Tekevälle sattuu ja tapahtuu..

Kesä on tullut, ihan varmasti. Aurinko paistaa melkeinpä päivittäin ja mitä tekee meikäläinen näin vapaapäivänään? Otanko aurinkoa rannalla? Tai edes jossain puistossa? Yleensäkään jossain jossa se vähänkään paistaa? Joo, arvasitkin varmaan jo vastauksen, en ota!! No, mitä hittoa? Mitä mä sitten teen? Miksen mä ole edes luistelemassa/kävelemässä/muuten liikkumassa ulkona?? No koska..

Keskiviikkona lähdin töiden jälkeen normisti treenaamaan Valkun kanssa. Meillähän on joka keskiviikko yhteiset treenit. Niin siis nytkin ja sinne potkin töiden jälkeen ja treenasin hyvällä meiningillä. Lähtiessä jäin suustani kiinni kanssa treenaajan ja kas ollakkaan kello oli sen verran paljon, että oli varmaa etten ehdi junaani. Niinpä en tällä kertaa ihan täysiä edes potkinut asemalle (mulla kun tuppaa olemaan kaksi vaihdetta, täysiä tai ei ollenkaan) :-)
Mutta, asemalle mennessäni huomasin, että kaksi minuutti junan lähtöön ja juma, jos olen oikein nopea niin ehdin siihen. 
Niinpä otin potkupyörän käteeni, äkkiä portaat alas asematunneliin ja koska mulla oli aurinkolasit päässä niin en sitten ihan kaikkia askelmia huomannut ja hups, olin potkupyöräni kanssani nurin ja tajusin heti, että nyt kävi huonosti. Tästä ei nousta omin avuin. 

Ympärillä olevat ohikulkijat olivat aivan ihania!! He pysähtyivät kysymään miten mulle kävi, pääsenkö itse ylös, soitetaanko ambulanssi, laitetaanko potkupyöräsi lukkoon jne jne. Siis aivan mahtavaa avuliaisuutta. Itkuhan siinä pääsi, todellakin.
Ambulanssi soitettiin, itse soitin pojalleni ja Ukkokullalle. Molemmat sattuivat olemaan lähettyvillä joten tulivat melko nopeaan paikalle. Nämä ihanat ohikulkijat kävivät ostamassa pakastehernepussin jotta saimme kylmää nilkkaan samantien ja paikalle saapuneelle lääkärille (mikä tuuri, että paikalle sattui myös lääkäri) itkin elämäni muita asioita jotka nyt pinnalla. 

Ambulanssi saapui, nostivat mut tuolille ja veivät autolleen. Se mitä tekivät oli, että laittoivat nilkkaan kylmäpussin ja saattoivat mut poikani autolle. Juttelimme siinä kundien kanssa urheilusta, siitä että käyn salilla ja rullaluistelen jne. Poikani saapuessa paikalle nauroin, että poikaani varmaan hävettää, kun mutsi taas tölväilee tällä lailla. Kuski sanoi, että tuskinpa, poika on varmasti ylpeä äidistään joka on noin kova liikkumaan. <3

Ukkokulta saapui sinne kanssa ja niin me sitten lähdimme Peijakseen päivystykseen. Oli jonkin verran hankalaa päästä takapenkille jotka käännetty jotta potkupyörä mahtuu mukaan. Ukkokulta kysyi, että jätätkö ton terveen jalan vielä oven väliin niin saadaan siihenkin pieni vamma, ei tule kateelliseksi vasemmalle jalalle. :-)

Peijakseen mennessämme hakivat mulle pyörätuolin, Bullin kuten Ukkokulta sanoi. Tämähän siis oli yhteinen vitsimme josta voit halutessasi käydä lukemassa Täältä. No, Ukkokullan lähtiessä hakemaan sitä Bullia niin kundi avas mulle takaoven sanoen: "Ei saa jättää lasta kuumaan autoon ovet suljettuna." :-) Joo, nauratti!! 

Niin ne mut sitten hylkäsivät ja jättivät yksin odottamaan lekuriin pääsyä. Koska olin salilta tulossa oli mulla aika nälkä. Ja koska kello oli jo sen verran paljon, ei tietenkään sairaalan kanttiini ollut enää auki, ainoastaan automaatti joka tietty toimi ainoastaan kolikoilla. Mutta, ei hätää, mullapa oli kerrankin kolikoita mukanani. Päätin ostaa kanakolmioleivän, tulevan mahakivun uhallakin. Mutta, koska olen niin tunari niin en osannut käyttää masiinaa vaan sain 4,5€ maksavan banaanikookossmoothie juoman joka ei todellakaan ollut hintansa arvoinen eikä smoothieta nähnytkään vaan mauton, ylihinnoiteltu litku. Ärsytti!! Laskin rahojani uudestaan, mitä niillä saisin. Hhmm, snickers-patukan. Koska en ole syönyt karkkia liki viiteen vuoteen en ajatellut aloittaa sitä nytkään. Entä viili? Vielä huonompi vaihtoehto, ajatellen kuinka hiton vaikeaa oli käydä vessassa Bullin kanssa ilman, että jalalla varaat lattiaan. Ei siis viiliä, mikä oli varmasti järkevä ratkaisu. En olisi ehkä kestänyt seuraavaa 4,5h niin, että vatsani olisi ollut tulessa ja olisin saanut ulvoen kieriä lattialla kamalissa vatsakrampeissa. Niinpä jäi viilikin automaattiin.

