Joulu on taas...

Hou hou hou.. Jouluaatto on ja meitsi kirjoittaa blogiaan. Pitäisikö hankkia elämä?? :-)

Itse asiassa olen ollut tänään töissä. Kotiin tullessani oli nuorisomme jo saapunut meille syömään. Me söimma, joimma ja sitten he jatkoivat matkaansa kukin minnekkin suuntaan ja isäntä meni nukkumaan. Ilmeisen rankka ollut hänen joulunsa. :-) No, sanottakoon hänen puolestaan se, että hän on meillä ruoan laittanut esille ja sai vielä juuri parahiksi melkoisen flunssan. Sen takia varmaan väsynyt, on hän leponsa ansainnut . :-)

On sitten tietenkin tullut syötyä. Nostakoon kätensä hän joka voi väittää rehellisin mielin, ettei jouluna söisi itseänsä kipeäksi. Määrällisesti en mielestäni juurikaan syönyt, mutta kaiken syömisen ollessa suolasta niin turvotus ja ähky on taattua. No, luumukiisseli, tuo jouluherkuista herkuin, se ei sentään ole suolaista vaikka eipä se kovin makeaakaan ole. En lisännyt juuri yhtään sokeria (koska sitä sattui olemaan ehkä lusikallinen kipon pohjalla) ja luumuissa itsessään on jo sokeria niin ei sitä edes kaipaa. Sen kanssa vatkattua soija"kerma"vaahtoa ja jo vain on ihanata!! Vatsa kiittellee!! :-)

Laatikoita en syönyt ollenkaan, kaupasta ostetut kun sisältävät maitoa ja itse ei viitsitä alkaa tekemään. Miettiessämme Ukkokullan kanssa mitä laitetaan niin rosolli ja lanttulaatikko nousivat sen takia esille kun poikani niistä pitää, siis niitä ainakin siis. Syödessämme kyselin pojaltani miltä rosolli maistui? Hän vähän kummissaan, että ei ole koskaan sietänyt rosollia eikä sitä syönyt nytkään. Hups, mitens se nyt näin meni? No, entä lanttulaatikko, sekin oli ihan sua varten? Sama juttu, ei todellakaan hänen suosikkinsa. Eli molemmat oli harhalaukauksia, ehkä me ens jouluna osutaan paremmin. :-)

Huomenna jatkuu työt ja tietenkin treenit. Toiset ne osaa/malttaa olla jouluna treenaamatta, mutta koska mulle nää on päiviä muiden joukossa ja kalenterissa seisoo, että treenit niin nehän hoidetaan!! Ja kun pääsee vielä ystävän kanssa salille, niin aina paranee. 

Töissäkään ei ole ollenkaan huono olla näin jouluna, varsinkaan kun pukki muisti tulla meitä työläisikin moikkaamaan. :-)

Meillä oli potilaille myös hiukan tarjottavaa näin joulun kunniaksi, saivat hekin joulumieltä. :-)

Kävin tällä viikolla jälleen kiusaamassa lihaksiani Valkun kanssa. Ne ovat varmaan jo ihan kapinassa kohta. Tehdessämme jalkatreeniä sanoinkin, että saatan melkein kuulla sen supinan mitä lihakseni keskenään käyvät: "Mitä ne hullut taas ovat keksineet?" "Eikö tässä saa olla koskaan rauhassa, aina vaan pitää tehdä enemmän tai isommilla painoilla tai useammin tai jotain, koskaan toi muija ei oo tyytyväinen. Ja vaikka se olisikin niin toi huutava karju sen vierellä ei ainakaan ole, aina se haluaa enemmän ja enemmän." Mua melkein jo säälittää ne, mutta vaan melkein. Ne ovat saaneet laiskotella ihan tarpeeks monta vuotta, nyt se on ohitse ja nyt tehdään töitä. Aikaahan vielä on tavoitteeseen, eikä kuulemma tule edes kiire, mutta ei tuudittauduta siihen vaan paiskitaan töitä niin maan saat..an tavalla. :-) Ja lihaksethan tarvitsevat erilaista ärsykettä kehittyäkseen ja sitä ne saavat. Ei kangistuta kaavoihin, muunnellaan, muutetaan ja kehitytään. :-)

Kokeilinpa tässä erilaisia riisikakkuja. Sain kuulla, että riisikakku on sama asia kuin riisi, noin niinkuin määrällisesti. Raakaa riisiä x grammaa on sama kuin riisikakkua. Ja varsinkin villiriisikakkua kehuttiin. No, minähän olen mainostamisen uhri ja menin ostoksille. Aika suolaisen hintaisia olivat vaan ei makuisia. Mielestäni maistui ihan samalle pahville kuin mikä muukin riisikakku, vaan minäpä en niiden ystävä juuri olekkaan. Syön jatkossakin riisin riisinä ja kakut kakkuina. Ja vielä kun luulin syöväni "bataattiriisikakkua", mitä se sitten ikinä olisikaan ja lopulta monen väärin luetun jälkeen selvisi, että se olikin basmatiriisikakku niin meni loppukin maku koko kakuista. :-)

Ens viikolla tulee Ilona jälleen vieraaksemme treenaamaan. Pääsemme jälleen hieman haastamaan toisiamme treeneissä ja sen jälkeen menemme syömään ja juoruamaan. Meillähän molemmilla alkaa dieetti 1,5 vkon päästä niin vielä ehdimme hiukan irrotella. Tosi ihanaa nähdä taas. Mekin olemme Ilonan kanssa tutustuneet treenauksen merkeissä. Tätä kautta saa paljon uusia ihania ystäviä!! :-)

Dieettiä tosiaan odotan. Huvitti kyllä tänään kun laitoin paitapuseroa päälleni. Ennen jos vaatteet ovat kiristäneet niin se on tarkoittanut sitä, että mahan kohdalta ei mene kiinni tai rintojen kohdalta ahdistaa. Ahdisti tosiaan nytkin, mutta tällä kertaa ahdistus oli käsivarsissa. Ei meinaa kädet mahtua enää hihoihin. :-) Viime käsitreenin jälkeen sanoinkin, että tästä lähtien pitää Valkun treeneihin mennä joko hihattomassa paidassa tai ottaa sakset mukaan. Ehkä hihaton tulisi halvemmaksi. :-)

Tässäpä vielä muistutus, että älä tee ruokaa samalla kun juoruat puhelimessa. Tai juorua edes keittiössä jotta näet samalla uuniin. Tai älä ainakaan juroua länsisiivessä jonne et edes haista mitään. Voi meinaan käydä niinkin hassusti ettei sulla ole mitä syödä. Tai jos onkin niin ei ne ainakaan kauhian maukkaita ole. :-)

Viime viikonloppuna oli vieraanamme siskonpoikani Eltsu. Hän on niin sydämen sulattava veijari, että tätsy voisi syödä suihinsa. Nyt saimmekin hänestä tehdyn vuosikalenterin, voin ihailla joka päivä hänen kuviaan seinältä. Olen onnellinen. <3

Treeniä sisällä sekä ulkona

Nyt on hiljaisuutta kestänyt jo niin pitkään, että jos olisin ollut puhumatta tän kaiken ajan olisin varmasti päässyt katsomaan sairaalan psykiatrista osastoa potilaan näkökulmasta. :-) Mutta, enhän mä tokikaan ole hiljaa ollut, olen pitänyt vaan kirjallista hiljaisuutta. (Ja mä vielä ihmettelen, ettei kukaan käy lukemassa näitä juttuja..) :-)

Valmistautumassa lopettamaan blogihiljaisuuden. 
Mähän olen kuin Antsa konsanaan selostamassa MM-lätkää!! :-)

Lukiessani toisten blogeja käy väkisinkin mielessä kuinka mielenkiintoista toisten elämä onkaan. Kuinka hienosti ja mielenkiintoisesti he kirjoittavatkaan asiasta kuin asiasta. Olkoon asia sitten päivän polttavinta fitnesstä tai vaikka sikainfluenssan jälkioireista mutta saavat sen kuulostamaan jotensakin NIIN mielenkiintoiselta. Mitä kirjoittelee Aikku, käynneistään salilla ja miten on vatsa toiminut milloinkin?Ketä ne oikeasti kiinnostaa?? Ei varmasti ketään.  Ja mitä tekee Aikku? Jatkaa samaa tyyliään eikä osaa uudistua koska ei edes tiedä mitä moinen sana merkitsee. Se sama Aikku kulkee edelleen farkut jalassa, huppari päällä ja kädet taskussa kuten lähes 50v on tehnyt. Tai en mä tiedä, ehkä en vuoden ikäsenä vielä pitänyt käsiä taskussa. :D

