Kuka muu muka?

Onpas pitkä hiljaisuus ollut, eikö ole ollut aikaa vai asiaa vai miksei ole tekstiä tullut? Varmaan molempia ja ei ole tapahtunut oikein mitään kummempia (vaikka koskapa mulle mitään kummempia tapahtuis?) :-)

Pitikin oikein katsoa puhelimensa kuvia jotta näkisi onko tässä tapahtunut mitään. Ja siellähän se näkyi, elämästä on nautittu tässäkin välissä. :-)

Ensinnäkin värjäsin hiukseni. Kyllästyin tummaan päähän, sitä olen katsellut nyt jo vuosia. Niinpä tein värinpoiston joka taisi olla elämäni ensimmäinen kerta muuten. Tökötti olikin sellaista myrkkyä, että päänahka tuntui ainakin numeron liian pieneltä, niin kiristi seuraavat pari päivää. 

Värinpoiston tehtyäni pistin kevytvärin päähäni. Oli muuten vaikeaa kaupasta löytää väriä kevyt versiona. Kaikki tuppaa olemaan kestovärejä. Halusin punaista joten sellaisen sitten valikoin. Kampaajani nauroi, että älä värjää ihan kirkkaan punaiseksi. Ihminen toitottaa kirkuvan punaisella päällä omaavansa pahan kriisin. No, koska mulla ei ollut mitään kriisiä mitä kaikille toitottaa niin valikoin vähemmän kirkuvan. :-)


Lopputulos oli mielestäni ihan hyvä, itse ainakin pidin ja muiden mielipiteistä en niin välitäkkään. :-)

Olen käynyt myös Tampereella ystäväni kanssa. Oli Helatorstai ja valitettavasti ei ollut Fitwok auki jossa käyn aina Tampereella käydessänis. No nyt en käynyt, mutta kävin mä Wolfilla treenaamassa. :-) Sitä salia on tituleerattu Suomen parhaimmaksi. En tosin täysin  allekirjoita tuota lausetta, koska mun mielestä Mayor´s on parempi ja selkeämpi. Jos kiinnostaa niin kannattaa kokeilla molempia niin sitten tietää mitä mieltä itse niistä on. :-)

Wolfilla tein jalkatreenin, ihan onnistuneen sellaisen ainakin omasta mielestäni. Siellä oli hiljaista, muutama bodari kanssani oli hikoilemassa. Tosin oli todella lämmin iltapäivä joka varmasti verotti kävijöitä. Kaikki eivät ole niin hulluja kuin minä joka on ilmalla kuin ilmalla salilla, jos treeni on kalenteriin merkattu niin se myös tehdään. :-)

Kävimme myös katsomassa jääkiekkoa. Joo, ei ihan Pietarissa saakka eikä kiekon laatukaan ollut ehkä ihan samaa kuin MM-tasolla, mutta viihdyttävää se oli anyway. Poikani pelaa työpaikkansa joukkueessa ja heillä oli turnaus jota kävimme katsomassa. Hän on aloittanut kiekonpeluun 6-vuotiaana mennessään jääkiekkokouluun ja jatkoi 15-vuotiaaksi. Sitten taisi tulla kaikenlaista muuta mietittävää ja tärkeämpää tekemistä ja kiekko jäi. Nyt hän on jälleen palannut takaisin peliin ja tosiaan pelailee työporukassa. En voi olla kuin tyytyväinen, että lapsuudessa aloitettu harrastus jaksaa kantaa vielä aikuisenakin. Ja, että siitä nauttii niin paljon kuin hän, se on parasta. Olisiko äitiinsä tullut, tykkää liikkua? :-)

Pelissä oli tapahtumia ja vaarallisiakin tilanteita. Oli tappelua niin, että eräs pelaaja sai lähteä suoraan suihkuun viilentämään tunteitaan. Tuli jäähyjä, kundikin sai ainakin muutaman. Tuli kyllä niin entiset ajat mieleen kun istuin kaukalon äärellä huutelemassa kannustuksia. Piti nytkin hiukan huudella, sillai nätisti vaan. :-)

Heidän joukkueensa tuli kuudenneksi, joukkueita oli kahdeksan. Eli ei ihan huonoimpia, mutta ei ihan mitalisijoille päässeet. Sai kundi parhaimman pelaajan palkinnonkin yhdessä pelissä, palkinto oli pornovideo. Oli kuulemma saanut sellaisen viimekin vuonna, nyt sai uuden. Jätin kysymättä oliko entinen ollut kovassa käytössä!! :-)
Aina ei äidin tarvitse tietää kaikkea. :-)

Olen myös käynyt rullaluistelemassa. Ollaan käyty Ukko-kullan kanssa yhdessä sekä olen käynyt itsekseni. Meillä tuppaa olemaan kunto vähän eri tasoa joten yhdessä luistelessa se menee vähän niinkuin niin, että mä menen ja Ukko-kulta tulee jossain perässä. Sitten jään häntä odottelemaan. Kerran luisteltuani mäen ylös jäin häntä odottamaan ja kun hän saapui kysyin: "Eikö tää ole tosi kivaa hommaa?" Hän vastasi: "Joo, niin vitun kivaa." Mä nauroin maha kipeänä. :-) Toisinaan olemme tehneet niin, että minä luistelen ja hän tulee pyörällä. Sekin toimii kivasti. Vaikka emme mene vierekkäin tai edes näe koko aika toisiamme, niin tiedän hänen olevan mukana ja se riittää mulle. :-)

Treenaamassa olen tietty käynyt kans, kuinkas muutenkaan. Mitään enkkoja tuskin ollaan nyt paukuteltu koska ei muistu mieleen, mutta muistelemattakin voin sanoa, että nautittu on tekemisestä. Tänään oli vuorossa vielä rinta-hauis-vatsa compo ja näin on taas tämänkin viikon treenit taputeltu. Ens viikolla kaikki alkaa taas alusta, niin salilla kuin luistellen ja lenkkeillen. Vielä pari viikkoa Valkun kanssa treeniä ja sitten meille tuleekin pieno breikki asian tiimoilta. Mutta mä tiedän, että hän on siellä missä pitääkin eli odottamassa mua sitten kun taas palaan hommiin. Hän on ja pysyy, hän ei katoa mihinkään!! :-)

Tänään muuten ollessani työpaikan salilla itsekseni sain pitää rauhassa ääntä, sellaista puhinaa ja ähinää kun tilanne vaati. No, siinä olkapäitä kiusatessani tuli paikalle pari muutakin hoitsua. Kundi katsoi mua ja sanoi: "Hyvin sä vedät." Kiitos, kuka sitten lie oletkaan!! :-)

Pus pus bodaukselle!! :-)

Olemme jälleen saaneet nauttia joka keväisestä tapahtumasta eli kiekon MM-kisoista. Nykyään kun pitäisi olla jokin maksullinen kanava jotta kaikki pelit näkisi niin jää katsominen vähäisemmäksi kuin ennen. Mutta Suomi-pojan matsit on katottu ja tänään vielä kaadetaan Kanadan-pojat!! Nyt ei kuulemma tavata torilla vaan Kaisaniemen puistossa. Ihan sama, ruotsalaiset ovat jo kaatuneet ja totta totisesti illalla kaatuu vielä Kanukki!! Hienoa olla taas suomalainen!! :-)

Ps. Jos ihmettelit mistä otsikko tulee niin et ole ainoa, sitä minäkin ihmettelin. Olin aloittanut tekstin jo pari päivää sitten ja nyt kun ajattelin kirjoittaa loppuun jäin ihmettelemään mitä olen mahtanut ajatella otsikkoa kirjoittaessani?? :-) Todennäköisesti olen kuunnellut Cheekiä tai muuten hänen musiikkiansa ajatellut. Olen meinaan nykyään ihastunut hänen musaansa, huikea kaveri!! Ja hei, kuka muu muka kuin MÄ täällä kirjoittelisin??!! :-)

Itsensä ylittämisen ihanuus

Jospa tällä kertaa aloitetaan muulla aiheella kuin treenit, niitä tietenkään unohtamatta. :-)

Viime viikon perjantaina meillä oli työporukan kanssa pikkujoulut. Kerättiin rahaa ja osa kävi ostamassa ruokaa sekä juomaa ja eräs ihanuus avasi ovensa meille jotta saimme viettää yhdessä aikaa ja juhlistaa joulua tai vapaa-aikaa tai what ever. :-) 

Itse kävin töiden jälkeen treeneissä ja sen jälkeen menin kemuihin mukaan. Toiset olivat aika kivassa nosteessa siinä vaiheessa. :-) Ja en olisi minä jos ei minulla olisi ollut omia eväitä mukana jotka söin hyvällä ruokahalulla. :-) Tosin käsi kävi sipsikupilla turhankin ahkeraan, sipsit vaan on ne mun heikkous cookies-keksien lisäksi. Koskaan en osta niitä itse (en edes silloin kun en treenannut näin tavoitteellisesti), mutta jos niitä jossain on tarjolla niin tulee syötyä. Myönnän syyllisyyteni Herra/Rouva Tuomari!! :-)

Siis mukavaa oli ja koska minulle ja pomollani oli työpäivä seuraava päivä niin lähdimme ajoissa kotiin eli puoli kymmenen aikaan starttasi autoni pihalta kotimatkaa varten. Vaikka unta tuli sentään reilu 6 h niin kyllä seuraava päivä oli väsyttävä. Mutta en sentään niin väsynyt ollut ettenkö olisi jaksanut jäätelöä syödä kahvin seurana. Olihan sentään lauantai ja vapaammin syötävä päivä kyseessä. :-)

Tässä edellisen viikon herkuttelua eli mutakakkua!! :-)

Syömisestä tulikin mieleeni, että ruokaani hiukan lisättiin. Koska paino pysyi samana ellei jopa laskenut vähäsen niin lisättiin hiilaria kahteen ruokaa. Aamupuuroa tuli 10g lisää sekä yhteen ateriaan tuli riisi/peruna lisää. Kroppa selkeästi tarvitsee lisää kaloreita koska se on kasvattanut lihasta ja ne taas vaatii lisää kaloreita, yksinkertaista. Mutta koska jopa meikä tajuaa ettei lisääntynyt paino ole rasvaa (ainakaan pelkästään) niin pää sallii syödä enemmän. Ja tämähän on vain väliaikaista sillä tammikuussahan mulla alkaa dieetti. En ota siitäkään mitään paineita, asennoidun niin että se on vaan väliaikaista ja sen kestän vaikka päälläni seisten. Uskon vakaasti siihen, että omalla asenteellasi voit vaikuttaa ihan mihin vaan. Kun asenne on kohdillaan niin sähän menet vaikka läpi harmaan kiven. Mua ei ainakaan kukaan pysäytä eikä mun kehitystäni ellen sitten loukkaannu tai sairastu! :-)

Ei meinaa puuro mahtua enää lautaselle. :-)

Ruokailuista vielä sen verran, että viime viikolla kun olin menossa Pasin kanssa treenaamaan kintut niin jäin töihin hengailemaan ja odottelemaan, että aika kuluu ja pääsee treeneihin. En viitsinyt mennä kaupoille kuluttamaan aikaani koska sieltä olisi kuitenkin tehnyt mieli ostella jotain ja se ei nyt sopinut pirtaan. :-)

Teinpä sitten töissä itselleni iltapalaa ennen treenejä ja kas tämä olikin tosi nami namia. :-) Ja jos ihmettelitte miksi iltapalaa ennen treeniä niin sen takia vaan, että treenin jälkeen syödään aina hiilaria ja iltapala piti syödä sitten ennen ettei jää syömättä. :-) Tässä siis pinaattimunakasta salaatilla. :-)

Koska en jaksa syödä välttämättä kolmea kertaa päivässä riisiä vaikka se hyvää onkin niin teinpä tänään "perunasalaattia". Keitetyt perunat pilkoin ja sipulin myös. Joukkoon lusikallinen oliiviöljyä sekä lusikallinen etikkaa sekä suolaa ja pippuria. Ne mukavasti marinoi perunat. Sitten purkki tonnikalaa ja hiukan salaattia ja näin on ruokaisa salaatti valmis ja voin sanoa, että oli hyvää. Kokeilkaapa vaikka. :-)

No nyt sitten niihin treeneihin. :-) Viime viikollahan mulla oli kolmet pt-treenit ja voinpa sanoa, että oli kroppa aika kovilla. Ti oli Valkun kanssa olkapää/kädet ja ne sai taas sellaista kyytiä että alkoi heikottamaan. Mä vaan rakastan tehdä olkapäitä, ne on yks mun lemppareistani!! Mä saan sellaisen tuntuman oikeaan paikkaan että ihan itkettää. Se pumppi (veri lihaksissa) on sellaista, että ei sitä tuskaa voi sanoin määritellä. Ja miettikääs, siitä jopa nauttii ja sitä haluaa aina vaan lisää. Ihan hassua!! :-)

Keskiviikkona oli siis vuorossa jalat Pasin kanssa ja en kyllä tiennyt olisiko pitänyt nauraa vai itkeä joten mä sitten nauroin ja huusin. Mä huusin kuin eläin!! Mä en voi sille mitään, mutta kun mä teen kaiken mihin mä pystyn, annan itsestäni 110% ja vielä enemmänkin niin silloin mun suustani pääsee kamala ulvonta. Joo, mä häpeän sitä itsekkin, mutta mä en vaan voi sille mitään. Ja tää on yleensä aina vaan jalkatreeneissä. Mä tasan annan itsestäni ihan kaiken, mitään ei jää varastoon. Mä konttaan laitteesta pois, mä tärisen, mä vapisen, mä melkein itken ja mä huudan!! Ikävää ehkä kanssa treenaajille, mutta mä en siitä välitä. Jos jotakin häiritsee niin tervetuloa sanomaan asiasta face to face, jos siihen ei ole pokkaa niin sitten pidetään mölyt mahassa. Mutta uskon (ainakin mulla aina vannotetaan), että Mayor´silla saa huutaa, sinne kyllä ääntä mahtuu. :-)

Mennessäni pukuhuoneeseen joku tuntematon nainen sanoi mulle: "Sulla taisi olla todella onnistuneet treenit." Hän oli kuunnellut musiikkia kuulokkeet päässä ja kuullut niiden läpi mun huutoni. No, mua tietty hävetti niin hän sanoi: "Älä häpeä yhtään, hän oli ihan kateellinen siitä ettei itse ole koskaan päässyt yhtä hyviin treeneihin. Joo, mä todellakin annan kaikkeni!! :-)

Mulla oli tällä viikolla jalkatreenit valkun kanssa. Tehdessämme V-Squatia (eräänlainen hack) niin painoa oli jo kivat 130kg joiden kanssa kyykätään alas ja sieltä taas ylös. Sain tehtyä sillä painolla vaikka tiukkaahan se teki. Sanoin valkullekin, että mua ärsyttää itseni, kun en saa mentyä sen rajan yli josta en enää tiedä pääsenkö ylös. Jään sinne omalle mukavuusalueelleni enkä uskalla mennä siitä vielä alemmaksi vaikka tiedän valkun olevan vieressä auttamassa jos en jostain syystä sieltä ylös pääsisi. Hän sanoi huutavansa mut alemmaksi. Niin seuraavassa sarjassa mä taas jäin siihen kynnykselle kunnes mä kuulin toisen huutavan, että nyt sä meet alemmaksi. Ja mä menin!!! Mä uskalsin, mä pystyin, mä kykenin, mä onnistuin. Mun fiilis oli niin mahtava sen jälkeen ettei mitään järkeä!!! Mä melkein itkin onnesta, se fiilis oli niin mieletön!!! Mä olin ylittänyt oman mukavuusrajani, mä olin ylittänyt itseni!!! Sitä fiilistä voisi verrata synnytykseen, siihen kuin sä saat sen vauvan syliisi jonka olet juuri ponnistanut maailmaan. Se tunne on maailman paras, itsensä ylittäminen tulee hyvänä kakkosena.  :-)

Jatketaan treenaamista, jatketaan huutamista ja itsemme ylittämistä!! Jatketaan elämää!! <3 <3