lauantai 28. kesäkuuta 2014

Tajunnan räjäyttävää olkapäiden treenausta

Se on ohi taas hetkeks, lepoviikko meinaan.Tai ei oikeastaan voi puhua viikosta koska päiviä oli vain kuusi, mutta ei nyt nipoteta. LepoVIIKKO siis ohitse. :D

Olin varannut itselleni uuden pt-treenaajan, taas kerran. Fitfarmilla on pt:tä niin monta ettei ehdi edes jokaisen luona käymään. No, nyt oli aika Pasille ja olin kuullut kehuttavan hänen jalkatreenejään. Niinpä päätin sitten treenauttaa ne.. Ja kuinkas sitten kävikään..

Eilen illalla vedin eka pienet kahden tunnin päikkärit ja sen jälkeen kummasti taas hiukoi vaikka olin syönyt ennen unia. Olihan ilta jo ja iltaisin otan nyt nestemäistä rautavalmistetta, niin tälläkin kertaa. VIRHE!! Älä ikinä ota mitään rautavalmistetta tyhjään mahaan ja jos mahasi on yhtä huonossa kunnossa kuin minun älä laita sinne yhtään mitään. Ikinä!! Juo pelkkää vettä ja voi huonosti ja sitten lopputulos on sama kuin mustalaisen hevosella. Mutta eipä enää särje mahaa!! :-)

No, siis sain tautisen kipeän vatsan illalla ja sama jatkui aamulla. Viittä vaille peruutin treenit mutta koska en viitsis maksaa turhasta niin pakkohan se oli paikalle mennä. Jalat kuitenkin päätin unohtaa ja päätin valita olkapäät. VIRHE!! Älä ikinä treenaa olkapäitäsi jos haluat syödä vielä sen jälkeenkin jotain. (ai niin, eihän sun pitänyt syödä enää koskaan mitään, pääsi jo unohtumaan) Ja jos kuitenkin päätät treenata niitä olkapäitäsi pt:n kanssa niin tee ainakin ruoka valmiiksi jo kotiin ja mielellään jotain pillillä imettävää. Et meinaan nosta käsiäisi enää treenin jälkeen.




Pasi kysyi aluksi, että miten lämmittelet. Ajattelin, että tän täytyy olla joku kompakysymys ja melkein vastasin, että joko kävellen tai crossarilla tms mutta onneks mä tajusin, että hän tarkoitti olkapäitäni. Ai lämmitelläänkö niitäkin?? Oon mä joo joskus nähnyt kun joku vemputtaa kuminauhan kanssa salillani mutta että sitä oikeasti pitäis tehdä?? No, tieto lisää tuskaa. :D

Lämmittelyn jälkeen aloimme työt. 5 min ja olin valmis kuolemaan ja aikaa oli 55min jäljellä. Tiesin, että tää tulee olemaan tuskaa joka ikinen minuutti!! Mutta mä tein, juma mä tein ja kirosin ja huusin mutta mä tein. Jumankekka mikä fiilis kun katsoo olkapäitään jotka on ihan pumpissa ja melkein saatat nähdä niiden kasvun. Olette varmaan jokainen nähneet niitä luontokuvia jossa kukkaset kasvaa hetkessä, mun olkapäille kävi melkein samoin. :D Harmi ettei kukaan ole ottamassa kuvia kun mä treenaan. Mies treenaajalta en kehtais ikinä pyytää ottamaan musta samalla kuvia mutta ehkä joku kerta kysyn Bettinalta tai Kaisalta :-)

Treenin jälkeen Pasi sanoi, että etuolkapäät on paremmassa kunnossa, selkeästi pattia on. Mutta taakse vielä saatava lisää. Tässä kyllä kasvaa nälkä syödessä ja kun näkee, että niitä lihaksia alkaa tulemaan niin niitä haluaa lisää. :D

Pasi sanoi, että hänellekkin kivaa vaihtelua kun välillä saa treenauttaa jotain muuta kun jalkoja. Yleensä kaikki haluaa tehdä jalkoja ja kun niitä tekee neljäkin peräkkäin eri asiakkailla niin alkaa kyllästymään jo omiin treeneihinsä. :D Ite pyrkinyt nyt tekemään kaikkia lihasryhmiä, ei ainoastaan jalkoja. Ensi viikolla olen menossa Turkuun treenaamaan Annen kanssa. Hänen luonaan olen kerran käynytkin ja tykkäsin. Matkoihin menee 2h suuntaansa mutta ei haittaa. Kivaa vaihtelua! Ja silloin vuorosssa ovat selkä ja pakarat. :D



Saako tästä mitään käsitystä mun olkapäästä? Tosi vaikeaa itsekseen kuvata.


