Mihin tekosyitä tarvitaan?

Olen tässä tehnyt taas suurta pohdintaa ja miettinyt otsikon aihetta. Mihin tosiaan tarvitaan tekosyitä? Eikö sitä voisi sanoa suoraan jos jokin ei asia ei nappaa, miksi keksiä erilaisia selityksiä? Ja kun yrität selittää itsellesi syitä miksi et jotain voi tehdä niin eikös se ole aika säälittävää? 
Mä olen mestari keksimään tuhat selitystä kaikelle, eriasia onko ne edes vähänkään uskottavia. Mutta sehän riittää, että sä itse uskot selityksiisi, sama mitä muut miettivät. :-)

Mistä tämä tuli mieleeni? No juoksemaan lähdöstä. Kerroin aiemmin siitä täällä, innostani aloittaa.. MunTreenari

Aloitinhan minä ja kas kummaa niin lopetinkin melkein yhtä nopeasti. No miks lopetin? Koska eka mä tulin kipeeks, sitten mä olin terve. Sitten oli liukasta ja sitten oli märkää ja välillä taas kuivaa. Sitten oli pimeää ja sitten oli valoisaa. Sitten oli liian nälkä tai olin just syönyt. Sitten hiersi kenkä ja sitten se ei hiertänyt... Mä voisin jatkaa tätä vaikka kaksi sivullista, mutta eiköhän tää tullutkin selväks. :D
Mä keksin jatkuvasti syitä miksi en voi mennä ja tunnen itseni jo aivan idiootiksi. Se tunne tietty on vakituinen olotila muutenkin eli ei se kovastikkaan eroa normaalista. 

Mutta mä jäin oikeasti miettimään tätä kun mieheni sanoi, että miks sä aina keksit noita tekosyitä. Miks en tosiaan vaan voi sanoa suoraan ettei kiinnosta tai ei huvita. No, seuraavaks kun pitäis lähteä niin pidän itselleni puhuttelun jos meinaan asiasta lipsua. Sellainen nurkkaan siitä puhuttelu. Pysy siellä nurkassa seisomassa kunnes osaat antaa kunnon selityksen. Katotaan kauanko joudun seisomaan siellä. :D
Ja jos ei tämäkään auta niin siirrytään järeämpiin konsteihin, sellaisiin hae risu niin saat sillä persiillesi tai saat korvatillikan konsteihin. Jos siis näette mua jossain silmä mustana tai perse hellänä niin johtuu vain siitä, että olen pitänyt puhutteluja itselleni. :D

Olen varmaamkin kertonut ja jos en ole niin jokainen varmaan on ainakin arvannut, että kuljetan töihin aina omat eväät. Vuoden aikana olen tainnut pari kertaa käydä henkilöstöravintolassa syömässä. Tällä viikolla päätin ollessani oikein oikein hyvällä tuulella, että huomenna ilahdutan ihanalla seurallani työkavereitani ja menen heidän kanssaan syömään. Olin katsonut ruokalistaa, että tarjolla on ruiskuorrutettua kirjolohta joka oli maidotonta. Kotona illalla asiaa hehkutin ja laitoin vain välipalaeväät valmiiksi.
Kuinkas sitten kävikään. Aamulla töissä vielä katsoin ruokalistaa ja hykertelin, että pääsen "ulos" syömään. Jumankekka, ruokalista mitä olin edellisenä päivänä katsonut oli viime viikkoinen ja nyt tarjolla oli ahvenmureketta ja ei todellakaan sellaista jota voisin syödä. Voitte arvata ettei kellään jäänyt epäselväksi kuinka mua otti päähän. Mitä mä nyt söisin? Koska syömättä mä en voi olla, koska kukaan ei voi olla seurassani jos en saa säännöllisesti apetta!!

Vaihtoehtoina oli hakea kaupasta jotain tai mennä sinne ruokalaan syömään kasvispihvejä. Päädyin niihin pihveihin jotka eivät olleet sitä mitä listalla luki vaan ne oli valmiita porkkanapihvejä jotka oli päältä kuivia ja sisältä märkiä. Toivottavasti työkaverit nauttivat seurastani koska hetkeen he eivät tule mua siellä näkemään. :D Tästä opin sen, että älä ikinä, ikinä jätä eväitä kotiin. Ota ne vaikka varmuuden vuoksi mukaasi. Ja pakkaa evääsi itse ettei tule tälläisiä ylläreitä. :D

