perjantai 18. joulukuuta 2015

Se aika vuodesta..

On taas se aika vuodesta jolloin alkaa puskea joka tuutista laihdutus-ja liikuntaohjeita. Syö sitä, syö tätä ja laihdut. Tai jätä kokonaan syömättä niin laihdut sata varmasti. Mutta yks mikä on sata varmaa, kun syöt vähemmän kuin kulutat niin laihdut. :-)

Entäs liikunta sitten?? Kun teet aamuisin lenkkisi ilman aamupalaa niin kalorin poltto on taattua. Tai tee se vasta illalla niin sitten se vasta roihuaakin. Tee salilla tätä liikettä ja rasva tirisee, tai tuota toista niin ei äitiskään tunnista sua enää kun seuraavan kerran tapaatte!! :-)

Näähän on jokaiselle niin tuttua, eikö vain? Tätä puskee taas joka paikasta, et voi välttyä tältä ellet sitten satu asumaan pullossa. Mutta varmaa on myös se, että niiden uusien elämäntapojen pitää jatkua pidempään kuin tammikuun jos oikeasti halutaan muutosta ja varsinkin jos halutaan tulosta!! 

Tästä blogista et valitettavasti tule saamaan minkäänlaisia ohjeita syömiseen tai oikeaan liikkumiseen, voitte olla sen suhteen ihan huolettomia. Mutta jos ne uudet elämäntavat ovat liian vaikeita sisäistää yksin niin mulla on vinkata muutamakin hyvä tyyppi auttamaan sua niiden uusien elämäntapojen sisäistämisessä!! Koodia vaan tulemaan niin kerron. :-)

Itselläni tää elämäntapabodaus on kestänyt jo pidempään. Reilu kaksi vuotta tätä on nyt tehty enemmän asenteella ja tuloksia alkaa pikku hiljaa näkymään. Lihasten hankinta on yllättävän hidasta puuhaa ja välillä tuntuu, että on enemmän rupia persiissä kuin mitään muuta. :-)  

Maltti on valttia tässä touhussa vaan se kun ei ole paras piirteeni. Minkäs teet, jos et halua loukkaantua niin on edettävä fiksusti ja kuitenkin progressiivisesti eteenpäin. Joka kerta pitää yrittää tehdä jotain paremmin kuin viime kerralla. Oli ne sitten käytettävät painot, pidemmät sarjat tai lyhyemmät tauot, paikoillaan ei sovi jäädä yhtään!! Annetaan lihaksille sen haluamaa ärsykettä ja saadaan se haluamaan sitä lisää. Sehän haluaa ja mehän annetaan. Näin se kehityskin on taattua. :-)

Kävin tällä viikolla taas muutaman kerran jumppaamassa Valkun kanssa. Ke tehtiin jalat, nyt kyykyssä oli painoa 50kg. Ei, se ei ole paljoa, mutta kun me aloitettiin melkeinpä alusta nivusteni takia niin ei se paino ole ehtinyt vielä kovin suuriin lukemiin nousta. Me ollaan nostettu sitä 2,5kg/vkossa joten vielä menee muutama vko jotta olemme siinä painossa josta aloitimme. Tämä alusta alkaminen on tuntunut ihan hiton hyvältä ratkaisulta. Ei ole särkenyt paikkoja, nivuset on kunnossa ja pää on kans tykännyt tästä. Oli ehdottomasti oikea ratkaisu. :-)




Ja Valkkuhan on juurikin sitä varten, että hän kertoo jos en itse tiedä. :-)


Tällä kertaa vaan ei meinannut tulla oikeen mitään. Takareisiä maaten on normisti mennyt 25kg:lla heittäen 15x, nyt ei meinannut saada kymppiä täyteen. Sama juttu V-Squatissa, painoi aivan hiton tavalla. Ei keksitty syytä asiaan, aina ei vaan voi paukutella enkkoja vaikka kuinka haluaisi. Ja vaikka äsken kirjoittelin, että aina pitää tehdä jotain paremmin kuin edellisellä kerralla niin aina se ei tietty onnistu. Mutta vaikka se ei kulkisikaan niin kuin haluat tai pitäisi niin jotain extraa on hyvä keksiä treeniin. Sitten vaikka viimeiseksi pudotuksia jos ei muuten. :-)

Tänään oli sitten vuorossa selkä ja rinta. Selkä mulla nykyään hermottuu tosi hyvin ja se liikkuu hienosti. Valkkukin mainitsi asiasta tänään. Saman sanoin eilen hierojalleni, huomaa ettei säännöllinen hieronta ole mennyt hukkaan. :-)




Ens vkolla mulla on vielä muutamat treenit valkun kanssa, sitten on kai jo aika aloittaa joulutauko toisistamme. ;-)
Ennen Uutta-Vuotta ehditään kuitenkin vielä tahkoa muutamat yhteiset treenit ja sitten alkaakin uudet kujeet ja kauan odottamani dieetti. Se on kumma kun sä teet pitkän tähtäimen suunnitelmia kuten minäkin dieetin aloituksen suhteen niin lopuks et malttais odottaa sen alkua ollenkaan.
Tiedän, että tulee olemaan myös rankkaa, mutta se kuten kaikki muukin on omasta asenteestasi kiinni. Jos tykkäät, että se tulee olemaan yhtä helvettiä, pahinta mitä elämässäsi voi tapahtua niin onhan se just sitä. Mutta jos ihminen on synnyttänyt kaksi kertaa niin johan se on kumma jos ei yhdestä dieetistä selviä. Asennetta Aikkuseni, asennetta!! :-)







Nyt olen sitten täyttänyt mun pukukaappini erilaisilla varavaatteilla. Jos et yhtään tiedä mistä mä nyt puhun niin tutustu taustaan täältä. Tänään vein topin, liivit, juomapullon jne. Viime kerralla olin jo vienyt pyyhkeen ja pikkarit. 
Tänään sitten suihkuun mennessäni huomasin, ettei mulla ole mukana vaihtopikkareita. Joten jouduin ottamaan varavaatteistani ne. Olen mä oikeasti uskomaton unohtelija!! Muistankohan nyt viedä uusia vaihdokkeja sinne?? Tuskinpa!! :-)

Olen muuten välillä hauskuuttanut itseäni ihan vaan lukemalla omia juttujani. Kerran Ukko-Kultani kysyikin ketä varten sä kirjoitat ja pakkohan se oli myöntää, että itseäni lähinnä. Tätä blogia selatessa näkee sen oman kehityksensä. Ei niinkään kirjoittajana (sehän nyt ei tietenkään kehitystä kaipaa) vaan kropaltani ja ajatuksiltani. Mehän ei kukaan olla koskaan valmiita vaan aina me opitaan jotain uutta. :-)

Ja tänään ystäväni kanssa lenkillä ollessamme juttelimme siitä mikä on ollut se kaikkein suurin oppi elämässä? Itselläni se on varmaankin ollut se, että ketään en voi mieleisekseni muuttaa vaan muutos on aina lähdettävä ihmisestä itsestään.
Töissäni sanon usein potilailleni, että ei kannettu vesi kaivossa pysy vaan jokaisen on itse haluttava muutosta!! Jos et itse halua muuttua ei sitä halua kukaan puolestasi. Oma halu muutokseen on jo suuri askel eteenpäin. Ja jos ja kun et saa muutettua toista mieleiseksesi niin muuta oma ajatusmaailmasi, hyväksy toinen ja varsinkin itsesi sellaisena kuin olet!! 

Tästä postauksesta tuli aivan toisenlainen kuin oli tarkoitus. Ja koska en kuolemaksenikaan muista millainen tästä piti tulla tai edes sitä mitä/mistä mun piti kirjoittaa niin olkoon tää nyt tälläinen tällä kertaa!! :-)

Ja koska tää Ukko-Kullan kone ei nyt jostain syystä halua toimia puhelimeni kanssa yhteistyössä niin jää nyt kuvatkin laittamati. Tullaan siis toimeen näillä mitä latailin. Ja Tommy Tabermanhan on aina taattua laatua!! :-)

Hyvät joulut vaan sullekin, koita pärjätä!! :-)
Tämä teksti oli eräässä joulukortissa jonka aikoinaan sain siskoltani. Hän ei ollut sitä itse kirjoittanut vaan se oli siinä jo valmiiksi. Oli  meinaan paras joulukortti jonka olen koskaa  saanut. Nauroin sitä mahani kipeäksi.
Ja minähän pärjäsin, kuinkas muutenkaan. :-)

                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                             

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti