keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Myönnän, olen stalkkeri :D

Tai en sanan varsinaisessa merkityksessä ehkä, en myönnä ainakaan :-) 

Vainoamine eli vaaniminen, eli slangissa stalkkaaminen (engl. sanasta stalk) tarkoittaa jonkun ihmisen ja tämän toiminnan luvatonta seuraamista hyväksikäyttämällä erilaisia teknisiä (tietokonepuhelinposti, rekisterit,tiedotusvälineet) ja muita keinoja (sosiaaliset verkostot, fyysinen seuranta).



Kaupassa käydessä tulee usein katsottua kanssa ihmisten ostoskoreihin ja kärryihin. Mitä sieltä löytyykään? Varsin usein kori on lastattu täyteen eineksiä, limpsaa, sipsiä ym. Ja kun taas katsoo korin kantajaa niin ei korin sisältö enää kovastikkaan ihmetytä. ;-)

Ihmisten näkee ostavan paljon valmisruokaa, nykyään kun ei itse tarvitse osata enää tehdä yhtään mitään kun kaiken voit ostaa valmiina. Ihan näppärää uusavuttomille, kiireellisille ja laiskoille, mutta mietitäänkö oikeasti koskaan millä sitä omat sisuskalut marinoidaan syömällä niin prosessoitua ruokaa?? Usein ostaja näyttäisi myös olevan  mies, yksin elävä keski-ikäinen mies, naapurimaasta tuleva "raksamies" tai nuori mies (pariskunta) jotka ei joko osaa, viitsi, ehdi tai halua tehdä itse ruokaansa.



Joskus saattaa myös nähdä naisten (äitien) lastaavan kärryn täyteen kaikkea "roskaa", limpsaa, sipsiä, nuggetteja, karkkia, lihapullia ym. Käy mielessä mitä kaikkia lisäaineita ja E-koodeja lapset syökään. Ja kun ajattelee, että lihapullat tai nuggetit maksaa euron paketti niin ei ne kovin hyvistä raaka-aineista ole voitu valmistaa.
Ei itse tehty ruoka niin vaikeaa ole valmistaa etteikö siihen kykenisi tai olisi aikaa. Eihän kaikkea tarvi itse tehdä, mutta tehtäis edes jotain itse niin olisi varmasti terveellisempää ja paremmin maistuvaa ruokaa tarjolla.

Hetki sitten ollessani kaupassa setä edelläni lastasi hihnalle ehkä kolmea eri kääretorttua, paria eri kuivakakkua, jotain sacherkakun tapaista ja monia eri keksejä. Lieneekö ollut juhlat tulossa. Ite saatoin nähdä vain E-koodien hyppivän iloisesti hihnalla, ei olisi tullut mieleenikään syödä niistä yhtään mitään. ;-)

Kerran löysin kaupasta hyllyltä jonkun siihen jättämän kauppalapun. Katsoin, että mitäs minä ostaisin tän lapun mukaan. Valehtelematta yhtään, lapussa oli kutakuinkin seuraavat tuotteet:
kaljaa, limsaa, sipsiä, pizzaa, tupakkaa, banaania. Ehkä joku muukin eines, kuten makaronilaatikkoa, en muista. Mä olisin ostanut listasta banaanit, en muuta. Mieheni sanoi, että jos kaikki ostaisivat samat tavarat kuin minä niin kauppakin olisi huomattavasti pienempi.
:-)  



No, ettei tää menis taas ihan hurskasteluksi ja toisten haukkumiseksi ( se ei siis pointtina ollenkaan) niin sanon, että syön minäkin joskus jotain valmista. Jos olis tarvetta syödä verilättyjä niin tuskin ite tekisin, kyllä mä ne kaupasta hakisin. Tai jos tekis mieli raneja (ranskalaisia) niin kyllä nekin kaupan pakastealtaasta mukaan lähtisi.
En mä ole sen kummempi kuin muutkaan ihmiset, mutta valmis ruokiin en koske. 

Tänään meinaan tehdä isomman erän ruokaa pakkaseen josta sitten otan evääksi töihin. Ajatuksena on tehdä täytettyä lihamureketta, kesäkurpitsabroilerjauhelihapihvejä, tomaattisilakkaa, broilerwokkia. Eihän kuulosta vaikeilta tehtäviltä? Ei ja voin sanoa, ettei olekkaan. Eikä E-koodit hyppele ripaskaa mun ruokapöydässäni ;-)

Jos pitää ohjenuorana ajatusta, että syö ruokia millaisia mummosikin on syönyt niin sillähän pärjää pitkälle. Minun mummoni tuskin on valmisruokia syönyt, eipä sellaisia siihen aikaan ollut. ;-)










2 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus Aikkuseni. Vaikken minä mikään innokas ruuanlaittaja ole, ei tulisi mullekaan mieleeni ostaa eineksiä. No, ehkä pinaattilättyjä silloin tällöin.
    Emme laita enää ruokaa kuin viikonloppusin, kun viikolla saamme nauttia työpaikkaruokalan antimista. Se mua vähän nyppii itsessäni, että tulee tehtyä aina niitä samoja ruokia. Onhan reseptejä netti pullollaan, mutta jotenkin sitä on niin saamaton kokeilemaan mitään uutta. Ja onhan meillä tuo yksi "viikonloppuasukki", joka on ollut pienestä asti niin tirsmu, että sille on turha mitään erikoisuuksia tarjota.
    Mutta tottahan se on, että normi arkiruuan valmistus ei mitään ihmeellisiä keittotaitoja vaadi. Ja tietää todellakin mitä syö, eikä lisäaineita on tippaakaan. Ja pidemmän päälle varmasti edullisempaakin kuin einekset.

    Herkuista sipsejä me ei enää ostella ollenkaan, limpparia joskus pizzapäivinä (oma tekemä pizza :) ), mutta perjantaisin on ihan pakko saada yks tai kaks Paksu Pepeä, ne on mun herkkua tällä hetkellä. Hampaat ja suu mustana järsin Pepen menemään alta aikayksikön :) Nytkin yks Pepe mulle huutelee tuolta kaapista, mutta en syö ennen kuin tämän etäpäivän työt on tehty. Aikaisemmin tuli ostettua viikonlopuksi karkkipussi tai suklaalevy, mutta onneksi olen saanut niistä itseni irti... joskus harvoin ne vielä sujahtaa ostoskärryyn. Mutta hyvä näin.

    -Hilde-

    VastaaPoista
  2. Jäänyt kokonaan vastaamatta, sorry Hildeseni :-)
    Enhän minäkään tosiaan joka päivä viitsi laittaa ruokaa, siksi pakkanen onkin niin ihana keksintö. Ja kuten tiedät, meillä syödään molemmat eri ruokia joten sama se on mitä sieltä pakkasesta kaivaa. :-)
    Ja uusia reseptejä olen tosi laiska kokeilemaan, omasta päästä ehkä keksin jotain tai sitten syön samaa. Olen tosin ihminen joka jaksaa (onneks) syödä samaa ruokaa vaikka vuodesta toiseen. Olen esim.puolukkarahkaa syönyt jo vuosia (ainakin muutaman) ja voisin syödävarmasti seuraavat10v. Tosin nyt puolukatalkaa loppumaan, mutta olen oppinut syömään aina vihaamiani mustaherukoita. Vaikka aina olen vannonut etten syö mustaherukoita ellei mulla ole 50 astetta kuumetta. Ehkä mulla nyt sitten on, pitääpä kaivaa mittari esille :D

    VastaaPoista