No niin, itsesäälissä kieritty tarpeeks eli tasan sen aikaa kun tuon kirjoitin. Jos totta puhutaan niin mä tykkään olla oma itseni, mä olen paras just siinä asiassa, olemalla MÄ. Koska kukas sen paremmin osais kuin MÄ, minähän tätä hommaa olen harjoitellut jo lähes 50v, ei toiset ole tätä tehneet, ainakaan yhtä kauan aikaa. :-) Ja jos jotain oikeasti kiinnostaa niin voin mä kertoa, että mahani toimii kuin junan vessa. Ja jos ajattelit kysyä miten se toimii niin suosittelen kokeilemaan, välillä hyvin ja välillä huonosti. :D

Mutta sitten niihin treeneihin joita kaikki tuhannet kansalaiset tulivat varmasti täältä lukemaan, eli miten ne ovat menneet. Hyvinhän ne. Jos ja kun tekemisestään tykkää kuten minä tykkään salilla treenaamisesta niin se ei voi mennä kuin hyvin, eihän? 

Aika muikee fiilis olla taas salilla ja pääsee valkun kans treenaa :-)

 

Hengissä selvitty ja oli taas mahtavaa!! 

Minullahan on nyt menossa penkkiohjelma jossa tarkoitus parantaa penkkaamisen tulosta. Se kestää yhdeksän viikkoa ja kymmenentenä on sitten maksimivedon aika eli katsotaan mihin tulokseen päästään. Miksi haluan parantaa penkkitulostani? No enpä todellakaan tiedä, kunhan vaan haluan. Eikös se ole riittävä syy? :-)

Tässä ohjelmassa teen kaksi kertaa viikossa penkkiä, toisella kerralla ihan normaalia ja toisella taas ns. lankkupenkkiä jolloin rinnan päälle laitetaan lankku/parru jonka päälle tanko lasketaan ja silloin nostomatka on luonnollisesti lyhyempi. Lankkupenkissä painoa on 10kg enemmän kuin normaalissa. Tällä viikolla on menossa viides viikko ja nyt painoa on 52,5kg. Paino nousee viikoittain 2,5kg ja tän ohjelman lopussa painon pitäisi olla normaalissa penkissä 52,5kg ja lankussa 62,5kg. Kymmenennellä (sanahirviö) viikolla on sitten maksiveto.

Tähän mennessä olemme pysyneet ohjelmassa, mutta nyt on alkanut olkapäätä särkemään. Ja jotta en saisi taas olkapäätäni jatkuvasti särkemään pitää tilannetta rauhoitella tarpeen tullen. Ei vaan millään haluais antaa periksi, mutta täysin kropan ehdoilla pitää mennä. Järkeä saa käyttää tässäkin asiassa. :-)

Hierojalla olen nyt käynyt muutamia kertoja. Kun hieroi jalkojani niin kipu oli jotain sellaista mikä ylitti kaikki asteikot. Sitä ei voi edes sanoin kuvailla miltä se tuntui, en edes yritä. Mutta jos sua on joskus sattunut ihan mihin vaan, ihan minkä syyn takia vaan niin kerro se kipu potenssiin sata niin saat jonkinlaisen käsityksen miltä tuntui kun jalkojen kalvoja avattiin. Ja mikä hassuinta, kun oikein sattui niin meikäläinen alkoi nauramaan hysteerisenä. Jotkut kuulemma reagoi sillä lailla, aika harva tosin kuitenkaan. Mutta kaipa se on parempi nauraa kuin itkeä. :-) Ja kun sieltä ulos lähdin niin kävelin kuin toinen nainen. Tai en siis sillai kuin toinen nainen, koska enhän mä oo kuin yhden miehen nainen, mutta kävelin siis paremmin kuin sinne mennessäni. :-) Ne nivusethan mulla oli särkenyt jo kuukauden ja syykin sitten selvisi. Ne olikin lähentäjät jotka olivat niin jumissa, että vetivät joka paikan kieroon ja tukkoon. Mutta sain tehtyä sen jälkeen jo kunnon jalkatreenin ja hyvältä tuntui. Tänään oli vuorossa uusi jalkatreeni ja nyt vähän kipuilee, pelottaa!! Mutta nyt tiedetään mistä se johtuu jos vielä menee samanlaiseksi joskus. :-)

Kävin ulkotreeneissäkin, ne pidettiin Jätemäen portailla. Aluksi tehtiin lämmittäviä liikkeitä, kuten tälläisia.



Tämän jälkeen aloimme loikkimaan rappusia ylös, aluksi 70% teholla 30s kaksi rappusta kerrallaan ja sitten täysiä rappunen kerrallaan tikaten. Sitten kahden minuutin palauttelulla rappuset alas ja uusi kierros. Näitä tehtiin kuusi kierrosta. Voin sanoa, että jalat ja varsinkin pohkeet oli tulessa tämän jälkeen. :-) Mulla pohkeet ottaa muutenkin niin helposti osumaa että hapottavat helposti. 

Näiden jälkeen menimme rappuset ylös saakka ja teimme lihaskuntoa penkin avulla. Vatsaa, rintaa, jalkoja ja sitten venyteltiin. Niin olikin tunti kivasti mennyt ja sai tärisevin jaloin mennä autolle jotta pääsee kotiin. :-)

Jos sinulla on mahdollisuus hyödyntää rappusia treeneissäsi niin ehdottomasti suosittelen lämpimästi. Niissä saa monipuolisen treenin tehtyä jos vaan haluaa. Ja ihan vaan loikkimalla niitä saat sykkeen nousemaan huippuunsa. Ja jälkipoltti on taattua. :-)

Jotta ei menisi pelkäksi treeneistä puhumiseksi (mulla on ihan oikeasti pikkaisen jotain muutakin elämää vaikka ei varmaan uskoisi) :-) Olin siis rakkaan pikkusiskoni ja hänen ihanaakin ihanamman poikansa kanssa katsastelemassa Helsingin kauppatoria ja tarjontaa mitä siellä oli. Ja olihan siellä marjaa ainakin monenmoista. Oli ruottalaista mansikkaa, hollantilaista, belgialaista, suomalaista ja ehkä paria muunkin maan edustus saattoi näkyä, en muista. Mutta tästä näkee kuinka terveelliset ruokatavat opitaan jo pienestä. 

Eltsu ja pensasmustikat. Minkäköhän valikoisi??

Löysimme myös ihanan pienen kahvilan jossa myytiin itse tehtyä raakakakkua. Siellähän piti tietenkin piipahtaa ja maistella kakkuja. Minä otin "minttusuklaa"kakun ja sisko otti puolukka"juustokakkua". Sitten maistelimme molemmista ja testailimme kummasta pidimme enemmän. Puolukkainen sai mun äänet, pidän puolukan raikkaasta mausta ja siinä oli käytetty myös jouluisia makuja. Uppos siis minuun hyvin. Siskoni taas piti enemmän minttuisesta mausta. Molemmille siis löytyi oma lempparinsa. :-)

Pohjaan oli käytetty mantelia sekä pähkinöitä. Nesteenä oli

mantelimaitoa (muistaakseni). Myyjätär oli aivan suloinen,

iloinen, oma itsensä oleva nuori nainen,ihastuin hänen

aitouteensa välittömästi. Hän kertoi mitä kakkumme olivat

syöneet, mutta en tarkasti nyt muista.

Jos kiinnostaa käydä kokeilemassa niin tässä kahvilan nimi

Hymy Raw Food Cafe Suosittelen käymään. :-)

