16 vkoa dieettiä ohitse

Rakas päiväkirja, kuudentoista viikon dieettini on tullut päätökseen. Ajatuksena oli jo alusta saakka, että dieetin pituus tulee olemaan sen 16 vkoa, mutta matkan varrella ajatus jo hiukan hämärtyi ja kysyessäni jossain vaiheessa asiaa Valkulta oli vastaus, että katsellaan. No, tähän päätimme lopettaa ja tulokseksi saimme -5,1kg ja centtejä lähti yhteensä 34cm eli olen enää 127cm pitkä. :-) Ukko-kultani tuntevat arvaavatkin, että toi vitsi oli hänen suustaan. :-)

Dieetti oli ihmeen helppo toteuttaa syömisen osalta vaikka tuloksien osalta ei niinkään. Alussa kun oli niin takkuista, että tuntui ettei siitä tule mitään. Muutokset oli pieniä ja paino jymähti välillä moneksi viikoksi kunnes taas lähti liikkeelle. Taas tuli painoa takaisin ja alkoi vanne kiristämään päätä. Sitten yhteisestä sopimuksesta laitoimme vaa´an nurkkaan ja siellä se saikin olla seuraavat kolme viikkoa. Se auttoi sekä painoon, että päälleni ja tuloksia alkoi tulemaan. Ensimmäisen 10vkon aikana tulokset oli vähäisempiä kuin viimeisten kuuden viikon aikana, jännää vai mitä? No, samapa tuo, mutta nyt se on ohitse ja ruokaa on jälleen hiukan enemmän. Hyvin maltillisesti määrä nousi, itseasiassa vain aamupuuroon tuli hiukan lisää sekä lounaan riisi/pasta/peruna osastolle sekä prodejauheeseen jota käytän aamulla sekä aamupäivän välipalalla. Näin vältymme hiilaripöhöltä joka väistämättä tulee jos lisäämme nopeasti hiilaria. Tarkoitus on jatkossakin pitää kunto siistinä eli ei samoja kiloja takaisin kiitos. Ei dieettaaminen sentään niin mukavaa ole, että samoja kiloja haluaa usein tiputella. :-)

Sain myös uuden treeniohjelman. Luin sähköpostiani koiraa ulkoiluttaessani ja samalla hymyilin ja hymisin itsekseni kuin kissa lämpimän uunin päällä. Jos joku vastaantulija olisi kysynyt mikä noin hauskaa on, niin olisivatko ymmärtäneet jos olisin vastannut, että tässä uutta treeniohjelmaani luen. Tuskinpa olisivat. :-) 
Joka kerta kun saat uuden ohjelman tai ruokavalion niin sitä odottaa kuin lapsi joulua. Pieni jännitys mahanpohjassa avaat postin ja kurkkaat varovasti mitä se sisältää. Onko mukana sun lempiliikkeitä vai jotain mitä et niinkään haluaisi tehdä, mutta teet kuitenkin kun paperissa niin seisoo. :-) Ite en joutunut pettymään millään muotoa, en todellakaan. En olisi malttanut odottaa pääseväni kokeilemaan, mutta pakkohan se oli odottaa. 

Ohjelma olisi saattanut olla esim. tälläinen. Tämä kuva on kuitenkin napattu netin ihmeellisestä maailmasta. :-)

Kävin sitten tiistaina korkkaamassa uuden ohjelmani joka alkoi rinta, hauis, olkapää jaolla. Just tälläistä jakoa mulla tuskin on ennen ollutkaan, en ainakaan muista olleen. Ihan miten vaan, tunteella mentiin ja tekemisestä nautittiin. :-)

Rinnalle tein ensin rintapunnerruskonetta. On masiina jossa eka laitat painoa määrään x ja sitten vielä ruuvaat napista lisää painoa. WTF?? Miksi pitää tehdä niin vaikeaksi? Painopakka pitää olla helposti lähestyttävä, tajuttava ja säädettävä. Nyt meni vähän sarjat painojen hakemiseksi, mutta ens kerralla tiedän ladata heti alkuun kunnon lukemat siihen. Tän kanssa tein superina hauista taljassa. 

Seuraavaks oli vuorossa tasapunnerruskone ja hauis istuen vinopenkissä. Perussettiä. Odotan milloin saan lisätä punnerruskoneeseen lisää painoa, nyt siinä oli 15kg:n kiekot. Hauis meni 7kg:lla, seuraavaks rohkeasti isommat painot. 

Sitten oli vuorossa vielä ristikkäistaljassa rintaa ja tuplahauista. Siinä vaiheessa oli paikat jo vähän osumaa ottaneet ettei ihan puhtaita sarjoja meinannut enää tulla. :-)

Näiden jälkeen oli olkapäiden vuoro. Triplasarjaa kolmella liikkeellä ja meitsi suorastaan ulisi ja ravasi pitkin salia kun poltto olkapäissä oli niin makoisa!! Tän jälkeen oli seuraavan triplasarjan vuoro ja sen jälkeen yrittäessäni laittaa pitkähihaistani takaisin päälleni ei siitä meinannut tulla yhtään mitään!! :-)

Näin oli treenit saatu tehtyä ja tein vielä ylämäkikävelyä juoksumatolla. Koska olin taas laskenut ajan täysin väärin ei ollut tarpeeksi aikaa jäädä siihen matolle vaan oli juostava suihkuun ja siitä vielä syömään, koska menin salilta suoraan Bettinan hierottavaksi.

Tällä kertaa hieronnassa oli vuorossa jälleen jalat. Tarkoituksena oli aluksi hierotuttaa selkä, mutta koska olin juuri hetki aiemmin treenannut yläosaa ei sen hierotuttamisessa olisi ollut mitään mieltä. Niinpä siis otettiin jalat. Mulla on takareidet hyvässä, elastisessa kuosissa, mutta kun mennään säärien etuosaan, etureisiin ja lähentäjiin niin ei ole itku kaukana. Ne on joka kerta aivan tukossa. Niin siis tälläkin kertaa. Mutta nyt Betsku sai lähentäjääni venytettyä sen verran, että se oikeasti tuntui. Sen jälkeen sen kanssa on ollut taas piirun verran helpompi elää. :-)

Kävin tällä viikolla myös työfysioterapeutilla ja sain kuulla jotain yllättävää. Meinaan, että meitsin oikea pakarapoimu on alempana kuin vasen. Tää oli niin tärkeä tieto, etten edes tiedä miten olen tullut toimeen ilman tätä tietoa. :-)
No, sanoi myös, että oikea jalkani saattaa olla himppasen lyhyempi kuin vasen ja sen takia poimukin roikkuu alempana. Mutta se mikä oli oleellisinta siellä käynnissä oli saada kuulla mistä todennäköisesti johtuu lähentäjä/nivusen kivut. Kipuni johtuvat ehkä/toivottavasti siitä että lonkan seudun lihaskalvot ovat liian kireät eli siellä ei ole lihaksille tilaa. Siis mullahan olisi tietenkin huomattavasti massiivisemmat jalkalihakset jos niillä vain olisi ollut tilaa kasvaa, mutta eipä ole ollut. Raukat joutuneet ahtaudessa elämään joten ei kai ihme, että alkaa ärsyttää ja siten kalvoilla alkanut hermo kiristymään joka näkynyt kipuna. Selvää pässin lihaa tämänkin juttu. :-)

Onko tämä pässi selvä?? 

Miten mä nyt saan pässinlihat toimimaan? Venyttelen, venyttelen ja hieron pallolla ja rullailen rullalla ja mikä kauheinta, menen hierojalle avauttamaan lihaskalvot. Se jos joku tulee tekemään kipeää, saatan jo nyt paskoa housuuni pelkästä ajatuksesta!! :-) Tällä kertaa menen Ernolle hierottavaksi, hän vastaanottaa Mayorsilla. Valkku häntä aina suositellut, mutta en vielä ole kokeillut hänen taitojaan. Mutta hän saa kunnian avata kalvoni, se onkin suuri kunnia. Ajattelin etten mene Antille jolla yleensä käyn hieronnassa. Jos sattuu liikaa ja tulee huudettua jotain pahasti niin ei mene sitten Antin kanssa välit. :-)

Venytellen pysyy paikat vetreänä, tietää hän.  :-)

Pääsin yllättämään olkapää/ojentajatreeneissä Valkkuni. Teimme dippikonetta ja nyt meni 60kg:lla. Sanoin, että on muuten saman verran mitä painan niin kysyi saatko tehtyä dippejä omalla painolla? Polleena tietty heti sanoin, että tottakai saan. Luulin hänen tarkoittavan penkin reunalta tehtäviä dippejä. Ehei, hän veikin mut dippi härvelin luokse ja sanoi, että anna mennä. 

Aloin heti perumaan sanojani, en mä tuohon pysty. Mutta mä kokeilin, enhän voinut tietää pystynkö siihen ellen kokeile. Niin mä sitten aloin tekemään ja niitä meni kahdeksan. Olimme molemmat varmasti yhtä yllättyneitä asiasta. :-)

Valkku kysyi miksi olen pimittänyt häneltä tälläisen tiedon/taidon? Nyt olemme tehneet kevennetysti koneella ja olisin pystynyt tekemään sitä omalla painollakin. Vertasi sitä niin, että olemme opetelleet uimaan kahluualtaassa vaikka olisimme voineet olla koko aika syvässä altaassa. Mielestäni hauskasti sanottu. :-)
No mutta, en tiennyt itsekkään pystyväni tuohon joten olimme molemmat aivan yhtä ihmeissämme! :-)

Sattui sen treenin päälle pieni haaveri joka pelästytti molemmat aika tavalla. Kokeilin uutta vatsalihasliikettä 5kg:n levypainon kanssa. Koska se ei tuntunut missään pyysin antamaan 10kg:n levypainon mulle. Sen sain ja samantien muljahti oikea olkapää/käsivarsi oikealle ja paino olisi tippunut päälleni ellei Valkku olisi saanut otettua sitä itselleen. Hyppäsin pystyyn, ravasin pitkin salia ja kirosin ja manasin ja ulisin! Valkku juoksi hakemaan kylmää joka sattui olemaan pakastemansikoita. :-) Niitä sitten painoin kipeään kohtaan. Bettina sattui olemaan paikalla ohjaamassa asiakastaan ja hän tuli samantien kans tutkimaan kättäni. Kokeili, että nivelessä ei ollut vikaa joten lihasvammasta oli kyse. Salilta lähtiessäni kävin heti apteekista hakemassa Buranaa jota nappasin pari kpl. Illalla, seuraavana päivänä ja vielä tänäänkin olen sitä ottanut. Nyt käsi jo huomattavasti parempi joten selvisimme säikähdyksellä. Pelästyin todella pahasti koska aikoinaan mulla on mennyt vasemmasta olkapäästä hauislihas ja sen selvittämiseen meni melkein kaksi vuotta. Koko sen ajan sitä särki enemmän ja vähemmän. Joten aikamoiset kauhukuvat pyöri mielessäni!! :-)

Tänään tein sen mitä olen jo hetken suunnitellut, mutta toteutus ei aina välttämättä ole omissa käsissä. Eli korkkasin rullaluistelukauden. Sitä kun ei voi sateisella ilmalla tehdä. Ukko-kulta lähti fillarilla mukaan ja onneks lähti. Meinaan heti ekassa mäessä meinas tulla tapaturma, yks rengas lopetti pyörimisen. Sinne väliin oli mennyt kivi ja oli heti saanut mukavan uran tehtyä renkaaseen. :-/ No, sain jatkettua matkaa ja olipa muuten kivaa. Nyt huomaa niin hyvin kuinka hyvä kunto  mulla on. Joka vuosi on luistelu ollut henkihieverissä menoa, koska kunto loppunut kesken. Nyt en juurikaan edes hengästynyt vaikka syke oli sellaiset 155 hyvin paljon ajasta. Aivan mahtava tunne!! Nyt ilmojen salliessa meinaan suorittaa sykkeenkohotukset luistellen, enpä kotona enkä salilla meinaa niitä hikoilla. :-) Potkupyörä pääsi taas tänään tallista, sitäkään ei viitsi sateella potkia. Nyt onneks taitaa olla kesä tulossa tai ainakin kuivempi kevät. :-)

Nyt alkoi neljän päivän vapaa, en valita. Näistä päivistä tulee mahtavia, huomenna aloitan salilla selkä/takareisi treenin saaden seurakseni Maijan. Tiistaina Bettinan hieronta ja lekuri sen perään. Keskiviikkona Valkun kanssa hauskan pitoa ja torstaina taas ystävän kanssa Tampereelle. Perjantaina sitten taas treeniä kera Valkun ja viikonloppuna pääsee lepäämään töihin. Mahtava viikko tulossa. Nauttikaa auringosta, niin minäkin teen. :-)

Kannustetaan toisiamme aina vaan parempiin suorituksiin! :-)

Asian äärellä..

Nyt ollaan siinä pisteessä treeneissä, että on alkanut aikuisten oikeasti jo itseäkin kiinnostamaan sillain enemmänkin, että mitäs siellä kropassa oikein tapahtuu kun sitä treenataan. Eli mille lihakselle mikäkin liike vaikuttaa. Toki tiedän, että selkää tehdessä pitää selän aktivoitua ja tehdä sitä työtä eikä esim jalkojen mutta siinä on sitten kaikkia muitakin lihaksia mukana työskentelemässä. Ja entäs sitten kaikki erilaiset tekniikat joita treenatessa käytetään? Pakkotoistot, rest pauset, pudotukset jne jne. Ja koska ne alkoi kiinnostamaan (joo, myönnetään että eräs syy tähänkin oli se häpeä kun et tajua mitään mitä valkku sulle puhuu, ainoastaan sen tajuat että se kuulostaa ihan suomelta mutta varma et voi siitäkään olla). :-)

No mitä tekee Aikku? Etsiikö se tietoa netistä joka varmasti on tietoa pullollaan? Ehei, hän luottaa vanhan aikaiseen tapaan ja kirjoihin ja menee kirjastoon hakemaan kirjoja josta asiaa lukea. Ja löytyyhän niitä, kirjoja meinaan. Sitten vaan lainaamaan ja lukemaan. 

Kehuskelet valkulle, että kohta en ole ihan tyhymänä kun kerrot erilaisista tekniikoista harjoittelussa, itse asiassa olen kohta ihan guru näissä hommissa ja teen valkusta työttömän viedessäni hänen asiakkaansa. Koska mähän tiedän kohta kaikesta kaiken vaan lukemalla kirjoista. Eiks se niin mene? Joko kohta voin irtisanoutua päivätöistäni? Vai pitäiskö vaan herätä päiväuniltaan ja ottaa lusikka kauniiseen käteensä ja myöntää ettet tiedä paskan vertaa vaikka lukisin lopun elämääni kirjoja treenaamisesta?!! 

Tai saatan mä jotain tietää, mutta en koskaan pääsisi sille tasolle mitä valkku on tai edes Pt:t keiden kanssa tehnyt yhteistyötä. Ehei, en tosiaankaan. Mutta toisaalta ei mun tarvitsekkaan. Mun tarvii tietää just sen verran, että tajuan mistä puhutaan ja miksi mitäkin tehdään ja miten se oikeasti tehdään. :-)

Näitä kirjoja lukiessa tuntuu tosiaan, että nyt ollaan asian äärellä. Mua jotensakin kiehtoo ihmisen keho, miten se toimii. Taidankin kaivaa taas esille dvd-sarjan Olipa kerran elämä, siinä sitä kerrotaan niin kovin kivasti ihmisen sisälmyksistä. Monesti treenatessani mietinkin, että siellä ne mun lihakset soutaa aivan kuten se on kyseisessä sarjassa kerrottu. Sitä voinkin suositella kaikille joita vähänkään kiinnostaa mistä meidät kaikki on tehty. :-)

Sain tämän boxin rakkaalta siskoltani opiskellessani lähihoitajaksi, :-)

Nyt on menossa kevennetty viikko. Mitä se sitten käytännössä tarkoittaa? Sehän tarkoittaa sitä, että salille mennessäsi sä lähinnä satujumppaat ilman sitä helmallista jumppapukua. Mulla oli muuten lapsena sellaisia, silloin kun harrastin voimistelua. Muistanpa eräänkin joulun jolloin olin koko jouluaaton uusi jumppapuku päällä, mutsin suureksi harmiksi. Hän kun halusi aina aattona, että jokainen pukeutuu ruokapöytään juhlallisemmin. Mun juhla-asuni oli jumppapuku, sen juhlallisempaa en voinut ajatellakkaan. Se itse asiassa teki mulle juhlan. :-)

No, siis siihen kevennettyyn viikkoon (miten mä aina harhaudun asioissani..). Tällä viikolla en tee sykkeenkohotus lenkkiä (portaita) enkä kuntopiiriä jossa syke nousee taivaisiin ja takaisin. Nyt tosiaan tehdään 70% tehoilla maksimipainoista ja annetaan lihasten tehdä kevyempää työtä kuitenkin hiukan ärsytetään niitä. Vaihtoehto tälle olisi olla menemättä kokonaan salille, mutta sitä ei mun kroppa eikä varsinkaan perse kestä. Maata viikko sohvalla, ei hittolainen sentään, ei kiitos!! :-)

Tälle viikolle sopisi hyvin myös hierojalla käynti, mutta mulla se on vasta ensi viikolla. Mutta venytellä kannattaa ja pitää tai täytyy mun kohdalla. Olen vaan niin surkea venyttelemään, en vaan meinaa saada koskaan aikaiseksi aloittaa sitä. Ja sitten kun venyttelen niin mulle käy tälläi. Eli samantien kun olen lattialla syöksyy 6,5kg karvaa mun korvaani. :-) 

Kaikki mut tuntevat tietävät, että olen aikoinaan lopettanut tupakoinnin hypnoosilla. Siitä on itseasiassa kulunut ensi viikolla 12v. 12 ihanaa savutonta vuotta. Ah, sitä voin suositella kaikille. Jos tupakoitte niin lopettakaa ja jos ette muuten siitä tavasta pääse eroon niin kokeilkaa hypnoosia.

No, nyt ei pitänyt puhua tupakoinnista vaan rentoutumisesta, suggestiosta ja hypnoosista noin niinkuin liikkujan ominaisuudessa. Lainasin meinaan kirjojen kanssa samaan aikaa tälläisen cd:n. 

Äsken tätä kokeilin ja voin sanoa, että toimi. Itse olen ehkä vastaanottavainen suggestiolle (kaikki eivät sitä välttämättä ole), mutta se syvä rentoutuksen tila mitä sä siitä saat on todellakin kokeilemisen arvoista. Itse tunnen kuinka jokainen jäseneni painaa sen tonnin vähintään, en saisi niitä liikuteltua vaikka haluaisinkin (vaikka miksi edes haluaisin, siinähän on tarkoitus olla rentona ja liikkumati). :-)

Sitä vajoaa johonkin syvään tilaan jossa mikään ei sua häiritse (ainakaan niin paljon että tekisit asialle jotain). Itse asiassa sitä pitäis varmistaa ennen aloitusta että olet koko ajan täysin hiljaisuuden ympäröimä, puhelin pois päältä jne. Mutta koska sulla pyörii kotona sitä karvaa 6,5kg niin et täysin saa olla rauhassa. Hän meinaan pyörii ympärilläsi ja ihmettelee mikä Mammalla on kun se ei liiku mihinkään. Ja silloin hänen pitää rekisteröidä jokainen asia ja ääni ympäriltään ja ilmoittaa siitä elottomalle Mammalle joka vaan makaa lattialla eikä edes yritä rapsuttaa sua. Tiedä vaikka avaruudesta hyökkäisi vihreät miehet juurikin silloin Mamman kimppuun ja hajoittaa hänet atomeiksi ja vie mennessään. Koskaan kun ei voi olla varma, ainakaan 6,5kg karvaa omistavan koiran mielestä. :-)

Ja tietty olet aloittaessasi ollut aivan varma ettei sulle kukaan soita koska ei sulle muutenkaan kukaan soittele, ainakaan päivällä. Ja just silloin tietty kiinteistövälittäjällesi tulee mieleen ilmoittaa ettei ensi vkl:na pidetä näyttöä. Eikös tonkin olisi voinut ilmoittaa joskus toiste?? Se kun ei sattunut kiinnostamaan mua juurikaan sillä hetkellä (eikä vielä parina seuraavanakaan). :-)

Mutta siis tää suggestio auttaa sua rentoutumaan syvästi, auttaa varmasti siihen että uudella innolla menet illalla valkun kanssa treenaa kintut 70% teholla. Eli silloin voi arvata, että henkikin kulkee paremmin ja sehän tietää sitä, että pystyy puhumaankin jotain treenin ohessa. Viimeksi sanoinkin, että taitaa Valkku odotella aina keskiviikkko treenejämme jolloin teemme jalat. Silloin olen aina niin halvaantunut etten pysty puhumaan mitään. Ja hän saa nauttia hiljaisuudestani. Hän vastasi, että jos me halutaan jutella niin mennään kahville, nyt treenataan ja mehän treenasimme. :-)

Bulli on joskus puhunut viisaitakin (no joo, varmasti useinkin), mutta tämä lause on se mikä meidän jokaisen pitäisi muistaa treenatessamme. Eli tee jokainen treenisi, sarjasi ja toistosi kuin se olisi viimeisesi. Näin se pitäisi mennä, aina. Toinen lause mikä pitäisi muistaa varsinkin jos haluat kehittyä ja minähän haluan on Iso-A:n sanoma eli aina on jossain joku joka tekee vieläkin kovempaa kuin sä, vielä yhden toiston enemmän. Eli muista, että tee kovaa ja tee asenteella mutta ei otsa rypyssä. Ja viimeiset viisaat sanat tulevat mun suusta.. Tietenkin mun, kenenkäs muunkaan. siis "Kuka muu muka.." Ei vaiskaan vaan Valkkuni sanoi näin viisaita (hän puhuu aina viisaita vaan nyt oikein erikoisen fiksua) eli Lepää ennenkuin väsyt niin et väsy koskaan. Eli muistakaan sen levon ja palautumisen tärkeys. Joskus se itselläkin meinaa hämärtyä, mutta kovaa treenatessa se kroppa vaan todellakin tarvitsee sitä lepoakin. Ja rentoutumista ja vaikka hypnoosia. Kokeilkaa sitäkin, suosittelen lämmöllä. Ja lopuks muistakaa nämä sanat jotka koristaa omia käsiäni, nämä itse muistan aina. Ja jos ne meinaa unohtua niin helposti ne taas löytyy!!

Onpa muuten todela vaikeaa kuvata omaa oikeaa kättä. :-)

Jaksaa, ei jaksa vai jaksaako sittenkin?

Olen tässä laittanut merkille kuinka oma jaksaminen tekemiseen heilahtelee päivästä toiseen. Välillä on päiviä jolloin paukutellaan valkun kanssa enkkoja ja seuraavalla kerralla menee melkeinpä penkin alle. Tää ketuttaa, suorastaan raivostuttaa aina välillä. :-/

Mistä se sitten johtuu? Jos tietäisin niin kertoisin, tän vastauksen sanoin valkullekin. Nukun edelleen huonosti, saattaa mennä monta yötä peräkkäin kun uni on tosi vaillinaista. Johtuuko jaksamattomuus siitä? Ehkä joskus joo johtuukin, mutta on myös niitä kertoja kun huonosti nukutun yön jälkeen rauta nöyrtyy ja minä olen se voittaja, ei se rauta. Sitten taas toisena kertana suusta pääsee pelkkiä ärräpäitä, kun ei vaan suju. Mutta olenko masentunut tän suhteen? En todellakaan, olen jo sen verran iso tyttö, että tajuan ettei aina voi onnistua. Vaikka kuinka haluaisi, vaikka kuinka haluaisi näyttää itselleen, valkulle ja kanssa treenaajille että musta on tähän, mä nostan/vedän/työnnän vaikka satoja kiloja ja kun se ei onnistu niin mitä sitten? Sitten se onnistuu ehkä seuraavalla kerralla, tai sitä seuraavalla tai joskus, mutta periksi ei anneta. Mulla tämä juttu ei jää asenteesta kiinni kuten olen jo aiemminkin sanonut ja samaa tulen sanomaan aina uudestaan ja uudestaan. :-)

Olemme tätä asiaa yhdessä miettineet ja tulimme siihen tulokseen, että hieronnan jälkeen kroppani tarvitsee selkeästi lepopäivän. Se on sama hierotaanko jalat ja sen jälkeisenä päivänä olisi selkätreeni, ei onnistu. Se ei vaan kulje. Olen tehnyt nyt kaksi kertaa saman virheen ja molemmilla kerroilla seuraava treeni oli ihan jos ei nyt ala-arvoinen suoritus niin ei se kovin suuria kehujakaan saanut. Joten tästä viisastuneena ensi kerralla (eli maanantaina) käydessäni hierojalla  jätän seuraavan päivän treenin väliin ja menen vasta keskiviikkona valkun kanssa treenaamassa jalat. :-) 

Olen kerännyt tässä kuukausien aikana kivan vararenkaan vatsani ympärille. Tai ei oikeastaan ympärille vaan ihan vaan vatsaan. Se tuntuu kasvavan hälyttävää vauhtia ja se välillä ketuttaa ihan vietävästi. Toisaalta tiedän, että se on väliaikaista, se lähtee kyllä kun sen aika on. Tammikuussahan aloitan dieetin ja just kuulin, että joulukuussa lisätään vielä vähän ruokaa ennen  dieetin aloitusta. Se ei kuulemma tarkoita pellillistä joulutorttuja (onneks koska en tod pidä niistä) vaan se tulee olemaan varmaankin hiukan lisää riisiä tai puuroa. Sitten on helpompaa aloittaa diettaamaan kun on mistä pudottaa. Ai, eikös sitä mukamas muuten ole? Oletkos sattunut huomaamaan tämän pelastusrenkaan vatsani ympärillä??

Aineenvaihdunta saa lisää buustia lisätystä ruoasta ja kun sitä sitten maltilla vähennetään niin pitäis toimia.

Tammikuussa se sitten nähdään kuin käy. :-)

Eilen viimeksi taas juttelimme asiasta. Valitin kuinka paino nousee, vastaus oli että sen kuuluukin nousta tässä vaiheessa. Mutta missä sitten mene se raja kun on noussut tarpeeksi, kerro mulle! Valkku vastas, että hän kertoo kyllä jos painoa tulee liikaa, luota häneen. Mutta mikä on se raja, mistä tiedetään että nyt se on tässä? Miehiltä ei vaan saa koskaan mitään järkevää vastausta, nytkin vastaus oli että sitten on liikaa kun sun on vaikea hengittää?!?! TÄH?? Siihen päästäkseni saisin syödä aika tavalla! No niin, eli sulla ei ole mitään hätää!! Lopetimme keskustelun tähän, miesten kanssa ei vaan voi puhua painosta!! :-)

Olen nyt käynyt pari kertaa viikossa treenaa valkun kanssa yhdessä. Näkyykö se muualla kuin lompakossa? En pääse yhdessäkään treenissä helpolla, jokaisella kerralla joudun tekemään täysiä ja vielä vähän siihen päälle. En halua päästä helpolla, haluan haasteita joka kerta ja sitä myös saan. :-) Joten vastaus kysymykseeni, kyllä se vaan näkyy muuallakin kuin lompakossani. Se näkyy painojen lisääntymisenä, lihasten kasvuna ja aina vaan parempana fiiliksenä. Se vaan on niin parasta kun voi ylittää itsensä kerta toisensa jälkeen, kokeilkaas vaikka. :-)

Esim. jalkatreeneissä suorinjaloin maastavetoa painoilla 85kg. Voitte varmaan kuvitella että se painaa aika tasan sen 85kg eli jäätävän paljon, ainakin mulle. Olkapäitä tehdessä pystypunnerrusta 25kg tangolla. Siis mitääää??? 25kg?? Yrität sä naurattaa mua? Ilmeisesti ei koska ei mua ainakaan naurattanut yhtään. Vaikka muuten mua naurattaa useinkin, me nauramme kaikkea maan ja taivaan välissä ja siis sarjojen välissä. Sitten kun taas jatketaan on fokus täysin tekemisessä, silloin mietitään ainoastaan sitä että tekniikka pysyy kasassa ja liike menee sinne minne pitääkin. 

Ja mä voin sanoa mitä haluan, toinen ei siitä suutu. Esim eilen joutu sanomaan sarjan lopussa: Mä vihaan sua!! ja se otettiin nauraen vastaan, oli kuulemma kohteliaisuus, hän tiesi että treeni mennyt perille. :-) Enhän mä tietty oikeasti häntä vihaa, mutta se hapotus lihaksissa saa sut sanomaan ihan mitä vaan! :-)

Nyt on sitten  meidän huudeille tullut rappuset. Ei ihan niin pitkät kuin olisin halunnut, eikä niitä voi juosta ihan samalla lailla kuin Jätemäen portaita koska ovat osittain niin leveä askelmaisia, mutta mä en valita! Ne on portaat, niitä voi kiivetä ja niitä pääsee alaskinpäin. Joten mä olen tyytyväinen ja meinaan kerran viikossa käydä niitä kiipeämässä. :-) 

