perjantai 18. maaliskuuta 2016

Kuntoilija-ihme kyläilemässä

Nyt en haluaisi aloittaa postausta dieetti kuulumisilla, sillä haluan hetkeksi unohtaa koko dieetin. Homma ei ole edennyt ollenkaan niin kuin alunperin ajateltiin. Tässä se taas tuli huomattua, että ihminen ei ole kone ja hänen kroppansa ei aina reagoi odotetulla tavalla vaan jollain aivan muulla. Jollain järjenvastaisella, fysikaalisella ihmeellä. Kuten nyt mun tapauksessani. Syön vähemmän kuin kulutan, treenaan paljon ja kulutan sen takia myös paljon ylimääräistä ja miten tähän reagoi kroppani. Nostamalla painoa!! Tää tuntuu jo niin uskomattomalta ja järjen vastaiselta etten halua enää edes ajatella asiaa!!

Onneks mulla on Valkku joka miettii asioita mun puolesta ja mun kanssani. Yhdessä tultiin tulokseen, että nyt ei vaaálla käydä ainakaan kahteen viikkoon jotta ei siitä tule stressiä. Selkeästi stressasin vaakaa, tuleeko pudotusta vai eikö tule. Ja kun stressaa niin sehän lisää stressihormonia ja sehän taas vaikeuttaa painonpudotusta. Noidankehä siis valmis. Niinpä me siis päätimme, että ainakaan kahteen viikko ei painoa katsota. Teimme myös ruokavalioon taas pieniä muutoksia, saa nähdä auttaako ne yhtään. 

Dieettiä jäljellä vielä 5,5 vkoa. Ihmeellisiä tuloksia emme voi enää odottaa tapahtuvaksi, mutta päätimme olla tyytyväisiä jokaiseen grammaan jotka pois saamme, teemme tätä kuitenkin terveys edellä. Emme halua rasvaa pois hinnalla millä hyvänsä, koska en ole menossa kisaamaan, en nyt enkä koskaan. Saan ja voin olla siis rasvaisempi kropaltani. :-) Ja ei sitä nytkään hirmuisia määriä ole, on siellä kropassa kivasti lihaksiakin. :-)




Ehkä seuraavaksi kokeilemme tätä konstia jos ei nää muutokset tuota tulosta. :-)



En halunnut aloittaa dieettikuulumisilla ja sillä tietty sitten aloitin. Jatketaan kuitenkin jollain muulla. :-)

Olen/olemme tän viikon lomalla ja maanantaina lähdimme ajelemaan Kokkolaa kohden. Matka on pitkä, vielä pidemmäksi sen tekee se, että haluan itse ajaa koko matkan, koska olen vakaasti sitä mieltä, että MÄ olen parempi kuski. :-) Sitten kun ihminen syö kuusi kertaa ja juo vettä vähintään kolme litraa  päivässä, niin voitte vaan kuvitella kuinka usein joutuu pysähtelemään. Oikein arvattu, todella monta kertaa. :-)



Tässä me oltiin matkalla. ihan sovussa loppuun saakka. <3



Ukkokultakin sai välillä syödäkseen :-)

Musiikkia kuuntelimme alussa vuorotellen, puolen tunnin vuoroissa. Kun tuli Ukkokullan vuoro, niin jännityksellä odotin mitä sieltä on tulossa. Ensiks soi Juice, ok, menetteli, varsinkin kun ei ole aikoihin sitä kuunnellut. Seuraavalla Ukkokullan vuorolla alkoi kuulumaan Eppu Normaalia, se ei sitten enää ollutkaan ihan ok. En ole koskaan välittänyt heidän musastaan. Vaihdettiin Sanniin, hän menetteli. Mun vuorolla kuunneltiin kunnon musaa kuten Mozartin kuolinmessua, Vain elämää ekaa tuotantokautta sekä James Bluntia :-) Muutama vaihto ja aloin kuuntelemaan kuulokkeilla. Ei meidän musamaku kohtaa vaikka me kuinka yritettäis. :-) 

Mitä olen lomallani tehnyt? No ihan sitä samaa mitä teen normaalistikkin eli käynyt treenaamassa. 

Varmasti monet ajattelee, eikö sitä koskaan voi jättää treenejänsä väliin, onko lomallakin pakko käydä salilla? Ei, ei todellakaan ole pakko mennä, kuka mua sinne pakottaisi?? Ei mun Valkkuni mua sinne aja, ei hän anna piiskaa eikä sapiskaa jos en sinne menisi tai jättäisin lenkkini väliin. Ei tietenkään antaisi, koska ei se häneltä ole pois vaikka en treenaisi enää koskaan tai söisin mitä kiinni saisin tai heittäisin muutenkin läskiksi projektini Elämäni kuntoon 50-vuotiaana. 

Pahoillaan hän varmasti siitä olisi, mutta ei se todellakaan häneltä tai muiltakaan pois olisi. Vaan ihan multa itseltäni. Ja mua ei piiskaa salille ajatus, että pakko saada itsensä kuntoon, pakko saada rasva palamaan, pakko liikkua jotta voisin sitten syödä jotain sen edestä. Ei, ei tosiaan vaan mä menen sinne koska mä nautin siitä. Mä nautin hikoilusta, mä nautin kivusta (terveestä kivusta), mä nautin tuloksista mitä mä näen ja mitä mä koen (esim uusi kyykkyenkka). Mä nautin lenkkeilystä, mä nautin ulkoilusta, mä nautin liikunnasta. Se on se MUN juttu. Mä haluan antaa kaikkeni, kokea onnistumisen iloa kerta toisensa jälkeen, ylittää itseni! Sitä tunnetta ei voita mikään (höpö höpö, tottakai voittaa..), mutta joo, eiköhän se pääasia tullut jo selville. :-)