Olen tässä ehtinyt muutamat treenitkin vetäsemään sitten viime kirjoituksen. Viime lauantaina kävin Juhan kanssa tekemässä taas mahtavan jalkatreenin. Ennen sinne menoa kuulin, että siellä oli jokainen tehnyt enkkojaan kyykyssä ennen mua ja itselleni tuli pienet paineet. :-) Juha laittoi sitten minutkin boxi-kyykkäämään ja kas kummaa huomasin tangossa olevan yhteensä 85kg painoa. Sain sen 3x ylös, eka oli hieno, toka ei niinkään hieno ja kolmas oli jo aivan surkea. Mutta jumankekka, mä kyykkäsin jo 85kg. Sitä iloa ei multa kukaan saanut vietyä, perkele että mä tunsin itseni  ihan mestariksi!! :-) 

Tässä hommassa on niin tärkeää se ettei vertaa itseään toisiin vaan kilpailee ainoastaan itseään vastaan. Aina tulee heitä jotka tekevät vieläkin isompia tuloksia, mutta mitä väliä. Ollaan ehkä eri kokoisia, toinen treenannut enemmän, toinen vähemmän jne. Pitää osata olla aidosti iloinen toisen puolesta ja samalla lailla omastakin. Vain sä itse teet sen kehityksen itsellesi, ei sitä työtä kukaan sun puolestasi tee!! 

Treenit meni Juhan kanssa kaikin puolin hyvin, hän on ihminen joka vaan niiiin osaa asiansa. Viimeiseksi teimme hack-kyykkyä ja lopuks mä romahdin lattialle sieltä. Siellä lattialla maatessani sanoin: "Nyt mä en Juha tee sun kanssas enää yhtään mitään." "Joo ei tarvikkaan, tää oli tässä." Hän joutui nostamaan mut sieltä lattialta, hän tosiaan on mies joka osaa viedä naiselta jalat alta. :D :D

Sain Juhalta terkkuja ;-)

Kävin treenaa myös Pasin kanssa tällä viikolla. Nyt oli vuorossa taas penkkipäivä ja nyt jaksoin penkata 37,5 kg:lla. Ei kilot ole suuria, mutta kuten just sanoin niin kilpailen vain itseäni vastaan. Ja koko aika ne sieltä nousee, taas tuli 2,5kg lisää. Ei ihan vielä mestari olo, mutta hyvä fiilis kuitenkin. :D

Teimme myös olkapäitä ja käsiä. Sainkin kuulla pattia olevan hyvin ja olkapäissä alkaa suonet näkymään. En tiedä onko se nyt niin hienoa, mutta siltä Pasi sai sen kuulostamaan joten on se varmaan hienoa. :D Nyt jatketaan töitä ja katsotaan missä me ollaan vaikka elokuussa. Voisin vaikka laittaa vähän kehityskuvia seuraavaan postaukseen (jos muistan) :-)

Olen mä itseksenikin treenaillut. Eilen vapaalla ollessani heräsin aikaisin ja menin salille jo klo 8. Siellä oli jotkut eläkeläisten kokoontumisajot varmasti koska pappaa oli kuin pipoa. Minähän en antanut asian itseäni häiritä vaan aloin tekemään vetojani. Kun latasin tankoon 80kg (eli painoa silloin yhteensä 100kg tangon painaessa 20kg) niin oli siinä herroilla hetkeks muutakin ihmeteltävää kuin se juuston hinta kaupassa. :D :D Ja varsinkin kun aloitusasento on suoraan kuin parhaimmasta miesten lehdestä. Onneks ei ollut sentään trikoot revenneet. :D :D

Kävimme tässä mieheni kanssa kaupassa etsimässä hänelle farkkuja. Minä yleensä niitä etsin ja kiikutan sitten hänelle sinne sovituskoppiin. Niin siis teimme tälläkin kertaa ja mitäs samalla löysinkään? Isoimmat housut mitä olen eläissäni nähnyt. Tämä ei todellakaan ole mollausta isoja ihmisiä kohtaan vaan tämä oli suurta ihailua, että sen kokoisia housuja saa ostettua ja vieläpä ihan perus prismasta. Anteeks ja pahoittelut jos tästä loukkaannutte, mutta halusin senkin uhalla pari valokuvaa niistä. Oli ne meinaan komiat!! 

Muistatteko kun kerroin mun uusista kuulokkeista? Jos ette niin täältä voi hakea muistin virkistystä. :D 

Mikään ei ole niin viisas kuin ihminen..

Tuunasin siis kuulokkeeni uuteen uskoon voidakseni käyttää niitä. No eihän ne tietenkään sitten pysyneet enää päässä "kankaan" ollessa niin liukasta matskua. Niinpä kuulokkeet jäivät käyttämättä ja koska ei niitä kukaan huolinutkaan niin jäivät raukat jonnekkin nurkkaan häpeämään!! 

Tätä taas kerran kirottuani ääneen kysyi poikani mikset käytä pipoa salilla ja sitten ei kuulokkeet kutita korvia. No hei, miksen mä tätä ollut tullut ajatelleeksi. Ehkä sen takia että pipo on liian paksu ja pää hikoaa liikaa (kuka käskee karvahattua laittamaan??). Mähän keksin, että mä käytän sellaista tuubia päässä ja sitten ei kutita. Mulla on parikin sellaista, mutta eihän ne tietenkään sopineet mun tyyliini vaan sellainen piti lähteä ostamaan. Niinhän mä menin ja ostin sellaisen värikkään Buffin joka oli oiken sellaista kosteuden siirtävää matskua. Ja tietty heti salille kokeilemaan sitä kuulokkeiden kanssa. Ja ei varmaan tarvi edes kertoa koska arvaatte sen muutenkin, mutta se saakelin huivi ei tietenkään ollut PUUVILLAA ja se tietty kutitti korvia niin että teki mieli raapia ne päästä. Oi miks, miks mä en voi koskaan ajatella asioita loppuun saakka!! Menin siis täysin ojasta allikkoon muistamatta miksi edes tarvin koko huivia!! Arrrgggh, että mä olen välillä niin yksinkertainen että itkettää!! :D

No, sitten taas keksin. Mähän käytän pantaa päässäni ja sitten asia toimii. Ja ei, tällä kertaa mä en mennyt kauppaan ostoksille vaan ihan kaivoin kaapistani pari pantaa ja nyt meinaan toimii kuin junan vessa. Ei kutita, kuulokkeet pysyy päässä ja pappojen jutut ei häiritse treenejäsi. Joskus pitää lyödä päätä seinään usemman kerran jotta tajuaa jotain. :-)

Tässä pari tyylinäytettä asiasta. 

Nyt toimii ja hyvin pysyy päässä. :-)

Mieheni osaa todellakin välillä yllättää mut. Olen tässä yhteisen 8,5-vuoden aikana kysellyt häntä mukaani salille lukemattomia kertoja ja aina vastaus ollut sama, ei kiitos. Mikä mut nyt saikaan taas kysymään, en tiedä, mutta meinasin tippua persiilleni kun vastaus olikin tällä kertaa myöntävä. Mutta hän ei lupaa siellä jatkuvasti ravata eikä mitään kummempia siellä tehdä. Muruseni, riittää että tulet varmistamaan mun penkkiä ja kyykkyä ja otat ehkä pari valokuvaa silloin tällöin. :D Tämä sopi molemmille. Niinpä siis hakemusta vääntämään saadaksemme hänelle jäsenyyden salillemme. Sali jossa käyn on tietyn verran jäseniä ja siellä johtokunta päättää paljonko otetaan uusia. Uusia ei usein oteta koska  jäsenmäärä halutaan pitää suht pienenä. Se on sellainen talkoo hengellä vedettävä yhdistysmeininki ja hinnat on enemmän kuin edulliset ja tilat ja laitteet hyvät. No, hakemus meni ja nyt tuli vastaus. Seuraavan kerran uusia jäseniä otetaan tammikuussa -16. Joten se siitä innostani. :-/ Kummasti taisin minä olla se jota asia enemmän harmitti. ;-)

Mutta sain mä muruseni mun kans kävelylle. Siitä pitikin nauttia koko ajan edestä, koska yhtään ei voi ennustaa koska seuraava kerta koittaa. :D Huomaatteko intoni ja hämmästyneen ilmeeni??

Nyt en jaksa kirjottaa enää yhtään. Varmasti jäi taas paljon sanomatta, mutta pitää yrittää muistaa seuraavalla kerralla sitten. Toivottavasti jaksoitte tänne saakka. :D

Kaikille hyviä treenejä, työviikkoa ja kaikkea muutakin hyvää. Muistakaa, että kaikella on tarkoituksensa, aina sitä ei vaan heti tajua. ;-)