Se on helppoo kun sen osaa

Nyt on mahatauti taas tällä erää historiaa ja ei todellakaan tule ikävä!! En tiedä mitään ikävämpää kuin vessassa juoksu ja pieni jännitys ehditkö sittenkään. Tätä samaa kun toistat tunnin sisällä 15krt niin alkaa se hiertää muuallakin kuin persuksessa, se hiertää pääkoppaa niin ettet enää tiedä itkisitkö vaiko nauraisitko. Ja kun tätä kaikkea jatkuu neljä päivää niin viidennen päivän aamuna sua itkettää jo ihan tosissaan. 

Mutta se tunne kun huomaat ettei siellä vessassa olekkaan tarvinnut hetkeen käydä. Sä jo huomaat kaipaavasi sitä jännittävää tunnetta ehditkö vai etko ehdi, sitä vaaran tunnetta joka kutittelee vatsassa. Miten saada se takaisin ilman mahatautia, ilman todellista pelkoa jatkuvasta pyykkikasan suurenemisesta?? Hah, minäpä keksin!! 

Lähdin kauppaan ja ostin monta pakastepapusekoitusta ja tomaattimurskaa ja tein näistä kaikista keittoa!! Ja jo vain, elämä oli taas huomattavasti jännittävämpää keittoa syötyäni. Joten jos tekin tykkäätte jännityksestä ja vaarallisista tilanteista ei sitä varten tarvitse tilata matkaa Afrikan safareille leijonia metsästämään vaan huomattavasti helpommalla ja halvemmalla saat jännitystä elämääsi. Pari pussia papusekoitusta ja tomaattmurskaa ja keittoa tekemään. Hinnaksi tulee alle 10€ ja saat monta jännittävää lounastaukoa. Ja kun nautit soppaa töissäsi niin jännitys momentti senkun kasvaa. Meinaan mikäs sen jännittävämpää kuin miettiä pääsekö se löysä pieru pöksyyn juurikin koko työryhmän yhteisellä palaverilla vai pääsetkö kokeilemaan sitä vessassa omassa yksinäisyydessäsi??
Elämä on jännää kun osaa etsiä jännitystä siitä!! :D

Näinkin tietenkin saattaa siellä töissä käydä :D

Maanantaina kun tosiaan tuntui jo siltä, että tästä taudista ollaan taas kerran selvitty kunnialla niin heti tuli mieleen liikunta. Nyt on vaan pakko päästä liikkeelle. Otin sitten varman päälle ja crossasin kotona ihan varmuuden vuoksi. Kotonahan pääsee nopeasti vessaan jos tarvetta, onneks ei enää sinne tarvinnut rynnätä. Tauti siis ohitse, jippikajeijeiejeee.

Eilen olin taas Ruoholahdessa treenaamassa Pasin kanssa. Koska minulla oli aikaa runsaasti ennen tunnin alkua menin paikallisen InterSportin alennusmyyntiin. Yllättävää kyllä, en löytänyt mitään mutta alennukset oli kyllä kohillaan. Piti oikein ottaa valokuvakin todistusaineistoksi. :D

Mietin pitkään ostamista, olihan alennuskin näin hurja. Jäi sitten kuitenkin kauppaan vielä tällä kertaa ;-)

Tän suuren alennusmyynnin annin koettuani menin sitten Mayorsílle odottamaan treenin alkua. Tällä kertaa oli tarkoitus tehdä jalkoja. Viimeks tein selkää ja rintaa ja sitä ennen käsiä. Itse tykkään kierrättää pt:llä treenatessani treenejä ja en tee aina samaa lihasryhmää. Itse koen, että mulla kaipaa jokainen lihasryhmä yhtä paljon kehitystä ja sen takia teen vuorotellen kaikkea. Näin saan hyödyn parhaiten. Tosin eilen sovimme, että jatkossa teen joka toinen vko selkä/rinta ja joka toisella jalat koska pääpaino tulee olemaan kyykyt ja penkki. Viidentenä viikkona sitten teen pt:n kanssa kädet/olkapäät ja sitten on taas lepoviikko ja kierto alkaa uudestaan. Tämähän ei tietenkään tarkoita ettenkö itsekseni tekisi jokaista lihasryhmää viikoittain normaalisti, nämä oli vaan pt:n kanssa tehtävä jako. :-)

Siis eilen tein jalkoja Pasin ohajuksessa. Pidän hänen tyylistään ja meillä kohtaa huumorintaju hyvin yhteen. Hänelle voi sanoa suoraan mitä mieltä hänestä on ja niin välillä sanonkin. :D 

Lämmittelyksi tein jalkojen koukistuksia maaten. Kun sä makaat siinä mahallasi ja olet tekevinäsi (omasta mielestäsi siis teet) täysiä niin toinen "huutaa" korvaasi että ala nyt tekemään, ala nyt jo syttymään siihen touhuun. Mutta mähän sytyin jo, etkö sä näe tätä sisäistä roihuani?? Joskus tosiaan jalkoja polttaa niin, että pyydän palokuntaa paikalle!! :-)

Lämmittelyn jälkeen oli vuorossa boxi-kyykkyä joka näyttää tältä. Jokainen varmaan arvasikin ilman sanomista etten minä ole tuossa kuvassa vaan ihan googlesta nappasin. :-)

Penkille tosiaan kyykätään ja siihen istahdetaan kunnolla ja sitten räjähtävästi ylös. Itselläni on hiukan ongelmia käsivarsien kanssa kun ne ei mene tarpeeksi kapealle tangosta kiinni ottaessani. Jos saisin ne kapeammalle niin rintakin tulisi helpommin eteen kuten sen pitääkin. Mutta kun ei olkapäät anna periksi taipua niin ne ei vaan anna, näillä mennään. Ensiks tein 50kg:lla 6x jonka jälkeen 60kg:lla 6+6+5x. Uusi enkka siis selätetty, viimeks olen kyykännyt 52,5kg:lla. Kehityshän alkaa olemaan huimaa vaikka sinne sataan kiloon on vielä jonkin verran matkaa. Mutta kehitystä on tämänkin liikkeen tekniikassa kuulemma tullut ja se on aina yhtä mukavaa kuultavaa. :D

Tämän jälkeen teimme hackia pelkällä kelkalla eli ei lisapainoja. Oikea polveni ei meinaa tykätä syvälle kyykkyyn menosta mutta senkin tunteen kummasti unohdin kun reisiä poltti niin älyttömästi!! Liikettä tehdessäni välillä huusin EI EI ja jatkoin kuitenkin. Ja toinen huutaa vieressä, että nyt alat syttymään siihen touhuun!! Yhden sarjan jälkeen sanoin Pasille: "Jos meillä olisi minkäänlaista suhdetta keskenämme niin just tällä hetkellä irtisanoisin sen ihan varmasti." Toinen nauroi ja sanoi: "Silloin on mennyt sarja perille kun haluais lyödä treenauttajaansa." Ja mun tosiaan teki mieli lyödä ja lujaa mutta kun sitä pääsee sen masiinan alta pois niin sen lyömisen halun unohtaa samantien. Oma fiilis vaan on niin mahtava kun olet jälleen kerran ylittänyt itsesi!! :D

En tiedä oliko viereiset hemmot katsoneet treeniäni vai kuunnellut sanailuamme, mutta kaveri sanoi: "Äskeinen sarjasi hackissa oli todella hyvä ja sitä katsoi mielellään. Tuollaista sen pitääkin olla." Ekana mieleeni tuli, että kaveri kettuilee mulla mutta kun Pasikin kaverille sanoi samaa niin kai se sitten oli uskottava. Mietin, että näkyykö se sitten, että sitä tekee täysillä vaikka ei meinaa jaksaa enää mitään ja siitäkin huolimatta jatkaa vai kuuluuko se mun huutoni koko salin ylitse? Koska tuntuu, että mä olen ainoa joka siellä huutaa tai sitten nauran niin, että salin seiniltä rappaukset rapisee. Mä kun en ole niitä hiljaisempia ihmisiä edes treenatessani. :D

Hackin jälkeen oli vuorossa prässiä, mun toista inhokkiani!! Se laite saa mun pääni pehnemään täysin, tuntuu että mä kutistun sen laitteen alle muurahaisen kokoiseksi. Mutta mä oon päättänyt selättää sen vehkeen, johan se nyt on kumma jos joku laite pitää mua itseään parempana!! Siihen on vielä matkaa, mutta sitä kohti mennään. Pelkojaan pitää kohdata ja tämä on mun pelkoni. Mutta odotahan prässi perkele, mä vielä joskus pyyhin sulla lattiaa!! :D

Lopuks teimme suorinjaloin maastavetoa ja vielä lopuks jalkojen koukistusta istuen. Koukistusta piti tehdä 7 sarjaa 20s tauoilla. Olin sitä mieltä ettei Pasi osannut laskea vaan pisti mut tekemään 8 sarjaa ja kellonsakin kävi kuin mustalaisella eli tunti menee kolmeen varttiin. Meni 20s sen verran nopeean aina, että näinköhän se oli edes 20s vaan paljonkin vähemmän. :D

Treenit meni mielestäni hyvin ja olin itseeni tyytyväinen. Ja ei kai ne kovin huonosti mennyt Pasinkaan mielestä koska oli laittanut treenikirjaani terveisiä. :-)

Onhan se tosiaan helppoo kun sen osaa :-)

Hölkkäily on jäänyt nyt kokonaan, kiitos mahataudin. Tänään vapaapäiväni olen menossa kuitenki taas jatkamaan siitä mihin viimeks jäin. Nyt olisi vuorossa 5min kävelyä, 15min hölkkää, 5+15 ja lopuks vielä 5min kävelyä. Yhteensä siis 45min lenkkiä. Katotaan miten käy, lähden tietty sillä ajatuksella että näin mennään. Kun asian päättää jo etukäteen niin siinä sitten pysytään kans. Oli se sitten helppoa tai ei!! :D

Onhan se kuitenkin helppoa kun sen osaa ja sen päättää, eiks vaan?? :-)