Usko itseesi..

Aikaisemmin kirjoittelin, että haluan uuden tatuoinnin, jonkin tekstin. Nyt olen sen päättänyt, melko varmasti ainakin. Siinä tulee lukemaan "Believe in yourself". Sehän on elämässä kuitenkin kaikkein keskeisintä, sun pitää uskoa itseesi ja kykyihisi. Jos aina ajatellaan ensimmäisenä ettei musta ole tuohon, en kykene, en pysty, uskalla tms. niin ei varmasti onnistu mikään. Mutta kun sä uskot itseesi niin kaikki on sulle avoinna, vain taivas on rajana. Uskotko sä itseesi ja jos et niin mikset? Ja kuka suhun uskoo jos et sä itse?? 

Itse opetin aina lapsilleni, että kokeile/yritä/uskalla epäonnistua. Kaikessa ei voi olla paras mutta jos et uskalla kokeilla et voi tietää osaatko vai et? Koskaan, ei koskaan pidä sanoa ensimmäisenä ei musta ole siihen jos et ole kokeillut. 

Eilen kävin treenaamassa Pasin kanssa takareisiä ja pakaroita. Hän pisti mut kyykkäämään ja se ei ole koskaan tuntunut mun lajilta. Mutta ajattelinko heti ettei musta ole siihen? En todellakaan vaan sanoin, että tehdään mitä kyetään (mun on vaikeaa saada käsiä tarpeeksi kapealle tangolle, koska olkapää venyy liikaa). No ekat ei menneet niin kuin piti, mä kuivaharjoittelin niin, että Pasi oli tyytyväinen kyykkyyni ja sitten tanko niskaan. Ja jo meni paljon paremmin kuin ekalla kerralla. Kyykkäsin 40kg:lla. Ei painoa siis juurikaan, mutta tästä on hyvä lähteä hakemaan uusia lukemia. Jostainhan se on aloitettava vai mitä? :D

Teimme myös takareisi ojennuksia maaten, prässiä (toinen mun inhokki), kidutuskonetta (ei hajuakaan mikä nimeltään, mutta ystäväni nimennyt sen KGB:si), pakarapotkua taljassa ja bulgarialaista askelkyykkyä. Jalkatreenissä ei taida olla ainoatakaan liikettä mistä kauheasti pitäisin, mutta niitäkin on vaan treenattava samallalailla kuin yläkroppaakin. Kun ei ole geeneissä tullut sitä helppoa lihassaatavuutta, (kuten ei lauluääntä, kielipäätä eikä paljoa muutakaan) niin treenattavahan se on näitä kanankoipia. :-) 

Eilen tuli vietettyä vähän sellainen tankkauspäivä mieheni siskon ollessa kylässä. Söimme tortilloja (itselleni punnitsin jauhiksen ja söin maissilättyjä) ja jälkkäriksi jäätelöä. Tuli siinä sitten napsittua maissisipsejä vähän silloin ja tällöin, että oli kivasti suolakiintiö täynnä. Tänään olikin kiva taas syödä omien ohjeiden mukaan. :D

Huomasin tässä koiran kanssa ulkoillessani eräänä aamuna, että jollakin oli tainnut mennä dieetti poskelleen, oli meinaan heitetty vaaka parvekkeelta pihalle (samalla muutakin tavaraa). Tänä aamuna oli vaaka haettu takaisin (tai ainakin oli hävinnyt sieltä), mutta muut rojut oli vielä paikoillaan. 

Eikö olisi helpompaa noudattaa ruokavaliotaan eikä syyttää vaakaa jos epäonnistuu. Itsellä ainakin oli eilen vähän tälläinen olo. :D

Kohta se on tämäkin vuosi ohitse. Tuntuu kuin vasta olisi ollut joulu ja uusi vuosi alkanut. Tämä vuosi on mennyt liikuntojen osalta loistavasti ja ensi vuosi aloitetaan samalla lailla. Varasimme ystäväni kanssa meille junaliput tammikuun alussa Tampereelle ja itsellemme treenit Killeltä ja Terolta. Minä meen Killen kanssa treenaamaan olkapäät ja kädet ja ystäväni menee treenaamaan Teron kanssa jalkoja. Meidän treenit menee niin, että mä aloitan puoli tuntia aikaisemmin ja ystävä lupas kuvata treenejäni. Jos saisi kerrankin jotain tilannekuvia tänne. Mä sitten kuvaan hänen treenejä mikäli käteni nousevat vielä siinä vaiheessa. :D Ellei nouse niin kuvaan vaan jalkojaan nilkan kohdalta. :D

Ei malttais odottaa, tulee varmasti mahtava reissu!!

Laitoin alkuviikosta Kaisalle viestiä, että nyt kroppani on unohtanut turvotukset ja painokin on vaan puoli kiloa alhaisemmasta dieettipainosta. Nyt siis tiedetään, että kroppa toimii kuten pitääkin ja lisättiin ruokaa. Vähän hiilaria ja rasvaa. Nyt saan salipäivinä syödä yhden banaanin/riisiä/riisikakkua lounaalla. Olen vaan taas huomannut, että banaanit alkavat sattumaan suuhun syödessä joten ostinkin päärynää. Ei tietty ihan sama asia, mutta riisiä en jaksa tippaa keitellä ja riisikakkua syön välipalalla jo niin hedelmä on paras vaihtoehto. 

Jännä vaan, että vaikka ruokaa lisäillään niin vatsa aina vaan vaatisi enemmän ja enemmän. Sille ei meinaa mikään riittää. Maltilla kuitenkin mennään, nyt pitää pitää rasva mahdollisimman vähäisenä lisänä kroppaan ja lihas olisi toivotumpaa. Vaikka on sen hankkiminen hidasta. Eihän mulla tietty kiire ole mihinkään mutta voisi sitä tulla vähän nopeammin. :D

Saimme ihanan vieraan perjantaina meille. Vieras ei tainnut olla ihan samaa mieltä, meinaan hän itki kokonaisen tunnin saapuessaan. Niin, tädin muruhan se kylässä oli. Wilma-koiruuskin oli muutamaan otteeseen eteisessä kuin sanoakseen, että lähden kyllä mielelläni saattamaan sinua kun lähdet. Tunnin jaksoi muru huutaa kunnes puin hänelle ulkovaatteet ja laitoin parvekkeelle nukkumaan. Tunnin päästä sieltä heräsikin jo paljon iloisempi pikkumies. :D

Ja kun vanhempansa tulivat niin sitten ei enää ollenkaan muisteltu miten ilta oli alkanut. Ja näin hyvä tuulisena hän lähti. Seuraavaa vierailua odotellessa. :D

Vielä on tälle viikolla yksi aerobinen tekemättä, sitten on 4 aerobista ja 4 salia tehtynä ja voi suunnitella ensi viikkoa. Keskiviikkona mulla on Jarin kanssa treenit jolloin teen varmaan selän ja rinnan. Muuten viikko vielä avoinna, kohta sen suunnittelen ja laitan liitutaululleni. Sen mukaisesti sitten liikun ensi viikolla. Nyt kuitenkin crossaamaan, vielä tälle vuodelle saatava 6 crossausta jotta saan mitalin. ;-)

Hauskaa viikko teille kaikille, muistakaa olla kiltteinä. :D