Pienissä häissä..

eikä ihan niin kovin pienissäkään olimme viime lauantaina kun rakas pikkusiskoni sai puolisokseen ihanan miehensä. 
Vihkitilaisuus oli kaunis, morsian oli kuin sadun kirjoista hääpukunsa kanssa, kaunis kuin unelma ja niin rakas!! <3 

Mennään kuitenkin hiukan ajassa taaksepäin, edelliseen päivään jolloin ensin olin treenaamassa (ei yhtäkään päivitystä ilman, että puhutaan myös treenaamisesta) :-)
ja jonka jälkeen sain siskonpojan meille yökylään. Hän on niin ihana rakkauspakkaus että meinaa itsellä aina sydän pakahtua kun tapaa hänet. :-) 

No, me tosiaan lähdimme Eltsun kanssa junalla meille ja matkalla tutustuimme junan ikkunasta maisemiin ja suukottelimme toisiamme. Hän on kova poika suukottelemaan yksi vuotiaaksi. :-)

Meille päästyämme käytimme yhteistuumin koiruuden ulkona ja pesimme pyykkiä, söimme ja jne. Laittaessani pyykkejä toisessa huoneessa kuivumaan alkoi puhelimeni soida. Tulin keittiöön nähdäkseni Eltsun seisomassa keittöntuolia vasten. Siinä kävi just niin kuin arvaattekin, kaatuminen selälleen ja tuoli syliin. Itkun määrän voitte jokainen vaan arvata. :-) Katsoin puhelintani, siskoni soitteli kysyäkseen miten menee. Sanoin Eltsulle, että tähän puheluun emme taidakkaan just nyt vastata. :-) Olisihan siinä ollut selittämistä, että hyvin täällä menee, ei meinaa vaan oikein kuulla mitään kun naapurin lapsi niin huutaa. Mikähän sitäkin vaivaa kun noin huutaa, että kuuluu tänne saakka, aivan kuin vieressä seisoisi. Onpa surkeat seinät meillä. :-) Lopputulos oli musta silmäkulma, mutta lohdutin Eltsua ja äitiään ettei ei ne ole häät eikä mitkään jos ei ainakaan yhdellä ole silmä mustana. :-)
Omalla pojallani oli kans silmä mustana kun menimme naimisiin, toivottavasti tää ei ole mikään enne koska itse olen eronnut. :-)

Vihkiminen pidettiin Saksalaisessa kirkossa. Prinsessa Ruususen häämarssin alkaessa soida alkoi kyyneleeni valumaan samaan aikaan. Siskoni oli niin kaunis astellessaan isänsä kanssa käytävää pitkin , sydämeni meinasi pysähtyä siitä ylpeyden tunteesta jota koin häntä katsoessani. <3
Tilaisuus oli lyhyt mutta kaunis. Lopussa bändin laulajat lauloivat Emma Salokosken Veden alla. Herkkä ja kaunis kappale.

Juhlat pidettiin Klaus K:ssa. Ruoka oli mahtavan hyvää, koristelut olivat kauniit ja puitteet olivat todella upeita. Juhla oli just niin ihana ja kaunis kuin rakas siskoni miehensä kanssa ansaitsivat. 

 Valitettavasti kaikista ruoista ei ole kuvaa, mutta tästä voitte lukea mitä oli tarjolla. :-)

 

Alkupalat jo heti olivat todella maittavat, meinasi masu olla täynnä jo niistä. Onneks maltoin mieleni ja jätin tilaa pää-ja jälkiruoallekin. :-)

Meistäkin Ukkokullan kanssa on yhteinen kuva. :-)

Näin hauskaa minulla oli. :-)

Silmäni eivät ole mustat vaikka siltä näyttääkin, en siis joutunut tappeluun. :-)

Todistettavasti olin juhlakläningi päällä juhlissa. :-)

Me jäimme myös hotelliin yöksi, aamulla oli kiva mennä valmiille aamupalalle. Tarjolla ei ollut mielestäni mitään ihmeitä, laivalla saa paljon paremman aamupalan. :-)

Puuro oli maidosta tehty ja kysyinkin tarjoilijalta olisiko mahdollista saada maidoton versio. En ajatellut sen kovin paljoa kokkia työllistävän, mutta ilmeisesti hän ei asiasta kovasti tykännyt koska hetken päästä keittiöstä (avokeittiöstä) kuului kokin karjahdus: Joo joo!! Teki mieli mennä sanomaan, että anna olla, mä pystyn elämän ilman aamupuuroanikin. Mutta toivottavasti sä pystyt elämään itsesi kanssa jos työsi on noin vastenmielistä!!  
Koen itse olevani todella onnekas, että olen päässyt pois niistä hommista ennenkuin on pitänyt alkaa huutamaan noin asiakkaan toiveita (aika pieni toive mielestäni) kuullessaan. 

Maidottomalle/gluteenittomalle oli aika vähän vaihtoehtoja mitä syödä. 

Tälläiset maisemat meidän hotellin ikkunasta avautuivat. 

En muistanut ottaa huoneesta kuvaa kuin vasta aamulla, mutta tässä sängyssä Me nukuimme. :-)

Olisikohan tämä aamupalaa ennen vai jälkeen, ken muistaa? :-)

Näin ihanat juhlat meillä oli. Todella onnistuneet ja ihanat, kuten me kaikki juhlaväkikin olimme. <3