Siskonpoikani oli luonamme yökylässä. Hain hänet matkalla töistä kotiin. Hän on niin aurinkoinen miehen alku, ettei hänen seurassaan voi olla itsekkään huonolla tuulella  (tosin en ole sitä juuri muutenkaan). Hän meni illalla kahdeksan aikoihin nukkumaan ja herättelin seuraavana aamuna puoli yhdeksän jälkeen, jotta ehdimme hiukan viettää yhteistä aikaa ennen palauttamista. Saisiko sinut tämän näköinen puuron syöjä vakuuttumaan siitä, että puurolla aloittaessa päivänsä on loppu päiväkin yhtä aurinkoa? :-) Minut ainakin saa ja siinä yksi syy miksi aamuisin puuroa syön. :-)

Eräänä aamuna olin taas käynyt sauvakävelyllä ja matkalla otin (yritin ottaa) joitakin kuvia ja eihän siitä mitään tullut. Pelkkää sumua vaan. Kotona sitten kokeilin ilman salamaa ja johan alkoi toimimaan. Tälläisen kuvan nappasin parvekkeelta. Tuntui kuin olisi ollut jossain muualla kuin kotiparvekkeella. :-)

Sellaista tänään. Huomenna mulla on ns. koontitreeni eli tarkoittaa kumtopiiriä missä on  10 erilaista liikettä. Jokaista liikettä tehdään 15x ja siirrytään seuraavan liikkeeseen kunnes kaikki käyty lävitse. Sitten on minuutin tauko ja uusi kierros, näitä tehdään 30min + alku-ja loppulämmittely.

Voin vain kuvitella kuinka hiki tulee, kenties loppuu happikin kesken kaiken. Eli jos ei musta enää kuulu niin hauskaa jatkoa kaikille. Tiedätte, että mä lähdin onnellisena!! :-)

Olen(ko) syöttäjä??

Oletteko koskaan katsoneet mitään ohjelmaa jossa pariskunnasta toinen (yleensä kai mies) syöttää toista jotta tämä lihoaisi? Itse olen katsonut ja kieltämättä aika karua katsottavaa. Toiset saa mielihyvää siitä, että näkee toisen avuttomana sängyllä makaamassa ja lihomassa, ollen täysin sinun armoillasi (peseytymisestä lähtien autat häntä joka asiassa..) Jonkinlaisesta persoonallisuushäiriöstä tässä on tietenkin kyse kuten siinäkin, että alistuu toisen haluihin täysin oman terveytensä uhallakin.

Kerran katsoimme englantilaista ohjelmaa jossa seurattiin kolmea naista joista kaksi lihottivat itse itseään tarkoituksella. Ainakin toinen tytöistä halusi töihin formaattiin jossa miehet saavat privaatisti katsella sinua ja sinun syömisiäsi, tietenkin olet samalla sängyllä vähissä vaatteissa ja teet ruolla ehkä jotain muutakin. Käyttäkää mielikuvitustanne.. :D
Mukana oli myös yksi pariskunta jossa mies (laiha) syötti avokkiaan kamalilla määrillä ruokaa. Ja sitten he kuvasivat näitä syömishetkiään jotta saivat laittaa nettiin toisten samanlaisten ihailtavaksi. Uskokaa pois, on ihmisiä jotka haluavat katsella vaikka mitä erikoista, toi on aika lievää vielä. :D

No, tämä pariskunta siis kuvasi kun nainen söi 4,5 litraa minttusuklaapirtelöä. Hänellä oli tetra suussaan johon tuli letku ja miehensä kaatoi letkuun pirtelöä. Ja sitten kuvattiin kuinka naisen maha alkoi paisumaan siitä kaikesta pirtelöstä. Taisin siinä vaiheessa miettiä, ettei se puoli purkkia jädeä taida silloin tällöin niin huono juttu ollakkaan. ;-)

Joo, miks tälläinen aihe?? Kun en itse syö mitään viljatuotteita/sokerisia niin kuitenkin käydessäni Lidlissä tykkään ostaa erilaisia sämpylöitä, piirakoita, lihiksiä, pizzataskua tms ja sitten mieheni saa syödä ne. Tai jädeä, karkkia, suklaata, pullaa, sipsiä, naksua tms ja taas mies saa syödä. Olemmekin nauraneet, että olen syöttäjä. Hiukan pienemmässä mittakaavassa kuin ohjelman ihmiset, mutta kuitenkin. Mä tykkään ostaa niitä vaikka tiedän ettei ne ole terveellisiä ja itse en niitä söisi. En kuitenkaan syötä niitä miehelleni, hän joutuu kyllä ne ihan ite syömään (jos haluaa ja aina ne on kauppansa tehneet). :-)
Olenko siis kuitenkin syöttäjä, mitä mieltä olette??

Olen miettinyt tätä edistys asiaa, tuleeko sitä lihasta vai eikö? Ja paljonko on sitten tarpeeksi, milloin olen tyytyväinen jo olemassa olevaan ja milloin olen sitä mieltä että nyt riittää?
Pyysinkin miestäni ottamaan kuvia selästäni jotta näen onko siellä sitä leventymistä tapahtunut. Ja hänhän otti, kiltti kun on. Näkyykö leventymistä??

