Väline urheilua

Olen monesti miettinyt tarvitseeko urheilu olla niin välineistettyä? Ei varmasti tarvitsisi, mutta itse olen just niin hölmö, että haluan esim. käyttää sykemittaria treenatessani. Minkä takia? No, näin dieetillä ollessani haluan (haluamme) olla perillä siitä paljonko treenini oikeasti kuluttaa niitä kaloreita. Ja sehän näkyy sitten sykemittarilla. 

Itse omistan Polarin RS300 merkkisen sykemittarin ja siihen erikseen olevan GPS-mittarin. Lenkillä ollessani näen matkan vauhdin, montako kilometriä tunnissa menen (no en todellakaan montaa), matkan pituuden, sykkeiden keskiarvon ja maksimin sekä kulutetut kalorit. On kiva nähdä treenin päälle paljonko niitä kaloreita kului, oliko lenkki niin pitkä kuin kuvittelit tai onko suorituskykysi parantunut vaikka vauhdin suhteen. :-)

Ja tästä sitten pääsemmekin asiaan eli siihen, että nykyinen mittarini ei näytä esim kaloreiden kulumista ennenkuin sen on ensin sammuttanut. Ja se taas on ärsyttävää! Kun treenin jälkeen katsot mittaria ja se näyttää vaikkapa 497 kcal niin valehtelisin jos väittäisin etteikö se harmittaisi. Olisin tasan tarkkaan halunnut liikkua vielä sen aikaa, että kalorit olisivat olleet sen pari kaloria yli 500 kuin pari sen alle. Eihän sillä tietenkään ole oikeasti mitään merkitystä, mutta jos se motivoi puristamaan itsestään vielä vähän lisää niin miksei näin tekis?? :-)

Nyt siis ollaan siinä tilanteessa, että tekee mieli uutta mittaria! Ja mähän olen ihminen joka saadessaan jotain päähänsä, haluaa sen sitten nopeaan. Ei silloin enää ehditä miettimään tarvitsenko sellaista ihan oikeasti vai enkö tarvi ja eikö se entinen kuitenkin riittäisi? Ei todellakaan, se pitää mielummin olla mulla jo eilen eikä vasta huomenna. No, katsotaans nyt kuitenkin rauhassa miten tässä käy. :-)

Ja siinähän kävi juurikin niin kuin arvelinkin.. Eli nyt olen uuden mittarin omistaja. Enkös vaan ole nopea käänteissäni? :-)
Eilen siis aloittelin kirjoittamaan tuota tekstiä ja jäin kohtaan jossa olin katsellut tori.fi:stä mittaria ja sellaisen sieltä bongasinkin ja laitoin viestiä myyjälle. Hän sieltä illalla jo vastasikin. Mutta koska en olisi mä, jos en olisi myös samalla hätäpäissäni katsonut huuto.netistä samaa mittaria ja tehnyt huutoakin siitä. Niinpä odottelin mihin hintaan huuto.netissä mittari nousee ja kun nousi yli mun rajani niin vastailin tori myyjälle ja sovimme hakevani mittarin jo tänään ja niin teinkin. Olen siis nyt onnellinen, uuden sykemittarin omistaja. :-)
Nyt mulla onkin mennyt kivasti aika, kun olen tutustunut siihen. :-)

Muistan kuinka aikoinani ostin ensinmäisen sykemittarini keltaisen pörssin kautta. Näin aamulla ilmoituksen ja sovimme myyjän kanssa, että olemme illalla yhteydessä uudestaan paremmin, mittari on mulle varattu. Kuinkas sitten kävikään? Illalla meikä makasi sairaalassa umpisuoli leikattuna ja jouduin laittamaan myyjälle viestiä, että täällä ollaan mutta just nyt en ihan pääse maksamaan tuotetta, voitko varata sitä muutaman päivän? Hän ystävällisesti sen mulle varasi ja kun sairaalasta pääsin niin sen maksoin ja myöhemmin sain. Näinkin voi siis kauppoja hoidella, melkeinpä suoraan leikkauspöydältä. :-)

Ja koska on kevät ja koska olen just Minä, niin maniaa pukkaa. Eihän mun ostelut suinkaan tähän jäänyt vaan innostuin sitten huutamaan itselleni uutta Ibodya. Mulla on ollut jo kauan ibody josta kuuntelen ihan koko aika musaa. Mutta se alkaa vetelemään viimeisiä ja se haluaa toimia milloin itseään huvittaa niin nyt olisi aika päivittää sekin. Olen jotensakin vanhanaikainen ja mun mielestä puhelinta ei kanneta salilla, ei edes musaa kuunnellakseen. Joo, tiedän, mulla on asenne vamma, mutta ei se haittaa. Saa mulla ollakin, on mulla kaikenlaista muutakin vammaa. :-)

Kuten esim nivusvamma, joka ei meinaa nyt mennä ohi ollenkaan. Päinvastoin, se tuntuu vaan pahenevan koko aika. Vaikka kuinka venyttelen sitä joka ilta niin tuntuu menevän vaan huonommaksi. Kävin tällä viikolla taas hierojalla hierotuttamassa jalkani. Oli mulle uusi hieroja ja sain häneltä hyvää palautetta lihaksieni hyvästä kunnosta. Sanoi, että lihakseni ovat elastiset, huomaa että niistä pidetään huolta. Ei siis ole mennyt hukkaan kaikki rahat mitä hierojalle kantanut ja meinaan kantaa jatkossakin. :-) Mutta lekurille pitää päästä ja saada lähete fyssarille. Pakko saada selvyyttää tuolle nivusvammalle. 

Tämä viikko on mennyt sillain kevyemmin taas. Olen käynyt muutamaan kertaan lenkillä ja kolme kevyttä treeniä tekemässä. Kävimme miniä murusen kanssa tekasemassa jalkoja hänelle. Olipa ihanaa kun sai hiukan haastaa toista ja näytin uusia liikkeitä hänelle. Samalla kanssatreenaajanainen sai itselleen pari uutta liikettä joita lupas kokeilla ja kysyi mistä olen oppinut, onko joku mulle näyttänyt. Kerroin sitten, että Valkkuhan se niitä opettaa ja mielelläni jaan toisille myös tietoa jos vaan jollekin kelpaa. Miksipä en jakaisi?? :-)

Tällä viikolla oli myös rakas Elias, siskonpoika ja siskoni kylässä. Eltsu kävi antamassa välillä pusuja ja perään nauraa hörötti sanoen: "Täti" ja taas pussattiin, halattiin ja naurettiin. Jo hänen ajatteleminen saa aina hymyn huulilleni. :-)

Voitte muuten vaan kuvitella kuinka yllättynyt olin aamulla kun kävin vaakaa moikkaamassa. Näytti meinaan tälläistä lukua, meinasin kaatua pyrstölleni kun näin tuon. :-) En ihan äkkiä muista milloin olisin ollut noilla kymmenillä, on siitä ainakin vuosi aikaa. :-) 

Dieetti on sujunut hyvin, mitenkäs muutenkaan. Nyt on mukaan mahtunut jo muutama harhalaukauskin eli ohi syönti. Perjantaina söin mustaherukoita suoraan pakastimesta kun vaan teki mieli jotain. Ja sitten söin kuivattua sipulia. Joo, tiedän, todella säälittävää, mutta tähän ollaan tosiaan tultu, että jopa kuivattu sipuli maistuu mannalta suoraan taivaasta. Vaikka mulla ei oikeastaan ole edes nälkä, kun todellakin on sitä ruokaa, mutta silti mut näkee joka aamu tekemässä tätä!! Tekisin tätä myös töissäkin jos vaan kehtaisin vaan en kehtaa, onneks. :-)

