16 vkoa dieettiä ohitse

Rakas päiväkirja, kuudentoista viikon dieettini on tullut päätökseen. Ajatuksena oli jo alusta saakka, että dieetin pituus tulee olemaan sen 16 vkoa, mutta matkan varrella ajatus jo hiukan hämärtyi ja kysyessäni jossain vaiheessa asiaa Valkulta oli vastaus, että katsellaan. No, tähän päätimme lopettaa ja tulokseksi saimme -5,1kg ja centtejä lähti yhteensä 34cm eli olen enää 127cm pitkä. :-) Ukko-kultani tuntevat arvaavatkin, että toi vitsi oli hänen suustaan. :-)

Dieetti oli ihmeen helppo toteuttaa syömisen osalta vaikka tuloksien osalta ei niinkään. Alussa kun oli niin takkuista, että tuntui ettei siitä tule mitään. Muutokset oli pieniä ja paino jymähti välillä moneksi viikoksi kunnes taas lähti liikkeelle. Taas tuli painoa takaisin ja alkoi vanne kiristämään päätä. Sitten yhteisestä sopimuksesta laitoimme vaa´an nurkkaan ja siellä se saikin olla seuraavat kolme viikkoa. Se auttoi sekä painoon, että päälleni ja tuloksia alkoi tulemaan. Ensimmäisen 10vkon aikana tulokset oli vähäisempiä kuin viimeisten kuuden viikon aikana, jännää vai mitä? No, samapa tuo, mutta nyt se on ohitse ja ruokaa on jälleen hiukan enemmän. Hyvin maltillisesti määrä nousi, itseasiassa vain aamupuuroon tuli hiukan lisää sekä lounaan riisi/pasta/peruna osastolle sekä prodejauheeseen jota käytän aamulla sekä aamupäivän välipalalla. Näin vältymme hiilaripöhöltä joka väistämättä tulee jos lisäämme nopeasti hiilaria. Tarkoitus on jatkossakin pitää kunto siistinä eli ei samoja kiloja takaisin kiitos. Ei dieettaaminen sentään niin mukavaa ole, että samoja kiloja haluaa usein tiputella. :-)

Sain myös uuden treeniohjelman. Luin sähköpostiani koiraa ulkoiluttaessani ja samalla hymyilin ja hymisin itsekseni kuin kissa lämpimän uunin päällä. Jos joku vastaantulija olisi kysynyt mikä noin hauskaa on, niin olisivatko ymmärtäneet jos olisin vastannut, että tässä uutta treeniohjelmaani luen. Tuskinpa olisivat. :-) 
Joka kerta kun saat uuden ohjelman tai ruokavalion niin sitä odottaa kuin lapsi joulua. Pieni jännitys mahanpohjassa avaat postin ja kurkkaat varovasti mitä se sisältää. Onko mukana sun lempiliikkeitä vai jotain mitä et niinkään haluaisi tehdä, mutta teet kuitenkin kun paperissa niin seisoo. :-) Ite en joutunut pettymään millään muotoa, en todellakaan. En olisi malttanut odottaa pääseväni kokeilemaan, mutta pakkohan se oli odottaa. 

Ohjelma olisi saattanut olla esim. tälläinen. Tämä kuva on kuitenkin napattu netin ihmeellisestä maailmasta. :-)

Kävin sitten tiistaina korkkaamassa uuden ohjelmani joka alkoi rinta, hauis, olkapää jaolla. Just tälläistä jakoa mulla tuskin on ennen ollutkaan, en ainakaan muista olleen. Ihan miten vaan, tunteella mentiin ja tekemisestä nautittiin. :-)

Rinnalle tein ensin rintapunnerruskonetta. On masiina jossa eka laitat painoa määrään x ja sitten vielä ruuvaat napista lisää painoa. WTF?? Miksi pitää tehdä niin vaikeaksi? Painopakka pitää olla helposti lähestyttävä, tajuttava ja säädettävä. Nyt meni vähän sarjat painojen hakemiseksi, mutta ens kerralla tiedän ladata heti alkuun kunnon lukemat siihen. Tän kanssa tein superina hauista taljassa. 

Seuraavaks oli vuorossa tasapunnerruskone ja hauis istuen vinopenkissä. Perussettiä. Odotan milloin saan lisätä punnerruskoneeseen lisää painoa, nyt siinä oli 15kg:n kiekot. Hauis meni 7kg:lla, seuraavaks rohkeasti isommat painot. 

Sitten oli vuorossa vielä ristikkäistaljassa rintaa ja tuplahauista. Siinä vaiheessa oli paikat jo vähän osumaa ottaneet ettei ihan puhtaita sarjoja meinannut enää tulla. :-)

Näiden jälkeen oli olkapäiden vuoro. Triplasarjaa kolmella liikkeellä ja meitsi suorastaan ulisi ja ravasi pitkin salia kun poltto olkapäissä oli niin makoisa!! Tän jälkeen oli seuraavan triplasarjan vuoro ja sen jälkeen yrittäessäni laittaa pitkähihaistani takaisin päälleni ei siitä meinannut tulla yhtään mitään!! :-)

Näin oli treenit saatu tehtyä ja tein vielä ylämäkikävelyä juoksumatolla. Koska olin taas laskenut ajan täysin väärin ei ollut tarpeeksi aikaa jäädä siihen matolle vaan oli juostava suihkuun ja siitä vielä syömään, koska menin salilta suoraan Bettinan hierottavaksi.

Tällä kertaa hieronnassa oli vuorossa jälleen jalat. Tarkoituksena oli aluksi hierotuttaa selkä, mutta koska olin juuri hetki aiemmin treenannut yläosaa ei sen hierotuttamisessa olisi ollut mitään mieltä. Niinpä siis otettiin jalat. Mulla on takareidet hyvässä, elastisessa kuosissa, mutta kun mennään säärien etuosaan, etureisiin ja lähentäjiin niin ei ole itku kaukana. Ne on joka kerta aivan tukossa. Niin siis tälläkin kertaa. Mutta nyt Betsku sai lähentäjääni venytettyä sen verran, että se oikeasti tuntui. Sen jälkeen sen kanssa on ollut taas piirun verran helpompi elää. :-)

Kävin tällä viikolla myös työfysioterapeutilla ja sain kuulla jotain yllättävää. Meinaan, että meitsin oikea pakarapoimu on alempana kuin vasen. Tää oli niin tärkeä tieto, etten edes tiedä miten olen tullut toimeen ilman tätä tietoa. :-)
No, sanoi myös, että oikea jalkani saattaa olla himppasen lyhyempi kuin vasen ja sen takia poimukin roikkuu alempana. Mutta se mikä oli oleellisinta siellä käynnissä oli saada kuulla mistä todennäköisesti johtuu lähentäjä/nivusen kivut. Kipuni johtuvat ehkä/toivottavasti siitä että lonkan seudun lihaskalvot ovat liian kireät eli siellä ei ole lihaksille tilaa. Siis mullahan olisi tietenkin huomattavasti massiivisemmat jalkalihakset jos niillä vain olisi ollut tilaa kasvaa, mutta eipä ole ollut. Raukat joutuneet ahtaudessa elämään joten ei kai ihme, että alkaa ärsyttää ja siten kalvoilla alkanut hermo kiristymään joka näkynyt kipuna. Selvää pässin lihaa tämänkin juttu. :-)

Onko tämä pässi selvä?? 

Miten mä nyt saan pässinlihat toimimaan? Venyttelen, venyttelen ja hieron pallolla ja rullailen rullalla ja mikä kauheinta, menen hierojalle avauttamaan lihaskalvot. Se jos joku tulee tekemään kipeää, saatan jo nyt paskoa housuuni pelkästä ajatuksesta!! :-) Tällä kertaa menen Ernolle hierottavaksi, hän vastaanottaa Mayorsilla. Valkku häntä aina suositellut, mutta en vielä ole kokeillut hänen taitojaan. Mutta hän saa kunnian avata kalvoni, se onkin suuri kunnia. Ajattelin etten mene Antille jolla yleensä käyn hieronnassa. Jos sattuu liikaa ja tulee huudettua jotain pahasti niin ei mene sitten Antin kanssa välit. :-)

Venytellen pysyy paikat vetreänä, tietää hän.  :-)

Pääsin yllättämään olkapää/ojentajatreeneissä Valkkuni. Teimme dippikonetta ja nyt meni 60kg:lla. Sanoin, että on muuten saman verran mitä painan niin kysyi saatko tehtyä dippejä omalla painolla? Polleena tietty heti sanoin, että tottakai saan. Luulin hänen tarkoittavan penkin reunalta tehtäviä dippejä. Ehei, hän veikin mut dippi härvelin luokse ja sanoi, että anna mennä. 

Aloin heti perumaan sanojani, en mä tuohon pysty. Mutta mä kokeilin, enhän voinut tietää pystynkö siihen ellen kokeile. Niin mä sitten aloin tekemään ja niitä meni kahdeksan. Olimme molemmat varmasti yhtä yllättyneitä asiasta. :-)

Valkku kysyi miksi olen pimittänyt häneltä tälläisen tiedon/taidon? Nyt olemme tehneet kevennetysti koneella ja olisin pystynyt tekemään sitä omalla painollakin. Vertasi sitä niin, että olemme opetelleet uimaan kahluualtaassa vaikka olisimme voineet olla koko aika syvässä altaassa. Mielestäni hauskasti sanottu. :-)
No mutta, en tiennyt itsekkään pystyväni tuohon joten olimme molemmat aivan yhtä ihmeissämme! :-)

Sattui sen treenin päälle pieni haaveri joka pelästytti molemmat aika tavalla. Kokeilin uutta vatsalihasliikettä 5kg:n levypainon kanssa. Koska se ei tuntunut missään pyysin antamaan 10kg:n levypainon mulle. Sen sain ja samantien muljahti oikea olkapää/käsivarsi oikealle ja paino olisi tippunut päälleni ellei Valkku olisi saanut otettua sitä itselleen. Hyppäsin pystyyn, ravasin pitkin salia ja kirosin ja manasin ja ulisin! Valkku juoksi hakemaan kylmää joka sattui olemaan pakastemansikoita. :-) Niitä sitten painoin kipeään kohtaan. Bettina sattui olemaan paikalla ohjaamassa asiakastaan ja hän tuli samantien kans tutkimaan kättäni. Kokeili, että nivelessä ei ollut vikaa joten lihasvammasta oli kyse. Salilta lähtiessäni kävin heti apteekista hakemassa Buranaa jota nappasin pari kpl. Illalla, seuraavana päivänä ja vielä tänäänkin olen sitä ottanut. Nyt käsi jo huomattavasti parempi joten selvisimme säikähdyksellä. Pelästyin todella pahasti koska aikoinaan mulla on mennyt vasemmasta olkapäästä hauislihas ja sen selvittämiseen meni melkein kaksi vuotta. Koko sen ajan sitä särki enemmän ja vähemmän. Joten aikamoiset kauhukuvat pyöri mielessäni!! :-)

Tänään tein sen mitä olen jo hetken suunnitellut, mutta toteutus ei aina välttämättä ole omissa käsissä. Eli korkkasin rullaluistelukauden. Sitä kun ei voi sateisella ilmalla tehdä. Ukko-kulta lähti fillarilla mukaan ja onneks lähti. Meinaan heti ekassa mäessä meinas tulla tapaturma, yks rengas lopetti pyörimisen. Sinne väliin oli mennyt kivi ja oli heti saanut mukavan uran tehtyä renkaaseen. :-/ No, sain jatkettua matkaa ja olipa muuten kivaa. Nyt huomaa niin hyvin kuinka hyvä kunto  mulla on. Joka vuosi on luistelu ollut henkihieverissä menoa, koska kunto loppunut kesken. Nyt en juurikaan edes hengästynyt vaikka syke oli sellaiset 155 hyvin paljon ajasta. Aivan mahtava tunne!! Nyt ilmojen salliessa meinaan suorittaa sykkeenkohotukset luistellen, enpä kotona enkä salilla meinaa niitä hikoilla. :-) Potkupyörä pääsi taas tänään tallista, sitäkään ei viitsi sateella potkia. Nyt onneks taitaa olla kesä tulossa tai ainakin kuivempi kevät. :-)

Nyt alkoi neljän päivän vapaa, en valita. Näistä päivistä tulee mahtavia, huomenna aloitan salilla selkä/takareisi treenin saaden seurakseni Maijan. Tiistaina Bettinan hieronta ja lekuri sen perään. Keskiviikkona Valkun kanssa hauskan pitoa ja torstaina taas ystävän kanssa Tampereelle. Perjantaina sitten taas treeniä kera Valkun ja viikonloppuna pääsee lepäämään töihin. Mahtava viikko tulossa. Nauttikaa auringosta, niin minäkin teen. :-)

Kannustetaan toisiamme aina vaan parempiin suorituksiin! :-)