Ajattelin varmaan samaa kuin tekin, hah hah kuin vitsikästä. Annahan kun mä riisun edes paitani ensiksi ja kuvataan sitten uudestaan. Hyvin huomasi kuinka eri kuvakulmat saa erilaista näkymää. Ja kun on rennosti ja kun jännittää, aika ero siinäkin. 

Tässä näkyy mielestäni leventymistä. Ei jännitystä.

                              Tässä taas näkee paljonko siellä oikeasti on lihaksia kun ne jännittää. 

Tämä kuvakulma taas ei tuo leveyttä esille, mutta lihaksia näkyy. 

Niin tai näin, haluan tehdä vielä töitä selkäni ja kaiken muunkin eteen. Jännä nähdä miltä näytän vuoden päästä. Mulla loppuu tämä valmennuskausi maaliskuussa ja otan (tietenkin) seuraavan heti perään, tässähän ollaan ihan alku taipaleella vielä koko hommassa. Ja maaliskuussa matkaan tarttuu Jari (ainakin lupasi tulla) ja sitten ehkä muuttuu saliohjelmat ja ruokavaliokin jollain lailla. Jänskää nähdä millaisia muutoksia hän haluaa tehdä vai jatketaan näillä. Vielä turhaa miettiä, Kaisan kanssa teemme yhteistyötä 2kk.

Huomenna hänet näenkin taas pitkästä aikaa, jipiiii. Onkin ollut ikävä. <3

Mulla on huomenna alkamassa myös toinen haaste, oppia juoksemaan järkevästi 10km. Niin etten ole puoli kuollut maaliin tullessani. Mutta siitä sitten ensi kerralla. :-)

Nyt koiruus ulos ja sitten salille vielä rääkkäämään vähän reisiä. Tänään jo ehdinkin polkea puoli tuntia. Vain minä, kuntopyörä ja Harry Potter. :D

Miten teidän edistyminen? Missä haluatte edistyä? Millaisia tavoitteita teillä on elämällenne (ei tarvitse tietenkään olla liikuntaan liittyviä, kaikki kiinnostaa)

Tässä vielä päivän naurut, ihan parhautta. :D

Viikko jälleen paketissa..

Mihin tää aika oikein menee? Johonkin mustaan aukkoon?? Tuleeko sama aika joskus takaisin vai onko se kertakäyttö kamaa ja uutta tulee putkesta?? Huh huh, joo meeen ihan kohta nukkumaan..

Treenit on kulkenut hyvin, neljä aerobista tälle viikolla ja saman verran salia. Tänään kävin vielä tekee olkapää, ojentaja ja rinta akselin. Samalla kun rintaa tehdessäni vetäsin happea, katselin peilistä kun joku kundi teki hauista. Ja melkein hieraisin silmiäni kun mielestäni ähisi aika tosissaankin ja hänellä oli pienemmät painot kuin mulla tehdessäni habaa. Joko mulla on enemmän lihasta kuin luulinkaan, hän halusi näyttää kärsivämmältä kuin olikaan tai näin väärin, mutta pisti se kuitenkin hiukan hymyilyttämään. Melkein aloin jopa viheltelemään vipareita tehdessäni ja mietin mitä safkaa vois alkaa valmistaa pinaatista :)

Polvi alkaa oleen parempi, hiukan se on mustunut mutta voi voi. Ollaan koiruuden kanssa vähän samiksia, hänkin kun vielä raukka kinttullaan ontuu. :) Tässä mun polvesta kuva, siis mun polvesta, ei koiran. 

Aamulla heräsin kuuden jälkeen enkä saanut nukuttua enää. Pyörin ja hyörin kunnes päätin nousta värjäämään hiukseni. Ja koska hiusvärin pitää antaa olla päässä puol tuntia ja mä en näe lukea enkä olla koneella ilman silmälaseja niin piti viritellä lasin sankoihin suojukset. Ei kai kukaan jaksa vaan istua tekemättä mitään puoli tuntia?? Huh, kauhistuttaa ajatuskin. Mutta tässä todiste, että hätä keinot keksii. Tein paketista tulleista hanskoista suojat laseihin.. 

Ja värjäyshän on kivaa puuhaa, katsokaa vaikka iloista ilmettäni jos ette usko :D

Äsken sitten loppui Tanssii tähtien kanssa ohjelma. Nyt voitti oikea pari, Jani meinaan ansaitsi voittonsa. Joka kerta raukka saanut niin surkeita naisia partnerikseen, että välillä toivonut hänelle jo miesparia mutta onneks nyt kävi näin. Ja parin viikon päästä mä meen kuuntelee Raakelin luentoa, katotaan sanooko kuinka paljon tanssiessa kuluttaa kaloreita. Sekin voi olla tärkeä tieto, jollekkin.

Nyt mä meen nukkuu, sekin oli tärkeä tieto, en tosin tiedä kelle.