Mutta koska rahani olivat rajalliset ja 75g:n sipsipussikin maksoi törkeät 2€ ja mulla rahaa tietenkin vain 1,95€ niin pakko oli pyytää pariskunnalta 5c, että sain sen pirun sipsipussin. Tarjosin heillekin siitä, mutta eivät ottaneet, onneksi!! :-) Vedin sen ihan heti ja suht nopeaan tahtiin. Olo oli siinä vaiheessa jo tosi huono, päätä särki ja oksetti, suolan ja ravinnon puutetta. Niin siis meni sipsit ja myöhemmin Ukkokulta toi mulle ruokaa (salaattia jonka päälle oli tunkenut riisiä hiukan ja jauhelihaa) Kaikki sekaisin kylmänä ja oli paras ruokani hetkeen!! :-)

Ei vammaa jota ei sipsillä paranneta. :-)

Taivaallista kylmää bodysafkaa. :-)

Pääsin lekuriin ehkä neljän tunnin päästä. Tutki ja epäili, ettei ole murtumaa. Varmuudeksi kuitenkin kuvattiin ja näin oli, ei murtumaa. Sain sairaslomalapun käteeni ja hoitaja laittoi jalkaani ilmalastan.Koska housuni olivat sen verran kapealahkeista mallia niin ei meinannut lasta mahtua. Yritin saada niitä vedettyä ylös, mutta eihän se onnistunut. Sanoin hoitsulle, että ota sakset ja leikkaa lahje. Kysyi oletko varma? Jos toinen vaihtoehto on, että riisun ne kokonaan ja se ei todellakaan ole mikään kaunis näky niin leikattavahan ne on. Ne ovat olleet halvat, olen niistä maksanut alennusmyynnissä ehkä kympin, mutta hyvän näköiset ne ovat. Hoitsu oli samaa mieltä, on hyvän näköiset, mutta leikattava on. Opinpahan seuraavan kerran, ettei ole niin kiire, junia tulee kyllä seuraaviakin... ;-)

Näistä housuista tuli sitten shortsit. :/

Sain lainaksi kepit ja pääsin kotiin. Olin ollut päivystyksessä 4,5h. Kotona äkkiä puuroa napaan ja kahvi, joo kahvia vaikka kello oli puoli 12 siinä vaiheessa. Olin sen ansainnut. :-)

Yön nukuin jalka isojen tyynyjen päällä jatkuvasti heräillen. Eipä siis ihme, että eilisen päivän väsytti. Makasin melkein koko päivän sohvalla jalka pystyssä ja pariin kertaan otin päikkärit. Tulipa katsottua välissä tölsästä nauhoitettuja ohjelmia. Se oli itseasiassa aika kivaa ja taidan mennä jatkamaan sitä puuhaa. Tässä kun tuli väkisinkin hiukan taukoa treeneihin niin vietetään se nyt sitten sohvalla ja nautitaan olosta. :-)

En itse osannut ihan niin hyvää tukea laittaa kun hoitsu, mutta saa kelvata. 

Tältä se näyttää kahden päivän jälkeen :-)

Mulla tulee olemaan jatkossa enemmänkin taukoa treeneistä, mutta siitä sitten myöhemmin lisää. Saattaa olla, että blogi jää samalla tauolle ja perustan uuden jota sitten päivittelen, mutta se on ajatustasolla vasta. Linkkaan kyllä sitten tänne jos sen päätän perustaa. :-)

Nyt ihanaa kesää kaikille, mulla se tulee olemaan totaalisen erilainen kuin olin ajatellut, mutta nautin siitä kuitenkin, se on varmaa!!

Ps. Valkun kanssa treenit sujui mallikkaasti, rintatreeni alkaa pikkuhiljaa sujumaan. Ei mun "mannerlaatat" ole ihan samaa kaliiberia kuin Valkulla eikä ne liikukaan yhtä hienosti, mutta jotain pientä jäälauttaa saattaa olla havaittavissa. On se rintakin siis kehittynyt, mahtavaa!! :-)

Tässä taas hyvä syy miksi mun ei kannata koskea alkoholiin. :-)