Itse asiassa olen ollut tänään töissä. Kotiin tullessani oli nuorisomme jo saapunut meille syömään. Me söimma, joimma ja sitten he jatkoivat matkaansa kukin minnekkin suuntaan ja isäntä meni nukkumaan. Ilmeisen rankka ollut hänen joulunsa. :-) No, sanottakoon hänen puolestaan se, että hän on meillä ruoan laittanut esille ja sai vielä juuri parahiksi melkoisen flunssan. Sen takia varmaan väsynyt, on hän leponsa ansainnut . :-)
On sitten tietenkin tullut syötyä. Nostakoon kätensä hän joka voi väittää rehellisin mielin, ettei jouluna söisi itseänsä kipeäksi. Määrällisesti en mielestäni juurikaan syönyt, mutta kaiken syömisen ollessa suolasta niin turvotus ja ähky on taattua. No, luumukiisseli, tuo jouluherkuista herkuin, se ei sentään ole suolaista vaikka eipä se kovin makeaakaan ole. En lisännyt juuri yhtään sokeria (koska sitä sattui olemaan ehkä lusikallinen kipon pohjalla) ja luumuissa itsessään on jo sokeria niin ei sitä edes kaipaa. Sen kanssa vatkattua soija"kerma"vaahtoa ja jo vain on ihanata!! Vatsa kiittellee!! :-)
Laatikoita en syönyt ollenkaan, kaupasta ostetut kun sisältävät maitoa ja itse ei viitsitä alkaa tekemään. Miettiessämme Ukkokullan kanssa mitä laitetaan niin rosolli ja lanttulaatikko nousivat sen takia esille kun poikani niistä pitää, siis niitä ainakin siis. Syödessämme kyselin pojaltani miltä rosolli maistui? Hän vähän kummissaan, että ei ole koskaan sietänyt rosollia eikä sitä syönyt nytkään. Hups, mitens se nyt näin meni? No, entä lanttulaatikko, sekin oli ihan sua varten? Sama juttu, ei todellakaan hänen suosikkinsa. Eli molemmat oli harhalaukauksia, ehkä me ens jouluna osutaan paremmin. :-)
Huomenna jatkuu työt ja tietenkin treenit. Toiset ne osaa/malttaa olla jouluna treenaamatta, mutta koska mulle nää on päiviä muiden joukossa ja kalenterissa seisoo, että treenit niin nehän hoidetaan!! Ja kun pääsee vielä ystävän kanssa salille, niin aina paranee.
Töissäkään ei ole ollenkaan huono olla näin jouluna, varsinkaan kun pukki muisti tulla meitä työläisikin moikkaamaan. :-)
Meillä oli potilaille myös hiukan tarjottavaa näin joulun kunniaksi, saivat hekin joulumieltä. :-)
Kävin tällä viikolla jälleen kiusaamassa lihaksiani Valkun kanssa. Ne ovat varmaan jo ihan kapinassa kohta. Tehdessämme jalkatreeniä sanoinkin, että saatan melkein kuulla sen supinan mitä lihakseni keskenään käyvät: "Mitä ne hullut taas ovat keksineet?" "Eikö tässä saa olla koskaan rauhassa, aina vaan pitää tehdä enemmän tai isommilla painoilla tai useammin tai jotain, koskaan toi muija ei oo tyytyväinen. Ja vaikka se olisikin niin toi huutava karju sen vierellä ei ainakaan ole, aina se haluaa enemmän ja enemmän." Mua melkein jo säälittää ne, mutta vaan melkein. Ne ovat saaneet laiskotella ihan tarpeeks monta vuotta, nyt se on ohitse ja nyt tehdään töitä. Aikaahan vielä on tavoitteeseen, eikä kuulemma tule edes kiire, mutta ei tuudittauduta siihen vaan paiskitaan töitä niin maan saat..an tavalla. :-) Ja lihaksethan tarvitsevat erilaista ärsykettä kehittyäkseen ja sitä ne saavat. Ei kangistuta kaavoihin, muunnellaan, muutetaan ja kehitytään. :-)
Kokeilinpa tässä erilaisia riisikakkuja. Sain kuulla, että riisikakku on sama asia kuin riisi, noin niinkuin määrällisesti. Raakaa riisiä x grammaa on sama kuin riisikakkua. Ja varsinkin villiriisikakkua kehuttiin. No, minähän olen mainostamisen uhri ja menin ostoksille. Aika suolaisen hintaisia olivat vaan ei makuisia. Mielestäni maistui ihan samalle pahville kuin mikä muukin riisikakku, vaan minäpä en niiden ystävä juuri olekkaan. Syön jatkossakin riisin riisinä ja kakut kakkuina. Ja vielä kun luulin syöväni "bataattiriisikakkua", mitä se sitten ikinä olisikaan ja lopulta monen väärin luetun jälkeen selvisi, että se olikin basmatiriisikakku niin meni loppukin maku koko kakuista. :-)
Ens viikolla tulee Ilona jälleen vieraaksemme treenaamaan. Pääsemme jälleen hieman haastamaan toisiamme treeneissä ja sen jälkeen menemme syömään ja juoruamaan. Meillähän molemmilla alkaa dieetti 1,5 vkon päästä niin vielä ehdimme hiukan irrotella. Tosi ihanaa nähdä taas. Mekin olemme Ilonan kanssa tutustuneet treenauksen merkeissä. Tätä kautta saa paljon uusia ihania ystäviä!! :-)
Dieettiä tosiaan odotan. Huvitti kyllä tänään kun laitoin paitapuseroa päälleni. Ennen jos vaatteet ovat kiristäneet niin se on tarkoittanut sitä, että mahan kohdalta ei mene kiinni tai rintojen kohdalta ahdistaa. Ahdisti tosiaan nytkin, mutta tällä kertaa ahdistus oli käsivarsissa. Ei meinaa kädet mahtua enää hihoihin. :-) Viime käsitreenin jälkeen sanoinkin, että tästä lähtien pitää Valkun treeneihin mennä joko hihattomassa paidassa tai ottaa sakset mukaan. Ehkä hihaton tulisi halvemmaksi. :-)
Tässäpä vielä muistutus, että älä tee ruokaa samalla kun juoruat puhelimessa. Tai juorua edes keittiössä jotta näet samalla uuniin. Tai älä ainakaan juroua länsisiivessä jonne et edes haista mitään. Voi meinaan käydä niinkin hassusti ettei sulla ole mitä syödä. Tai jos onkin niin ei ne ainakaan kauhian maukkaita ole. :-)
Viime viikonloppuna oli vieraanamme siskonpoikani Eltsu. Hän on niin sydämen sulattava veijari, että tätsy voisi syödä suihinsa. Nyt saimmekin hänestä tehdyn vuosikalenterin, voin ihailla joka päivä hänen kuviaan seinältä. Olen onnellinen. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti