Viime viikon perjantaina meillä oli työporukan kanssa pikkujoulut. Kerättiin rahaa ja osa kävi ostamassa ruokaa sekä juomaa ja eräs ihanuus avasi ovensa meille jotta saimme viettää yhdessä aikaa ja juhlistaa joulua tai vapaa-aikaa tai what ever. :-)
Itse kävin töiden jälkeen treeneissä ja sen jälkeen menin kemuihin mukaan. Toiset olivat aika kivassa nosteessa siinä vaiheessa. :-) Ja en olisi minä jos ei minulla olisi ollut omia eväitä mukana jotka söin hyvällä ruokahalulla. :-) Tosin käsi kävi sipsikupilla turhankin ahkeraan, sipsit vaan on ne mun heikkous cookies-keksien lisäksi. Koskaan en osta niitä itse (en edes silloin kun en treenannut näin tavoitteellisesti), mutta jos niitä jossain on tarjolla niin tulee syötyä. Myönnän syyllisyyteni Herra/Rouva Tuomari!! :-)
Siis mukavaa oli ja koska minulle ja pomollani oli työpäivä seuraava päivä niin lähdimme ajoissa kotiin eli puoli kymmenen aikaan starttasi autoni pihalta kotimatkaa varten. Vaikka unta tuli sentään reilu 6 h niin kyllä seuraava päivä oli väsyttävä. Mutta en sentään niin väsynyt ollut ettenkö olisi jaksanut jäätelöä syödä kahvin seurana. Olihan sentään lauantai ja vapaammin syötävä päivä kyseessä. :-)
 |
Tässä edellisen viikon herkuttelua eli mutakakkua!! :-) |
 |
Ei meinaa puuro mahtua enää lautaselle. :-) |
Ruokailuista vielä sen verran, että viime viikolla kun olin menossa Pasin kanssa treenaamaan kintut niin jäin töihin hengailemaan ja odottelemaan, että aika kuluu ja pääsee treeneihin. En viitsinyt mennä kaupoille kuluttamaan aikaani koska sieltä olisi kuitenkin tehnyt mieli ostella jotain ja se ei nyt sopinut pirtaan. :-)
Teinpä sitten töissä itselleni iltapalaa ennen treenejä ja kas tämä olikin tosi nami namia. :-) Ja jos ihmettelitte miksi iltapalaa ennen treeniä niin sen takia vaan, että treenin jälkeen syödään aina hiilaria ja iltapala piti syödä sitten ennen ettei jää syömättä. :-) Tässä siis pinaattimunakasta salaatilla. :-)
Koska en jaksa syödä välttämättä kolmea kertaa päivässä riisiä vaikka se hyvää onkin niin teinpä tänään "perunasalaattia". Keitetyt perunat pilkoin ja sipulin myös. Joukkoon lusikallinen oliiviöljyä sekä lusikallinen etikkaa sekä suolaa ja pippuria. Ne mukavasti marinoi perunat. Sitten purkki tonnikalaa ja hiukan salaattia ja näin on ruokaisa salaatti valmis ja voin sanoa, että oli hyvää. Kokeilkaapa vaikka. :-)
No nyt sitten niihin treeneihin. :-) Viime viikollahan mulla oli kolmet pt-treenit ja voinpa sanoa, että oli kroppa aika kovilla. Ti oli Valkun kanssa olkapää/kädet ja ne sai taas sellaista kyytiä että alkoi heikottamaan. Mä vaan rakastan tehdä olkapäitä, ne on yks mun lemppareistani!! Mä saan sellaisen tuntuman oikeaan paikkaan että ihan itkettää. Se pumppi (veri lihaksissa) on sellaista, että ei sitä tuskaa voi sanoin määritellä. Ja miettikääs, siitä jopa nauttii ja sitä haluaa aina vaan lisää. Ihan hassua!! :-)
Keskiviikkona oli siis vuorossa jalat Pasin kanssa ja en kyllä tiennyt olisiko pitänyt nauraa vai itkeä joten mä sitten nauroin ja huusin. Mä huusin kuin eläin!! Mä en voi sille mitään, mutta kun mä teen kaiken mihin mä pystyn, annan itsestäni 110% ja vielä enemmänkin niin silloin mun suustani pääsee kamala ulvonta. Joo, mä häpeän sitä itsekkin, mutta mä en vaan voi sille mitään. Ja tää on yleensä aina vaan jalkatreeneissä. Mä tasan annan itsestäni ihan kaiken, mitään ei jää varastoon. Mä konttaan laitteesta pois, mä tärisen, mä vapisen, mä melkein itken ja mä huudan!! Ikävää ehkä kanssa treenaajille, mutta mä en siitä välitä. Jos jotakin häiritsee niin tervetuloa sanomaan asiasta face to face, jos siihen ei ole pokkaa niin sitten pidetään mölyt mahassa. Mutta uskon (ainakin mulla aina vannotetaan), että Mayor´silla saa huutaa, sinne kyllä ääntä mahtuu. :-)
Mennessäni pukuhuoneeseen joku tuntematon nainen sanoi mulle: "Sulla taisi olla todella onnistuneet treenit." Hän oli kuunnellut musiikkia kuulokkeet päässä ja kuullut niiden läpi mun huutoni. No, mua tietty hävetti niin hän sanoi: "Älä häpeä yhtään, hän oli ihan kateellinen siitä ettei itse ole koskaan päässyt yhtä hyviin treeneihin. Joo, mä todellakin annan kaikkeni!! :-)
Mulla oli tällä viikolla jalkatreenit valkun kanssa. Tehdessämme V-Squatia (eräänlainen hack) niin painoa oli jo kivat 130kg joiden kanssa kyykätään alas ja sieltä taas ylös. Sain tehtyä sillä painolla vaikka tiukkaahan se teki. Sanoin valkullekin, että mua ärsyttää itseni, kun en saa mentyä sen rajan yli josta en enää tiedä pääsenkö ylös. Jään sinne omalle mukavuusalueelleni enkä uskalla mennä siitä vielä alemmaksi vaikka tiedän valkun olevan vieressä auttamassa jos en jostain syystä sieltä ylös pääsisi. Hän sanoi huutavansa mut alemmaksi. Niin seuraavassa sarjassa mä taas jäin siihen kynnykselle kunnes mä kuulin toisen huutavan, että nyt sä meet alemmaksi. Ja mä menin!!! Mä uskalsin, mä pystyin, mä kykenin, mä onnistuin. Mun fiilis oli niin mahtava sen jälkeen ettei mitään järkeä!!! Mä melkein itkin onnesta, se fiilis oli niin mieletön!!! Mä olin ylittänyt oman mukavuusrajani, mä olin ylittänyt itseni!!! Sitä fiilistä voisi verrata synnytykseen, siihen kuin sä saat sen vauvan syliisi jonka olet juuri ponnistanut maailmaan. Se tunne on maailman paras, itsensä ylittäminen tulee hyvänä kakkosena. :-)
Jatketaan treenaamista, jatketaan huutamista ja itsemme ylittämistä!! Jatketaan elämää!! <3 <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti