16 vkoa dieettiä ohitse

Rakas päiväkirja, kuudentoista viikon dieettini on tullut päätökseen. Ajatuksena oli jo alusta saakka, että dieetin pituus tulee olemaan sen 16 vkoa, mutta matkan varrella ajatus jo hiukan hämärtyi ja kysyessäni jossain vaiheessa asiaa Valkulta oli vastaus, että katsellaan. No, tähän päätimme lopettaa ja tulokseksi saimme -5,1kg ja centtejä lähti yhteensä 34cm eli olen enää 127cm pitkä. :-) Ukko-kultani tuntevat arvaavatkin, että toi vitsi oli hänen suustaan. :-)

Dieetti oli ihmeen helppo toteuttaa syömisen osalta vaikka tuloksien osalta ei niinkään. Alussa kun oli niin takkuista, että tuntui ettei siitä tule mitään. Muutokset oli pieniä ja paino jymähti välillä moneksi viikoksi kunnes taas lähti liikkeelle. Taas tuli painoa takaisin ja alkoi vanne kiristämään päätä. Sitten yhteisestä sopimuksesta laitoimme vaa´an nurkkaan ja siellä se saikin olla seuraavat kolme viikkoa. Se auttoi sekä painoon, että päälleni ja tuloksia alkoi tulemaan. Ensimmäisen 10vkon aikana tulokset oli vähäisempiä kuin viimeisten kuuden viikon aikana, jännää vai mitä? No, samapa tuo, mutta nyt se on ohitse ja ruokaa on jälleen hiukan enemmän. Hyvin maltillisesti määrä nousi, itseasiassa vain aamupuuroon tuli hiukan lisää sekä lounaan riisi/pasta/peruna osastolle sekä prodejauheeseen jota käytän aamulla sekä aamupäivän välipalalla. Näin vältymme hiilaripöhöltä joka väistämättä tulee jos lisäämme nopeasti hiilaria. Tarkoitus on jatkossakin pitää kunto siistinä eli ei samoja kiloja takaisin kiitos. Ei dieettaaminen sentään niin mukavaa ole, että samoja kiloja haluaa usein tiputella. :-)

Sain myös uuden treeniohjelman. Luin sähköpostiani koiraa ulkoiluttaessani ja samalla hymyilin ja hymisin itsekseni kuin kissa lämpimän uunin päällä. Jos joku vastaantulija olisi kysynyt mikä noin hauskaa on, niin olisivatko ymmärtäneet jos olisin vastannut, että tässä uutta treeniohjelmaani luen. Tuskinpa olisivat. :-) 
Joka kerta kun saat uuden ohjelman tai ruokavalion niin sitä odottaa kuin lapsi joulua. Pieni jännitys mahanpohjassa avaat postin ja kurkkaat varovasti mitä se sisältää. Onko mukana sun lempiliikkeitä vai jotain mitä et niinkään haluaisi tehdä, mutta teet kuitenkin kun paperissa niin seisoo. :-) Ite en joutunut pettymään millään muotoa, en todellakaan. En olisi malttanut odottaa pääseväni kokeilemaan, mutta pakkohan se oli odottaa. 

Ohjelma olisi saattanut olla esim. tälläinen. Tämä kuva on kuitenkin napattu netin ihmeellisestä maailmasta. :-)

Kävin sitten tiistaina korkkaamassa uuden ohjelmani joka alkoi rinta, hauis, olkapää jaolla. Just tälläistä jakoa mulla tuskin on ennen ollutkaan, en ainakaan muista olleen. Ihan miten vaan, tunteella mentiin ja tekemisestä nautittiin. :-)

Rinnalle tein ensin rintapunnerruskonetta. On masiina jossa eka laitat painoa määrään x ja sitten vielä ruuvaat napista lisää painoa. WTF?? Miksi pitää tehdä niin vaikeaksi? Painopakka pitää olla helposti lähestyttävä, tajuttava ja säädettävä. Nyt meni vähän sarjat painojen hakemiseksi, mutta ens kerralla tiedän ladata heti alkuun kunnon lukemat siihen. Tän kanssa tein superina hauista taljassa. 

Seuraavaks oli vuorossa tasapunnerruskone ja hauis istuen vinopenkissä. Perussettiä. Odotan milloin saan lisätä punnerruskoneeseen lisää painoa, nyt siinä oli 15kg:n kiekot. Hauis meni 7kg:lla, seuraavaks rohkeasti isommat painot. 

Sitten oli vuorossa vielä ristikkäistaljassa rintaa ja tuplahauista. Siinä vaiheessa oli paikat jo vähän osumaa ottaneet ettei ihan puhtaita sarjoja meinannut enää tulla. :-)

Näiden jälkeen oli olkapäiden vuoro. Triplasarjaa kolmella liikkeellä ja meitsi suorastaan ulisi ja ravasi pitkin salia kun poltto olkapäissä oli niin makoisa!! Tän jälkeen oli seuraavan triplasarjan vuoro ja sen jälkeen yrittäessäni laittaa pitkähihaistani takaisin päälleni ei siitä meinannut tulla yhtään mitään!! :-)

Näin oli treenit saatu tehtyä ja tein vielä ylämäkikävelyä juoksumatolla. Koska olin taas laskenut ajan täysin väärin ei ollut tarpeeksi aikaa jäädä siihen matolle vaan oli juostava suihkuun ja siitä vielä syömään, koska menin salilta suoraan Bettinan hierottavaksi.

Tällä kertaa hieronnassa oli vuorossa jälleen jalat. Tarkoituksena oli aluksi hierotuttaa selkä, mutta koska olin juuri hetki aiemmin treenannut yläosaa ei sen hierotuttamisessa olisi ollut mitään mieltä. Niinpä siis otettiin jalat. Mulla on takareidet hyvässä, elastisessa kuosissa, mutta kun mennään säärien etuosaan, etureisiin ja lähentäjiin niin ei ole itku kaukana. Ne on joka kerta aivan tukossa. Niin siis tälläkin kertaa. Mutta nyt Betsku sai lähentäjääni venytettyä sen verran, että se oikeasti tuntui. Sen jälkeen sen kanssa on ollut taas piirun verran helpompi elää. :-)

Kävin tällä viikolla myös työfysioterapeutilla ja sain kuulla jotain yllättävää. Meinaan, että meitsin oikea pakarapoimu on alempana kuin vasen. Tää oli niin tärkeä tieto, etten edes tiedä miten olen tullut toimeen ilman tätä tietoa. :-)
No, sanoi myös, että oikea jalkani saattaa olla himppasen lyhyempi kuin vasen ja sen takia poimukin roikkuu alempana. Mutta se mikä oli oleellisinta siellä käynnissä oli saada kuulla mistä todennäköisesti johtuu lähentäjä/nivusen kivut. Kipuni johtuvat ehkä/toivottavasti siitä että lonkan seudun lihaskalvot ovat liian kireät eli siellä ei ole lihaksille tilaa. Siis mullahan olisi tietenkin huomattavasti massiivisemmat jalkalihakset jos niillä vain olisi ollut tilaa kasvaa, mutta eipä ole ollut. Raukat joutuneet ahtaudessa elämään joten ei kai ihme, että alkaa ärsyttää ja siten kalvoilla alkanut hermo kiristymään joka näkynyt kipuna. Selvää pässin lihaa tämänkin juttu. :-)

Onko tämä pässi selvä?? 

Miten mä nyt saan pässinlihat toimimaan? Venyttelen, venyttelen ja hieron pallolla ja rullailen rullalla ja mikä kauheinta, menen hierojalle avauttamaan lihaskalvot. Se jos joku tulee tekemään kipeää, saatan jo nyt paskoa housuuni pelkästä ajatuksesta!! :-) Tällä kertaa menen Ernolle hierottavaksi, hän vastaanottaa Mayorsilla. Valkku häntä aina suositellut, mutta en vielä ole kokeillut hänen taitojaan. Mutta hän saa kunnian avata kalvoni, se onkin suuri kunnia. Ajattelin etten mene Antille jolla yleensä käyn hieronnassa. Jos sattuu liikaa ja tulee huudettua jotain pahasti niin ei mene sitten Antin kanssa välit. :-)

Venytellen pysyy paikat vetreänä, tietää hän.  :-)

Pääsin yllättämään olkapää/ojentajatreeneissä Valkkuni. Teimme dippikonetta ja nyt meni 60kg:lla. Sanoin, että on muuten saman verran mitä painan niin kysyi saatko tehtyä dippejä omalla painolla? Polleena tietty heti sanoin, että tottakai saan. Luulin hänen tarkoittavan penkin reunalta tehtäviä dippejä. Ehei, hän veikin mut dippi härvelin luokse ja sanoi, että anna mennä. 

Aloin heti perumaan sanojani, en mä tuohon pysty. Mutta mä kokeilin, enhän voinut tietää pystynkö siihen ellen kokeile. Niin mä sitten aloin tekemään ja niitä meni kahdeksan. Olimme molemmat varmasti yhtä yllättyneitä asiasta. :-)

Valkku kysyi miksi olen pimittänyt häneltä tälläisen tiedon/taidon? Nyt olemme tehneet kevennetysti koneella ja olisin pystynyt tekemään sitä omalla painollakin. Vertasi sitä niin, että olemme opetelleet uimaan kahluualtaassa vaikka olisimme voineet olla koko aika syvässä altaassa. Mielestäni hauskasti sanottu. :-)
No mutta, en tiennyt itsekkään pystyväni tuohon joten olimme molemmat aivan yhtä ihmeissämme! :-)

Sattui sen treenin päälle pieni haaveri joka pelästytti molemmat aika tavalla. Kokeilin uutta vatsalihasliikettä 5kg:n levypainon kanssa. Koska se ei tuntunut missään pyysin antamaan 10kg:n levypainon mulle. Sen sain ja samantien muljahti oikea olkapää/käsivarsi oikealle ja paino olisi tippunut päälleni ellei Valkku olisi saanut otettua sitä itselleen. Hyppäsin pystyyn, ravasin pitkin salia ja kirosin ja manasin ja ulisin! Valkku juoksi hakemaan kylmää joka sattui olemaan pakastemansikoita. :-) Niitä sitten painoin kipeään kohtaan. Bettina sattui olemaan paikalla ohjaamassa asiakastaan ja hän tuli samantien kans tutkimaan kättäni. Kokeili, että nivelessä ei ollut vikaa joten lihasvammasta oli kyse. Salilta lähtiessäni kävin heti apteekista hakemassa Buranaa jota nappasin pari kpl. Illalla, seuraavana päivänä ja vielä tänäänkin olen sitä ottanut. Nyt käsi jo huomattavasti parempi joten selvisimme säikähdyksellä. Pelästyin todella pahasti koska aikoinaan mulla on mennyt vasemmasta olkapäästä hauislihas ja sen selvittämiseen meni melkein kaksi vuotta. Koko sen ajan sitä särki enemmän ja vähemmän. Joten aikamoiset kauhukuvat pyöri mielessäni!! :-)

Tänään tein sen mitä olen jo hetken suunnitellut, mutta toteutus ei aina välttämättä ole omissa käsissä. Eli korkkasin rullaluistelukauden. Sitä kun ei voi sateisella ilmalla tehdä. Ukko-kulta lähti fillarilla mukaan ja onneks lähti. Meinaan heti ekassa mäessä meinas tulla tapaturma, yks rengas lopetti pyörimisen. Sinne väliin oli mennyt kivi ja oli heti saanut mukavan uran tehtyä renkaaseen. :-/ No, sain jatkettua matkaa ja olipa muuten kivaa. Nyt huomaa niin hyvin kuinka hyvä kunto  mulla on. Joka vuosi on luistelu ollut henkihieverissä menoa, koska kunto loppunut kesken. Nyt en juurikaan edes hengästynyt vaikka syke oli sellaiset 155 hyvin paljon ajasta. Aivan mahtava tunne!! Nyt ilmojen salliessa meinaan suorittaa sykkeenkohotukset luistellen, enpä kotona enkä salilla meinaa niitä hikoilla. :-) Potkupyörä pääsi taas tänään tallista, sitäkään ei viitsi sateella potkia. Nyt onneks taitaa olla kesä tulossa tai ainakin kuivempi kevät. :-)

Nyt alkoi neljän päivän vapaa, en valita. Näistä päivistä tulee mahtavia, huomenna aloitan salilla selkä/takareisi treenin saaden seurakseni Maijan. Tiistaina Bettinan hieronta ja lekuri sen perään. Keskiviikkona Valkun kanssa hauskan pitoa ja torstaina taas ystävän kanssa Tampereelle. Perjantaina sitten taas treeniä kera Valkun ja viikonloppuna pääsee lepäämään töihin. Mahtava viikko tulossa. Nauttikaa auringosta, niin minäkin teen. :-)

Kannustetaan toisiamme aina vaan parempiin suorituksiin! :-)

Väline urheilua

Olen monesti miettinyt tarvitseeko urheilu olla niin välineistettyä? Ei varmasti tarvitsisi, mutta itse olen just niin hölmö, että haluan esim. käyttää sykemittaria treenatessani. Minkä takia? No, näin dieetillä ollessani haluan (haluamme) olla perillä siitä paljonko treenini oikeasti kuluttaa niitä kaloreita. Ja sehän näkyy sitten sykemittarilla. 

Itse omistan Polarin RS300 merkkisen sykemittarin ja siihen erikseen olevan GPS-mittarin. Lenkillä ollessani näen matkan vauhdin, montako kilometriä tunnissa menen (no en todellakaan montaa), matkan pituuden, sykkeiden keskiarvon ja maksimin sekä kulutetut kalorit. On kiva nähdä treenin päälle paljonko niitä kaloreita kului, oliko lenkki niin pitkä kuin kuvittelit tai onko suorituskykysi parantunut vaikka vauhdin suhteen. :-)

Ja tästä sitten pääsemmekin asiaan eli siihen, että nykyinen mittarini ei näytä esim kaloreiden kulumista ennenkuin sen on ensin sammuttanut. Ja se taas on ärsyttävää! Kun treenin jälkeen katsot mittaria ja se näyttää vaikkapa 497 kcal niin valehtelisin jos väittäisin etteikö se harmittaisi. Olisin tasan tarkkaan halunnut liikkua vielä sen aikaa, että kalorit olisivat olleet sen pari kaloria yli 500 kuin pari sen alle. Eihän sillä tietenkään ole oikeasti mitään merkitystä, mutta jos se motivoi puristamaan itsestään vielä vähän lisää niin miksei näin tekis?? :-)

Nyt siis ollaan siinä tilanteessa, että tekee mieli uutta mittaria! Ja mähän olen ihminen joka saadessaan jotain päähänsä, haluaa sen sitten nopeaan. Ei silloin enää ehditä miettimään tarvitsenko sellaista ihan oikeasti vai enkö tarvi ja eikö se entinen kuitenkin riittäisi? Ei todellakaan, se pitää mielummin olla mulla jo eilen eikä vasta huomenna. No, katsotaans nyt kuitenkin rauhassa miten tässä käy. :-)

Ja siinähän kävi juurikin niin kuin arvelinkin.. Eli nyt olen uuden mittarin omistaja. Enkös vaan ole nopea käänteissäni? :-)
Eilen siis aloittelin kirjoittamaan tuota tekstiä ja jäin kohtaan jossa olin katsellut tori.fi:stä mittaria ja sellaisen sieltä bongasinkin ja laitoin viestiä myyjälle. Hän sieltä illalla jo vastasikin. Mutta koska en olisi mä, jos en olisi myös samalla hätäpäissäni katsonut huuto.netistä samaa mittaria ja tehnyt huutoakin siitä. Niinpä odottelin mihin hintaan huuto.netissä mittari nousee ja kun nousi yli mun rajani niin vastailin tori myyjälle ja sovimme hakevani mittarin jo tänään ja niin teinkin. Olen siis nyt onnellinen, uuden sykemittarin omistaja. :-)
Nyt mulla onkin mennyt kivasti aika, kun olen tutustunut siihen. :-)

Muistan kuinka aikoinani ostin ensinmäisen sykemittarini keltaisen pörssin kautta. Näin aamulla ilmoituksen ja sovimme myyjän kanssa, että olemme illalla yhteydessä uudestaan paremmin, mittari on mulle varattu. Kuinkas sitten kävikään? Illalla meikä makasi sairaalassa umpisuoli leikattuna ja jouduin laittamaan myyjälle viestiä, että täällä ollaan mutta just nyt en ihan pääse maksamaan tuotetta, voitko varata sitä muutaman päivän? Hän ystävällisesti sen mulle varasi ja kun sairaalasta pääsin niin sen maksoin ja myöhemmin sain. Näinkin voi siis kauppoja hoidella, melkeinpä suoraan leikkauspöydältä. :-)

Ja koska on kevät ja koska olen just Minä, niin maniaa pukkaa. Eihän mun ostelut suinkaan tähän jäänyt vaan innostuin sitten huutamaan itselleni uutta Ibodya. Mulla on ollut jo kauan ibody josta kuuntelen ihan koko aika musaa. Mutta se alkaa vetelemään viimeisiä ja se haluaa toimia milloin itseään huvittaa niin nyt olisi aika päivittää sekin. Olen jotensakin vanhanaikainen ja mun mielestä puhelinta ei kanneta salilla, ei edes musaa kuunnellakseen. Joo, tiedän, mulla on asenne vamma, mutta ei se haittaa. Saa mulla ollakin, on mulla kaikenlaista muutakin vammaa. :-)

Kuten esim nivusvamma, joka ei meinaa nyt mennä ohi ollenkaan. Päinvastoin, se tuntuu vaan pahenevan koko aika. Vaikka kuinka venyttelen sitä joka ilta niin tuntuu menevän vaan huonommaksi. Kävin tällä viikolla taas hierojalla hierotuttamassa jalkani. Oli mulle uusi hieroja ja sain häneltä hyvää palautetta lihaksieni hyvästä kunnosta. Sanoi, että lihakseni ovat elastiset, huomaa että niistä pidetään huolta. Ei siis ole mennyt hukkaan kaikki rahat mitä hierojalle kantanut ja meinaan kantaa jatkossakin. :-) Mutta lekurille pitää päästä ja saada lähete fyssarille. Pakko saada selvyyttää tuolle nivusvammalle. 

Tämä viikko on mennyt sillain kevyemmin taas. Olen käynyt muutamaan kertaan lenkillä ja kolme kevyttä treeniä tekemässä. Kävimme miniä murusen kanssa tekasemassa jalkoja hänelle. Olipa ihanaa kun sai hiukan haastaa toista ja näytin uusia liikkeitä hänelle. Samalla kanssatreenaajanainen sai itselleen pari uutta liikettä joita lupas kokeilla ja kysyi mistä olen oppinut, onko joku mulle näyttänyt. Kerroin sitten, että Valkkuhan se niitä opettaa ja mielelläni jaan toisille myös tietoa jos vaan jollekin kelpaa. Miksipä en jakaisi?? :-)

Tällä viikolla oli myös rakas Elias, siskonpoika ja siskoni kylässä. Eltsu kävi antamassa välillä pusuja ja perään nauraa hörötti sanoen: "Täti" ja taas pussattiin, halattiin ja naurettiin. Jo hänen ajatteleminen saa aina hymyn huulilleni. :-)

Voitte muuten vaan kuvitella kuinka yllättynyt olin aamulla kun kävin vaakaa moikkaamassa. Näytti meinaan tälläistä lukua, meinasin kaatua pyrstölleni kun näin tuon. :-) En ihan äkkiä muista milloin olisin ollut noilla kymmenillä, on siitä ainakin vuosi aikaa. :-) 

Dieetti on sujunut hyvin, mitenkäs muutenkaan. Nyt on mukaan mahtunut jo muutama harhalaukauskin eli ohi syönti. Perjantaina söin mustaherukoita suoraan pakastimesta kun vaan teki mieli jotain. Ja sitten söin kuivattua sipulia. Joo, tiedän, todella säälittävää, mutta tähän ollaan tosiaan tultu, että jopa kuivattu sipuli maistuu mannalta suoraan taivaasta. Vaikka mulla ei oikeastaan ole edes nälkä, kun todellakin on sitä ruokaa, mutta silti mut näkee joka aamu tekemässä tätä!! Tekisin tätä myös töissäkin jos vaan kehtaisin vaan en kehtaa, onneks. :-)

Huomenna pääsen taas sillain oikeasti nöyryyttämään rautaa, ihanaa!! Mä kyllä tarvitsen aina ajoittain (joka viides vko) lepoviikkoni jolloin treenit on maltillisia, mutta aina todella mielelläni menen taas tekemään treeniä tosissani vaan en totisena, todellakaan. Ja koska näinä viikkoina ei treenata Valkun kanssa ollenkaan niin pääsee taas häntäkin kiusimaan vähäsen. :-)

Dieetti siis jatkuu ja kevät saapuu, ihanaa!! Nautitaan ystävät, nautitaan!! :-)

Aprillia aprillia

Aprillipäivä, tuo huonohuumoristen lempparipäivä jolloin saa oikein luvan kanssa keksiä "hyviä" piloja. Ite keksin tällä kertaa vain yhden ja se meni kyllä nappiin vaikka itse sanonkin. :-)
No, mitä tapahtui??

Olimme päättäneet Valkun kanssa, että koska emme näe ensi viikolla, niin perjantai olkoon punnituspäivä jolloin pääsen kertomaan tuloksen hänelle. Olin ollut liki kolme viikkoa ilman puntaria ja mieli oli aika toiveikas. Tuntui ihan, että nyt olis pientä liikahdusta painossa tapahtunut ja nimenomaan siihen suuntaan mitä toivoimme eli alaspäin. Niinpä siis ihmeen hyvin nukutun yön jälkeen oli aika hypätä taas tuohon helvetissä keksittyyn masiinaan ja joko vetää sen jälkeen ranteensa auki tai kenties iloita saavutetuista pudotuksista. Tällä kertaa ranteeni sai tosiaan olla rauhassa, sillä paino oli pudonnut -1,5kg. Ehkä muutama riemunkiljahdus, sellainen hiljainen saattoi päästä. Mä suorastaan leijuin pilvissä tämän takia, olinhan todellakin tätä jo hetken aikaa odotellut. :-)

Iltapäivällä menin sitten Valkun kanssa treenaamaan ja heti alussa kerroin, että puntarilla kävin sovitusti. Hän tietty kiinnostuneena kysyi miten meni johon vastasin ettei tästä tule yhtään mitään. Paino ei lähde tippumaan, ei taaskaan ole tapahtunut mitään. Ihminen joka ei kiroa koskaan, päästi sillain hiljaisesti saa.. per.. Siinä vaiheessa tietty pääsin iloissani sanomaan nuo taikasanat: "Aprillia aprillia, syö silliä, juo kuravettä päälle." Mä olen sen verran kieroitunut, että oikeasti nautin tilanteesta. Valkku repes, meni tosiaan täysin retkuun ja iloinenhan hänkin tietty oli, että nyt oli lähtenyt tapahtumaan just sitä mitä me ollaan haluttukin. Sillä fiiliksellä oli todella mukavaa alkaa treenaamaan ja todella hyvä treeni taas saatiinkin aikaiseksi. :-)

