Maanantaina vaaálla käydessäni iski totuus päin kasvojani, on tullut syötyä ruokavalion ohitse. En lähtenyt valkulle selittelemään asiaa vaikka varmaan olisin keksinyt montakin uskottavaa syytä ja kaupan päälle pari uskomatontakin. Myönsin suoraan: "Olen syyllinen." Hän sitten sai puhuttua taas järkeä päähäni, rennosti saa ottaa koska ei olla menossa kilpailuihin, mutta liian rennosti ei kannata ottaa. Sitten keräämme (siis minä kerään) ihan turhaa rasvaa itseeni ja sitä on sitten ikävä poltella pois myöhemmin. Sovimme, että nyt syömiset kuntoon ja kerran viikossa herkutellaan. Miltä tälläinen sopimus teistä kuulostaisi? Olisiko helppo pysyä siinä? Mun mielestä on, tasan siihen saakka kunnes jotku pähkinät huutaa nimeäsi työpaikan kahvipöydässä jotka joku ajattelematon työkaveri on siihen kantanut. :-)
Tosiasiassa tämä kyseinen työkaveri on tuonut ne ihan vaan minua ajatellen, kun en voi syödä mitään maidollista enkä gluteenipitoista. Ihana ajatus, mutta kun ei se vaan sovi mun valioon. Ellei satu just sinä päivänä olemaan se herkuttelupäivä mutta jos sen käyttää jo maanantaina niin viikosta tulee yllättävän pitkä. :-)
Olemme Ukkokullan kanssa nyt oltu yhdessä salilla jo joitakin kertoja. Tälläkin viikolla jo pari kertaa. Pyysin häntä ottamaan muutaman kuvan kun tein selkää ja jo vain heti tuli sanomista, että koko aikako sua pitää kuvata. TÄH?? Sä aloit käymään salilla sen takia, että otat musta välillä kuvia ja nyt olet ollut täällä kolme kertaa ja toisen kerran pyydän ottamaan YHDEN kuvan niin jo aletaan heti valittamaan. :-)
Taisi herra innostua treenaamisesta huomattavasti nopeammin kuin ajattelinkaan. Hyvä niin, tietenkin. Ja vaikka emme yhdessä siellä teekkään niin tieto siitä, että hän on siellä ja välillä voidaan vaihtaa sana tai pari ja ainakin voidaan lyödä nyrkkiä yhteen, riittää mulle. :-)
Sai hän muutaman kuvan sentään otettua kiukuttelunsa lomassa. :-)
Katsoessani kuvia valitin, ettet osannut kuvata oikein, eihän yhtään lihastakaan näy.
Mutta kun ei kuulemma parempiakaan saa eli ei siellä vaan ole mitään kuvattavaa. :-)
Aloitin tällä viikolla uudella ohjelmallani ja voi luoja, mä olen aivan liekeissä. Maanantaina kävin tekee jalkatreenin ja tällä kertaa en todellakaan päästänyt itseäni helpolla. Joka kerta jos jaksoin tehdä painoilla x sarjan loppuun laitoin seuraavaan sarjaan lisää painoa. Näin sain jalat huutamaan hoosiannaa ja suustakin taas pääsi sellainen pieni vieno äänähdys. Sellainen kuin olisi karhua herätelty kesken talviuniensa. Vieressä treenaava mies nauroi ja kysyi: "Olet sä ihan liekeissä?" "Mä suorastaan roihuun!!" Aivan huippu hyvä fiilis, pääsin liki siihen tilaan mitä pt:n kanssa jalkatreeneissä eli tautiseen tuskaan. Mä niin selätin jalkatreenit, mun inhokit ja selätin ne suorastaan niskalenkillä!! :-)
Tiistaina sitten kävin tekee kädet ja olkapäät, ne mun suosikit. Sitä hapotusta ja jomotusta ja tuskaa, aih mä niin pidän siitä. Joskus tietty itsekkin epäilen oman mielenterveyteni puolesta, olenko aivan hullu nauttiessani tuollaisesta mutta tässä hommassa on varmaan ihan vaan eduksi olla sillai ainakin pikkaisen pöpipää . :-)
Mulla oli ekana vuorossa pystysuuntainen punnerrusliike. Lämmittelin eka tangolla ja halusin tietää tangon painon niin sitten vaan tangon kanssa vaaálle. Tanko paino 11,5kg. Heitin päihin 5kg:n kiekot ja näin olimme 21,5kg:ssa. Tämäkään ei vielä riittänyt vaan lisäsin vielä 1,25kg:t päihin ja näin olimme 23kg:ssa. Tämä alkoi olemaan paino jolla pystypunnersin 3x 10. Hetken päästä saan ehkä laittaa sinne jo kympit, kehitys tulee olemaan huimaa. In my dream. :-)
Oletteko tehneet tangon siirtelyä naaman edestä niskaan ja takaisin? Jos ette niin kokeilkaa ihmeessä. Se meinaan jos joku hapottaa olkapäitä niin, että meinaa taju lähteä. Kunhan saisin tänne ladattua videoo niin saisin näytettyä millainen liike on kyseessä. Mutta kun en osaa niin saatte käyttää mielikuvitustanne. :-)
Kävin muuten toissa aamulla lenkillä viiden aikaan. En ollut suinkaan yksin vaan muitakin aamuvirkkuja oli liikkeellä. Ja he olivat aamu-uinnilla, ei lenkillä. Mutta kyllä pistää suuta hymyyn kun näkee tälläisiä matkan varrella. :-)
Tänne meidän huudeille on tulossa portaat, sellaiset minne pääsee juoksemaan, loikkimaan, hyppimään, kävelemään tai ihan mitä kukin vaan keksii niissä tehdäkkään. Mä niin odotan niitä, meinaan käydä kerran viikossa siellä tekemässä jonkinlaisen sykkeen kohotuksen. :-) Enää ei sitten tarvitse ajella Jätemäelle, riittää että ajaa muutaman kilometrin päähän ja lähtee talssimaan. Tässä hiukan esimakua niistä. Kuvat eivät ole itse otettuja vaan muualta napattuja, mutta tuskin ketään haittaa. :-)
Mitäs luulette, nouseeko syke kun noita kiipeää? Jos juoksisin niitä niin veikkaan sykkeen nousevan sellaiselle 175 tasolle eli aika lähelle maksimia. Meinaan kokeilla asian, lupaan ja vannon, kautta kiven ja kannon. :-)
Eilen mun työkaveri sanoi, että olen hänen idolinsa. Se oli ehdottomasti kauneinta mitä mulle on sanottu. Kiitos <3
Mitä kaunista/kivaa te olette kuulleet viime aikoina? Entä onko tullut luvattua mitään vaikka ei olekkaan Uusi Vuosi. Saa kai sitä muunakin aikana itselleen luvata vaikka mitä. Eiks vaan? :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti