme. :-)

Oli siis Nordic Fitness Expo kisat Lahdessa. Siellä miteltiin mitaleista kansainväliselläkin tasolla. Lauantaina oli vuorossa miesten koitokset (en edes yritä alkaa selittämään mitä kaikkea siellä olisi ollut tarjolla katsottavaksi, mutta jos ne kiinnostaa niin käykää katselemassa kuvia ja tuloksia täältä). Bodylehti

Me olimme sunnuntaina katsomassa naisten kisaamista. Ja olihan siinä katselemista, niin hyvässä kuin pahassa. Hyvässä tarkoitan sitä kuinka mahtavaan kuntoon he ovat itsensä saaneet ja pahalla enemmänkin sitä, millaisia rintoja toiset itselleen ovatkaan laittaneet. Mun silmääni ei näytä juurikaan kovin kauniilta jos naisen rinnat ovat niin suuret että maan vetovoima meinaa kaataa sinut naamallesi. Ei oikein iske minuun, ei mutta se onkin vaan minun mielipiteeni ja sellaisena meinaan sen pitääkin. :-)

Aloitetaan tää kertomus alusta eli olipa kerran pikku tyttö nimeltään Aikku.. Ei ei ei, ei tästä kohtaa.. Olipa kerran Aatami ja Eeva.. No eieieieieiei todellakaan näin alusta..
No olipa lauantai ennen kyseistä sunnuntaita jolloin kisoihin olimme menossa. Joo, tää on hyvä kohta, tästä aloitetaan!! :-)

Lauantaina ystäväni tuli meille yöksi jotta olemme sitten aamusta aikaisin valmiina lähtöön. Tietenkin kun saa kerrankin jonkun meille kylään niin sitten käy niin ettei malta mennä nukkumaan, ei sitten millään. Yönkin nukut vähän huonosti kun jänskättää niin seuraava päivä. Onhan siellä kisaamassa entinen valmentajamme Kaisa ja muitakin tuttuja ja varsinkin paljon tuntemattomia. :-)

Aamusta heräsimme ajoissa ja kas vaan, yöllä oli ollut pakkasta. Sehän sitten tiesi auton ikkunoiden raaputusta. Mutta koska mun Ukkokulta on niiiin ihana kuin onkin, niin hänpä heräsi ja yllätys yllätys kävi raaputtamassa ikkunat ja lämmittämässä meille auton valmiiks. Mun Ukkokulta on <3
Arvasitte oikein, just tän jutun takia tää kertomus piti aloittaa tästä kohtaa. :-)

Ajelimme siis Lahteen ja siellä tapasimme myös ihqun  Ilonan. 
Yhdessä koossa sitten katselimme kisoja. :-)

Tälle lavalle kilpailijat tulivat mittelöimään paremmuudestaan. :-)

Kun kisat alkoivat niin voitte vaan uskoa kuinka me huudettiiin ja kannustettiin Kaisaa. Hän oli niin ihana!! Hän sijoittui mahtavasti toiseksi, voittaja oli edellisenä päivänä jo voittanut PM-kisat ja kaikkien tuomareiden äänillä voitti myös tämän mittelön eli naisten physiquen. 

Vasemmalla voittaja Suvi Heinonen ja oikealla toiseksi tullut entinen valmentajani Kaisa Toikko
Kuva lainattu Bodylehden sivuilta. 

Tässä myös kuvia Kaisasta. Mun mielestä hän on aivan upea ja hänet tuntevana voin sanoa, että hän on täyttä <3

Molemmat kuvat lainattu myös Bodylehden sivuilta.

Näiden karkeloiden jälkeen alkoivat ensin junioreiden body- sekä bikinifitness kisat ja sen jälkeen alkoivat naisten bodyfitness kisat joita katsoimme erittäin mielenkiinnolla. Onhan Ilonakin menossa sinne sitten tulevaisuudessa. :-)

Ilonan kanssa vertailimme erilaisia bikineiden värejä, mietimme vähän sitä silmällä pitäen mikä voisi sopia hänelle. Oli kyllä kieltämättä kiva vertailla eri värejä, miettiä mikä toimisi hänelle ja mikä taas ei. Ja naurua riitti, kaksi hömelöä kun on vauhdissa niin naurua riittää. :-)

Väliin piti tietty syödä eväitä, jollaikin ne oli valmiiks itse tehtynä ja joku toinen kävi hakemassa niitä jostain muualta. Voitte arvailla kuka teki milläkin tyylillä. :-)

Pääsimme muuten Ilonan kanssa idolini Nicole Wilkinsin kanssa samaan kuvaan. Siinä sitä on naisessa lihasta oikeassa paikassa. Itse voisin vain unelmoida sellaisesta kunnosta. :-)

Kilpailupaikalla oli myös suuret messut. Oli tarjolla vaatetta, kenkää, kisaväriä, patukkaa, kanaa, palkkareita, latureita, whatever.. Ja sielläkin pääsin tapaamaan erästä suosikkiani, meinaan Metallisydän oli paikalla jakamassa laturia (?) ja mittanauhan sai myös matkaan. Menin siihen ständille jonon jatkeeksi ja edelläni oli pari nuorta kundia. Metallisydän sanoi pojille, että saatte hänen loput näytteensä. Minä heti sanomaan, että mitäs hyvä veli touhua tälläinen on, minäkin haluan. No, itseasiassa hänellä oli vielä pari pussia jäljellä ja antoi ne mulle ja sain samalla mittanauhan johon pyysin hänen nimmarinsa. Ja sen myöskin sain. :-)

Siinä nyt lukee hänen oma nimensä sekä Metallisydän. :-)

Hän sanoi, ettei kukaan siitä saa kuitenkaan selvää. Ei haittaa, kerron kaikille kuka sen on kirjoittanut ja mittailen tällä nyt hauiksiani. :-) Tämän jälkeen löimme nyrkkiä yhteen kuten kunnon treenaajat tekevät. :-) 

Messuilta sekä kisoista sain todella paljon buustia taas omaan tekemiseeni. Ja koska varmasti kaikkia tuhansia lukijoitani kiinnostaa ne omat tulevaisuuden suunnitelmat eli kisaamaan joskus vai ei niin voin rauhoittaa mielenne, mä en ole menossa kisaamaan, en nyt enkä never ever. Annan nuorempien hoidella kilpailemiset. :-)

Valkkuni on suunnitellut kisaavansa ensi vuonna. Lupasin, että olen hän joka katsomossa kannustaa kaikkein koviten, hän joka tekee sen suurimman plakaatin/banderollin, hän joka on ensimmäisten joukossa onnittelemassa häntä ykkössijasta ja kultamitalista. Hän taas lupasi olla siinä kunnossa ettei häntä tarvitse hävetä. Tämä on siis meidän diilimme. :-)

Mutta motivaatiota tekemiseen kisat/messut todella antoivat. Tämä mielessä menin tänään yhteisiin jalkatreeneihin, oikein odotin niitä innolla. Ja ei mennyt montaa sarjaa kun epäilin jo omaa mielenterveyttäni, tämäkö muka kivaa ja tästäkö mä muka nautin???? Oikeasti treeni oli sitä tasoa, että meinasin aikuisten oikeasti alkaa itkemään, seuraavaksi alkoi naurattamaan se kipu, sitten mun teki mieli jo lyödä toista ja lopuksi oli ihan sekunnista kiinni ettei itku olisi päässyt. Sain pidäteltyä, onneks. :-) Toisille merkki kovaa tekemisestä on oksentaminen, itselleni se ei ole merkki muusta kuin typeryydestä. Jos pitää oikeasti alkaa oksentamaan treenatessa niin sitten kannattaa miettiä milloin olet syönyt viimeksi, kenties liian lähellä treenejäsi tai onko laturi (jos sellaista käytät, itse en käytä) sulle oikea. Mutta kun kipu on sitä luokkaa, että tekee mieli lyödä toista niin silloin se on mennyt perille. Mutta älä lyö kuitenkaan, voi mennä vielä välit. :-)

Tähän loppuun pari kuvaa retkeltä missä potilaiden kanssa olimme. Luonnossa se mieli lepää ja kahvi vaan maistuu niin hyvälle ulkona. Kokeilkaas vaikka. :-) 

Vielä pakko kertoa pieni kevennys tähän loppuun. Mulla kun on liitutaululla aina viikon treenit laitettuna ylös jotta sen myös teen ja kun olen sen tehnyt laitan viivan päälle. No, nyt meillä on asunto myynnissä ja kiinteistövälittäjämme on ihmeissään kuinka paljon mä liikun. Tänään hän piti esittelyn ja oli samalla jättänyt mulle terveisiä. Alkoi tosissaan  naurattamaan. Laitoinkin viestin hänelle, että oikeassa olet. Sunnuntaina siis levätään. :-)

Tähän on tultu..

