Vuoden viimeinen..

On jälleen tullut aika kiitellä tästä vuodesta ja toivotella seuraava tervetulleeksi. Jokainen summailee vuottansa, miten se on mennyt noin niinkuin omasta mielestä, toisten mielipiteillä ei toivottavasti ainakaan ole merkitystä. :-) 

Tehdään myös lupauksia joita ehkä pidetään, ehkä ei. Itse olen niitä jotka ei niitä yleensä pidä niin olenkin jättänyt niiden lupaamiset jo vuosia sitten. Ja miksi niitä edes pitäisi tehdä, ainakaan just tänään? Eikös sitä voisi luvata vaikka joka päivä itselleen jotain ja kans pitää lupauksensa?? Esim luvata nousta oikealla jalalla sängystä joka aamu? Jos tulee aamu jolloin se ei onnistu niin mars vaan takaisin sänkyyn ja nouset uudestaan. Sitä kun teet aikasi niin jo alkaa oikea jalka edellä nouseminen luonnistumaan. :-)

Itsellänihän tämä vuosi on mennyt pitkältikkin liikkuen tai salilla ollen ainakin jos on uskomista merkintöihin joita olen almanakkaani raapustanut. Ja miksipä ei olisi, olenhan ihan ite jokaisen merkinnän tehnyt ja itse myös jokaisen liikuntasuorituksen suorittanut. Välillä yksin, välillä yhdessä ystävän tai valmentajan tai pt:n tai vaikka naapurin Reiskan kanssa. Uskoitkos, että olisin Reiskan kanssa treenannut? Ei kannattais koska ei naapurissamme edes asu Reiskaa!! :-) Siellä asuu Keke ja hän ei enää kykene liikkumaan mihinkään. Onneks hänellä on ystäviä jotka pitävät hänet juomissaan, ei kun siis hengissä. :-)

Liikuntasuorituksia on kuitenkin tälle vuodelle kertynyt senkin verran kuin 345 kertaa. Näistä kerroista on salilla oleilua kertynyt 179 krt, sauvakävelyä 50 krt, kävelyä 35 krt jne. Heiaheiaan kertyi mitaleita yhteensä 17kpl, enemmänkin olisi saanut tulla. :) Hiukan tietty harmitti, että en päässyt 350 kertaan vaan jäi viidellä vajaaksi, mutta toisaalta tavoitteeni liikuntamäärään oli maltillisempi eli sen ylitin 45 kerralla. :-) Tälläinen vuosi oli tämä vuosi liikunnan suhteen ja olen melkeinpä varma, että ensi vuonna enkat tulee paukkumaan monellakin tapaa. :-)

Juhlistin muuten myös tätä Uutta Vuotta omilla paukuillani, sellaisilla luonnon mukaisilla. :-)  

Tämä viikko oli sillain erikoinen, että Ilona kävi taas meitä hauskuuttamassa ja treenamassa kanssamme. Hän oli toivonut takareisi-pakarajumppaa ja sitä myös sai. Tai siis me saimme molemmat, treenasimme nääs kimpassa. :-)

Aluksi otimme lämpöä reiden ojennuksilla maaten ja kyllähän ne alkoi lämmetä kun tehtiin nousevin painoin sarjoja. Tämän jälkeen teimme samaa istuen. Meikä tässä vaiheessa vielä puhisi hissunkissun, en päästänyt suustani kuin hiljaisia huokauksia. Lupasinkin ensi vuonna ottavani uuden tatsin touhuun ja puhista vaan ihan hiljaisesti, rahvaat ne vaan salilla huutelevat. :-)

Mennessämme salin uuteen pakarapyllyosastolaitteeseen unohdin lupaukseni yhtä nopeasti kuin Uuden Vuoden lupaukset yleensäkin unohdetaan. Oli meinaan jo pakko päästellä muutama ei niinkään naisellinen karjahdus, koska se ihan aikuisten oikeasti sattui tarakkaan!! Välillä varmaan kuulostan kissalta jonka munat ovat jääneet mankelin väliin. Sillain hienosti ilmaistuna. :-)

