torstai 13. helmikuuta 2014

Tiikeribalsamia ja buranaa

Niin vaan on händy niin kipiä, ettei sillä tehdä mitään. Olen rasvannut kyynärpäätä tiikeribalsamilla niin, että haisee joka paikka. Aamulla ennen töihin lähtöä laitoin ja tuntui, että koko junavaunu löyhkää. Mietin kumpi pahempi, haista eucalyptukselle vai paskalle. Tätä hajua ei ehkä tarvi hävetä niiin paljoa :-)

Viestittelin eilen valmentajalle mun käpälästä, mitä sillä voi tehdä. Tuli kielto tehdä sillä mitään (olisiko pitänyt pyytää kirjallisena, olisi voinut näyttää miehelle siinä vaiheessa kun pitää alkaa kotitöitä tekemään. Mulla on valmentajan kirjallinen todistus, ei voi käyttää kättä) :-) Sain valkulta treeniohjeet jossa leivotaan jalkoja, vatsaa ja selkää, ei kävellä käsillä eikä harjoiteta käsillä seisontaa. (niinkuin se nyt normisti mun ohjelmaani kuuluis tai mä edes sellaista osaisinkaan). Treenejä saa tehdä kolmesti viikossa, JOS on palautunut kunnolla, epäili että jää kahteen kertaan. Mitä mä teen kaikella vapaa-ajalla? Nyt olen parina iltana ulkoiluttanut ukkokultaa, hän on itseasiassa vapaaehtoisesti lähtenyt kanssani lenkille. Hänellä on varmasti jotain konnankoukkuja mielessään, jännityksellä odotan mitä ne ovat. :-)

Tilasin hierojallekkin ajan, jos hän saisi jotain tolkkua mun kipuun. Olen hänellä ennenkin käynyt, silloin kun kädet oli niin pahana ettei takkia saanut päälle. Suoritti trigger-hoitoa ja kas kummaa, kädet liikkui jälleen. Jos hän osaisi taas jotain taikoja tehdä mulle..




Huomenna mulla taas pt-treenit tiedossa. Just laitoin viestiä hänelle, että kädet käyttökiellossa. Vastaus oli ettei haitanne prässissä. Alkoi heti tuskanhiki valua kainaloita pitkin, mä niin romahan prässissä. Melkein kaikki muu menee, mutta sitä mä inhoan. Tai ehkä mulla on sellainen viharakkaus suhde sen kanssa, se rakkaus on vielä kyllä kadoksissa. :-)



Töissä naisten kanssa (muutaman heistä) päätimme osallistua Naisten Kympille. Yksi haluaa kävellä, me muut ei vielä olla päätetty hölkätäkkö vai kävellä. Jos haluais edes hölkätä niin nyt viimeistään pitäis alkaa harjoittelemaan. Mun juoksukuntoni ei ole koskaan ollut kummoinen, mä en vaan saa nostettua sitä. Nyt tosin painan 7kg vähemmän kuin vuosi sitten joten luulisi olevan helpompaa juosta. No, kahtellaan.. :-)





Tyttäreni tuli tänään meille muutamaksi päiväksi. Sanoi asuntonsa ja työpaikan irti, keskeytti koulunsa ja lähtee maanantaina vuodeksi Jenkkeihin. Olenko kateellinen? Kieltämättä vähän, mutta paljon enemmän olen onnellinen hänen puolestaan ja ylpeä, että menee kohti unelmaansa. Tätä hän on vuosia halunnut ja nyt pääsee unelmansa toteuttamaan. Mahtavuutta :-)

Pitäkäämme mekin unelmistamme kiinni ja pyrkikäämme niitä kohdin. Oli ne unelmat sitten mitä vain, mutta kiinni niistä on pidettävä, eiks joo?? :-)




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti