Olen nyt opiskellut 2v ja ensi viikolla saan koulusta lähihoitajan paperit ja viralliset tulevat sitten myöhemmin. Yksi ajanjakso elämässä alkaa olemaan ohitse ja seuraava alkamassa.
Nyt tuntuu kuin olisin kadottanut oman identiteettini. En ole enää opiskelija mutta en vielä lähihoitajakaan (ainakaan varma, osaava, kaiken tietävä), en myöskään enää kokki/tarjoilija, en oikeen äitikään koska lapset jo maailmalla jne. Mä en enää tiedä mitä mä oon vai olenko mitään..
Tuntuu kuin olisi kuplassa joka poksahtaa kohta, leijuisin tyhjiössä jossa ei ole muita kuin minä. Olen kuin hukkuva oljenkorressa kiinni.. Mä haluan löytää itseni, auttakaa kaveria hädässä ;-)
Tämä vko lepoa ja olen mä levännytkin, ainakin öisin. Nyt pitää katsoa kaiken maailman nauhotukset ja Netflixin ohjelmat jotka löytyis omasta dvd-hyllystäkin, mutta pakko saada jotain tekemistä ettei ehdi miettiä itseään..
Miettinyt jatkanko valmennusta tämän session jälkeen ja tullut tulokseen, että jatkan. Hyvähän sekin on miettiä jo valmiiks kun edellistäkin on vaan kolme kuukautta jäljellä. Eihän tässä ehdi mieli muuttua kuin jotain sata kertaa tai mun tapauksessa tuhat kertaa. Tai kuka niitä jaksaa edes laskea :-)
Sain uuden saliohjelman, mä olen ihan liekeissä (ehkä mä sit nousen tuhkasta ja entistä eheämpänä itsenäni..) Kyllä nyt lähtee loputkin laardit. Viikonlopun aikana ajattelin otattaa kuvia (ihan kotitekoisia, en mene mihinkään valokuvausstudioon kuvattavaks vanhoissa alusvaatteissani) ;-) Tänään kun virallisesti tuli 3kk valmennusta täyteen niin kävin vaaálla. Painoa lähtenyt -1,7kg joten eri tyytyväisiä ollaan. Mittailen viikonloppuna niin nähdään centit.
Nyt hukkaan itseni sohvalle, joku ääliö oli hukannut meidän tv-kanavat joten jatketaan nauhoitetuilla ohjelmilla. Onneksi niitä riittää ;-)
Tässä vielä pari kuvaa. Noi silikonivuossa olevat buddingit ei sitten tosiaankaan lähtenyt vuoasta kuin lusikalla ja lautasella se oli kuin koiran kerran syömää jotain.. Mutta eilinen salaattini näytti aika fressiltä ja sitä se olikin. Kaali ja puolukka sen joukossa teki kivat sävärit :-)
Anteeksi nyt vaan jo etukäteen, mutta pakko tulla sanomaan, että vaikka olen itse "valmistunut" jo 2002 ja ehdin töissäkin olla monessakin paikassa vuosia ennen mammautumista ja "lomaa", niin ei sitä vieläkään tunne itseään osaavaksi, taitavaksi ja kaiken tietäväksi.
VastaaPoistaMutta siinä se ihanuus ehkä onkin - jokainen uusi päivä on mahdollisuus oppia uutta.
Etenkin meillä jotka työskentelemme juuri tuon tietyn ihmisryhmän kanssa.
Eli nauti siitä että jokainen uusi tilanne on uusi mahdollisuus, valmiutta mielestäni on sekin, että uskaltaa olla "vajavainen".
Silloin elämä on paljon mukavampaa kun ei tarvitse osata ja tietääkään kaikkea. :)
Ja ihan Hurjan Isot Onnittelut vamistumisesta!
Saat todellakin olla ylpeä itsestäsi! <3
PS. IHANAT silikonivuoat! <3
Kiitti Kattimus käynnistä :)
VastaaPoistaJoo, en tarkoittanut sitä sillä, että edes kuvittelisin joskus olevani valmis tai kaiken tietävä, sanavalintani oli hiukan huono :D
Ehkä paremminkin olisi pitänyt sanoa etten omaa vankkaa ammattitaitoa vielä kuten edellisessä työssäni koin, olinhan sitä ikäni tehnyt :)
Joka päivä todellakin oppii uutta ja se tässä työssä onkin se rikkaus ja ihmisten kanssa oleminen, se on parasta :)
Silikonivuoat on Ikeasta, tuosta kaikista eniten inhoamastani kaupasta. (sorry kaikille Ikea faneille) :D