Kahdeksas viikko, entä miten meni tankkaus?

Se on jo kahdeksas viikko joka on dieettiä meneillään. Kyllä nyt alkaa olemaan suonet näkyvissä, lihakset on ihan säikeillä ja rasvasta ei tietoakaan. Tuskin tarvii enää kauaa olla vähemmällä ruoalla, koska tää homma vaan etenee kuin juna. Paino tippuu silmissä, vaattet roikkuu päällä ja posket on lommolla. Jos ette usko niin valehtelen lisää. :-)

Tosiasiassa tää ei mene eteen eikä taakse. Ollaan tietty tyytyväisiä ettei takapakkia tule, mutta aikuisten oikeasti en olisi kovin pahoillani jos alkais näin ensiks edes paino laskemaan edes vähäsen. Viime viikon huikea tulos oli ihan pyöreä 0, oikein sellainen +-0. Toisaalta siihen alkaa jo tottumaan, mutta koska olen nainen ja dieetillä oleva nainen, niin mun oikeus on olla vähän äkämökö kun ei paino laske. Olen jotensakin sisäistänyt ajatuksen, että dieetin tarkoitus on saada painossa tapahtumaan muutosta. Korjatkaa vaan jos olen väärässä, syön mielelläni sanani jos olen väärässä. :-)

Se valituksesta, ei tää ainakaan valittamalla etene mihinkään. Nyt on muutoksia tehty, katsotaan miten ne tehoaa vai tehoaako ne. Jos ei niin sitten ruokavalio pitää purkaa atomeiksi ja tarkistaa joka mustikka minkä syön kuten Valkku asian ilmaisi. No, toivotaan tosiaan ettei siihen tarvitse mennä. :-) Muutoksista myöhemmin lisää.

Tankkauspäivä oli viime sunnuntaina, miltä se näytti? No tältä.. Aamupalaksi söin ison kasan kaurapuuroa kanelilla ja päärynä-mango piltillä. Kieltämättä kaipasin hiukan kookosöljyä makua antamaan, mutta tääkin makuelämys oli oikein miellyttävä, ei siis valittamista. Puuron lisäksi söin gluteenitonta sämpylää, niitä oli kahta makua. Oli porkkanayrtti ja olisiko toinen ollut tattarirouhe tai jotain sinne päin. Olivat tuoresämpylöitä ja aivan kipeen hyviä. Niitä söinkin sitten vähän pitkin päivää. :-) Myös hedelmä kuului aamiaiseeni ja valikoin päärynän. Häntä onkin ollut vähän ikävä tässä matkan varrella. :-)

Seuraavaksi söin töissä välipalan johon kuului jälleen sämpylää jonka päälle laitoin muuten hummusta. Hitto, että olikin hyvää. Sämpylän päällä oli kasviksia ja jälkkäriksi oli kuivattuja hedelmiä eli taatelia ja ananasta. 

Lounaaksi mulla oli riisiä dolmiokastikkeella sekä parsakaalia. Jälkkäriksi oli jälleen kuivattuja hedelmiä. 

Välipalaksi vedin taas sämpylää ja kuivattuja hedelmiä. Sitten tuli kiire lähteä töistä ja jäi osa välipalaa syömättä joka olisi ollut hedelmäsalaatti, niin söin sen junassa matkalla kotiin. Hätä ei lue lakia meinaan. :-)

Kotona meni vielä illemmalla hedelmäsalaattia ja sämpylää. 

Tän enempää en jaksanut vaikka olisi pitänyt syödä vielä kerran illan aikana, mutta maha ei vaan kertakaikkiaan vetänyt enempää. Nytkin mulla särki mahaa, välillä jopa oksetti. Mutta hyvin selvisin. Illalla nukkumaan mennessä tiesin tasan mitä tarkoittaa sanonta: "Mennä mahansa viereen maate." Turvotus oli aika jäätävää. :-)

Mitäs vaaka näytti seuraavana päivänä tän kaiken ähmimisen jälkeen? Paino nousi niinkin maltilla kuin tasan kilon, eli silloin tankkaus oli aiheellinen.  Elimistö alkoi olemaan tyhjä hiilareista ja näin se saatiin taas täytettyä. Seuraavana päivänä oli kilosta jäljellä enää +100g eli nopeasti myös lähti nesteet taas liikkelle. Koska hiilaria tuli yhtäkkiä 500g, normaalin 150g sijasta ja vettä join joka välissä niin turvottaahan se. Mutta ei tosiaan mennyt kauaan, seuraavana päivänä, puff ja nesteet poistuneet. 

Mitä hyötyä tankkauksesta oli? Mulla oli tiistaina jalkatreeni valkun kanssa ihan  vaan siksi, että tankkauksen jälkeisen treenin on hyvä olla se lihasryhmä joka itselleen on se heikoin ja mulla se on jalat. Niinpä paukutettiin ne turvoksiin ja voi Sylvi ja sen sisarukset, en ole koskaan kokenut samanlaista kipua lihaksissa kuin silloin. En tiennyt mitä odotin, mutta en varmasti ainakaan tätä. Ei tosissaan tiennyt olisiko itkenyt vai nauranut joten vaan nauroin. Mä usein nauran sillain vähän hysteerisesti kun alkaa oikein sattumaan. Mutta työkaverin sanoin: "Jos asialle ei voi nauraa, sitten se on jo ongelma." No, kipu ei ollut ongelma, mä nauroin sille päin naamaa, hahhahahhahaa!! :-)

Mitäs me sitten tehtiin? Ensin kyykättiin, nyt painoa oli 67,5kg. Valehtelisin jos sanoisin, että se oli helppoa koska sitä se ei todellakaan ollut. Mutta se meni. Ja liki aina niin myös tällä kertaa, mä alan lämmetä vasta kun sarjat jo tehty ja vaihdetaan liikettä. Mun lihakset lämpenee selkeästi hyvin hitaasti. Toisin kuin MÄ, joka välillä lämpeen turhankin nopeasti. :-)

Tämän jälkeen mentiin prässiin, aluksi yhdellä kiekolla ja aina 4 toiston jälkeen lisättiin yks kiekko. Näin mentiin siihen saakka kunnes ei enää mennyt yhtään ja lähdettiin samalla tyylillä alaspäin. Näin saimme toistoja yhteensä 36 ja jalat niin täyteen verta ja kipua etten ole tosiaan eläissäni kokenut. Nyt tasan tiedän miltä miehistä tuntuu kun veri pakkautuu yhteen paikkaan, tosin mulla se paikka oli jalat eikä jalkoväli!! :-)

Teimme, minä tein myös takareisi koukistuksia, v-squattia, haarakyykkyä kahvakuulalla, reiden loitontajia ja pohkeita. Joka laitteen jälkeen salaa toivoin, että josko tämä olisi jo viimeinen liike, mutta ei. Valkulla ei ollut mihinkään kiire, hänellä todellakin oli aikaa rääkätä mua!! Jestas, että oli jalat turpeena!! :-)

Arvatkaa tuliko hyvä fiilis, kun sain kuulla kehuja mieheltä? Eikä ne ollut oman miehen sanomia eikä edes työkaverinkaan. Vaan salilla odottaessani Valkkua kävin erään kanssa treenajan kanssa keskustelun, sellaisen pienen kannustuspuheen tai sillain ainakin sen otin. Hän kysyi ensin oliko hyvä treeni? No, olin veivannut siinä vaiheessa 10 min crossaria ja naamani oli aivan punainen ja hikinen, mutta treeni oli vasta edessäpäin ja sen hänelle sanoin. Hän sanoi, että sinä näytät hyvälle. Voi kiitos, kiva kuulla, tosin dieetti vasta meneillään, katsotaan miltä näytän sen loputtua. 

Sinä treenaat tosi kovaa, olen katsonut. Hei kiitos, olen ihan otettu. Yritän todellakin aina treenata kovaa, olin yksin tai pt:n kanssa, aina annan kaikkeni. Sinä et ota itsestäsi kuvia peilin edessä, niinkuin nuoret naiset nykyään tekee. He ottavat kuvia ja sanovat käyvänsä salilla ja sitten ihmettelevät kun ei tule tulosta. No, sepä se, ei tänne tulla kuvia ottamaan vaan treenaamaan. 

Tän keskustelun kulun voitte mielessänne kuvitella huonosti suomeksi puhuttuna niin saatte käsityksen miltä se kuulosti. :-)

Mutta se ei tosiaan yhtään haitannut vaikka hän onkin sellainen minimies minimaasta tai mistä lie onkaan. Kehu on kehu ja olin tosi otettu hänen sanoistaan. Valkulle asiasta kerroin ja hän sanoi ihmetelleensä, että yrittäääkö minimies pokata mua. Mutta oli samaa mieltä kanssani, kiva kuulla tuollaista!! :-)

Mahdollisesti uusi tankkaus heti perään? Valkku sanoi alkuviikosta, että jos tankkaus on aiheuttanut aineenvaihduntaan kunnon buustauksen ja se on saanut painon lähtemään alaspäin niin sitten on heti sunnuntaina jälleen uusi tankkaus. Sovittiin, että tänään, lauantaina otan painon ja jos se on laskenut enemmän kuin -100g niin tankataan. Aamulla siis paino ja viestiä Valkulle. Joo, otin painon mutta eipä se kauheasti yllättänyt kun näin sen olevan +100g viime viikosta joten ei tarvi huomenna varmasti ähmiä hiilaria massua täyteen. Viestiä en ole vielä laittanut, antaa toisen rauhassa viettää lauantai päiväänsä, ehtiipä hän kuulla tämän ratkiriemukkaan uutisen hiukan myöhemminkin. :-)

Ensi viikolla lepoviikko. Ja kyllä taas eilen huomasi treenatessamme selkää ja tisuja, että lepo tulee taas tarpeeseen. Nyt olen taas viisi viikkoa treenannut lujaa, tehnyt kovia aerobisia ja yrittänyt saada kulutusta korkealle. Nyt kroppa on taas sitä mieltä, että on aika höllätä. Ensi viikolle mulla oli alunperin hieronta varattuna, mutta työmenojen takia jouduin sen perumaan. Luvassa siis aerobista ja ehkä kevyempää treeniä, ainakin yhden jalkatreenin menen Valkun kanssa tekemään. Mutta lepoa mielelle ja kropalle, siitä on ensi viikko tehty. :-)

Tän jälkeen meinaan viettää lepoviikkoa joka viides viikko joka kuudennen sijaan. Paukuttelen kuitenkin aika kovia treenejä mielestäni joka kerta ja kroppa alkaa viidennen viikon kohdalla olemaan jo aika finaalissa. Sen huomasi eilen selkä/tisutreeneissä. Ei vaan syty samalla lailla, ei saa niin paljon itsestään irti kuin haluaisi. Joten lepo todellakin tulee tarpeeseen. :-)

Maanantaina tapahtuu jotain mitä olen kauan odotellut. Meinaan pääsen vihdoin eroon Tallinnan tuliaisestani eli tatuoinnista jonka olen ottanut varmaan 17v sitten. Rintapielessäni "komeilee" käärmes hattu päässä. Otettaessa se oli kovinkin huvittava juttu, mutta nyt kun värit on ihan kulahtaneet ja kuva muutenkin epäselvä, niin en ole enää aikoihin pitänyt sitä mitenkään huvittavana. Maanantaina se siitä lähtee. Sitä ei kuitenkaan pois oteta millään laasereilla tai muullakaan konstilla vaan se peitetään uudella kuvalla. Millainen se tulee olemaan, se me nähdään myöhemmin. :-)

Ens viikolla tapahtuu muutakin ihanaa!! Meinaan lauantaina lähden kohti Lahtea ja Ilonaa. Meillä on treenitreffit. Hän saa määrätä mitä tehdään, mä lupaan vinkumatta tehdä mitä käsketään. Sen jälkeen kyläilyä, höpötystä, naurua ja toisemme tsemppaamista. Ihana päivä tulossa, I can´t wait!! :-)

Siinäpä kuulumiset tällä kertaa. Nyt jään katselemaan mitä ruokavalioon tehdyt muutokset saavat aikaan ja kerron niistä sitten seuraavalla kerralla. Hui, nyt kaikki alkoi varmasti jännittämään, kukaan ei saa nukuttua öitänsä kun vaan odottelee miten mun dieetti etenee. Hei relax vaan, jos se ei etene niin nauretaan sille päin naamaa, ei pidetä sitä ongelmana (ei tehdä siitä ongelmaa). Mulla on hyvä Valkku, luotetaan häneen!! :-)

Mahtavaa viikko kaikille, nauttikaa kevään tulosta!! 

Jos ei ala tuloksia tulemaan, alamme Valkun kanssa treenaamaan agilitya. Saatte itse miettiä kumpaa kaveria minä edustan!! :-)

Se aika vuodesta..

On taas se aika vuodesta jolloin alkaa puskea joka tuutista laihdutus-ja liikuntaohjeita. Syö sitä, syö tätä ja laihdut. Tai jätä kokonaan syömättä niin laihdut sata varmasti. Mutta yks mikä on sata varmaa, kun syöt vähemmän kuin kulutat niin laihdut. :-)

Entäs liikunta sitten?? Kun teet aamuisin lenkkisi ilman aamupalaa niin kalorin poltto on taattua. Tai tee se vasta illalla niin sitten se vasta roihuaakin. Tee salilla tätä liikettä ja rasva tirisee, tai tuota toista niin ei äitiskään tunnista sua enää kun seuraavan kerran tapaatte!! :-)

Näähän on jokaiselle niin tuttua, eikö vain? Tätä puskee taas joka paikasta, et voi välttyä tältä ellet sitten satu asumaan pullossa. Mutta varmaa on myös se, että niiden uusien elämäntapojen pitää jatkua pidempään kuin tammikuun jos oikeasti halutaan muutosta ja varsinkin jos halutaan tulosta!! 

Tästä blogista et valitettavasti tule saamaan minkäänlaisia ohjeita syömiseen tai oikeaan liikkumiseen, voitte olla sen suhteen ihan huolettomia. Mutta jos ne uudet elämäntavat ovat liian vaikeita sisäistää yksin niin mulla on vinkata muutamakin hyvä tyyppi auttamaan sua niiden uusien elämäntapojen sisäistämisessä!! Koodia vaan tulemaan niin kerron. :-)

Itselläni tää elämäntapabodaus on kestänyt jo pidempään. Reilu kaksi vuotta tätä on nyt tehty enemmän asenteella ja tuloksia alkaa pikku hiljaa näkymään. Lihasten hankinta on yllättävän hidasta puuhaa ja välillä tuntuu, että on enemmän rupia persiissä kuin mitään muuta. :-)  

Maltti on valttia tässä touhussa vaan se kun ei ole paras piirteeni. Minkäs teet, jos et halua loukkaantua niin on edettävä fiksusti ja kuitenkin progressiivisesti eteenpäin. Joka kerta pitää yrittää tehdä jotain paremmin kuin viime kerralla. Oli ne sitten käytettävät painot, pidemmät sarjat tai lyhyemmät tauot, paikoillaan ei sovi jäädä yhtään!! Annetaan lihaksille sen haluamaa ärsykettä ja saadaan se haluamaan sitä lisää. Sehän haluaa ja mehän annetaan. Näin se kehityskin on taattua. :-)

Kävin tällä viikolla taas muutaman kerran jumppaamassa Valkun kanssa. Ke tehtiin jalat, nyt kyykyssä oli painoa 50kg. Ei, se ei ole paljoa, mutta kun me aloitettiin melkeinpä alusta nivusteni takia niin ei se paino ole ehtinyt vielä kovin suuriin lukemiin nousta. Me ollaan nostettu sitä 2,5kg/vkossa joten vielä menee muutama vko jotta olemme siinä painossa josta aloitimme. Tämä alusta alkaminen on tuntunut ihan hiton hyvältä ratkaisulta. Ei ole särkenyt paikkoja, nivuset on kunnossa ja pää on kans tykännyt tästä. Oli ehdottomasti oikea ratkaisu. :-)

Ja Valkkuhan on juurikin sitä varten, että hän kertoo jos en itse tiedä. :-)

Tällä kertaa vaan ei meinannut tulla oikeen mitään. Takareisiä maaten on normisti mennyt 25kg:lla heittäen 15x, nyt ei meinannut saada kymppiä täyteen. Sama juttu V-Squatissa, painoi aivan hiton tavalla. Ei keksitty syytä asiaan, aina ei vaan voi paukutella enkkoja vaikka kuinka haluaisi. Ja vaikka äsken kirjoittelin, että aina pitää tehdä jotain paremmin kuin edellisellä kerralla niin aina se ei tietty onnistu. Mutta vaikka se ei kulkisikaan niin kuin haluat tai pitäisi niin jotain extraa on hyvä keksiä treeniin. Sitten vaikka viimeiseksi pudotuksia jos ei muuten. :-)

Tänään oli sitten vuorossa selkä ja rinta. Selkä mulla nykyään hermottuu tosi hyvin ja se liikkuu hienosti. Valkkukin mainitsi asiasta tänään. Saman sanoin eilen hierojalleni, huomaa ettei säännöllinen hieronta ole mennyt hukkaan. :-)

Ens vkolla mulla on vielä muutamat treenit valkun kanssa, sitten on kai jo aika aloittaa joulutauko toisistamme. ;-)
Ennen Uutta-Vuotta ehditään kuitenkin vielä tahkoa muutamat yhteiset treenit ja sitten alkaakin uudet kujeet ja kauan odottamani dieetti. Se on kumma kun sä teet pitkän tähtäimen suunnitelmia kuten minäkin dieetin aloituksen suhteen niin lopuks et malttais odottaa sen alkua ollenkaan.
Tiedän, että tulee olemaan myös rankkaa, mutta se kuten kaikki muukin on omasta asenteestasi kiinni. Jos tykkäät, että se tulee olemaan yhtä helvettiä, pahinta mitä elämässäsi voi tapahtua niin onhan se just sitä. Mutta jos ihminen on synnyttänyt kaksi kertaa niin johan se on kumma jos ei yhdestä dieetistä selviä. Asennetta Aikkuseni, asennetta!! :-)

Nyt olen sitten täyttänyt mun pukukaappini erilaisilla varavaatteilla. Jos et yhtään tiedä mistä mä nyt puhun niin tutustu taustaan täältä. Tänään vein topin, liivit, juomapullon jne. Viime kerralla olin jo vienyt pyyhkeen ja pikkarit. 

Tänään sitten suihkuun mennessäni huomasin, ettei mulla ole mukana vaihtopikkareita. Joten jouduin ottamaan varavaatteistani ne. Olen mä oikeasti uskomaton unohtelija!! Muistankohan nyt viedä uusia vaihdokkeja sinne?? Tuskinpa!! :-)

Olen muuten välillä hauskuuttanut itseäni ihan vaan lukemalla omia juttujani. Kerran Ukko-Kultani kysyikin ketä varten sä kirjoitat ja pakkohan se oli myöntää, että itseäni lähinnä. Tätä blogia selatessa näkee sen oman kehityksensä. Ei niinkään kirjoittajana (sehän nyt ei tietenkään kehitystä kaipaa) vaan kropaltani ja ajatuksiltani. Mehän ei kukaan olla koskaan valmiita vaan aina me opitaan jotain uutta. :-)

Ja tänään ystäväni kanssa lenkillä ollessamme juttelimme siitä mikä on ollut se kaikkein suurin oppi elämässä? Itselläni se on varmaankin ollut se, että ketään en voi mieleisekseni muuttaa vaan muutos on aina lähdettävä ihmisestä itsestään.

Töissäni sanon usein potilailleni, että ei kannettu vesi kaivossa pysy vaan jokaisen on itse haluttava muutosta!! Jos et itse halua muuttua ei sitä halua kukaan puolestasi. Oma halu muutokseen on jo suuri askel eteenpäin. Ja jos ja kun et saa muutettua toista mieleiseksesi niin muuta oma ajatusmaailmasi, hyväksy toinen ja varsinkin itsesi sellaisena kuin olet!! 

Tästä postauksesta tuli aivan toisenlainen kuin oli tarkoitus. Ja koska en kuolemaksenikaan muista millainen tästä piti tulla tai edes sitä mitä/mistä mun piti kirjoittaa niin olkoon tää nyt tälläinen tällä kertaa!! :-)

Ja koska tää Ukko-Kullan kone ei nyt jostain syystä halua toimia puhelimeni kanssa yhteistyössä niin jää nyt kuvatkin laittamati. Tullaan siis toimeen näillä mitä latailin. Ja Tommy Tabermanhan on aina taattua laatua!! :-)

Hyvät joulut vaan sullekin, koita pärjätä!! :-)

Tämä teksti oli eräässä joulukortissa jonka aikoinaan sain siskoltani. Hän ei ollut sitä itse kirjoittanut vaan se oli siinä jo valmiiksi. Oli  meinaan paras joulukortti jonka olen koskaa  saanut. Nauroin sitä mahani kipeäksi.

Ja minähän pärjäsin, kuinkas muutenkaan. :-)

                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                             

Jotain erilaista

Mistähän sitä aloittaisi? No jos vaikka kertois vähän treeneistään, niistä kun ei juurikaan ole ollut puhetta. :-)

Kävin viime viikolla kahden eri pt:n kanssa treenaamassa. Maanantaina oli Bettinan vuoro (häntä voit seurata täältä halutessasi). Teimme olkapäät ja kädet. Viime vuonna treenasin aika paljonkin hänen kanssaan, mutta nyt on jäänyt kokonaan. Mutta, nyt siis kävin kokeilemassa taas miten se liha liikkuu Bettinan kanssa ja liikkuihan se. :-)

Aluksi päivitimme kuulumisia, katsottiin silmämääräisesti Aikun kunto ja hyväks todettiin (kuinkas muutenkaan) ja alettiin jumppaamaan.

Vuorossa oli olkapäät ja kädet. Aloitimme pystypunnerruksella koneessa jonka jälkeen oli takaolkapäitä penkillä. Välillä kuului sellaisia sanoja kuin hyvälle näyttää, lihaa tullut, olet oppinut treenaamaan, voimaa löytyy jne. En tiedä kelle puhui, itselleen varmaan. :-)

Seuraavaks oli sitten vipareita sivulle ja eteen. Sivuviparit on mun murheenkryynini. Mä en vaan kertakaikkiaan saa käsiä asentoon jossa niiden pitäisi liikkeen ajan olla. Nyt tosin sain sellaisen neuvon jonka avulla toivon sen onnistuvan jatkossa. Vielä oli pystypunnerrus tangolla sekä takaolkia taljassa ja sen jälkeen siirryimme käsiin jotka ovatkin minun vahvuuteeni. Teimme kahta erilaista ojentaja- ja hauislihasliikettä ja mun yläkroppa oli tapettu. :-)

Aivan mahtavaa oli treenata taas vaihteeksi Bettinan kanssa, jos teillä on mahdollisuus ottaa häneltä treenejä niin käykää ihmeessä kokeilemassa. Suosittelen lämmöllä. :-)

Kävin myös ystäväni Annen (häneen tutustuin kuin tuli meille harjoittelijaksi) treenaamassa viime viikolla. Ja kun meillä molemmilla into liikkua niin sovimme yhteiset treenit sopivaan rakoseen ja se sattui olemaan viime keskiviikko. Niinpä sitten suuntasimme Meijerille yhdessä treenaamaan jalat. :-)

Aluksi teimme suorinjaloinmaastavetoa. Jätin tällä kertaa painot 80kg:n vaikka viimeks olen tehnyt sarjaa 90kg:lla. 