Jos mietitään meikäläisen tulemisia/saavutuksia niin olen salitreeneissäni saavuttanut tilanteen jossa kanssatreenaajat seuraavat tekemisiäni. Hiukan salaa tietty, ehkä myös vähän ihmetellen ja hämmästellen tai ehkä jopa ihaillen? En tiedä, koska en kysynyt. :-) Mistäkö tiedän? Koska selkätreeniä tehdessäni vedin mavea (painoa 80kg) ja huomasin vierelläni olevan miehen välillä vilkuilevan mua. Ajattelin, että katsele vaan, onhan tässä ruhossa katsottavaa. :-) Oltuani valmis kaveri sanoi: "Olipa kauniin näköisiä vetoja." Hämmästykseni oli varmaan ilmeinen koska jatkoi: "Useimmilla painopiste menee eteen ja sulla se pysyy hienosti kantapäillä."  Piti sitten kertoa etten ole juurikaan mavea tehnyt, mutta vko sitten vetelin 2x 100kg. Sanoi mun olevani luonnonlahjakkuus. Hah, no tunnenkin olevani varsinainen lahja maailmalle!! :D

Olen myös tullut tilanteeseen jossa molempia käsiäni koristaa mulle tärkeät mietelauseet. Vasemmassa lukee: "Believe in yourself" ja oikeassa lukee nyt: "Never give up." Nämä ovat ajatukset joiden voimalla jaksan eteenpäin. Jos en uskoisi itseeni ja tekemisiini niin miksi edes tekisin mitään? Ja jos kaadutaan niin sieltä noustaan yös, periksi ei anneta, ei koskaan!! Mä olen niin happy mun teksteistä, ne on niin MUA!! :-) 

Olen myös löytänänyt itselleni uutta musiikkia. Olin niin kyllästynyt mun musiikkiini M3:ssa, että piti keksiä jotain uutta. Ja mä löysin Teräsbetonin. Juma, sehän iski kuin metrin halolla olis vedetty takaraivoon!! Sitä voisi kuunnella täysillä ja samalla hypätä pöydälle ja tanssia ja repiä vaatteensa päältään. Aaaarrrggghhhhh, se on niin mahtavaa musaa!!! Nyt alkaa rauta nöyrtymään, mä pistän sen raudan solmuun kun menen seuraavaksi salille!! :-) 

Löysin myös muutakin rautaa ahdistavaa musaa kuten Valonkantaja ja Kotiteollisuus. Katotaan alanko pitämään niistä vai lähteekö soittimestani nopeaan. Aika näyttää. :-)

Ja Maukka Perusjätkä, kuka muistaa hänet?? Ah, mä kohta niin luukutan Säpinää ja kyykkään. Oikeastaan taidankin lähteä salille ihan just samantien. :-)

Kävin katsomassa myös fitness-kisoja. Muutama ystävä kisasi siellä ja huusin ääneni käheäksi. Ilmeisesti tuomarit eivät kuulleet kannustustani tai eivät siitä välittäneet koska kumpikaan eivät päässeet finaaliin saakka. Mutta aivan huikeita Mimmejä jokainen joka sinne lavalle nousi. Ei voi todellakaan muuta kuin olematonta hattuaan nostaa. Jokainen oli voittaja sinne mennessään!! Ja varmistui ajatus jälleen kerran ettei se ole mua varten, ei todellakaan. Mutta että kisaisin jossain muodossa, se ei ehkä ole ihan pois suljettua. Mutta mikä olisi laji?? Pitänee miettiä.. Olisiko hyviä ideoita heittää?? Saappaan heitto vois olla ainakin yks hyvä vaihtoehto. :-)

Pt-treeneissäkin olen käynyt. Jartsan kanssa tehty rintaa, käsiä, olkapäitä ja selkää. Ei ihan kaikkea samoissa treeneissä mutta tehty on. Ja naurettu on. Meillä meinaa mennä homma täysin huulen heitoksi, mutta onneks toisella on kello mitä katselee jotta tietää jatkaa taas. Se vaan on niiiiin tärkeää, että ne kemiat toimii. Treenin pitää olla myös hauskaa, ei se voi olla aina pelkkää mökötystä ja otsa rypyssä tekemistä. Tai mulle ei ainakaan. Ehkä toiset tykkää siitä tyylistä, mä en!! 