Tämän helvetinkoneen kun olimme korkanneet niin suuntasimme suorinjaloinmaastavetoon ja sitä teimme hiiiitaaaiiilla toistoilla. Liekö tämä vai jokin muu otti osumaa alaselkääni koska sen jälkeen sitä ikävästi juili muutaman päivän. :-/

Ei tässä vielä kaikki vaan tämän jälkeen teimme haarakyykkyä kahvakuulalla. Ja koska Ilona ei osaa pitää suutaan kiinni :-) niin saimme tämän jälkeen vielä treenailla pohkeita. Koska omani ovat AINA ekan toiston jälkeen jo ihan valmista kamaa niin jokainen toisto ja jokainen sarja on tuskaa. Tuskaa jota EI voi huutamatta kokea, sitä on ihan väkisinkin päästettävä suustaan sellaisia kainoja äänähdyksiä. Sellaisia jotka kuuluu vain toiselle puolelle kaupunkia eli sellaisia hyvin maltillisia ja naisellisia, sellaisia jotka vain mä osaan!! :-) Tämän jälkeen onneksemme saimma sanoa kiitokset ja poistua paikalta, tietenkin pukkariin ottamaan yhteisiä kuvia. :-)

Tämän jälkeen lähdimme Ilonan kanssa syömään. Menimme Aasialaiseen buffet-pöytään nauttimaan melkeinpä viimeisistä ruoista mitä ennen dieettiä saamme nauttia. 

Ruokailun meinasi pilata ajatus siitä, että Valkku näkee mitä syön. Ei ihan ollut sallittua evästä, mutta kerrankos Ilonan kanssa pääsee syömään. :-)

Meillähän molemmilla alkaa dieetti ensi maanantaina, ah ihanata sanoa että alan dieetille ensi maanantaina. Minä, Ilona ja sadattuhannet muutkin suomalaiset aloitamme dieettimme ensi viikolla. Paitsi hätäisemmät aloittaa sen jo huomenna, mutta meilläpä ei ole kiire joten aloitamme vasta ens viikolla. Ja voin vaikka vannoa, että me olemme myös hiukan pidempään dieetillä kuin keskiverto Pirkko tai Pera. Heidän dieettinsä tulee loppumaan ens viikon torstaina tai jos ovat oikein sitkeää tekoa niin ehkä jaksavat sinnitellä viikon pidempään. Mutta entäs ME? Me ollaan sen verran hullua sakkia, että me kyllä jaksetaan. Ilonalla lysti kestää 15vkoa ja mulla max 16vkoa. Aika pitkä aika, eikös vain? Mutta sekin on vain väliaikaista, sen jaksaa kun sen päättää jaksaa!! Otetaan pala kerrallaan, ajatellaan vaikka viikkoa kerrallaan tai vaikka päivää kerrallaan jos pakko on. Tämä kun on päätetty vetää loppuun saakka niin sehän vedetään. En kehtais kuuna päivänä sanoa Valkulle kesken kaiken, etten sitten jatkakaan, mulle riitti. Ehei, tätä tehdään just niin kauan kun käsky käy ja syödään omia eväitä ihan joka paikassa. Näillä mennään ja keväällä me nähdään mitä tuloksia saatiin aikaiseksi. :-)

Kävin eilen myös vetämässä Valkun kanssa vikat yhteiset. Vuorossa oli rinta ja selkä ja täytyy sanoa yhtään itseäni kehumatta, että tekniikka on parantunut huomattavasti. Samaa sanoi Valkkukin ja kehuja on aina mukava kuulla. Tietää tehneensä jotain oikein ja onhan sitä tehty kun paikat on taas niin kipiät. :-)

Ens vuonna meillä taas harjoitukset jatkuu, varmaankin jalkoja teemme vuoden ekoissa treeneissä. Vieläköhän Valkku mua tunnistaa silloin, olenhan siinä vaiheessa ollut jo kaksi päivää dieetillä. :-)

Tänään kävin vielä tekemässä vuoden vikan kuntopiiri+paikon. Ihan tuskaiselle tuntuu pakaroissa kun vääntää Bulgarialaista ja pakarapotkua, loitontajaa ja lähentäjää. Täyttäessäni 50v on pyllyni kuin Brasilialaisella (montakohan kertaa tavasin tota sanaa, menikö se edes oikein?) hulahulatanssijalla (onko sellaisia?) 

Vuoden 2016 meinaan korkata niinkin erikoisella tavalla kun menemällä ystäväni kanssa lenkille. Sitten tulee rakas siskoni meille pelaamaan korttia. Ne on jo valmiiksi sekoitettu ja salamerkitty, älkää kertoko hänelle. :-)

Sunnuntaina otetaan Ukkokullan kanssa alku kuvat ja mitat, on sitten mitä vertailla. Ja mä todellakin toivon, että 16 vkon kuluttua peilistä katsoo ihan erilainen Aikku. :-)

Toivotan kaikille lukijoilleni, teille kaikille tuhansille tätä matkaa kanssani kulkeville oikein antoisaa Uutta Vuotta. Olkoon se teille yhtä hyvä kuin omanikin tulee olemaan. Ja muistakaa, te itse oman onnenne luotte. Tehkää siis niitä asioita jotka saavat hymyn kasvoillenne, olkoon se sitten salilla rehkimistä tai pitsin nypläystä. Itse olen harrastanut molempia ja molemmista tykännyt. Nyt mukana enää toinen. :-)

Päätin aloittaa uuden perinteen blogiini. Ikuisena ja hartaana Fingerporin ystävänä ja fanina postaan joka kirjoitukseen jonkun itseäni naurattaneen jutun. Se, että se naurattaa mua ei vielä tarkoita sitä, että se on hauska, mulla kun uppoo hyvinkin erilainen huumori. :-)

Se aika vuodesta..

On taas se aika vuodesta jolloin alkaa puskea joka tuutista laihdutus-ja liikuntaohjeita. Syö sitä, syö tätä ja laihdut. Tai jätä kokonaan syömättä niin laihdut sata varmasti. Mutta yks mikä on sata varmaa, kun syöt vähemmän kuin kulutat niin laihdut. :-)

Entäs liikunta sitten?? Kun teet aamuisin lenkkisi ilman aamupalaa niin kalorin poltto on taattua. Tai tee se vasta illalla niin sitten se vasta roihuaakin. Tee salilla tätä liikettä ja rasva tirisee, tai tuota toista niin ei äitiskään tunnista sua enää kun seuraavan kerran tapaatte!! :-)

Näähän on jokaiselle niin tuttua, eikö vain? Tätä puskee taas joka paikasta, et voi välttyä tältä ellet sitten satu asumaan pullossa. Mutta varmaa on myös se, että niiden uusien elämäntapojen pitää jatkua pidempään kuin tammikuun jos oikeasti halutaan muutosta ja varsinkin jos halutaan tulosta!! 

Tästä blogista et valitettavasti tule saamaan minkäänlaisia ohjeita syömiseen tai oikeaan liikkumiseen, voitte olla sen suhteen ihan huolettomia. Mutta jos ne uudet elämäntavat ovat liian vaikeita sisäistää yksin niin mulla on vinkata muutamakin hyvä tyyppi auttamaan sua niiden uusien elämäntapojen sisäistämisessä!! Koodia vaan tulemaan niin kerron. :-)

Itselläni tää elämäntapabodaus on kestänyt jo pidempään. Reilu kaksi vuotta tätä on nyt tehty enemmän asenteella ja tuloksia alkaa pikku hiljaa näkymään. Lihasten hankinta on yllättävän hidasta puuhaa ja välillä tuntuu, että on enemmän rupia persiissä kuin mitään muuta. :-)  

Maltti on valttia tässä touhussa vaan se kun ei ole paras piirteeni. Minkäs teet, jos et halua loukkaantua niin on edettävä fiksusti ja kuitenkin progressiivisesti eteenpäin. Joka kerta pitää yrittää tehdä jotain paremmin kuin viime kerralla. Oli ne sitten käytettävät painot, pidemmät sarjat tai lyhyemmät tauot, paikoillaan ei sovi jäädä yhtään!! Annetaan lihaksille sen haluamaa ärsykettä ja saadaan se haluamaan sitä lisää. Sehän haluaa ja mehän annetaan. Näin se kehityskin on taattua. :-)

Kävin tällä viikolla taas muutaman kerran jumppaamassa Valkun kanssa. Ke tehtiin jalat, nyt kyykyssä oli painoa 50kg. Ei, se ei ole paljoa, mutta kun me aloitettiin melkeinpä alusta nivusteni takia niin ei se paino ole ehtinyt vielä kovin suuriin lukemiin nousta. Me ollaan nostettu sitä 2,5kg/vkossa joten vielä menee muutama vko jotta olemme siinä painossa josta aloitimme. Tämä alusta alkaminen on tuntunut ihan hiton hyvältä ratkaisulta. Ei ole särkenyt paikkoja, nivuset on kunnossa ja pää on kans tykännyt tästä. Oli ehdottomasti oikea ratkaisu. :-)

Ja Valkkuhan on juurikin sitä varten, että hän kertoo jos en itse tiedä. :-)

Tällä kertaa vaan ei meinannut tulla oikeen mitään. Takareisiä maaten on normisti mennyt 25kg:lla heittäen 15x, nyt ei meinannut saada kymppiä täyteen. Sama juttu V-Squatissa, painoi aivan hiton tavalla. Ei keksitty syytä asiaan, aina ei vaan voi paukutella enkkoja vaikka kuinka haluaisi. Ja vaikka äsken kirjoittelin, että aina pitää tehdä jotain paremmin kuin edellisellä kerralla niin aina se ei tietty onnistu. Mutta vaikka se ei kulkisikaan niin kuin haluat tai pitäisi niin jotain extraa on hyvä keksiä treeniin. Sitten vaikka viimeiseksi pudotuksia jos ei muuten. :-)

Tänään oli sitten vuorossa selkä ja rinta. Selkä mulla nykyään hermottuu tosi hyvin ja se liikkuu hienosti. Valkkukin mainitsi asiasta tänään. Saman sanoin eilen hierojalleni, huomaa ettei säännöllinen hieronta ole mennyt hukkaan. :-)

Ens vkolla mulla on vielä muutamat treenit valkun kanssa, sitten on kai jo aika aloittaa joulutauko toisistamme. ;-)
Ennen Uutta-Vuotta ehditään kuitenkin vielä tahkoa muutamat yhteiset treenit ja sitten alkaakin uudet kujeet ja kauan odottamani dieetti. Se on kumma kun sä teet pitkän tähtäimen suunnitelmia kuten minäkin dieetin aloituksen suhteen niin lopuks et malttais odottaa sen alkua ollenkaan.
Tiedän, että tulee olemaan myös rankkaa, mutta se kuten kaikki muukin on omasta asenteestasi kiinni. Jos tykkäät, että se tulee olemaan yhtä helvettiä, pahinta mitä elämässäsi voi tapahtua niin onhan se just sitä. Mutta jos ihminen on synnyttänyt kaksi kertaa niin johan se on kumma jos ei yhdestä dieetistä selviä. Asennetta Aikkuseni, asennetta!! :-)

Nyt olen sitten täyttänyt mun pukukaappini erilaisilla varavaatteilla. Jos et yhtään tiedä mistä mä nyt puhun niin tutustu taustaan täältä. Tänään vein topin, liivit, juomapullon jne. Viime kerralla olin jo vienyt pyyhkeen ja pikkarit. 

Tänään sitten suihkuun mennessäni huomasin, ettei mulla ole mukana vaihtopikkareita. Joten jouduin ottamaan varavaatteistani ne. Olen mä oikeasti uskomaton unohtelija!! Muistankohan nyt viedä uusia vaihdokkeja sinne?? Tuskinpa!! :-)

Olen muuten välillä hauskuuttanut itseäni ihan vaan lukemalla omia juttujani. Kerran Ukko-Kultani kysyikin ketä varten sä kirjoitat ja pakkohan se oli myöntää, että itseäni lähinnä. Tätä blogia selatessa näkee sen oman kehityksensä. Ei niinkään kirjoittajana (sehän nyt ei tietenkään kehitystä kaipaa) vaan kropaltani ja ajatuksiltani. Mehän ei kukaan olla koskaan valmiita vaan aina me opitaan jotain uutta. :-)

Ja tänään ystäväni kanssa lenkillä ollessamme juttelimme siitä mikä on ollut se kaikkein suurin oppi elämässä? Itselläni se on varmaankin ollut se, että ketään en voi mieleisekseni muuttaa vaan muutos on aina lähdettävä ihmisestä itsestään.

Töissäni sanon usein potilailleni, että ei kannettu vesi kaivossa pysy vaan jokaisen on itse haluttava muutosta!! Jos et itse halua muuttua ei sitä halua kukaan puolestasi. Oma halu muutokseen on jo suuri askel eteenpäin. Ja jos ja kun et saa muutettua toista mieleiseksesi niin muuta oma ajatusmaailmasi, hyväksy toinen ja varsinkin itsesi sellaisena kuin olet!! 

Tästä postauksesta tuli aivan toisenlainen kuin oli tarkoitus. Ja koska en kuolemaksenikaan muista millainen tästä piti tulla tai edes sitä mitä/mistä mun piti kirjoittaa niin olkoon tää nyt tälläinen tällä kertaa!! :-)

Ja koska tää Ukko-Kullan kone ei nyt jostain syystä halua toimia puhelimeni kanssa yhteistyössä niin jää nyt kuvatkin laittamati. Tullaan siis toimeen näillä mitä latailin. Ja Tommy Tabermanhan on aina taattua laatua!! :-)

Hyvät joulut vaan sullekin, koita pärjätä!! :-)

Tämä teksti oli eräässä joulukortissa jonka aikoinaan sain siskoltani. Hän ei ollut sitä itse kirjoittanut vaan se oli siinä jo valmiiksi. Oli  meinaan paras joulukortti jonka olen koskaa  saanut. Nauroin sitä mahani kipeäksi.

Ja minähän pärjäsin, kuinkas muutenkaan. :-)

                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                             

Enkat ja henkselit paukkuu..

Niin se on tämänkin vuoden treenit aloitettu. Ensin oli uudenvuoden päivänä kärrykävelyä 1h15min, ihan uusi laji mulle. :-) 

Vietimme uutta vuotta pikkusiskon, miehensä ja poikansa sekä isosiskoni kanssa. Söimme hyvin ja katselimme raketteja (ikkunastamme ja parvekkeelta näkyy hyvin koska asumme viidennessä kerroksessa). Me siskot ja Eltsu (siskonpoika) menimme ajoissa nukkumaan, miehet jäivät vielä parantelemaan maailmaa. Aamulla otimme Eltsun väsyneeltä äidiltään ja lähdimme kävelylle. Keli oli aivan hirveä, sai tosiaan kävellä pakarat piukkana jottei kaatuisi. Alamäessä sai laittaa jarrut päälle jottei vaunut olisi lähtenyt omille teilleen. Nyt pitää saada lainata Eltsua ja "kärryjä" ainakin 9 krt tänä vuonna jotta saadaan mitali raavittua kasaan. Eiköhän se onnistu!! :D

Uuden vuoden päivänä kävin vielä tekemässä etureisitreenin. Piti oikein ottaa kuvaa kun maalaisjuntti lähtee jumpalle.

Siksi kuva, kun ilma oli sellaiset +4 astetta ja juntti lähtee Kuomat jalassa, villasukat tietty kans mukana. :-)












Omasta mielestäni alan näyttämään aika pieneltä, onko se vaan harhaa??

                                               

Etureidet tuli treenattua, todella hyvän poltteen sain 

aikaiseksi. Meni siis perille kuten pitikin.

Eilen oli sitten vuorossa kotona crossausta. Ajatuksena oli tehdä se heti herättyä, mutta koska nälkä oli niin kova niin söin ensin aamupalan ja päivällä crossasin. Näin vapaalla ollessaan sitä voi tehdä mitä huvittaa milloin huvittaa. Tätä herkkua on vielä muutama päivä luvassa, namskis!!! :D

Tänään oli sitten vuorossa vuoden ekat pt-treenit. Kävin Pasin kanssa aamutuimaan rääkkäämässä mun takareidet ja pakarat. Olivat Juhan kanssa jutelleet siitä, kuinka viime lauantaina tein boxikyykkyä ja kerroin mun tavoitteeni tälle vuodelle. No, niin sain taas tehdä boxikyykkyä , tällä kertaa vapaalla tangolla. Kyykky ei ole oikeastaan koskaan ollut mun lajini sen takia etten meinaa saada tankoa tarpeeksi alas epäkkäiden päälle ja käsiäni taas tarpeeksi kapealle, koska olkapääni on leikattu sen kaksi kertaa. Nytkin kun teimme pitkää sarjaa meinas olkapäät alkaa venymään ihan hitokseltaan. Mutta toisaalta mitä enemmän teimme sen vähemmän pahalta se tuntui. Joten harjotusta se vaan vaatii.  

Sain tehtyä 50kg:lla useamman 10krt sarjan. Kokeilimme myös 55kg mutta siinä meinas selkä tuntua huonolta  ja palasimme 50kg:n. Eli aluksi ajattelemastani omalla painolla kyykystä olisi jäänyt puuttumaan sen 7kg joten ei se tavoite olisi ollut mistään kotoisin. Nythän se on sen 100kg joka tänä vuonna on noustava. Sen eteen alamme tekemään töitä!!!

Siinä kyykätessäni mua seurasi tietämättäni kanssa treenaaja, Suomen mestari kehonrakennuksessa vuosimallia 2014, Markus Heinänen. Kehui kuinka kauniita kyykkyjä tein, oli ilo katsoa niitä. No, saa seurata ja palautetta on aina hyvä saada. Pt antaa sitä aina kun tarvetta, mutta kiva huomata että muutkin seuraa sivusta tekemisiäsi. :D

Tämän jälkeen otimme jälleen räkkivetoja. Tiistainahan sain Mestarin kanssa vedettyä 90kg x 3 joka oli yksi veto enemmän kuin edellinen enkka. Nyt nöyryytettiin rautaa kunnolla ja vedin 4x 100kg. Juma, voitteko kuvitella mun fiilistäni?? Huusin parit saatanat silkasta ilosta, mä olin niin täpinöissäni etten meinannut housuissani pysyä. Kaikkien mielenrauhan onneks sain housut pysymään jalassani. Mutta jos olisi ollut henkselit päällä niin ne olisi paukkuneet muutamaan kertaan!! ;-)

Tältä näyttää liki 50-vuotias joka on juuri vetänyt uuden enkan, 100kg x4. :D

Maanantaina lähdemme ystäväni kanssa Tampereelle treenaamaan. Olen varannut ajan Killelle, ajattelin saada olkapääni ja kädet toimintakyvyttömäksi. Ja ne ihan varmasti ovat juurikin sitä kun treeni on loppunut. Ystäväni varasi ajan Terolta (joka välillä näkynyt puolen vuoden super-dieetissä rääkkäämässä ihmisiä) :D Meille tulee huikee reissu, luvassa toivottavasti hyviä valokuvia ja raporttia mitä on tehty. Mutta nyt paukuttelen kuviteltuja henkseleitäni vielä tän päivän saavutuksellani, tää fiilis ei meinaa latistua nyt ollenkaan!!!! :D

Tämän vuoden saldo

Näin vuoden viimeisenä päivänä kai kuuluu ynnätä yhteen mitä tämä vuosi toi tullessaan, joten kai minäkin sitten niin teen. :)

Viime vuonna samaan aikaan päätin kuten joka vuosi olin päättänyt, olen paremmassa kunnossa vuoden päästä. Tämä lupaus ei vaan tupannut koskaan toteutumaan, mutta nyt ehkä sanoin sen jotenkin päättäväisemmin tai jotain koska nyt oikeasti jotain myös tapahtu. 

Tammikuussa aloitin FitFarmin superdieetin ja samalla alkoi aamuaerobiset ja omien eväiden teko (koululla olisin saanut ilmaisen ruoan, mutta minä tyttö söin omia vihreitä vihanneksia) :)
Salillahan olin käynyt vuosia, mutta nyt treenit olikin ihan erilaisia. 
Tuloksia tuli ja mieli oli mahtava. Kiloja lähti "vain" 3,3kg mutta ympärysmitta pieneni huomattavasti. 

Perustimme SD:n porukan kanssa oman FB ryhmän jossa jaoimme ajatuksia ja fiiliksiä. Tästä porukasta reilu 10 lähti mukaan BodyCampin Ladypower haasteeseen (minä mukaanlukien).
Saimme jatkuvasti päivittyvät treeni- ja ruokaohjeet. Ohjeissa ei mitään vikaa, saliohjelmat olivat tosi hyviä mutta jokin siinä mätti itselläni. Oliko jonkinlaista väsymystä vai mitä, mutta en pysynyt ohjeissa eikä tietenkään tuloksiaan voinut tulla. Korostan kuitenkin, ettei tämä ollut mitenkään BodyCampin vika vaan syy löyty hänestä joka näkyi peilistäni kun sinne katsoin. ;)

Voisiko sanoa, että tästä se idea sitten lähti. Mietin, pähkäilin ja laskeskelin onko mahdollista lähteä mukaan FitFarmin pt-valmennukseen. Päätin sitten kerrankin olla itsekäs ja ajatella itseäni, kukas muukaan minua ajattelisi :) Niinpä aloitin syyskuussa valmennuksen ja näillä näkymin meinaan myös jatkaa matkaani heidän kanssaan ainakin seuraavan vuoden. :)

Tänä vuonna treenejä tuli 275 kertaa joista kuntosalia 112 kertaa ja kävelyä 90 ja crossausta 26 kertaa. Muut oli sitten jotain muuta.
Joka vuosi olen päättänyt, että vähintään 200 krt pitää tulla ja kerraksi lasken vähintään 40min liikunnan tai sellaista jossa syke nousee. Normaaleja koiran ulkoituksia en laske ellemme ole kunnolla kävelleet, ei pelkästään hihnan perässä kävelyä. :)

Saavutukseksi pitää tietty myös laskea valmistumiseni lähihoitajaksi. Sain mielenkiintoisen työpaikan jossa tulen varmasti paljon oppimaan ja viihtymään. 

Nuorimmaiseni muutti pois kotoa joten nyt olemme jo miehen ja koiruuden kanssa kolmistaan. Ihan näinä päivinä miehestäni tulee myös Vaari joten kohta joutuu menemään Vaarin viereen nukkumaan (ja me ollaan niiiiin nuoria vielä) ;)

Kaikenkaikkiaan tämä on ollut mahtava vuosi, voin hyvällä mielellä sanoa olevani onnellinen ihminen. Ja se onnellisuus on sitä, että saa mennä salille ja tehdä kunnon treenin. Ja niin minä meinaan tehdä näin viimeisenä päivänä tätä vuotta, ensi vuoden aloitan aamuisella lenkillä. :)

Oikein hyvää Uutta Vuotta teille kaikille, olkaa onnellisia <3

Arvatkaas mitä tää on? No, voin kertoa ettei mieheni päivät vielä päättyneet vaan tiputin TexasPeten lattialle :/  On meinaan ärsyttävää kauhessa nälässä, ruoan ollessa pannulla maustamista vailla valmiina, alkaa siivomaan lattiaa. Teki mieli jättää siihen kunnes olisin syönyt. En uskaltanut kun en tiennyt milloin isäntä palaa kotiin ;)