Ja nyt kun sitä kiristymistä on alkanut tapahtumaan alkaa se myös näkymään kropassakin. Olkapäissä alkaa suonet pullistumaan, lihakset piirtyy hyvin esille ja tuloksia on kiva katsella. Tästä on tosi hyvä jatkaa!! :-)

Kävin maanantaina siellä Nummelassa treenaamassa. Tapaaminen lähti hiukan nihkeesti liikkelle, koska toinen luuli minun olevan myöhässä vaikka itseasiassa olin ajoissa. Alku hämmingin jälkeen pääsimme aloittamaan ja mielestäni ihan hyvä treeni saatiin tehtyä. Rinta/selkä oli vuorossa ja sain hyviä neuvoja ja yhden itselleni hyvän liikkeenkin opin. Ihan perus soutu, mutta erilailla tehtynä ja osuma oli jäätävä. :-)

Ensin teimme vinopenkkiä ja superina sen kaveriksi ihan kulmasoutua. Kulmasoutua teimme isolla tangolla joka itsessään painaa 20kg ja sen lisäksi hän laittoi 15kg kiekot päihin eli painoksi tuli 50kg. Sain tehtyä ja kuulin viereltä :"Se alkaa painamaan, älä välitä vaan tee!!" Ja se todellakin painoi mutta mä tein. Vasta myöhemmin tajusin etten ihan tuolla painolla ole tainnut ennen tehdäkkään. Pisteet siis mulle!!

Seuraava pari oli levitykset ja ylätalja soutu. Hän sai olla hakemassa isompia painoja melkien joka liikkeessä, kun ensimmäiset oli liian kevyet. Kun emme ole aiemmin treenanneet yhdessä, ei toinen voi millään tietää mitä painoja käytän mihinkin joten sai koko aika niitä olla lisäämässä. Hän ehkä jopa hiukan hämmästyi asiaa, en tiedä, mutta pisteet taas mulle. :-)

Ja koska emme olleet aiemmin tuttuja keskenämme, ei hän mitenkään voinut myöskään tuntea huonoa huumorintajuani. Kysyin jossain vaiheessa voinko tehdä jotain, siis kun hän lisäili painoja tai otti niitä pois tms. Vastasi, että sun työsi on nyt vaan tehdä nämä liikkeet, ei tarvitse huolehtia muusta. "No, minäpä sitten vaan seison tässä ja näytän kauniilta." Heti tän jälkeen hävetti, pitikin avata suuni (hän taisi katsoa jopa hiukan kieroon). Nyt meni pisteet hänelle. :-)

No, treeni jatkui supersarjoja tehden, rintaa ja heti perään selkää. Lopuks teimme yhden supersarjan pelkkää selkää ja ihan lopuksi yhden pyramidin alataljaa. Joka painolla 10 toistoa ja painoa lisää 10kg, 10 toistoa ja painoa lisää 10kg. Sitten tulimme samalla lailla alaspäin jotta toistoja tuli peräjälkeen 70kpl. Tähän oli todellakin hyvä lopettaa treeni, kiittää ja kumartaa ja kysellä seuraavaa kertaa. Sovimme, että seuraavalla kerralla hän tulee Mayor´sille treenauttamaan mua, päivää ei lyöty lukkoon. Katsotaan ottaako hän yhteyttä. :-)

Sali oli suht pieni, mutta kompakti. Löytyi se mitä hyvä treeni vaatii ja vielä lisääkin. Tässä pari kuvaa salista. 

Tämän vierailun jälkeen menin vierailulle ystäväni luokse. Vaikka näemme harvoin niin aina näkeminen on yhtä ihanaa, tuntuu kuin ei aikaa edellisen tapaamisen välillä olisikaan. Pus sinulle, jos tätä satut lukemaan. :-)

Sattuipa salilla tässä kerran.. Käyn salin jälkeen aina suihkussa, en koe miellyttäväksi matkustaa metrolla ja junalla hieltä haisevana kotiin. No, tässä kerran oli samaan aikaan saunassa joku, kun minä olin suihkussa. Kuulin kuinka heitteli löylyä kerran, heti perään toisen kerran ja kolmannen. Mielessäni kauhistelin, että kuka pystyy noin paljon löylyä heittelemään. Sitten löylyhuoneesta tuli ulos tumma nainen ja mietin itsekseni, että taisi sittenkin tulla liikaa löylyä jopa hänelle. Mutta ei, hän täytti ämpärin ja painui takaisin saunaan ja kuulin löylyn heiton jatkuvan. Olikohan hänellä koti-ikävä, kun niin kuumassa halusi olla?? ;-)

Kävin tällä viikolla totutusti treenaamassa myös jalat Valkun kanssa. Mulle on jostain syystä hyvin syvä vihasuhde laitteeseen nimeltä v-squat. Siinä tehdään etureisiä ja mä vihaan ja vähän pelkäänkin koko laitetta. Jostain syystä en pysty parhaimpaan suoritukseen siinä koskaan, mä en saa itseäni menemään tarpeeksi alas. Mä en edes tiedä mitä siinä pelkään, sitäkö etten pääse ylös vai painoako pelkään? Mun päässäni on joku lukko sen laitteen kohdalla!! Taas kävi sama juttu kuin aiemminkin, sillä erotuksella, että nyt Valkku sanoi mulle alunperin Bullin viisaat sanat: "Teet yhden toiston kerrallaan. Useammasta toistosta tulee sarja ja useammasta sarjasta taas muodostuu treeni." Tää valaisi mua, mä todellakin keskityin vain ja ainoastaan tekemään yhden toiston kerrallaan. En ajatellut yhtään saanko niitä useampia tehtyä, mihin mun voimat riittää tai pääsenkö mä sieltä ylös vai en. Keskityin yhteen jonka jälkeen tuli toinen ja sen perään kolmas jne. Näin sain tehtyä 15 täydellistä suoritusta ja tuntui kuin päässäni olisi lamppu syttynyt!! Välillä sitä tarvii saada loksahtamaan asiat oikein päänupissaan jotta pystyy parhaimpaansa, eikö ole omituista??!!  :-)

Sivuviparit on mulle kans toinen ongelmakohta. Niitä joudumme toistamiseen, kerta toisensa jälkeen toistamaan ja harjoittelemaan, mutta periksi ei anneta!! Aikaa meillä on maailman tappiin saakka, mä ne vielä opin, aivan taatusti!!

No, tän viikon olkapää treeneissä viparit olikin jo parhaimman näköisiä kuin koskaan, sanoi Valkku. Kotona Ukkokulta kysyi miten treenit menivät (ihana kysyy aina samaa, Hän on kiinnostunut mun treeneistä). :-) Sanoin, että nyt oli parhaimman näköistä viparia koskaan. Ukkokulta kysyi: "Mitä?? Parhaimman näköistä piparia kuin koskaan? Pipariako sä olet siellä esitellyt?" Nauroin maha kipeänä, tosiaan parhaimman näköistä piparia!! :-)

Eilen kävin tekemässä viikon kiertotreenin, joka onkin nyt uudistettu hiukan. Taas oli mielekästä tekemistä, mitä nyt yksi "salipoliisi" sai mun pinnani kärähtämään. Olin laittanut maton itselleni valmiiksi ristikkäistaljan eteen, kun siihen olin menossa tekemään liikkeeni. Näin peilistä kuinka hän niskojaan nakellen nosti maton ja oli laittamassa sitä paikoilleen. Huutelin, että olen tulossa siihen ihan kohta ja jätin maton siihen tarkoituksella. Kuulin hänen mutisevan siitä kuinka seitsemää laitetta varaillaan samaan aikaan. Sanoin, että tule ihmeessä tähän tekemään jos haluat, voin tehdä sillä välin muutakin. Tuskin tässä tarvitsee tappelemaan alkaa. Ei sanonut mitään eikä tullut. Meitä oli mun ja Ukkokullan lisäksi salilla tasan hän ja toinen mies. Olikin ihan katastrooffi kun ajattelin olla siinä taljassa ehkä minuutin kaksi, huh huh!! Tälläinen saa välillä pinnan kärähtämään turhaan, nytkin sitten kiukuttelin Ukkokullalle joka oli tilanteeseen tietty täysin syytön!! :-)

Nyt kun olen ottanut kick biken taas esille, niin otin sen yhtenä päivänä myös töihin mukaan. Menin junalla Helsinkiin ja asemalta potkin töihin. Töistä olin menossa suoraan treenaamaan joten tietty potkasin myös sinne. Treenin jälkeen ei sitten tarvinutkaan jäädä salin juoksumatolle kävelemään vaan potkin salilta asemalle ja loppu aerobinen oli sillä hoideltu. :-)

Tänä aamuna oli tarkoitus taas mennä kick bikella töihin. Mutta satoikin vettä joten en mennytkään. Ehkä just sen takia aamuni ei todellakaan alkanut kuten olisi ehkä pitänyt. Koirani kusi matolle jonka jälkeen poltin suuni tulikuumalla puurolla niin, että kitalaki oli rakoilla. Töihin lähdin tietty ilman sateenvarjoa jonka olin varta vasten kaivanut esille. Tämän takia ajattelin sitten hypätä Pasilassa pois ja mennä bussilla jolla pääsen lähemmäksi työpaikkaani niin en kastu niin paljon. Sitten hajoaa bussi kesken matkaa ja jouduin kävelemään ratikalle jota odottaessa sitten meni tovi. Töistä tietty myöhästyin jonnin verran. Väkisinkin tuli mieleen, että olisin voinut jäädä sänkyyn nukkumaankin. :-)

Nää mun postaukset toistaa toisiaan, tiedän. Mutta koska tämä on mun kanavani purkaa ajatuksiani niin pidän tämän myös sellaisena, kirjoitan just sitä mitä mielessä pyörii. Välillä pitää sanoa mitä mielessä pyörii, kuten potilas tänään minulle. Kävimme hänen kanssaan tälläisen keskustelun: 
Pt: "Aikku, oletko sä kiinnostunut naisista sillä lailla?"
Mä: "Mä pidän kyllä naisista, mutta en sillä lailla. Miten niin?"
Pt: "Olen tätä paljon miettinyt. Luojalle kiitos ettet ole." 
Mä: "Joo ja vähän myös mulle. Jos asia on sua mietityttänyt niin olisit vaan kysynyt aiemmin. Ei minua olisi haitannut."
Pt: "Mutta se tuli just nyt suuhun, siksi kysyin sitä nyt."
Mä: "Hyvä, että kysyit niin ei sitten enää vaivaa." :-)


Joten muistakaa kyseenalaistaa ja kysellä jos joskus jokin asia mietityttää, älkää nielkö kaikkea mitä teille sanotaan. :-)

Ensi viikolla mulla on jälleen lepoviikko eli tiedossa kevennettyä treeniä muutamalla lenkillä höystettynä. Menen myös hierojalle, nyt ihan itselleni uudelle hierojalle. Sain Naisten päivän kunniaksi ostettua tunnin hieronnan hintaan 30€. Oikea hinta olisi ollut 60€. Fiksuna sanoin työkaverille, että sain tunnin hieronnan puolella tunnilla. Hieroja saa sitten laittaa hösseliks, että ehtii hieromaan puolessa tunnissa tunnin homman. :-)

Tälläistä siis tällä kertaa ja tässä vielä lopuksi mielestäni parhaimpia Fingerporeja kautta aikojen. :-)

10 vkoa dieettiä ohitse, miten meni?

Nyt se on sitten virallisesti 10 vkoa mennyt ja dieetti ohitse. Mieli on todella hyvä, tein kaiken niinkuin pitikin (jos ei oteta lukuun muutamaa juustonaksua ja miks otettais??) ;.-)

Sain eilen uuden ruokavalion ja hups, jo lukiessa meinas hiki valua. No, ei vaiskaan, määriä lisättiin jotta on lihaksilla rakennusainetta :-) Eka lisäyksenä on hiilaria ja prodea, myöhemmin varmaan myös rasvaa. Annetaan elimistön nyt tottua taas tähän isompaan määrään, ei pistetä sitä ihan shokkitilaan heti alkuun. Vaikka meinasin ite olla aika shokissa kun aamulla mittasin puuroaineet. Mutta ei mennyt aikaakaan, kun oli puuro tuulen suojassa eikä tehnyt edes tiukkaa. Äkkiä sitä varmaan tottuu myös enempään ruokaan kuten tottui vähempäänkin. :D

Olin viime viikolla salilla tekemässä olkapäitä ja käsiä. Poikani sattui olemaan siellä samaan aikaan ja siinä pystypunnerruksia aloittaessani mietin ääneen mitkä painot tänään ottaisi. Näin meidän kesken kerron, että viimeksi olin käyttänyt 9kg, mutta nyt rehvakkaana ajattelin ottaa 10kg. Kattelin 12,5kg painoja, mutta kun näin paljonko ne oikeasti painaa niin laitoin takaisin telineeseen. Jälkikasvuni fiksuna sanoi, ettei sitä rautaa tarvitse pelätä. Reippaasti vaan otat ne 12,5kg painot. Ja mutsi päätti näyttää lapselleen mistä se kana oikein pissii ja vetäsin ne 12,5kg painot ja niillä 3 sarjaa pystypunnerruksia. En voi muuten sanoin kuvata kuinka hyvä fiilis mulla oli. Ei ainoastaan se, että onnistuin jälleen voittamaan itseni vaan myös se tajunta, kuinka fiksun lapsen olenkaan maailmaan saattanut. :-) Ilman häntä tekisin vieläkin niillä 9-10kg painoilla enkä uskaltais edes kokeilla isompia vielä hetkeen. Mutta kuten hänkin sanoi, ei sitä rautaa saa pelätä!!! Tästä lähin meen aina salille ajatuksena, että MINÄ nöyryytän rautaa eikä toistepäin!! :D

Kohta saan lopullisesti siirtyä pikkupoikien painoista isojen poikien painoihin :-)

(Piti monta kertaa tarkistaa, että kirjoitin sanat oikein) :D

No entä sitten se dieetti, miten se sitten meni? Ekat pari viikkoahan oli aika nälässä oloa jonka jälkeen alkoi helpottamaan. Viimeiset 3 vkoa oli kans tiukkaa kun tuli sydämen tykytyksiä/rytmihäiriön tunnetta ja taas sitä nälkää. Välissä olevat viikot meni hienosti, kaikenkaikkiaan hyvä kokemus!! Suosittelen kaikille :-)

Mutta entä sitten ne kuvat? No tässä nää on. Yritin löytää ihan ekan kuvani 2 vuoden takaa vuodenvaihteesta kun aloitin SuperDieetin, silloin painoa oli 69,3kg. En löytänyt, jos joskus löydän niin laitan senkin niin saatte käsitystä mistä lähdetty liikkeelle. :D 

Pt valmennukseenhan lähdin reilu vuosi sitten 9/13 ja aloituskuvat ovat tässä. 

Puolen vuoden jälkeen näytin tältä. 

Vuoden päästä eli ennen 10vkon dieettiä näytin taas tältä. 

Ja 10 vkon jälkeen eli tällä hetkellä näytän kukakuinkin tältä :-)

Minä ja Kaisa näemme muutosta, toivottavasti tekin näette ;-)

No entä ne mitat sitten. Jotainhan tuosta alusta on kuitenkin tapahtunut, rasvaa lähtenyt ja lihasta tullut. Itseasiassa puolen vuoden ja vuoden välissä ei ole juurikaan muutosta painossa tapahtunut, mutta silloin on tullut lihasta. Ja kroppa hiukan muuttunut samalla. Mutta ne mitat siis ovat, ensin on aina aloitus eli 9/13, sitten puolen vuoden päästä eli 3/14, sitten vuoden päästä eli 9/14 (samalla dieetin aloitus) ja oppukuvat eli tämän hetkinen tilanne.

Rasva% on omalla vaaálla, omronilla mitattu eikä siis todellakaan mitään oikeaa tulosta antava (tai mistä mä tiedän), mutta vähän saan osviittaa siitä, että siinäkin on muutosta tapahtunut. :-)

Paino:     65kg-->61,9kg--> 61,2kg--> 57kg= -4,2kg

Rasva%: 38%--> 35,2%--> 34,8%--> 29,2%= -8,8%

Vyötärö: 85cm-->79cm--> 78--> 72,5cm= -12,5cm

Lantio:   97cm--> 95cm--> 94,5cm--> 90,5cm= -6,5cm

Reisi oikea: 60cm--> 58cm--> 58--> 54,5cm= -5,5cm

Reisi vasen: 60cm--> 58,5cm--> 58,5cm--> 55,5cm= -4,5cm

Napa: 86,5cm--> nykyinen mitta 77,5cm= --9cm

Röllö(mahamakkara)92cm--> nykyinenmitta 84,5cm= -7,5cm

Ja jos kiinnostaa tietää niin ennen SuperDieettiä 1/12 mittani olivat nämä: 69,3kg, 42,3%, 94cm, 105cm, 64,5cm, 64,5cm, navasta ei mittaa, 99cm. Joten aika ero nykyiseen verrattuna vai mitä. :D

Tässä siis tän hetkinen tilanne. Tämä viikko on lepoa, aerobista ja venyttelyä varten. Lauantaina tosin lähdemme kahden ihanan naisen kanssa Tampereelle pt-päiville. Pt-päivät on aina mukavia kokemuksia. Näkee monia tuttuja ja tutustuu uusiin ihmisiin, treenataan kovaa ja haistaan hielle!! :D Tällä kertaa menemme treenin jälkeen vielä ohjattuun putkirullaukseen. Sellainen värkki pitäis ehdottomasti hankkia itselle kotia. No, kyllä mä vielä hankin kunhan sattuu sopiva kävelemään vastaan. :D

Nyt tuonne sateeseen hakemaan koiruudelle ja vieraille evästä. Tädin muru on tulossa kylään ja jää tädin hellään hoivaan hetkeks kun vanhemmilla on menoa. En malta odottaa. :D

Nauttikaa elämästä, se on tässä ja nyt!!

Dieetin viimeinen viikko menossa

Niin on kohta 10 viikkoa mennyt, viimeinen viikko dieettiä pyörähti käyntiin ja hengissä ollaan. Tämä ehkä onkin suurin yllätys itselleni, mä olen pystynyt tähän ilman kuolemaa. :-)
Ensimmäinen 1,5 vkoa oli kamalaa nälkää, mutta sitten se meni ohi. Nyt taas viimeiset pari vkoa olen kokenut nälän tunnetta koska hiilarin määrää laskettiin, mutta tästäkin on selvitty (Hyvä MÄ!!)

Tän parin viime viikon aikana olen tuntenut omituisia sydämen tykytyksiä ja sellaista "ei oikein kaikki kohdillaan" oloa. Tästä Kaisalle juttelinkin ja sovimme, että käyn kilpparikokeissa jos vaikka lääkitys olisi hiukan liian suurella ja kroppa heittäis ylitoiminnan puolelle. Tänään sit kävin kokeissa ja parin päivän päästä saan tulokset.

Ite olen miettinyt voisiko johtua vähäisemmistä hiilareista. Ei kuulemma pitäis olla, mutta koskaan ei tiedä koska ollaan yksilöitä. No, pianhan toi selviää ja ens viikolla alkaa ruokaakin taas tulemaan lisää. :D

Sain uuden saliohjelman ja pakko sanoa, että nyt on mamma liekeissä. Tää on taas niin jotain uutta etten malttais odottaa että pääsen kokeilemaan. Nyt vaan pitää malttaa, koska tää viikko mennään vielä vanhalla kaavalla ja ens vko on lepoa. Sitten mä räjäytän pankin ja alan hankkimaan sitä lihasta. Jos vaikka nämäkin tästä hiukan kehittyis. :-)

Mun uudessa saliohjelmassa on taas pieniä jippoja. Treenit on jaettu neljälle päivälle kuten aina ennenkin. Nyt jako menee 1. etureidet, pohkeet, vatsa. 2. selkä, rinta. 
3. takareidet, pakarat, vatsa. 4. olkapäät, kädet.
Jippona on tällä kertaa se, että joka treenissä on muutama liike joka tehdään joka toinen vko erilaisella toistolla. On pudotussarjaa ja on rest-pausea. Mä en siis malttais odottaa, että saan korkattua tän mutta pakkohan se on malttaa. :D

Sen viikko sitten olleen tankkauspäivän jälkeenhän voin muutaman päivän tosi huonosti. Mutta oli siinä jotain taikaa koska paino oli viikossa taas tippunut -0,8kg ollen tänä aamuna 56,9kg. Tää on jotensakin ihan älytöntä koska näen peilistä koko aika kovin ison ja pullean ihmisen. Olenkin aina ihmetellyt kuin ihmiset sanoneet ettei pää pysy perässä pienenemisessä. Mulle käynyt tässä vähän sama juttu. Mä en tosiaan osaa katsoa itseäni oikein, mä en tajua kokoani. Tai siis en tajua sitä, että mun paino on niin vähän mutta kuitenkin olen tän kokoinen. Mulla siis täytyy olla myös lihaksia. And we want more!! Tai ainakin minä haluan. :D
Ja koska niitä ei saa ilmaiseksi vaan niiden eteen on tehtävä töitä ja minähän meinaan tehdä. Saattepa nähdä. ;-)

Moni on kirjoitellut kuinka alkaa olemaan valmis lopettamaan blogin kirjoittamisen ja aina mää pelästyn, että nyh ne lopettaa. Mutta ainakin vielä ovat luvanneet jatkaa. Kivat mulle ja muille lukijoille. :-)

Olen myös huomannut, että toiset kyselee aiheiden perään josta muut haluaa lukea. No mä en kysele, koska tuskin osaisin kirjoittaa kuitenkaan siitä mistä haluatte tietää ja googlettamalla saa varmasti paljon viisaampaa tietoa. Ja mun elämästäni tuskin kukaan on niin kiinnostunut, että siitä haluais yhtään tän enempää kuulla. ;-)
Vai miten luotettavalta/kiinnostavalta tän näköinen kirjoittaja teidän mielestänne näyttää?? 

Kävin viime viikolla treenamassa taas Kaisan kanssa. Tehtiin olkapäitä ja treeni meinas mennä ihan reisille kun meidän piti ihailla mun olkapäitä. Sanoinkin, että pitää ottaa kamera joskus mukaan että saa kuvata. Itsekseen kun yrität pullistella niin ei siinä mitään kunnon kuvaa saa aikaiseksi. Mies pt:ltä ei kehtais kuunavalkeana pyytää kuvaamaan itseäni samalla kun treenaan. Tai ehkä sitten kun mun hauis on ympärysmitaltaan isompi kuin heidän eli en koskaan. :D

Miettinyt kans, että ens vuonna otan mun treenikirjani (johon kirjaan aina treenini, millä painoilla tehnyt, miten lämmitellyt ym.) aina pt-treeneihin mukaan jotta saavat kirjata ylös mitä mulle teettävät. Saas kattoa nyt miten ottavat ideani vastaan. :-)

Tällä viikolla mulla on treenit Jarin kanssa. Miettinyt, että tehdään selkää/rintaa tai olkapäitä/käsiä. Tänään kävin tekemässä jo jalat kun olin potilasryhmän kanssa liikuntaryhmässä. :D

Koska mua itseäni kiinnostaa miten mun dieetti mennyt, kun 10 vkoa on kulunut niin silloin se varmaan kiinnostaa teitäkin. Siitä saattekin sitten kuulla ensi kerralla. ;-)

Lupaan laittaa myös alku-ja loppukuvat. :D