Ollessani Kokkolassa salilla, otin siellä kuvan jossa crossasin ja laitoin sen samalla faceen. Ystäväni sitä ehti kommentoida samantien. Hän laittoi, että näytä niille Kokkolalaisille miten treenataan ja vastasin, että näytin jo. Porukka tuijotti mua siellä salilla, kuin olisin avaruudesta tipahtanut heidän keskellensä.  Ja ehkä mä putosinkin, ei voi tietää. :-)

Ai, että mä rakastan näitä idioottimaisia ilmeitäni!! :-)



No, en sitten ehtinyt edes faijalla takaisin, kun hänen veljensä eli setäni oli jo ehtinyt soittamaan ja kysynyt, että onko sun kuntoilijaihme tyttäresi kylässä? Hän on käynyt salilla näyttämässä Kokkolan miehille miten puntteja nostetaan. :-) Naurustani ei meinannut tulla loppua. Tässä se nähdään että kaikki on yleistä tietoa kun sen faceen laitat. :-) Helsingissä saakka tiedetään heti, että Kokkolassa ollaan  ihmetelty kun Helsingin täti tuli näyttämään miten rautaa nöyryytetään. :-)

Kävin myös aamuisin sauvailemassa Kokkolassa, muiden vielä nukkuessa. Mä niin nautin ulkoilusta heti aamusta,  mikään ole parempaa kuin raikas ilma, auringon pilkahdus puiden takaa ja hiljaisuus. Ai mikä hiljaisuus?? Hiljaisuudesta kaukana, kun soitan musaa täysillä. :-) 



Kokkola on kiva kaupunki joo, mutta he eivät ainkaan ole ansainneet mitään vuoden kaupunki titteliä. Tiet niin liukkaat, ei hiekan jyvästäkään missään. Sai todellakin kävellä pakarat tiukkana ja varoa kaatumista. Ihan kamalaa. Toiset tiet oli ihan sulat ja sitten seuraava saattoi olla ihan jäässä. Seuraavana aamuna oli jo helpompaa, kun edellisenä päivänä mollotti aurinko koko päivän ja sai sulatettua hiukan teitä. :-)



Eilen me palasimme jo kotiin. Ja nyt olin huomattavasti viisaampi jo lähtiessä. En juonut kahvia ennen lähtöä, matkalla yritin olla mahdollisimman paljon juomatta (ihan kamalaa kun suu oli ihan kuivana) ja tällä tavalla pääsimme vain kahdella pysähdyksellä kotiin saakka. Olin tosi juuri ennen lähtöä syönyt joten ei heti tullut nälkäkään. Matkalla söin kerran ja kun kotiin pääsimme niin söin heti. Mutta matka taittui melkein 1,5h nopeammin kuin mennessä. :-)

Näin siinä sitten saattaa käydä, kun yrittää näppärästi syödä autossa. :-)


Tänään mulla on viikon ainoa treeni Valkun kanssa ja ne on tietenkin jalkatreenit. Ja koska treenataan jalat niin myös syödään sinä päivänä enemmän heti aamusta lähtien. Puuro olikin tänään sitten melkeinpä puolet isompi kuin normaalisti ja riisit ennen treeniä ja heti treenin jälkeen ovat myös isommat. Ja koska riisiä ei ollut valmiina, piti sitä alkaa keittämään. No, miten käy kun entisellä kokilla on kiire samaan aikaan kirjoittamaan blogiaan ja keittää sitä riisiä? No, saatatte arvatakkin ettei kovin hyvin. Tais olla eka kerta, kun keitin veden pohjaan. Pinaatti sentäs ei ehtinyt kärähtämään ja sekin oli ihan Ukkokullan ansiota. :-)



Viimeksi jo vähän vihjailin, että olen menossa tekemään jotain mitä todennäköisesti tulen katumaan. Varasin itselleni treenin entisen asuinpaikkani paikalliselta kuntosalin pitäjältä. Gym-72
Olen menossa pääsiäismaanantaina saamaan selkääni kirjaimellisesti. Jos haluatte tutustua nuoreen kehonrakentajaan joka tehnyt kaiken aina itse, ei ole ollut valmentajia sanomassa mitä tehdä tai jättää tekemättä, kaikki on opittu oman kantapään kautta, niin voitte käydä katsomassa hänen videoitaan youtubesta. Pauli Pöyhiä
Mä arvostan suuresti tuollaista määrätietoisuutta, hän tietää mitä haluaa, miten se saavutetaan, mitä sen eteen tarvitsee tehdä töitä. Ja joka päivä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen hän tekee töitä sen yhden päämäärän eteen. Ihailen suuresti! ! 

Ukkokulta otti muutaman kivan kuvan koiruuksista. Koirat (faijan ja meidän) eivät juurikaan välitä toisistaan vaan välttelevät toisiaan parhaan kykynsä mukaan. Tässä sitten tulos. Toinen ei uskalla tulla huoneesta ulos, kun toinen makaa tientukkona. :-)







Nyt valmistautumaan tuleviin kyykkäilyihin. Saa nähdä miten suoriudun, kun olen eilen istunut 6,5h autossa. Paikat varmaan vieläkin ihan tukossa. Mutta asenne ratkaisee ja sitä multa ei ainakaan puutu!! Tulta päin vaan!! :-)

Nauttikaa elämästä, nauttikaa liikunnasta, nauttikaa auringosta ja kevään tulosta!! 

Ja päivän naurut sain tästä. Hetki meni miettiessä, mutta tulihan se valaistus taas. :-)










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti