Hyvä pooooojaaat ja hyvä MÄ!!

Niin Suomen poijjaat otti pronssia. Onnea ja terkut heille, hienon työt teitte!!
Tietenkin jokainen aina odottaa, että pääsisimme finaaliin ja saisimme kultaa, mutta ei se maailma vaan pyöri niin että jokainen maa olisi finaalissa. :-) Pitäisi jaksaa muistaa, että kuinka hyviä pelaajia oikeasti on joka joukkueessa ja jokaisen joukkueen unelmana on se kultamitalli. Ja jääkiekkohan on joukkuelaji ja joukkue on yhtä hyvä kuin sen heikoin lenkki. Eikö vain? 
Ja koska kiekko on joukkuelaji niin en oikein välitä siitä, että vain yhtä kaveria nostetaan jalustalle. Joukkueena se mitali on ansaittu!!

Sen takia en oikein välitä siitä, että Selännettä hehkutetaan niin kauheasti. Myönnän, että hän on aivan ilmiömäinen ja paljon saavuttanut, mutta kuitenkin, joukkueena kiekkoa pelataan. :-)
No, se siitä ja pojille mahottomasti ja vähän lisää onnea, olette mahtavia!!

Ite tässä projektissani taas olen yksin ja teen yksin myös päätökseni mitä syön ja mitä jätän syömättä, miten treenaan (siis insentiteetti) jätänkö treenejä väliin tms. Ohjeet saan ja loput on vain itsestäni kiinni. Voin syyttää vain itseäni jos ei finaaliin ole pääsyä (verrannollisesti, EN ole menossa minnekkään kilpailuihin) ja tuloksia ei tule. Fanaattisuus ei oikein sovi mulle ja sen takia välillä tuleekin lipsuttua syömisen suhteen. Missään vaiheessa en ole vetänyt minkäänlaisia övereitä, en karkkia yhtään (olipa yllätys, olenhan ollut 2,5v jo sitä syömättä), en pullaa, en leivoksia, en dokannut, en sitä en tätä. Vaan silloin tällöin muutaman ylimääräisen cashewpähkinän ja joskus siivun juustoa. Eilen oikein pistin elämän risaiseksi ja tein kotona pizzaa. Tein gluteenittomaan pohjaan ja punnitsin jauhelihat ja hiukan juustoa päälle. Ei sallittua, mutta vaan niin pirun hyvää. :-)
Ja en meinaa ottaa minkäänlaisia huonoa omaatuntoa siitä. Haluan elää elämää jota voin kuvitella eläväni lopun ajan kun täällä luitani liikutan ja fanaattisuus ei siihen suunnitelmaan sovi :-)
Ja tämä ei ollut kenellekkään tarkoitettu loukkaukseksi, suon kaikille oman tavan edetä asiassa. :-)

Äsken kävin taas hölkkäilemässä. Nyt sykemittarikin toimi, mutta jokin henkinen yliote sillä on musta. Viimeks kun sitä ei ollut niin tuntui, että kaikki sujuu kuin tanssi ja nyt kun se oli tuntui, että katselen vaan sitä ja en mukamas jaksa mitään. Ärsyttävää!! 5km meni aikaan 40 min ja siitä lopun kävelin kun näin ystävän ja jäin hänen kanssaan juttelemaan. Ei kai niin kovin huonosti ihmiseltä joka toista kertaa vasta hölkkää vuoteen. Vai mitä olette mieltä?

Tyttäreni oli päässyt ehjänä ja turvallisesti Ameriiikkaan. Muutaman viestin on sieltä laittanut. Itse kirjoittanut muutamaan otteeseen hänelle kirjettä. Tulihan sitä jokunen sivu kirjoitettua, nyt vaan pitää pitää suu soukalla ettenkerro samoja asioita jos jutellaan :-) Ennen kirjoitin paljonkin kirjeitä, jossain vaiheessa olin kirjeenvaihdossa vankilassa olevan nuoren miehen kanssa. Itselläni ikää silloin ehkä 16v. Kun pääsi vapauteen niin lopetimme, en edes muista enää nimeä ja hyvä varmaan niin. :-)

Viime viikolla olin valmentajani kanssa treenamassa ja hänelle sanoi, että olen aina tykännyt että minulla on iso peräpää ja nyt kun olen FitFarmin asiakkaana niin tykkään, että se on liian pieni. Naiset onneks saa vaihtaa mielipidettään. Ja mikä fiilis, kun Kaisa sanoi tunnin loputtua, että kyllä sun peräsi on kasvanut ja lihaa tarttunut matkaan. Mä olin niin fiiliksissä,loistin varmaan kuin aurinko. En olisi uskonut, että olen otettu jos joku kehuu peräni kasvaneen. 8-) 

Tälläisiin on kuitenkin vielä vähän matkaa, mutta sinne päin ollaan menossa ;-)