Huomenna menen Juhan kanssa vääntää jalkoja. Katotaan saadaanko jotain enkkoja aikaiseksi. No, ei vaan. Ei aina voi vetää enkkoja, välillä pitää tehdä sitä lihasta millä niitä enkkoja nostetaan. :-) 

Josta tulikin mieleeni, että mulla (tässä vaiheessa lähdinkin salille ja takas tullessani ei todellakaan ollut mitään tajua mikä on tullut mieleeni..) :-/

Mutta kerronpa sitten, että äsken salilla tein rintaa/olkapäitä ja käsiä. Nyt oli vuorossa tehdä vain 5x3 penkkiä eli vain kolme nostoa. Tein lämmittelyn ja sitten 3x 35kg 3x 37,5kg, 3x 40kg, 3x 42,5kg ja vielä 1x 45kg. En ole ennen päässyt yli 40kg joten huima parannus. Selkeästi Teräsbetonin pojat auttoi mua, alkoi heti rauta nousemaan!! :-) 

Ja mun poikani oli kans salilla kun menin sinne. Hän tosin teki lähtöä kun aloin penkkaamaan. Ja just kun vedin 4x 42,5kg niin jäi katsomaan miten menee. Ja kun se meni niin olin niin onnessani. Ja hän näytti peukkua ja hymyili. Juma, mutsi näytti taas että ei se ole iästä kiinni. Tuli niin mahtava fiilis, mun kundini mutsiaan kannustaa!! :-)

Käväsinpä muuten tänään ostamassa itselleni pari pipoa. Nyt siis pipo päässä treenailen jotta kuulokkeet vois olla päässä. Mulla mennyt kohta kaikkiin virityksiin niin paljon rahaa, että olisin saanut sillä rahalla uudet kuulokkeet. No mutta, näillä mennään. :-)

Ens viikolla mä lomailen. Otan rennosti ja ulkoilen. Ja matkustan koiruuden kanssa faijan luokse. Mukavaa vaihtelua tähän elooni. Ja ei tarvi miettiä salille menoa koska on lepoviikko. Ja kunhan tulen sieltä niin enköhän mä mene heti kokeilemaan etteivät vaan ole vaihtaneet lukkoa salin ovelle. ;-)

Niin ja koska olen aivan varmasti valokuvauksen luvattu toivo niin annan tässä taidonnäytteen teillekkin aamuiselta sauvakävelylenkiltäkin. Olisiko näistä aineksia vuoden luontokuvaksi???

Näissä oli kukkasia kun otin kuvan. Kuka ne on käynyt poimimassa???

Hyvää vapun odotusta. Meinaatteko leipoa munkkeja?? Entä tehdä simaa? Mä en!! :D

Oho, otsikko meinas puuttua mutta lisäsinpäs jälkikäteen :-)

Tämä viikko vietetty jälleen vapailla salilta, tekee sekä päälle että kropalle niin hyvää. Olen käynyt kävelyllä ystävän kanssa, asiakkaiden kanssa, yksin sauvoen ja vielä kerran ystävän kanssa. Huomenna meinaan kuitenkin mennä jo salille kiertoharjoittelua tekemään, johan tätä lepoa jo olikin ihan tarpeeksi. :D

Välillä pysähtelin ja otin kuvia :)

Kävin viikolla myös Kaisaa tapaamassa. Molemmat ihmettelimme kuinka hyvin on tulosta tullut dieetillä. Tai no, ei paino ole juurikaan tippunut mutta kroppa mennyt kyllä kasaan. Maanantaina otin mittoja ja 28cm lähtenyt viiden viikon aikana ympäriinsä, olenhan mä tyytyväinen.

Nyt suunnitelmat on, että jos maanantaina näyttää pudotusta niin pidämme vielä kaksi viikkoa tän ruokamäärän ja jos ei ole pudotusta niin alamme kiristämään. Kahden viikon päästä sain vapaasyöntipäivän ja koska olemme menossa juuri silloin risteilylle niin meinaan mennä seisovaan pöytään ja ottaa itselleni tuolin buffetin viereen. :D

Eniten mulla tekee mieli mutakakkua, maidotonta ja gluteenitonta. Sitä joudun varmaan ottamaan ainakin yhden mukaanikin. Samoin rainbown tuplasuklaa cookiesta voisin syödä paketin itekseni, tuskin tekis edes tiukkaa. Mutta koska sisältää maitoa niin joudun ehkä jättämään väliin. Mutta mutakakkua syön ja syön ja syön. :D

Sitten viimeiset kaksi viikkoa kiristellään ja sitten onkin aika ottaa kuvat ja mitat ja toivoa huimaa muutosta. ;-)

Tulevaisuudesta puhuimme sen verran, että maltilla alamme lisäämään ruokaa ja sitten alkaa ne biffitalkoot eli lihasta pitäis alkaa tarttumaan ja läski mielellään vähemmälle. Väkisinkin rasvaa tulee samalla, mutta ei välttämättä samaan kohtaan kuin missä ennen on ollut. Jos saan toivoa niin mielellään rasvaa tuonne yläkertaan, jätetään maha osasto tällä kertaa vähemmälle. :D Jännää tulee siis tulevaisuus olemaan. Ja varmaankin jatkan biffitalkoita Kaisan johdolla joten eiköhän mun Fitfarmin matkani jatku ja jatku ja jatku.

Ja kun joskus piiiitkän ajan päästä olen sen 50v niin mä olen niin huikeassa kunnossa että kehtaisin esitellä itseäni vähän julkisemminkin. ;-)

Sain tyttäreltä muuten rapakon toiselta puolen aika ison syntskäkortin, siellä kun kaikki on niin suurta. :D

Jos haluatte lukea millaista elämää aupair viettää Amerikassa niin käykääs lukasemassa täältä.. :D 

http://aupairjenna.blogspot.fi/

Ens vkolla mulla on taas treenit Bettinan kanssa. Huomenna hän nousee Nordic Fitness Expossa lavalle ja toivon niin menestystä hänelle, hän olisi sen niin ansainnut. Peukut siis pystyyn hänelle huomiselle. :D

Viime viikolla meillä oli ristiäiset ja tädin muru sai nimen. Nyt menee hetken oppia sanoa häntä oikealla nimellä, tähän mennessä kun aina tuli sanottua Leeviksi. Leeviä hänestä ei tullut, mutta oikein hyvän ja komean nimen komea poika sai. :D 

Täti aika muikeena ;-)

Nyt täytynee alkaa tekemään eväitä huomiseksi jotta jaksaa taas yhden työpäivän. Sen jälkeen suoraan salille kiertoharjoitteluun jossa takuuvarmasti hiki lentää. :D

Hauskaa viikkoa teille, kertokaahan kuulumisanne!!

Suklaapuuroa ja fitness-kisoja

Tän kevään fitness-kisat on kisattu, kuten lukijatkin varmaan tietävät. Ite kävin sunnuntaina kisahumua katsomassa, näin jälkikäteen mietittynä, olisi sittenkin pitänyt mennä jo edellisenä päivänä jolloin oli masters-kisa. Kuvien perusteella mimmit on olleet aivan huikeassa kunnossa, tässä kuvaa. Voittaja on oikealla oleva punaisissa bikineissä oleva Laura Simola. Varmaan lähes minun ikäiseni. :D

Väkisin iski itsellekkin mieleen, että mitäs jos minäkin joskus.. Jo pelkkä ajatus on niin absurdi, että se ihan naurattaa. Mutta täytän 3v päästä 50v ja mitäs jos olisinkin elämäni kunnossa silloin?? Miltä se mahtaisi tuntua? Varmasti hyvältä, mutta mikä sen juuri mun elämäni kunto on? Mä en tosiaan edes tiedä mitä mä haluan, mikä sen mun tavoitteeni on. Kunnes se kirkkaasti mulle selviää niin siihen saakka nautin treeneistä, raudasta ja siitä tunteesta kun tiedän tehneeni kaikkeni, ainakin lähes. :D

Eilen olin pitkästä aikaa pt-treeneissä, iki-ihanan Bettinan rääkättävänä. Tehtiin mun vihaamia jalkoja ja ihan mun omasta pyynnöstä. Tietty saa aina itse valita mitä treenataan, se miten treenataan onkin sitten pt:n päätös. Mutta voin sanoa, ettei kertaakaan ole tarvinnut hiettömänä pois lähteä. :D
Eilenkin jalat tutisten poistuin paikalta ja tietäen, että kaikkeni olen antanut. 