Tän jälkeen oli vuorossa V-Squat (hackin yksi versio) ja tässäkin painot oli kevyemmät mitä normisti eli nyt oli 110kg kun viimeksi ollut 125kg. Sitä on niin saakelin helppo pysytellä siellä mukavuusalueellaan ja hymistellä siellä kuinka kivaa on  treenata. Joo, on kivaa joo mutta kehityksen saa täysin unohtaa. Tässä syy miksi teen nykyään jalat aina valkun kanssa. Hänen kanssaan en todellakaan saa pysyä siellä mukavuusalueellani vaan hän pakottaa mut ulos sieltä ja se on parasta!! :-)

Teimme vielä jalkaprässiä (kiloista en viitsi edes mainita enää) ja vielä tämän jälkeen oli haarakyykkyä kahvakuulalla ja lantionnostoa smithissä. Mä luulen, että Annen jalat tuli aika hyvin taputeltua tällä setillä. :-)

Lauantaina oli sitten vuorossa jumppa Pasin kanssa ja tällä kertaa vuorossa oli selkä ja rinta. Tällä kertaa teimme vinopenkkipunnerrusta käsipainoilla ja hänen kanssaan superina pulloveria. Vinopenkki aloitettiin 14kg painoilla, ei tuntunut missään. Seuraavaks 2 sarjaa 16kg:lla ja lopuks vielä sarja 18kg:lla kun silläkin liikkui. Mielestäni 18kg alkoi kuulostamaan jo niin suurelta määrältä ja tästä Pasille sanoinkin. Hän sanoi, että aika harva nainen liikuttelee sellaisia painoja siinä salilla. Fiilis kieltämättä aika hyvä. :-)

Jatkoimme sitten ristikkäistaljalla, kulmasoudulla, penkkikoneella, alataljalla ja viimeistelimme treenin selkäkoneella josta veto tulee ylhäältä sekä rintapunnerruskoneella. Siinä se tunti meni ja paikat ihanan kipeenä. On treenaaminen vaan ihan parasta. :-)

Jotta elämä ei olisi ihan yhtä jumppaamista niin kävin eilen keikalla jota olin odottanut koko syksyn. Eli Papa Roach ja Five Finger Deatch Punch piti yhteisen keikan jäähallilla ja sinne suunnistimme isosiskoni ja hänen miniänsä kanssa. Mä olin niin fiiliksissä jo heti aamusta etten tiennyt miten päin olisin ollut. Töistä tullessani yritin nukkua hiukan, mutta enhän mä saanut nukuttua kun kävin niin kierroksilla. :-)

Papa Roach alkoi soittamaan kahdeksalta ja silloin olimme tietty paikoillamme jo. Ja olihan hyvä meininki, ihan tajutonta. Yleisöstä jo huomasi ettei olla ihan Jari Sillanpään konsertissa. Vaikka hänkin aivan ihana onkin. :-)

Solisti osasi kyllä ottaa yleisönsä. Välillä kävi hyppelemässä yleisön joukossa. Me oltiin harmillisesti sen verran kaukana ettei päästy kosketus etäisyydelle, mutta ehkä parempi niin. Olisin vielä pyörtyssyt. :-)

Kaverit soittivat reilun tunnin ja sitten oli Five Fingerin vuoro. Meitsi meinas oikeasti pyörtyä, mä niin elin ja hengitin (jos muistin) sitä tilannetta. IIIIIK!!!! :-)

Tätä ihanuutta kesti sitten vähän yli tunnin ja Buum!! se loppui. Mitä Vi..ua tässä nyt tapahtu? Ei tää voi olla vielä tässä, onko tää joku vitsi, loppuuko tää oikeasti tähän?? Mutta aikuisten oikeasti se loppui joo, pakkohan se oli uskoa. Keikan pituus oli kieltämättä hiukan pettymys mutta muuten niiiiin antoisa! Mä vaan niin diggaan tätä bändiä, käykääs kuuntelemassa vaikka youtubesta!! :-)

                   Näin fiiliksissä me oltiin systerin kanssa. <3

Sain muuten kunnian olla Sadun blogivieraana. Käykääs kurkkaamassa mitä siellä kerroin itsestäni. :-)

Tälläistä tällä kertaa. Mun onnenpäivät vaan jatkuu sillä kohta lähden valkun kanssa treenaamaan lisää lihaa olkapäihin ja käsiin. Huomenna tahkon sitten Pasin kanssa jalkoja. :-)

Nauttikaa syksystä, se on ollut ennätyksellisen ihana. :-)

Kesän muisteluja

Sain Sadulta haasteen kertoa kesästäni eli muistella miten se olematon kesä nyt meni. Itsellänihän se on mennyt pitkältä treenaten, treenaten ja treenaten mutta mahtuu kai sinne jotain muutakin väliin. Katsotaans.. :-)

Työpaikan pihalla törmäsin yhtenä päivänä tälläisiin kavereihin. Aika peruskamaa psykiatrialla :-)

Tällä possulla on näköä sekä kokoa. :-)

Tässä kaveri tietää, että ruoho ON vihreämpää aidan toisella puolella. :-)

Tää kaveri oli niin kiva, että olisin voinut viedä kotiin. :-)

Munaa tiedossa, ehkä. :-)

Ilmeisesti se ruoho ei sitten ollutkaan parempaa aidan toisella puolella. :-)

Töissäni olin myös muutaman kollegani kanssa vetämässä suljettua kesäryhmää. Teimme mukavia retkiä kuten Korkeasaareen, kävimme elokuvissa ja valmistimme ihania aamupaloja. Tässä muutama muisto siitä ajasta. :-)

Laivalla matkasimme Korkeasaareen. Olikin ainoa reissu laivalla koko kesänä. :-)

Hännällä oli kokoa jo sen verran, että meinasi huimata. Tässä näkyy hiukan huonosti. :-)

Tälle kaverille oli syntynyt jälkeläisiä samalla viikolla kun kävimme. Tarkisti reviiriään, ettei kukaan vie pentuja. Mahtavia eläimiä nämä isot kissat!!

Tämä kaveri oli kiinnostunut selkeästi lapsista. Seurasi niitä meinaan häkin toiselle puolelle kun kävelivät aidan toisella puolella. :-)

Nämä taas olivat kiinnostuneita vaan itsestään ja auringosta. Olivatkin hyvin ruskettuneet. :-)

Ryhmän päätös ja viho viimeinen ateria. Tästä oli kiva aloittaa lomansa. :-)

Joku saattaa ehkä muistaakkin edellisistä postauksista, että olimme kesälomalla reissussa Kokkolassa. Välillä ajaessa saattoi mennä herne nenään... :-)

Tais ollakkin karkki jonka tungin liian syvälle haistaessani sitä. :-)

Matkalla kulki tietty omat eväät. :-)

Kävin tietenkin koko kesän treenaamassa, oli loma tai ei. Aina on hyvä päivä treenata. :-)

Tässä olen Tampereella ja Wolfilla. :-)

Tässä taas olen Turussa. :-)

Tässä taas Helsingissä. :-)

Eli kuten huomaat mun kesäni meni hyvin nopeaan ja vähä eleisesti. :-) Ei kesällä tosiaan ihmeitä tapahtunut eikä edes tarvitsekkaan. Pidän elämästäni tälläisena, treenaten, töissä ollen ja välillä kotona käyden. :-)

Ja kun pääsee ystävän kanssa treenailemaan niin aina parempi. Olemmekin ystäväni kanssa käynyt muutamaan otteeseen Tampereella (viime viikolla viimeksi) ja Turussa kävimme myös. Vaikka ei välttis samaa treeniä tehdäkkään niin se ei haittaa, se tieto että toinen on paikalla saattaa jo riittää. Kiitos Ystäväni, että löysit minut! <3

Olen tässä treenaillut koko aika kovaa ja korkealta, mutta siitä sitten enemmän seuraavan kerran. Laitan tähän vielä kuvan jonka Ukkokulta äsken otti. Halusin jälleen nähdä onko siellä selässä mitään muutoksia ja jotain siellä taitaa tosiaan pilkistää. :-)

Lopuksi pieni kevennys vakavaan asiaan. :-)

Syyllinen löytyy yllättävän läheltä

Aamulenkit, nuo ihanat aamun aloittajat joilla lähtee päivä hyvin käyntiin. Missä te olette? Mihin olen teidät kadottanut? Tuletteko takaisin jos oikein kauniisti pyydän??

Lomalla ollessani tein aamulenkkejä kolme kertaa viikossa. Tullessani töihin takaisin olen tehnyt tasan kerran tällä viikolla ja täytyy sanoa, että fiilis oli aivan huikea sen jälkeen. Mä olen niin kaivannut niitä, mutta miksi en ole niitä sitten tehnyt? Aloin miettimään asiaa oikein kunnolla ja löysinkin syyn asiaan yllättävän läheltä. Ihan vaan katsomalla peiliin löytyi syyllinen. Se ei siis löytynyt sylttytehtaalta vaan peiliin katsomalla!! :-)

Olen koko kevään ajan nukkunut vaihdellen hiton huonosti tai sitten vaan huonosti. Siksi päätin etten enää ala heräilemään ennen kukon pieraisua (puoli 5) päästäkseni suorittamaan aamulenkkini koska se alkoi tuntumaan suorittamiselta, ei enää kivalta. Mutta tässä asiaa mietittyäni tajusin, ettei unta voi tulla tarpeeksi jos joka ikinen ilta menen jo liian myöhään nukkumaan joten unta ei voi edes saada tarpeeksi. Ketä voin syyttää huonosta nukkumisesta/ väsymisestä? Vain ja ainoastaan itseäni. Niinpä päätin tehdä en uudenvuoden lupausta vaan olkoon lupaus itselleni, mennä ajoissa nukkumaan ja herätä ajoissa sinne lenkille. Koska se fiilis sen jälkeen on niin huippu. Työpäivä alkaa aivan erilailla kun sä käyt siellä lenkillä ennen töihin lähtöä, sulla on virtaa, sä voisit siirrellä vaikka kivitaloja sillä fiiliksellä. Joten olen päättänyt, että nyt ajoissa nukkumaan ja pari kertaa viikossa lenkille aamuisin!!!! :-)

Tällä viikolla kävin tekemässä treenin taas valkun kanssa. Teimme tällä kertaa jalat. Fiilis oli mennessä tälläinen. :-)

Nivuseni ei vaan millään meinaa tykätä jalkatreeneistä, meinavat aina kipeytyä niistä. Mutta kun tekee hackia ja penkkiä jalat yhdessä niin ei niin satu. Mutta ei se kivutonta todellakaan ole. 

Hackia tehdessämme huusin niin että varmaan kuului alakertaan saakka. Mayor´s on neljännessä kerroksessa ja City-Market taas kellarissa niin varmaan kuului vielä Cittariinkin kun huusin niin. Luulivat varmaan, että sikaa tapetaan ja lihatiskillä jo hieroivat karvaisia käsiään yhteen. :-) Pikkaisen ympärillä oleviakin nauratti, mutta jos ei treenatessa saa pitää ääntä niin milloin sitten?? Ehditään me haudassa olemaan sitten hiljaa, kuka sinne sitten onkaan menossa. :-)

Alan nyt käymään vähän tiheämmin valkun kanssa treenaamassa. Tarkoittaen paria kertaa viikossa. Saan nyt uuden ohjelman joka on kolme jakoinen (eli lihasryhmät on jaettu kolmelle eri päivälle) ja sitä kierrätetään neljänä päivänä viikossa. Näin emme tee jatkuvasti samoja lihaksia yhdessä vaikka treenipäivät ovatkin usein samat viikossa. Ei ole taikaa tehdä yhdessä aina esim jalkoja ja selkä jäisi mahdollisesti täysin pois vaan yritetään saada tehtyä mahdollisimman tasapuolisesti kaikkea. :-)

Kädet mulla on hallitsevampia kropassa ja nyt on tarkoitus saada tasapainoisempaa eli sen takia keskitymme enemmän olkapäihin sekä selkään. :-)
Viimeksi tehdessämme käsiä hapotus oli niissä aivan valtava. Lopuksi sovimme valkun ottavan musta valokuvan jotta saamme ikuistettua millaisen näköiset ne nyt ovat. Tässä tulos. :-)

On tää totista puuhaa. Tehdään tosissaan vaan ei totisena ei ihan päde tässä tilanteessa. :-)

Ollaan nyt Ukko-kullankin kanssa käyty yhdessä salilla ainakin kolme kertaa jo. Tänään olisi taas tarkoitus mennä tekemään viikon viimeiset treenit. Sehän tarkoittaa itselleni selkätreeniä, sitä mun ehdottomasti eniten rakastamaani. Kumma, että jokaisella on jokin oma lempparinsa ja joku jota inhoaa eniten. Mulla suosikit on kädet/olkapäät sekä selkä ja eniten inhoan, suorastaa vihaan jalkatreeniä. Ne onkin mulla se heikoin kohta ja sen takia niitä varmaa eniten karsastan. Kummasti sitä haluaisi keskittyä vahvuuksinsa ja unohtaa heikkoudet vaikka sen pitäisi olla juurikin päin vastoin. :-)

Kävimme Ukko-kullan kanssa perjantaina treenamassa ja olimme siellä kahdestaan. Kello viisi perjantai eikä ketään muuta salilla. Väkisinkin kävi mielessä, että täällähän voisi tehdä vaikka mitä kun olemme kahdestaan. ;-) Tosin heti seuraava ajatus oli, että voi tehdä esim hauiksia ja niin jatkoin treeniäni. :-)

Otimme/ Hän otti muutaman kuvan minusta ja täytyy sanoa ettei ole kovin kaunista katseltavaa todellakaan. Tähän kun vielä yhdistää äänen joka ei todellakaan mun tapauksessa ole kovin hiljainen niin sitä saakin olle tyytyväinen, että on jo parisuhteessa. Ei varmasti olisi pelkoa, että ketään ainakaan salilta löytäisi. Ei kukaan uskaltaisi varmasti edes lähestyä mua. :-)

Polttaa polttaa aivan hitosti!! :-)

Tässäkö nyt on sitä tekemisen meininkiä?

Tänään siis tiedossa salia ja selkää sekä ajattelin, että mennään poimimaan mustaherukoita. Näin mainoksen jossa luvattiin itsepoimintana mustaherukkaa 20€/10l ämpäri. Marjoja menee jatkuvasti hirveitä määriä joten hyvä olis hamstrata pakkaseen niitä. Mutta ensin tietty salille. :-)

Miten teillä, onko marjat jo poimittu ja pakastettu? Mitä olette pakastaneet ja paljonko? :-)