Kipu on vain tunne

Otsikon mukaisen lausahduksen kuulin aikoinaan usein harrastaessani taekwondoa. Silloin en todellakaan asiaa voinut ymmärtää, mielestäni kipua piti kunnioittaa ja sen mukaan piti elää. Joo, niin varmasti pitääkin kunnioittaa ja elää sen kanssa (kuten jouduin vuosia tekemään), mutta nyt vasta tajuan sen syvällisemmän pointin. Ja tästä saan oikeastaan kiittää eilisiä Jarin treenejä. :D

Olin siis Jarin kanssa eilen tekemässä olkapäät ja kädet ja voi elämän kevät, että oli ihanan tuskaista. Hän yrittää joka kerta keksiä jotain uutta (hänen oma sanonta). En aiemmin ole hänen kanssaa näitä treenannut joten kaikki oli mulle uutta. Jokainen pt kun treenauttaa omalla tyylillään ja sen takia tykkään käydä useammalla. :-)

No, asiaan. Eilen kun oikein sattui, sanoin Jarille, että kipu on vain tunne. Hän sanoi, että asiaa voi ajatella monelta kantilta, syvällisemminkin. Ja aivan, tuntuu kuin itsekkin olisin vasta tajunnut sen syvällisemmän puolen. Kun treenaat niin jossain vaiheessa alkaa sattumaan (jos teet tarpeeksi toistoja ja suurella painolla). Sä nouset sen kivun ylitse, se tuntuu, se polttaa, se vie sulta järjen mutta silti sä jatkat. Sä tiedät että sä jaksat, kivusta huolimatta, sä tiedät, että ensin tulee tunne ja sit myöhemmin häviää vasta voima. 
Ja kun sä sen teet, niin sä tiedät treenanneesi mukavuusalueesi ulkopuolella, sä tiedät kehittyväsi ja sä tiedät eläväsi. Juma, kipu on mahtava tunne ja se on VAIN tunne!!! :D

Jarin kanssa teimme takaolkapäitä eteen nojaten ja kun oltiin saatu verta pumpattua sinne niin jatkoimme takaolkapää koneella. Se äsken mainitsemani tunne, ah, parasta!! :D
Sitten oli laitteessa maaten , naruja vedellen vipareita, sitten levypainoa nostaen pään yläpuolelle ja hitaasti alas ja heti näiden perään vielä pystypunnerrusta laitteessa. Nämä aina peräkkäin ja neljä kierrosta. Aivan mahtavaa, mä suorastaan rakastuin!! :D

Kun olkapäät oli tapettu mentiin tappaa mun käsiä. Eka oli taljassa ojentajia penkissä, smith-penkissä hauista, ranskalaista punnerrusta istuen painolla ja vielä hauista taljassa. Nämä kaikki taas putkeen ja neljä kierrosta.
En paljon kättelemään olisi voinut jos olis joku käteltävä tullut, onneks ei tullut. :-)

Tän jälkeen Jari sanoi: "Mulla on vielä yks juttu mielessä." Meikä kun on tunnettu "hyvästä" huumorintajustaan niin sanoin: "Kunhan ei ole sama mikä Nykäsellä on aina mielessä." Kaikkihan me tiedetään mikä Nykäsellä on aina mielessä, tai ainakin ennen oli. ;-) 

No, Jarilla oli jotain muuta mielessä meinaan saada mut pilliruokailijaks, ainakin hetkeks. Meinaan lopuks tehtiin vielä ojentajia taljassa polvillaan seisten ja heti perään hauista seisten hassussa koneessa. Vaikka hassuus oli kaukana kun oli treenit tehtynä mutta se tunne, MÄ niin taas ylitin itseni. :D

Pukuhuoneessa näin Mestarin eli pt-Bettinan ja kysyi miten treenit meni. Joo, meni ne ja nyt lähen ostamaan kaupan miesten osastolta itselleni takkia kun ei enää olkapäät ja kädet mahdu omaan takkiini. :-)
Arvasittekin varmaan, että pientä liioittelua tässä oli, mutta aivan pienen pientä vaan. ;-)

Treenasin yhtenä päivänä jälleen työpaikan salilla ja tällä kertaa oli vuorossa etureidet, pohkeet ja vatsa. Koska yksin kuvaaminen on hankalaa niin varsinaisia treenaus kuvia ei oikein ole, mutta pari kuvaa räpsin ohi mennessäni. :D

Kuten huomaatte niin uudet treenipöksyt pääsi mukaan kuvaan :-)

Yhtenä liikkeenä oli pohkeet istuen ja koska salimme on kovin vaatimattomasti varusteltu niin eihän siellä sellaista laitetta löydy. Mutta minäpä keksin tehdä sen smithissä joten kiekkoa vaan päihin ja pohkeita treenaa. Hyväks tuli vai mitä sanotte?

Siellä se pullottaa, ei meinaa farkkuihin mahtua ;-)

Olen tässä taas päässyt muutamaan tavoitteeseeni. Eli nyt olen virallisesti (vain valvoja puuttui joka sanoisi virallisesti: "Hyvää iltaa"!!) tehnyt uuden ennätyksen leuanvedossa eli nyt niitä menee viisi!! Oikein luettu, v-i-i-s-i. Ei tarvi olla kateellinen, nyt vaan treenaamaan niin vedätte tekin niitä kohta ainaskin kymmenen. :D

Toinen tavoitteeni on mun mitalit mistä ennenkin puhunut. Nyt olen saanut 50 kerran mitalin sauvakävelystä sekä kävelystä. Niitä siis tehty tän vuoden aikana 100.
Ja ei tämä vielä mitään, mulla on 300 treenikertaa täynnä tälle vuodelle. 300 kertaa olen siis kävellyt, sauvakävellyt, käynyt salilla, portaita nousemassa, hölkällä, vesijuoksemassa tms. Tavoitteeni oli tälle vuodelle 300 liikuntakertaa ja se on nyt tavoitettu ja ollaan 27.11 päivässä. Ei huonommin, vai onko? Olisiko sittenkin pitänyt yrittää saada vaikka 350 tai miksei saman tien 400 kertaa?? Tai voisinhan mä seuraavaks hakea vaikka kuun taivaalta, kukas sitä tarvitsis? Kiitteliks kaikki kuuhullutkin mua!!

Nyt hullua päivän jatkoa. Yllättyykö kukaan jos kerron, että olen tänään viikon ainoalla vapaapäivällä ja heräsin ennen kuutta lenkille? Olen tehnyt tänään kolmea erilaista keittoa, tiskannut kerran jos toisenkin, pessyt pyykkiä, tehnyt jauhelihaohrasekotusta, käyttänyt koiran jne jne. (niin ja nyt klo on puol 12). Nyt mä lähen kampaajalle ja sieltä salille. Miten te vietätte teidän vapaapäivänne?