Laitoin Kaisalle viestiä mun ajatuksista. Me ei olla vielä kertaakaan istuttu alas ja juteltu vaikka niitäkin tapaamisia tähän pakettiin kuuluu. Nyt sovimme, että seuraavalla kerralla kun treenaamme yhdessä niin jutellaan sen jälkeen ja mietitään uutta ohjelmaa. Takareiteni ja takaolkapäät tarvitsee ainakin huomiota. Niihin se lihas vaan tarttuu hiukan hitaammin/huonommin niin tarvitsee alkaa keskittymään niihin varmaan enemmän. Jotta saadaan tasapainoisempi paketti kasaan. :D

Sorry mun huonot kuvat, yritän saada enemmän aikaan ottaa niitä yleensäkin. Tuppaa vaan aina unohtumaan koko kuvaaminen, on niin kiire aina joka paikkaan. :D









Tässä erilaiset versiot mun prodeletuista. Aina ei voi onnistua :D


Nauttikaa viikonlopustanne, niin minäkin teen. Ens vkl onkin taas töitä, sitä tää ihmisen elämä on. :D



sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Nauru pidentää ikää..

Olen tässä lukenut Fingerborgia ja nauranut maha kipeänä. 
Mä olen kova nauramaan ja nyt olen sitä saanutkin tehdä. Mitäs sanotte näistä, osuuko teidän huumorintajuunne?










Oli todella paljon kaikkea muutakin mutta en nyt tähän niitä postaa, jokainen voi käydä lukemassa itse lisää. :D

Juhannus oli ja meni, töissä olen ollut. Aattona sekä eilen kävin töiden jälkeen salilla. Aikas kivaa kun saa olla ihan itsekseen, kukaan ei ole katsomassa kun yrität saada itsestäsi jotain järkevää kuvaa otettua. Se onkin yllättävän vaikeaa koska vähän vaikeaa pitää samaan aikaan kameraa ja punnertaa vaikka penkkiä tangolla. Tai mä en ainakaan ole sellainen fagiiri, että siinä onnistuisin. :D
Joitakin kuvia sain kuitenkin otettua, jos vaikka vähän näkyisi ne mua motivoivat lihaksen alut joista viimeksi puhuin. ;-)








Pohkeeni on aika jäätävä. Enpä olisi ikinä uskonut, että housuni alkavat joskus vielä kiristämään pohkeista mutta niinpä vaan on käynyt. Aika mageeta vai mitä? ;-) Mieheni mielestä tämä on kuin broilerinkoipi, omasta mielestäni kuin pohkeiden kabanossi (ei mikään camping) :D

Olkapäät ja rintalihakset saaneet myös muotoa, niitä vaan ei saa itsekseen kuvattua. Ja kun käy itsekseen salilla ei kehtaa tuntemattomia itseään kuvaamaan. Poikani käy samalla salilla kanssani, mutta hänelle nyt viimeiseksi sanoisin, että otappa mutsista pari kuvaa. Jopa hän naurais itsensä kipeäksi. :D

Poikani kävikin meillä juhannuksena syömässä. Kivaa päivittää kuulumisia ruokailun merkeissä, tulee päivitettyä molempien treenien sujumiset ja muut tärkeät asiat. ;-)

Huomenna vietän vapaapäivää sekä viikon vapaita treeneistä. Ihan koko viikkoa en ole treenaamatta, lauantaina menen taas itselleni uudelle pt:lle. Ehkä teenkin hänen kanssaan olkapäitä, nyt olen tykästynyt tekee niitä. 
Huomenna menen mäkitreeniin ystäväni kanssa. Jyrkkää mäkeä ylös ja alas puoli tuntia, kyllä meinaan pohkeet tykkää. :D

Katsoin eilen videoo miten potkupyörällä kuuluisi mennä. Mulla ollut hiukan väärä tekniikka, nyt otti vieläkin paremmin pakaraan. Jo vaan alkaa pakaratkin pyöristymään. Mutta miten saada takareisiin muotoa? Tuntuu ettei ne saa osumaa ollenkaan, jotensakin ärsyttävää!! 