Huomenna pääsen taas sillain oikeasti nöyryyttämään rautaa, ihanaa!! Mä kyllä tarvitsen aina ajoittain (joka viides vko) lepoviikkoni jolloin treenit on maltillisia, mutta aina todella mielelläni menen taas tekemään treeniä tosissani vaan en totisena, todellakaan. Ja koska näinä viikkoina ei treenata Valkun kanssa ollenkaan niin pääsee taas häntäkin kiusimaan vähäsen. :-)

Dieetti siis jatkuu ja kevät saapuu, ihanaa!! Nautitaan ystävät, nautitaan!! :-)

Aamu angstia..

Eilinen aamu oli sellainen, että taittoi kamelin selän. Kävin taas vaaálla, olihan vko mennyt edellisestä kerrasta. Ja mitä se saakelin vaaka mulle näyttää?? +700g eli kokonaispudotus oli -800g ja aikaa mennyt 1,5kk. Valehtelisin jos väittäisin, ettei tuntunut missään, meinaan se tuntui. Tuntui niin, että meinas itku päästä ja tais vähän päästäkkin. Yritin siinä fiksuna tyttönä miettiä, että mitä tuosta. Numerot menee ja numerot tulee eikä se muuta sitä tosiasiaa että muutosta kroppaan on tullut. Mutta kun se vaaka tuntuu olevan sellainen puolijumala jota pitää kumartaa ja kunnioittaa ja se on ainoa oikea totuus tässä touhussa. :/

Tosissaan tuntui, ettei mitään tapahdu kun ei ole paino tippunut vielä kiloja, saati kymmeniä. Kummasti unohtu se, että vatsa pienentynyt ja jenkkakahvatkin kivasti häviämässä. Ne ei olleet enää mitään kun oli niin angsti fiilis. Laitoin sitten Kaisalle viestiä, että mitä tehdään kun mitään muutosta ei tapahdu. Tänään tulikin sellainen viesti, että jo alkoi meikäläisenkin poskilihaksia vetämään ja päähän tarttui selkeästi aimo annos viisautta. :)

Tässä suoria lainauksia vastauksesta: Missä olisi pitänyt tapahtua, numeroissa vaakalla? Miksi? Mitä se kertoo sun olosta, ne numerot? Ei paskan vertaa!!!!!    ...istu hetkeks alas ja mieti rauhassa mitä tavoittelet ja miksi. Ja miltä olo tuntuu just nyt? Tuleeko hyvä olo siitä et painolukemat tippuu.. vai voisko se tulla siitä et kroppa voi hyvin ja tuli tehtyä pirun hyvä treeni. Et olo on hyvä just nyt, tässä hetkessä?! Eikä sit kun numerot on 59. tai mitä hyvänsä..

Tää on niin totta, ei ne numerot määritä mua ihmisenä, ne ei kerro musta yhtään mitään. Olen nyt todella nauttinut treeneistä, lisään painoa koko aika kaikkeen mihin vaan pystyn ja lähden voittaja fiiliksellä ulos sieltä. Eikös vaan se olekkin sitä mitä jokaisen pitäisi tavoitella?? Nyt mulle kirkastui mun tavoitteeni tälle puolelle vuodelle (ei tietty enää jäljellä kuin vähän yli 4kk)  ja se tavoite ei liity mitenkään numeroihin vaan ne liittyy omaan fiilikseen ja siihen, että kropan malli hiukan muuttuisi. Millaiseksi, se jää nähtäväksi mutta jo nyt on ihan voittaja olo. Tää oli yksi notkahdus taistojen tiellä ja tätäkin tarvittiin. Nyt on entistä parempi fiilis jatkaa. :) Ja sovimme, että vaaka lähtee marraskuuksi kokonaan lattiaa koristamasta. No, se on edelleen siellä mutta ilman pattereita. Hah, siitäs sait. Mulle ei kettuilla :)