Kilppariarvoni ne taas tykkää elää omaa elämäänsä. Minullahan on ollut kilpirauhasen vajaatoiminta liki 20v. Lääkitys on yleensä kohdillaan, aina se ei ole kuten nyt. Itse tunnistan jo oireet mitä tulee, kun lääkitys on viturallaan. Itsellä se tarkoittaa sitä, että ihoni alkaa kuivumaan, turvottaa kauheasti ja väsymys on totaalista luokkaa ja mikään uni ei meinaa riittää. Taas tunnistin oireet itsessäni ja soitin kokeisiin pääsyä. Verikokeissa kävin ja tänään sain tulokset. Ei kohillaan vaan annosta muutettava. Eipä tässä muuten mitään, lisätään annosta MUTTA kun viimeksi lekuri ehdoin tahdoin halusi mennä muuttamaan annosta vaikka kaikki oli ihan hyvin. Arvot olivat hiukan pielessä, mutta koska itselläni ei ollut mitään oireita niin olisin halunut pitää sen niin. Lääkäri ei halunnut ja hänen teki mieli sitä hiukan säädellä (näillä sanoilla sen asian mulle ilmaisi) niin tässä on tulos. Taas säädetään  samalle kuin missä oli ennen alentamista ja taas menee kuukausia ennenkuin on balanssissa. Mua todella ärsyttää, suorastaan raivostuttaa!! Miksi ei potilasta itseään voi kuunnella, miksi pitää mennä ohjekirjojen mukaan tai vielä pahempaa, lääkärin mielialojen mukaan!! 

Tälläistä tällä kertaa, seuraavalla kerralla vähän kuvia kun olimme ystäväni kanssa yhdessä treenaamassa. Kyllä yhdessä tekeminen on kans mukavaa, aina ei tarvi itsekseen olla tekemässä. :-)

Hyvää juhannusta kaikille, nauttikaa ja pysykää pois vesiltä. :-)

MunTreenari

Satuin näkemään kerran loppu vuodesta, että Sanoma Oy hakee ihmisiä uuden sovelluksensa testiryhmään. Heti hakemus menemään ja myöhemmin tuli postia jossa piti paremmin perustella miksi juuri minä olisin hyvä heidän testiryhmässään. Pelkkä "koska olen vaan niin hyvä tyyppi" ei kai olisi riittänyt (tai mistä mä tiedän vaikka olisikin, en uskaltanut kokeilla), niinpä sitten kirjoitin perustelut. Lienee olleet hyvät koska pääsin ryhmään mukaan. 

Täältä pääset lukemaan asiasta lisää..   MunTreenari 

Itse valitsin 10km juoksuhaasteen. Olen joskus yrittänyt juosta ja aina vaan tullut siihen tulokseen ettei se lajina ole mun juttuni ja se on jäänyt. Ehkä johtuu siitä etten ole saanut aerobista kuntoani järkevällä tavalla kasvatettua ja juoksu ollut aina sellaista "mä tukehdun tai kuolen muuten vaan ihan kohta" juoksua. Mä toivon, että tällä kertaa olisi asia toisin ja mä oppisin tän lajin. Annetaan sille siis (jälleen kerran) mahdollisuus. Ei mua ainakaan sinnikkyydestä voi moittia. :D

Ennen haasteen aloitusta piti tehdä lihaskuntotestejä, kävelytesti sekä maksimi sykkeen testi. Lihaskunto tarkoitti kyykkyjä minuutissa max määrä, selkää siten että nostat selkääsi n. 25cm kun joku pitää jaloistasi kiinni ja vatsatesti taas istumaan nousua makuulta. Selkätestin tulos oli 26krt/puoli min., vatsa 20krt/puoli min ja kyykkyä 42kpl/min. Selän tulos oli hyvä (Siis mitä, vain hyvä???? Tätä ihmettelin tosissaan ja jos katsoit edellisen postauksen kuvan niin ihmettelet sinäkin tai ainakin sun pitäisi ihmetellä) 
;-) Vatsan sekä reisien kunto taas oli erinomainen (no nyt oli asiaa!!) ;-)

Kävelytesti taas oli 2km reipasta kävelyä ja sen jälkeen sykkeen sekä ajan mittaus. Tämä olisi ollut parasta tehdä urheiluradalla mutta ainakaan meillä ei urheilukentät taida olla ykkössijalla kun lumia luodaan. Niinpä tein sen ihan vaan maantietä pitkin kävellessäni sykemittarin sekä gps:n avulla. Se että oli liukasta kuin missä (en kerro mitä tuli mieleen, käyttäkää mielikuvitusta) :-) ja räntää satoi naamalle vaakatasossa, ei ainakaan helpottanu testin tekoa. Mutta koska en ole sokerista (vaikka olenkin toooosi magee tyyppi) niin sain senkin testin tehtyä Aikaa meni 21min ja syke oli lopettaessaa 120. Keli varmaan hiukan rajoitti vauhtia, mutta nämä kyselyyn merkkasin. 

Sitten oli vielä edessä ylämäki juoksu. Valitsin matkalta ison mäen ja sen juurelta juoksemaan. Tuntui kuin olisin lentänyt (ainakin ekat 5m) ja sittenhän se vauhti hyytyi. Ja nolona myönnän etten juossut mäkeä ylös mutta en myöskään kontannut sitä vaan ihan kahdella jalalla pääsin. Ei siis huono. :D Maksimi sykkeeksi näin tehden sain tuloksen 190. 
Niinpä sovellus laski, että mun pitäis pysyä syketasolla 129-159. Kuulostaa simppeliltä mutta nähtäväksi jää onko se sitä.

Vaikka tein testit jo viime viikolla niin haasteen aloitin vasta tällä viikolla. Koska valitsin päiväksi tän viikon niin haaste aukesi myös silloin. Joten ei päässyt fiilistelemään ennakkoon. Mutta näin tehden pystyin helpommin suunnittelemaan viikon liikuntani. Sain nähtäväkseni koko 8 vkon ohjelman ja se oli kanssa positiivista. Syy sama kuin äsken. Hämmästelin hiukan haasteen "helppoutta". Lopuksi on tarkoitus juosta 10km ja aikatavoite on 85min (ohjelman mukaan). Toisaalta jos ihminen ei ole ennen liikkunut ja ostaisi tämän haasteen niin se olisi varmasti ihan realistinen. Itse asetan tavoitteeksini hiukan paremman ajan. :D Olen parhaimmillani juossut 10km aikaan 73min (joka on todella surkeaa) ja vielä hitaammin mutta aina kuitenkin paremmin kuin tuo 85min. No, ei nyt kritisoida tätä!! :D

Tässä sovelluksessa on juoksuhaasteen tehnyt Eija Holma, joku teistä ehkä hänet tietääkin. Vuosia ollut mukana liikunnan ammattilaisena joka paikassa. Ruoka haasteet taas on Patrig Borgin käsialaa ja selkähaaste taas Kylli Kukkin tekemiä. Me testiläiset saamme kokeilla muitakin sovelluksen haasteita mutta vielä en ole jaksanut/viitsinyt perehtyä niihin. Ehkä joku toinen päivä. :D

Tässä meidän on tarkoitus testata tätäsovellusta ja kertoa mielipiteemme asioista. Tänään saimme ensimmäisen kyselykaavakkeen. Meillä on myös oma suljettu facebook ryhmä jossa voidaan jakaa kokemuksia. Itselläni ei ainakaan vielä ole paljonkaan negatiivista sanottavaa (eikä tietenkään ole tarkoituskaan etsiä vain negatiivisia asioita), yrittänyt ennemmin keksiä niitä muutosehdotuksia. :-)

Muutama eka lenkkikin on jo tehty. Tiistaina kävin aamulla hölkkäämässä. Eka lenkki oli niinkin hurja kuin 5min kävelyä, 3min kevyttä hölkkää, 5min kävelyä ja tätä toistettiin kunnes tuli n.30min. Itelläni tais mennä 34min ja matkaa oli 3,5km. 

Näiden avulla pitäisi onnistua. :-)

Tänään kävin tekemässä toisen lenkkini. Heräsin tätä varten klo 4,30 viedäkseni koiran ensin ulos. Sen jälkeen sitten itse lenkille. Lunta oli yön aikana tullut varmaan metrin. Satoi jäätävää tihkua suoraan naamaan ja tossut painoi ainakin tonnin. Mutta ei ollut vaihtoehtona jäädä kotiin, olinhan herännyt tätä varten. Niinpä sinnikkäästi jatkoin eteenpäin ja kirosin hiljaa mielessäni. Mutta kotiin päästyäni olikin fiilis jo ihan toinen. :D

Valitettavasti tästä ei näy kuinka märkänä naama oli. :-)

Huomenna on vuorossa taas pt-treeniä ja meen Pasin kanssa treenaamaan olkapäitä ja käsiä. Tiedossa siis tuskaa potenssiin tuhat. :D

Näin tällä kertaa. Hauskaa viikonloppua kaikille, nauttikaa elämästänne!! <3

Ps. Tänään vietimme työkaverin läksiäisiä ja hän toi herkkuja mukanaan. Ja toi jotain minullekkin. Arvatkaa mikä kuvassa on mun. :D