Tiesittekö, että potkypyöräilyä sanotaan kikkaroinniksi? Mulla tulee siitä sanasta jotain ihan muuta kuin potkiminen mieleen, enemmänkin pitkäaikainen ummetus joka on helpottamassa. :D :D

Koirarotu asia on ollut jo pari päivää samassa tilassa, nyt ollaan menossa rotu nro 108 tai jotain. Kunhan joskus saa päätettyä seuraavan rodun onkin aika miettiä koiralle nimeä. Miltä kuulostais Matti tai Teppo tai Pertsa tai Kilu? Pekka olis myös hyvä vaihtoehto. :D

Nyt takas sohvalle, onhan lepoviikko ja siitä pitää ottaa kaikki irti. :D

Nauttikaa liikunasta, se on ihanaa!!

torstai 19. kesäkuuta 2014

Mistä kumpuaa motivaatio?

Tätä kysymystä joutuu itse kukin varmaa miettimään aina silloin tällöin. Riippuu tietenkin mitä tavoitellaan, mikä motivoi sinua tehdäksesi jotain mitä tavoittelet. Onko ne uudet pienemmät farkut jotka ehkä joskus mahtuisi jalkaan (jos vaikka laihdutat). Vai onko se ajatus, että jaksat joskus vielä juosta yhteen menoon vaikka 10km ja ajatus siitä onnistumisessa motivoi sua lähtemään lenkille? Ja kuinka paljon sun pitää haluta sitä tavoittelemaasi asiaa jotta jaksat tehdä töitä sen eteen? Koska jokainenhan meistä tietää, että mitään ei saa ilmaiseksi, kaiken eteen pitää tehdä töitä. Eikös meitä siihen ole kasvatettu?

Se, miks minä näitä mietin on se, ettei mulla ole missään vaiheessa ollut oikein mitään suurta tavoitetta. Tai no, tavoitteena treenata niin, että fiilis on hyvä ja samalla kropan mallikin vähän muuttuu. Mutta miten sitä sitten mitataan? Mikä on tarpeeksi? Treenaan salilla 4x vkossa ja teen 4 aerobista aamuisin. Yhden kerran viikossa olen käynyt pt:n kanssa treenamassa eli silloin saa vielä extra kovaa kyytiä. Onko se tarpeeksi?

Vaaássa tuskin tapahtunut muutosta viime kerrasta, en viitsi edes käydä katsomassa. Sama löllykkä vatsamakkara roikkuu edelleen, siitä ei kai pääse eroon kuin kirurginveitsellä. Mutta lihaksia olen mielestäni saanut esille. En tiedä onko ne kasvaneet vaan ovatko ne vaan tulleet läskin alta esille, mutta niin tai näin, onpa kivaa että niitä jo näkyy. Ja se saa mun motivaation kumpuamaan jotta jaksan käydä salilla ja siellä aamulenkillä. Toisaalta tarvisinko edes tälläisiä havaintoja jaksaakseni tätä elämäntapaa? Tuskinpa, koska liikunta on kuulunut elämääni jo vuosia. Nyt se on enemmän tavoitteellista, lihakset ovat mun tavoitteeni. Ja vitsi, että on hieno tunne kun voi sanoa ääneen, että mullakin on tavoite. Kuulostaa heti jotensakin enemmän paremmalta hommalta, ei miltään luuserin puntin heiluttelulta. :D (niinkuin kenenkään mielipiteellä olisi mitään merkitystä mun ajatuksissani) ;-)

Tavoitteista sen verran, että eilen siskoni kanssa juttelin ja hän kertoi omista tavoitteistaan. Hän rehvakkaana ilmoitti ilmoittautuneensa city-triathloniin. Ei ole kauaa kun hän hehkutti alkaneensa juoksemaan ja nyt ilmoittautui triathloniin jossa matkoina uinti 300m, pyöräily 10km ja juoksu 3km. Mä olin niin fiiliksissä hänen puolestaan, aivan mieletön tavoite. Se tunne hänen puolestaan oli sanoin kuvaamaton, olin niin jutussa mukana. Ja varmasti olen matkassa mukana kannustamassa häntä maaliin, onhan hänkin ollut kannustamassa minua aikoinaan kun muutaman kerran juoksin 10km. Sitä voi siis elää mukana toisenkin tavoitteissa. :D

Juhannus on tuloillaan, huomenna se jo kurkkasee ovesta. Mitä meikäläinen tekee juhannuksena? Töitä, koska siihen on mahdollisuus ja ehkä vähän jopa siksi että olen rahalle perso. :D
Voi sitten taas ostaa pt käyntejä jotta saadaan niitä lihaksia kasvatettua yhdessä. :D

Kävin eilen itselleni uudella pt:llä. Sain peruutusajan, en ole aikaisemmin saanut aikaa kun ei aikataulut ole sopineet yhteen.
Teimme selkää,yllätys yllätys. Opetti myös liikkeen joka on pakaroille aivan tappavaa, mä en ole huokailematta rappusia pystynyt kävelemään. Olenkin muuten huomannut pientä muutosta pakaroissani, ehkä ne sieltä pikku hiljaa pyöristyy. :D

Nyt koiruus ulos ja sitten päivä kaffeet.

Hyvää juhannusta ja treenejä kaikille!!





Saanko esitellä, Lenni Lokinpoikanen :-)


lauantai 14. kesäkuuta 2014

Täällähän minä..

Täällä ollaan vaikka voisi olla jossain muuallakin koska on kesä. Mutta koska ei ole kesälomaa (ainakaan vielä) niin sitten ollaan täällä. Missäs sinä olet?

Olin maanantaina treenaamassa Betskun kanssa olkapäitä. Ja jo tutuksi tulleeseen tyyliin, katsoin 10min päästä kelloa ja mietin miks mä taas olen täällä???? Mun olkapäät oli siinä vaiheessa jo ihan hakattu, rikottu, pahoinpidelty ja tapettu. Ja jos luulette, että se olis ollut siinä niin väärässä olitte, meinaan sitten se rääkki vasta alkoikin. Jösses sentään mihin suorituksiin ihminen voikaan päästä kun on toinen piiskaamassa sua!! En tosiaan edes muista mitä kaikkea tehtiin, mutta mä olin sen tunnin jälkeen NIIN ylpeä itsestäni, fiilis oli ihan eufoorinen, ei sanat riitä kuvaamaan tunnelmia. 
Onhan mulla muidenkin lihasryhmien pt- treenin jälkeen mahti fiilis, mutta toi olkapää-osasto on sellainen peikko ja pelote jutska, että se kun kunnolla onnistuu, on se vaan jotain ihan tajutonta. Niin monet vuodet kuitenkin säryistä kärsin niiden takia ja nyt taon niihin lihaa. Fiilistä ei voi siis kuvailla :D

Tällä viikolla olen myös käynyt potkimassa kickbikella, käynyt ystävän kanssa aamulenkillä kävellen, tehnyt salitreeniä ja vielä on yks aerobinen ja yks sali tekemättä. Jäävät molemmat huomiselle. 
Sitten onkin ens viikko vielä treeniä ja sitten taas viikon tauko. Tykkään tästä jaottelusta, 4vko treeniä ja vkon lepo. Sopii hyvin mulle ja varsinkin mun päälle. :D

Eilen olin siskon kanssa syömässä ja kahvilla. Koska olin just ennen tapaamista käynyt salilla ja sen jälkeen vetässyt palkkarin (joo, arvasit oikein, palkkarin joka on laktoositon mutta kuitenkin maidosta tehty) ja ehdin salilta ulos ja mahavaivat alkoi. Treffimme meni siis mahavaivoja kärvistellessä. En jaksa tajuta kuinka ihmeen umpiluuta mun pääni oikein on kun jatkuvasti pitää tehdä samat virheet. Luulis sen jo tulleen itselleen selväks, ettei ne maitotuotteet sovi mutta aina pitää vähän menneä kokeilemaan. Jos vaikka nyt jo sopisikin. No, ei sovi ei!!!
Mutta oli ihanaa nähdä siskoa ja hänen alati kasvavaa mahaansa. Vielä pitää malttaa odottaa hetki jotta saa täti syliinsä kauan odotetun namusen :-)

Kävin tällä viikolla uudestaa verenluovutuksessa, tällä kertaa sain luovutettua. Hemoglobiini oli laskenut, johtuneeko sitten naisten vaivoista vai mistä. Sen jälkeen on ollut pari pvä tosi väsy ja pyörryttävä olo. Miettinyt tässä olenko kipeäksi tulossa vai mikä vaivaa mutta katotaan nyt mihin tää kehittyy vai kehittyykö mihinkään.. Seuraava mahdollisuus luovutukseen on sitten syyskuussa. :D

Olen huomannut itsessäni pienen narsistin, sellaisen hyvän narsistin, en itsekästä ja itsekeskeistä. Meinaan on sitä treenatessa ihan kivaa nähdä, että niitä lihaksia on tullut, ei käy kieltäminen etteikö se mukavalta peilistä näytä. Mutta en kuitenkaan (ainakaan vielä) vietä kaikkea aikaani peilin ääressä itseäni ihailemassa. ;-)

Paino on ollut noususuhdanteessa ja se ei ole hyvä jutska. Nyt satuin kaupasta ostamaan soijamaitoa johon ei ole lisätty sokeria. No sitten vertailin sitä tuotteisiin joita nyt olen käyttänyt. Käytän esim hasselpähkinäriisimaitoa puuron kanssa ja siinä olikin jo 11g hiilaria. Soijamaitoni jota käytän normisti kahvissa (mutta jota ei joka kaupassa myydä), niin siinä on 3g hiilaria. Melkoinen ero noissa. Nyt loppuu hasselpähkinämaidon kanssa lotrailu. Tuon avatun käytän ja sitten enää osta. Kaikki kuitenkin vaikuttaa kaikkeen..

Tässä todiste siitä, että nyt ei ole kaunis kesäpäivä vaan aika hiton tuulinen kesäpäivä. :D Parempia ilmoja odotellessa..


sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Paras ostokseni aikoihin..

on ehdottomasti kickbike. Tää on niin mahtava keksintö, pieni ja näppärä. Helposti kulkee kunhan muistaa vaihtaa jalkaa aina viiden potkun jälkeen. Luulisi, että pakarat ja reidet ovat saaneet vähän uutta muotoa kesän jälkeen. Jää nähtäväksi. :D
Pyörää en varmasti käytä koko kesänä. :D


torstai 5. kesäkuuta 2014

Aina ei voi onnistua.

Olen pyrkinyt käymään verenluovutuksessa säännöllisesti. Nyt oli pitkä väli, koska laitatin tatuoinnin tammikuussa ja silloin ei saa luovuttaa 4 kuukauteen. Ennen tatuoinnin laittoa yritin käydä niin olikin muutama päivä vielä seuraavaan kertaan kun olisin saanut luovuttaa. En siis ehtinyt. Luovutusten välillä kun pitää olla aina 3kk meillä naisilla. Miehillä se on vain 2kk. Ihan epistä. :-)

No, tällä viikolla olin siis menossa ja mietin jo etukäteen mitä saisinkaan syödä luovutuksen jälkeen. Meinaan sen jälkeen on hyvä jotain syödä ettei tule paha olo. Paikan päällä näin, että tarjoavat myös gluteenittomia tuotteita ja mietin mitenköhän mahtaa olla maidottomat, saakohan niitäkin. No, näitä miettiessäni ja odottaessani vuoroani näen siellä ihqun valmentajani. Ja vaikka en tosiaankaan pilkun tarkasti noudata ruokaohjeitani, oli ensinmäinen ajatukseni: "Nyt mä en voi syödäkkään mitään. Mä en kehtaa hänen edessään syödä mitään. " Hän otti minut "käsittelyyn", mittasi minun hb joka olikin suht hyvä eli 144. Nauroimme ettei minulla hullumpi ruokavalio olekkaan. Nyt kuulemma kaikki imeytyvät paremmin (kun olen maidottomalla ja kaikki ei tule suoraan läpi) joten sen takia varmaan hb hyvä. Kyllä kelpaa. :D

Mutta kuinkas sitten kävikään? Suoneni ovat ohuet ja piilossa olevat, niistä on vaikeaa saada tulemaan pussillista tavaraa. Vasempaan käsivarteen tuikattua neulan tuntui kun olisi kättä sahattu irti, kamala tuska. Taisi osua johonkin hermoon, olikin kuulemma suoni jota ei ole käytetty. Kiitos, ei käytetä nyt eikä tän jälkeenkään. ;-) Oikea käsivarsi vuorossa. Todennäköisesti kauhistuin ajatusta etten saa syödä mitään niin paljon, että verikin pakeni suonista. Ei meinaan tullut tipan tippaa. Jouduimme luovuttamaan ja toteamaan, että aina ei voi onnistua. Ensi viikolla uusi yritys. Ja koska tiedän valkun vapaapäivät niin saattaa olla että käyntini osuu juurikin silloin. ;-)

Olin naisten 10:llä. Joko kerroin siitä? Harvoin kirjoittaa niin ei enää muista mitään, mutta enpä tässä sen enempää asiaa vatvo. Kävimme ja olimme ja ens vuonna uudestaan. Nyt vaan hölkäten, näin lupasimme toisillemme ja vähän itsellenikin. :D

Hauvavauvakuumeeni senkun pahenee. Olen illat pitkät ollut koneella katselemassa hauvojen kuvia ja lukenut rodusta. Pitänyt itselleni puhuttelua ettei nyt vaan ole oikea aika. Haluaisin kuitenkin harrastaa hauvan kanssa ja tämä rotu sitä jopa vaatii. Joo, hyvä niin mutta kun sattuu olemaan kotona vielä ehkä monta vuotta vanhus joka ei harrasta niin mitä mä hänelle teen? Olisi jatkuvasti yksin ja se ei taas sovi. Siksi järki sai tunteeni puhuttua ympäri ja tulivat tulokseen että kunhan aika on kypsä niin sitten otamme hauvavauvan. Mutta ei nyt. Myönnän, että kävivät kiivasta kamppailua. Ei ollut sivullisena kaunista katsottavaa. :D

Nyt kun tuli helteet (ja ne toivottavasti myös jatkuvat), sain uuden kuumeen. Mä haluan kickbiken. Sellaisen missä saan koirani kyytiin koriin. Kävin sellaista tänään kokeilemassa ja todnäk käyn sen kohta hakemassa. Se vaan oli niin magee!! :-) Mulla kun sattuu olkapäihin tuo fillarointi niin en voi pitkää matkaa pyöräillä. Tuolla potkiessa ei tarvinnut nojata yhtään ja asento on melko pysty. Ja lupasivat laittaa isomman korin koiralle niin melko varmasti sen kohta haen (siis ihan varmasti haen). Soitin jo isännälle kysyäkseni lupaa asiaan, niinkuin sitä tarvitsisin. Mutta kysyinpä kuitenkin ja sain. Olipa yllättävää, saan tehdä omilla rahollani mitä haluan. En siis ainakaan vielä ole holhouksen alaisena. ;-)

Kävin tänään hierojalla ja teki hyvää. Taas selkä jumissa, sitä kun on jotensakin vaikeaa venytellä. (kerro mikä olis helppo venytellä ja jätän varmasti senkin tekemättä) :D Seuraava aika taas parin vkon päästä, jos se siitä vähän aukeais. Ja on kai siellä jotain vähän tapahtunutkin vai mitä sanotte,näkyykö mitään vai onko heijastumia?



Eilen salilla tuntui kuin olisi tropiikissa treenannut. Hiki valui ennenkuin ehti mitään tehdä. Mutta sain tosi hyvän jalkajumpan tehtyä vaikka en juurikaan jalkatreenistä pidä. Täytyis aina muistaa entisen taekwondo-opettajan sanonta: "Kipu on vain tunne." Joo, onhan se mutta ei välttis aina niin kiva tunne mutta ilman kipua ei kai ole kehitystäkään(?) Selkätreenit on mun lemppareita, jokaiselle kai tulee oma lempparinsa. Mikäs on sun lemppari treeni? 

Maanantaina treenasin ihqun Betskun kanssa. Siinä sitä on mimmi mun makuuni. Sanoo just mitä on mieltä eikä nöyristele. Ja miks tarvisikaan? Saa Aikku välillä kuulla kunniansa siellä. :D Tälläkin kertaa kun näytti mulle jonkun liikkeen niin näki etten katsonut enkä kuunnellut yhtään vaan katsoin jotain ihan muuta. Sitten kuulin jäätävän äänen: "Katsoiko rouva yhtään, en meinaan näytä uudestaan??" Nolona piti myöntää että ohi meni ja pahasti menikin. :-)

Lauantaina menen taas uuden ystäväni kanssa loikkimaan mäkeä ylös ja mäkeä alas. Tai saattaa olla että menee kävelyksi, on sen verran jyrkkä mäki. Mutta kivaa se on ja jaloissa hapottaa. Se on kai vaan sitten tunne josta ei tarvi välittää?? :-)

Nyt mun on lähettävä ihailemaan sitä kickbikea. Meen varmuuden vuoksi kävellen ;-)