Jalkaprässi on laite mistä en saa niskalenkkiä. Sillä vekottimella on jokin kumma yliote musta. Vaikka kuinka päätän ennen sarjaa, että mä teen sen sarjan loppuun niin aina jossain vaiheessa mun pää pettää ja mä vikisen ja vingun etten saa tehtyä. Pt huutaa vieressä, että AIKKU, nyt teet sen. Ja mä melkein parkua väännän etten saa tehtyä. Juma, mä vihaan sitä vehjettä!!! :D

Se mikä teki tosi hyvän mielen eilen oli kun Bettina kysyi mitä mulle on tapahtunut, olen mennyt kasaan viime näkemältä. Ja tottatosiaan, itsekkin mittailin viikonloppuna ja centtejä on lähtenyt aikamoinen määrä puolessa vuodessa, yhteensä 28cm ympäriinsä. Ja tän uuden ruokavalion myötä on turvotus lähtenyt, mulle ilmeisesti sopii maidoton/gluteeniton ruokavalio. :D Ja sitten vielä viitsin valittaa ettei mitään tapahdu. Mihinköhän mahdan olla tyytyväinen?? ;-)

Sunnuntaina ostin fitness-kisojen "messuilta" itselleni ylihintavat treenipöksyt. En olisi koskaan uskonut maksavani housuista 70€ mutta niinpä mä vaan maksoin. Ja onhan ne hyvän näköiset, tälläiset..  Ehkä ne juuri sai mut näyttämään kasaan menneeltä, jos se olikin vaan optinen harha. No, toivottavasti ei kuitenkaan. :D

Eilen ostin itselleni uutta soijaprodea, meinaan fastin Soija 90, suklaan makuista. Illalla tein siitä prodelättyä ja olihan hyvää (kun vertaa entisiin tekeleisiini) Aamulla tein "suklaatattaripuuroa" ja se vasta hyvää olikin. Alan olemaan koko aika enemmän sitä mieltä etten taida kaivata edes kaurapuuroa raejuustolla. Ja se on ollut mun ehdoton must-ruoka jo kauan. Oikein odottanut aamua saadakseni kaurapuuroa raejuustolla. :D

Nyt olen saanut keliakia- ja helikobakteeri tulokset. Molemmat oli negatiivisia (onneks) ja saan jossain vaiheessa palata kaurapuuron pariin. Maidotonta jatketaan vielä pari viikkoa ja sen jälkeen aloitetaan pikku hiljaa kokeilemaan käykö mulle vai ei. Jos ei niin heti pois, jos käy niin hiljalleen lisäillään. Tää on nyt hidasta puuhaa, tälläistä salapoliisin hommaa. No, mihinkäs mulla kiire kun näinkin on hyvä olla, ei särje maha eikä tarvi asua vessassa :D

Sain uuden saliohjelman. Taas tulossa sellaista settiä, että on pakarat kohta kivikovaa betonia :D Aamuaerobiset on nyt 4-5x vkossa ja pituudeltaan n.30min. Eilen kävin 30min sauvakävelyllä ja sopivasti piristi. Ei tarvinut herätä kuin vasta 4,30. Koska se on sentään jo puoli 5 eikä varttia yli 4 niin sillä on mulle suuri merkitys. Tiedän, että on jotain psykologista mutta mitäs sitten. Iltaisin saa mennä kyllä aikaisin nukkumaan jottei nukahda töissä, mutta sitten mennään. Ja kun ajattelen, että toiset herää kolmen jälkeen aamuisin lenkille eikä valita yhtään niin on se kumma jos en mä jaksais herätä puol 5. Ja jaksanhan mä, ei epäilystäkään!! :D

Nauttikaa pääsiäisestä, mä nautin puoliksi. Tarkoittaa että puolet pääsiäisestä olen töissä ja puolet vapaalla. Sopii mulle :D